Tavoitteet 2021

 Vuodenvaihteessa on taas perinteisen tavoitekatsauksen aika, tosin tänä vuonna olen viivytellyt sen kanssa, kun en ole oikein osannut asettaa meille realistisia tavotteita tässä maailman tilanteessa.

Vuosi 2020 meni monelta osin aivan eri tavalla kuin olin kuvitellut. 2020 piti olla mun ja Fisun huikea vuosi, se vuosi kun ollaan parhaimmillamme. Alkuvuodesta 2020 Fisu oli siirtynyt aksassa takaisin isoihin maxeihin tavoittelemaan arvokisamenestystä ja edustuspaikkaa kansainvälisiin arvokisoihin. Tuntui, että vihdoin meillä oikeasti kulki hyvin, tehtiin paljon nollia ja kovia aikoja. Tokossa saatiin syksyn mielentilaongelmat hallintaan ja oltiin valmiina uuteen maajoukkue-edustukseen. Ja kuinkas sitten kävikään - kaikki peruttiin :( Ei tullut agilityn SM-kisoja, ei EO-karsintoja (paitsi yhdet, joissa Fisu tekikin huikeaa työtä ja tykitti nollavoiton agilityradalta), ei MM-karsintoja, ei tokon edustusjoukkueen valintakisoja (paitsi yhdet, joista Fisulle ok 1-tulos ja 4. sija), ei pk-SM kisoja. Tokon rotumestaruuskisoihin osallistuttiin ekaa kertaa ikinä kun sattuivat meille sopivaan ajankohtaan, sieltä Fisselle bortsujen rotumestaruus. Tokon SM-kisat pystyttiin järkkäämään loppuvuodesta, mutta niissäkin meillä oli epäonnea matkassa, Fisu joutui kisakehään suoraan varvasvamman aiheuttamalta saikulta eikä ollut parhaimmillaan, sijoituksena SM7. Yhtään pk-koetta ei käyty, agilitya kisattiin vähemmän kuin ikinä, tokossakin vain 3 koetta joista yksi tosin oli kaksipäiväinen SM-kisa.

Hukan kanssa ei onneksi ollut ihan niin korkealentoisia suunnitelmia, joten myöskään pettymyksiä ei tullut samassa määrin kuin äitikalan kanssa. Hukan tavoitteena oli päästä viettämään normaalia koiran elämää ilman liikuntarajoituksia, ja siinä onnistuttiin. Hukka kävi luustokuvissa maaliskuun alussa ja silloin saatiin lupa alkaa juoksemaan, ja siitä lähtikin sitten pitkä tie kohti harrastuskoiran kropankäyttöä. Paljon ollaan tehty töitä ja paljon on Hukka edistynytkin. Keväällä ensimmäisillä kerroilla vapaana juostessaan Hukka kaatui ja kompuroi vähän väliä, oli kertakaikkisen kömpelö ja hidas kaikessa liikkumisessaan. Nyt Hukka pinkoo jo ihan kiitettävää vauhtia ja pysyy huomattavasti enemmän jaloillaan kuin turvallaan. Harrastuslajeissa Hukka on vuoden aikana aloittanut haun treenaamisen käytännössä nollasta ja edennyt siinä lähestulkoon kisavalmiiksi. Esineruutu ollaan myös työstetty alusta siihen pisteeseen, että Hukka etsii ilman apuja valmiina olevia esineitä. Tokossa/tottiksessa ollaan työstetty ensisijaisesti asennetta, ja hitaasta ja löysästi löntystelevästä hirvieläimestä on tullut motivoitunut, innokas ja välillä jopa melkein vauhdikas treenikaveri. Tokossa Hukka kisasi yhden kokeen ansaiten siitä ALO1-tuloksen hyvillä pisteillä, ja lisäksi syksyllä suoritettiin BH-koe hyväksytysti. Paimennuksessa aloitettiin treenit alkukeväällä ja ollaan treenailtu suht ahkerasti. Hukka ei siinä ole ominaisuuksiltaan ihan sitä mitä toivoin, mutta katsotaan, jos talvitauko ja henkinen kasvu tuovat siihen lisää puuttuvia palasia. Kaikista suurin edistyminen on tapahtunut agilityssa: Hukka on opetellut vuoden aikana käytännössä aivan nollasta kaikki esteet, juoksarit, liudan ohjauksia, suullisia käskyjä ja radanlukua, ja vaikka alkuvuodesta meno näytti vähintäänkin toivottomalta, niin nykyään hirviagility on oikeastaan aika hauskaa. Paljon on vielä tekemistä, että meidän meno radalla näyttäisi siltä mihin on pyrkimys, mutta suunta on ollut ehdottomasti oikea.

Stepillä ei ollut muita tavoitteita kuin pysyä terveenä ja nauttia eläkeläiskoiran elämästä. Mitään isompaa Stepille ei olekaan tullut, mutta kyllä ikä alkaa siinä jo näkyä aiempaa selvemmin. Kesällä/alkusyksystä Stepillä oli sitkeä ripulikierre, joka ei meinannut millään ottaa rauhoittuakseen. Siinä yhteydessä tutkin siltä verinäytteet ja ulostenäytteet ja ultrasin vatsaontelon, mutta mitään hälyyttävää ei löytynyt. Ripulivaivasta päästiin kun vaihdoin Stepin ruuan suolistoystävälliseen Hill's i/d ruokaan. Kuulo Stepillä on huonontunut kovasti tämän vuoden aikana, mutta Stepin itsensä kannalta se ei ole pelkästään huono juttu. Step ei kuule enää pelottavia ääniä kuten ilotulituksia tai raketteja, eikä myöskään kuule enää sitä, jos komennan muita koiria. Etenkin se, ettei Step kuule mua, vaikuttaa siihen positiivisesti ja se on lenkeillä nykyään iloisempi ja reippaampi kuin esim. vuosi sitten. Nivelvaivoja Stepille on ilmaantunut vuoden aikana siinä määrin, että aloitin sille jatkuvan gabapentiini-kipulääkityksen.

Vuoden 2020 paras anti oli todennäköisesti lauman uusin lisäys eli Manki. Ruotsalainen pikkuapina vaikuttaisi olevan just eikä melkein sitä, mitä halusin, ja sopii täydellisesti myös oman ihmisensä eli Emman koiralaumaan. 

Tavoitteet vuodelle 2021

Fisu

• Mikäli tokossa järjestetään ylipäätään mitään arvokisoja, aiomme Fisun kanssa niihin ottaa osaa ja tehdä parhaamme
• Jos agilityssa järjestetään arvokisoja, ja meidän tulokset viime vuodelta riittävät osallistumisoikeuteen, olemme mukana kaikissa mahdollisissa karkeloissa ja aiomme ottaa niistä kaiken ilon irti
• Jokusen jälkikokeen voisi käydä, jos sellaisia satutaan järjestämään
• Paimentamassa käydään mahdollisuuksien mukaan, mutta mitään isompia tavoitteita meillä ei ole

Hukka

• Hukan päätavoitteet vuodelle 2021 liittyvät agilityyn: tavoitteena on saada juoksarit sille mallille, että voidaan aloittaa kisaaminen, ja kisakentillä pystyä tekemään taitojemme mukaisia suorituksia. Jos kisoja päästään järjestämään normaalisti, toivoisin osaamisemme riittävän 3-luokkaan asti kuluvan vuoden aikana. Lisäksi tavoitteena on kehittää meidän osaamista suullisissa käskyissä, estetekniikassa, ratatreeneissä, saada Hukka käyttämään kroppaansa parhaalla mahdollisella tavalla ja juoksemaan täysillä
• Toinen Hukan iso tavoite on aloittaa kisaura pk-haussa ja ansaita koulari HK1 ja ehkäpä myös HK2
• Tokoa ja paimennusta teemme jos siltä tuntuu, mutta mitään tavoitteita meillä ei niihin ole 

Step

• Stepin ainoa tavoite on edelleen viettää mukavaa eläkeläiskoiran elämää ilman arkea häiritseviä vaivoja

Manki

• Mankin ensisijainen tavoite on kasvaa terveeksi harrastuskoiraksi
• Paimennuksessa Mankin kanssa aiomme sytytellä rauhassa ja kun henkinen ikä riittää, niin startata paimennuskoulutus

Alkuvuoden treenejä ja Hukan SmartDog testi

 Uutta vuotta vietettiin tuttuun tapaan Jämillä parhaiden ystävien seurassa. Juhlintaan osallistui 7 ihmistä ja "vain" 11 koiraa. Mukavasti toimi taas hommat isolla porukalla, onneksi on järkeviä, sosiaalisia koiria. Step oli tänä vuonna jo niin huonokuuloinen, ettei kuullut ensimmäistäkään rakettia, ja hyvä toki niin. Fisua hiukan epäilytti pauke ja Hukka ei noteerannut sitä mitenkään.

Alkuvuosi korkattiin mukavasti Fisun aksaryhmän järjestämässä  Reetta Pirttikosken aksakoulutuksessa 3.1. Tamskilla. Rata oli tosi kiva ja vauhdikas, ja sopivasti erilaisia kohtia joissa pystyi testailemaan ohjausvalintoja. Kalamuru tuntui ihanalta ohjata ja kaikki testatut vaihtoehdot toimivat. Ainoastaan kepeillä tuli ihan ihme vääntöä, kun Fisu jostain syystä koko ajan kääntyi kepeiltä väärään suuntaan, vaikka en edes yrittänyt tehdä mitään poispäinkäännöstä tai muuta erikoista. 

Samalla reissulla yllärinä myös Hukka pääsi osallistumaan Reetan koulutukseen, kun yksi treeniryhmäläinen joutui jäämään pois koulutuksesta aivan viime tipassa ja Hukka sattui olemaan mukana ja valmiiksi lämpättynä. Koulutus oli tosi hyvä, ja oikeastaan vielä hyödyllisempi Hukan kanssa kuin mitä Fisulle. Tehtiin rataa muutaman esteen pätkissä ja palkkailin hankalista kohdista. Hukka tuntui oikeasti aika kivalta, ja pystyttiin tekemään melkeinpä kaikki kohdat pilkottuna pieniin osiin. Puomia ei tehty radalla, mutta aa tehtiin ja se toimi kivasti. Keinua ei olla viimeaikoina hirveästi treenattu ja siinä Hukka vähän himmaili. 

Maanantaina 4.1. Hukalla oli jännä ilta, kun käytiin Kangasalalla SmartDog testissä. Fisu on käynyt samassa testissä pari vuotta sitten, ja mielenkiinnolla odotin, miten poikansa toimii ja millaista infoa testi antaisi Hukasta. En ole saanut vielä testiraporttia, mutta kirjotan sen mukaan mitä muistan. 

Eleet-osiossa testin alussa kävi heti selväksi, että Hukka ei ymmärrä kaikkia ihmisen eleitä. Ainoastaan katseen suunnan ja kädellä ristiin osoittamisen (rintamasuunta kääntyy myös) Hukka ymmärsi kunnolla. Kädellä suoraan, kädellä viiveellä ja jalalla osoittamista Hukka ei ymmärtänyt ainakaan täysin, vaan pyrki ottamaan kontaktia testaajan kasvoihin eikä jotenkin edes nähnyt aina osoittavaa kättä tai jalkaa. Arpoi ja valitsi pääasiassa aina saman kohteen riippumatta siitä, kumpaa osoitettiin. Tää on ihan arvokas info agilitya ajatellen, eli mitään kädellä työntämis-ohjauksia tuskin kannattaa Hukan kanssa pahemmin käyttää, kun se ei niitä ymmärrä.

Loogisen päättelyn tehtävää Hukka ei ymmärtänyt, tämän melkein arvasinkin jo etukäteen. Hukka ei myöskään luottanut omaan järkeilyynsä vaan oli huijattavissa joka kerta - meni kupille jota osoitettiin sen ymmärtämällä eleellä, vaikka oli hetkeä aiemmin nähnyt namin menevän toiseen kuppiin.
Hukalla vaikutti olevan ongelmia tilaan liittyvässä hahmotuksessa. V-aidan ratkaisussa sillä kesti aika kauan ja se joutui siinäkin pyytämään apua ihmiseltä, ja impulsiivisuutta testaavan sylinterin kanssa sillä oli ongelmana löytää reitti namin luo. Ei siis yrittänyt kuin kerran päästä namin luo suoraan läpinäkyvän sylinterin läpi vaan kiersi sen taakse eikä hahmottanut, mistä kohtaa sen sisään voi työntää kuonon. Itsehillintä sillä oli kyllä ihan hyvä eikä ongelma johtunutkaan impulsiivisuudesta, vaan hahmotuksesta mun tulkintani mukaan. Kaikkein suurin hämmästys tuli muistia testaavassa osiossa, jossa huoneessa oli kolme samanlaista purkkia joista yhden alle laitettiin nami koiran nähden, ja testattiin, muistaako koira vielä 1-2,5min viiveellä namin sijainnin. Hukalla ensimmäinen virhe tuli jo ennen kuin edes päästiin testaaman sitä viivettä, eli Hukka meni väärälle purkille hakemaan namia vaikka noin 10sek aiemmin sille oli näytetty mihin nami laitettiin! Hukka ei selvästi jotenkin hahmota tilaa ihmisen näyttämän vihjeen perusteella! Tämä selittää erittäin hyvin sen, miksei esim näyttöruutu lähtenyt sen kanssa toimimaan eikä myöskään esineruudussa mielikuvat apuna ole oikein toimineet.

Ongelmanratkaisussa Hukka on ehdottomasti ihmiseen tukeutuva, eli hyvin nopeasti luovuttaa itsenäisen yrittämisen suhteen ja alkaa pyytämään apua ihmiseltä. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Hukka oppi kyllä mallista, mutta myös menettää itseluottamuksen hyvin nopeasti, eli muutamaan kertaan yritti ihan oikein ratkaista tehtävää mutta kun ei huonolla tuurilla sattunut heti saamaan vahvistetta niin luovutti ja siirtyi kokeilemaan kaikkea ihan muuta. Tämäkin on tärkeä info jatkoa ajatellen, eli Hukan kanssa on tärkeää päästä palkkaamaan jo hyvät yrityksetkin, että saisi poimittua edes oikeaan suuntaan viittaavat yritykset, muuten voi olla että ymmärtää koko homman ihan väärin.

Kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava testi, ja ehdottomasti hyödyllisempi kuin mitä Fisun kanssa. Tän perusteella hirvimies ei kyllä ole se penaalin terävin kynä :D

Ollaan nyt käyty viime- ja tällä viikolla hallilla puuhailemassa aksaa ja tokoa. Juoksareiden kanssa ollaan jatkettu lankkutreenejä ja siinä loivia käännöksiä sekä uutena juttuna liikehäiriöitä. Treenit on sujuneet kohtalaisesti, liikehäiriöt jopa paremmin kuin odotin. Tässä vaiheessa tuntuu, että tämä puomin purkaminen takaisin lankkuvaiheeseen oli ehdottomasti oikea ratkaisu, nyt tuntuu taas siltä että päästään vähitellen eteenpäin. Ainakin seuraavat pari treeniä tehdään vielä lankkua (suunnitteilla on ainakin ekat kuuntelutreenit juoksarin yhteydessä eli este-erottelua sekä valssin esittely juoksarin yhteydessä), sen jälkeen ehkä katsotaan jos palattaisiin takaisin puomille. Johan siinä kohtaa taukoa onkin tullut jo kuukauden verran. Ohjaustekniikkajuttuna ollaan paneuduttu taas in-in:iin ja yhdistetty siihen wrappi. Tän Hukka tajusi yllättävän helposti, ja muutenkin tuntuu, että kyllä sillä alkaa tuosta in:istä olla jo joku ajatus!

Viime perjantaina Fisse ja Hukka pääsivät molemmat hyppimään pk-hyppyä. Fisu teki metristä kapulalla ja ilman molempiin suuntiin, vähän tuntui että hypyt on huonontuneet tauon myötä, edelliset hypyt on tainnut hyppiä joskus kesällä. Ilmeisesti tätäkin pitäisi välillä muistaa treenata. Hukalla nostin nyt myös ekaa kertaa esteen metriin ja hienosti hirvi siitä ponnisti yli!

Tokossa Fisu on treenannut vähän sitä ja tätä. Tuntuu taas todella vaikealta treenata mitään järkevää, kun tietää, ettei kisoja ole tulossa pitkään aikaan. Tunnarissa on ollut tosi hyvä kunnes tänään toi jostain syystä monta kertaa väärän. Kaukoissa on ollut hyvä, paitsi välillä satunnaisesti yrittää vieläkin tarjota sivulta eteenpäin maahanmenoa. Seuraamisessa ollaan nyt panostettu peruuttamiseen, siinä annetaan ihan turhaan pois pisteitä vinouden takia. Peruutus onkin kyllä parantunut eikä myöskään enää aiheuta ihan niin suurta kierrosten nousua kuin aiemmin. Ohjatun merkillä ollaan palautettu pallo merkin taakse ja sen kanssa kalanen tekee hyvin. Eteenmenoja ollaan otettu jonkun verran sekä suoraan että viistosti, niissä Fisu on ollut nyt ihan kohtalaisen hyvä.

Hukka on treenannut lähinnä seisomista ja tunnaria. Seisominen edistyy vähitellen, tänään kokeilin yksittäisiä kertoja jättää käsiapua pois ja tehdä pelkällä suullisella käskyllä. Tekniikka vaihtelee edelleen tosi paljon, eli sen kanssa pitää olla tarkkana että saan ylläpidettyä napakkaa stoppia. Tunnarissa ei olla nyt hirveästi edetty, pitäisi varmaan ottaa sitä kuurina.

Viime viikolla käytiin Annen luona paimentamassa. Manki pääsi taas katsomaan lampaita, ja nyt vihdoin se NÄKI ne ensimmäistä kertaa, ja muutamassa minuutissa kakkaa syövästä pikkupennusta kuoriutui paimen <3 Pikkuapina väläytteli oikein tyylikkäitä paimenkoiran eleitä. Niin ihanaa päästä jatkamaan tästä seuraavalla kerralla! Hukka treenasi myös, ja vaikka treeni ei mennyt mitenkään hyvin, saatiin taas kovasti uutta ajateltavaa. Hukan ongelma flänkkien avaamisessa johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että Hukka ei reagoi paineeseen oikein. Nyt lähdettiin kulmatreenin avulla hakemaan uudestaan oikeanlaista reagointia paineeseen ja sen suhteen nyt tapahtui pientä edistystä. Tehtiin niin, että Hukka oli hihnassa ja laitoin siihen kepin kanssa painetta enkä päästänyt hihnassa luistelemaan karkuun jos ei ottanut kunnolla painetta vastaan. Aluksi yritti pelleillä ja esim. repiä keppiä mun kädestä, mutta jossain vaiheessa tajusi että nyt ei pelleily auta ja ekaa kertaa oikeasti käänsi kunnolla päätä pois ja otti etäisyyttä. Treeni kulki koko ajan sillä rajalla, että oliko Hukka jo liian paineessa ja muutamaan kertaan lähtikin kokonaan pois lampailta, mutta ajoittain saatiin jo oikeasti hyviä flänkille lähtöjä ja rauhallisia lampaiden irroituksia aidasta.

Viikonloppuna käytiin kalojen kanssa Helvetinjärven kansallispuistossa retkeilemässä. Kalat ovat kyllä mukavia retkikavereita, ja nauttivat täysillä pitkistä metsäreissuista.

Eilen käytiin myös hiihtämässä ekaa kertaa tänä talvena. En muista, onko Hukka edes nähnyt suksia koskaan, mutta eipä se niihin mitenkään reagoinut. Vedätin ensin pelkällä Fisulla pienen pätkän, ja kun Hukka vaikutti juoksevan ihan järkevästi mukana, laitoin molemmat yhtä aikaa kiinni ja hiihdettiin suurin osa lenkistä niin. Kahden koiran bc-valjakko toimi tosi kivasti, Hukka ja Fisu ovat varsin tasaväkinen valjakko, Hukka on vahvempi mutta Fisu vetää innokkaammin ja molemmat keskittyvät melko hyvin etenemiseen eivätkä yritä alkaa esim. pelleilemään keskenään.