Koirien kanssa ollaan puuhailtu viime aikoina kaikenlaista hauskaa ja keväistä! Pari viikkoa sitten päästiin korkkaamaan vihdoin ulko-aksakausi ja voi miten ihanalta tuntuikin juosta taas hyvällä pohjalla ja isolla kentällä! Ollaan käyty aksailemassa ulkokentällä nyt kahdesti - molemmilla kerroilla olen koittanut keksiä kentällä olevista esteistä Hukalle sellaisia 1-luokan ratoja muistuttavia kuvioita, joissa saisi mennä loogisia linjoja ja helppoja perusohjauksia. Ekassa ulkotreenissä Hukka tuntui jopa vähän hurjalta, se teki mm. karmean lentokeinun, itsemurhaloikan A:lla ja hyppäsi useamman kerron muuria päin. Taisi olla vähän ylimääräisiä höyryjä talvikauden sisänysväyksen jäljiltä! Puomit ulkona smartin puomilla on toimineet ihan hyvin, ratatreeneissä on tehnyt yhteensä yhden huonon puomin ja 7-8 hyvää. Puomin tiukkoja käännöksiä muistuteltiin myös ulkona, ja niissä oli nyt ehkä pienoista parannusta havaittavissa, kun koitin vaihtaa omaa sijoittumistani niin, että tulen aika pitkälle tukemaan Hukkaa omalla liikkeelläni.
Fisu on ollut aksasta nyt muutaman viikon tauolla. Maaliskuun vikalla viikolla aksatreenien jälkeisen levon jälkeen se ontui vähän aikaa jompaa kumpaa etujalkaa - niin lievästi etten tiedä kumpi jalka se oli. En saanut ortopedisessa tutkimuksessa siitä mitään selkeää aristusta esiin, mutta pidin sitä varmuuden vuoksi pari viikkoa levossa ja käytin fyssarilla. Fyssari löysi kireyttä hauislihaksesta ja takareidestä, mutta ei mitään huolestuttavaa. Viime sunnuntaina palattiin treeneihin Fisun kanssa, kun käytiin agivalkun järjestämässä Reetta Pirttikosken koulutuksessa. Fisu tuntui tauon jälkeen taas tosi ihanalta, oli kiltti ja kuuliainen, tuli hyvin ohjauksiin ja handlasi tosi hienosti radan vaikeatkin kohdat. On se vaan kultainen <3
Tokossa ollaan Fisun kanssa tehty pääasiassa mielentilatreenejä kuuntelun avulla. Fisulla on jostain syystä ohjatussa noussut kierrokset ja pinna on hyvin kireällä, jos asetelma on helppo ja Fisu onnistuu, niin silloin tekee ok, mutta jos tulee mitään ylimääräistä säätöä, niin se alkaa huutamaan. Ollaan nyt haettu sitten parempaa mielentilaa ja avoimuutta korjauksille kuuntelutreenien avulla, joissa Fisulla on vaihtoehtoina namipalkka, lelupalkka ja tehtävä (ensin pelkkä merkki, sitten merkki ja kapulan nouto ohjatun asetelmassa). Lähetän vuorotellen ilman virittelyjä joko tehtävään tai sitten palkkasanalla jommalle kummalle palkalle. Nämä treenit tuntuvat tekevän Fisun mielentilalle hyvää, ja vaikka näissä se välillä mokaa, niin se ei kuitenkaan kiihdy ja ala huutamaan, vaan pysyy rentona ja ottaa vastaan korjauksia. Hukan kanssa ollaan tokossa/tottiksessa työstetty jäävien erottelua ja luoksetulon/noudon loppuasentoa. Jäävien erottelu paranee vähitellen joka treenissä, eikä se missään vaiheessa ole tuntunut yhtä vaikealta kuin Fisun kanssa sen ollessa nuori. Luoksetulon loppuasento sen sijaan on kummallisen vaikea Hukalle. Hukka pyrkii jarruttamaan hirmu ajoissa ja jäämään liian kauas. Sama ongelma sillä oli jo viime kesänä, treenillä sain sitä paremmaksi ja syksyllä/talvella tuli jo tosi kivasti. Ja nyt sitten on palannut takaisin vanhaan, eli jarruttaa jo jossain 5m päässä ja saattaa jäädä istumaan 1m päähän. Lyhyellä matkalla tulee hyvin oikealle paikalle, ongelma ilmenee vain pidemmällä matkalla. En keksi mitään syytä, miksi Hukka ei tule lähelle. Se on luonteeltaan hyvin kontaktinhakuinen ja haluaa olla fyysisesti lähellä, joten vaikea uskoa, että se tässä asiassa väistäisi. Joku omituinen lukko sillä on päässä, enkä oikein keksi, mistä se johtuu. Olen nyt pääasiassa treenannut eteentuloja niin, että palkkaan eteentulon jälkeen vasten hyppäämisestä namilla, ettei ainakaan mitään leluun liittyvää jähmeyttä tai palkasta luopumiseen liittyvää konfliktia olisi mukana tässä kuviossa. Lisäksi Hukka on opiskellut hiljalleen etujalkakaukoja, tosin pääasiassa sisällä. Olisi vaan pitänyt senkin kanssa jo aiemmin todeta, että takajalkatekniikka on tuhoon tuomittu, ja vaihtaa etujalkoihin. Huomattavasti helpommalla tuntuu löytyvän oikeat liikerajat etujalkatekniikalla.
Reilu viikko sitten päästiin korkkaamaan kevään paimennuskausi. Hukan kanssa käytiin ensin Sabinalla, tehtiin metsälaitumella poispäinajoa ja vähän flänkkejä ja peruskuljetusta. Ajo tuntui aika kivalta, Hukka pysyi koko ajan rauhallisena ja sen myötä myös lampaat liikkuivat tosi rauhallisesti, meno tuntui hallitulta. Flänkit sen sijaan eivät ikävä kyllä ole tauon aikana lähteneet paranemaan yhtään, ihan yhtä ahdas oli kuin ennen taukoa. Muutamaa päivää myöhemmin käytiin Annen luona Hukan ja Mankin kanssa. Manki ei ollut tauon aikana unohtanut lampaiden hienoutta, ja lähti taas esittelemään varsin hienoja palasia paimennuksesta! Siltä näyttää löytyvän ainakin rauhallinen, painostava lähestyminen, kova halu lähteä pysäyttämään lauma, avoimet flänkeille lähdöt ja kyky rauhoittua pitämään eläimiä paikallaan aitaa vasten. Tehtiin molemmat kierrokset liinassa, koska Mankilla ei ole vielä mitään käskyjä olemassa. Toisella kierroksella otin aurauskepin mukaan ja koitin laittaa ihan kevyesti painetta ja katsoa, lähtisiko flänkkäämään, ja sehän lähti todella hienosti! Manki reagoi paineeseen aivan eri tavalla kuin Hukka, se väistää luonnostaan todella helposti ja lähtee avaamaan heti kaaria. Tosi hyvä fiilis jäi Mankin treenistä, uskon että siitä tulee vielä hieno! Hukkakin oli nyt aavistuksen parempi kuin Sabinalla. Kokeiltiin flänkkitreeniä, jossa laitoin painetta ennen lähetystä flänkille ja katsoin, että oikeasti kääntää päätä pois ja väistää ennen kun päästin. Muutamia yksittäisiä kertoja tuntui jo oikeasti reagoivan paineeseen niin kuin pitää, eli ottamalla etäisyyttä!
Uutena juttuna olen lähtenyt opettamaan sekä Fisulle että Hukalle pudotetun esineen noutoa. Fisu tuskin tulee pudotettua ikinä tarvitsemaan, mutta mielenvirkistyksenä on saanut tehdä samat treenit kuin Hukka. Hukka tuntui tajuavan heti mitä haettiin ja on tehnyt oikein hienoja pudotettuja, tuntuu, että matkaa saadaan lisättyä helposti ja Hukka on tehnyt alusta asti täysin virheettömiä suorituksia. Alkuun näytin selvästi esineen pudotuksen, sittemmin olen muuttanut sitä huomaamattomammaksi, täysin sokkona en ole vielä tehnyt. Fisu sen sijaan... :D Äitikalan mielestä vauhti korvaa virheet ja juokseminen on tässä asiassa tärkeintä. Se ei pysy reitillä, ei vaikka olisin näyttänyt esineen pudotuspaikan ja teen pudotetun polkua pitkin, vaan se sinkoaa esineruutumoodissa _johonkin_ about oikeaan suuntaan ja esinen löydettyään sen tekisi kovasti mieli viedä esine jonnekin revittäväksi. Ehkä ihan hyvä, että Fisulla ei ole tässä asiassa kisatavoitteita.
Omien koirien touhujen lisäksi lähiviikot on sisältäneet reilusti kaikenlaisia valmisteluita, järjestelyä, pentuvideoiden analysointia ja reilusti rahanmenoa. Eilen suunnitelmista tuli sitten totta, ja käytiin pikavisiitillä Ruotsissa hakemassa tuontinarttu All In For Zec "Zec"osaksi mun laajennettua koiralaumaa. Zec muutti Nummelaan Hanna Toivolan luokse yhteisomistukseen, ja tulee harrastamaan isona toivottavasti tokoa ja agilitya. Samalla reissulla Suomeen lensi myös Zecin sisko Judy ja Ruotsin puolella päästiin tapaamaan pentueen emä Elle. Reissu meni kaikin puolin ihan yli odotusten, pennut olivat aivan käsittämättömän reippaita ja järkeviä, ja niiden emä Elle teki muhun suuren vaikutuksen. Olen seuraillut Ellen sukua jo pidempään, ja kun yhdistelmän isäksi valikoitui vielä upea Chapman, jota ihailin kovasti Ruotsin PM-reissulla, niin olihan tästä pentueesta saatava pentu! Tällä hetkellä en voisi kyllä olla tyytyväisempi meidän ostokseen, Zec vaikutta todella rohkealta, sosiaaliselta ja hyvähermoiselta pennulta.
Zecin vanhemmat Vallhunden Chapman ja Emenems Elle |
Kuvat: Malou Ovsiannikow