perjantai 31. toukokuuta 2019

Fisun paluu agilitykentille ja Hukka 14 viikkoa

Fisu teki comebackin agilitykentille viime lauantaina, kun Ojangossa kisattiin Helsingin seudun piirimestaruuksista. Väliä synnytyksestä ekaan kisastarttiin Fisulla tuli 92vrk, siinä missä kennelliiton sääntöjen puitteissa kisaamisen olisi saanut aloittaa 75vrk synnytyksestä. Siltikin tuntui, että olisi voinut treenata enemmänkin enkä olisi noihin kisoihin mennytkään, ellei seuran joukkueeseen olisi ollut vähän "pakko". Fisulla oli kaksi yksilörataa, tuomarina ulkomainen Alexander Beitl. Molemmat yksilöradat oli tosi vaikeita, etenkin hyppäri. Aksarata olisi ollut ihan mentävissä, ja siinä mentiinkin ekat 11 estettä oikein siistiä nollaa. Aalla Fisu kuitenkin teki itsemurhaloikan, ja pakko oli lopettaa rata siihen. Otin aan uudestaan ja kun teki asiallisesti, mentiin pois. Vaikealla hyppärillä selvittiin yllättävänkin pitkälle, kunnes takaakierto-päällejuoksussa Fisu tiputti riman ja heti perään livahti väärään putkeen. Ei vaan kertakaikkiaan taidot riittäneet tuohon kohtaan.

Joukkuerata oli helppo, ehkä 2lk tasoa. Kisasin Fisun lisäksi bc Neolla, joka oli joukkueen varakoirana. Fisu teki oikein näppärän nollan, puomi oli vähän hidas ja pysähtyi siihen ihan kunnolla, muuten ei mitään ihmeempää. Neolle myös oikein siisti rata, mutta kaksi rimaa alas. Joukkueelle yhteistuloksena 15vp ja sillä 4. sija.


Hukan kanssa ollaan puuhailtu monenlaista. Viime sunnuntaina käytiin Viikin koetilan pihalla katselemassa eläimiä. Lehmät oli laitumella, ja ulkotarhassa oli lampaita. Lampaat nähdessään Hukalla oli nyt aivan erilainen ilme kuin Jämillä. Hukka lähestyi lampaita jo kaukaa aidan takaa hiipien, meni maihin ja selvästi osoitti jo ihan oikeita paimenkoiran muuveja. Hauskaa, selvästi on siis kypsytellyt ideaa tauon aikana! Kovin lähelle lampaita en uskaltanut Hukkaa viedä, sillä lampaat eivät ole tottuneet koiraan eivätkä väistä, kaukaa jo polkivat jalkaa ja tuijottivat. Lehmiä käytiin myös katsastamassa, niitäkin Hukka katseli hyvin kiinnostuneena eikä pelännyt yhtään.

Sunnuntain ja maanantain välisen yön Hukka oli Jennin luona yökylässä. Oli käyttäytynyt kiltisti, nukkunut yön rauhassa ja sai luvan tulla toistekin. Maanantaina illalla käytiin Viikin Arboretumilla lenkillä koirien kanssa ja otin valokuvia ihanan vihreissä keväisissä maisemissa. Tässä kuvasatoa 13,5 viikkoisesta Hukka-pojasta sekä Fisusta ja Stepistä.










Keskiviikkona treffatiin Purinalla Hukkaa viikon nuorempi bc-uros Luca. Pojilla löytyi heti yhteinen sävel leikkiin, ja välillä painittiin ja välillä juoksenneltiin. Pentupainien jälkeen käytiin vielä sirkuskentän liepeillä olevan skeittipuiston ympäristössä ihmettelemässä skeittaajia. Hukkaa selvästi jännitti skeittaavat lapset etenkin silloin, kun ne tulivat kohti. Syöttelin sille nameja ja annoin sille aikaa ihmetellä. Aika nopeasti alkoikin jo tottua tilanteeseen ja oli reipas.

Eilen oli kiireinen päivä, kun startattiin heti aamusta Fisun, Hukan ja Antin kanssa Tampereelle. Koulutin aamupäivän tokoa Nokialla, koulutuksen jälkeen treenasin pikaisesti omat koirat. Tai no, Hukan treenit nyt ei kovin kummoiset ole, vähän leikittiin, tehtiin sivulletuloa ja luoksetuloa. Sitten suunnattiin Antin serkkujen luo grillaamaan. Hukka oli hieman riiviö kyläpaikassa, kaivoi puskista kanankakkaa ja kissankakkaa ja silppusi milloin mitäkin. Tampereelta jatkettiin seuraavaan kyläpaikkaan Valkeakoskelle Sabinan luo. Siellä Hukka pääsi taas katsomaan lampaita, tällä kertaa vähän lähempääkin kuin aidan takaa. Otin Hukan liinassa lampaille, laumana oli neljä nuorta ja liukasliikkeistä pässipoikaa. Hukka oli alusta asti tosi kiinnostunut lampaista, välillä toki haukkaili myös välipalaksi lampaankakkaa. Nyt sillä oli vauhtia selvästi enemmän kuin Jämillä, lampaatkin toki olivat vauhdikkaammat. Lampaiden spurtatessa Hukka koitti aluksi lähteä perään, mutta varsin nopeasti sillä syttyi ajatus flänkeistä, ja lähtikin jahtaamisen sijaan pysäyttämään. Pyrki selvästi päiden puolelle, ja halusi pitää lampaita aitaa vasten. Hauskaa nähdä, miten lähtee tuosta kehittymään, kyllä sillä ihan selvästi on jo ajatuksia siitä, mitä lampaiden kanssa voisi tehdä.

Illalla kävin vielä hakemassa Stepin hoidosta ja samalla reissulla pyörähdettiin Ojangossa. Otin Fisulle vain hyvin lyheyt ja kevyet kontakti-keppitreenit. Tehtiin puomia pari kertaa, aata pari kertaa, ja kepit pari kertaa, ja sitten pieni "rata", joka koostui kolmesta hypystä, puomista, aasta, kepeistä ja keinusta. Fisu oli aivan liekeissä, teki ihan hirveällä draivilla mutta silti ajatuksen kanssa. On se vaan hieno, ihan mahtavaa päästä sen kanssa taas aksaamaan!

Hukalla tuli tänään 14 viikkoa ikää täyteen. Hukka on keskittynyt nyt kasvattamaan jalkoja, se on melkoinen koipieläin. Laiha se on, vähän turhankin laiha, pitäisi varmaan antaa vähän enemmän ruokaa. Uusina juttuina ollaan tällä viikolla opeteltu hihnan pukemista pään läpi tarjoamisen kautta, sekä merkin kiertoa. Lentoboksissa oloa ollaan myös harjoiteltu, sinne Hukka menee mielellään ja osaa tarjota siellä maahanmenoa. Ei välitä lainkaan siitä, vaikka suljen lentoboksin ja vedän Hukkaa pitkin asuntoa (ja rappukäytävää) boksissa pyörillä. Kierronkin se tajusi aivan superhelposti, yksi 2min naksuttelusessio ja se alkoi tarjoamaan oikein hienosti kiertoa!

Hukka 14 viikkoa, 43cm ja 9,0kg

perjantai 24. toukokuuta 2019

Hukka 13 viikkoa - 3 kk

Pieni poikakoira on puuhaillut taas monenlaista kuluneella viikolla. Tiistaina käytiin retkellä Porkkalanniemessä, ja Hukka oli oikein reipas ja mutkaton patikointikaveri. Käveltiin rauhallista tahtia ja pysähdyttiin välillä huilimaan, niin pentukin jaksoi pysyä mukana. Pysähdyttiin grillaamaan, ja Hukka sai ekaa kertaa kuunnella nuotion ääntä ja haistella savua. Otettiin myös yksi hajunhaku hiilloksen tekeytyessä, kun iltapäiväruoka oli muutenkin tarkoitus syödä. Hukka tuntuu jo hoksanneen idean, lähti jo varsin kaukaa hajun perässä etsimään maalimiestä! Meren rannassa käytiin myös, Hukka kävi jo omaehtoisesti kahlailemassa ja tasapainoili rantakivillä ja kallioilla.




Keskiviikkona aloitettiin Hukan kanssa uusi projekti, eli lentoboksiin totuttelu. Fisuhan ei tykkää olla lentoboksissa, vaikka kevythäkki on sille täysin ok, joten ajattelin totuttaa Hukan nyt molempiin pienestä pitäen. Naksuttelin lentoboksiin menoa samaan tapaan kuin kevythäkkiin, ja häkissä sisällä maahanmenoa. Hukan mielestä lentoboksi on ystävä, ja se menee sinne mielellään. Lentoboksissa on pyörät alla ja boksi heiluu jonkun verran, siitä Hukka ei välitä yhtään. Muutenkaan ei ole vaikuttanut lainkaan alusta-aralta missään tilanteessa.

Tässä söpöjä keväisiä kuvia tytöistä ja Hukka-pojasta







Torstaina oli Fisun aksatreenit, ja Hukka pääsi myös mukaan harjoittelemaan taas treeneissä oloa. Treenikentän laidalla Hukka on oikein helppo ja järkevä, ei kiihdy tai muutenkaan häslää mitään, katselee ja on rauhassa maassa, tai koittaa leikkiä ohimennen muiden koirien kanssa. Borderterrierit on Hukan mielestä mahtavia, niihin se haluaisi ottaa kontaktia. Käytiin myös leikkimässä viereisellä kentällä, siellä Hukka pystyi nyt keskittymään ihan hyvin leikkimiseen. Fisu treenasi oman aikansa kahdessa pätkässä, ja panostettiin tälläkin kertaa toistojen laatuun määrän sijaan. Fisu oli tosi hieno, eipä sen kanssa tarvinnutkaan pahemmin mitään jäädä hinkkaamaan, kun onnistui niin hyvin. Puomia radalla tehtiin nyt ekaa kertaa tauon jäljeen, tein nyt niin, että vaadin 2on-2off asentoon aktiivisuutta ennen kun vapautan. Vasta kun hakeutuu oikeasti kunnon asentoon etujalat reilusti maahan, vapautan edessä olevalle lelulle.

Tänään Hukka täytti 13 viikkoa, ja pari päivää sitten tuli kolme kuukautta täyteen.

Hukka 13 viikkoa, 8,4kg ja 41,5cm

Tässä pientä listausta, mitä kaikkea Hukka on ehtinyt oppimaan ja kokemaan kolmessa kuukaudessa

Hukka osaa:
- Tehdä tarpeet ulos ja pidättää 9 tuntia (pidempää aikaa ei olla kokeiltu)
- Olla yksin kotona rauhallisesti työpäivän ajan
- Ottaa kontaktia ja istua rauhassa kun ruokakuppi lasketaan maahan
- Tulla ulkona luokse käskystä (melko hyvällä todennäköisyydellä)
- Kävellä nätisti remmissä, tai jos erehtyy vetämään, niin löysätä itse hihnaa pysähdyttäessä
- Ohittaa muut koirat ja ihmiset kauniista namien avulla
- Rauhoittua nukkumaan kotona ja vieraassa paikassa
- Matkustaa rauhassa autossa ja kaikissa pk-seudun julkisissa kulkuneuvoissa
- Tervehtiä eri ikäisiä ihmisiä iloisesti ja reippaasti
- Tasapainoilla kivien ja puunrunkojen päällä ja liikkua järkevästi vaikeassakin maastossa

- Leikkiä erilaisilla leluilla taisteluleikkejä
- Juosta muutaman metrin päästä kuolleelle lelulle
- Vaihtaa namin ja lelun välillä
- Tarjota namien ja naksuttimen kanssa useita asioita: käsikosketusta, kosketusalustaa, 2on-2off asentoa, etujalkatargettia, häkkiin menoa, häkissä maahanmenoa
- Seurata innokkaasti namikättä
- Hakeutua namiautomaatille äänimerkistä
- Touhuta namin kanssa ampumisen yhteydessä reagoimatta ääneen
- Tulla namilla avustettuna sivulle ja pitää kontaktia

Hukka on nähnyt/käynyt
- Erilaisia eläimiä: lampaita, hevosia, kissoja, jäniksiä, lintuja
- Eläinkaupoissa, eläinsairaalassa, kylässä, juna-asemalla, kauppakeskuksessa, puutarhakaupassa, pesulassa, kellarissa, luolassa, lautalla, treenihallissa, agilitykentällä, rannalla
- Erilaisia ihmisiä: lapsia, aikuisia, miehiä, naisia, pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, rullaluistelijoita, skeittaajia, moottoripyöräilijöitä, ruohonleikkaajia, siivoojia, lastenvaunuja

Hukka 3kk videolla



maanantai 20. toukokuuta 2019

Kalat Jämillä ja Hukka 12 viikkoa

Fisulla oli viime viikolla kauan odotettu päivä, ensimmäiset agilitytreenit mammaloman jälkeen! Synnytyksen jälkeen aksataukoa tuli melkein päivälleen 12 viikkoa. Aloitettiin aksa varovasti, jaoin treeniaikani kahteen lyhyeen pätkään, ja valitsin radasta kolme 4-5 esteen mittaista kohtaa, jotka tehtiin. Rimat oli pikkumaksikokoa eli 40-50cm. Muistuteltiin alussa in-in ohjausta, kepeille 90 asteen umpikulmaa ja tiukkaa takaaleikkausta, ja kulmassa olevalle pituudelle irtoamista. Toistomääräkin pysyi maltillisena, kepit mentiin kolme kertaa ja Aa neljä kertaa. Fisu oli haljeta riemusta, ja omasta mielestään olisi voinut treenata enemmänkin.

Hukka täytti perjantaina 12 viikkoa. Rokotuksen laitoin maanantaina, kun perjantaina en ehtinyt. Vielä on kaikki hampaat suussa, ja muutoinkin kaikin puolin terve poika.

Hukka 12 viikkoa, 39,5cm ja 7,8kg
Perjantaina suoraan töistä lähdettiin ajelemaan Jämille T-leirille. Mukana oli iso kala ja pikkukala sekä Nea ja serkkupoika Jana. Perillä käytiin heti ensitöiksemme tallomassa Fisulle ja Janalle jäljet. Fisun jälki oli 1,2km pitkä, kolme keppiä, muutama kulma. Vanheni noin 2h. Mitään varsinaista janaa ei ollut, lähetin ihan parin metrin päästä, mutta silti Fisu onnistui sinkoamaan jonnekin ja meni jäljestä yli. Todella ärsyttävä ongelma. Alkumatka jäljestä oli tosi vauhdikasta ja pyöri aika paljon. Ekan kulman jälkeen nousi eka keppi, siitä rauhoittui hieman. Sitten tultiin hankalaan kohtaan lähelle tietä, jossa hiekkapohjalla kasvoi matalaa kuusta ja mäntyä sekaisin ja tuuli jonkun verran. Tässä Fisu hukkasi jäljen, oli varmaankin ilmavainulla ajautunut matalien puiden väleissä liian kauas jäljestä. En itsekään tiennyt missä jälki kulkee, joten pakko oli antaa Fisun hoidella homma. Sai onneksi jäljestä uudestaan kiinni, ja matka jatkui. Jäljestys oli aika haipakkaa taas vähän aikaa hukan jälkeen, ennen kuin tasaantui ja kiinnittyi paremmin. Tähän välille jäi yksi keppi, en itsekään nähnyt keppiä eli ei ehkä olla oltu jäljen päällä siinä kohdassa. Jälki nousi ylös rinnettä, ja lähti rinteen päältä viistosti takaisin alaspäin. Rinteen päällä kulki polku, josta jälki meni viistosti yli. Tässä kohdassa Fisu hukkasi jäljen uudestaan, ilmeisesti polun ylityksessä kaasutteli sen verran vauhtia että ei pysynyt nenä mukana. Tuuli puhalsi hajua rinteessä laajalle, ja vaikka Fisu etsi jälkeä pitkään, ei se saanut enää uudestaan jäljestä kiinni. Soitin sitten Nealle ja kysyin ohjeita jäljen sijainnista. Päädyin lähettämään Fisun uudestaan janalle rinnettä poikittain sinne suuntaan, missä oletin jäljen kulkevan. Tälläiset tosielämän janat Fisu hoitelee todella hienosti, kuten nytkin. Se lähtee rauhallisesti ja määrätietoisesti, etenee aivan suoraan ja nappaa jäljen välittömästi sen löytäessään. Nyt janalle tuli pituutta ehkä 30m, ja nappasi heti itsevarmana oikeaan suuntaan. Jäljesti taas aika vauhdikkaasti saatuaan uutta potkua jäljen hukkaamisesta, ja meni vikasta kepistä reagoimatta yli. Itse löysin kepin, eli oltiin kyllä ihan täysin jäljen päällä. Koska en halunnut lopettaa jälkeä epäonnistumiseen, pyysin Neaa viemään Fisulle vielä yhden kepin sinne, mistä jälki tuli autoille, ja jatkettiin matkaa. Jälki tuli tielle, ja kääntyi kulkemaan tietä pitkin. Tiellä oli harhoja, koska olin itse käyttänyt Hukan saman tien varressa pissalla. Vaikeaa Fisulla olikin, ei olisi millään halunnut jäljestää tietä pitkin ja koitti moneen kertaan kiskoa väkisin metsän puolelle. En päästänyt kuin muutaman metrin verran tarkastamaan, joten Fisun oli pakko valita tie. Tarkensikin sitten työskentelyään ja jäljesti tosi hienosti askel askeleelta loppumatkan ja nosti "varakepin", eli saatiin onnistunut lopetus hankalalle jäljelle. Matkaa tuli ylimääräisen pätkän kanssa 1,6km.

Lauantaina aamu käynnistyi Hukan ekoilla omilla treeneillä, kun olin ilmoittanut sen hakuryhmään. Kävin ennen treenien alkua tallomassa Fisulle jäljen mökkien lähelle, ja sitten hakumetsään pikkukalan kanssa. Hukka teki kolme hajunhakua, ilman sitä varsinaista lähetystä. Mentiin vaan yhdessä, pentu vapaana, tuulen yläpuolella olevaa piiloutunutta maalimiestä kohti. Ensimmäisestä maalimiehestä Hukka sai jo kaukaa hajun ja lähti hienosti irtoamaan. Kahdella seuraavalla mentiin aika lähelle, ehkä 2-3m päähän, ennen kuin hoksasi. Hukka tajusi kaikilla maalimiehillä heti, että kyseessä on ihana ihminen, vaikka maalimiehet olivat pressujen ja maastoverkkojen alla. Iloisesti ja reippaasti meni tervehtimään ihmisiä ja sai palkaksi aamuruokansa. Tästä se hakukoiran ura toivottavasti lähtee :)

Hakutreenien jälkeen ajeltiin Fisun kanssa jälki. Jälki ehti vanhentua aika kauan, 3,5 tuntia. Janakaahailun vuoksi kokeilin nyt laittaa aivan jäljen alkuun lelun ja kepin, jotta saisi heti palkan siitä, että ylipäätään ottaa jäljen. Tämä ei kuitenkaan ollut ehkä ihan hyvä systeemi, sai nimittäin ilmavainulla hajun lelusta ja löysi sen korkealla nenällä. Kepin sentään löysi jäljestämällä. Itse jälki meni ihan tosi nätisti, nyt oli tarkkana eikä mitään ylimääräisiä pyörimisiä. Jäljen ikä ei tuntunut vaikuttavan työskentelyyn mitenkään, ihan normaalisti jäljesti. Vika keppi jäi taas, keppi oli parin syvän traktorinuran välissä ja niissä oleva vesi taisi häiritä Fisua. Oli ihan jäljen päällä kepin kohdalla, mutta ei reagoinut. Olen ennenkin huomannut, että jäljen lähellä oleva vesi on Fisulle hankala.

Iltapäivällä tehtiin lisää jälkeä ja samalla myös esineruutu. Esineet olivat nyt tälle keväälle ekat. Esineissä Fisu oli aivan loistava, nenä oli todella hyvin auki, kolme ekaa esinettä nousi hetkessä kolmella pistolla. Vikastakin sai hajun, mutta sitä joutui aika kauan tarkentamaan, vaikutti vähän ottavan häiriötä kulmamerkistä. Jouduin kertaalleen lähettämään uudelleen, kun tuntui pyörivän koko ajan merkin kohdalla. Jälki sen sijaan oli taas varsin haastava Fisulle. Pituutta 850m, 8 keppiä, ikää 2h, mutta teknistä haastetta oli senkin edestä. Jälki kulki laskettelurinteessä, jonka reunalla meni useita hiekkateitä ristiin rastiin. Samoihin aikoihin jäljentekijän kanssa rinteessä oli joku kuntoilija, joka juoksi hiekkateitä useaan kertaan edestakaisin, eli harhoja oli joka paikassa. Tarkoituksena jäljellä oli treenata tienylityksiä, tai oikeastaan sitä, että jälki ei mene tien yli, vaan jatkuu tietä pitkin tai kääntyy juuri ennen tietä. Toteutus oli suunnitelman mukainen, mutta silti Fisun taitoihin nähden liian vaikea. Alku sujui tosi hyvin, nyt Fisulla oli pelkkä keppi aivan jäljen alussa ja se oli toimivampi kuin lelu, nyt Fisu sai juuri oikea-aikaisen palkan jäljen nostosta. Puolivälissä jälkeä alkoi ongelmat. Jäljellä oli kulmia niin tiheästi, että Fisu ei oikein ehtinyt päästä kulman jälkeen kiinni, ja jälki tuli kolmen tien risteytkseen, jossa ilmeisesti oli myös harhoja. Fisu hukkasi jäljen, eikä löytänyt sitä enää itse. Näytti olevan useampaankin kertaan aivan jäljen päällä ja tarkasti sitä, mutta ei lähtenyt jäljestämään, vaikutti ihan siltä kuin olisi vaihtanut mielessään toiselle jäljelle ja pitänyt oikeaa jälkeä harhana. Mentiin sitten vähän edemmäs, pois tieltä, ja jatkettiin siitä. Fisu sai uudestaan kiinni jäljestä ja jatkoi hienosti loppuun asti. Yksi keppi jäi, mahdollisesti harhan kohdalle, kaikki muut nosti. Etenkin jäljen loppu lämmitti kovasti mieltä, siinä tuli nimittäin vielä yksi kulma tielle, ja sen Fisu selvitti todella hienosti ja sai palkaksi viimeisen kepin.

Lauantaina illalla treffattiin mökeillä Hukan molempia veljiä sekä melkein saman ikäistä tuontipentu Hämyä. Pennut saivat kunnon painit aikaan ja rallattelivat pitkän aikaa pihalla. Koolla oli muutenkin aika kattavasti kalojen sukua, kuvassa neljä sukupolvea lyhytkarvaisia T-koiria :)

Vasemmalta Monni, äiti Fisu, mummi Puuma ja isomummi Rimma

Sunnuntaina aamulla treenit jatkuivat tottiksella. Otin Fisulle melko koemaisen kaavion noutoihin asti, jotta saisin tsekattua, tuleeko vanha jäävä-ongelma esiin tänäkin vuonna. Tehtiin ensin paikkis, kävin siinä palkkaamassa paukun jälkeen. Liikkeissä en palkannut enkä myöskään puuttunut mihinkään ennen liikkeestä seisomista. Seuraaminen oli jokseenkin kamalaa, oli aivan ylikierroksilla ja pomppi, painoi ja edisti. Henkilöryhmässä oli vaikea kävellä kun oli niin tiivis. Istuminen oli ok, samoin maahanmeno. Luoksetulossa näytti siltä, että olisi tullut sivulle, joten toistin hit-käskyn vähän ennen kun oli kohdalla. Sivulletuloa meinasi ennakoida. Seisomisenkin teki oikein, ja siitä palkkasin. Ei siis ainakaan toistaiseksi vielä mokaillut jääviä. Hyppyä ei vielä tehty lainkaan, aata tehtiin pari toistoa ilman kapulaa. Ensin yksi molempiin suuntiin lelun kanssa madalletulla esteellä, sen jälkeen yksi molempiin suuntiin korkealla esteellä. Loppuun vielä eteenmeno, päästin suoraan sivulta ilman seuruuta. Hukka pääsi vähän leikkimään kentälle Fisun treenien jälkeen, aika kivasti onnistui kahden lelun leikki palloilla.

Tottiksen jälkeen otettiin vielä esineet. Nytkin Fisu oli superhyvä. Kaikki esineet nousi helposti neljällä pistolla. Toki esineet olivat helppoja, mutta jotenkin haluaisin myös ajatella, että ollaan menty eteenpäin esineruudun suhteen.

Iltapäivän viimeisenä treeninä oli vielä paimennusta. Tehtiin Fisun kanssa kaksi kierrosta, treenattiin taas pilliä. Saatiin tosi hyviä paikkoja etenkin tokalla kierroksella, kun lampailla oli kova veto ja Fisu teki itsenäisesti flänkkejä peittääkseen vetoa. Mun ei tarvinnut muuta kuin viheltää käsky sopivalla hetkellä, kun Fisu oli aikeissa lähteä oikeaan suuntaan muutenkin. Oikea puoli alkaa ehkä jo pikkuisen hahmottumaan, mutta vasen on ihan toivoton, enimmäkseen siksi, että en osaa itse viheltää sitä kunnolla.

Hukka hengasi pellon laidalla muiden treenatessa, ja ohimennen katseli lampaita kiinnostuneena. Kun treenien jälkeen jäi hieman ylimääräistä aikaa, päätettiin käydä Hukan kanssa vähän ex-tempore lampailla. Otin Hukan hihnassa ja valjaissa pellolle, ja katsottiin mitä tapahtuu. Lampaita oli kolme, nuoria, vikkeliä ja herkkäliikkeisiä uuhia. Hukka oli alusta asti kiinnostunut lampaista, pyrki niitä kohti. Lampaat väistivät hyvin pentua, joten saatiin oikein hyviä pätkiä, joissa Hukka "ajaa" lampaita. Hukkaa ei pelottanut juurikaan, ei huimannut yhtään edes irroittaa lampaita laitumen nurkasta. Mitään ajatusta lauman kiertämisestä Hukalle ei vielä tullut, ja lampaiden kiihdyttäessä näytti vähän siltä, että yrittää lähteä jahtaamaan. Ei siis päästetty Hukkaa vielä irti, ettei tee mitään tyhmää. Mielenkiinnolla kyllä kokeillaan myöhemmin uudestaan, eiköhän se siitä syty :)

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Treenaamisen treenaamista

Pennun kanssa puuhasteleminen on paljolti sitä, että opetellaan treenaamista. Hukka ei osaa vielä harrastuskoiran elämään liittyviä perustaitoja, joten hommaa riittää ennen kun päästään nauttimaan mistään varsinaisista lajitreeneistä.





Leikki Hukalla sujuu aika vaihtelevasti. Häiriössä leikkii aika heikosti, saalistaa lähinnä mutta ei oikein malta jäädä taistelemaan, eikä myöskään kanna lelua, jää paikoilleen mutustelemaan sitä. En aina ihan saa kiinni sitä, miksi joku tilanne on vaikea ja miksi joku toinen on helppo. Sunnuntaina käytiin Ojangossa, siellä kahdella naapurikentällä treenasi muut aksaa ja koitin leikittää Hukkaa. Ei sujunut oikein ollenkaan, ei lähtenyt taistelemaan, saalisti melko laiskasti ja katseli vähän väliä muualle, vaikka paikka oli tuttu ja haukkuvat koirat oli aika kaukana. Namijuttuja tekee tosi intensiivisesti eikä kiinnitä mitään huomiota häiriöön. Sen sijaan maanantaina käytiin hiekkakentällä treenaamassa, samaan aikaan kentällä oli porukka miehiä pelaamassa pesistä, ja ihan meidän vieressä isä lapsen kanssa potkimassa palloa. Tällä kertaa puolestaan Hukka leikki todella hyvin ja intensiivisesti, taisteli, saalisti, keskittyi koko ajan 100% vaikka oli vieras paikka ja häiriötä tosi lähellä. Tänään tutussa paikassa lähinurmella leikki puolestaan taisteluleikkiä vähän löysästi, mutta puolestaan kahden lelun leikki narupalloilla sujui yllättävän hyvin.

Jälkeä ajatellen Hukka on leikkinyt jonkun verran kepeillä. Ollaan tehty myös sellaista alkeellista keppien piilotusta, että leikitään metsässä kepillä, heitän kepin jonnekin pusikkoon ja Hukka saa etsiä kepin. Eihän se keppiä osaa vielä tuoda eikä muutenkään osaa lähteä etsimään keppiä jos ei näe minne se lentää, mutta hienosti se kuitenkin löytää juuri oikean kepin puskan seasta nenää käyttäen.



Lelun ja namin välillä vaihtamista ollaan tehty Hukan kanssa oikeastaan joka treeneissä. Tämä sujuu jo melko hyvin, vaikka Hukka on ahne ja ruoka on sille selvästi tärkeämpää kuin lelut, saan sen hetkessä unohtamaan ruuan ja keskittymään leikkimiseen. Mitään varsinaista vihjesanaa vaihtamiselle ei vielä ole, mutta se on työn alla.



Hukka on harjoitellut treeneissä odottamista. Käyn enimmäkseen treenaamassa niin, että otan kaikki kolme koiraa mukaan ja kaksi odottaa puuhun kiinni sidottuina omaa vuoroa yhden treenatessa. Tämä Hukalla ei vielä oikein suju, se protestoi isoon ääneen odottamista. Olen käynyt palkkailemassa sitä välillä hiljaa istumisesta, mutta esim. tänään hiljaisia hetkiä joutui kyllä aika paljon odottamaan. Tänään Hukka jopa karkasi pariin kertaan, oli riekkumalla ja hyppimällä saanut hihnan irtoamaan puusta. Kävin palauttamassa pennun takaisin paikoilleen ja annoin pienet nuhtelut riekkumisesta, sen jälkeen istuikin sitten paikallaan, tosin huuto ei siitä pahemmin vaimentunut. En muista, oliko Fisun kanssa tätä ongelmaa. Ehkä aika kultaa muistot, mutta en ainakaan muista, että olisi tarvinnut pahemmin tästä keskustella.

Kevythäkkiin menoa ja siellä rauhoittumista ollaan naksuteltu sisällä. Häkkiin menon Hukka tajusi todella nopeasti, mutta siellä maahan menoa ja rauhoittumista ollaan vähän saatu työstää. Nyt Hukka alkaa onneksi jo tajuamaan sitäkin. Tarkoitus olisi vaihtaa seuraavaksi kevythäkki lentoboksiin, ja tehdä sama opetustyö sillä. Ties vaikka Hukka tarvitsisi sitä taitoa joskus myöhemmin!

Kotona ollaan vähitellen aloitettu "käy siihen" käskyn harjoittelu. Välillä touhottava pentu pitäisi saada rauhoittumaan ja pysymään hetken aloillaan, ja niissä tilanteissa ollaan nyt harjoiteltu rauhoittumista. Tämän "liikkeen" opetus on mulle itsellenikin vähän hämärän peitossa, en oikein muista aktiivisesti opettaneeni sitä, mutta kaikki koirani sen osaavat.

Fisun kanssa kävimme tiistaina paimentamassa Pukkilassa. Jatkettiin pillikäskyjen opettamista, nyt otin oikean flänkin lisäksi myös vasenta. Suurin ongelma vasemmassa on se, että en osaa kunnolla viheltää käskyä, se kuulostaa joka kerta erilaiselta... Fisu raukka, yritä siinä sitten oppia jotain! Tehtiin ihan tosi perus treeniä, laitoin painetta ja ohjasin paineen avulla haluamaani suuntaan, ja annoin pillikäskyllä luvan lähteä flänkille silloin, kun Fisun näytti siltä että aikoo karata ihan just. Enimmäkseen lähti juurikin sopivasti, välillä autoin vielä perään suullisella käskyllä. En tiedä onko tämä vain toiveajattelua, mutta ihan kuin olisi alkanut jo tajuamaan oikeaa puolta! Aja ja maahan pillillä sujuu jo melko hyvällä prosentilla.


Kuvat: Lea Rentsch

perjantai 10. toukokuuta 2019

Hukka 11 viikkoa

Hukalla on ollut taas jännittävä viikko sisältäen uusia juttuja. Maanantaina Hukka meni ensimmäistä kertaa yökylään, kun vein sen yöpäivystykseni ajaksi velipoika Monnin luo hoitoon. Veljeksillä oli ollut mukavaa touhuta yhdessä ja uni oli maistunut hyvin vieraassakin paikassa. Monnin perheessä asuu myös kaksi lasta, joiden kanssa Hukka oli tullut hienosti juttuun.

Tiistaina hoitopaikasta suunnattiin kyläilemään Tiian luo, ja siellä Hukka pääsi tutustumaan Shantin aussie-narttuihin Taikaan ja Maaruun. Hukka ei tuntunut tekevän mitään eroa aussiehin ja bortsuihin, koska varsin reippaasti teki tuttavuutta aikuisiin koiriin. Tiistaina aloitin Hukalle myös kolmen päivän Axilur-kuurin. Matolääkkeen antaminen oli varsin helppoa, riitti kun laitoin lääkkeen ruokakuppiin ruuan joukkoon, sieltä se katosi nappuloiden seassa.

Keskiviikkona Hukalla oli ensimmäiset oikeat "treenit", kun käytiin Heurekalla kuvaamassa nettikurssia varten materiaaleja. Hukka pääsi leikkimään ja tekemään namien kanssa oikeastaan kaikki mahdolliset temput ja tarjoamisjutut, mitä tähän mennessä ollaan tehty. Hukka jaksoi keskittyä hienosti, vaikka oltiin uudessa paikassa ja viereisellä nurmialueella oli muita treenaamassa, eli häiriötä oli. Leikkiminen ei edelleenkään ole kovin raivokasta, mutta lelut kyllä kiinnostaa ja eiköhän se taistelukin sieltä tule ajan kanssa. Käytiin samalla myös pyörähtämässä Tikkurilan asemalla katsomassa junia. Siellä Hukka oli tosi reipas, eikä jännittänyt mitään.

Keskiviikkona treenasin Heurekalla myös Fisun kanssa tokoa. Tehtiin ensin ohjattua, kun siinä oli eniten ongelmia renkaan leirillä. Tehtiin molemmat suunnat nurmella hiukan epätasaisella alustalla, nyt Fisulla ei ollut mitään ongelmaa löytää kumpaakaan kapulaa. Merkillä oli kertaalleen pallo, sillä tuntuu saavan kivasti vauhtia merkkiin. Tehtiin myös muutama eteenmeno leluille, lelut eivät erottuneet yhtään alustasta. Toinen oli aavistuksen vino, mutta onnistuin stoppaamaan ihan pallon viereen, ja otin siitä korjauksen pallolle. Toimi hyvin, muisti korjauksen hienosti. Tehtiin myös muutama luoksetulo, sivulletulossa meinaa tulla nyt banaania. Lisäksi kokeilin ekaa kertaa ulkotreeneissä etujalkakaukoja targetin avulla. Teki ihan kivasti!

Tänään Hukalla tuli 11 viikkoa ikää mittariin, ja nyt Hukka on ollut meillä kuukauden. Aika menee tosi nopeasti, eikä Hukka ole enää pieni pennunpalleroinen vaan pitkäkoipinen rasavilli lapsikoira.

Hukka 11 viikkoa, 7,2 kg ja 37,5cm


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Hukka 10 viikkoa ja renkaan leiri

Viime torstaina Hukka oli ensimmäistä kertaa mun koko työpäivän yksin kotona. Tarkoitus oli käydä ruokatauolla käyttämässä sitä pissalla, mutta en työkiireiltä ehtinyt, ja pentuparka oli 8,5h yksin kotona. Olin aivan satavarma, että kotona vastassa olisi pissaisia ja kakkaisia sanomalehtiä tuhanneksi palaksi silputtuna, mutta ei, Hukka ei ollut pissinyt, kakkinyt eikä edes silpunnut lehtiä! Uskomaton pentu. Hirveä pissahätä sillä kyllä oli, kun sitten lopulta pääsi pihalle. Illalla treffattiin Luukissa Hukan veli Monni, koitettiin käydä vähän pentupainimassa. Ulkona satoi ja oli tosi kylmä, ja molemmat pojat oli ihan surkeita palelevia pikkuotuksia eikä edes leikki kiinnostanut. Luukista nappasin Monnin isoveljen Neon matkaan, ja mentiin Ojankoon aksaamaan. Koska mulla on jo Fisulle treenipaikka, mutta Fisu ei ole treenikunnossa, tein Neon kanssa. Neo kulki ihan mainiosti, mitä nyt vähän epäröi omituisen näköisellä renkaalla ja kiersi sitä aluksi useampaan kertaan, ja rimoja tiputteli useampia.

Fisu on treenannut hyppytekniikkaa nyt pentuloman jälkeen kaksi kertaa, viime viikolla kerran ja tällä viikolla kerran. Viime viikolla tehtiin vain perussarjaa neljällä hypyllä, kaksi toistoa molemmin puolin. Tällä viikolla tehtiin ensin perussarjaa kaksi toistoa, ja sitten korkeuden arviointia niin, että vika rima oli 40cm, 45cm, 50cm ja 40cm. Fisu hyppää tosi kauniisti, siinä en näe kyllä mitään eroa aiempaan nähden. Ei mitään epäröintiä ponnistuspaikassa, ei ylimääräisiä askeleita minnekään, kauniisti ojentaa jalat taakse ja pyöristää selän.

Hukka kävi torstaina myös Ojangossa tutustumassa uudestaan. Otin sen mukaan rataantutustumiseen, ja siellä se rallatteli onnellisena pitkin kenttää, kävi välillä kerjäämässä huomiota treenikavereilta ja juoksi milloin kenenkin lahkeiden perässä. Katseltiin kentän laidalla muiden treenejä, borderterriereiden kanssa Hukka olisi oikein hyvää pataa, mutta Oodi-vesikoiran matalampi, kova haukku pelotti ihan selvästi. Palautui kuitenkin heti, kun haukku loppui, ja leikittiin hallissa narupallolla. Leikki tosi keskittyneesti ja hyvin, ja namikättä seuraa intensiivisesti.

Tässä pari Claudian ottamaa ihanaa kuvaa söpöstä pikku-Hukasta <3




Perjantaina pakattiin kyytiin Hukka, Fisu ja Neo, ja lähdettiin kohti Loviisaa ja valmennusrenkaan leiriä. Pysähdyttiin matkalla treffaamaan Hukan puoliveljeä, Mion norjantuonti-poikaa Lemmyä. Reilusti Hukkaa isompi ja rajumpi Lemmy sekä Lemmyn omistajan vanhempi koira Jack ja ala-asteikäiset lapset olivat kaikki Hukan mielestä huippukivoja. Melkoiset painit siitä tulikin, kun Hukka ja Lemmy riehuivat menemään. Lemmy vaikutti tosi kivalta ja tasapainoiselta nuorelta viikarilta, saapa nähdä tuleeko Hukasta samanlainen kunhan tuosta kasvaa. Porvoosta jatkettiin Loviisaan, ja siellä Hukka jatkoi paineja omien sisarustensa kanssa. Perjantaina paikalla oli jo Trendi ja Monni, ja leikki maistui kaikille tällä kertaa erittäin hyvin.

Lauantaina treenit alkoivat paikkistreeneillä. Fisu ei ole tehnyt yhtään paikallaoloa PM-kisojen jälkeen, joten ei todellakaan tehty mitään kisamaista, vaan kävin palkkaamassa ja kehumassa Fisua, ja otettiin maahanmeno ja luoksetulo pariin kertaan. Fisu oli tosi hyvä, ei mokannut kertaakaan ja maahanmenot oli ripeitä. Sitten treenattiin porukalla omia juttuja häiriössä. Tein Fisulle pientä ja simppeliä erottelutreeniä, ensin kierto-kapula erottelua, sitten ruutu-kierto erottelua. Kiertomerkin ja kapulan kanssa Fisu oli tosi hyvä, olisko kerran yrittänyt juosta kapulan ohi merkille, vaikka olivat ihan lähekkäin ja lähetin Fisua ilman mitään virittelyä. Ruutu ja kierto olikin vaikeampi pari, siinä mokasi useamman kerran niin, että meni ruutuun vaikka piti kiertää. Tehtiin myös pari eteenmenoa, niissä meni hyvin suoraan, mutta vähän alkoi himmailemaan just ennen sitä 10m kohtaa.

Iltapäivällä treenattiin lisää omatoimisesti. Aloitettiin ohjatulla, tehtiin liikkuroituna ja niin, että pallo oli merkin takana. Vasen puoli oli hankala, ei selvästikään oikein muista tarkalleen sitä kulmaa, jossa merkiltä kapulalle pitäisi lähteä. Lähti hortoilemaan liikaa vasemmalle, eikä löytänyt kapulaa. Teki useamman kerran saman virheen. Oikea puoli sujui ongelmitta. Myös merkille meno, ja ylipäätään liikkeiden alut ovat vähän unohtuneet, ei muista tarjota kontkia vaan jää katselemaan "telkkaria". Tätä pitää muistaa treenata liikkurin kanssa. Sitten tunnaria, tehtiin alkuun ihan vaan tuttua naminheittelytreeniä, siinä oli superhyvä. Sitten kerran yksi kokonainen liikkuroituna, mutta niin, että heitin alkuun yhden namin maahan ja lähetin suoraan siitä. Toi oman eikä koskenut vääriin, mutta oli selvästi hätäisempi haistelussa kuin namiheittotreeneissä ilman liikkuria. Yritti myös tuoda kapulan eteen. Loppuun kiertohässäkän alkua ja stopista lähtöä, en päästänyt kertaakaan juoksemaan vaan palkkailin vaan maltista. Nyki ja oli jonkun verran kireänä, mutta ei karannut tai tehnyt muutakaan ihan urpoa.

Tänään aamulla tehtiin kisamainen setti. Ensin paikkikset, joissa Fisu oli melkein rivin oikeassa reunassa. Istui tosi hyvin, ja oli kivan aktiivisen näköinen kun tuli maahanmenot, mutta harmillisesti parille aiemmalle koiralle tuli maahanmenoissa säätöä ja ohjaajat joutuivat käymään korjailemassa, niin Fisu meni vähän sellaiseen sulkeutuneeseen tilaan eikä ottanut ekaa maahan-käskyä. Yksilöliikkeet tehtiin kehässä, jossa ohjattu ja ruutu oli diagonaalissa. Omassa setissä tehtiin zeta, ohjattu, luoksari ja ruutu. Zetassa istuminen oli vähän hidas, muuten ok liike. Ohjatussa hyvä merkki, kapulalle (oikea) meni aika hortoillen kun lähti nytkin liian voimakkaasti sivuun etsimään kapulaa, mutta löysi kuitenkin ilman apuja. Luoksarin jätössä ei mennyt kunnolla maahan, toinen kyynärpää jäi ilmaan, mutta korjasi itse ennen kun ehdin sanomaan mitään. Stoppi oli ihan ok pohjaan nähden, maahanmenoa en uskaltanut tehdä huonolla pohjalla. Ruudun eteenmeno oli tosi hieno, oli lähdössä vasemmalle vähän vinoon mutta käskystä korjasi suunnan ja lähtikin suoraan. Ruutuun pinkoi kovaa ja näytti siltä, että löysi ruudun, mutta menikin ehkä metrin päähän ruudun oikealle puolelle ruudun viereen seisomaan. Ei tajunnut oikein korjatakaan, eli ei sitten kuitenkaan tainnut hahmottaa. Muistelen, että Fisu on tehnyt ihan saman joskus ennenkin tuolla kentällä ja punaisella ruudulla, joten olisko joku hahmotusongelma tuohon kenttään liittyen. Muuten en muista että olisi tuollaista tehnyt oikein ikinä.

Iltapäivällä Christan treenissä jatkettiin ohjattua. Tehtiin kaksi kertaa tavallinen, suora ohjattu, siinä ei mitään ongelmaa. Sitten kokeiltiin uudestaan diagonaalia, ja siinä sama virhe toistui. Lähtee liian voimakkaasti sivusuunnassa vinoon, ei löydä kapulaa. Näitä täytyy muistaa tehdä. Sitten tehtiin ruutu-kierto erottelua. Siinä oli nyt parempi kuin lauantaina, helpompaa erottelua ei mokannut ollenkaan, ja vasta kun kierto oli aivan ruudun ja seinän välissä, koitti tarjota ruutua. Loppuun tehtiin vielä vähän seuraamista, jossa Fisu on aika villinä. Askeltaa levottomasti, pompottaa etujalkoja, puskee vähän eteen ja paina ajoittain. Seuraamisessa täytyy nyt kiinnittää huomiota jo liikkeelle lähtöihin, ettei pääse niissä valahtamaan liian eteen. Vaikka virheitä tuli, niin Fisu tuntui kuitenkin kehässä kivalta molempina päivinä. Se oli rento ja keskittynyt, meni kovaa ja teki rehellisesti sen, mitä tällä hetkellä pystyy. Rutiinia siltä puuttuu ja teknistä osaamistakin pitää vahvistaa taas kovasti. Se on vähän pinkeänä liikkeiden aluissa, kun odotusarvoa on niin kovasti, mutta ei ole yhtään niin hurjana kuin mitä voisi olla.

Hukka oli oikein pätevä pieni leirieläin. Se oli mukana kentän reunalla ja hallissa sisällä, välillä käytiin kävelyllä joen rannassa ja ihmettelemässä puisia siltoja, joita risteili joen yli. Se pääsi tutustumaan useampaan aikuiseen koiraan sekä eri-ikäisiin pentuihin. Ainoa, jota Hukka vähän alkuun arasteli, oli haalaripukuinen Åke-pihakoira, joka selvästi oli epäilyttävä. Mikään muu tilanne, paikka tai ääni leirillä ei jännittänyt yhtään. Hallissa käytiin pariin kertaan leikkimässä ja tekemässä pieniä namijuttuja. Hukka leikki kivasti ja keskittyneesti vieraassa paikassa ja pystyi tekemään pientä "treeniä" aika isossakin häiriössä, kun kentällä yhtä aikaa oli pari muutakin koiraa. Isojen koirien treenejä katsottaessa Hukka osasi odotella rauhassa eikä mitenkään riehaantunut, vaikka muut juoksivat. Kaikki ihmiset olivat ihania ja taskut käytiin tarkasti haistelemassa läpi namien toivossa. Majatalossa sisällä Hukka odotteli ruokailujen ja saunomisen ajan vapaana huoneessani, eikä se sielläkään ollut mitään pahaa tehnyt, nukkui kerällä omalla fleecepeitollaan kun tulin.

Rento leiriläinen
Tänään leirillä saatiin Fisun pentujen ekat oikeat pentutreffit kasaan, kun kaikki pennut olivat paikalla. Pennut riekkuivat keskenään isolla niityllä ja voi miten niillä oli kivaa! Kaikki vaikuttivat reippailta ja kivoilta pennuilta, kukaan ei jäänyt toisten jalkoihin tai erottunut mitenkään erityisesti joukosta. Fisukin kävi moikkaamassa lapsiaan, mutta totesi varsin nopeasti, että ei todellakaan aio adoptoida niitä takaisin meille. Hukka on ainoa, jolle se ei murissut :D

Hukka täytti perjantaina 10 viikkoa. Viimeisen viikon aikana se on kasvanut aivan älyttömästi, vähän kyllä oikeasti hirvittää tuo kasvutahti. Jalat venyneet 2,5 senttiä ja painoa tullut 700g viikossa!

Hukka 10 viikkoa, 6,7kg ja 36cm

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Pentupaineja ja peltojä

Viime sunnuntaina käytiin Tiian kanssa Viilarintiellä treenaamassa. Otin Fisun kanssa vähän tokojuttuja, muistuteltiin ohjattua ekaa kertaa tauon jälkeen. Tein ihan perustreenin ilman mitään erityistä, molemmat suunnat pariin kertaan ja merkki pariin kertaan. Meni kivasti, ei mokannut kertaakaan. Otettiin myös paukut seuraamisessa ja leikkiessä, ei reagoinut vaikka ei ole taas kuullut ampumista viime...elokuun jälkeen? Hukka pääsi myös kentälle leikkimään, otettiin pari luoksetuloa niin että Tiia piti kiinni, ja ammuttiin. "Treenin" jälkeen otettiin myös pieni rauhoittumistuokio, eli istuskelin maassa Hukan kanssa, silittelin sitä ja syöttelin nameja. Käytiin myös viereisellä pelastuskoirakentällä ihmettelemässä, siellä Hukka kävi oma-aloitteisesti tekemässä muovisen putken ja kiipeili peltikasan päällä oikein tyytyväisen näköisenä. Lopuksi Hukka sai tehdä ensimmäisen hakupistonsa! Eli Tiia meni puun taakse kyykkyyn ja Hukka kävi syömässä sieltä päiväruokansa. Selvästi ilahtui ihmisen löytämisestä ja ruoka maistui.

Tällä viikolla ollaan taas jatkettu Hukan kanssa sosiaalistamista ja ohimennen vähän treenailtukin, lähinnä Fisun kanssa. Maanantaina aamulla yöpäivystyksestä tullessani kävin tallomassa Fisulle kevään ekan peltojäljen. Nukuin pari tuntia kotona, ja sitten käytiin ajamassa pari tuntia vanha jälki. Jälki oli 400m pitkä, 4 kulmaa, 4 keppiä, ei janaa, namikasoja siellä täällä jäljellä. Ilma oli lämmin ja tuulinen, ei varmastikaan helppo keli pellolla. Fisu lähti jäljelle tapansa mukaan singoten eikä ekalla suoralla oikein kiinnittynyt kunnolla jälkeen. Seilasi tosi paljon edestakaisin jäljen päällä ja pian ekan kulman jälkeen hukkasi jäljen lähtiessään ilmavainulla tekemään jotain isompaa tarkastuskierrosta. Annoin hetken etsiä jälkeä, mutta kun vauhtia tuntui olevan enemmän kuin järkeä, niin luovutin ja mentiin takaisin kulmaan, jossa vielä oltiin jäljellä. Fisu nostikin jäljen uudestaan ja melkein heti nousi eka keppi. Sen jälkeen mentiin pitkän matkaa ihan tosi nätisti, Fisu selvästi otti vähän onkeensa siitä, kun hukkasi jäljen ja oikeasti tsemppasi. Jarrutin liinalla jonkun verran ja jos meinasi lähteä kovin kauas jäljeltä tarkastelemaan, en päästänyt. Kaksi kulmaa ja kaksi keppiä meni tosi kivasti ja keskittyneesti. Vikassa kulmassa hukkasi sitten jäljen uudestaan, sai hajua taas ilmavainulla ja koitti lähteä oikomaan. Annoin hetken työstää, mutta kun meni ihan juoksenteluksi, niin mentiin takaisin kulmaan ja annoin nostaa jäljen uudestaan. Onnistui nytkin, löysi jäljen ja jatkoi matkaa ja sai onneksi namikasasta pian vahvisteenkin oikealle työskentelylle. Harmillisesti juuri ennen vikaa keppiä tuli taas pyörimistä ja löysi kepin ehkä vähän vahingossa, ei ollut oikein kunnolla jäljellä. No, ei auta muu kuin jatkaa treenejä.

Maanantaina päivällä jatkettiin Hukan kanssa kaupunkiseikkailuja, kun käytiin junalla Murren murkinassa Pukinmäessä. Juna-asemalla ja junassa Hukka oli täysin rento ja rohkea, ei tehnyt mitään eroa muihin kulkuneuvoihin. Ei myöskään reagoinut ohi ajavan junan ääneen. Sen sijaan eläinkaupassa käyttäytyi todella erikoisesti! Muuten oli ihan reipas ja tutki paikkoja kiinnostuneena, mutta hylly, jossa oli oikeita eläinten luita, siankorvia, peurankeuhkoja ym. pelotti Hukkaa ihan selvästi, väisti eikä halunnut tulla lähelle. Epäilen, että jokin haju oli Hukalle epämiellyttävä, koska mihinkään muuhun samalta näyttävään hyllyyn ei reagoinut. Ehkä tämä oli se hetki, kun Hukalle valkeni, mistä liha tulee ja hän päätti ryhtyä vegaaniksi... Syötiin nameja hyllyn vieressä ennen kun jatkettiin matkaa, mutta täytyy käydä kokeilemassa jossain toisessa eläinkaupassa, onko reaktio sielläkin sama.

Maanantaina illalla käytiin Claudian kanssa metsälenkillä Haagassa, siellä Hukka pulahti ekaa kertaa puroon mahaa myöten. Oli hiukan kauhistuneen näköinen, mutta ei nähtävästi saanut traumoja, koska hetken päästä keikkui taas puron reunalla.








Tiistaina Hukka oli ensimmäistä kertaa työpäivän ajan yksin kotona. Kävin ruokatauolle käyttämässä sen pissalla, mutta muuten oli ihan sen koko 8h yksin. Mitään tuhoja ei ollut tullut, eikä myöskään pissoja tai kakkoja sisään. Kun tulin kotiin, oli nukkumassa omassa pedissään. Lupaavalta näyttää! Töiden jälkeen lähdettiin käymään Tampereella, jossa Hukka tapasi Blackie-tädin eli Hukan isän puolisiskon. Puolta pienempi ja 8 päivää nuorempi täti oli alkuun aika pelottava, kun oli suorastaan raivokkaasti hyökkäämässä Hukan päälle. Hukka on aika varovainen kaikkien uusien koirien kanssa, ja lukee selvästi tosi tarkasti muiden elekieltä. Jos toinen käyttäytyy dominoivasti tai uhkaavasti, niin Hukka väistää ja/tai alistuu. Ehkä ihan hyvä asenne nuorelle poikakoiralle, ei olisi kovin kiva jos siitä tulee kamala macho joka aloittaa rähinöitä. Pian kuitenkin leikki alkoi sujumaan, ja pennut riehuivat pitkin pihaa hyvän tovin. Lopuksi nuorempi täti-koira väsähti, ja Hukka otti vielä pienet painit kolmevuotiaan Hippu-bc:n kanssa. Myös Hippua Hukka alkuun jännitti, mutta nopeasti rentotui ja ryhtyi leikkimään.

Jätti-Hukka ja mini-Blackie


Pentutreffien jälkeen suunnattiin metsälenkille isojen koirien kanssa. Sitten vielä pikaiset tokotreenit Fisun ja Hukan kanssa. Hukka on käynyt nyt pariin kertaan "treeneissä" eli leikkinyt kentällä parilla eri lelulla ja tehnyt pientä imuutusseuraamista namin kanssa. Leikkiminen sujuu vähän vaihtelevasti, ja riippuu lelusta. Tällä kertaa leikki yllättävän hyvin, leluna oli punottu narulelu ja Fisun kehu-lelu. Taisteli hyvällä otteella eikä lähtenyt omimaan lelua. Kahden lelun leikkiä en nyt edes kokeillut, sitä täytyy varmaankin työstää ensin kotona ennen siirtämistä ulos. Namin kanssa tekee todella keskittyneesti, ja nyt kokeiltiin ekaa kertaa tehdä jotain oikeaa tehtävää, eli käsikosketusta kentällä. Sujui hyvin, teki keskittyneesti ja tajusi heti homman idean ulkonakin. Fisun kanssa treenasin myös tokoa, tehtiin muutamia luoksetulon stoppeja lyhyellä matkalla, kapulan nostoja ja kiertoa lyhyellä matkalla. En ole vielä uskaltanut treenata ihan täyspainoisesti, mutta ollaan muistuteltu tokoliikkeitä lyhyinä ja fyysisesti kevyinä treeneinä pienillä toistomäärillä. Fisu on tuntunut melkoisen kuumalta, eikä ihmekään neljän kuukauden tauon jäljiltä... Onneksi se alkaa nyt olla jo kropaltaan hyvässä kunnossa, joten uskallan vähitellen lisätä treenimäärää.

Tänään vietettiin vappua Roihuvuoren kirsikkapuistossa kavereiden kanssa. Kaikki koirat olivat mukana, ja Hukalla riitti touhuttavaa Leija-kettuterrierin ja Rho-bortsun kanssa. Hukka ei hämmästellyt ihmisvilinää yhtään, eikä myöskään lähellä juoksentelevia ja leikkiviä lapsia. Koiriakin näkyi varsin paljon, muutama pentukin. Päästin Hukkaa lyhyesti tapaamaan 5kk ikäistä kääpiövillakoiraa, kun se oli samaa kokoluokkaa Hukan kanssa. Hukka ei kuitenkaan innostunut tästä tuttavuudesta, pelkästi omituisesti liikehtivää ja omituiselta näyttävää koiraa, jolla ei karvan alta näy silmiä eikä muutenkaan kasvoja. Samoin kotona lenkillä päästin treffaamaan 9 viikkoista kääpiösnautseria, sitäkin Hukka pelkäsi alkuun. Sen kanssa kuitenkin reipastui nopeasti ja sai varsin mukavat painit aikaan. Täytyy käydä Hukan kanssa ahkerasti tapaamassa ystävällisiä, eri rotuisia koiria, jotta tottuisi niihinkin. Bortsut kun ovat niin omanlaisiaan elekieleltä, että bortsujen leikit eivät aina ihan suoraan sovi yksiin muiden kanssa.





Tänäänkin treenasin Fisun kanssa tokoa. Nyt muistuteltiin ekaa kertaa tauon jälkeen kierto-ohjattua. Tein kaikki palaset ensin erikseen, hypyt laitoin tosi matalaksi, ehkä 30cm. Lopuksi kertaalleen kokonaisena liikkeenä. Teki kivasti ja muisti kyllä hyvin, mutta Fisusta myös huomaa, että sillä on aika kovasti odotusarvoja liikkeen osiin. Nykii ja hätkähtelee milloin missäkin kohdassa, kun odottaa käskyä. Näitä täytyy alkaa vähitellen nyt purkamaan.

Tässä videolla Hukan touhuja tältä viikolta