Haukkuja, esineitä, tokoa ja Hukan eka fyssarikäynti

Nyt, kun halli on kiinni eikä mitään kisoja tai kimppatreenejä ole, niin ollaan puuhailtu koirien kanssa paljolti ihan itseksemme. Muutamat haukkutreenit ollaan uskaltauduttu ottamaan kolmistaan Sennin ja Emman kanssa. Ollaan jatkettu valjaissa ja liinassa haukkuja, ja sen osalta ihan pienoista edistymistä on tapahtunut. Hukka leikkii melko hyvin kun joutuu taistelemaan valjaiden tuomaa painetta vastaan, ja on alkanut tarjoamaan haukkuja oma-aloitteisesti maalimiehen voittaessa siltä lelun. Mitään pitkiä haukkusarjoja ei olla edes yritetty ottaa, vaan ollaan keskitytty hyvään ja intensiiviseen asenteeseen. Myöskään häiriötä ei varsinaisesti ole otettu, mutta olen itse roikkunut liinassa ja sen vuoksi olen aika lähellä Hukkaa, mikä oli sille alun perin iso ongelma. Nyt se on tottunut mun läsnäoloon eikä välitä, mutta heti jos liikun, se kyllä häiriintyy.

Esineruutua ollaan treenailtu haukkujen yhteydessä ja muuten vaan. Esineillä Fisu on ollut aika kiva nyt joka treenissä (3kpl varsinaisia esineruutuja ja pari yksittäistä esineen hakua Hukan tuuli-treenien yhteydessä). Sillä on nenä aika hyvin auki eikä ole juossut mitenkään ihan päättömästi. Viime treenissä yritettiin tehdä sille källi, ja laittaa kaksi esinettä niin lähekkäin (ehkä 8m päässä toisistaan), että bongaisi molemmat samalla pistolla ja tulisi himo vaihtaa, mutta ei Fisu löytänyt molempia samalla kertaa vaan sai tuulen mukana hajun toisesta vasta kun lähetin aivan eri suunnasta.

Hukka on jatkanut esineiden tuuli-hakuja. Eli vien esineet valmiiksi ns. takakautta, jotta esineen luo ei johtaisi jälkeä, ja päästän Hukan tuulen alapuolelta etsimään. Viime kesänä Hukan ollessa pieni, tehtiin näitä samanlaisia ja toimivat aivan superhyvin. Nyt ei enää oikein tahdo onnistua. Kun päästän Hukan irti, sillä on kyllä ajatus että jotain pitäisi etsiä, mutta hakeutuu jäljelle, jota pitkin olen vienyt esineet, ja yrittää löytää selvästi jäljestämällä. En halua, että Hukka yhdistää jälkeä tähän, mutta toisaalta en haluaisi viedä Hukkaa esineille hihnassa, koska muutoin tilanne muistuttaa liikaa hajunhakuja, joita ollaan tehty hakutreeneissä, enkä haluaisi sekoittaa Hukan päätä. Ollaan koitettu siis hyödyntää tuulisia päiviä ja helppoja, haisevia esineitä jotka ovat hieman irti maan pinnalta esim mättäiden ja kivien päällä, jotta Hukka saisi niistä hajun nimenomaan ilmavainulla ennen kuin törmää jälkeen. Treenit on onnistuneet vaihtelevasti. Välillä ehdin jo riemastua, että nyt työskentely alkaa näyttää siltä miltä pitäisi, ja sitten taas välillä Hukka juoksee esineestä ohi suoraan jäljelle, ja jälkeä edestakaisin nenä maassa löytämättä yhtään esinettä. Hajutreenien ohella ollaan harjoiteltu "pistoja" ja esineen tuomista kahden lelun leikin kautta. Eli olen heitellyt pientä köydestä tehtyä narupalloa avoimessa metsässä tai pellolla, ja päästänyt Hukan pallon laskeuduttua hakemaan sen, ja palautuksessa palkannut vauhdista toisella narupallolla. Tällä mulla oli alunperin tarkoitus opettaa Hukalle esineen tuominen, koska sillä ei ole pienintäkään halua tuoda mulle mitään, mutta kahden lelun leikissä se tavallaan vahingossa lähtee juoksemaan mua kohti esine suussa. Tuonnit on sujuneet hyvin, ja välillä saan esineen jo käteen asti. Tuuli-treenien vaikeuksista johtuen olen alkanut miettimään, voisiko koko esine-etsinnän opettaa tämän pallonheiton kautta. Plussapuolena olisi se, että esineen luo ei mene jälkeä, jolloin ruudussa jäljestämällä etsiminen ei pääsisi vahvistumaan, ja lisäksi epäilen, että kaikenlaisia muistikuvatreenejä ym. ajatellen Hukalla ei tule tänä kesänä riittämään keskittymiskyky, ja helpoimmatkin yhdessä viedyt esineet tulevat olemaan sille liian vaikeita. Katsotaan, ainakin jatkan vielä jokusen kerran pallonheittelyitä pellolla, jotta saisin Hukalle ylipäätään ajatusta poispäin musta juoksemiseen.

Tokon osalta ollaan korkattu nyt ulkotreenikausi. Ihan meidän kodin lähellä, parin minuutin kävelymatkan päässä, on tosi kiva ja iso hiekkakenttä, jolla ollaan treenattu mahdollisuuksien mukaan. Nyt, kun iso osa ihmisten harrastuksista ja menoista on peruuntunut, on kentällä ollut paljon muitakin ihmisiä, joten aina ei olla sinne päästy ja ollaan jouduttu tyytymään huonompiin kenttiin. Isolla ja hyväpohjaisella hiekkakentällä ollaan päästy treenaamaan oikeastaan ekaa kertaa ikinä vauhtijuttuja myös Hukan kanssa. Koska Hukka ei ole saanut juosta kunnolla yli puoleen vuoteen, ollaan jouduttu aloittamaan todellakin aivan nollasta vauhdin treenaaminen, eikä helpolla tulla siinä pääsemään. Hukka ei ole saanut esim juosta heitetylle lelulle eikä se ymmärrä edes koko käsitettä heitetystä lelusta, se ei ymmärrä konseptia "juokse täysiä" eikä sen kroppa missään nimessä ole sellaiseen vielä valmis. Ollaan työstetty juoksemista muutamalla erilaisella treenillä:

• Pallonheitto: pidän Hukkaa pannasta ja heitän narupallon, ja kun pallo on laskeutunut, päästän pallolle. Hukalle pallonheitto on ollut vaikeaa, se ei ymmärrä, että pallo voisi lentää kauas ja jos se ei koko aikaa seuraa pallon kulkua ilmassa ja näe selkeästi sen tippumiskohtaa, se ei löydä koko palloa. Ollaan jouduttu siis aloittamaan lyhyestä matkasta ja vähitellen pidentämään. En muista, että olisin millekään aiemmalle koiralleni joutunut tällä tavalla opettamaan pallonheittoa, vaan se on tullut jotenkin itsestään pentutreenien yhteydessä, mutta Hukan kanssa tämä pitää vääntää rautalangasta mikäli haluan käyttää tätä jatkossa palkkana. Koska edes heitetyn pallon luokse Hukka ei lähde luonnostaan kovaa, ollaan yhdistetty tähän hetsausta ja kilpajuoksua.
• Hetsaus/vastustaminen: pidän Hukkaa pannasta, ja vedän vähän taaksepäin, jotta se joutuu vastustamaan vetoa ja pyrkimään lelun luo. Lelu on joko mulla toisessa kädessä tai maassa valmiina. Tähän on tarkoitus jossain vaiheessa yhdistää valjaat ja liina, jotta Hukka joutuisi taistelemaan enemmän päästäkseen palkalle, mutta avustajien puutteen vuoksi ollaan tyydytty laimeampaan versioon tästä
• Kilpajuoksu: näitä ollaan nyt tehty lelulle ja kerran myös kapulalle. Lähetän Hukan edessä olevalle lelulle/kapulalle vapautuskäskyllä, ja lähden itse samaan aikaan juoksemaan kohteelle. Jos Hukka ei juokse kunnolla, pidän huolen siitä, että se ei saa lelua vaan nappaan sen itse Hukan nenän edestä ja pidän sitä itse, ja leikin sillä itse. Jos Hukka juoksee kunnolla, jättäydyn jälkeen ja annan Hukan ottaa lelun. Näihin kilpajuoksuihin Hukka tuntuu vastaavan hyvin
• Kahden lelun leikki: ollaan muistuteltu nyt pitkästä aikaa kahdella narupallolla kahden lelun leikkiä niin, että heitän ekan pallon, ja Hukan tuodessa palloa takaisin vaihdan lennosta toiseen palloon. Tavoitteen tässä saada Hukkaa tuomaan leluja mulle, koska nythän sillä ei ole tuomisesta mitään ajatusta ja kaikki pentuna hankitut ajatukset ovat tehokkaasti kadonneet.

Hukka korkkaamassa ulkokautta

Hukan treenit ovat pääasiassa keskittyneet juoksemisen opetteluun. Juoksemisen lisäksi Hukka on tehnyt vähän seuraamista, jokusen maahanmenon ja muistutellut vauhtinoutoa. Siirtyminen hallista ulos on ollut Hukalle vaikeampi, kuin uskoin. Sisällä on nyt keväällä tehnyt jo aika kivalla asenteella, mutta ulkona on taas hajuja ja ääniä, jotka kiinnostavat enemmän kuin treenaaminen, ja välillä sen keskittyminen on ollut varsin heikkoa. Etenkin tämä näkyy seuraamisessa, joka on huonontunut selvästi noin kuukauden takaisesta. Seuraaminen on väljää, paikka seilaa, käännöksissä unohtuu ja sivulla kontakti pätkii. Uutena ongelmana lisäksi on se, että takapää meinaa nyt aueta sivulle. Tätä olen koittanut työstää palkan suunnalla, eli ollaan kokeiltu varovaisesti vasemmassa kädessä olevaa lelupalkkaa. Sen kanssa asento on kyllä suora, mutta aluksi lelusta luopuminen oli aika vaikeaa ja meni vähän sekaisin. Maahanmenot on olleet myös huonompia kuin sisällä, mutta siihen vaikuttaa varmasti erilainen alusta. Noutojutut on kärsineet selvästi juoksukiellon aikana, ja noutokapulalle menee hitaasti ja epävarmasti, ja nostossakin arpoo.

Fisun tokotreeneissä ei ole oikein ollut mitään selkeää suuntaa tai tavoitetta. Ollaan treenailtu perusjuttuja: ruutua valmiina olevalle lelulle, eteenmenoja valmiina oleville leluille ja näyttönä, ohjatun suuntia, kapulan luovutusta, seuraamista, tunnaria ja kaukoja. Fisu on aika hektinen ja kiireisen oloinen, mutta ei ole nyt enää haukkunut tai tehnyt ihan omiaan, vaan ollut kuitenkin aika kiltti. Olen koittanut treenata niin, että en ajaisi sitä treenin alussa sellaiseen konfliktiin, joka purkautuu äänenä tai jonain muuna höyrypäisyytenä, ja olen antanut sen juosta pahimmat raivot pois vauhtiliikkeissä. Seuruu on tuntunut kivalta, kaukot toimivat hyvin myös ulkona ja tunnarissa ei ole nyt mokannut ulkotreeneissä kertaakaan.

Hukka kävi viime tiistaina päivällä ekaa kertaa fysioterapiassa. Nyt, kun se on saanut enemmän juosta, niin jumeja varmasti alkaa tulemaan. Hukka käyttäytyi melko asiallisesti, vähän tosin kireän selän käsittelyssä yritti kiemurrella ja kääntyä koko ajan selälleen. Saatiin jumppaohjeeksi työstää takapään ja etupään hallintaa tasapainotyynyllä tehtävien painonsiirtojen avulla. Muutama kerta ollaankin harjoituksia jo kokeiltu, ja Hukka on onneksi innokas jumppaaja.

Keskiviikkona iltapäivällä mentiin taas Läyliäisiin paimennustreeneihin. Aloitettiin Hukan kanssa, jatkettiin samoja harjoituksia kuin edellisellä kerralla. Treenin aluksi Hukka sai juosta flänkkejä laumaa ympäri, jotta ylimääräiset höyryt purkautuivat siihen. Koitin kepin kanssa pitää huolen, että pitää riittävää etäisyyttä laumaan. Suunnan vaihtaminen sujui melko helposti. Sitten kun oli vähän tasaantunut, laitoin maahan, otin pienen pätkän ajoa peruskuljetuksessa, taas maahan, taas kuljetusta, taas maahan jne. Maahan-käskyillä pidin huolen, ettei pääse ajautumaan liian lähelle lampaita. Tämä toimi nyt huomattavasti paremmin kuin viimeksi, ja saatiin jo joitakin kymmeniä metrejä rauhallista, sopivalla tempolla tapahtuvaa ajoa. Maahan-käskyt Hukka ottaa tosi hyvin, ihan jopa yllättävän hyvin siihen nähden miten kauan sillä on kestänyt oppia yleistämään maahanmeno eri tilanteissa. Maasta Hukka lähtee ajoon ihanan rauhallisesti kävellen, ja ajossa pitää luonnostaan kivaa tempoa. Tämän osalta tuntuu, että päästään kyllä paljon helpommalla kuin Fisun kanssa! Muutaman kuljetuspätkän jälkeen olen siirtynyt itse lampaiden eteen, ja siitä ohjannut Hukan flänkkikäskyllä kiertämään lauman toiselle puolelle tasapainoon ja siellä taas maahan. Tällä kuviolla saatiin hyvä tovi treenattua niin, että kaikki palaset onnistuivat. Flänkille lähdöt on vielä epävarmoja, ei kovin hyvin hahmota vielä käskyjä eikä ymmärrä kropan ja paineen avulla annettuja ohjeitakaan, välillä jää vain makaamaan ja katsomaan mua hämmästyneenä. Kun lähtee, niin lähtee varovasti, mutta olen siitä kehunut ja rohkaissut. Uutena juttuna harjoiteltiin lampaiden irroittamista laitumen reunasta. Tämä oli vaikeaa, aidan vieressä Hukkaa selvästi jännitti ja useampaan kertaan yritti syöksähtää lampaita päin. Onneksi Hukka on myös kiltti ja herkkä poika, ja kun karjaisen, se lopettaa jahtausyrityksensä eikä millään tapaa vahingoita lampaita. Muutamien toistojen myötä jännitys väheni ja pystyi menemään aidan väliin jo ihan hienosti. Fisu teki omalla kierroksellaan enimmäkseen poispäinajoa, kun kerrankin oli siihen ajatellen juuri sopivat lampaat. Kevyillä, liikkuvilla lampailla Fisu ajeli todella hienosti! En juurikaan käskyttänyt sitä, annoin sen vaan työskennellä itse ja laitumen reunat käänsivät laumaa. Välillä laitoin maahan ja flänkkien avulla vaihdoin suuntaa. Lopuksi tehtiin muutama lyhyt haku, ja pientä kuuntelutreeniä nostossa. Kaiken kaikkiaan Fisse tuntui ihan tosi kivalta ja hyvältä!

Fisu 6v ja Hukka läpivalaisussa

Fisulla oli 6.3. synttäri, jo 6 vuotta täynnä! Rakas Fisukala sai parhaan mahdollisen synttärilahjan, kun käytiin Ianin luona korkkaamassa kevään paimennuskausi. Fisulla oli melko hyvin viime kesäiset  jutut muistissa. Tehtiin ihan perusjuttuja - flänkkejä ja ajoa pienellä pellolla kuuden lampaan ryhmällä. Ekalla kierroksella tehtiin lähinnä ajoa, jossa Fisu teki ihan kivasti eikä kauheasti kysellyt multa apuja. Tokalla kierroksella tehtiin flänkkejä, ja saatiin uutena ideana "huijata" Fisua flänkeille lähdöissä niin, että kun ennakoi ja odottaa lähetystä oikealle, lähetänkin vasemmalle, ja päin vastoin. Tämä tuntui kivalta, Fisu teki paljon parempia flänkkejäkin muutaman mokan jälkeen kun joutui oikeasti kuuntelemaan.

Myös Hukka pääsi osalliseksi Fisun synttäripaimennuksista. Hukka teki nyt molemmat kierrokset pellolla vapaana. Jatkettiin samaa treeniä kuin viimeksi, eli alkuun sai juosta vaan vaistonvaraisesti laumaa ympäri ja tasapainotella peruskuljetuksessa, ja kun pahimmat höyryt oli juostu, aloin laittamaan sitä maahan ja siitä lähetyksiä flänkeille ja ajoon. Hukka ei osaa vielä mitään käskyjä eikä oikein osaa vielä tulkita paineella ohjaustakaan, ja lähtee flänkeille hitaasti ja epävarmasti. Enimmäkseen kuitenkin lähtee oikein ja sinne suuntaan mihin olin ajatellutkin. Maahan-käskyn se ottaa vaihtelevasti, sitä pitää kyllä vahvistaa vielä aika paljon arkielämässä ennen kun voin luottaa siihen, että menee lampailla läpi. Ajoon Hukka lähtee myös varovasti, mutta paljon paremmalla asenteella kuin höyrypää-äitinsä. Edelleen Hukka tuntuu helpolta ja luontaiselta lampailla, ja odotan innolla, että päästään etenemään sen kanssa treeneissä.

Hukan kanssa ollaan treenattu haun haukkuilmaisua nyt useampaan otteeseen. Hukalla on ollut vaikeutena häiriöherkkyys haukkumisessa. Se haukkuu ilman häiriöitä (jos treenaan esim yksin sen kanssa lenkillä) tosi kivasti jotain 15-20 haukun sarjoja hyvällä ja rennolla asenteella ja tasaisella rytmillä. Heti, kun ympärillä on mitään häiriötä, Hukan fokus kuitenkin katoaa ja haukku pätkii, se vilkuilee ympärilleen ja unohtaa, mitä oltiin tekemässä. Ollaan yritetty totuttaa Hukkaa häiriöihin ihan vaan niin, että kävelen itse maalimiehen lähellä Hukan haukkuessa, mutta mitään edistystä ei ole tullut, pikemminkin päin vastoin, haukku pätkii vaan pahemmin kun Hukka tietää, että tässä tapahtuu nyt jotain muutakin. Vaihdettiin taktiikkaa, ja ollaan nyt yritetty saada Hukkaa nostamaan virettä korkeammalle, jotta hommaan tulisi vähän enemmän intensiivisyyttä ja kestäisi korkeammassa vireessä paremmin myös häiriöt. Helpommin sanottu kuin tehty - tasaisen rauhallinen ja laiskanpulskea Hukka ei niin vaan nousekaan, eikä etenkään turhaudu! Olen koittanut leikittää ja hetsata sitä valjaissa niin, että se on kiinni hihnasa ja joustopalassa ja leikitän ja härnään sitä lelulla, ja koitan saada turhautumaan ja sitä kautta ääntelemään. Leikki onkin kyllä jonkun verran parantunut, mutta pienintäkään ääntä Hukasta ei lähde vaikka sitä miten koittaa hetsata. Haukkumis-käskyllä saan sen toki tässäkin tilanteessa haukkumaan, mutta mitään merkittävää parantumista haukussa ei ole näkynyt ja Hukka vaan väsyy aiempaa nopeammin, kun ensin sitä on riehutettu lelulla. Ollaan tehty näitä vireennostatuksia nyt kaksi treeniä maalimiehen kanssa ja neljä treeniä itseksemme, mutta en ole oikein vakuuttunut. Jatketaan vielä ehkä jonkin aikaa, jos Hukka vaan on hitaasti syttyvää sorttia, mutta jos ei kohta ala selkeästi paranemaan niin sitten koitan keksiä jotain muuta.

Fisu on startannut myös pk-kauden parin esineruututreenin myötä. Esineet tuntuu olevan ihan hyvin muistissa talven jäljiltä, eikä ole ollut edes mitenkään erityisen hullu, vaan etsinyt ihan järkevästi. Hukkakin on saanut etsiä pari esinettä Fisun treenien ohessa. Se löytää esineet ihmeen helposti siihen nähden, että vaikuttaa jäljestävän päämäärätiedottomasti ruudussa.

Viime torstaina oli jännittävä päivä, nimittäin Hukan luustokuvat ja olkapään kontrolli. Hukka taivuteltiin ensin hereillä läpi - ei mitään reaktiota kummastakaan etujalasta. Samalla Hukan polvet tarkastettiin, ne on normaalit eikä polvilumpiot liiku mihinkään, eli 0/0. Sitten unta palloon, ja ensin kuvattiin olat CT:llä. Vasemman olkapään muutos oli edelleen näkyvissä, mutta paranemista oli tapahtunut sitten joulukuun. Muutos oli nyt 4x4mm (joulukuussa 4,8x6,5mm) ja syvyydeltään maksimissaan 0,8mm (joulukuussa 1,4mm), luu muutoksen alla oli huomattavasti tasaisempaa kuin aiemmin ja skleroosia oli enää hyvin kapea vyöhyke muutoksen alla. Nivelrikkomuutoksia tai mitään irtopaloja ei näkynyt, ja koska mitään oikeilua ei ole ollut, niin hyvin suurella todennäköisyydellä rusto on pysynyt ehjänä. Koska muutos alkaa olla jo varsin pieni, eikä edes mikään varsinainen kuoppa enää vaan pikemminkin tasaantuma, sai Hukka nyt luvan palata normaaliin liikuntaan! CT-kuvauksen jälkeen siirryttiin röntgeniin, ja Hukalta kuvattiin lonkat, kyynärpäät, olat (virallista lausuntoa varten, vaikka tiedän toki, että se on sairas) ja koko selkäranka. Vasemman olkapään oc-muutosta lukuunottamatta Hukan luusto näytti olevan priimaa - kyynärpäät täysin normaalit myös CT:ssä (rajautuvat mukaan kuvaan vaikka olkia oli tarkoitus katsoa), oikea olka terve, lonkat tiiviit ja lonkkamaljat syvät, selässä oikea määrä oikean muotoisia nikamia. Hukan rauhoitus meni hyvin ja kotiinpäin lähdettäessä kipitteli jo melko virkeänä autolle. Iltapäivällä kuvauksen jälkeen tosin Hukalla alkoi ripuli, joka jatkui seuraavaan päivään asti.

Terveysteema Hukan osalta on jatkunut tassujen osalta. Olen nyt syöttänyt sille 4 viikkoa sinkkiä, biotiinia, nutrolinin iho&turkki -öljyä ja lohiöljyä, sekä rasvannut sen tassuja 2-3 kertaa päivässä. Paranemista vaikuttaa onneksi tapahtuneen! Syvät, vertavuotavat halkeamat ovat parantuneet täysin ja jäljellä on enää pinnallisia uurteita, joiden oletan olevan ihan normaaleja vähän isommalle ja painavammalle koiralle. Anturoiden pinta on nyt sileä ja pehmeä aiemman kovan ja karhean sijaan.

Koska Hukka sai nyt luvan juosta, ollaan käyty pari kertaa hallilla nauttimassa tästä aivan uudesta ulottuvuudesta. Hukka on treenannut aksassa putken juoksemista ja aloitin hyppytekniikkatreeneissä set point -harjoituksen treenaamisen. Putken juokseminen on yllättävän vaikeaa Hukalle - tai siitä se juoksemisosuus. Hukka tekee agilitya varsin verkkaisella asenteella, ja sen on vaikeaa, suorastaan mahdotonta ymmärtää, miksi juosta poispäin mun luota. Valmiina olevalle palkalle se kyllä juoksee ja siten suoran putken menee kyllä ihan reipasta laukkaa, mutta esim. mutkaputken se menee varsin hitaasti jolkotellen, kun en voi jättää palkkaa putken suulle odottamaan. Set point -harjoituksessa aloitin nyt rimakorkeuden hilaamisen vähitellen ylöspäin, ekassa treenissä hyppäsi 30 ja 35cm. Juoksariprojektia ollaan myös jatkettu, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin erillisen postauksen joten siitä lisää sitten.

Tokon karsintakierroksen aloitus

Viime sunnuntaina käynnistyi tämän vuoden tokon edustusjoukkueen valintakokeet Seinäjoella. Viime viikko meni viimeistelyiden parissa, treenattiin lähes joka päivä. Fisu ei tuntunut treeneissä oikein hyvältä, aina vaan se on hektisen ja kireän oloinen ja yritti heti tilaisuuden tullen karata juoksemaan. Tunnarissa oli eniten ongelmia - mielentilasta johtuvia nekin. Alkuvuodesta Fisu on ollut useaankin otteeseen todella huono tunnarissa, mennyt tappoasenteella kapuloille ja täysin haistelematta tuonut väärän, tai hätäisen haistelun seurauksena napannut oman sijaan viereisen. Olen joutunut kalarouvalle aiheesta useampaan kertaan huomauttamaan, ja nyt tunnetila on keikahtanut huonoksi toiseen suuntaan. Fisu on ollut tunnarissa todella epävarma, merkkaa selvästi oikean kapulan ja välillä lähtee sitä tuomaankin, mutta pudottaa, jatkaa etsimistä ja lopulta tulee pois tyhjin käsin. Tiistaina ja keskiviikkona teki hyvät tunnarit, kun tehtiin isolla määrällä kapuloita ja joutui tekemään kunnolla töitä, ennen kun osui oman kohdalle. Torstaina tehtiin normaali liikkuroitu tunnari, ekalla tunnari-yrityksellä ei tuonut ollenkaan kapulaa. Tokalla yrityksellä lähti tuomaan, mutta pudotti ja jatkoi etsimistä, mutta muutaman tarkastelukierroksen jälkeen ratkaisi tilanteen itse ja toi. Perjantaina normaalissa liikkuroidussa tunnarissa merkkasi oman, haisteli pari viereistä kapulaa ja toi sitten oman kuitenkin.

Sunnuntaina aamulla lähdettiin aikaisin kimppakyydillä Maijun kanssa kohti Seinäjokea. Arvoin meille numeron 12, eli mukavasti ehti lenkkeillä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä ennen kehään menoa. Paikkiksiin tosin tuli kauhea kiire, kun tajusin jo tokan ryhmän ollessa kehässä, että Fisun kaulapanta ja hakaneula numerolappua varten on autossa, auton ovet lukossa ja avaimet Maijulla, joka oli lähtenyt lenkkeilemään. Fisu joutui kehään aivan kylmiltään suoraan häkistä, en ehtinyt ensimmäistäkään sivulletuloa ottaa tai muutenkaan viritellä.

Istuminen: 10 jäi hyvään asentoon istumaan ja oli täsmälleen samoilla tassunsijoilla kun palasin
Maahanmeno ja luoksetulo: 8 maahanmenoon tuplakäsky. Oltiin rivin viimeisenä, ja muiden käskyistä Fisu meni selvästi taas sellaiseen omaan kuplaansa, jossa sulkee pois häiriökäskyjä. Tokalla käskyllä putosi heti maahan ja luoksetulo oli hyvä ja siisti

Ennen omaa vuoroa tehtiin kertaalleen tunnari, se oli nyt hyvä. Kaukoja jumpattiin useaankin otteeseen, ja samoin seuraamista, jonka alku oli Fisun mielentilaongelmia ajatellen pahin mahdollinen.

Luoksetulo: 9,5 alustaan nähden molemmat stopit oli niin hyviä kun Fisu vaan pystyy
Ruutu: 10 virittelyssä katsahti vähän vasemmalle vinoon, mutta käskyllä lähti kuitenkin suoraan ja osui aivan ympyrän keskelle. Ruutuun pinkoi kovaa, jouduin huutamaan stopin Fisun ollessa aivan etunauhalla, ja siitä päätyi silti ruudun takaosaan
Zeta: 10 asennot oli istu-seiso-maahan. Seisomisessa en jotenkin löytänyt oikeaa rytmiä käskynannolle ja stoppi näyttikin vähän hitaalta
Seuruu: 8,5 liike alkoi sivuaskeleilla ja paikallakäännöksillä, sitten juoksua, sitten peruutusta. Sivuaskeleissa Fisu ei juuri pyllyään nostanut maasta, juoksussa oli hyvä mutta peruutuksessa sitten oli vino ja murisi. Perusseuruu tuntui ihan hyvältä, ehkä ihan aavistuksen oli välillä turhan edessä.
Ohjattu: 9,5 merkille mennessä oli ilmeisesti aikeissa juosta ohi koko merkistä, kun stoppasi niin, että oli selkä muhun päin. Vasemman kapulan kuitenkin haki ihan nätisti. Sivulletulossa etujalat harotti tosi leveälle.
Kiertonouto: 10 sivulla en saanut Fisuun mitään kontaktia, tuijotti vain merkkiä. Itse liike kuitenkin oli ihan siisti.
Tunnari: 7,5 tässä kohtaa kylmäsi aika pahasti, kun hyviä pisteitä alla ja kaksi pahinta liikettä vielä edessä. Lähti kapuloille hyvin, haisteli mutta ei reagoinut omaan, sitten häipyikin kehän reunalle haistelemaan jotain muuta, mutta palasi kuitenkin kapuloille. Merkkasi oman, mutta oli selvästi epävarma ja pohti, mitä tekisi. Päätti kuitenkin ottaa kapulan ja toi, vähän epävarmasti.
Kaukot: 6 toiveista huolimatta etujalkakaukoja Fisu ei sitten pystynyt tekemään kisatilanteessa. Meni jo sivulta väärin maahan, takajalkatekniikalla. Yritin siitä käskeä ensimmäiseen asentoon (istu) etujalkatekniikan käskyllä, mutta ei totellut, vaan nousi istumaan epävarmasti takajalat paikoillaan etupäällä ylös kiiveten. Jouduin vaihtamaan lennosta takajalkakaukojen käskyihin, ja hetken jouduin miettimään, mikä mahtaa edes olla käsky i-s vaihtoon. Sanoin "seis", jolla Fisu epävarmana nousi seisomaan, mutta siirtäen tällä kertaa takajalkoja taaksepäin. Siitä istumaan, sen teki nyt puolestaan takajalkatekniikalla. Maahan meni takajalkatekniikalla ja m-s-m teki niin, ettei mikään jalka liikkunut. Olipahan säätöä! Todella harmi, olisin kovasti halunnut päästä näyttämään Fisun uudet hienot etujalkakaukot, mutta nähtävästi pitkä historia kisaamisesta takajalkatekniikalla on iskostunut Fisun mieleen, eikä se pystynyt muuhun kisatilanteessa. Treeneissä liikkuroituna se on tehnyt hyvin eikä ole enää aikoihin hämääntynyt liikkeestä.

Yhteensä 284,5 pistettä ja sija 4./30. Pisteiden valossa meni hyvin, mutta kehän jälkeen oli silti vähän kurja fiilis. Fisu teki paljon hyviä liikkeitä, mutta myös hävettävän paljon virheitä, vaikka ollaan treenattu paljon. Ainoastaan paikallaolon tuplakäsky on virhe, joka ei ole ihan meidän omasta aktiivisuudesta ja osaamisesta kiinni. Treenaan lähinnä yksin, ja paikkiksen käskytyksiä ei yksinkertaisesti olla päästy tekemään kuin pari kertaa tänä vuonna. Tunnarin, kaukojen, ohjatun merkin ja seuruun ongelmat on olleet tiedossa ja ollaan niitä yritetty ratkaista, mutta nähtävästi heikolla menestyksellä. Ei auta muu kuin niellä pettymys ja koittaa treenata paremmin. Ekan kehän alussa Fisun mielentila oli hyvä, mutta oikeastaan zetan jälkeen alkoi rakoilemaan ja tokassa kehässä ei enää ollut oikein kuulolla. Inhottava fiilis lähettää se tekemään liikettä, jos en saa siihen sivulla edes kontaktia.

Maanantaina käytiin hallilla tekemässä palauttelevat tokotreenit. Tehtiin ruutu ja eteenmeno lelulle, ohjatun merkkiä namialustalla, seuruun askeleita ja peruutusta, ja kaukoja. Juoksuliikkeissä tein kuuntelua ennen kun sai mennä. Seuruussa yritti kerran taas murista, mutta se jäi yhteen kertaan kun annoin siitä palautetta. Kaukoissa ei mokannut nyt kertaakaan, niinkuin ei ole mokannut enää aikoihin treeneissä. Vastapainoksi tokolle Fisu sai tehdä myös vähän aksaa. Tehtiin aalla pysärin ja juoksarin erottelua, ja siinä Fisu oli yllättävän hyvä. Kerran se teki aalla hasardiloikan ja kerran yritti juosta läpi pysäristä, muuten totteli tosi hyvin. Tehtiin myös hyppyjumppaa takaakiertohypyillä nyt vähän uudella ajatuksella. Asetuin ensin ihan hypyn viereen ihan lähelle maahan istumaan ja annoin Fisun tarjota hyppäämistä, ja palkkasin sitä nameilla. Kun se sujui, siirryin hypyn eteen ja lähetin siitä suullisilla käskyillä takaakiertoon. Fisu oli vähän hämmentynyt treenistä, mutta kuunteli hyvin ja keskittyi hyppäämiseen, eikä tiputtanut 60cm rimaa kuin yhden kerran. Tarkoituksena tällä treenillä on opettaa Fisua ponnistamaan ihan hypyn läheltä. Olen tosi pitkään jo yrittänyt saada Fisua ponnistamaan kauempaa, jotta rima pysyisi ylhäällä, mutta en ole osannut sitä sille millään selittää niin, että ymmärtäisi. Nyt päätin kokeilla toista vaihtoehtoa, eli jumpata hyppyä sitten läheltä niin, että Fisu oppisi käyttämään kroppaansa paremmin ja ponnistamaan riittävän korkealle, jotta rima pysyisi vaikka hyppää liian läheltä.

Hukka on päässyt hallille pariin kertaan "aksaamaan", maanantaina ja tänään. Kovin paljoa sen tekeminen ei vielä agilitya muistuta, mutta olen koittanut miettiä sille sellaisia juttuja, joita osa-aikasaikkulainen voisi turvallisesti tehdä ja joista olisi kuitenkin jotain hyötyä mahdollista agility-uraa ajatellen. Maanantaina tehtiin kujakeppejä, juoksaria, keinua ja siivekkeen kiertoa, tänään hyppytekniikkaa, keppien sisäänmenoja, keinua, juoksaria ja kaarevaa putkea. Kepeillä Hukka yllätti mut ihan täysin ajattelukyvyllään! Olin rakentamassa kujaa ja Hukka pyöri kentällä vapaana, ja ohimennen kävi itsekseen pujottelemassa neljä suoraa keppiä ilman mitään apuja. En ehtinyt reagoimaan asiaan mitenkään ja koska Hukka ei enää tehnyt sitä uudestaan, arvelin sen olevan vahinko. Jatkettiin kujatreeniä, eli kuja on niin leveä, että Hukka pääsee siitä läpi pujottelematta, ja harjoiteltiin ihan vaan fokusta eteenpäin valmiina olevalle lelulle. Aiempien sisäänmenotreenien ansiosta Hukka osaa nyt hakeutua kujaan noin 90 asteen (ja sitä loivemmasta) avo- ja umpikulmasta. Tänään jatkettiin sisäänmenoteemaa kuudella suoralla kepillä, joissa oli ohjurit. Ollaan tehty muistaakseni näitä sisäänmenon naksutteluja ohjureiden kanssa ehkä 4 kertaa tätä ennen. Hukka meni hienosti, se hakeutuu ilman vartaloapuja itsenäisesti oikeaan väliin 90 asteen avo- ja umpikulmasta ja pujottelee omaan verkkaiseen tahtiinsa kuusi keppiä. En ole yrittänytkään hakea vielä vauhtia ja draivia tähän, tavoitteena on ollut ainoastaan sisäänmenon hahmottaminen ja kepeille hakeutuminen, varsinainen pujottelu on ollut tarkoitus opettaa kujaa kaventamalla sitten, jos Hukka joskus vapautuu saikultaan. Kun oltiin valmiit ja keräsin ohjurit pois, Hukka kävi itsekseen pujottelemassa kuuden kepin sarjan ilman ohjureita ihan oikein. Uskomatonta, mulle ei olisi tullut mieleenkään edes kokeilla vielä pitkään aikaan keppejä ilman apuja! Hukan itsenäisen yrityksen jälkeen otin pari toistoa niin että palkkasin sen, ja toden totta, ei se ollut mikään vahinko, vaan Hukka meni joka kerta ihan oikein ja vieläpä 90 asteen avokulmasta ihan omasta vapaasta tahdostaan :D

Keinulla Hukka on myös lähtenyt edistymään hyvin. Ollaan aiemmin (viime syksynä ja yksittäisinä kertoina nyt talvella) tehty keinun kontaktille hakeutumista 2on2off asentoon. Olen tukenut keinun niin, että se on ollut max 10cm irti maasta jotta Hukka tottuisi hyvin pieneen ja huomaamattomaan liikkeeseen alusta asti. Maanantaina kokeilin ensimmäistä kertaa tukea keinun laskevan pään hieman ylemmäs, ja Hukka sai hakeutua kontaktille sivusta paukauttamalla samalla keinun maahan noin 20cm korkeudelta. Koska Hukka ei vaikuta tippaakaan alusta-epävarmalta, uskaltauduin vaikeuttamaan treenejä niin, että laitoin matalaksi säädetyn keinun nousevan pään matalalle pöydälle, ja pöydältä Hukka sai mennä kokonaisen keinun 2on2off asentoon. Treeni sujui tosi hyvin, Hukka ei säikähtänyt tai muutenkaan ihmetellyt juurikaan liikkuvaa keinua, olisiko yhden kerran vahingossa tullut keinun sivuun. Tänään jatkettiin samaa treeniä, ja edelleen sujui hyvin. Kiirettä Hukka ei tässäkään pidä, vaan menee keinun ravilla, mutta koska muutoin tekee moitteettomasti, olen antanut sen mennä omaa tahtiaan.

Juoksariprojekti ollaan kaivettu viime viikolla naftaliinista. Hukka on tehnyt matolla juoksemista syksyllä ennen saikkua, ja nyt kokeilin, muistaako se vielä maton. Näkyi muistavan, mutta sama tuttu ongelma palasi heti pitkän tauon jälkeen. Syksyllä ongelmaksi muodostui huonot kosketukset, eli kun Hukka ravaa/kävelee, se ei osu koskaan alustaan molemmilla takajaloilla, vaan yleensä esim yhdellä etujalalla ja/tai yhdellä takajalalla. Jos en palkkaa huonoista osumista, se menee epävarmaksi ja kävelee entistä hitaammin. Syksyllä yritin laittaa alustaa hieman koholle maasta, josko se saisi Hukan ymmärtämään, että alustalle pitäisi "hypätä" ja silloin osuisi paremmin, mutta saikun takia en voinut jatkaa näitä treenejä ja jätettiin koko juttu hautumaan. Nyt koitin vaihtaa taktiikkaa ja otin käyttöön meidän viimeisen muuttolaatikon. Opetin Hukalle ensin laatikkotempun, eli se kiipeää laatikon sisään ja asettelee kaikki jalkansa laitojen sisäpuolelle. Kun Hukka oli ymmärtänyt laatikkotempun sisällä naksutellen, laitoin juoksarimaton laatikon pohjalle ja opetin Hukan hakeutumaan huoneen toisessa päässä olevaan laatikkkoon ja tulemaan sieltä pois ilman erillistä käskyä. Tämä meni melko nopeasti jakeluun, joten leikkasin laatikon laitoja matalammaksi ja jatkoin treenejä sisällä. Maanantaina kokeilin laatikkohommaa ekaa kertaa hallilla, ja se tuntui sujuvan hyvin. Kävellen Hukka menee edelleen, mutta nyt sillä tuntuu olevan selkeämpi käsitys kriteeristä, eli molemmat takajalat pitäisi olla laatikossa laitojen sisäpuolella (maton päällä), ja Hukka oikeasti tuntui miettivän jalkojaan laatikolle suunnatessaan. Tänään jatkettiin hieman matalammalla laatikolla, ja edelleen sujui melko hyvin. Muutaman kerran yritti hypätä laatikon yli ja muutaman kerran ravasi yli niin, että molemmat jalat eivät olleet laatikossa, mutta suurin osa yrityksistä oli hyviä. Katsotaan, saanko koskaan laatikkoa häivytettyä...

Hyppytekniikassa tehtiin aina vaan perussarjaa, enkä voi vieläkään sanoa, että se toimisi. Aina vaan vika väli tuntuu olevan vaikea, ajautuu tosi lähelle vikaa hyppyä ja tekee jonkun ihmeellisen korjausaskeleen vikassa ponnistuksessa. En oikein tiedä, miten etenisin tästä. Jos pidentäisin väliä, ongelma todennäköisesti poistuisi, mutta oppiiko Hukka siitä säätelemään laukkansa pituutta? Palkan tuominen lähemmäs vikaa hyppyä auttaa, mutta ongelma palaa heti jos palkan siirtää taas kauemmas.

Siivekkeen kierrossa Hukka on harjoitellut multiwrappeja 15cm korkealla rimalla. Nämä se tekee tuttuun tapaansa kävellen, mutta vaikuttaa kyllä ihan motivoituneelta ja osaa lähestyä hyppyä jo hieman eri kulmista. Ehkä vauhtia tulee lisää sitten jos otan omaa liikettä mukaan. Nyt olen itse ollut vain paikallani.

Vastapainoksi aksatreeneissä osoittamalleen älykkyydelle Hukka on kunnostautunut jälleen kerran terveysongelmissa. Maanantaina ennen treenejä huomasin, että sillä oli silmäkulma veressä. Ei mitään tietoa mihin se on mahtanut itsensä tällä kertaa satuttaa, onneksi ei kuitenkaan ihan ole osunut silmään. Johan siitä onkin jo melkein kaksi viikkoa, kun edellinen haava saatiin kuntoon...!