Vuodenvaihteessa on taas perinteisen tavoitekatsauksen aika, tosin tänä vuonna olen viivytellyt sen kanssa, kun en ole oikein osannut asettaa meille realistisia tavotteita tässä maailman tilanteessa.
Vuosi 2020 meni monelta osin aivan eri tavalla kuin olin kuvitellut. 2020 piti olla mun ja Fisun huikea vuosi, se vuosi kun ollaan parhaimmillamme. Alkuvuodesta 2020 Fisu oli siirtynyt aksassa takaisin isoihin maxeihin tavoittelemaan arvokisamenestystä ja edustuspaikkaa kansainvälisiin arvokisoihin. Tuntui, että vihdoin meillä oikeasti kulki hyvin, tehtiin paljon nollia ja kovia aikoja. Tokossa saatiin syksyn mielentilaongelmat hallintaan ja oltiin valmiina uuteen maajoukkue-edustukseen. Ja kuinkas sitten kävikään - kaikki peruttiin :( Ei tullut agilityn SM-kisoja, ei EO-karsintoja (paitsi yhdet, joissa Fisu tekikin huikeaa työtä ja tykitti nollavoiton agilityradalta), ei MM-karsintoja, ei tokon edustusjoukkueen valintakisoja (paitsi yhdet, joista Fisulle ok 1-tulos ja 4. sija), ei pk-SM kisoja. Tokon rotumestaruuskisoihin osallistuttiin ekaa kertaa ikinä kun sattuivat meille sopivaan ajankohtaan, sieltä Fisselle bortsujen rotumestaruus. Tokon SM-kisat pystyttiin järkkäämään loppuvuodesta, mutta niissäkin meillä oli epäonnea matkassa, Fisu joutui kisakehään suoraan varvasvamman aiheuttamalta saikulta eikä ollut parhaimmillaan, sijoituksena SM7. Yhtään pk-koetta ei käyty, agilitya kisattiin vähemmän kuin ikinä, tokossakin vain 3 koetta joista yksi tosin oli kaksipäiväinen SM-kisa.
Hukan kanssa ei onneksi ollut ihan niin korkealentoisia suunnitelmia, joten myöskään pettymyksiä ei tullut samassa määrin kuin äitikalan kanssa. Hukan tavoitteena oli päästä viettämään normaalia koiran elämää ilman liikuntarajoituksia, ja siinä onnistuttiin. Hukka kävi luustokuvissa maaliskuun alussa ja silloin saatiin lupa alkaa juoksemaan, ja siitä lähtikin sitten pitkä tie kohti harrastuskoiran kropankäyttöä. Paljon ollaan tehty töitä ja paljon on Hukka edistynytkin. Keväällä ensimmäisillä kerroilla vapaana juostessaan Hukka kaatui ja kompuroi vähän väliä, oli kertakaikkisen kömpelö ja hidas kaikessa liikkumisessaan. Nyt Hukka pinkoo jo ihan kiitettävää vauhtia ja pysyy huomattavasti enemmän jaloillaan kuin turvallaan. Harrastuslajeissa Hukka on vuoden aikana aloittanut haun treenaamisen käytännössä nollasta ja edennyt siinä lähestulkoon kisavalmiiksi. Esineruutu ollaan myös työstetty alusta siihen pisteeseen, että Hukka etsii ilman apuja valmiina olevia esineitä. Tokossa/tottiksessa ollaan työstetty ensisijaisesti asennetta, ja hitaasta ja löysästi löntystelevästä hirvieläimestä on tullut motivoitunut, innokas ja välillä jopa melkein vauhdikas treenikaveri. Tokossa Hukka kisasi yhden kokeen ansaiten siitä ALO1-tuloksen hyvillä pisteillä, ja lisäksi syksyllä suoritettiin BH-koe hyväksytysti. Paimennuksessa aloitettiin treenit alkukeväällä ja ollaan treenailtu suht ahkerasti. Hukka ei siinä ole ominaisuuksiltaan ihan sitä mitä toivoin, mutta katsotaan, jos talvitauko ja henkinen kasvu tuovat siihen lisää puuttuvia palasia. Kaikista suurin edistyminen on tapahtunut agilityssa: Hukka on opetellut vuoden aikana käytännössä aivan nollasta kaikki esteet, juoksarit, liudan ohjauksia, suullisia käskyjä ja radanlukua, ja vaikka alkuvuodesta meno näytti vähintäänkin toivottomalta, niin nykyään hirviagility on oikeastaan aika hauskaa. Paljon on vielä tekemistä, että meidän meno radalla näyttäisi siltä mihin on pyrkimys, mutta suunta on ollut ehdottomasti oikea.
Stepillä ei ollut muita tavoitteita kuin pysyä terveenä ja nauttia eläkeläiskoiran elämästä. Mitään isompaa Stepille ei olekaan tullut, mutta kyllä ikä alkaa siinä jo näkyä aiempaa selvemmin. Kesällä/alkusyksystä Stepillä oli sitkeä ripulikierre, joka ei meinannut millään ottaa rauhoittuakseen. Siinä yhteydessä tutkin siltä verinäytteet ja ulostenäytteet ja ultrasin vatsaontelon, mutta mitään hälyyttävää ei löytynyt. Ripulivaivasta päästiin kun vaihdoin Stepin ruuan suolistoystävälliseen Hill's i/d ruokaan. Kuulo Stepillä on huonontunut kovasti tämän vuoden aikana, mutta Stepin itsensä kannalta se ei ole pelkästään huono juttu. Step ei kuule enää pelottavia ääniä kuten ilotulituksia tai raketteja, eikä myöskään kuule enää sitä, jos komennan muita koiria. Etenkin se, ettei Step kuule mua, vaikuttaa siihen positiivisesti ja se on lenkeillä nykyään iloisempi ja reippaampi kuin esim. vuosi sitten. Nivelvaivoja Stepille on ilmaantunut vuoden aikana siinä määrin, että aloitin sille jatkuvan gabapentiini-kipulääkityksen.
Vuoden 2020 paras anti oli todennäköisesti lauman uusin lisäys eli Manki. Ruotsalainen pikkuapina vaikuttaisi olevan just eikä melkein sitä, mitä halusin, ja sopii täydellisesti myös oman ihmisensä eli Emman koiralaumaan.
Tavoitteet vuodelle 2021
Fisu
- Mikäli tokossa järjestetään ylipäätään mitään arvokisoja, aiomme Fisun kanssa niihin ottaa osaa ja tehdä parhaamme
- Jos agilityssa järjestetään arvokisoja, ja meidän tulokset viime vuodelta riittävät osallistumisoikeuteen, olemme mukana kaikissa mahdollisissa karkeloissa ja aiomme ottaa niistä kaiken ilon irti
- Jokusen jälkikokeen voisi käydä, jos sellaisia satutaan järjestämään
- Paimentamassa käydään mahdollisuuksien mukaan, mutta mitään isompia tavoitteita meillä ei ole
- Hukan päätavoitteet vuodelle 2021 liittyvät agilityyn: tavoitteena on saada juoksarit sille mallille, että voidaan aloittaa kisaaminen, ja kisakentillä pystyä tekemään taitojemme mukaisia suorituksia. Jos kisoja päästään järjestämään normaalisti, toivoisin osaamisemme riittävän 3-luokkaan asti kuluvan vuoden aikana. Lisäksi tavoitteena on kehittää meidän osaamista suullisissa käskyissä, estetekniikassa, ratatreeneissä, saada Hukka käyttämään kroppaansa parhaalla mahdollisella tavalla ja juoksemaan täysillä
- Toinen Hukan iso tavoite on aloittaa kisaura pk-haussa ja ansaita koulari HK1 ja ehkäpä myös HK2
- Tokoa ja paimennusta teemme jos siltä tuntuu, mutta mitään tavoitteita meillä ei niihin ole
- Stepin ainoa tavoite on edelleen viettää mukavaa eläkeläiskoiran elämää ilman arkea häiritseviä vaivoja
- Mankin ensisijainen tavoite on kasvaa terveeksi harrastuskoiraksi
- Paimennuksessa Mankin kanssa aiomme sytytellä rauhassa ja kun henkinen ikä riittää, niin startata paimennuskoulutus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti