Kännikaloja kaksin kappalein

Tämä viikkon on kulunut kuin sumussa omien ja vähän muidenkin koirien terveysasioita pohtiessa ja tutkiessa. Alkuviikosta kiinnitin pariin kertaan huomiota siihen, että Hukka välillä kääntyessään vaikutti hieman varovan vasenta etujalkaa, esim. ulkona juostessaan ja kääntyessään se kertaalleen kaatui nenälleen, kun jalka "petti alta" jarrutuksessa. Myös aamuisin liikkeelle lähdöissä olen mielestäni huomannut pientä jäykkyyttä. Otin Hukan tiistaina mukaan töihin uudestaan Paulille tsekattavaksi. Nyt taivuteltaessa vasemman olkanivelen äärikoukistuksessa ja ojennuksessa oli havaittavissa aristusta. Oikeaan jalkaan ja muihin niveliin ei reagoi mitenkään.

Keskiviikkona Hukka pääsi uudestaan mukaan töihin, tällä kertaa Helkan tutkittavaksi sillä ajatuksella, että soveltuisiko Hukka meneillään olevaan Copla-tutkimukseen. Copla-projektista on luettavissa lisää täältä. Hukka taivuteltiin uudestaan läpi, nivelten liikelaajuudet mitattiin, Hukalta otettiin verinäyte, pissanäyte ja seulontanäytteet multiresistenttien bakteerien varalta. Verinäytteissä maksa-arvo AFOS oli lievästi koholla, kaikki muut arvot viiterajoissa. Afosin nousukin on kasvavalle pennulle normaalia. Pissanäytteessäkään ei ollut mitään poikkeavaa. Torstaina Hukka jatkoi copla-tutkimuksessa seuraavaan osaan, eli se nukutettiin ja siltä otettiin röntgenkuvat lonkista, kyynärpäistä ja olkapäistä ja CT-kuvat vielä olkapäistä ja kyynärpäistä. Ultralla Hukan olkapäät oli tutkittu jo viime viikolla. Kuvissa näkyi vasemmassa olkanivelessä osteokondroosimuutos tyypillisellä paikalla, kokoa muutoksella oli 6,2x6mm ja syvyyttä 1,4mm. Muutoin nivelet olivat terveet, eli ei tarvetta jännittää virallisia luustokuvia ja mikä parasta, Hukka soveltui mukaan Copla-tutkimukseen. Leikkausaika Hukalle saatiin vasta maanantaille 16.9., sen verran paljon on leikkuriin tunkua...

Hukan ensimmäiset päiväkännit

Torstaina illalla krapulainen Hukka pääsi autoajelulle mukaan, kun mentiin aksatreeneihin Fisun kanssa. Treenasin nyt tarkoituksella pikkumaksi-rimoilla, koska ajatuksenani on nyt siirtää Fisu kisaamaan pikkumakseissa. Rata oli vauhdikas, ja vauhtia riitti ihan rimoistakin johtuen, kun ei kulu turhaa aikaa hyppäämiseen. Fisu tuntui taas aivan mielettömän kivalta, sillä on nyt tosi hyvä flow agilityssa menossa. Yhtään rimaa se ei pudottanut koko treenin aikana, vaikka rata sisälsi useampia meille hankalia takaakiertoja.

Tänään oli Fisun vuoro päästä potilaaksi, olin nimittäin sopinut sille iltapäivälle työvuoron jälkeen tähystys-sterkan. Aamulla päivä saikin kuitenkin yllättävän käänteen, kun leikkausosastolle tulikin peruutus nimenomaan Copla-tutkimuspotilaan osalta, ja Hukalle vapautuikin leikkausaika jo tälle päivälle! Ei muuta kuin takaisin kotiin hakemaan myös Hukka töihin. Aamulla Hukalle tehtiin vielä fysioterapeutin arvio ja askelvoima-mittaukset voimalevyillä. Hukka oli ehtinyt saamaan aamuruoan, mutta pahoinvoinnin estolääkkeen kanssa uskallettiin kuitenkin nukuttaa se leikkausta varten. Hassua oli katsoa omia töitä tehdessä, kuinka viereisessä huoneessa omaa koiraa valmistellaan leikkaukseen. Leikkauksessa oli vastassa seuraava yllätys, sillä CT:ssä, röntgenissä ja ultrassa nähdyistä muutoksista ja taivutuksessa havaitusta aristuksesta huolimatta olkapään nivelrusto oli sittenkin ehjä! OCD-leikkaus muuttui sittenkin siis vain nivelen avaukseksi, kurkkaukseksi ja sulkemiseksi. Tämä on ilman muuta hyvä uutinen Hukan kannalta, sillä ennuste toipumiselle on tietysti paras, mikäli rusto pysyy ehjänä. Nyt Hukka joutuu olemaan kuitenkin nivelkapselin avauksen ja haavan vuoksi levossa, mutta sairasloman pituus on huomattavasti lyhyempi verrattuna siihen, jos nivelessä oltaisiin tehty muutakin kuin vain katsottu. Harmillisesti tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että Hukka ei kelpaa sittenkään Copla-tutkimukseen. Nyt jäädään myös jännityksellä seuraamaan sitä, että pysyykö rusto ehjänä vai murtuuko joskus myöhemmin - jolloin uusi leikkaus saattaa olla tarpeen.

Fisun leikkauksessa olin itse mukana nukuttamassa Fisua ja steriilinä avustajana. Leikkaus ja nukutus meni kaikin puolin hyvin, ja nyt otetaan pari viikkoa vähän iisimmin. Tähystys-sterkasta toipuminen pitäisi onneksi olla nopeaa. Nyt meillä on kotona normaalia vaisumpaa porukkaa, kun molemmat kalat ovat toipilaina. Tavallaan kyllä aika näppärää, kun molempien kanssa tehdään nyt vain lyhyitä remmilenkkejä.

Kännikalat kotona

Fisun SM-kisat 2019, osa 3/3

Nyt on kesän viimeisetkin SM-kisat ohi. Hurja rupeama, mutta tietysti olen hurjan iloinen ja ylpeä, kun päästiin osallistumaan meidän kaikkien lajien SM-kisoihin. Perjantaina kisattiin Myyrmäessä yksi hyppäri, tarkoituksena vain hakea hyvää fiilistä ja totutella pohjaan. Matkalla kisapaikalle tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja hetken jo mietin, pitäisikö vaan kääntyä takaisin ja mennä kotiin. Kisapaikallakin kentän reunoilla oli nilkkaan asti vettä ja radalla vesi roiskui ihmisten ja koirien jalkojen alla. Kenttä onneksi imi vettä varsin nopeasti ja sateen vähentyessä kenttä kuivui niin, ettei tuntunut enää rataan tutustumisessa yhtään liukkaalta omaan jalkaan. Hyppäri näytti ja tuntui tosi kivalta, juuri oikeanlainen rata mahdollisesti liukasta kenttää ajatellen. Suunnittelin ohjaukset niin, että Fisu tietää tasan tarkkaan koko ajan, minne ollaan menossa, eikä tarvitsisi kysellä. Otin Fisun hyvissä ajoin ennen omaa vuoroa kentän reunalle ja juoksutin sitä, jotta näen, liukasteleeko se. Ei liukastellut, vaan liikkui tosi järkevästi, joten uskallettiin startata. Fisu tuntui radalla kivalta, kulki ehkä aavistuksen normaalia hitaammin, mutta ei liukastellut tai sutinut yhtään. Ihan siistillä nollalla maaliin, ja sillä sija 2./81!

kuvat (c) Aino Vakkilainen

Lauantaina startattiin maxien yksilökisan karsintaradalla jossain puolen välin paikkeilla. Myös tämä hyppyrata oli kiva, ei mikään hirmu vaikea eikä mitään sellaista, mitä ei osattaisi. Pitkät estevälit ja kovaa vauhtia sai pistellä menemään. Radalla Fisu tuntui selvästi nopeammalta kuin perjantaina, ilmeisesti märkänä pohja oli raskaampi juosta. En ehtinyt suunnittelemaani ohjaukseen, olin ajatellut radan loppuun kahden viimeisen putken väliin persjätön, mutta en ehtinyt siihen. Vaihdoin lennosta takaaleikkaukseen, mutta Fisulla oli omat suunnitelmat, ja se kävi selkäni takana hyppäämässä oikean hypyn oikein päin! Uskomaton koira, se on ilmeisesti oppinut jo lukemaan numeroita :D Fisulle siis nolla, ja pienistä epäselvyyksistä huolimatta ihan hyvä aika, sija 8./181! Ihan huikeaa, siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi saanut startata agilityn yksilö-SM finaaliin kymmenen parhaan joukossa.

Finaaliratakin oli hauska, ainoa mikä mietitytti, oli kepit ja aa. Kepeille aika moni suunnitteli leijeröintiä ja sivuetäisyyden ottamista, mutta Fisun treenimäärillä se tuntui turhan riskialttiilta vaihtoehdolta. Päädyin juoksemaan keppien vierellä, vaikka juostavaa oli aika paljon enemmän kuin leijeröinnillä olisi ollut. Aan jälkeen oli putken pään ohitus, joten siinä jouduin nyt ekaa kertaa kisatilanteessa testaamaan 2on-2off käskyä aalla. Juoksari on toiminut nyt sellaisissa tilanteissa, joissa aalta jatketaan suoraan ja voin huutaa hyvissä ajoin "eteen", jolloin pidentää askelta ja osuu kontaktille. Putken pään ohituksessa tämä ei tietenkään käy, olisi ollut siellä väärässä putkessa, joten pakko oli koittaa pysärillä saada Fisu osumaan kontaktiin. Rata tuntui kivalta ohjata, Fisu kulki kovaa ja tehtiin siistiä rataa ohjauksellisesti. Harmillisesti Fisu pudotti kuitenkin kaksi rimaa, molemmat tyypillisiä takaakiertorimoja :( Aa sen sijaan onnistui hyvin, ei se pysähtynyt mutta jarrutti juuri sen verran, että osui kontaktiin ja putken pään ohitus onnistui. Ei siis Fisulle kolmatta SM-mitalia, mutta hienoa oli kuitenkin päästä sen kanssa finaaliin ja tehdä siellä hieno rata ja kova aika.

Sunnuntaina aamupäivällä kisattiin vielä joukkue-hyppäri BATin maksijoukkueessa. Rata oli ihan tosi kiva ja vauhdikas, ei mikään vaikea. Harmillisesti joukkueen kahdelle ekalle koirakolle hyllyt molemmille, eli joukkueella ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen meidän vuoron koittaessa. Päätin vaan juosta ihan täysiä ja nauttia siististä kala-agilitysta. Ja kovaa mentiin! Tehtiin tosi siisti ja sujuva rata, ehdin kaikkiin ohjauksiin ja Fisu kulki hyvillä linjoille. Yhdessä takaakierrossa hyppäsi niin tiukasti että heilautti siivekettä ja rima tippui. Hyvä mieli kuitenkin jäi radasta, kyllä Fisu vaan on hitsin hieno agilitykoira!

Hukka 6 kuukautta

Hukka täytti torstaina 6 kuukautta. Iso poika siis jo! Vähän turhankin iso ja nopeasti kasvanut, ja ehkäpä juuri siksi se onkin rikki. OCD kun on perinteisesti isojen ja nopeasti kasvavien koirien ongelma. Kasvu on onneksi kuitenkin jo hidastunut selvästi, korkeutta on kuukaudessa tullut enää 3cm, kun pahimmassa kasvun vaiheessa tuon verran tuli reilussa viikossa. Hukka on edelleen hieman takakorkea ja jalat on pitkät suhteessa selkään. Toivon siis, että kasvu keskittyisi selkään ja etujalkoihin, takapään osalta kasvu saisi jo olla tässä. Korvat vaihtavat edelleen asentoa päivittäin, välillä ovat aivan täysin lupat, välillä eriparia, välillä sivulärpät ja välillä söpöt fisukorvat.

Hukka 6kk, 53,5cm ja 15,3kg

Treenivideota Hukasta ei nyt ole, koska kaikki rankemmat treenit on jäissä. Kotona ollaan puuhailtu jotain pientä, ja jälkeä toki voitaisiin treenata. Ennen OCD-diagnoosia ehdittiin puuhastelemaan aksakentällä muutaman kerran, Hukka on tehnyt pari kertaa suoraa putkea pallopalkalla, tarjonnut siivekkeen kiertoa ilman rimaa molempiin suuntiin (kävellen, edelleen), ja tarjonnut yksittäistä hyppyä 10cm rimalla. Ja lisäksi tietysti leikkinyt taisteluleikkejä ja kahden lelun leikkiä agilitykentällä. Leikki Hukalla onkin kehittynyt koko ajan, välillä taistelee jo tosi kivalla otteella. Nyt on alkanut myös tuomaan lelua, kun pari kertaa palkkasin namilla lelun tuonnista. Kahden lelun leikki sujuu enimmäkseen hyvin, vaihtaa ihan kivasti jo mulla olevaan leluun, jos lelut on suunnilleen saman arvoiset.

Tottiksessa ollaan työstetty seuraamista, ja sitä jatketaan nytkin sairastumisesta huolimatta. Ollaan tehty sivulletuloa tarjoamalla eri kulmista, ja lisäksi autan tarvittaessa käsiohjauksella jos tarjoaa huonoa tekniikkaa tai paikkaa. Sivulletulo näyttää enimmäkseen kivalta, paikka on ihan hyvä eikä onneksi ole keksinyt mitään isompia pomppuja tai sellaista niska edellä -tekniikkaa kuin Fisulla. Seuraamista ollaan tehty yksittäisiä askeleita ilman apuja, nyt sujuu ehkä jo 3 askelta hyvällä kontaktilla ja pään asennolla. Häiriöt Hukkaan vaikuttaa selvästi enemmän kuin Fisuun, sivulla kontakti pätkii ja vilkuilee ympärilleen, jos treenataan ulkona. Sisällä tekee selvästi intensiivisemmin.  Sivulla ollaan työstetty myös paikalla käännöksiä, nekin sujuu aika kivasti. Seuraamisen lisäksi ollaan jatkettu maahanmenoja, ne tosin eivät ole edistyneet yhtään. Käsiavulla tekee hyvin, mutta ilman käsiapua ei ymmärrä yhtään, mistä on kyse. Ei siis osaa vielä käskyä, osaa vain käsimerkin. Siinäpä sitten onkin puuhaa kun sen koitan saada häivytettyä.... Luoksetulon loppuasento eteen ollaan otettu nyt työn alle, siinä Hukka tarjoaa helposti hieman vasemmalle vinoa asentoa. Uusina juttuina ollaan harjoiteltu peruutusta ja tyynyn päällä istumista, ne Hukka tajusi hyvin nopesti ja tarjoaa niitä innokkaasti. Noutoa ei olla nyt tehty, kun vauhtinoutoa en uskalla tehdä ja kotona pitotreenit on aivan hirveää sähläystä. Hukka on jotenkin yhdistänyt kapulan aktiiviseen tarjoamiseen, ja heti kapulan suuhun saatuaan se lähtee touhottamaan sen kanssa, hyppää sohvalle, menee pöydän alle, huitoo tassulla, kurottelee kaulalla ja tekee ihan kaikkea muuta paitsi pysyy paikallaan.

Jäljellä Hukka on edistynyt kuukaudessa selvästi. Nyt ollaan ajettu jo reilun 100m mittaisia jälkiä, joissa on ollut jo kulmakin. Kepit Hukka vaikutti aluksi tajuavan, mutta ehkä ei sittenkään ollut vielä ihan riittävän varma niiden kanssa, koska nyt parilla jäljellä on jäänyt keppejä niin, että Hukka ehkä löytää kepit mutta ei ilmaise, tai ilmaisu on niin epämääräinen, että en itse sitä ilmaisuksi tunnista. Ollaan siksi otettu nyt kepit sisällä treeniin, olen naksutellut siitä, että tuo keppejä mulle. Otetaan seuraavaksi samanlaisia keppitreenejä vielä ulkona ja kokeillaan sitten uudestaan jälkeä.

Hakua ehdittiin tekemään muutaman kerran risteilytreeneillä ennen sairaslomaa. Hukka tajusi risteilyn idean heti ja on tehnyt ihan tosi kivalla asenteella. Toivottavasti päästään jatkamaan näitä treenejä joskus sitten hamassa tulevaisuudessa.

Arjessa Hukka on kiva ja helppo koira. Se on ollut nyt taas kiltisti yksin ollessaan, ei tuhoa ja on hyvin rauhallinen yksin jäädessä ja kotiin tullessani. Se osaa rauhoittua ja rentoutua uusissa paikoissa, ja on sosiaalinen ihmisille ja leikkisä muita koiria kohtaan. Aikamoinen äijä siitä on tullut, jalkaa se nostaa joka puskaan ja edelleen yrittää astua niin äitiään kuin muitakin koiria. Mörköikä sillä on nyt meneillään, mutta melko lievänä. Välillä pöhisee illalla pimeällä joillekin kiville ja tuulessa lepattaville roskille, mutta heti kun käy vaan katsomassa jännittävän kohteen ja toteaa vaarattomaksi, niin rentoutuu ja on ok.

Rikki

Viime päivät ovat olleet synkimmät sitten viime syksyn ja Saran lopetuksen. Sunnuntaina metsälenkillä Hukka törmäsi kaatuneeseen puunrunkoon sen yli hypätessään, vingahti ja ontui hetken vasenta etujalkaa. Ajattelin, että tassuun taisi sattua, enkä jäänyt sen kummemmin tilannetta miettimään. Mitään muuta ontumaa tai epäpuhtautta Hukalla ei ole ollut, ja aika-ajoin olen itse taivutellut sen jalkoja läpi, eikä se ole aristanut mitään. Maanantaina kävimme Hukan ja sen kaikkien sisarusten kanssa pentutreffeillä ja samassa yhteydessä meillä töissä nappaamassa pennuista olkakuvat. Kuvaustulokset olivat kaikkea muuta kuin toivottuja: Hukalla on vasemmassa olkanivelessä OCD. Muutos on pieni, pituus röntgenkuvasta mitattuna 5,4mm suurimmillaan, mutta kuitenkin ihan selkeä osteokondroosi-muutos tyypillisellä paikalla. Paljon mahdollista, että se sunnuntainen parin askeleen ontumakin liittyi tähän, sama jalka ainakin oli kyseessä. Oikea olkanivel näytti terveeltä. Hukan sisaruksilla ei onneksi todettu OCD:ta.

Tiistaina otin Hukan töihin mukaan Paulille arvioitavaksi. Pauli taivutteli Hukan läpi, katsoi liikkeitä, ja taivutteli vielä uudestaan. Hukka ei onnu, eikä se selvästi arista kumpaakaan olkaniveltä taivutuksissa. Vasemman olkapään äärikoukistuksessa se vinkaisi pienesti kahdella taivutuskerralla noin kymmenestä toistosta, eli reaktio ei ollut selvästi toistettavissa. Pohdittiin pitkään jatkosuunnitelmaa, ja päädyttiin siihen, että Hukkaa ei leikata ainakaan nyt vielä. Katsotaan olkaniveltä vielä ultralla, jos siitä saataisiin lisätietoa nivelruston tilanteesta, ja taivutellaan nivelet parin viikon sisällä läpi uudestaan. Mikäli muutos alkaa oireilemaan, niin siinä tapauksessa sitten on leikkaus edessä. Mikäli leikkaukseen päädytään, niin Hukka toivonmukaan voisi osallistua meillä töissä käynnissä olevaan copla-tutkimukseen.

Maanantain pentutreffit menivät siis Hukan osalta penkin alle. En uskaltanut juoksuttaa sitä yhtään, tehtiin vaan rauhallisia juttuja. Muut pennut olivat ihanan reippaita, vauhdikkaita ja iloisia pikkukaloja. Hukka ei yhtään ymmärtänyt, miksei se päässyt juoksemaan sisarusten kanssa eikä myöskään mukaan kimppalenkille. Tässä videolla puolivuotiaiden kalanpoikasten touhuja

Tuntuu aivan sanoinkuvaamattoman pahalta. Rakas, ihana, täydellinen pieni Hukka onkin rikki. Vaikka ennuste toipumiselle onkin yleensä hyvä, niin tämä tulee varjostamaan Hukan tulevaisuutta ja harrastus-uraa läpi sen koko elämän. En tiedä, tuleeko Hukasta koskaan sitä agility-, haku- ja paimenkoiraa, jota siitä toivoin. En tiedä, tuleeko siitä minkään sortin harrastuskoiraa. Nyt ei auta muu kuin katsoa päivä kerrallaan ja toivoa, että olkapää saataisiin kuntoon.

Fisun SM-kisat 2019, osa 2/3

Viime viikon keskiviikkona ja torstaina tehtiin vielä viimeistelyjä pk-SM:iä varten, käytiin keskiviikkona aamupäivällä tottistelemassa Keravalla. Otin Fisulle paukut seuruussa ja makuussa, jäävät läpi vapaamuotoisesti ja yhden luoksetulon. Teki kaikki oikein, paukuista ei välittänyt yhtään. Sitten yksi nouto isolla kapulalla pitkältä matkalta, tuli hyvällä vauhdilla. Sitten hypyt, ensin metrinen pallon kanssa ja sitten A-este ensin pallolla ja sitten kapulalla. Teki nyt molemmat kerrasta oikein, aalla tosin oli ehkä hieman varovainen. Eteenmeno valmiina olevalle pallolle, hienosti lähti suoraan vieraalla kentällä. Käskin maahan, totteli sen. Samalla reissulla käytiin tekemässä viimeistely-jana. Jana oli noin 20m pitkä, selkeässä kohdassa, jossa meni joku pieni polun tapainen. Vanheni 1,5h. Tämä onnistui tosi hyvin, lähti todella hyvin suoraan ja otti jäljen heti oikein. Kepinkin löysi.

Torstaina treenattiin Talosaaressa Hukan kanssa hakua ja Fisulle viimeistely-esineet. Hukka teki taas risteilyä, 5 pistoa molemmin puolin. Maasto oli vähän turhan hankalaa risteilytreeniin, eikä oikein saatu sellaista treeniä kuin olisin halunnut. Maalimiehet olivat noin 10-15m keskilinjalta, sen syvemmälle ei voinut mennä koska näkyvyyttä ei ollut. Silti tälläkin etäisyydellä parilla pistolla Hukka ei heti bongannut maalimiestä ja lähti epäröiden/pysähteli. Intoa sillä kyllä riittää ja hyvä motivaatio sillä tuntuu olevan, mutta haluaisin tässä vaiheessa luoda sille ajatuksen suoraan juoksemisesta, joten siihen nähden treeni ei ollut tavoitteiden mukainen. Vikan maalimiehen jälkeen kokeiltiin leikittää Hukkaa keskilinjalla ajatuksena sisäänajaa lelupalkkaa. Hukka ei ole leikkinut oikeastaan ikinä vieraiden kanssa, mutta eipä siinä mitään ongelmaa ollut, selvästi ilahtui leluista. Fisu sai Hukan treenien jälkeen tehdä esineruudun hakualueelle. Laitoin neljä esinettä, kaksi taakse, kaksi eteen. Alue oli loivassa rinteessä, laitoin kaikki esineet hiukan irti maasta jotta saisi hyvin hajua ja onnistuisi. Tuuli ei ollut oikein vaan tähän treeniin suotuista, tuuli nimittäin etulinjalta takalinjalle aika voimakkaasti, joten tuuli puhalsi esineiden hajua kauemmas ja takaesineistä ulos alueelta. Fisu etsi kuitenkin hienosti, kolme ekaa esinettä nosti kolmella pistolla, sai hajun molemmista etuesineistä aika kaukaa juostuaan niistä jo ohi, mutta malttoi tulla paikantamaan hajun. Vika takaesine oli vähän vaikeampi, sitä varten jouduin lähettämään pari kertaa ennen kun upposi riittävän syvälle ja löysi.

Kesän toinen SM-kisareissu alkoi perjantaina, kun ajeltiin aamupäivästä Lahteen. PK-SM kisat alkoivat koirien tarkastuksella ja sitten päästiin tutustumaan kenttään. Aikaa kenttään tutustumiseen oli todella vähän, eipä siinä ehtinyt juuri mitään treenaamaan. Otin Fisulle meidän tottisparin kanssa yhden kentälle tulon ja palkkasin siitä, otettiin pari lyhyttä siirtymää pallon kanssa ja sitten omalla vuorolla kertaalleen hyppy pallon kanssa, kertaalleen estenouto ja yksi eteenmeno pallolle. Kaikki onneksi sujui kerrasta hyvin, mitään ei olisi ehtinyt uusimaan. Eteenmenossa pinkoi tosi kovaa ja suoraan, annoin juosta pallolle asti.

Lauantaina aamupäivällä päästiin aloittamaan kisasuoritus tottiksella. Tottikset etenivät hiiiiiitaasti, olin kuvitellut meidän vuoron olevan ohi aamupäivän viileydessä, mutta olin väärässä. Onneksi sentään tuuli hiukan, niin ei ollut niin tuskaisen kuuma. Fisu meni ensin paikallaoloon, sinne kävellessä oli jotenkin aika keskittymättömän oloinen, ei oikein pitänyt kontaktia. Maahan kuitenkin hyvin, ja kun kurkin piilon rei`istä, niin hyvin se siellä makasi. Totttisparilla molempien hyppyjen heitot epäonnistuivat ja joutui uusimaan niitä, joten Fisun paikallaolosta tuli tosi pitkä. Sivullenousu oli ihan aavistuksen vajaa. Omiin liikkeisiinsä Fisu lähti reippaasti vaikka paikkiksessa ajattelin sen tuntuneen hiukan löysältä. Seuraaminen oli oikein nättiä, ei pahemmin painanut eikä pomppinut, ainoastaan juoksusta hitaaseen siirtymässä otti pari pientä etujalkojen pompotusta. Arvosana erinomainen. Istumista ei tehnyt, jäi seisomaan. Tämä on kyllä tosi jännää, miten mokailee tottiksessa jääviä, kun taas tokossa ei mokaa ikinä. Istumista ei olekaan hetkeen mokannut, viime vuonna mokaili seisomista. Puutteellinen. Liikkeestä maahanmeno oli hieno ja luoksetulossa pinkoi kovaa, mutta ihan viime hetkellä alkoi arpomaan loppuasentoa ja päätyi tulemaan eteen vinoon. Huomasi itsekin tehneensä virheen ja lähti jo korjaamaan asentoa sivulle ennen kun sanoin mitään, mutta käskytin nopeasti kiertämään sivulle toista kautta. Erittäin hyvä. Liikkeestä seisomisen sentään nyt teki oikein vaikka siinä on tullut mokia aiemmin, mutta luoksetulossa nyt tuli suoraan sivulle. Ei siis riittänyt kaksi viikkoa saada tokoliikettä muutettua pk-liikkeeksi :/ Hyvä. Tasamaanouto oli ihan ok, heitin aavistuksen vinoon ja oli edessä hiukan vino heiton suuntaan, nyt sentään kuitenkin toi eteen. Erinomainen. Hyppynouto oli kaiken kaikkiaan hieno, ilmavat hypyt mennen tullen ja edessä suora ja korrekti, erinomainen. Estenoutokin onnistui, heitin tarkoituksella aavistuksen vinoon poispäin hypystä niin tuli myös paluun esteen kautta. Erinomainen. Eteenmenon seuraamisessa oli vähän levoton, mutta pysyi kuitenkin hallinnassa. Itse eteenmeno oli hieno ja suora, maahan meni hyvin. Sivullenousu oli vähän vajaa, mutta ei ehkä näkynyt tuomarille, kun Fisu oli maassa poikittain mun jalkojen takana. Erinomainen. Paikkis erinomainen. Yhteensä 94,5 pistettä, mikä oli jälkikoirien paras tottistulos.

Kuvat (c) Sporttirakki

Esineruutu tehtiin lauantaina illalla. Arvoin sinne numeron 5, eli kauaa ei tarvinnut onneksi odotella. Esineruutu oli selkeä ja aika harvaa metsää, ihan loivassa rinteessä. Tuuli sopivasti hieman viistosti alueen vasemmalta oikealle. Aloitin oikeasta kulmasta, siitä Fisu lähti kovaa ja heti ulos alueelle tuulen alapuolelle. Kutsuin pois, totteli heti. Laitoin hieman keskemmältä ja nyt upposi hyvin suoraan, ja nosti oikealta kulmasta ekan esineen. Siirryin keskemmäs lähettämään, ja siitä lähtikin hyvin, nosti keskeltä takaa tokan esineen. Taas siirryin hieman vasemmalle, nyt irtosi viistosti vasempaan takakulmaan ja sieltä kolmas esine. Sitten vielä yksi pisto tähdäten hieman enemmän vasemmalle alueen laitaan. Sieltä bongasi matkalla vauhdista hajun ja nosti kiven päällä olevan etuesineen. Neljä minuuttia, neljä esinettä, täydet 30 pistettä!

Sunnuntaina kukonlaulun aikaan ajeltiin kolmannen kerran Lahteen. Arvoin jäljelle numeron 1, eli ei tarvinnut kauaa odotella ja jännittää. Ehdin juuri tekemään yhden lämmittelykepin, ja ei muuta kun jäljelle. Jana oli aika selkeä ja maasto helppoa, varvikkoa ja muutamia pieniä kuusia ja kaatuneita puita. Fisu lähti janalle suoraan ja kovaa, puolivälin paikkeilla kaarsi parin metrin verran vasemmalle mutta kuitenkin suunta pysyi suorana. Jossain 30m paikkeilla bongasi jäljen ja reagoi siihen hyvin, tarkisti ihan parin askeleen verran suuntaa ja lähti sitten itsevarmana oikealle. Mitään ei kuulunut joten oikealla jäljellä oltiin. Aika pian tultiin ekaan kulmaan, ja sen jälkeen oli eka keppi, siitä Fisu meni reagoimatta yli mutta bongasin sen itse ja poimin mukaan. Fisu jäljesti todella hyvin, ei tullut pahemmin mitään pyörimisiä ja kulmat se selvitti varsin helposti. Kakkoskepillä juotin Fisua ja heittelin hetken keppiä, jotta sai pienen tuumaustauon jäljestä. Sitten jatkettiin, keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Kolmoskepin jälkeen käytiin yksi kulma pyörähtämässä nuoressa taimikossa, siellä huomasi että Fisu joutui enemmän tsemppaamaan ja pariin kertaan tarkisteli jäljen kulkua ja olin itse vähän jo sekaisin suunnasta kalan puikkelehtiessa ja pyöriessä nuorten puiden lomassa liina solmussa. Selvitti kuitenkin tämänkin kohdan ja pian taimiosuuden jälkeen nousi taas keppi. Juuri ennen vitoskeppiä taisi olla maa-ampiaisia tai jotain muuta pörriäisiä, kun Fisu kääntyi vähän väliä katsomaan mahan alle ja näytti ahdistuneelta. Nosti kuitenkin siitä huolimatta kepin, ja jatkoi jälkeä reippaasti. Loppua kohden vauhti selvästi hidastui, jälkeä oli jopa ihan miellyttävä kulkea Fisun perässä. Mitään muita väsymyksen merkkejä ei näkynyt, Fisu jäljesti koko matkan intensiivisesti ja tarkasti. Vikalla kepillä meinasi tulla kyyneleet silmiin, niin upea pieni kala selvitti SM-jäljen superhienosti <3 Janalta täydet 30 pistettä ja kuusi keppiä, eli jälki 170 pistettä ja maasto yhteensä täydet 200 pistettä!

Vaikka Fisun tullessa maastosta reilusti yli puolet jälkikoirista oli vielä odottelemassa omaa vuoroaan, oli mestaruus kuitenkin jo ratkennut. Fisulle JK3 yhteistuloksella 294,5 pistettä ja Fisu on pk-jäljen Suomen mestari 2019! Fisu ei jättänyt tänäkään vuonna mitään arvailujen varaan ja teki koko kokeen parhaan yhteistuloksen sekä parhaan maaston, jäljen hopea- ja pronssimitalistiinkin eroa tuli yli 10 pistettä. Huikea, upea Fisu <3 Yksilömestaruuden lisäksi Fisu pääsi palkintopallille toistamiseen, sillä T-team sport dogs ry:n joukkue pokkasi myös joukkuekisan SM-kultaa!

Koska Fisun maasto oli jo enne aamuyhdeksää ohi, saatiin oleskella ilman paineita ja jännitystä koko loppupäivä. Kävin jälkiarvosteluita odoteltaessa tallomassa Hukalle kokoontumispaikan lähelle jäljen. Jälki oli ehkä vähän reilu 100m pitkä, helpossa ja avoimessa varvikossa, vanheni 1h 15min. Keppejä 6kpl, ja nyt tein ekaa kertaa ihan 90 asteen kulman jäljelle. Tuuli aika voimakkaasti jäljen sivusta. Bongasi jäljen tosi hyvin ja lähti hienosti jäljestämään. Ekan kepin ehkä löysi, tai ainakin johonkin reagoi, mutta ei ottanut suuhun eikä muutenkään ilmaissut, joten en päässyt palkkaamaan. Tokastakin kepistä ehkä sai hajun tai johonkin se niillä main reagoi, mutta reaktio oli niin pieni ja epämääräinen, etten voinut palkata. Kolmatta keppiä ei löytänyt. Kulman selvitti tosi hienosti, siinä ei ollut kyllä mitään ongelmaa. Kulman jälkeen löysi kepin, sitä jäi pureskelemaan ja siitä palkkasin. Seuraavakin keppi löytyi, sen merkkasi selvästi ja kääntyi sitten katsomaan mua, palkkasin ja heiteltiin keppiä. Loppumatkan jäljestä kulki tuulin alapuolella niin voimakkaasti jäljen sivussa, että vikasta kepistä ei saanut hajua. Otin tiellä valjaat pois ja käveltiin pois, ei siis saanut mitään palkkaa ja jäljestys vain loppui kun ei kerran viimeistä keppiä löytänyt. Hukan keppi-ilmaisuille pitäisi selvästi tehdä jotain. Se vaikuttaa kyllä saavan niistä hajun, mutta se ei itsekään tiedä, mitä kepeillä kuuluisi tehdä, ja koska reaktiot on niin epämääräisiä, en pysty palkkaamaan. Tarvitsee varmaan ottaa siihen kuitenkin joku "tehtävä", vaikka sinänsä suosisin mieluiten sitä mitä koira itse lähtee tarjoamaan. Myös jäljestystyyli Hukalla on aika haparoiva vielä, se on selvästi enemmän ilmavainuinen ja jos tuuli puhaltaa hajua sivuun, se ei osaa pysytellä jäljen päällä vaan ajautuu tuulen mukana kauas jäljestä. Täytyy päästä treenaamaan jälkeä esim sateella tai kostealla, täysin tuulettomalla säällä, jossa saisi vahvistusta jäljen päällä pysymisestä.

Lomalla

Viime keskiviikkona käytiin Fisun ja Hukan kanssa Pukkilassa paimentamassa. Matkalla pysähdyin tallomaan Fisulle jäljen ja ajettiin se paimennustreenien jälkeen. Jälki oli 620m pitkä, 4 keppiä, 7 kulmaa, yksi tienylitys jossa kuljin parisen kymmentä metriä tietä pitkin. Vanheni hiukan yli 2h. Jana oli nyt pitkästä aikaa vähän pidempi, pakko sitä kai on uskaltaa välillä testata. Jana olikin ihan kaoottinen... Lähti oikealle vinoon, en päästänyt, sinkoili liinassa joka suuntaan ja jäljelle sattuessaan lähti takajäljelle, eikä olisi millään suostunut kääntymään sieltä pois. Takajäljelle kiskominen johtui kyllä todennäköisesti siitä, kun janalla olin korjannut vinouden, lähti nimittäin jäljen suuntaan vinoon ja ilmeisesti sitten totesi, että sinne suuntaan ei saanut mennä ja yritti siksi takajälkeä. Jäljesti kaiken kaikkiaan aika huolimattomasti, ainoastaan tiepätkä oli oikeasti hyvää jäljestystä. Eka keppi oli ihan heti janan jälkeen ja sen nosti kunhan sain sen ylipäätään lähtemään oikeaan suuntaan. Tokalla kepillä eksyi just ennen keppiä jollekin tarkastuskierrokselle ja skippasi juuri sen pätkän jälkeä, jossa keppi oli. Otin sitten takaisin ja nosti kepin. Kolmannella kepillä sama homma, ei ollut jäljen päällä kepin kohdalla. Otin takaisinpäin ja vaadin jäljestämään kunnolla, silloin löysi kepinkin. Vika keppi oli maakuopassa, jonka Fisu yritti kiertää laitaa pitkin. En päästänyt vaan odotin, että menee jäljen päällä, silloin nosti kepinkin. Ärsyttävää, kun sen työskentely on taas mennyt hutiloimiseksi :/ Fisun koko ajatus jäljestä on mielestäni väärä. Sen suurin intohimo on selvittää, minne jälki jatkuu, ei niinkään se, että missä se ihan tarkalleen kulkee tai onko siellä keppejä. Jäljestyksessä näkyy jo pentuaikana tehty virhe, eli Fisulla on ollut jäljellä loppupalkka. Sitä Fisu varmaan edelleenkin miettii, ja siksi se tekee töitä päästäkseen jäljen loppuun tekniikan kustannuksella.

Lampailla Fisu teki ekan kierroksen ajoa ja tokalla kierroksella flänkkejä ja pillikäskyjen muistuttelua. Ajo oli vaikeaa, onnistuttiin saamaan erittäin tahmeasti liikkuva porukka ja Fisu joutui koko ajan olemaan aivan lampaide takapuolissa kiinni, ja silti liikkuivat huonosti. Fisu ei todellakaan ole mikään vahva koira ajossa, ja paikoin se oli kyllä pulassa, kun ei yksinkertaisesti saa eläimiä liikkeelle. Toisella kierroksella saatiin paremmin liikkuva porukka, ja johan pelitti ajokin paremmin. Pystyin ajelemaan pitkän matkaa niin, että itse en liikkunut ja Fisu ajoi lampaita itsekseen pitkin peltoa. Pillikäskyt onneksi tuntuu vihdoin edistyvän, nyt Fisu ottaa jo enimmäkseen kaikki käskyt oikein!

Viime torstaina Fisulla oli syyskauden ensimmäisen ohjatut aksatreenit. Vähän oltiin molemmat ruosteessa, eikä tullut ihan parhaita vetoja. Fisun aa on selvästi hajonnut pentuloman aikana - en tiedä mitä on tapahtunut, mutta yhtäkkiä askeleet eivät enää osukaan oikein. Ei vaikka tultiin suoraan ja jatkettiin melko suoraan, niin huonoja osumia tuli. Naapurikentällä kävin treenien jälkeen jatkamassa 2on-2off treenejä aalla, että saisin edes jollain keinoilla Fisun tekemään kontakin oikein. Tehtiin myös hyppytekniikkatreeniä metristä ajatellen, korkeudenarviointi -sarjaa korkealla muurilla. Fisu teki tosi hyvin, hyppeli rennosti.

Perjantaina mulla alkoi loma! Perjantaina päivällä treenattiin peltojälkeä kalasen kanssa. Jälki oli 650m pitkä, 5 kulmaa ja yksi kaari. Pellolla tuuli aika kovasti. Keppejä oli 4kpl, joista ensimmäinen ihan heti janan jälkeen, ja lisäksi namikasoja siellä täällä. Fisu selvitti jäljen aika hyvin, kulmat meni siististi ja enimmäkseen oli tarkasti jäljen päällä. Ainoastaan pitkällä suoralla vastatuuleen oli ongelmia, tuuli kuljetti hajua ja Fisu pääsi vähän turhan "helpolla", joten tarkkuus kärsi. Tällä pätkällä jarrutin Fisua enemmän ja liinalla varmistin, ettei ajaudu kauas jäljestä ilmavainulla. Kaikki kepit nousi.

Perjantaina illalla kävin ulkoiluttamassa kameraa Tikkurilan kukkapellolla. Samalla tuli pitkästä aikaa melkoinen konflikti Hukan kanssa. Hukalla on nyt mörköikä meneillään, säikkyy milloin mitäkin. Enimmäkseen rauhoittuu kyllä nopeasti ja toteaa tilanteet vaarattomiksi, mutta nyt mörköily kärjistyi aiempaa pahemmin. Olin ottamassa kuvia Fisusta, Hukka makoili vieressä vapaana käy siihen -käskyn alla. Yllättäen pellon laitaan ilmestyi koiranulkoiluttaja, jolle Hukka alkoi haukkumaan karvat pystyssä. Koitin kutsua Hukkaa iloisesti luokse, sitten vähän tiukemmalla äänellä luokse, mutta käskyt kaikuivat kuuroille korville, Hukka sinkosi haukkuen ja niskakarvat pystyssä koiranulkoiluttajan luo. Kävin sitten hakemassa Hukan pois ja toruin ihan kunnolla tottelemattomuudesta. Hukka järkyttyi silminnähden toruista, ja huusi suoraa huutoa kun talutin sen pois koiranulkoiluttajan luota, vaikka fyysisesti en tietenkään koskaan satuta koiriani. Loput kuvausreissusta Hukka olikin sitten niin kilttiä poikaa, ei hievahtanutkaan käskyn alta ilman lupaa ja tuli välittömästi luokse pyydettäessä. Hukka vaikuttaa olevan selvästi Fisua nöyrempi ja pehmeämpi tälläisissä asioissa.

Lauantaina ajeltiin koirian kanssa Mikkeliin mökille. Lauantaina käytiin treffaamassa Fisun tytärtä Trendiä tottiksen merkeissä. Leikin Hukan kanssa, ammuttiin sille kaksi laukausta sivulla ja sitten tehtiin muutamia maahanmenoja ja sivulletuloja sekä yksi luoksetulo. Oli tosi kuuma keli, ja Hukka tuntui vähän löysältä. Ekaan laukaukseen reagoi vilkaisemalla äänen suuntaan, tokaan ei reagoinut ollenkaan. Ollaan muistettu nyt aika heikosti käydä ampumassa, laukaukset tulee vähän yllärinä Hukalle kun kuulee niitä niin harvoin. Fisu teki myös tottista, otettiin sillekin seuruuseen paukut, yksi luoksetulo, yksi tasamaanouto pitkällä matkalla ja sitten esteitä. Hypyllä Fisu teki hienosti, hypyt oli kaikki rentoja ja ilmavia ja kokonaisuuskin näytti kivalta. Sen sijaan estenoudossa tuli taas sama ongelma kuin T-leirillä, yrittää tulla paluun hypyn kautta. En tajua mikä kiikastaa, menee esteen ihan reippaasti ja epäröimättä erillisenä temppuna, mutta kapulan kanssa kokonaisena noutona ei halua tulla takaisin esteen kautta vaan valitsee mielummin hypyn. Eteenmenokin tehtiin, hienosti meni kovaa ja suoraa vaikka oli vieras kenttä eikä nähnyt palloa. Bongasi pallon vasta ihan muutaman metrin päästä.

Sunnuntaina talloin sekä Hukalle että Fisulle jäljet. Hukan jälki oli noin 120m pitkä, 6 keppiä, loiva kaari. Vanheni tunnin verran. Maasto oli suht korkeaa varvikkoa ja muutaman kaatuneen puunrungon ylitys sattui matkalle. Hukka lähti jäljelle tosi hienosti ja nosti kolme ensimmäistä keppiä oikein hyvin. Ehdin jo miettiä, että hitsi vie, tämähän näyttää jo ihan jäljestykseltä, kunnes sitten vaihtoikin taas ilmavainuun, ei pysynyt enää oikein jäljen päällä ja meni 4. ja 6. kepeistä reagoimatta ohi. Koska vika keppi ei löytynyt (eikä olisi voinutkaan löytyä, koska Hukka ei sillä kohdalla jäljestänyt kunnolla), otin vaan tiellä liinan irti ja sanoin, että tämä oli tässä, eikä palkkaa tule. Haluaisin, että Hukan jäljestyksen ainoa tavoite on löytää keppejä, ja jos kepit ei löydy itsenäisesti, niin silloin ei myöskään palkkaa tipu. Äitikalan jälki meni sentään vähän paremmin. Jälki oli taas sarjassamme "hupsista", eli en tuntenut lainkaan maastoa ja jälki sisälsi jos jonkinlaisia yllätysmomentteja ja kaikkia mahdollisia maastonmuutoksia. Jälki oli 760m pitkä, keppejä 5kpl, vanheni 1h 45min kaatosateessa. Jana oli nyt ehkä 10m pitkä, jälki lähti oikealle. Ehkä 5m janalta oli eka keppi. Jana meni nyt tosi hyvin, lähti suoraan ja reippaasti, tarkasti takajälkeä ehkä 2m ja kääntyi itse, kepin löysi. Alkupätkä jäljestä oli aika tiheää varvikkoa, Fisu jäljesti hienosti ensimmäiseen kulmaan asti. Kulmassa pyöri aika kauan, selvästi tälläinen kulma, jossa jälki jatkui jyrkkää kallioista rinnettä ylös, oli vaikea. Sammaleisen kallion päällä oli toka keppi, sen Fisu ilmaisi hyvin. Kallio-osuuden selvitti hyvin, ei hämääntynyt kalliolla olevasta kulmasta eikä jyrkkää rinnettä alas ja taas ylös kulkevasta jäljestä. Toka kolma meni myös hienosti, ajoi ehkä 2m kulmasta yli, mutta huomasi heti ja koukkasi takaisin jäljelle. Sitten tultiin tielle, jälki kulki ehkä 150m metsätien reunaa pitkin. Tieosuudella oli keppi, ja ilmeisesti tuuli oli puhaltanut kepin hajua metsän puolelle, koska juuri kepin kohdalla Fisu koukkasi metsään ja meni metsän puolella ohi kepistä. Kelasin Fisun liinasta takaisin ja lähetin uudestaan jäljelle, nyt pysyi jäljen päällä ja ilmaisi kepin. Kulma tieltä metsään oli hankala, tarkisteli aika pitkään ennen kun oli varma jäljen kulusta. Loppumatkan metsässä jäljesti taas hyvin ja vikat kaksi keppiä nosti.

Mökillä oli ihanaa rentoutua, saunoa, uida, grillata, istua laiturin nokassa lukemassa kirjaa... Hukkakin oppi hyppäämään laiturilta, ja oli muutenkin ihan kiltti ja järkevä mökkeilijä.

Maanantaina ajeltiin pois mökiltä ja pysähdyttiin matkalla Mäntyharjulle paimentamaan. Fisu pääsi treenaamaan ihan superkivoilla, herkkäliikkeisillä risteytyslampailla Kristiinan luona. Otin Fisulle flänkkejä ja pari lyhyttä hakua, pieniä pätkiä ajoa ja yhden jaon. Lampaat olivat huomattavasti liukkaammat kuin mihin Fisu on tottunut, ja Fisu olikin tosi skarppina koko ajan. Flänkit oli aika hyviä ja haut avoimia, yksi haku tehtiin pienen kumpareen takaa niin, että Fisu ei nähnyt lampaita. Teki ihan hyvän kaaren, mutta nostossa kun en antanut mitään ohjeita, jäi hetkeksi odottamaan ja kysymään lupaa ennen kun toi lampaat. Jaossa sain hyvin raon aikaan, mutta eka yritys epäonnistui kun lampaat yhdistyivät heti jaon jälkeen. Toisella yrityksellä olin itse valmiina ja saatiin onnistunut jako, ja Fisu joutui tosissaan työstämään lampaita, että sai neljä uuhta erotettua porukasta. Todella hyvää ja opettavaista eläintenlukutreeniä!! Ajossa Fisulla oli vaikeaa, lampaat eivät olisi millään halunneet liikkua rinnettä alas kohti metsän reunaa, mutta sitkeästi se yritti painostaa ja lopulta saikin lampaat suostuteltua liikkeelle. Pillikäskyt toimi nytkin ihan yllättävän hyvin, kyllä Fisu vihdoin alkaa jo tajuta niitä!

Tänään aamupäivällä käytiin tekemässä esineitä, keppi-ilmaisuja ja aksaa. Käytiin lämppälenkillä Jakomäessä ja otettiin samalla esineruutua. Talloin ehkä 30m leveän ruudun, jonne taakse kaksi esinettä ja eteen kaksi esinettä. Kaikki esineet olivat ns. vaikeita, eli huonosti haisevia ja pieniä tai kovaa muovia/kumia. Lähetin Fisun oikeasta kulmasta. Bongasi ekan etuesineen jo matkalla ja jäi tosi hienosti paikantamaan hajua vaikeasta esineestä (kova muovinen suksien pidike). Laitoin uudestaan oikeasta laidasta pariinkin kertaan, jos olisi löytänyt takaesineenkin, mutta siitä ei saanut hajua. Siirryin keskemmälle, ja toisen etuesineen (kuminen kengän liukueste) bongasi myös täydestä vauhdista. Siirryin taas vasemmalle lähettämään, ja takaesineen (tutti) löysi palkaksi tosi hienosta ja suorasta pistosta. Koska esineet oli vaikeita ja Fisu oli siihen nähden tehnyt tosi hyvin töitä, en jäänyt etsimään viimeistä takaesinettä. Sen sijaan käytiin Hukan kanssa yhdessä hakemassa esine, Hukka kulki vapaana ja kävelin rauhassa esineen suuntaan. Hukka sai hajun esineestä (Saran vanha ruotsalainen hakurulla) muutaman metrin päästä, mutta sillä oli selvästi vaikeaa tarkentaa hajua. Lopulta löysi, ja palkkasin siitä.

Fisu teki metsälenkin yhteydessä myös keppi-ilmaisutreenin. "Jälki" vanheni sen aikaa kun tein esineet. Jana oli nyt taas hieman pidempi, ehkä vajaa 20m, jälki lähti viistosti vasemmalle. Eka keppi oli taas heti janan jälkeen, muut kolme keppiä ihan lyhyin välein (koko jälki oli ehkä max 100m) mutta tarkoituksella hankalissa paikoissa varvikon sisällä. Jana meni hienosti ja ekan kepin bongasi heti. Tokasta kepistä meni reagoimatta yli. En lähtenyt perään ollenkaan, laskin vaan liinasta irti ja jäin odottelemaan. Kolmannen kepin löysi ja sen toi, palkkasin siitä ruhtinaallisesti. Sitten laitoin samasta kohdasta uudestaan jäljelle ja nyt jäljestikin tosi tarkasti sen kohdan, jonka oli kertaalleen jo mennyt hutiloiden, ja nosti kakkoskepin. Jatkettiin, ja vähän matkaa menikin hyvin, mutta sitten taas neloskepistä yli reagoimatta. Keppi oli korkean mustikanvarvikon alla, ja Fisu ei jäljestänyt kunnolla ottaen hajua maasta, vaan meni nenä korkealla varvikon latvojen tasolla. Kutsuin Fisun moneen kertaan takaisin kun oli mennyt jäljen jo loppuun, ja laitoin uudestaan, mutta tosi kauan kesti ennen kun neiti kalanen suostui oikeasti ottamaan kunnolla hajun maasta ja löysi kepin. Tähän meillä tulee kyllä jälkikokeissa keppien löytyminen kaatumaan - jos keppi on yhtään missään syvemmällä varvikon alla, niin sinne jää.

Aksassa treenasin aata, puomia ja keppejä Fisun kanssa. Koitin hakea juoksu-aahan rentoutta juoksuttamalla edestakaisin muutaman hypyn ja putken välillä. Menikin ihan hyvin loppua kohden ja teki parempia osumia. Puomille haettiin rentoutta kontaktiin tarjoamisen kautta, Fisun ollessa kontaktilla pyysin sitä tekemään helppoja, tuttuja temppuja ennen kun vapautin. Kepeille tehtiin pari menoa pitkän matkan päästä niin, että lähetin pelkällä suullisella käskyllä etsimään keppejä kentän toisesta päästä. Näissä Fisu teki hienosti ja keskittyi hyvin kepeille menoon, ei tehnyt yhtään virhettä sisäänmenossa. Lopuksi tehtiin vielä aalle 2on-2offia.

Hukka on tehnyt nyt pari kertaa aksakentällä Silvian foundation-dvd:n harjoituksia. Olen aloittanut putken opettamista niin, että heitän pallon putken läpi ja pidän Hukkaa kiinni, ja kun se kiskoo putken suuntaan, päästän. Siivekkeen kiertoja, eli ns. cik-cap tehtävää ollaan harjoiteltu pari kertaa yksittäisillä siivekkeillä ilman rimaa molempiin suuntiin. Käskyksi tiukkaan wrappiin tulee siksik molempiin suuntiin, en halua erotella tässä oikeaa ja vasenta koska en usko, että pystyn niitä muistamaan radalla. Hukka on tehnyt "aksaa" keskittyneesti ja rauhallisesti. Kovaa se ei mene, kierrotkin tekee kävellen, mutta eiköhän se vauhti sieltä tule myöhemmin.

Hukka teki tänään pienen jälkitreenin, kun mökillä epäonnistuneesta jäljestä viisastuneena päätin kokeilla vähän vaikeampaa alustaa, eli tein jäljen lyhyeksi leikatulle ruoholle. Jälki oli vajaa 100m pitkä, vanheni tunnin, keppejä 6kpl. Laitoin tarkoituksella pieniä, vähän hajustettuja keppejä ja painoin ne aika syvälle ruohon alle, jotta Hukka ei saisi niistä ilmavainulla hajua vaan sen olisi pakko jäljestää. Jälki ei mennyt kuitenkaan ihan niin kuin olin ajatellut. Tuuli aika kovaa, ja tuuli oli selvästi puhaltanut jäljen hajua sivuun, koska Hukka meni kyllä jäljen suuntaisesti mutta ei jäljen päällä, vaan 0,5-1,5m jäljen vasemmalla puolen. Paikoitellen kävi kyllä jäljen päälläkin, mutta ei pysynyt siinä ja hakeutui uudestaan aina jäljen sivuun. Jotenkin ihmeen kaupalla sai kuitenkin kepeistä hajua vaikka ei edes ollut jäljellä, eli ei nyt ihan tämäkään suunnitelma auttanut varsinaiseen ongelmaan... Haparoivasta jäljestyksestä huolimatta löysi kuitenkin 5/6 kepeistä.

Fisun SM-kisat 2019, osa 1/3

Nyt on vuoden 2019 ensimmäiset SM-kisat taputeltu. Hurautettiin lauantaina kukonlaulun aikaan Paimioon tokon SM-kisoihin. Fisu kisasi lauantaina EVL:n puolivälin paikkeilla, eli muutama tunti saatiin odotella omaa vuoroa. Liikkeet tehtiin neljässä kehässä, ensin yksilöliikkeet ja lopuksi paikkikset. Kisa-alustana oli kumirouhe-keinonurmi, joten otin Fisun hyvissä ajoin ennen omaa vuoroa totuttelemaan uuteen alustaan. Tehtiin ennen kehään menoa muutama stoppi naminheitoista, vähän noutokapulan nostoja ja tuonteja, kaukojen ekaa vaihtoa ja tunnarin virittely. Fisu tuntui kivalta, ei ollenkaan sellaiselta ylivireiseltä kuin vielä torstaina ja perjantaina treeneissä.

Tunnari: 9 oli ihan hyvä, otti oman itsevarmana heti kun osui kohdalle

Ruutu: 5 virittelyssä katsoi jo ihan vähän vinoon vasemmalle, enkä saanut vaihtamaan suuntaa ennen kun piti jo lähettää. Lähti sinne mihin katsoikin, eli vähän vasemmalle vinoon. Stoppasin niin, että oli aivan ympyrän rajalla, ympyrä oli merkattu katkoviivalla ja Fisulla oli juuri tassut "tyhjissä" kohdissa. Pakko oli siis korjata, kun en ollut varma, onko sisällä. Tosi siisti korjaus oikealle, pysähtyi aikalailla ympyrän keskelle. Sitten ruutuun, sinne pinkoi kovaa, niin kovaa että valui stopilla takarajasta yli yhdellä tassulla. Siihen toinen korjaus.

Zeta: 10 asennot oli m-i-s, kaikki oikein ja oli ripeita ja siistejä.

Kierto: 9 kierto oli hyvä ja tiivis, mutta paluussa näin, että Fisu oli päättänyt hakea vasemman, lähti jo viettämään vasemmalle. Stoppasin istumaan, sen teki kuitenkin hyvin. Meille arpoutui oikea, ja onneksi Fisu oli kuulolla ja vaihtoi omavalintaisesta vasemmasta oikeaan. Nosto ja tuonti oli siistit.

Seuruu: 9 tuntui tosi kivalta, ehkä jopa yksi parhaista Fisun kisaseuraamisista. Ainoastaan peruutus oli vinoa, muuten teki kyllä varsin mallikkaan kaavion.

Luoksetulo: 9 tuli aika hitaasti kaikki pätkät. Stopit oli ihan siistit, osittain varmaan hitaasta vauhdista johtuen

Ohjattu: 8 merkille meni tosi kovaa ja stoppasi hienosti. Vasemmalle kapulalle hyvällä linjalla ja nosti tosi siististi. Siitä huolimatta ilmeisesti nostossa Fisulla meni korvaan kumirouhetta, koska tuonnissa piti päätä vinossa ja sivulla heti irroituksen jälkeen ravisti päätä nopeasti.

Kaukot: 8,5 teki aivan hämmästyttävän hyvät kaukot siihen nähden, että ei olla treenattu juurikaan takajalkakaukoja viime marraskuun jälkeen. Ainoastaan vasen takajalka siirtyi ihan pikkuisen s-i vaihdossa, ja kääntyi ihan vähän vinoon

Paikalla istuminen: 10 hienosti istui

Paikalla makuu: 10 nopea reagointi maahan-käskyyn, mutta kyynärpäät meni aika viiveellä loppuun asti maahan. Luoksetulo ei ehkä maailman nopein, mutta ihan kohtalainen.

Yhteensä 274p ja 6. sija. Fisu siis lunasti kolmansissa tokon SM-kisoissaan jo kolmannen kerran paikan SM-finaaliin, ruudun isosta pistemenetyksestä huolimatta. Kehässä Fisun kanssa oli ilo olla, reipas kalanen tuntui hyvältä kaikissa liikkeissä!

Ihania kuvamuistoja Paimion SM-kisoista ikuisti Sporttirakki

Sunnuntaina sitten aamulla uudestaan Paimioon. Olin arponut meille suoritusnumeron 19, eli taas odoteltiin. Liikkeet tehtiin yhdessä kehässä, mutta kahdessa osassa. Eka kehä oli selvästi pidempi, saatiin odotella monta tuntia ennen kuin päästiin tekemään ensimmäistäkään liikettä. Aamulla nollakoiran suorittaessa tuomareilta tuli tiukka ohjeistus siitä, että koiran sosiaalinen palkkaaminen pitää jättää minimiin eikä ohjaaja saa liikkua suorituspaikoilta, seuraava liike alkoi siitä mihin edellinen päättyi. Tästä tuli todella paha mieli ja harmistus koko lajia kohtaan. Tokossa olen nimenomaan tykännyt siitä, että suoritus saa näyttää iloiselta, kehässä saa pitää hauskaa ja koiralle voi kertoa liikkeiden välissä, että hyvin meni. Kotona olin ottanut vain pari suoraa luoksetuloa, mitään muuta varsinaista treeniä en tehnyt lauantain jälkeen, ei tullut mieleenkään, että olisin harjoitellut jotain palkattomuutta. Fisu on tottunut saamaan kunnon sosiaalisen palkan liikkeiden välissä, enkä halua pettää koiran luottamusta ja saada sitä epävarmaksi muuttamalla yhtäkkiä ilman varoitusta meidän yhteisiä pelisääntöjä kehässä. Päätin siis vapauttaa ja kehua Fisua liikkeiden välissä normaalisti, silläkin uhalla että sillä saisi vaikka keltaisen kortin. Ennen kehään menoa otin virittelyksi vähän seuraamisen käännöksiä, kaukojen ekaa vaihtoa ja pari kapulan tuontia sivulle.

Kaukot: 8,5 taas ihan yllättävän hyvät kaukot! Nyt ei takajalat liikkuneet yhtään, mutta i-s vaihdossa jäi aika kasaan seisomaan ja loppuperusasento oli vähän vajaa.

Zeta: 9 taas oikein hieno zeta ja oikeat asennot

Kierto: 9,75 oikein hyvä liike kokonaisuudessaan, nyt ei Fisullakaan ollut oletuksia siitä, kumpi kapula haetaan

Ohjattu: 8,5 merkille ja kapulalle hyvin, paluussa teki ehkä pienen banaanin vasemmalle

Seuruu: 7,75 aivan järjettömän pitkä seuraamiskaavio, suorastaan tarpeettoman pitkä. Fisu teki ihan hyvän seuruun, ainoastaan yhdessä liikkeellelähdössä ennakoi ja nousi jo ennen kun sanoin mitään. Peruutus edelleen vähän vinoa, mutta ei yhtä paha kuin lauantaina

Paikalla istuminen: 10 pälyili hieman ympärilleen kun tulin piilosta, ja näinkin pari ampparia muutaman metrin päässä Fisusta. Niitä ilmeisesti katseli

Paikalla makuu: 9,5 maahanmeno oli taas nopea ja siisti, maatessa jatkoi hieman pälyilyä. Luoksetulo oli ihan hyvä

Luoksetulo: 8 nyt tuli kovempaa kuin lauantaina, samaten stopit vastaavasti huonommat. Liukui molemmissa eteenpäin, vaikka reagoi hyvin käskyihin

Ruutu: 9,5 nyt oli hyvä ja suora eteenmeno, ruudun bongasi hyvin ja stoppi oli tehokkaampi, pysähtyi keskelle ruutua. Hyvä maahan, mutta maassa haisteli kertaalleen.

Tunnari: 10 oikein siisti oli, meno kapuloille tosin aika hidas Fisuksi

Yhteensä 287,75p ja finaalin voitto. Yhteistuloksissa Fisu ylsi hienosti SM-pronssille tasapisteillä hopeamitalistin kanssa! Uskomaton kala, olin aivan varma lauantain jälkeen, ettei mitaleille ole mitään saumaa, kun ruudun korjauksista meni 20 pistettä. Noissa kisoissa puolikaskin piste voi ratkaista paljon, joten melkoisen tempun Fisu teki finaalissa kiilaten useamman taitavan koirakon ohi palkintopallille. Ei siis hassumpi aloitus kesän SM-turneelle! Niin, ja Fisu sai ansaitsemansa kehut ja sosiaaliset palkat kehässä. Jos jollain on siitä jotain valittamista, niin valittakoot rauhassa, mä haluan olla koiraani kohtaan reilu, sanoivat tuomarit mitä hyvänsä.

Erityisen hienon tästä tokon SM-kisasta tekee se, että Suomenmestaruus tuli vähän niinkuin meidän "perheeseen", nimittäin Fisun veljelle Roimalle! Myös Fisun molemmat siskot Misu ja Isla nähtiin SM-kisojen palkintopallilla Misun ollessa lauantain karsintapäivän 2. ja Islan tullessa avo-luokan 2. sijalle. Yhdessä Misu ja Isla voittivat myös joukkuekisan SM-kultaa Tending-joukkueessa. Huikeaa, että koko pentue nähtiin samalla kertaa SM-kisojen palkinnoilla!

Kuva: Riitta Jantunen-Korri

Suopursuja ja SM-viimeistelyitä

Tällä viikolla ollaan tokoiltu ahkerasti lähestyvien SM-kisojen pelossa. Keskiviikkona päästiin vielä viimeisiin kehätreeneihin Malminkartanon nurtseilla. Aloitin Fisun kanssa kisamaisella tunnarin valmistelulla, eli tehtiin "kehän ulkopuolella" haistelutreeni ja siitä siirryttiin kehään tekemään kokonainen tunnari. Haistelutreeni meni huonosti, ehkä ekaa kertaa ikinä! Yleensä naminheittotreenissä Fisu on ollut hyvä ja rento, mutta nyt hätäili ja nosti kaksi kertaa väärää! Taitaa olla kierrokset tapissa kalasella... Varsinainen liikkuroitu tunnari meni kuitenkin hyvin. Ruutu oli aika vaikea diagonaaliruutu, eteenmenon olin käynyt näyttämässä etukäteen. Eteenmeno olikin hyvä, mutta ruutuun ei löytänyt, juoksi kehänauhojen suuntaisesti noin 5m ruudun viereen. Siitä osasi kuitenkin yhdellä käskyllä korjata ruutuun eli jollain tasolla nyt kuitenkin hahmotti ruudun. Uusinnalla löysi ruutuun helposti. Sitten ohjattu, noudettiin oikea, joka tuli aika lähelle viereistä kehänauhaa. Siinä ei mitään ongelmaa, teki hyvin. Otettiin tähän väliin paikkikset, tehtiin kahteen kertaan jättö ja maahanmenot+luoksarit. Nyt Fisu oli parempi kuin parilla viime kerralla, meni maahan yhdellä käskyllä molemmat. Eka tosin aika hidas, mutta parempi sekin kuin tuplakäsky. Paikkisten jälkeen otin vielä uuden diagonaaliruudun toisessa kehässä, ja seuraamista. Nyt ruutu löytyi helposti, mutta Fisu kyllä ehkä katsoi jo kun kävin rakentamassa ruudun. Seuraaminen tuntui aivan kauhealta, oli ihan ylivireinen enkä meinannut millään saada rauhoittumaan. Huoh.

Torstaina tokoiltiin lähikentällä. Otettiin viimeistelyt kiertonoutoon, tunnariin, luoksarin stoppeihin, kaukoihin ja seuraamiseen. Kiertonoudossa otin pari kiertoa kapulat ohjureina, koska kierrot on olleen vähän loivia lähiaikoina. Mennessä juoksi kapulan päältä, paluussa teki paremmin. Sivulta oli niin kovasti menohaluja, että tehtiin kuuntelua ennen kun pääsi kiertämään. Sitten molemmat puolet erikseen, vasemmalla sähläsi kaksi kertaa nostossa ja kerran yritti tulla hypystä ohi. Tunnarissa tehtiin nyt piiiiiitkä jono, jotta joutuisi oikeasti keskittymään haistelussa, ja nyt olikin paljon parempi mielentila kuin keskiviikkona. Sivulletuloissa satunnaisesti tulee taas niska edellä peruutellen, mutta sille en nyt mahda mitään. Luoksarin stoppeja tehtiin naminheitoista, ne meni ihan hyvin kaikki. Kaukoissa kaikki muut vaihdot toimii ihan riittävällä tasolla, paitsi m-s. Siinä ei muista siirtää etujalkoja taaksepäin ja nousee liian pitkäksi seisomaan. Seuraamista tehtiin nyt oikein pitkästi, että sain Fisun kunnolla rauhoittumaan siinä. Olikin loppua kohden jo vähän parempi, mutta ei edelleenkään kyllä parasta Fisua.

Tänään ollaan panostettu nyt SM-viimeistelyyn kunnon väsytystaktiikalla. Fisu on koko kesän tuntunut aika ylivireiseltä tokossa, joten paras koittaa nyt purkaa kaikki ylimääräiset höyryt jo ennen kisoja. Aamupäivällä käytiin tekemässä jälkeä Jakomäen metsässä. Talloin Fisulle periaatteessa ihan helpon 1-2lk tason jäljen, 5 keppiä ja 600m, 5 kulmaa, vanheni 1h 40min. Maasto kuitenkin teki jäljestä vaikean, sillä jälki kulki lähes koko matkan korkeassa suopursussa ja mustikan/juolukan varvikossa. Jäljellä oli myös ainakin kaksi harhaa. Jana oli taas tosi lyhyt, ehkä 8m, jälki lähti vasemmalle. Fisu tarkasti takajälkeä ehkä 5m matkan ja kääntyi itsenäisesti oikeaan suuntaan. Eka keppi oli ehkä 50m janalta, sen nosti hienosti. Toka keppi oli ehkä 15m ennen pitkospuiden ylitystä, ja juuri kun Fisu oli tulossa kepille, pitkospuita käveli joku ihminen, eli siihen tuli hyvin tuore harha. Kepin Fisu nosti normaalisti eikä reagoinut pitkospuu-harhaan oikein mitenkään. Kolmas ja neljäs keppi oli syvällä suopursujen alla, ja niitä Fisu ei nostanut kumpaakaan. Kolmoskeppiin ehkä reagoi, mutta ei nostanut enkä ollut varma missä keppi oli, joten en jäänyt nostattamaan. Ennen kolmatta kulmaa tuli vaikeuksia, kun siinä oli mustikanpoimijan harhoja ristiin rastiin jäljen ja kulman päällä. Fisu tarkasteli tosi pitkään ja yritti moneen kertaan vaihtaa harhoille, mutta en päästänyt kuin lyhyesti tarkastamaan vääriä jälkiä. Lisäksi kulma sattui vielä olemaan hankala metsästä polulle -kulma, joten Fisu ei millään olisi suostunut uskomaan, että oikea jälki menee polkua pitkin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin pääsemään takaisin oikealle jäljelle, ja loppumatkan Fisu selvittikin ihan hyvin ja nosti vikan kepin. Näitä syvällä aluskasvillisuuden seassa olevia keppejä pitää selvästi treenata lisää, niitä Fisu jättää helposti kun menee liian korkealla nenällä.

Samalla reissulla Hukka pääsi myös jäljestämään. Talloin sille noin 60m pitkän jäljen, jossa oli 5 keppiä ja jälki teki loivan kaarroksen. Vanheni tunnin. Hukka edistyy selvästi joka treenissä, koska nyt meni jo varsin pätevänä koko jäljen ja nosti kaikki kepit! Edelleen pyrkii välillä käyttämään ilmavainua, mutta ei ehkä nosta enää ihan niin ylös nenää kuin mitä aluksi.

Tänään illalla tehtiin vielä Fisun kanssa lisää tokoviimeistelyitä pitkän kaavan kautta. Otettiin tunnarin luovutusta, eteenmenoa, ruutua, ohjattua ja kaukoja. Tunnarissa sama juttu edelleen, tulee niska edellä eikä oikein vastaa treeniin, vaikka yritän muistuttaa sivulletulosta. Eteenmenoja oli tarkoitus tehdä vain kolme, kaksi valmiina oleville leluille ja yksi josta lähettäisin ruutuun. Ei kuitenkaan löytänyt kumpaakaan valmiiksi laitettua lelua ja palkattomalla eteenmenolla alkoi hidastelemaan jo ennen kun stoppasin. Huoh, tämä tästä vielä puuttuikin, eteenmeno on tähän asti toiminut ihan hyvin. Tehtiin siis vielä muutama lisää näytöillä, kertaalleen jouduin jopa käskemään uudestaan eteen kun taas alkoi jarruttelemaan ennen aikojaa. Koska eteenmeno nyt tökkii, niin tehtiin sitten myös korjauksia. Ne sujui hyvin molempiin suuntiin. Diagonaaliruutu ei tuottanut nyt mitään ongelmia, mutta toki kenttä olikin nyt helppo ja tuttu. Ruudun korjauksia tehtiin myös, niissä tuppasi jäämään liian eteen koko ajan. Pariin kertaan tehtiin myös loppuosa, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Ohjattu kertaalleen merkille pallopalkalla, kerran kokonaisena vasen puoli, se oli hyvä. Sitten muutama kapulan nosto merkkiä luovutuksessa apuna käyttäen, teki ihan kohtalaisesti. Kaukoja otin nyt ihan tosi läheltä ja muistuttelin m-s vaihdossa painonsiirrosta peruuttamalla. Saapa nähdä mitä se siellä kehässä tekee...

Hukka on tokossa opiskellut nyt sivulletuloa. Ollaan tehty enimmäkseen kotona naminheitoista sivulletuloja eri kulmista, ja paikallekäännöksiä molempiin suuntiin. Väliin olen ottanut yksittäisiä askeleita eteenpäin. Takajalat Hukalla meinaa vähän harottaa samaan tapaan kuin Fisulla, mutta muuten tekee aika kivasti. Maahanmenoa ollaan tehty myös, siinä tuntuu etten pääse ikinä eroon käsiavusta. Avun kanssa tekee tosi hyvin, ilman apua menee maahan aivan eri tekniikalla, hitaasti kavuten. Uutena juttuna ollaan opeteltu peruuttamista, sen Hukka tajusi ihan saman tien yhdessä naksuttelusessiossa. Lisäksi treenejä helpottaakseni olen nyt opettanut käsikosketuksen kautta Hukkaa tuomaan leluja käteen, sen on hoksannut aika hyvin jo.