Hukan hammaskivenpoisto ja olkapääkontrolli

 Hukka kävi tänään ottamassa vuoden ekat päiväkännit ja puhdistuttamassa hampaansa. Hukalle on tullut hammaskiveä varsin nopeasti ja suu haiskahtaa epämiellyttävältä, joten putsattiin hampaat nyt ennen kuin suussa on vielä muuta kuin ientulehdusta. Samassa unessa otettiin kontrolli-röntgenkuva olkapäästä. Hammashoito meni hyvin ja nyt on hirvimiehellä säihkyvä pepsodent-hymy.

Olkapääkin näytti hyvältä. OC muutos siellä näkyy edelleen pienenä epätasaisuutena olkaluun kaudaalipinnalla, tilanne näyttää jokseenkin samalta kuin vuosi sitten. Mitään kuoppaa siellä ei enää näy, enkä jaksa uskoa, että olka enää alkaisi oireilemaan. 

Viime päivät ollaan nautittu ihanista talvikeleistä. Niin paljon kivempi lenkkeillä puhtaassa lumihangessa kuin loskamössössä, jota ehti hetkellisesti jo tulla viime viikolla.

Hukka on aloitellut kotona uutta treeniprojektia, nimittäin etujalkakaukoja. Ollaan välillä jumppailut takajalkakaukoihin i-s-i vaihtoja, mutta en ole niitä saanut oikein hyviksi. Hukka liikuttelee ihan koko ajan takajalkoja, ei varsinaisesti edes siirrä niitä mihinkään, mutta nostelee niitä enkä ole saanut millään tavoin sille selitettyä kriteeriä takajalkojen paikallaan pitämisestä. Siispä päätin kokeilla, miten etujalkakaukot lähtisivät sujumaan. Kokeilin ensin puolipallojen avulla, opetin laittamaan tassut niille ja siitä namin kanssa ohjasin tekemään vaihtoja. Tässä kuitenkin Hukka toimi täsmälleen samalla tavoin kuin takajalkakaukoissa, siirteli ja korjaili asentoa palloilla vähän väliä, vaikka missään vaiheessa ei tehnyt ns virhettä, että olisi liikuttanut tassun pois pallon päältä. Päädyin sitten vaihtamaan taktiikkaa ja opetin, että voin itse pitää Hukan tassuja kevyesti paikallaan. Aluksi Hukka oli järkyttynyt ajatuksesta, että joku koskisi sen tassuihin, ja veti vaan tassuja pois. Sain kuitenkin myytyä sille ajatuksen, että tassuista voi pitää kiinni, ja sen jälkeen kaukot lähtivätkin edistymään aivan hetkessä. Ollaan jumpattu vaihtoja vasta muutama hassu kerta, ja nyt jo näyttää siltä, että avuista tullaan pääsemään helposti irti ja oikea tekniikka tulee löytymään huomattavasti pienemmällä vaivalla kuin takajalkakaukoissa.

Fisu 7v!

 Paras, ihanin ja rakkain Fisu täytti lauantaina 7v! Kalarouva on parhaassa iässä, sen kanssa eläminen ja harrastaminen on ihanaa <3 Mulla on ollut inhottava työputki eikä olla päästy juuri treenaamaan, ja synttäripäivänsäkin Fisu joutui viettämään ihan vaan kotosalla. Lahjaksi Fisu sai tietysti herkkuja, niitä se taitaa nykyään arvostaa kaikista eniten.

Eilen päästiin sitten useamman päivän tauon jälken ison kentän aksatreeneihin. Oltiin rakennettu Rene Blankin haastava, vauhdikas agilityrata, jota treenasin ensin Hukan kanssa omatoimivuorolla ja myöhemmin Fisun kanssa valkkuryhmäläisten kanssa. Hukka teki omalla vuorollaan pääasiassa puomia, kun halusin esitellä sille uutena juttuna puomin jälkeen takaaleikkauksen. Aluksi ei katsonut ohjausta ja hyppäsi muutaman kerran väärään suuntaan, mutta sitten sai jutun ideasta kiinni ja alkoi sujumaan. Tehtiin leikkauksia molemmin päin erillisenä treeninä, ja radan osana sitten vain toiseen suuntaan. Koska puomit sujuivat ilman suurempaa vääntöä, tehtiin myös rataa pätkissä. Kepeille laitoin suosiolla ohjurit. Alku sujui Hukalla tosi helposti, testasin sekä saksalaisella että in-inillä 2. hypyn ja molemmat toimi hyvin. Keppien jälkeisessä takaakierrossa valahti kerran aika pitkälle, melkein ehti putkeen asti ennen kuin sain kääntymään hypylle. Aalta haki joka kerta itsenäisesti putkeen ilman mitään ongelmaa. Vikalle putkelle ei aluksi löytänyt/osannut hakea, mutta hoksasi sen lopulta. Loppu sujui heti kerrasta oikein. Haastava rata tuntui oikeasti jopa yllättävän helpolta Hukalle, se kun on kuuliainen ja kiltti, eikä lähde mihinkään omille teilleen. Lopuksi kokeiltiin tehdä koko rata läpi, ja päästiinkin maaliin asti vain yhdellä rimanpudotuksella.

Fisun kanssa samalla radalla alku oli hankalampi. Fisu livahti heti ekalla yrityksellä 2. esteeltä putkeen, ja kepeille useamman kerran 2. väliin. Keppien jälkeinen takaakierto oli Fisullekin hankala, hyppäsi kerran ihan kunnolla siivekettä päin. Muistuteltiin sitten pitkästä aikaa kuuntelua takaakierroissa, eli lähetin taakse mutta välillä pysäytin tokon stoppikäskyllä seisomaan ennen kun sai hypätä. Tämä on aiemmin toiminut ehkä parhaiten näihin takaakiertorimoihin, mutta nyt ongelmana oli se, että Fisu karjuu itse niin kovaa, ettei kuule mun käskyjä! Lopuksi tehtiin rata läpi, ekalla yrityksellä kaatoi takaakiertohypyn siivekkeen, tokalla yrityksellä tuli keinun jälkeisestä hypystä ohi (kun oltiin siellä päädyssä tehty juurikin yhdellä hypyllä takaakiertotreeniä niin Fisu tähtäsi samalle hypylle uudestaan) ja kolmannella yrityksellä vasta nolla.

Tänään kävin talkoilemassa hallilla ja samalla treenattiin Hukan kanssa puomia isolla kentällä. Ei olla päästy pitkään aikaan tekemään puomia oikeasti kunnon vauhdilla, niin että pystyisin vedättämään ja puomille tultaisiin ja jatkettaisiin suoraan. Ollaan myös tehty nyt viimeiset 3 treeniä ainakin smartin puomilla ja nyt oli kentällä galicanin puomi. Alkuun tehtiin muutama pelkkä alastulo ja niissä ei jotenkin yhtään edes yrittänyt, roiskaisi vaan jostain eikä osunut. Taisi Hukkakin vähän innostua kun puomin jälkeen saikin jatkaa kaksi estettä suoraan eteenpäin. Kokonaisella puomilla teki sitten kuitenkin hyvin, osui joka kerta. Tehtiin ensin niin, että juoksin vaan normaalisti vieressä. Sitten testattiin niin, että juoksin selvästi edellä ja vedätin. Kertaalleen testattiin niin, että jättäydyin taakse. Vedätyksissä huomasi, että Hukka lähti pidentämään laukkaa ja kiihdyttämään vauhtia. Galicanin puomilla sillä on tullut pääosin takajalkaosumia, mutta vedätyksellä sillä ei enää mahtunut takajalat puomille vaan tuli etujalkaosumia.