Step 12 vuotta, Hukka 10 kuukautta, vuoden viimeisiä treenejä

Stepsu-muffinssilla oli joulukuun 13. päivänä synttärit, 12 vuotta tuli täyteen! Hurjaa, jotenkin en osaa yhtään ajatella Stepsua vanhana koirana, vaikka kyllä se sitä iän puolesta jo on. Step on todella hyvässä kunnossa, ikä ei näy juuri missään. Ihan muutamia harmaita karvoja sille on tullut naamaan ja silmissä on nukleaariskleroosia, mutta muutoin Step menisi kyllä ihan helposti esim. 8-vuotiaasta. Stepillä ei ole oikeastaan edes mitään vanhuuden vaivoja, lenkeillä jaksaa mukana ihan siinä missä ennenkin ja turkkikin on pysynyt kauniina ja hyväkuntoisena. Muutamia pieniä ihokasvaimia sillä on, mutta hitaasta kasvutahdista ja tarkkarajaisuudesta päätellen nekin ovat todennäköisesti hyvänlaatuisia. Synttärilahjaksi Step sai rapu-lelun, jota tuttuun tapaansa nakerteli pitkän aikaa keskittyneesti ilman, että leluun tulee yhtäkään reikää.

Hukka puolestaan on nyt 10 kuukauden ikäinen. Kasvu näyttää nyt oikeasti loppuneen (huh!), ei ole kasvanut enää lainkaan korkeutta kuukauden aikana. Mitään suurta henkistäkään kasvua ei ole nyt enää tapahtunut, tai se on niin hidasta, ettei sitä huomaa. Hukka on kiltti, hieman rasittava hyväntahtoinen hölmöläinen, joka osallistuu kaikkeen ja haluaa olla huomion keskipisteenä, eikä aivan ymmärrä omaa kokoaan ja ulottuvuuttaan. Lenkeillä se on saanut nyt liikkua vähän vapaammin, ja ottaa muutamia juoksuaskeleita kevyttä laukkaa ilman, että heti kiellän. Hukka on onneksi todella järkevä liikkeissään ja hölköttelee tyytyväisenä omaa tahtiaan, eikä pahemmin edes yritä lähteä sinkoilemaan mihinkään. Fisun ja Stepin kanssa se ei saa edelleenkään juosta, vaan joutuu heti kiinni jos tytöt näyttävät siltä, että lähtevät rallattelemaan.

Hukka 10 kk, 57cm ja 17,7kg

Treeneissä ollaan aloitettu muutamia uusia projekteja ja pureuduttu vanhoihin. Uusina juttuina ollaan aloitettu liikkeestä istumisen opettelu ja agilityn kujakepit. Istumista teen selkeällä käsiavulla ja koitan hakea hyvää tekniikkaa reilusti auttaen. Tässä Hukka tekee aika vaihtelevasti, välillä (lähinnä sisällä) väläyttelee aika hienoja ja nopeita istumisia, mutta enimmäkseen ei vielä oikein hallitse kroppaansa ja tekee istumisen vähän vaiheittan, ja tepastelee etujaloillaan. Kujakeppejä ehdittiin tehdä muistaakseni yksi treeni ennen reissua, mutta nyt ollaan jatkettu niitä tehokkaammin. Ollaan tehty leveällä kujalla, jossa on ohjurit mukana ja josta Hukka mahtuu menemään läpi pujottelematta. Tarkoituksena rakentaa vain fokusta eteenpäin ja totuttaa Hukka ohjureihin, ja aloittaa sisäänmenojen opetus. Nämä treenit ovat sujuneet ihan kivasti ja näitä olen uskaltanut aika huoletta tehdä, kun vauhti on pysynyt rauhallisena eikä treeniin liity mitään käännöksiä tai rajuja jarrutuksia tms. Hukka ei todellakaan ole mikään penaalin terävin kynä, ja tarvitsee paljon toistoja. Ollaan nyt tehty kujatreenejä ehkä 5 treenikertaa, ja edelleen Hukka saattaa yrittää juosta keppien ohi, tulla ohjureiden yli tai mennä oikein sisään ja kääntyä ympäri ja tulla pois kujasta. Enimmäkseen kuitenkin on tehnyt ihan onnistuneita toistoja. Yhdessä treenissä otin mukaan avokulmasta sisäänmenon kujaan namialustan avulla, eli namialusta oli ekassa välissä ja lisäksi lelu keppien lopussa. Tämäkin oli Hukalle tosi vaikeaa, tarvitsi monta toistoa ennen kuin onnistui ketjuttamaan tehtävät "mene namialustalle ja syö nami" ja "syötyäsi namin mene kujaa pitkin lelulle". Katsotaan, menikö mitään jakeluun kun kokeillaan seuraavan kerran.

Haun ilmaisua ollaan nyt jatkettu myös tehostetusti. Käytiin kertaalleen Nean kanssa treenaamassa haukkuja ja kerran kävin ihan oikeissa ilmaisutreeneissä Sannan ja Minnan kanssa. Hukka on haukkunut vaihtelevasti, mutta enimmäkseen hyvin. Haukkusarjaa on nyt saatu pidennettyä jonnekin 15 haukkuun asti, ja muutamia kertoja olen ottanut maalimiehelle tuloja itsekseni niin, että jätän Hukan odottamaan, menen vähän matkan päähän "piiloon" esim puun taakse ja sanon "vapaa". Hukka haukkuu välillä todella hyvällä äänellä ja rytmillä, mutta välillä kyllä haukku pätkii ja välillä tekee sellaisia murahdus-haukkuja, eli ei haukahda kunnolla vaan päästää vaan pienemmän murahduksen. Haukkutreeneissä huomaa myös häiriöherkkyyden ja keskittymisen rakoilun, eli välillä Hukka saattaa kesken haukun bongata jotain muuta tai kääntyä katsomaan johonkin, ja lopettaa kesken. Mitä korkeammassa vireessä on, sen paremmin haukkuu rytmissä eikä pätki, mutta toisaalta en haluaisi opettaa sitä nostamaan kierroksia tappiin vaan enemmänkin haukkumaan rennosti ja iloisesti.

Hukka pääsi viime torstaina kokeilemaan uudestaan uimista koirauimalassa, kun käytiin Annin ja Kajo-hoffin kanssa Petbrosissa. Hukka selvästi muisti edellisen kerran, ja kiskoi jo altaan suuntaan kun tultiin paikalle. Nyt sen asenne oli selvästi muuttunut viime kertaan nähden. Siinä missä viimeksi sitä vähän hirvitti ramppi, niin nyt se meni paljon reippaammin, ja ihan pienen avustuksen kanssa sitten hyppäsi lelun perässä veteen. Ihan kuin joku lukko sen päässä olisi auennut, ja sen jälkeen sitä ei jännittänyt enää yhtään, ja se loikki valtavia pomppuja veteen ilman mitään apuja monen monta kertaa! Tosi kiva, että Hukka innostui tästä, koska nyt voidaan jatkossa sitten käydä jo omatoimivuoroilla eikä tarvita uittajaa.

Fisun kanssa ollaan käyty joulukuun alussa parit aksakisat. Itsenäisyyspäivänä kisattiin Ojangossa Henkka Luomalan mukavilla, virtaviivaisilla radoilla. Kaksi rataa, kaksi nollaa sijoilla 2. ja 1. ja sen myötä Fisulla on SM-nollat kasassa! Jes, kauden yksi tavoite saavutettu kerrankin todella hyvissä ajoin! Lauantaina 7.12. kisattiin Sipoossa norjalaisen tuomarin radoilla, ja hyvä flow jatkui sielläkin. Kolme rataa, yksi hyvä hyl ja kaksi aivan ylivoimaista nollavoittoa. Nyt sitten siirrytään takaisin isoihin maxeihin kisaamaan, ja vuoden vikat treenit ollaan jo mentykin maxirimoilla.

Tokoa ollaan treenattu myös Fisun kanssa. Sunnuntaina 8.12. käytiin Hattulassa Fisun äidin synttäritreeneissä, ja tehtiin tunnaria, ohjatun merkki, luoksarin stoppeja ja seuraamista peilin kanssa. Fisu tuntui kuumalta, mutta keskittyneeltä ja pysyi hyvin hallinnassa. Lisäksi kokeiltiin ekaa kertaa rallytokoa hupi-osuutena, ja koska lahjattomat treenaa, niin mentiin suoraan kokeilemaan voittajaluokan rataa ilman, että ollaan ikinä treenattu askeltakaan oikean puolen seuraamista tai mitään rallytokon pyörähdyksiä tai puolenvaihtoja. Onneksi nami-apu oli sallittu :D Ehkä Fisun on pakko kokeilla rallytokoa sitten eläkepäivillään, koska aika helposti se näytti sujuvan ilman treeniäkin!

Seuraavat kimppatreenit oli 14.12. Järvenpäässä Aino-ratsastuskeskuksen maneesissa Valmennusrenkaan porukalla. Fisu treenasi omalla vuorollaan luoksetulon stoppia takapalkalla, tunnaria, ruutua ja kiertoa, ja lisäksi tehtiin paikkis. Tässäkin treenissä Fisu tuntui kivalta ja keskittyneeltä, ei mitenkään kiehunut yli tai ollut muuten hurjana. Sivulta se ei edelleenkään pääse tekemään mitään, sivulla saa ainoastaan kehuja ja namia, ja kaikki liikkeelle lähdöt tehdään muutoin. Fisu pääsi varsinaisten treenien lisäksi kokeilemaan hupiosuuksia, kun kuvattiin valmennusrenkaan jouluvideota. Lahjapaketin nouto ruudusta ja tuonti seuraamiseen onnistui helposti.

Vikat kimppatreenit oli viime lauantaina Janakkalassa. En tiedä mikä tässä oli erilaista, oliko sitten tuttu halli jossa Fisu on aiemmin käynyt kisaamassa aksaa yhdistettynä kisamaiseen tokokehään liian paha tämänhetkiselle mielentilalle. Fisu oli nimittäin ihan hirveä koko treenin. En saanut siihen kunnolla kontaktia, ei ollut tekemässä hommia yhdessä mun kanssa vaan pälyili ympärilleen, tuntui olevan ihan omassa kuplassaan ja oli aivan liian korkeassa vireessä. Liikkeissä tekniikkakaan ei oikein pitänyt, ja seuraamisessa murisi, eteenmenon meni vinoon, ruudussa jäi eteen ja ohjatussa ei löytänyt kapulaa. Aikaa oli hyvin rajoitetusti, enkä oikein ehtinyt saamaan Fisua paremmaksi treenin aikana :( Treenin jälkeen kävin tekemässä vaan liikkeiden alkuja ja kontaktia, mutta nyt tyhjällä kentällä Fisu tuntui aivan erilaiselta eikä ollut ollenkaan paha.

Nyt kaikki aika on kulunut muutossa. Viikon päästä meidän lauma vaihtaa maisemaa, kun muutamme Tampereelle. Pakkaamista vaikeuttaa eräs ruskea nuori herra, joka purkaa jo pakattuja tavaroita sitä mukaa kun saan niitä pakattua.

Hukka 9 kuukautta ja olkapääkontrolli

Olin itse reilun kaksi viikkoa reissussa ja sen ajaksi koirat oli ripoteltuina jokainen omaan hoitopaikkaan. Step oli tutussa ja parhaassa mahdollisessa hoitopaikassa Tiian luona. Step pääsi mm. aksakisoihin turisteilemaan, spa-hoitoon jossa laitettiin turkki nättiin kuntoon karvanlähdön jäljiltä ja poseeraamaan kuviin. Kun hain Stepsun, se ei paljoa häntää edes vaivautunut heiluttamaan, olisi ilmeisesti jäänyt mielummin Tiian koiraksi :D

Kuva (c) Tiia Hämäläinen

Fisu puolestaan pääsi viettämään äiti-tytär laatuaikaa Annan ja Linan luokse. Aluksi äitikoira oli ollut hieman nihkeä jälkikasvuaan kohtaan, mutta innostui sitten kuitenkin leikkimään Linan kanssa. Fisu pääsi myös samalla kuokkimaan T-leirille Strömforsiin.

Kuva (c) Anna Silvan

Hukka oli hoidossa ihan kotinurkilla, nimittäin tuossa muutaman sadan metrin päässä samalla kadulla Nean luona. Hukalla oli seuralaisena Hukan idoli Jana, ja hyvin olivat pojat tulleet juttuun keskenään.  Hukka oli tosin hoidossa ollessaan harrastanut jokseenkin kyseenalaisia aktiviteettejä, eli syönyt seinää ja nostanut sisällä jalkaa.... Voihan pojankoltiainen! Hukka oli päässyt myös eläinlääkäriopiskelijoiden harjoituskappaleeksi ultraan, ja kotiutui kaljumahaisena. Hukkakin pääsi turisteilemaan T-leirille Nean mukana.

T-leirillä oli kasassa siis Fisun jälkikasvusta kolme edustajaa, ja nyt kypsässä 9kk iässä niistä jo saa onnistuneen kimppakuvankin jossa kaikki pysyvät paikallaan :D

kuva (c) Maarit Karhu-Teiskonen

Mun reissun aikana Hukalla oli 9kk synttärit. Tarkkaa painoa ja korkeutta en nyt saanut, mutta reilua viikkoa myöhemmin käytiin töissä puntarilla ja mittasin korkeuden. Nyt korkeuskasvu alkaa (luojan kiitos) olla lopussa, reilussa kuukaudessa tullut enää 0,5cm. Painoa varmaan tulee vielä hitaasti lisää jokunen kilo, mutta suurin kasvupyrähdys on nyt jo ohitettu. Mitään isoa kehistystä siinä ei muutenkaan ole enää havaittavissa. Treenatessa keskittyy enimmäkseen hyvin, mutta kyllä se on varsin häiriöherkkä muihin koiriini verrattuna. Mahan kanssa Hukalla on ollut vähän ongelmia. Aikuisruuat, joita olen sille kokeillut (RC:n aktiiviruoka, Brit caren herkkävatsaisen ruoka, Acana Prairie poultry) ei tunnu oikein sopivan sille, kakka on aika löysää ja sitä tulee paljon, ja Hukka piereskelee selvästi enemmän kuin meillä muut koirat. Ei auta kai muu kuin lähteä kokeilemaan eri ruokamerkkejä läpi ja katsoa, löytyisikö sille joku paremmin sopiva.

Hukka 9kk, 57cm ja 18,1kg

Heti tällä viikolla töihin palatessani otin Hukan mukaan ja napattiin kontrollikuvat olkapäästä. OCD-diagnoosista on nyt reilu 3 kuukautta ja tämä aika ollaan oltu enemmän tai vähemmän saikulla. Mitään selkeää oireilua Hukalla ei ole missään vaiheessa ollut. Se ei onnu, välillä se on jonkun verran nuollut vasenta etujalkaa olkapään alueelta, mutta en tiedä mikä osuus sillä on, että jalasta on ajeltu karvaa. Hukka nimittäin nuolee nyt myös mahaa, josta on ajeltu karvat. Taivutteluissa se ei varsinaisesti arista kumpaakaan olkapäätä, mutta vastustelee hiukan enemmän vasenta puolta oikeaan verrattuna.

CT-kuvissa OCD-muutos oli lähtenyt selvästi paranemaan, mutta ei ollut vielä täysin kadonnut. Alkuperäinen muutos oli 6,2x6mm ja syvyydeltään 1,4mm. Nyt kontrollikuvissa muutosalue oli 4,8x6,5mm ja syvyydeltään 0,6mm. Muutosalueella oli yksittäinen hieman röntgenharvempi alue, ja jos se lasketaan mukaan, syvyys oli siltä kohdalta saman 1,4mm kuin aiemmin. Skleroosia oli aiempaa vähemmän ja muutoksen pohja oli tasoittunut. Ohjeeksi saatiin jatkaa edelleen rajoitetulla liikunnalla, koska riski ruston rikkoutumiselle on edelleen olemassa. Ei auta muu kuin yrittää keksiä jotain järkevää treenattavaa, joka ei edellytä kovaa vauhtia ja äkkinäisiä käännöksiä.