Tänään hirvimiehellä oli 2-vuotissynttärit! Hukka pääsi juhlimaan synttäreitä tietty treenien merkeissä, kun käytiin aamulla Sennin ja Emman kanssa hallilla. Treenailtiin sekä tokoa että aksaa, Hukka teki noutoa, ruutua, stoppeja ja tunnaria, ja aksassa jatkettiin in-in/serpentiini -erotteluteemalla. Noutoa ei olla tehty hetkeen ja siinä olikin loppuasento päässyt unohtumaan, Hukka kokeili vaihtoehtoa, jossa toi kapulan metrin päähän ja jäi siihen järsimään sitä :D Pienellä muistuttelulla toi sitten eteen, mutta aika hitaasti. Muutenkin noudosta on taas hävinnyt vauhtia, mitä siihen jo syksyllä saatiin, kun treenattiin ulkona isolla kentällä. Ei näköjään hirveästi parane tehdä pienessä tilassa, kun ei jättiläishirvi mahdu kiihdyttämään kunnolla näin lyhyellä matkalla. Ruutua tehtiin ensin lelulla, sitten alustalla ja lopuksi ilman. Hukka on tehnyt ruutua nyt ehkä 3-4 kertaa ilman alustaa yksittäisinä kertoina, ja näyttää ihan hyvältä, tai ainakin paljon paremmalta, kuin näyttöruudulla, jota testattiin kesällä. Sen sijaan alustan kanssa on alkanut tekemään aikamoista banaania ruutuun, täytynee siihen koittaa jotenkin puuttua. Alustalle Hukka ei myöskään mene kovin määrätietoisesti, eikä aina edes koske alustaan, vaan saattaa mennä alustan viereen tai taakse seisomaan. Sille on ollut juoksareihinkin liittyen aivan älyttömän vaikeaa saada sellaista kohdetyöskentelyä, jossa menisi vauhdilla ja suoraviivaisesti mille tahansa kohteelle ja koskisi siihen, ja sama pätee ruudun alustaan. Stopit näyttävät enimmäkseen ihan hyviltä, Hukalla alkaa olla ajatusta seisomisesta ja välillä se tekee ihan hienoja jarrutuksia. Kovasta vauhdista ei olla vielä testattu, eikä tarkoituksella testatakaan, ennen kuin päästään oikeasti hyvälle ja pehmeälle pohjalle treenaamaan. Ehkä sitten ulkona jossain hyvällä hiekalla. Seuraamisen yhteydessä otin pari liikkeestä seisomista, mutta jostain syystä Hukka tarjosi niissä istumista, vaikka ei olla tehty istumista pitkään aikaan. Tunnarissa testattiin koirahäiriötä, ja se olikin Hukalle ihan tosi vaikea. Laitettiin kapuloiden keskelle Sansa istumaan, kapulat ympyrässä Sansan ympärillä. Aluksi Hukka kieltäytyi kokonaan menemästä kapuloille. Pienellä rohkaisulla sitten meni, ja pystyi tekemään töitä ja ratkaisemaan tilanteen. Kokeiltiin uudestaan niin, että Sansa makasi, ja se oli sitten kyllä jo liikaa, ei pystynyt haistelemaan ollenkaan vaan toi vaan jonkun kapulan. Tätä täytyy selvästi testata myöhemmin uudestaan. Ihmishäiriö ihan vastaavalla asetelmalla ei ollut lainkaan vaikea, eli nimenomaan se toinen koira oli tässä se juttu.
Vuosi sitten näihin aikoihin elin melko kurjissa fiiliksissä Hukkaan liittyen. Olin siihen monelta osalta siihen pettynyt, ja pohdin tosissani, että myyn/annan Hukan pois. Tuntui, että en ollut oikein millään tasolla tyytyväinen Hukkaan, ja sen kanssa treenaamisesta tuli lähinnä paha mieli. Treeneissä Hukka oli hidas, laiska ja häiriöherkkä, ja se oli ihan jatkuvasti saikulla milloin minkäkin eri ongelman takia. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan se oli ihan kaikkea muuta kuin potentiaalinen harrastuskoira agilityyn. Päätin kuitenkin vielä yrittää saada sen tekemiseen jotain eloa ja ottaa sen kouluttamisen haasteena, ja jos siitä huolimatta myöhemmin vielä tuntuisi siltä, että se on toivoton, niin silloin voisin hyvillä mielillä sanoa ainakin yrittäneeni ja luopua siitä. Tein itselleni dead-linen, jos en kesään mennessä saisi sitä juoksemaan, luovuttaisin.
Kovasti ollaan tehty töitä motivaation, kropanhallinnan, asenteen ja vauhdin eteen ja kyllähän Hukka on kovasti edistynyt. Nykyään Hukan kanssa treenaaminen on enimmäkseen kivaa eikä treeneistä tarvitse enää lähteä itku kurkussa kotiin. Ei sen tekeminen ole lähelläkään vielä sitä, mitä haluaisin, mutta suunta on siinä määrin nousujohteinen, että en ainakaan toistaiseksi sitä ole myymässä. Hetkittäin, ihan pieninä välähdyksinä sen tekeminen näyttää jopa hienolta, ja välillä tuntuu, että mulla saattaa sittenkin olla käsissä hiomaton timantti. Hukka on perusluonteeltaan todella miellyttävä koira, se on järkevä ja tasapainoinen, sopivan vilkas, sopivan pehmeä, sillä ei ole mitään ympäristöön liittyviä pelkoja tai arkuuksia eikä se ole lainkaan terävä tai reaktiivinen kuten äitinsä. Se palkkautuu hyvin ruualla sekä lelulla, vastaa luonnostaan todella hyvin sosiaaliseen palkkaan, se kestää hyvin ohjaajalta tulevaa painetta, se on yritteliäs ja haluaa tehdä oikein. Sillä on pääkopassa aikalailla kaikki ne palikat olemassa, mitä hyvä harrastuskoira tarvitsee. Treeneissä se on kyllä edelleen diesel-malli verrattuna melkeinpä mihin tahansa keskiverto-bortsuun, eikä valitettavasti ole muuttunut juuri sen älykkäämmäksi kuin mitä oli vuosi sitten, mutta keskittymiskyky sillä on parantunut huimasti, ja siihen on tullut huomattava määrä lisää intensiivisyyttä, vauhtia ja voimaa. Eli juuri ne osa-alueet, joihin olen panostanut, ovat kyllä kehittyneet. Lisäksi kropanhallinnassa se on mennyt aivan valovuoden verran eteenpäin nyt, kun on vihdoin saanut liikkua ilman rajoituksia ja sen kanssa on tietoisesti tehty erilaisia jumppajuttuja ja kehonhallintaa parantavia harjoituksia.
Hukan toinen vuosi on ollut terveyden suhteen onneksi paljon helpompi kuin ensimmäinen. Yksi tassuhaava Hukalla oli syksyllä, ja jokunen ripuli, mutta muuten Hukka on ollut kaikin puolin terve. Viime keväänä luustokuvien jälkeen kyttäsin Hukkaa neuroottisena, ja pelkäsin ihan jatkuvasti, että kaikesta huolimatta rikkinäisen olkapään rusto hajoaa. Kesällä uskalsin jo aavistuksen rentoutua, kun Hukka oli saanut liikkua jo useamman kuukauden täysillä eikä oireita ollut ilmaantunut. Nyt alan vihdoin jo oikeasti uskomaan, että kyllä se olka on jo täydellisesti parantunut eikä tule enää hajoamaan. Huonokuntoiset anturat saatiin paljon parempaan kuntoon ahkeralla rasvauksella, ja kesällä tilanne helpottui itsestäänkin. Tänä talvena heti pakkasten tultua tassut alkoivat uudestaan halkeilemaan ja kuivumaan, mutta nyt aloitin rasvailun ajoissa, eivätkä tassut ole missään vaiheessa menneet yhtä huonoon kuntoon kuin viime vuonna.
Jos Hukan kehitys jatkuu tätä tahtia ja tähän suuntaan, niin ensi vuonna voi olla, että ylistän kolmevuotiasta Hukkaa jo upeana harrastuskoirana <3 Toivoa ainakin sopii!
Hukka sai synttärilahjaksi äidiltä ihanan dinosaurus-pehmolelun, herkutteli kissanpatee-kakulla ja myöhemmin päästään paneutumaan mun hankkimaan synttärilahjaan, eli Kiitorekun Agilitykoiran nopeusvalmennus -verkkokurssiin.
Tampereella on vallinnut aivan ihana kunnon talvi, ja tuntuu, ettei ole ollut aikaa kirjoitella blogia kun mielummin lenkkeillään ihanissa lumisissa maisemissa tai treenataan hallin lämmössä.
Tammi-helmikuun aikana ollaan treenailtu kalojen kanssa ahkerasti lähinnä aksaa ja tokoa. Hukalla on ollut aksaprojekteina juoksarin käännökset ja hypyillä välistävedot/takaakierrot. Juoksarin loivat käännökset saatiin lankulla siinä määrin hyviksi, että siirryttiin takaisin puomille. Joulukuun alussa vastaan tullut puomikammo oli onneksi kadonnut ja Hukka on taas juossut ihan rennosti ja hyvin puomia. Loivat käännökset on edelleen vaikeita, mutta ehkä aavistuksen parempia kuin ennen lankkutreenejä. Nyt ollaan alettu työstää tiukkoja käännöksiä, jotta Hukka saisi niistäkin vahvempaa ajatusta käännöstreeneihin. Käännösten ohella juostaan puomia myös suoraan ja siihen ei onneksi käännökset ole vaikuttaneet, osuu aika hyvällä prosentilla suorilla exiteillä. Välistävetoihin käytin Hukalle jo ennestään tuttua in-in käskyä ja ne toimikin melko hyvin, sen sijaan hyvin loivat takaakierrot oli paljon vaikeampia. Hukka ei oikein pysy estelukituksessa ja vaikka takaakierron käskyllä ja ohjauksella lähtisi oikealle puolelle hyppyä, niin mun liikkuessa purkaa lukituksen ja tulee ohi, tai tunkee mun puolelle. Näitä pitää varmasti treenata ihan erillisenä juttuna yhdellä hypyllä, jotta saan sen ymmärtämään, että liikehäiriöstä huolimatta este pitää mennä sieltä, mistä pyydettiin.
Tammikuun puolella pidettiin Tamskin valkkuryhmän kanssa ison kentän aksatreenit, jossa päästiin treenaamaan pitkästä aikaa ihan oikeeta kisarataa. Fisu tuntui aivan ihanalta ohjata, ja tehtiinkin rata sujuvalla nollalla läpi. Myös Hukka pääsi treenaamaan isolla kentällä, ja ilahduttavaa oli huomata, että hirviagilitykin alkaa koko ajan enemmän muistuttaa oikeaa agilitya ja vaikka rata oli Hukan taidoille vielä liian vaikea, niin päästiin sieltä hyviä pätkiä ja lopulta koko rata parilla rimanpudotuksella läpi. Myös juoksupuomi radan osana toimi ja Hukka teki hyviä osumia joka kerta.
Viikkoryhmien treeneissä meillä on myös ollut hauskoja ratoja ja ollaan saatu kivoja onnistumisen fiiliksiä sekä Hukan että Fisun kanssa. Esim. Iwona Golabin jännittävä esteohitustreeni sujui ihan yli odotusten molempien kanssa, ja viime torstaina Hukka teki ekaa kertaa ikinä treeneissä 22 esteen aksaradalla nollan!
Lauantaina tällä viikolla päästiin Fisun kanssa Tamskin järkkäämässä koulutuksessa kokeilemaan ekaa kertaa gamblersia. Oli aivan hurjan hauskaa, toivottavasti päästään joskus toistekin! Olen monta kertaa kyllä nähnyt gamblersia mutta koskaan aiemmin en ole itse sitä kokeillut. Snookeria ollaan menty kerran Hollannin WAO kisoissa ja sekin oli hauskaa. Sain radan etukäteen ja suunnittelin siihen pari erilaista vaihtoehtoa avausosaan. En kuitenkaan ollut lukenut sääntöjä kunnolla kun luulin, että hyppyjä yms saa mennä niin monta kertaa kuin haluaa ja vain kontaktit ja kepit on rajoitettu kahteen kertaan. Olin suunnitellut molemmat vaihtoehdot niin, että niissä mentiin muuri kolmesti, ja piti sitten hiukan säätää suunnitelmaa sääntöjen mukaiseksi. Tehtiin kaksi kierrosta, ja pääsin testaamaan molemmat suunnitelmani käytännössä. Ekalla yrityksellä Fisu tuli renkaan ohi, muuten mentiin suunnitelman mukaan, ja tällä yrityksellä saatiin avausosasta 41p ja gamblesta 10p eli 51p. Toisella yrityksellä tuli puolestaan muurin ohi, mutta sen sain korjattua, ja renkaallekin osuttiin, eli 53p. Toisella kierroksella testasin vähän uskaliaampaa suunnitelmaa ja mentiin puomi kahdesti. En ollut varma miten aika riittää, mutta ekalla yrityksellä riitti juuri ja juuri niin, että saatiin maksimaalinen määrä pisteitä ja ehdittiin gambleen, avausosasta 47p ja gamblesta 10p eli 57p. Pisteiden kannalta tämä oli paras suunnitelma, mutta koska puomille tuli inhottava kulma, päätin kokeilla ottaa vielä yhden hypyn ennen puomia. Yhden hypyn lisäys toi kuitenkin matkaa sen verran paljon lisää, että aika ei enää riittänyt ja keinulta jäi pisteet saamatta, ja kokonaispisteet 55p.
Tokossa ollaan Fisun kanssa treenailtu tokoa suht paljon, mutta vähän päämäärättömästi. Pari viikkoa sitten käytiin kimppatreeneissä Koirakoutsilla, ja tehtiin häiriöjuttuja, eli hankalaa ruutu/kierto -erottelua, ja koitin lähettää Fisua yhtä aikaa eteen ja ruutuun Zapin kanssa. Fisu oli ihan kamalan huono, erotteluissa ei jotenkin millään hahmottanut kiertoa vaan juoksi ihan mihin sattuu, ja ruutuun ei todellakaan suostunut menemään yhtä aikaa Zapin kanssa, vaan kieltäytyi koko tehtävästä. Omissa treeneissä ollaan tehty tunnaria ja ohjatun merkkiä. Tunnarit on sujuneet vaihtelevasti, välillä on tuntunut jo oikein hyvältä, ja välillä ihan katastrofaaliselta. Tunnariongelma on hankalasti monisyinen, enkä oikein tiedä, missä järjestyksessä ongelmia kannattaisi lähteä ratkomaan. Kisaongelma on selvästi epävarmuus, ja sen seurauksena Fisu jää sahaamaan edestakaisin kapuloille eikä ota omaa, vaikka selkeästi sen olisi jo merkannut. Sen vuoksi olen vahvistanut nyt paljon nopeaa oman nostoa niin, että oma on esim. jonossa ensimmäisenä ja jos menee siitä kerrankin ohi, kutsun kokonaan pois kapuloilta ja menettää mahdollisuuden palkkaan, ja toisaalta jos ottaa kapulan heti, palkkaan vauhdista. Tämä tuntuu auttaneen kyllä, on alkanut lähes poikkeuksetta nostamaan oma välittömästi sen kohdalle päästyään. Nopea omaan reagointi on kuitenkin sitten pahentanut selvästi hätäisyyttä, mikä on toinen tunnariin liittyvä ongelma, eli korkeassa vireessä ja vauhdilla kapuloille tullessaan Fisu saattaa reagoida oman hajuun jo viereisen kapulan kohdalla ja koska nopeaa omaan reagointia on vahvistettu, niin on nyt useassa treenissä tuonut väärän eli oman viereisen. Näistä selkeistä virheistä tietysti huomautan, jolloin lopputuloksena Fisu menee uudestaan epävarmaksi ja taas ollaan lähtöpisteessä. Tosi hankalalta tuntuu löytää tasapaino tarkkuuden ja nopean reagoinnin välillä. Myös merkkiä ollaan yritetty työstää, ollaan tehty liikkuroituna niin, että merkin takana on aina pallo, ja sitten erikseen merkkejä ilman palloa niin, että vahvistan paikkaa merkin takana.
Hukkakin on treenaillut satunnaisesti tokojuttuja. Tunnarissa Hukka on edistynyt aivan huimaa vauhtia. Kapulat on saatu pois purkeista ja kuvioon on lisätty vauhtia, etäisyyttä ja häiriöitä. Olen melko vaikuttunut tavasta, jolla opetin Hukalle tunnarin. Todella ilahduttavaa, että tällä tavalla pystyn Hukalle opettamaan jo kaikki vaikeatkin häiriöjutut, vireensäätelyn yms ilman, että Hukalla on käytännössä mahdollisuutta tehdä virheitä, koska se ei vielä tuo kapulaa, eli näin ollen ei voi tuoda/nostaa väärää. Toivottavasti tämä johtaa siihen, että Hukalla yleinen mielentila ja asenne haisteluun on rento ja itsevarma ja pysyy sellaisena myös sitten, kun kapulan tuonti tulee mukaan kuvioon. Hukka tosin itse on sitä mieltä, että voisi aivan hyvin alkaa jo tuomaan kapulaa, ja on muutamaan kertaan sitä jo tarjonnutkin. Toivottavasti saisin vielä hetken aikaa sen malttamaan ilmaista kapulan nenäkosketuksella, jotta saataisiin käytyä läpi kaikenlaiset eri variaatiot ennen kuin vien liikkeen opetuksen loppuun. Liikkeestä seisomista ollaan tehty myös jonkun verran ja sekin tuntuu aika hyvältä. Erityisesti takapalkan kanssa Hukka tekee oikein hyviä ja napakoita stoppeja, ja kohta alkaa näyttää siltä, että voisin siirtyä tekemään kuuntelua eri jäävien kanssa. Ruutua ollaan kokeiltu pari kertaa jo ilman alustaa ja ne on sujuneet hyvin, Hukka on tähdännyt hienosti ihan oikeaan paikkaan reippaalla asenteella.
Fisun ja Hukan kanssa ollaan käyty nyt joka viikko hiihtämässä Peltolammin ladulla koirahiihtovuorolla sunnuntaisin. Latu on reilu 2km pitkä, joten ollaan menty siinä kaksi kierrosta, välissä pieni hengähdystauko. Kahden koiran valjakon kanssa on aivan huikean hauskaa hiihtää, Fisu ja Hukka vetävät tiiminä tosi kivasti ja päästään melkoista vauhtia. Ohituksetkin ovat sujuneet enimmäkseen mallikkaasti, molemmilla kaloilla on sen verran kova halu päästä eteenpäin ettei paljoa muut hiihtäjät kiinnosta.