Esineruutua ollaan treenailtu haukkujen yhteydessä ja muuten vaan. Esineillä Fisu on ollut aika kiva nyt joka treenissä (3kpl varsinaisia esineruutuja ja pari yksittäistä esineen hakua Hukan tuuli-treenien yhteydessä). Sillä on nenä aika hyvin auki eikä ole juossut mitenkään ihan päättömästi. Viime treenissä yritettiin tehdä sille källi, ja laittaa kaksi esinettä niin lähekkäin (ehkä 8m päässä toisistaan), että bongaisi molemmat samalla pistolla ja tulisi himo vaihtaa, mutta ei Fisu löytänyt molempia samalla kertaa vaan sai tuulen mukana hajun toisesta vasta kun lähetin aivan eri suunnasta.
Hukka on jatkanut esineiden tuuli-hakuja. Eli vien esineet valmiiksi ns. takakautta, jotta esineen luo ei johtaisi jälkeä, ja päästän Hukan tuulen alapuolelta etsimään. Viime kesänä Hukan ollessa pieni, tehtiin näitä samanlaisia ja toimivat aivan superhyvin. Nyt ei enää oikein tahdo onnistua. Kun päästän Hukan irti, sillä on kyllä ajatus että jotain pitäisi etsiä, mutta hakeutuu jäljelle, jota pitkin olen vienyt esineet, ja yrittää löytää selvästi jäljestämällä. En halua, että Hukka yhdistää jälkeä tähän, mutta toisaalta en haluaisi viedä Hukkaa esineille hihnassa, koska muutoin tilanne muistuttaa liikaa hajunhakuja, joita ollaan tehty hakutreeneissä, enkä haluaisi sekoittaa Hukan päätä. Ollaan koitettu siis hyödyntää tuulisia päiviä ja helppoja, haisevia esineitä jotka ovat hieman irti maan pinnalta esim mättäiden ja kivien päällä, jotta Hukka saisi niistä hajun nimenomaan ilmavainulla ennen kuin törmää jälkeen. Treenit on onnistuneet vaihtelevasti. Välillä ehdin jo riemastua, että nyt työskentely alkaa näyttää siltä miltä pitäisi, ja sitten taas välillä Hukka juoksee esineestä ohi suoraan jäljelle, ja jälkeä edestakaisin nenä maassa löytämättä yhtään esinettä. Hajutreenien ohella ollaan harjoiteltu "pistoja" ja esineen tuomista kahden lelun leikin kautta. Eli olen heitellyt pientä köydestä tehtyä narupalloa avoimessa metsässä tai pellolla, ja päästänyt Hukan pallon laskeuduttua hakemaan sen, ja palautuksessa palkannut vauhdista toisella narupallolla. Tällä mulla oli alunperin tarkoitus opettaa Hukalle esineen tuominen, koska sillä ei ole pienintäkään halua tuoda mulle mitään, mutta kahden lelun leikissä se tavallaan vahingossa lähtee juoksemaan mua kohti esine suussa. Tuonnit on sujuneet hyvin, ja välillä saan esineen jo käteen asti. Tuuli-treenien vaikeuksista johtuen olen alkanut miettimään, voisiko koko esine-etsinnän opettaa tämän pallonheiton kautta. Plussapuolena olisi se, että esineen luo ei mene jälkeä, jolloin ruudussa jäljestämällä etsiminen ei pääsisi vahvistumaan, ja lisäksi epäilen, että kaikenlaisia muistikuvatreenejä ym. ajatellen Hukalla ei tule tänä kesänä riittämään keskittymiskyky, ja helpoimmatkin yhdessä viedyt esineet tulevat olemaan sille liian vaikeita. Katsotaan, ainakin jatkan vielä jokusen kerran pallonheittelyitä pellolla, jotta saisin Hukalle ylipäätään ajatusta poispäin musta juoksemiseen.
Tokon osalta ollaan korkattu nyt ulkotreenikausi. Ihan meidän kodin lähellä, parin minuutin kävelymatkan päässä, on tosi kiva ja iso hiekkakenttä, jolla ollaan treenattu mahdollisuuksien mukaan. Nyt, kun iso osa ihmisten harrastuksista ja menoista on peruuntunut, on kentällä ollut paljon muitakin ihmisiä, joten aina ei olla sinne päästy ja ollaan jouduttu tyytymään huonompiin kenttiin. Isolla ja hyväpohjaisella hiekkakentällä ollaan päästy treenaamaan oikeastaan ekaa kertaa ikinä vauhtijuttuja myös Hukan kanssa. Koska Hukka ei ole saanut juosta kunnolla yli puoleen vuoteen, ollaan jouduttu aloittamaan todellakin aivan nollasta vauhdin treenaaminen, eikä helpolla tulla siinä pääsemään. Hukka ei ole saanut esim juosta heitetylle lelulle eikä se ymmärrä edes koko käsitettä heitetystä lelusta, se ei ymmärrä konseptia "juokse täysiä" eikä sen kroppa missään nimessä ole sellaiseen vielä valmis. Ollaan työstetty juoksemista muutamalla erilaisella treenillä:
- Pallonheitto: pidän Hukkaa pannasta ja heitän narupallon, ja kun pallo on laskeutunut, päästän pallolle. Hukalle pallonheitto on ollut vaikeaa, se ei ymmärrä, että pallo voisi lentää kauas ja jos se ei koko aikaa seuraa pallon kulkua ilmassa ja näe selkeästi sen tippumiskohtaa, se ei löydä koko palloa. Ollaan jouduttu siis aloittamaan lyhyestä matkasta ja vähitellen pidentämään. En muista, että olisin millekään aiemmalle koiralleni joutunut tällä tavalla opettamaan pallonheittoa, vaan se on tullut jotenkin itsestään pentutreenien yhteydessä, mutta Hukan kanssa tämä pitää vääntää rautalangasta mikäli haluan käyttää tätä jatkossa palkkana. Koska edes heitetyn pallon luokse Hukka ei lähde luonnostaan kovaa, ollaan yhdistetty tähän hetsausta ja kilpajuoksua.
- Hetsaus/vastustaminen: pidän Hukkaa pannasta, ja vedän vähän taaksepäin, jotta se joutuu vastustamaan vetoa ja pyrkimään lelun luo. Lelu on joko mulla toisessa kädessä tai maassa valmiina. Tähän on tarkoitus jossain vaiheessa yhdistää valjaat ja liina, jotta Hukka joutuisi taistelemaan enemmän päästäkseen palkalle, mutta avustajien puutteen vuoksi ollaan tyydytty laimeampaan versioon tästä
- Kilpajuoksu: näitä ollaan nyt tehty lelulle ja kerran myös kapulalle. Lähetän Hukan edessä olevalle lelulle/kapulalle vapautuskäskyllä, ja lähden itse samaan aikaan juoksemaan kohteelle. Jos Hukka ei juokse kunnolla, pidän huolen siitä, että se ei saa lelua vaan nappaan sen itse Hukan nenän edestä ja pidän sitä itse, ja leikin sillä itse. Jos Hukka juoksee kunnolla, jättäydyn jälkeen ja annan Hukan ottaa lelun. Näihin kilpajuoksuihin Hukka tuntuu vastaavan hyvin
- Kahden lelun leikki: ollaan muistuteltu nyt pitkästä aikaa kahdella narupallolla kahden lelun leikkiä niin, että heitän ekan pallon, ja Hukan tuodessa palloa takaisin vaihdan lennosta toiseen palloon. Tavoitteen tässä saada Hukkaa tuomaan leluja mulle, koska nythän sillä ei ole tuomisesta mitään ajatusta ja kaikki pentuna hankitut ajatukset ovat tehokkaasti kadonneet.
Hukka korkkaamassa ulkokautta |
Hukan treenit ovat pääasiassa keskittyneet juoksemisen opetteluun. Juoksemisen lisäksi Hukka on tehnyt vähän seuraamista, jokusen maahanmenon ja muistutellut vauhtinoutoa. Siirtyminen hallista ulos on ollut Hukalle vaikeampi, kuin uskoin. Sisällä on nyt keväällä tehnyt jo aika kivalla asenteella, mutta ulkona on taas hajuja ja ääniä, jotka kiinnostavat enemmän kuin treenaaminen, ja välillä sen keskittyminen on ollut varsin heikkoa. Etenkin tämä näkyy seuraamisessa, joka on huonontunut selvästi noin kuukauden takaisesta. Seuraaminen on väljää, paikka seilaa, käännöksissä unohtuu ja sivulla kontakti pätkii. Uutena ongelmana lisäksi on se, että takapää meinaa nyt aueta sivulle. Tätä olen koittanut työstää palkan suunnalla, eli ollaan kokeiltu varovaisesti vasemmassa kädessä olevaa lelupalkkaa. Sen kanssa asento on kyllä suora, mutta aluksi lelusta luopuminen oli aika vaikeaa ja meni vähän sekaisin. Maahanmenot on olleet myös huonompia kuin sisällä, mutta siihen vaikuttaa varmasti erilainen alusta. Noutojutut on kärsineet selvästi juoksukiellon aikana, ja noutokapulalle menee hitaasti ja epävarmasti, ja nostossakin arpoo.
Fisun tokotreeneissä ei ole oikein ollut mitään selkeää suuntaa tai tavoitetta. Ollaan treenailtu perusjuttuja: ruutua valmiina olevalle lelulle, eteenmenoja valmiina oleville leluille ja näyttönä, ohjatun suuntia, kapulan luovutusta, seuraamista, tunnaria ja kaukoja. Fisu on aika hektinen ja kiireisen oloinen, mutta ei ole nyt enää haukkunut tai tehnyt ihan omiaan, vaan ollut kuitenkin aika kiltti. Olen koittanut treenata niin, että en ajaisi sitä treenin alussa sellaiseen konfliktiin, joka purkautuu äänenä tai jonain muuna höyrypäisyytenä, ja olen antanut sen juosta pahimmat raivot pois vauhtiliikkeissä. Seuruu on tuntunut kivalta, kaukot toimivat hyvin myös ulkona ja tunnarissa ei ole nyt mokannut ulkotreeneissä kertaakaan.
Hukka kävi viime tiistaina päivällä ekaa kertaa fysioterapiassa. Nyt, kun se on saanut enemmän juosta, niin jumeja varmasti alkaa tulemaan. Hukka käyttäytyi melko asiallisesti, vähän tosin kireän selän käsittelyssä yritti kiemurrella ja kääntyä koko ajan selälleen. Saatiin jumppaohjeeksi työstää takapään ja etupään hallintaa tasapainotyynyllä tehtävien painonsiirtojen avulla. Muutama kerta ollaankin harjoituksia jo kokeiltu, ja Hukka on onneksi innokas jumppaaja.
Keskiviikkona iltapäivällä mentiin taas Läyliäisiin paimennustreeneihin. Aloitettiin Hukan kanssa, jatkettiin samoja harjoituksia kuin edellisellä kerralla. Treenin aluksi Hukka sai juosta flänkkejä laumaa ympäri, jotta ylimääräiset höyryt purkautuivat siihen. Koitin kepin kanssa pitää huolen, että pitää riittävää etäisyyttä laumaan. Suunnan vaihtaminen sujui melko helposti. Sitten kun oli vähän tasaantunut, laitoin maahan, otin pienen pätkän ajoa peruskuljetuksessa, taas maahan, taas kuljetusta, taas maahan jne. Maahan-käskyillä pidin huolen, ettei pääse ajautumaan liian lähelle lampaita. Tämä toimi nyt huomattavasti paremmin kuin viimeksi, ja saatiin jo joitakin kymmeniä metrejä rauhallista, sopivalla tempolla tapahtuvaa ajoa. Maahan-käskyt Hukka ottaa tosi hyvin, ihan jopa yllättävän hyvin siihen nähden miten kauan sillä on kestänyt oppia yleistämään maahanmeno eri tilanteissa. Maasta Hukka lähtee ajoon ihanan rauhallisesti kävellen, ja ajossa pitää luonnostaan kivaa tempoa. Tämän osalta tuntuu, että päästään kyllä paljon helpommalla kuin Fisun kanssa! Muutaman kuljetuspätkän jälkeen olen siirtynyt itse lampaiden eteen, ja siitä ohjannut Hukan flänkkikäskyllä kiertämään lauman toiselle puolelle tasapainoon ja siellä taas maahan. Tällä kuviolla saatiin hyvä tovi treenattua niin, että kaikki palaset onnistuivat. Flänkille lähdöt on vielä epävarmoja, ei kovin hyvin hahmota vielä käskyjä eikä ymmärrä kropan ja paineen avulla annettuja ohjeitakaan, välillä jää vain makaamaan ja katsomaan mua hämmästyneenä. Kun lähtee, niin lähtee varovasti, mutta olen siitä kehunut ja rohkaissut. Uutena juttuna harjoiteltiin lampaiden irroittamista laitumen reunasta. Tämä oli vaikeaa, aidan vieressä Hukkaa selvästi jännitti ja useampaan kertaan yritti syöksähtää lampaita päin. Onneksi Hukka on myös kiltti ja herkkä poika, ja kun karjaisen, se lopettaa jahtausyrityksensä eikä millään tapaa vahingoita lampaita. Muutamien toistojen myötä jännitys väheni ja pystyi menemään aidan väliin jo ihan hienosti. Fisu teki omalla kierroksellaan enimmäkseen poispäinajoa, kun kerrankin oli siihen ajatellen juuri sopivat lampaat. Kevyillä, liikkuvilla lampailla Fisu ajeli todella hienosti! En juurikaan käskyttänyt sitä, annoin sen vaan työskennellä itse ja laitumen reunat käänsivät laumaa. Välillä laitoin maahan ja flänkkien avulla vaihdoin suuntaa. Lopuksi tehtiin muutama lyhyt haku, ja pientä kuuntelutreeniä nostossa. Kaiken kaikkiaan Fisse tuntui ihan tosi kivalta ja hyvältä!