Tiistaina otin Hukan töihin mukaan Paulille arvioitavaksi. Pauli taivutteli Hukan läpi, katsoi liikkeitä, ja taivutteli vielä uudestaan. Hukka ei onnu, eikä se selvästi arista kumpaakaan olkaniveltä taivutuksissa. Vasemman olkapään äärikoukistuksessa se vinkaisi pienesti kahdella taivutuskerralla noin kymmenestä toistosta, eli reaktio ei ollut selvästi toistettavissa. Pohdittiin pitkään jatkosuunnitelmaa, ja päädyttiin siihen, että Hukkaa ei leikata ainakaan nyt vielä. Katsotaan olkaniveltä vielä ultralla, jos siitä saataisiin lisätietoa nivelruston tilanteesta, ja taivutellaan nivelet parin viikon sisällä läpi uudestaan. Mikäli muutos alkaa oireilemaan, niin siinä tapauksessa sitten on leikkaus edessä. Mikäli leikkaukseen päädytään, niin Hukka toivonmukaan voisi osallistua meillä töissä käynnissä olevaan copla-tutkimukseen.
Maanantain pentutreffit menivät siis Hukan osalta penkin alle. En uskaltanut juoksuttaa sitä yhtään, tehtiin vaan rauhallisia juttuja. Muut pennut olivat ihanan reippaita, vauhdikkaita ja iloisia pikkukaloja. Hukka ei yhtään ymmärtänyt, miksei se päässyt juoksemaan sisarusten kanssa eikä myöskään mukaan kimppalenkille. Tässä videolla puolivuotiaiden kalanpoikasten touhuja
Tuntuu aivan sanoinkuvaamattoman pahalta. Rakas, ihana, täydellinen pieni Hukka onkin rikki. Vaikka ennuste toipumiselle onkin yleensä hyvä, niin tämä tulee varjostamaan Hukan tulevaisuutta ja harrastus-uraa läpi sen koko elämän. En tiedä, tuleeko Hukasta koskaan sitä agility-, haku- ja paimenkoiraa, jota siitä toivoin. En tiedä, tuleeko siitä minkään sortin harrastuskoiraa. Nyt ei auta muu kuin katsoa päivä kerrallaan ja toivoa, että olkapää saataisiin kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti