maanantai 24. helmikuuta 2020

Hukka 1v

Hukka täytti lauantaina vuoden. Hukka-parka ei saanut lahjoja eikä nakkikakkua, vaan kökötti ensin päivän yksin kotona ja sitten vielä illan äidin luona hoidossa, kun itse olin koko päivän menossa. Sunnuntaina sentään sai lahjaksi oman sinisen jumppapomppa-puseron kevään viileitä iltoja varten.

Hukasta on kasvanut vuodessa iso ja raamikas mieskoira. Se on perusluonteeltaan oikea kultapoika, hellyydenkipeä kainaloinen joka kuvittelee varmasti olevansa edelleen max 5kg painava pikkupentu. Hukka on tasapainoinen ja vakaa, ei säiky tai paineistu herkästi ja suhtautuu uusiin asioihin avoimen uteliaasti. Se on erittäin sosiaalinen ihmisiä kohtaan, toisia koiria se ei saikusta johtuen ole hirveästi saanut tavata. Mikään penaalin terävin kynä se ei kyllä ole. Olen monesti nauranut, että Hukka on ilmiselvä koiraversio Forrest Gumpista. Se on hieman yksinkertainen ja hidasjärkinen, mutta samalla hyvin vilpitön, hyväntahtoinen ja rakastettava. Harrastusominaisuuksiltaan Hukka ei ole äitinsä veroinen, mutta sen kehitys on myös kaikin puolin ollut paljon hitaampaa kuin aikaisemmilla koirillani, eli ehkäpä niitä ominaisuuksia vielä tulee myöhemmin lisää. Hukka leikkii kohtalaisesti, mutta ei edelleenkään taistele kovin suurella voimalla eikä saikun takia hurjia saalisleikkejä ole voinut tehdä puoleen vuoteen. Hukka on melko ahne ja palkkautuu kyllä ruualla, mutta namin kanssa sen tekemiseen tuntuu olevan täysin mahdotonta saada vauhtia ja voimaa. Hukka tekee kyllä ihan motivoituneesti, mutta se on erittäin häiriöherkkä, ja häiriöisessä tilanteessa keskittyminen herpaantuu ja Hukka unohtaa, mitä oltiin tekemässä. Työskentelytyyliltään se on selkeästi diesel-mallia, ei missään nimessä sähäkkä tai voimakas, vaan enemmänkin sitä pitää kannustaa ja hetsata, jotta siitä saisi yhtään draivia irti. Draivia siinä todennäköisesti olisi kyllä, se pitäisi vaan jollain saada kaivettua esiin, mutta koska saikun takia Hukka ei ole saanut juosta, niin mitään isompaa revittelyä sen kanssa ei ole voitu tehdä. Hukka on kiltti ja aika pehmeä, ja miellyttämishalua sillä kyllä on, esim. sosiaaliseen palkkaan se vastaa jo nyt tosi kivasti.

Kropan ja terveyden osalta Hukka on ollut yksi iso ruskea pettymys. Hukka on kertakaikkiaan aivan liian suuri ja kömpelö ollakseen enää näppärä harrastuskoira etenkään agilitya ajatellen. Se on korkeajalkainen ja lyhytselkäinen, huonosti kulmautunut edestä ja sillä on hieman köyry selkä sekä kovin pysty lantio. Toki hyvällä kropanhallinnalla voidaan paikata puutteita rakenteessa, mutta valitettavasti Hukka on varsin kaukana optimaalisesta agilitykoirasta ja myös bordercollien rotumääritelmästä. Koskaan aiemmin mulla ei ole myöskään ollut koiraa, jolla on jo näin nuoreen ikään mahtunut näin monta terveysongelmaa. Pikkupentuna silmätarkastuksessa Hukalla todettiin iris-kornea PPM rihmoja, jotka ovat vakavampi muoto tavanomaisista iris-iris PPM-rihmoista. Noin 5kk iässä Hukka jatkoi silmälinjalla kehittämällä follikulaarisen konjunktiviitin, jota hoidettiin aluksi viikon ja myöhemmin kuukauden mittaisella kortisoni-silmätippakuurilla. 6kk ikäisenä todettiin vasemman olkanivelen OCD, ja siitä alkoi sitten pitkä saikku höystettynä olkatähystyksellä ja kahdella kontrollikuvauksella. Syksyllä, kun vaihdettiin pois penturuualta, tuli vatsavaivoja. Hukkalla oli kakka löysällä koko ajan ja se laihtui ihan luurangon laihaksi, ja kokeiltiin useampaa eri ruokamerkkiä, ennen kuin löytyi sopiva ruoka. Jokin yliherkkyys/imeytymisongelma tuossa lienee taustalla, kaikki kokeilemani ruuat olivat kuitenkin laadukkaita, eläinkaupasta saatavia aktiivisen koiran täysravintoja. Nyt helmikuussa Hukka onnistui saamaan tassuunsa haavan, joka tulehtui ja teki paiseen anturan sisään, ja jouduttiin nukutuksessa puhkaisemaan ja huuhtelemaan. Samassa yhteydessä huomasin, että Hukan anturat ovat tosi huonossa kunnossa, hyvin kuivat ja karheat ja niissä on niin syviä halkeamia, että ovat vuotaneet niistä verta. 1-vuotias Hukka on tähän mennessä jo  rauhoitettu/nukutettu neljä kertaa, ja viides nukutus on edessä pian, kun mennään luustokuviin. Toivottavasti Hukka on nyt ensimmäisen vuoden aikana sairastanut koko loppuelämänsä edestä, ja saadaan myöhemmin nauttia terveistä vuosista.

Hukka 1v, 57cm ja 19,8kg






sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Tampereen EO-karsinnat

Tänään oli Fisulla aksakauden ensimmäiset arvokisat, eli agilityn EO-karsinnat. Kolme rataa, joista ensimmäinen hyppäri ja kaksi jälkimmäistä aksaratoja. Pitkään jännitin, että mahdutaanko mukaan koko kisoihin, kun vuodenvaihteeseen asti kisattiin pikkumaxeissa. Mahduttiin sitten kuitenkin, kun mitään karsintaa rankingin perusteella ei tullut.

Eka rata oli muuten kaikin puolin kiva ja ei mikään kovin vaikea, mutta pahoja takaakiertorimoja oli peräti kolme. Käytiin lämppäesteillä tekemään pari takaakiertoa ja Fisu piti kaikki rimat. Radalla kuitenkin sitten yksi rima alas, ei tosin takaakierrossa vaan ihan normaalissa peruskäännöksessä. En tiedä mitä siinä tapahtui, ilmeisesti vaan joku moka ponnistuksessa. Muuten sujuva rata, ja hämmästyttävän kova aika isossa luokassa, vajaa kolme kymmenystä voittajaa nopeampi!

Toka rata oli aksarata, alkua lukuunottamatta ihan kiva ja helppo tämäkin. Alussa taas kaksi pahaa takaakiertorimaa heti esteillä 2. ja 3. Kakkosrimaa Fisu kolisti, mutta ei tippunut. Kun rimoista oltiin selvitty, päätin että nyt hitto vie me tehdään se nolla, ja tehtiin! Ja mikä huikea nolla se olikin, ainoastaan puomi oli hiukan hidas, muuta hidasta siinä ei ollutkaan. Aika lailla täydelliset käännökset ja linjat, ja täydellinen flow koko radan alusta loppuun. Tällä nollalla Fisu oli koko luokan nopein, voitti radan ja ansaitsi täydet 60 karsintapistettä!!! Aivan huikeaa, en olisi ikinä uskonut, että agilityradalla pysäytyspuomilla meillä on mahdollisuudet voittaa!

Vikalla radalla näin jo radan rakennuksessa, että Aa on meille mahdottomassa kulmassa. 90 asteen käännös aalta pituudelle ja alla putki tiellä niin, että pakko on ottaa sivuetäisyyttä. Juoksarilla ei toivoakaan, että kestäisi tuollaista ohjausta, joten päätin yrittää pysärillä. Kävin treenaamassa pari kertaa 2on2offia lämppäesteillä ja hyvin muisti, ja siellä kesti vaikka mitä häiriötä ja leijeröintiä. Radalla ei sitten kuitenkaan pystynyt kuuntelemaan 2on2off käskyä, vaan juoksi läpi ja vitonen :((( Muuten taas loistava rata, ja taas aika olisi riittänyt voittoon! Kahdella nollalla Fisu olisi voittanut koko karsintakilpailun ja lunastanut EO-joukkuepaikan. Pienestä jäi siis taas kiinni. Ei auta muu kuin toivoa, ettei tätä huonoa tuuria voi jatkua ikuisesti, ja joskus vielä onnistutaan tekemään ne nollat tärkeissä kisoissa. Normaaleissa kisoissahan Fisu on tehnyt vaikka miten monta tuplanollaa, kerran jopa triplanollan, mutta arvokisoissa ei olla onnistuttu ikinä tekemään kahta puhdasta rataa riippumatta siitä, kuinka monta rataa olisi tarjolla.



torstai 20. helmikuuta 2020

Tassuasiaa ja lampaita

Viime sunnuntaina huomasin lenkin jälkeen tassuhaavaa hoitaessa sattumalta, että Hukan vasemman etutassun anturassa oli syvä halkeama, josta oli vuotanut hiukan verta. Kyseessä oli siis eri tassu kuin missä haava on. Pikainen tarkistus paljasti syviä halkeamia kaikissa anturoissa, sekä etu- että takajaloissa. Vertasin Hukan anturoita tyttöjen tassuihin, ja ero oli huomattava, siinä missä Fisun tassut on pehmeät ja sileät, Hukan tassut ovat kuivat ja karheat ja niissä on useita syviä halkeamia. Tämäpä meiltä vielä puuttuikin terveyongelmista...

Vasen etutassu 17.2.



Maanantaina ryhdyin tuumasta toimeen ja kävin ostamassa Hukalle kuvan mukaisen arsenaalin tassunhoitotuotteita. Kokeillaan nyt sisäisiä ja ulkoisia öljyjä, lisäravinteita ja rasvoja käyttämällä, saisiko tassut parempaan kuntoon. Millään tavalla Hukka ei ole toistaiseksi oireillut tassuja, mutta ei se kivalta voi tuntua jos anturat ovat käytännössä haavoja täynnä!

Tassujen hoitosuunnitelma on seuraava: aamuisin rasvaus sinkkivoiteella ja suun kautta Nutrolin iho&tukki ja Biotiini-sinkki lisäravinne. Päivällä, sopivassa välissä rasvaus LovePaws tassuvahalla. Iltaisin rasvaus sinkkivoiteella ja suun kautta lohiöljy. Voiteiden laiton jälkeen kauluri hetkeksi päähän, ettei nuole rasvaa pois. Märkinä/kuraisina päivinä suihkutan tassut puhtaaksi lenkkien jälkeen. 

Oikean etujalan haava sentään on parantunut nyt hyvin. Tiistaina kuolioitunut haavan reuna alkoi irtoamaan, ja keskiviikkona aamulla se oli kokonaan poissa, ja alta paljastui tervettä, normaalia arpikudosta. Koska mitään paljasta nahanalaiskudosta ei enää ole näkyvillä ja koko haava on arpeutunut, pääsi Hukka keskiviikkona vihdoin eroon tossusta ja kaulurista.

Treenirintamalla on ollut nyt aktiivista, kun olin alkuviikon vapaalla. Maanantaina kävin itsekseni hallilla tokoilemassa. Treenasin Fisun kanssa tunnaria, kaukoja ja seuraamista. Tunnarissa tein ensin sellaisen treenin, jossa kapulat olivat ihan seinän lähellä ja oma oli vähän piilossa putken painon takana. Tämä meni tosi hyvin, oma löytyi helposti. Seuraavaksi tein tunnarin tiheillä väleillä, siinä ei sitten hermo kestänyt ja nappasi viereisen, huomasin itsekin virheen vasta palautuksessa eli mitään kommenttia virheen hetkellä Fisu ei saanut. Koitin sitten haastaa Fisun haistelemaan tarkemmin ja tein tunnarin tiheillä väleillä ja oma oli tulitikku kahden normikapulan välissä. Taaskin mokasi, nappasi oman viereisen ison. Nyt huomautin, ja sitten menikin taas ihan mahdottomaksi säädöksi. Fisu ei keskittynyt yhtään, väisti koko kapulariviä tai vaihtoehtoisesti kävi vaan nappaamassa jonkun oikeaksi olettamansa. Tehtiin varmaan miljoona tunnaria, joissa Fisu näennäisesti etsi, mutta ei oikeasti haistellut kapuloita ollenkaan ja kipitteli vaan pitkin kenttää. Lopulta sain sen keskittymään vasta, kun laitoin kapulat todella pitkillä väleillä puolen kentän alueelle sekaisin, jolloin Fisu joutui erikseen näkemään vaivaa mennäkseen jokaisen kapulan luo ja haistellakseen sen. Tällä treenillä lopulta alkoi taas työskentelemään ja etsi oikeaa kapulaa. Kaukot meni onneksi tunnarisäädöistä huolimatta hyvin, otin ekaa kertaa etujalkakaukoja kisamittaisella matkalla. Tekniikka ei juurikaan kärsi etäisyyden muuttumisesta, ja vihdoin ja viimein tuntuu, että myöskään liikkurointi, liikkeenomaisena tekeminen, viretila tai palkanodotus eivät vaikuta tekniikkaan! Takajalkakaukoissahan Fisun krooninen ongelma on ollut se, että kriteeri ei vaan ole sille riittävän selvä ja jos ympäristössä on jotain haastavaa, se ei pysty pitämään kriteereitä. Seuraamistakin pystyi tekemään nyt asiallisesti tuhottoman pitkän tunnariväännön jälken.

Hukka pääsi samalla kertaa puuhastelemaan aksakentälle pikkujuttuja sukka jalassa. Tehtiin ekaa kertaa muuria naksuttelemalla, heittelin nameja yli. Hyvin hakeutui muurille, mutta nameja ei meinannut millään löytää keinonurmen seasta vaikka käytössä oli isot ja selvästi näkyvät namit. Lisäksi tehtiin keppien sisäänmenoa puolikkaalla keppisarjalla ja ohjureilla. Laitoin nyt läpinäkyvät ohjurit, ettei nyt ihan kilometrien päästä näe, missä ohjurit menevät. Tämä sujui aika hyvin, sisäänmenoon hakeutui jo aikalailla mistä tahansa kulmasta, ja vaikka lähestyi väärässä kulmassa niin  korjasi linjaa itse siten, että löysi oikean välin pujottelun alulle. Koko homman se tekee edelleen kävellen, mutta tassuvaivaisena se ei nyt ehkä ole huono juttu.

Tiistaina käytiin aamulla Emman ja Sennin kanssa treenaamassa hakuilmaisuita. Hukka harjoitteli nyt häiriönsietoa haukussa. Tehtiin aluksi niin, että Hukan haukkuessa Sennille Emma liikuskeli hieman ympärillä. Kyllä Hukka aika paljon otti häiriötä, mutta myös vastasi kohtalaisesti treeniin, eli pystyi jatkamaan häiriöstä huolimatta. Seuraavaksi kokeiltiin häiriötä niin, että kävelin itse Hukan takana tai sivulla sen haukkuessa maalimiehelle. Tämä olikin sitten tosi paljon vaikeampaa, Hukka halusi selvästi pitää kontaktin muhun ja jos koitin liikkua sen sivulle tai taakse, se lähti itsekin vaihtamaan paikkaa. Tätä täytyy kokeilla työstää esim niin, että Hukka on liinassa, eikä pääse seilaamaan.

Haukkutreenien yhteydessä käväistiin hallilla Sennin kanssa. Fisu teki ohjattua ja tunnaria liikkuroituna. Ohjatussa oli nyt hyvä, ei lähtenyt mihinkään häiriökäskyihin ja löysi oikean kapulan, vaikka se oli melkein seinässä kiinni. Tunnari oli myös nyt hyvä, ei mitään epävarmuutta tai säätöä. Tehtiin muutama setti eteenmenon korjauksia namilla, ne meni myös kaikki oikein. Hukkakin teki jotain pientä, ainakin seuraamista ja istumisia ja paikkista. Seuraamisessa koitin ottaa hiukan pidempää pätkää, heikohkolla menestyksellä. Senni treenasi Kittyn kanssa samaan aikaan maahanmenoja, ja Hukka reagoi selvästi Sennin käskyihin ja meni pariin otteeseen maahan kesken seuraamisen väärällä käskyllä. Istumisille on tapahtunut nyt jotain, en tiedä vaikuttaako tassuhaava vai mikä on, mutta en saa Hukkaa enää tekemään hyvällä tekniikalla istumista. Pylly on hidas ja istumisen tehtyäänkin vielä teputtelee etujaloilla. Paikallamakuu on myös hankala, tai siinä lähinnä maahanmeno sivulta. Hukka ei jotenkin osaa mennä sivulta maahan suoraan, vaan menee ihan mutkalle ja oikea kyynärpää jää tosi helposti ilmaan. Ollaan tätä yritetty kotona työstää etupalkalla, mutta varsin heikolla menestyksellä. Etupalkka puolestaan saa tekniikan muuttumaan hitaaksi ja tahmeaksi.

Keskiviikkona oli Hukan onnenpäivä, kun se sai synttärilahjansa muutamaa päivää etukäteen. Mentiin nimittäin puolen vuoden tauon jälkeen paimentamaan! Silläkin uhalla, että olka hajoaa, en vaan raaski pitää sitä loputtomasti pumpulissa ja nyt sai ensimmäistä kertaa olla lampailla vapaana sitten elokuun alun. Tässä välissä on nähnyt lampaita pariin kertaan liinassa, mutta ei siitä ole tullut yhtään mitään, kun Hukka riuhtoo ja kiskoo ja säntäilee joka suuntaan. Nyt oltiin pienessä pyöröaitauksessa noin kuuden lampaan kanssa. Ensimmäisen kierroksen kouluttaja Ian otti Hukan kanssa. Hukka yritti aluksi syöksähtää lampaita kohti, mutta otti kepillä annetun paineen tosi helposti ja hyvin vastaan ja alkoi saman tien flänkkäämään. Muutaman yksittäisen kerran se yritti vielä uudestaan pöläyttää lampaita, mutta todella helposti ja vaivattomasti se tasaantui tekemään nättejä ja rauhallisia flänkkejä. Suuntaa se vaihtoi luontevasti ja luki kroppaohjausta oikein. Silmää siinä ei juurikaan näy, halusi pitää lampaat liikkeessä ja juoksi itsekin. Toinen kierros otettiin niin, että olin itse pyöröaitauksessa Hukan ja lampaiden kanssa. Taas aluksi Hukka yritti muutaman kerran sopivan tilaisuuden tullen syöksyä kohti, mutta varsin nopeasti se otti onkeensa ja käyttäytyi siivosti. Se ohjautuu todella kevyesti, vaihtaa suuntaa pienestä vihjeestä enkä huomaa siinä mitään toispuoleisuutta. Flänkätessään se vaikuttaa mukavan rennolta ja sillä on avoimet flänkit, ei tule sisäänpäin ja kääntää hyvin päätä pois lampaista. Koska flänkit sujuivat niin hyvin, aloin jo ottamaan mukaan suuntakäskyjä. Hukalle tulee nyt kansainväliset suuntakäskyt, eli away=oikea ja comebye=vasen, stand=seiso, liedown=maahan, steady=malttia. Pysähtymään se on vaikea saada, haluaisi pitää lampaat liikkeessä ja kun pakkaudun lampaiden kanssa aitaa vasten, se ei ymmärrä ilman painetta pitää sopivaa etäisyyttä vaan valuu lähemmäs. Ihme kyllä se kuitenkin pystyi kuuntelemaan muussa yhteydessä opetettua maahan-käskyä ja sain sen sillä tavoin pois lampailta treenin loputtua. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Hukkaan, se vaikuttaa lampailla luontaiselta, yhteistyöhaluiselta ja kiltiltä, enkä malta odottaa, että päästään treenaamaan lisää!



Paimennusreissun kotimatkalla käytiin Fisun kanssa Lempäälässä aksaamassa. Olin ostanut tuurausvuoron Tanja Kurikan aksatreeneihin. Tehtiin ihan mukavaa rataa, jossa tosin monessa kohdassa tuntui, että jouduin odottelemaan Fisua ja itse pääsin tosi helpolla, ei tarvinnut juurikaan juosta. Fisu oli kivan tuntuinen, tuli hyvin ohjauksiin eikä pudottanut yhtään rimaa koko treenin aikana. Puomi oli ekalla yrittämällä huono, ja se otettiinkin uudestaan. Myöskään putken jälkeiseen takaakiertoon ei irronnut vaan hyppäsi useamman kerran hypyn väärin päin. Oikeastaan mitään muita varsinaisia virheitä Fisu ei tehnytkään ja lopulta päästiin 24 esteen rata siistillä nollalla läpi.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Tassuhaavan hoitamisen sietämätön vaikeus

Kulunut 1,5 viikkoa on ollut melkoista tuskaa lampunvarjostinta muistuttavan toipilaan kanssa. Tassuhaavaansa paranteleva Hukka on ollut arjessa varsin rasittava eläin. Ulkona on tietysti pahimmat mahdolliset kurakelit, ja etutassussa on aivan mahdotonta saada pysymään mitään tossuviritystä, joka ei a) irtoa tai b) hajoa ja joka c) pitää vettä. Kävin viime viikolla ostamassa Mustista ja Mirristä jotkut perus tossut, jotka istuivat melko hyvin tassuun, mutta ongelmana on se, että ne eivät pidä vettä. Myöhemmin kävin ostamassa lisäksi vielä kumisia vesi-ilmapallon näköisiä tossuja, jotka pitävät vettä ja pysyvät kohtalaisen hyvin kiinni, mutta jotka kuluvat puhki hiekalla yhden lenkin aikana. Koska tassun suojaaminen ulkona tuntuu lähes mahdottomalta, ollaan koitettu pitää lenkit lyhyinä ja Hukka on ollut fleksissä. Tämä johtaa puolestaan siihen, että Hukka on sisällä todella rasittava ja kolistelee myös esim yöllä kaulurinsa kanssa niin, että en saa nukuttua. Kauluri on pakko olla aika iso, 25cm, ja silti se ylettää kielen kärjellä lipomaan tassua, kun oikein kurottelee. Haavakaan ei ole parantunut mitenkään kovin kehuttavasti. Viime viikonloppuna oli pakko ottaa Hukka mukaan aksakisoihin, ettei se olisi 12h päivää yksin kotona, ja koko päivän kostean tossun sisällä hautominen aiheutti haavan ympärille inhottavaa punotusta ja tummaa eritettä. Alkavasta tulehduksesta päästiin tehostetulla puhdistuksella ja tassun kuivauksella hiustenkuivaajalla, mutta nyt uutena ongelmana haavan reunassa on kuolioitunutta ihoa... Haava on kyllä kutistunut hyvin ja avoimen haavan pintaan on kasvanut arpikudosta, mutta hiukan huolestuttaa, että pitääkö Hukka vielä nukuttaa uudestaan jossain vaiheessa kuolioituneen ihon poistoa varten vai mahtaako se irrota itsestään kun haava sen alta paranee. Huoh, alkaisi jo nämä saikut riittää...




Viime sunnuntaina käytiin Fisun kanssa aksakisoissa Tamskilla. Tuomarina Jouni Kautto, joka oli meille uusi tuttavuus. Kaksi ekaa rata oli aika hankalia nopealle koiralle. Molemmissa oli suoria putkia sisältävä kiihdytyssuora, jonka jälkeen olisi pitänyt pystyä ohjaamaan koira takaakiertoon. Kummallakaan radalla ei onnistuttu nimenomaan tässä vauhtisuoralla. Ekalla radalla suorasta putkesta "eteen" käskyllä Fisu sinkosi todellakin suoraan eteen, mutta harmillisesti putki syötti ihan pikkuisen ohi esteistä, joten Fisu sitten myös juoksi ohi ja suoraan lähtöhypylle. Tokalla radalla juoksusuoralla en vaan kertakaikkiaan ehtinyt ohjaamaan vaikka miten aikaisin yritin lähteä liikkeelle, ja Fisu hyppäsi väärin päin suoran jälkeisen hypyn. Vikalla radalla alku oli taas hankala, kakkos-esteelle loiva takaakierto ja välistä työntö toiseen takaakiertoon niin, että koira herkästi hyppää jaloille. Mietin pitkään ohjausvalintoja ja käytin lähes koko tutustumisen neljään ensimmäiseen esteeseen. Päätin valita riskillä nopeimman vaihtoehdon ja yrittää juosta koko kuvion takaakierto-päällejuoksuilla. Kävin lämppäesteillä testailemassa, ja aika hyvin sain otettua loivaan takaakiertoon sivuetäisyyttä. Riskinotto kannatti, ja alun kuvio onnistui todella hyvin. Muutenkin ihan siisti rata, ja Fisulle nollavoitto.

Tiistaina kävin Fisun kanssa tokoilemassa itsekseni hallilla. Kokeilin nyt pitkän tauon jälkeen ottaa koko evl:n liikkeet läpi (ilman paikkiksia) palkattomana kokonaisuutena ja katsoa, missä mennään. Rakensin koko kentän valmiiksi, ainoastaan ohjatusta kapulat jouduin siirtämään kiertonoutoon, kaikki muu oli paikoillaan. Fisu selviytyi treenistä hämmästyttävän hyvin siihen nähden, miten huono se on ollut lähiaikoina. Jotenkin se kuitenkin tajusi heti, että vaikka tehtiin kokonaisuutta, niin ei ollut kyseessä kisamainen treeni eikä ollut yhtään sulkeutuneen tai kireän oloinen. Ainoat oikeat virheet tuli kaukoissa (teki ensin väärän asennon m-i vaihtoon) ja seuraamisessa (murisi peruutuksessa ja sivuaskeleissa). Kaiken muun teki aikalailla kriteerien mukaan. Toki pikkujuttuja tuli monissakin liikkeissä, ohjatussa nosti kapulan vähän rumasti, ruudussa jarrutteli aika ajoissa ja zetan joku asento oli pikkuisen vino.

Keskiviikkona käytiin uudestaan hallilla, tällä kertaa treenattiin kimpassa Sennin ja Emman kanssa. Fisu teki ohjatun kapulan nostoja, tunnarin, eteenmenon korjauksia ja seuraamista. Nyt oli heti kireämmän tuntuinen tunnarissa ja haisteli rumasti. Korjaukset meni kaikki oikein ja kapulan nostot oli hyviä. Hukkakin pääsi vähän treenaamaan häiriössä, kokeiltiin ekaa kertaa pikkujuttuja liikkuroituna, eli kapulan pito ja liikkeestä maahanmeno. Molemmissa Hukka yllätti positiivisesti ja pystyi tekemään ihan hyvin! Kapulan pidossa vähän vilkuili liikkuria ja sivulla piti tassua ylhäällä. Kokeiltiin pitoa sekä sivulla että edessä, niissä ei oikein mitään eroa ole enkä ole päättänyt, kummassa se olisi parempi tehdä. Liikkeestä maahanmenossa ennakoi maahanmenoa sivulta ja niiasi liikkeelle lähdössä, mutta itse seuraamisen ja maahanmenon teki hyvin ja loppuosakin toimi, vaikka ei olla koskaan tehty sitä aiemmin.

Keskiviikkona Hukka pääsi treenaamaan myös haukkuja, kun siinä ei tarvitse hirveästi liikkua. Haukkuminen on edistynyt siinä mielessä, että haukkua tulee aika helposti hyvällä rytmillä joku 10-15 haukun sarja. Ongelmana haukkumisessa on häiriöherkkyys, eli Hukka tosi usein pätkii haukussa ja vilkuilee ympärilleen, ja saattaa unohtaa mitä oltiin tekemässä. Työstettiin nyt häiriöitä niin, että haukutin Hukkaa itse, ja Emma käveli meidän ympärillä ja palkkailin, kun Hukka haukkui hyvin. Onnistui suht hyvin, muutaman kerran vilkaisi ja lopetti haukun, mutta jatkoi heti kun käskin haukkumaan eikä enää mennyt loppua kohden niin herkästi häiriöön. Lopuksi otettiin vielä lyhyet haukut maalimiehellä ilman häiriötä.

Perjantaina treenattiin hallilla tokoa Sennin ja Emman kanssa niin, että yhdistettiin kaksi kenttää ja tehtiin yksi iso kehä. Isolla kentällä Fisu teki zetan, kaukot, ohjatun, tunnarin, seuruuta ja ruudun. Zetassa en käskenyt yhteenkään asentoon, tehtiin pelkkä seuruu. Kaukot teki ekaa kertaa liikkuroituna, ja teki kaikki asennot oikein, mutta kääntyi vinoon. Ohjatussa merkillä oli nami, ja merkiltä tehtiin hämykäskyjä, kapulalle lähetin erikseen maasta. Tunnarissa oli sivulla levoton, nosti pyllyä samalla kun tarjosi kontaktia, ja haistelu oli hätäinen. Seuraamisessa taas murisi sivuaskeleissa. Ruutu oli diagonaalissa, eteenmenon kävin suosiolla näyttämässä. Eteenmeno oli hyvä ja suora, ruudussa oli lelu valmiina. Lopuksi tehtiin vielä muutama ruutu tyhjänä pitkällä matkalla, ja ei ole lelu-kuurista ollut mitään apua, heti jää taas eteen kun lelua ei ole, ja jos yritän huomauttaa ruudun paikasta, haukkuu. Huoh.

Lauantaina ajeltiin Fisun ja Hukan kanssa Lahteen, jossa oli sekalaisella seurakunnalla kimppa-tokotreenit. Mukana menossa oli Fisun pentuja, Fisun siskon Misun pentuja, Fisun sisko Isla sekä muutamia muita tuttuja. Koska Hukka ei edelleenkään saa yhtään juosta tassunsa kanssa, tehtiin ihmis-häiriötreeniä sivulla oloon ja kapulan pitoon, muutamia maahanmenoja ja vähän seuruuta. Häiriötä oli paljon, samalla suht pienellä kentällä oli yhtä aikaa kolme koiraa joista ainakin Priima teki vauhtijuttuja. Häiriötreenit meni hyvin, sivulla Hukka kesti melko hyvin häiriötä. Toki se muutamaan otteeseen tiputti kontaktia ja vilkuili ympärilleen, kapulan pidossa kerran tiputti kapulan kun jäi katsomaan liikkuria. Seuraamisessa häiriö oli sitten kuitenkin liikaa, eikä oikein pystynyt tekemään kunnolla. Samoin maahanmenot oli huonoja eikä reagoinut ollenkaan käskyyn, kun jäi vaan katselemaan muualle. Selkeästi huomasi, että häiriötä oli vaikeampi sietää vieraassa paikassa kuin Tamskin hallilla. Fisu pääsi myös treenaamaan, ja teki liikkuroituna kuuntelujuttuja ja ruudun, tunnarin, seuruuta ja kiertonoudon. Ruudussa otettiin ensin yksi eteenmeno lelulle, sitten toinen eteenmeno ilman apuja, siinä kuuntelua ja lopulta siitä ruutuun. Kuuntelussa karkasi kaksi kertaa väärällä käskyllä, mutta tajusi heti itsekin mokan ja pysähtyi. Ruudussa oli lelu odottamassa. Tunnari oli nyt todella hyvä, vauhdilla meni kapuloille ja nappasi heti oman. Seuraamisessa taas murisi sivuaskeleissa. Kiertonoudossa päästin suoraan oikealle kapulalle ilman stoppia ja otin erikseen stopissa kuuntelua. On tässä vielä työmaata ennen karsintoja...


lauantai 8. helmikuuta 2020

Uintia ja päiväkännejä

Hukka alkoi keskiviikkona ontumaan kovasti oikeaa etujalkaa. Kurkistus tassun pohjaan paljasi turvonneen kohdan ison anturan etuosassa, ja Hukka-raukka suorastaan huusi kivusta kun sitä tunnusteli. Paiseen reunassa näkyi pikkuinen pistohaava, siitä varmaan jokin terävä on tökännyt sisään. Torstaina aamupäivällä käytiin meillä töissä ja Hukka sai jo neljännet päiväkänninsä. Avasin paiseen ja huuhtelin huolellisesti, ja Hukka sai kurarukkasen tassun suojaksi ja kotona sillä on kauluri päässä. Haava on siisti ja onneksi aika pinnallinen, ja kipu helpotti välittömästi kun paine on saatu pois. Nyt ollaan sitten kuitenkin saikulla ja normaaliakin rajoitetummalla liikunnalla siihen asti, että haava paranee.

Lähtötilanne

Paise avauksen jälkeen


Koska Hukka ei luonnollisestikaan voi nyt uida, niin Fisu pääsi tuuraamaan sitä torstaina Hukalle ja Simballe varattuun uintivuoroon. Fisu ei ole koskaan käynyt koirauimalassa, mutta eipä se mitään uittajaa tarvinnut, pallon perässä meni ihan reippaasti altaaseen. Fisu ui mielellään ja tajusi tosi nopeasti miten allas toimii, osasi hyvin hakeutua rampille vedestä nousua varten. Äitikala ui hyvällä tekniikalla eikä sillä ollut samanlaista maanisuutta nähtävissä kuin Hukalla viimeksi.

Torstaina iltapäivällä käytiin myös hallilla treenaamassa. Fisu teki tokoa, kun Hukka jäi kotiin nukkumaan krapulaansa. Tehtiin vireensäätelyä ruudun, kierron ja tunnarin merkeissä. Ensin kiertoa palasina, nämä sujui kaikki ihan hyvin. Sitten ruutua pari kertaa lelulle ja kerran tyhjään ruutuun. Hyvin on mennyt perille oikeaan paikkaan meno nyt, kun olen uskaltanut taas pitää valmiina olevaa palloa ruudussa. Sitten heti perään tunnari niin, että kapulat oli ruudussa kiinni kahdessa rivissä, ensimmäinen rivi näkyvillä ja toinen rivi piilossa ruutunauhan alla, ja oma piilossa. Fisulla oli selvästi tosi vaikeaa, se tiesi kyllä mitä oltiin tekemässä mutta ei pystynyt heti aloittamaan haistelua, vaan kierteli kapuloita ja selvästi koitti saada virettä alas ennen kuin meni kunnolla haistelemaan. Kun lopulta pystyi tekemään töitä, haisteli ihan nätisti ja toi oman. Koska tämä oli selvästi tosi vaikea, otettiin väliin noutokapulan nostoja ja uudestaan sillä kierrokset ylös, ja sitten uusi tunnari. Kapulan nostoissa kertaalleen Fisu haukkui, kun ei vaan millään olisi malttanut kuunnella. Tunnarissa nyt kapulat oli näkyvillä mutta tosi lähekkäin. Taas oli vaikeaa eikä heti pystynyt aloittamaan töitä, mutta sitten kun pystyi, niin haisteli hyvin ja toi oman. Lopuksi tehtiin vielä kaukoja. Kokeilin nyt pidentää matkaa, ja ekaa kertaa pystyttiin tekemään muutama vaihto jo kisamatkalla! Eikä yhtään liian aikaisin, kun ilmo ekaan valintakokeeseen on jo lähetetty :D En tiedä, onnistuuko nämä vieläkään kisatilanteessa, mutta ainakin ollaan yritetty. Tekniikka pysyy melko hyvin jos Fisu vaan keskittyy, mutta ongelmana on vinoon kääntyminen. Etenkin i-m ja m-i vaihdoissa lähtee herkästi kääntymään vinoon, aina samaan suuntaan. Olen koittanut pitää jotakin estettä Fisun vieressä niin, että ei pääsisi kääntymään, ja myös palkan suunta tuntuu auttavan vinoutumiseen. Voi olla, että kisatilanteessa kuitenkin menee vinoon, kun ei ole mitään apuja.

Kahden päivän levon jälkeen Hukka alkoi olla jo niin raivostuttava lenkillä ja kotona, että perjantaina otin senkin mukaan hallille. Paketoin tassun niin hyvin kuin mahdollista, alle sukka jonka teippasin kinesioteipilla ranteen yläpuolelle ja sitten vielä sukan päälle tassutossu, jotta haavaan ei tulisi osumia eikä likaantuisi. Tossuvirityksen kanssa treenattiin sitten seuraamista, maahanmenoja, istumisia, luoksetulon loppua, kapulan pitoa ja paikkista. Seuraamisessa tehtiin nyt pisimpiä pätkiä tähän mennessä, tehtiin jo pientä kaaviota, joka sisälsi käännöksiä kaikkiin suuntiin. Enimmäkseen Hukka pitää paikan ja kontaktin hyvin, mutta jotenkin sen seuraaminen tuntuu vielä vähän epävakaalta, välillä se pomppii ja käännöksissä ei oikein hallitse kroppaansa, ja pysähdyksissä saattaa valahtaa eteen tai jäädä etutassu ilmaan. Maahanmenot alkaa näyttää jo siinä määrin hyviltä, että olen kokeillut muutaman kerran seuraamisen yhteydessä. Hyvin tajuaa liikkeen siinäkin, ja nyt on tehnyt jo pari ihan kokonaista liikkeestä maahanmenoa. Istumiset on myös edenneet niin, että kotona olen tehnyt pariin kertaan jo ilman apuja ja tajuaa. Tekniikka kärsii ehkä hiukan apujen vähentämisestä, eli valmis se ei vielä ole ja jatketaan vielä suurimmaksi osaksi apujen kanssa. Luoksetulon loppuasennossa meinaa välillä kääntyä vähän vinoon, en tiedä olenko vahingossa palkannut useammin oikeasta kädestä kun hakeutuu mun oikean jalan eteen. Kapulan pito on vaihtelevaa, välillä pitää hyvin ja välillä on vähän löysä. Kapulan kanssa eteen tulee vielä aika hitaasti ja varovasti. Paikkista tehtiin niin, että jätin makaamaan sillä välin kun rakensin Fisulle ohjatun valmiiksi. Meni maahan hyvin, mutta kääntyi lonkalle. Muutenkin sivulta maahanmeno on vielä vaikeaa, kun menee tosi helposti vinoon kun yrittää pitää kontaktia samalla kun menee maahan ja maassa makaa jotenkin löysästi. Pitäisi varmaan treenata asennossa pysymistä ihan jumppana ja lisäksi sivulta maahanmenoja etupalkan kanssa.

Fisu treenasi ohjattua, eteenmenoja, luoksarin stoppeja ja vähän kaukoja. Ohjattu oli taas tosi tosi vaikea, kun kentällä oli leluja häiriöinä. Ekalla lähti kokonaan väärälle kapulalle, kun ilmeisesti väistä parasta lelua (aksassa palkkana oleva verkkopallo) joka oli haettavan kapulan lähellä. Uusinnalla lähti oikein mutta vaihtoi suunnan keskikapulalle, taas näytti siltä että väistää leluja. Vasta kun kävin näyttämässä kapulan, haki sen. Vasen puoli onnistui heti kerrasta, mutta siellä olikin vain huonompia leluja häiriöinä. Sinänsä positiivista, että nyt Fisu kesti monta korjausta eikä alkanut huutamaan, ja hyvä, että sentään väistää leluja eikä yritä ottaa niitä. Sen sijaan huono juttu, että edelleen, monen kuukauden lelupalkan välttelyn jälkeen se on edelleen noin kiinni leluissa... Eteenmenot oli ilahduttavan hyviä, niissä ei välitä yhtään leluhäiriöistä. Luoksarin stopit oli myös hyviä, ja otin yhden pidemmän luoksetulon ja siinä maahanmenon. Luoksetulon odotukseen ei olla muistettu tehdä riittävästi kuuntelua, koska siinä Fisu nykii väärillä käskyillä ja kerran nousi ylöskin. Kaukot oli yllättävän hyviä, vaikka tehtiin kiihdyttävien liikkeiden välissä. Niihin olen saanut jotenkin aika hyvin mielentilan luotua, ei mene yhtään sähläämiseksi vaan rauhoittuu.

Fisu pääsi treenaamaan myös pienesti aksaa. Tehtiin pari puomia eri lähestymisistä, pari aata ja kerran kepit. Fisu oli kertakaikkisen loistava. Puomit todella hienoja ja vauhdikkaita, aalla hyvät osumat joka kerta ja kepeille löysi tiensä esteiden välistä 90 asteen avokulmaan ensiyrittämällä.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Aksaa, tokoa ja estetekniikkaa

Viime viikonloppuna käytiin Ylöjärvellä aksakisoissa. Tuomarina kaikilla radoilla Arto Laitinen, eli kivoja ja sujuvia ratoja saatiin juosta. Eka rata oli helppo aksarata, ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Siitä sujuva nolla ja voitto. Toka aksarata oli myös kiva, ainoa vähän hankalampi kohta oli kepeille vienti, pitkä väli jyrkkään avokulmaan ja kepit olivat aivan seinässä kiinni. Siinä mokattiinkin, yritin mielestäni antaa Fisulle selkeästi tilaa ja käskyttää, mutta Fisu ei nähnyt keppejä ja lähti hakemaan viereiselle hypylle. Sain kuitenkin kalastettua sen sieltä pois ennen kuin ehti hyppäämään ja työnnettyä kepeille hankalasta kulmasta. Muuten rata meni sujuvasti ja koska kieltoa ei keppien säädöistä saatu, nollavoitto tältäkin radalta. Vika rata oli kiva hyppäri, tosin rimat 60cm (aksaradoilla 55cm). Tässä tuli kaksi virhettä, jotka molemmat johtunee tällä hetkellä treenin puutteesta. Yhdessä sokkarissa Fisu tuli hypystä ohi, ei vaan lukenut sivussa olevaa hyppyä. Vastaavan tyyppisiä sivuhyppyjä on ohittanut ennenkin, eli näitä pitäisi päästä treenaamaan. Kepeille meni myös väärin sisään avokulmasta, ei osannut korjata linjaa, joka johti 2. väliin. Edes uusinnalla ei osannut, eli kepit vaatisi kyllä oikeasti vahvistusta.

Tiistaina käytiinkin sitten hallilla treenaamassa aksajuttuja. Fisu teki keppitreeniä, ja nyt ei sitten mokannut kertaakaan, vaikka miten hankalista kulmista lähettelin. Lisäksi tehtiin takaakiertoja 60cm rimoilla ja aata ja puomia. Aat toimi nyt jostain syystä tosi hyvin, astui tosi nätisti alasmenolla. Puomitkin oli ihan kohtalaisia. Hukka treenasi myös "aksaa", jos nyt sen touhua voi aksaksi sanoa. Tehtiin mutkaputkeen lähetystä, koitin saada sille vähän imua putkeen siinä onnistumatta. Se lähtee ravaten putkeen, putken aikana kiihdyttää kevyeen laukkaan. Jos koitan juosta itse rinnalla, se katsoo mua ja törmää putken seinään kun ei katso eteensä. Tätä pitäisi ehkä tehdä suoralla putkella ja etupalkalla... Putken jälkeen tehtiin keppejen sisäänmenoja, laitoin kaksi ohjuria ja naksuttelin sisäänmenosta sekä avo- että umpikulmasta. Meni ihan kohtalaisen hyvin, ei yrittänyt kovin montaa kertaa hyppiä ohjureiden yli. Kovin hyvin se ei kyllä osaa vielä katsoa sisäänmenoa, vaan hakeutuu keppien viereen ja siitä lähtee sitten kiertämään keppejä jompaan kumpaan suuntaan etsien sisäänmenoaukkoa. Sitten tehtiin hyppytekniikkaa, perussarja 5 hypyllä 6 jalan väleillä. Nyt on ehkä vähän menossa parempaan suuntaan, enää ei kolistellut vikaa rimaa. Koitin siirtyä myös hieman sivummalle katsomaan, jotta näen, mitä tekee, yllättävän hyvin kesti sen. Seuraavaksi minikorkuista rengasta taas muutama toisto eri kulmista, sen hakee kyllä ihan hyvin (ravaten). Tauon jälkeen tehtiin lisää keppejä, laitoin kolmannen ohjurin ja käänsin keppejä vähän eri kulmaan. Saatiin jo muutama "lähetys" kepeille, lähti hakeutumaan oikeaan väliin ehkä 3m päästä 90 asteen avo- ja umpikulmasta. Keppitreenin yhteydessä Hukka myös ensimmäisen kerran karkasi putkeen - kävellen :D On koomista, miten se tekee kaiken kuin hidastetussa elokuvassa, se selvästi tykkää kyllä treenata ja keskittyykin aika hyvin, mutta sillä ei ole pienentäkään ajatusta siitä, että aksaa kuuluisi tehdä juosten. Sinänsä hyvä, koska enhän mä tietenkään voisi mitään aksajuttuja edes tehdä saikulla olevan koiran kanssa, jos se tekisi niitä vauhdilla, mutta putken tai keppien käveleminen ei poikkea lenkkeilyn aiheuttamasta rasituksesta juurikaan, joten olen uskaltanut aika huoletta sen kanssa jo puuhailla. Lopuksi jatkettiin vielä pitkän tauon jälkeen siivekkeen kiertoa, eli siksik-käskyllä tiukkaa käännöstä oikealle ja vasemmalle. Tämänkin Hukka tekee kävellen, joten uskalletaan jo jatkaa treeniä, jota viimeksi on tehnyt alle 5kk ikäisenä.

Tällä viikolla on vihdoin ja viimein satanut lunta, ja ollaan päästy lenkkeilemään ihaniin talvimaisemiin. Kameraakin on ulkoilutettu pariinkin otteeseen, josta tässä muutamia todisteita. Stepsu ja Fisu näyttävät aina sieviltä ja älykkäiltä kuvissa ja toi yksi sitten taas..... :D











Eilen ajelin aikaisin aamusta Strömforsiin tokon valmennusrenkaan näyttökokeeseen. Näytön jälkeen treenattiin renkaan porukalla. Fisu teki ekalla kierroksella kaikki vauhtiliikkeet, ja niiden alkuihin kuuntelua, sekä tunnarin ja zetan. Samaan aikaan kentällä oli Eino, eli saatiin hyvin häiriötä. Aloitettiin luoksetulolla, jo siihen viennissä Fisu tuntui tosi huonolta ja nihkeältä, en saanut sitä kunnolla kontaktiin edes sivu-käskyllä. Huomautin siitä ihan kunnolla, ja otettiin uudestaan, ja nyt olikin paljon parempi. En ottanut luoksarissa stoppeja, kun en halua turhaan pysäyttää jutagrassilla. Vähän ennakoi pomppimalla sekä seisomisen että maahanmenon kohdalla. Sitten kiertonouto, siinä palkkasin kahdesti kontaktista liikkeen aloituspaikalla, ja päästin naminsyönnistä. Otin koko liikkeen ilman stoppia, vasen kapula haettiin. Teki tosi hyvin. Tässä välissä kävin näyttämässä diagonaalissa olevan eteenmenon. Sitten zeta, siinä ei nyt ennakoinut asentojen kohdalla joten vikalla sivulla seisomisen. Se oli ok. Seuraavaksi ruutu. Eteenmenossa meni ehkä 2m vinoon, joten uusin sen, uusinnalla edelleen samaan kohtaan vinoon, joten kävin näyttämässä uudestaan. Nämä diagonaalit on kyllä vaikeita Fisulle! Näytön jälkeen oli ok, ja ruudussa oli pallo valmiina odottamassa, sinne löysi heti. Sitten tunnari, ja siinä tulikin sitten ihan kunnolla säätöä. Ei olla tehty liikkuroitua tunnaria kesken liikkeiden pitkään aikaan, ja näköjään Fisulla ei vielä mielentila siihen pystykään. Toi varmaan 5 kertaa väärän, ei haistellut ollenkaan. Kielsin, ja lopulta ei enää mennyt edes kapuloille. Otettiin väliin pari oman etsintää ruutunauhojen seasta, siinä oli pakko käyttää nenää ja kun nenä lopulta oli auki, pystyi tekemään ihan normaalisti tunnaria myös ilman nauhoja. Lopuksi vielä ohjattu, merkin takana oli nami. Ohjattu sentään toimi, löysi oikealle kapulalle, nostossa kylläkin sähläsi kun ei osannut päättää, kumpaa kautta kääntyisi palautukseen. Sitten paikkikset pitkässä rivissä, Fisu oli ihan loppupäässä. Meni tosi jähmeäksi kun käskyjä tuli lähemmäs 10, meni maahan mutta hitaasti. Otettiin sitten korjaussarjaa, ja siinä meni paremmin ja palkkasin maahanmenosta. Paikkisten jälkeen tehtiin vielä toinen kierros, otin pari diagonaalieteenmenoa uudestaan ja nyt meni tosi hyvin suoraan! Sitten tunnari ensin naminheitoista ja lopuksi liikkuroituna, nyt teki ihan normaalisti ja toi oman. Loppuun vielä seuruuta, alkoi vihdoin olemaan sen verran väsynyt että jaksoi tehdä siististi.

Hukka treenasi lopuksi myös. Kentällä oli paljon hälinää, varmaan 5 koirakkoa meidän lisäksi ja muut tekivät vauhtiliikkeitä, kuten ruutua, kiertoa ja ohjattua. Hukka teki seuraamista ja sivulla kontaktia, liikkeestä istumisia, pari eteentuloa ja paikkiksen. Hukka keskittyi ihan yllättävän hyvin, ei juurikaan vilkuillut häiriötä ja piti hyvin kontaktia. Seuraaminen tuntui aika hyvältä, tosi lyhyitä pätkiä tietysti tehtiinkin ja palkkasin reilusti. Istumisia tekee aika kivalla tekniikalla, mutta myös hyvin reilulla käsiavulla. Luoksetuloissa ei nyt oikein kiihdyttänyt, tehtiin kylläkin aika lyhyellä matkalla kun en jutagrassilla uskalla antaa sen juosta yhtään. Paikkiksessa Hukka oli tosi pätevä, kesti vaikka mitä häiriöitä ja keskittyi hyvin tomerana makaamiseen. Sivulta maahanmeno ja maasta sivullenousu onnistuvat myös jo melko hyvin.