Edistystä

Viime viikkoina ollaan treenailtu ahkerasti tokoa, hakua ja paimennusta Hukan kanssa, ja tuntuu, että etenkin kahdessa viimeksi mainitussa on tapahtunut pientä edistymistä!

Tokossa ollaan keskitytty nyt kimppatreeneihin ja häiriöön sekä liikkurointiin. Hukasta näkee hyvin, että uudet paikat on sille vaikeita ja häiriöt vaikuttavat sen tekemiseen paljon. Lisäksi nyt on ollut melkoisen lämpimät kelit, ja sekin latistaa Hukan tunnelmaa selvästi. Liikkurointiin sinänsä se ei hirveästi reagoi, mutta se, että kentällä tapahtuu samaan aikaan jotain muuta, saa sen keskittymisen herkästi herpaantumaan. Keskittyessään se tekee aika kivasti, ja sillä on paljon hyvin opetettuja perusteita (siisti ja suora perusasento, ryhdikäs ja intensiivinen seuraaminen, suora eteentulo, hyvä ote kapulasta, hieno tekniikka kaukovaihtoihin jne), mutta kun häiriöt vaivaavat, se saattaa myös herkästi jättää jotain kokonaan tekemättä. Vauhtijutut ovat nyt olleen hiukan vähemmällä, muutama vauhtinouto ollaan päästy tekemään sentään. Noudossa ollaan sisäänajettu uusi kuvio, eli avustaja pitää Hukkaa ja kapulaa, itse juoksen lelun kanssa hetsaten pois. "Tuo" käskyllä avustaja kääntää Hukan selkä muhun päin, heittää kapulan maahan parin metrin päähän ja vapauttaa Hukan, ja Hukka ottaa kapulan ja lähtee palauttamaan. Tässä pystytään aika kivasti treenaamaan palautusvauhtia ilman, että tarvitsee juoksuttaa Hukkaa paljoa, ja muistuttaa kuvioltaan jo enemmän kokonaista noutoa kuin treeni, jossa avustaja antaa kapulan Hukalle.

Hakua ollaan treenattu helatorstaina Orivedellä, tämän viikon maanantaina Jämillä ja eilen Koivumäessä. Hukka on jatkanut edelleen risteilyä, mutta uutena lisäyksenä ollaan nyt muutettu kuviota niin, että palkan jälkeen maalimies ottaa kiinni Hukan kaulapannassa roikkuvasta lyhyestä narusta, ja pitää Hukkaa kiinni sen verran, että ehdin siirtyä keskilinjalla sopivaan kohtaan ja Hukka näkee mut ennen kun lähtee juoksemaan luokse. Tällä kuviolla omia jälkiä pitkin takaisin juokseminen jäi melkeinpä heti pois, ja vihdoin Hukka etenee alueella! Ekassa treenissä maalimiehet vain pitivät kiinni, kahdessa seuraavassa kokeiltiin niin, että maalimies lähti kuljettamaan Hukkaa palkan jälkeen vähän matkaa ennen kun päästi irti. Näissä kolmessa viimeisimmässä treenissä kaikki maalimiehet ovat olleet 50m:ssä, eikä Hukalla ole ollut mitään ongelmaa irrota maalimiehille. Orivedellä ja Jämillä maasto oli hyvin avointa ja Hukka näki maalimiehet, mutta eilen Koivumäessä maasto oli sen verran tiheää, että maalimiehistä osa oli nyt ensimmäistä kertaa piilossa. Mitään pressuja tms ei maalimiehillä vielä ollut, vaan ukot olivat kyykyssä, mutta maaston muotojen vuoksi Hukka näki maalimiehen vasta edettyään vähintään puoliväliin pistolla. Tämäkin sujui ihan yllättävän hyvin, jokaisella lähetyksellä Hukka lähti ja löysi. Viimeisellä pistolla lähti aika vinoon ja teki ison kaarroksen, mutta silti olen tyytyväinen, että sillä oli rohkeutta lähteä ilman apuja ja etsiä niin kauan, että löytää.

Paimennusta ollaan treenattu viime viikon maanantaina Annella, tiistaina Sabinalla ja tällä viikolla taas Sabinalla. Ollaan nyt Hukan kanssa pureuduttu flänkkien opettamiseen. Ollaan jatkettu paineen kanssa, ja viime viikolla testasin laittaa aiempaa enemmän painetta ja häätää Hukkaa kauemmas. Hukka meni treeneistä hieman epävarmaksi, mutta etenkin pois lampaiden luota häätäminen tuotti myös haluttua tulosta ja Hukka alkoi laajentaa flänkkejään. Etenkin flänkille lähdöt paranivat siitä, kun käskin Hukkaa ensin pois, ja kun oli peruuttanut riittään kauas, päästin siitä suoraan flänkille. Hyvästä alusta huolimatta kuitenkin kaartoi takaisin lähelle laumaa heti vauhtiin päästyään. Varsinainen läpimurto saatiin kuitenkin Sabinan ehdottamalla kuviolla, jossa laitan Hukan flänkille ja sen tullessa tasapainoon kävelen sitä vastaan ja käsken jatkamaan flänkkiä, ja kun on päässyt ohi tasapainosta, sanon suoraan lennosta "riittää" enkä päästäkään enää lampaille. "Riittää" käsky on mennyt Hukalle jo aiemmissa treeneissä hyvin jakeluun, joten tässä pystyttiin hyödyntämään sitä. Muutaman yrityksen jälkeen Hukka tajusi kuvion ja kun se alkoi ennakoida lampailta poistumista lauman noston ja ajamisen sijaan, se alkoi pitämään selvästi paremmin etäisyyttä. Tämän viikon treeni oli myös sen osalta onnistunut, että kertaakaan Hukalle ei tullut tarvetta syöksähtää kohti laumaa ja se sai lampaat joka kerta irroitettua aidasta nätisti. Fisukin pääsi lampaille Annen luona ja tällä viikolla Sabinan luona. Annella treenattiin isolla pellolla ajoa. Lampaat olivat varsin liukasliikkeiset, mutta Fisun ajoon oikein hyvät, ja kala ajelikin ihan hienosti eikä paljoa taakseen katsellut, vaikka itse jättäydyin melko kauas. Sabinalla puolestaan tehtiin jakoa, kun nuoret pässit olivat siihen oivallisia. Jaot on kyllä pahemman kerran ruostuneet viime vuoden aikana, kun ei kauheasti niitä treenattu. Fisu tulee kyllä väliin, mutta sen jälkeen tilanne on enemmän tai vähemmän kaoottinen. Fisu ei tiedä kumman lauman ottaisi, sitä jännittää olla lähellä eikä se saa lampaita pidettyä, jos ne yhdistyvät heti jaon jälkeen.

Maanantaina vietettiin ihana pk-päivä Jämillä Sennin ja Emman kanssa. Ensin hakua, seuraavaksi esineitä, sitten vielä jälki Fisulle ja ilmaisua Hukalle. Esineissä sekä Fisun että Hukan kanssa jouduttiin käsittelemään esineiden vaihtamista. Ruudussa oli neljä esinettä, joista kaksi takana ja kaksi edessä. Tein ensin Fisun kanssa, ja ekalla pistolla se nosti takaesineen ja sitä palauttaessaan vauhdissa vaihtoi etuesineeseen. Heti vaihdon huomatessani koitin käskeä sitä tuomaan ensin löydetyn, mutta Fisu on niin pirun nopea toimissaan, että olin auttamattomasti myöhässä. Lähetin sitten hakemaan vaihdettua esinettä, ja sitä Fisu ei olisi halunnut jostain syystä tuoda ollenkaan, juoksi vaan ohi. Toinen esinepari meni hyvin, Fisu löysi ensin etuesineen ja sitten takaesineen. Hukalle tehtiin niin, että etuesineet oli viety valmiiksi ja takaesineet vietiin Hukan nähden yksitellen. Ekan takaesineen se haki hienosti, mutta ei reagoinut lainkaan etuesineeseen, joten ei jääty sitä etsimään. Tokalla takaesineellä löysi myös sen, mutta palatessaan sai hajun etuesineestä ja vaihtoi. Haetutin myös etuesineen, ja sen jälkeen yritin tehdä Hukalle uudestaan saman tilanteen, jossa sillä on kaksi esinettä samassa linjassa niin, että se tietää niiden paikat. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, Hukka ei kyennyt muistamaan kahden esineen sijainteja ja haki aina vain etuesineen.

Fisun jälki oli 1,5km pitkä, 2h vanha, melkoista siksakkia eka kilometri ja vikalla suoralla kaksi noin 30min vanhaa harhaa. Ilma oli kuuma ja kuiva, ja maasto rutikuivaa jäkälää. Jäljen alku meni tosi hienosti, jäljesti tarkasti ja hyvin ja selvitti kaikki kulmat sujuvasti, ja kaksi ekaa keppiä nosti. Jonnekin siksak-osuuteen jäi kaki keppiä, ja kun kuivassa maastossa en sitten päässyt palkkaamaan ja juottamaan, alkoi Fisu väsymään selvästi harhoille tullessaan. Ekaan harhaan yritti ihan suvereenisti vaihtaa, jouduin käskemään pois. Harhan jälkeisestä kepistä meni aivan päältä täysin reagoimatta yli, joten siinä kohtaa otin Fisua takaisinpäin ja käskin olemaan huolellisempi. Bongasi kepin ja leikittiin sillä. Tokaan harhaan ei reagoinut ollenkaan ja vikan kepin nosti. Tämä on tyypillistä Fisulle, että jos tulee kovin pitkiä välejä keppien välillä, todennäköisyys sille, että nostaisi seuraavaakaan keppiä, laskee. Jotenkin tuntuu, että se unohtaa koko kepit ja keskittyy vain jälkeen.

Hukan haukut ovat jotain melkoisen surkuhupaisaa. En ymmärrä miksi sen on niin kovin vaikea haukkua, kun se kuitenkin osaa haukkua hyvällä, kuuluvalla äänellä ja selkeällä rytmillä vaikka miten pitkiä sarjoja. Sillä tulee nyt koko ajan haukkujen väliin murinaa, kuulostaa siltä kun se ei jotenkin saisi ääntä tulemaan. Etenkin jos sillä on yhtään vaikeampaa tai treenin alussa ennen kun se on saanut äänen auki, se ei hauku oikein ollenkaan, vaan pelkästää urahtelee. Vaikka kyseessä oli ilmaisutreeni, niin Hukka joutui etsintähommiin, kun ei meinannut millään löytää tokaa maalimiestä. Juoksi aivan vierestä ohi ja joutui etsiskelemään jonkun aikaa, ennen kun lopulta bongasi maakuopassa kyykkivän Emman. Tällä ilmaisu oli kaikista huonoin, ei saanut oikein yhtään kunnollista haukkua tulemaan. Muilla sentään haukkui vähän paremmin.

Emman ottama kuva Jämin seurueesta

Aksaa ollaan treenailtu myös pariin otteeseen hallilla ja kentällä. Ollaan jatkettu juoksariprojektia puomin alastulolla, ja viimeksi sisäänajoin namiautomaatin palkkaamiseen puomin alastulon kanssa. Namimaatilla tekee ehkä vähän hitaammin ja huonommin kuin heitetyllä namilla, mutta koska namiautomaatti olisi niin hitsin käteävä sitten jatkossa, niin yritän nyt saada sen toimimaan siitä huolimatta, että vauhti vähän hidastuisi. Osumat Hukalla vaihtelevat, mutta aikalailla kaikilla toistoilla osuu kuitenkin kahdella tassulla, mikä tällä hetkellä on kriteeri. Yhden tassun osumista tai ihan maton reunaan jäävistä huonoista osumista en ole palkannut, ja muista olen, jackpot-palkan eli innostavat kehut ja extra-namit saa osumista, joissa osuu molemmilla takajaloilla. Niitäkin on kuitenkin ihan ilahduttavasti tullut kaikissa treeneissä useampia.

Kepeillä ollaan myös pari kertaa muistuteltu eteenpäin fokusta kujakepeillä. Kujakepit menevät hyvin ja nillä Hukka menee melko hyvää vauhtia, tai ainakin nopeampaa kuin kävellen. Viimeksi testattiin ekaa kertaa kepeille menoa esteen kautta, eli hypyltä tai putkesta. Näissä ei ollut mitään ongelmaa, hyvin tajusi hakeutua kepeille ja lähteä kujaa pitkin etenemään.

Fisun nenälääkityksistä antibiootti, antihistamiini ja kipulääkekuuri ovat nyt loppuneet. Oireilu on ehkä vähäisempää nyt kuin ennen lääkitysten aloittamista, mutta täysin oireeton Fisu ei ole. Kokeilen nyt jatkaa vielä inhaloitavaa kortisonia ja nenätippoja, josko niistä olisi jotain apua, mutta vähän epäilen...

Halliaksaa, tokoa ja lääkkeitä

Viime torstaina Tamskin halli aukesi jälleen treenaajille, ja ollaan Hukan kanssa otettu siitä heti ilo irti. Vaikka aksaa ollaan päästy nyt jo treenaamaan ulkona, niin ei olla kuitenkaan voitu jatkaa niitä projekteja joita talvella aloitettiin, koska ulkokentillä ei ole tarvittavia välineitä. Perjantaina aamulla käytiin hallilla ja tehtiin ekaa kertaa monen kuukauden tauon jälkeen keppejä ja keinua. Epäilin, että Hukka ei muista niistä mitään, kun kovin vahvaa osaamista ei ehditty vielä alkuvuodesta edes saavuttaa, mutta ilo oli huomata, että voitiin jatkaa tasan siitä, mihin maaliskuussa jäätiin. Kepeillä tehtiin sisäänmenoja ohjureilla kuuden kepin sarjalla. Hukan pystyy lähettämään kepeille melkeintä mistä vain kulmasta, ja se tekee oikein. Muutaman toiston jälkeen otin ohjurit pois ja kokeilin vähän helpommasta kulmasta ilman apuja, ja myös tämän Hukka muisti edelleen. Hukka pujottelee varsin hitaasti, mutta ehkäpä vauhtia tulee lisää kun kokemus karttuu. Keinulla Hukka oli oikein taitava, osaa hypätä sivusta kontaktille ja tarjota siinä 2on2offia, ja muutama toisto tehtiin jo kokonaista keinua madalletulla keinulla, ja sekin meni hyvin. Hukka liikkuu keinulla reippaasti eikä sitä jännitä yhtään liikkuva pinta tai keinun pamahdus maahan. Rengasta muistuteltiin kehyksettömällä renkaalla, ja nyt pääsin ekaa kertaa nostamaan sitä myös maksikorkeuteen - siinäkään ei tullut mitään ongelmia vaan Hukka osui hienosti joka kerta oikeaan aukkoon. Koska putket on olleet vaikeita, työstettiin suoraa putkea myös sellaisella treenillä, jossa lähetin Hukan putkeen ja heitin sille pallon palkaksi putken suulle, ja toisella harjoituksella, jossa suoran putken molemmissa päissä oli hypyt, joissa Hukka teki wrapin. Tämä kuvio oli Hukalle vielä liian vaikea, putkea meni hyvin mutta hypyille ei irtoa ja menee hitaasti. Lauantaina käytiin uudestaan hallilla, ja jatkettiin keppiprojektia toisella tutulla harjoituksella, eli kujakepeillä. Laitoin tarkoituksella leveän kujan, jotta saisin hyvää draivia ja fokusta eteenpäin, ja juostiin kilpaa lelulle Hukan mennessä kujan läpi. Nämä treenit tuntuvat sujuvan hyvin, ja Hukka pysyy hyvin kujassa vaikka ohjureita ottaisi jo poiskin. Lisäksi jatkoin suoran putken palkkaamista lentävällä pallolla.

Lauantaina siirryttiin myös Hukan juoksariprojektissa uuteen vaiheeseen, nimittäin puomin alastulolle. Vaikka mattotreenit eivät ole edenneet mitenkään ongelmattomasti enkä ole vieläkään oikein tyytyväinen siihen, miten Hukka juoksee mattoa suoralla, niin käännösten hahmottamisen helpottamiseksi halusin esitellä puomin alastulolla olevan maton Hukalle jo nyt. Tehtiin ensin pelkällä matolla pari toistoa, ja sitten irroitin puomista toisen laskevan osan, tuin sen maahan putken painoilla ja teippasin maton sen päähän. Treeni meni jopa paremmin kun odotin, Hukalla ei ollut mitään ongelmaa tajuta, että matto oli nyt kiinni puomissa, ja teki sillä jopa parempia osumia nyt kuin tavallisissa treeneissä pelkällä matolla.

Tokoa ollaan treenailtu nyt myös useampaan otteeseen Hukan ja Fisun kanssa. Hukan kanssa ollaan vähitellen otettu mukaan jo kokonaisia liikkeitä ja palkattomuutta. Hukan asenne treeneissä on tämän kevään aikana kehittynyt kovasti intensiivisempään suuntaan, osittain varmaan vauhdin mukaantulon ansiosta. Palasia on vähitellen loksahdellut yhteen ja sen kanssa on päästy jo kokoamaan palasista kokonaisia liikkeitä. Palkattomuutta olen aina silloin tällöin ottanut jo mukaan yksittäisissä treeneissä, ja Hukka vastaa sosiaaliseen palkkaan sen verran hyvin, etten usko palkattomuuden olevan sille varsinaisesti ongelma. Hukka on nyt pariin kertaan tehnyt tokon alokasluokan liikkeet läpi lähes kokeenomaisesti, ja vaikka pieniä virheitä ja epätarkkuuksia sillä toki tulee, niin keskittyminen on ollut yllättävän hyvää ja Hukka on tehnyt liikkeet iloisesti, vaikka on saanut vain sosiaalisen palkan. Vauhtiakin on tuntunut tulevan lisää ainakin noudon palautukseen ja eteenmenoon, ja ajoittain myös kiertoon. Luoksetulo on hieman vaihteleva, välillä tulee tosi kovaa ja välillä menee epävarmaksi ja tulee ravaten. Myös luoksetulon loppu on vaikea, sillä vaikka eteentuloa on treenattu paljon jo ihan pikkupennusta asti, Hukalla on edelleen siinä vaikeuksia. Hukalla jää herkästi toinen etujalka ilmaan sen istuessa eteen, ja niitä en ole hyväksynyt. Kun ei saa palkkaa, menee hieman epävarmaksi ja saattaa keksiä jotain outoja variaatioita, kuten suoraan sivulletulon tai mua vasten hyppäämisen eteentulon sijaan. Tänään käytiin aamulla Sennin ja Heidin kanssa tokoilemassa, ja Hukka sai tehdä pitkästä aikaa häiriötreeniä. Häiriöt on sille vaikeita, sen tekisi niin kovasti mieli vilkuilla ympärilleen ja keskittyminen herpaantuu tosi helposti. Hämmästyttävää kuitenkin on, että se kuuntelee siitä huolimatta, vaikka katselisi muualle, ja pystyy tekemään esim kaukojen vaihtoja vaikka ei keskity. Paikkista tehtiin myös, ja sitäkin ollaan kyllä harmillisen vähän päästy treenaamaan. Hukka on kiltti ja makaa kyllä paikoillaan, mutta keskittyminen tahtoo välillä herpaantua ja saattaa valahtaa lonkalle tai haistella.

Fisu on nyt vaihteeksi ollut taas hurjempana tokossa. Tuntuu vähän liian kiihkeältä eikä oikein kuuntele. Ääniä ei pahemmin ole kyllä nyt tullut, mutta fiilis on vähän turhan katossa kalarouvalla. Ollaan vähitellen alettu työstämään uutta ohjattua Fisun kanssa. Ajatuksena on opettaa Fisu juoksemaan keskikapulalle ihan normaalilla pk-tottiksen tasamaanouto-käskyllä "tuo". Sillä Fisu osaa jo nyt juosta suoraan edessä olevalle kapulalle, ja sivuilla olevat kapulat eivät sitä hirveästi vedä puoleensa. Kun keskikapulalle tähtääminen toimii, aikeenani on pysäyttää se aika lähelle keskikapulaa ja siitä joko nostattaa keskikapula ihan vain tavallisella "nosta" käskyllä, tai ohjata se oikealle tai vasemmalle käsimerkkien kera. Muutamia kertoja ollaan jo kokeiltu ottaa stoppia mukaan, ja siitä keskikapulan nostoa, ja tuntuu ihan lupaavalta. Tänään kokeilin ekaa kertaa kiertoa kolmella kartiolla, ja siinä Fisu ei nähnyt mitään eroa aiempaan nähden, kiersi hetkeäkään epäröimättä kaikki kartiot. Muutoin ollaan tehty tunnaria, kaukoja, jääviä, ruutua ja eteenmenoa. Tunnarissa on hätäinen haistelussa mutta ei ole varsinaisesti tehnyt virheitä. Kaukot ei taas nyt oikein rullaa, sivulla ennakoi hirveästi maahanmenoa ja on vaikeaa saada se asettelemaan tassut hyvin. Jäävät sujuu normaalisti, eli ei ole sekoittanut aikoihin yhtään asentoa. Ruudussa olen pitänyt lelua valmiina takanauhalla, mutta jostain syystä Fisu ei oikein muista sitä ja pysähtyy omia aikojaan eikä meinaa edes löytää koko palkkaa. Eteenmenoissa sama vika kun ruudussa, olen pitänyt palkkaa valmiina edessä mutta Fisu ei tunnu löytävän lelua ruohosta.

Torstaina Hukalla oli aktiivipäivä, kun käytiin ensin päivällä paimentamassa Sabinan luona ja illalla hakutreeneissä. Paimennuksessa jatkettiin flänkkejä samaan tapaan kuin edellisillä kahdella kerralla. Linjan leikkauksesta Hukka ymmärtää lähteä flänkille, mutta se on melkoisen ahdas. Koitin nyt laittaa vähän painetta siihen ennen lähetystä flänkille, mutta se ei ainakaan toistaiseksi tuottanut haluttua tulosta. Hukka ottaa kyllä paineen, mutta se ei silti tee yhtään laajempaa kaarta, vaan lähinnä menee epävarmaksi ja menee hitaammin. Muutaman kerran lampaiden valahtaessa vähän kauemmaksi joutui tekemään vähän pidemmän kaaren saadakseen lauman luokseni, ja näissä teki luonnostaan paremman flänkin. Ehkäpä Hukalle toimisi sama kuin aikanaan Fisulle flänkkien opetuksessa, eli tilanteet, joissa liian ahdas flänkki aiheuttaa sen, että koira menettää lampaat. Hukka tuntee vahvasti lampaiden vedot, sillä on paljon enemmän eläinfiilistä kuin äidillään ja se haluaa pitää lauman koossa, joten sinänsä lampaiden käytöksen avulla sopivien tilanteiden järjestäminen voisi olla sille hyvinkin opettavaista.

Viime sunnuntaina ja torstai-illan hakutreeneissä Hukka jatkoi risteilyä. Sunnuntain treeni oli sinänsä huono, koska maasto ei oikein sopinut risteilyyn vaan oli vasemmalla puolella liian tiheää eikä kunnollista näkyvyyttä ollut. Ensimmäiset pistot meni hyvin, mutta sen jälkeen Hukka ei enää nähnyt vasemman puoleista maalimiestä ja joutui ehkä tässä vaiheessa liian vaikeaan tilanteeseen lähtiessään ns. valmiina piilossa olevalle ukolle ilman apuja. Ilahduttavaa oli toki huomata, että Hukka ylipäätään lähti ja löysi maalimiehen joka pistolla, vaikkakaan ei kauniisti suoraan edeten. Lisäksi uutena juttuna otin treeneissä mukaan keskilinjalla haltuunotot. Ekassa treenissä haltuunotoista Hukka meinasi pari kertaa karata, mutta tuli kyllä kiltisti takaisin pyydettäessä. Torstaina jatkettiin haltuunottoja ja yritettiin saada parempi näkyvyys maalimiehille. Nyt kaikki pistot ja haltuunotot olivatkin oikein hyviä, joskin edelleen Hukka juoksee maalimieheltä takaisin keskilinjalle omia jälkiään.

Treenien lisäksi terveysrintamalla on ollut nyt kaikenlaista. Hukan tassut ovat taas aika karsean näköiset, ne ovat rutikuivat ja niissä on syviä halkeamia, ja oikean etujalan yläantura on lähes halki, kun sen keskellä on yksi niin syvä uurre. Tassut eivät tunnu haittaavan Hukkaa mitenkään eikä niistä nyt ole enää tullut verta vaikka halkeamat näyttävätkin pahoilta, mutta aloitin sille nyt uudestaan sinkkivoiteen. Biotiini-sinkki ravintolisä ja Nutrolinin iho&turkki öljy on olleet käytössä jo helmikuusta asti jatkuvasti, mutta ei tassut näytä kyllä sen paremmilta. Hetkellisesti tassut olivat jo keväällä paljon pehmeämmät, mutta se taisi olla ahkeran rasvailun ansiota, ja kun jätin rasvaukset pois, tilanne huononi uudestaan.

Fisulla on ollut viime syksystä asti aivastelua ja reverse sneezing -oireilua. Vaikka oireilu ei sinänsä vaikuta hirveästi haittaavan Fisua eikä sillä ollut mitään muuta oiretta, kuin noin kerran päivässä esiintyvä reverse sneezing-kohtaus, niin Fisun nenä tähystettiin ja CT-kuvattiin ja siltä katsottiin laajat veriarvot syksyllä sterkan yhteydessä. Tähystyksessä löytyi minimaalisen pieni vierasesine nenäontelosta. Nenäkuorikot ja limakalvot olivat täysin normaalit ja rauhalliset, joten koepaloja ei päädytty ottamaan ja ajateltiin, että oireilu johtui vierasesineestä. Oireilu kuitenkin jatkui tähystyksen jälkeen, ja marraskuun kisatauon aikana kokeilin Fisulle inhaloitavaa kortisonia. Lääkityksestä ei ollut mitään hyötyä, joten lopetin kokeilun. Oireilu kuitenkin väheni loppuvuotta kohti ja loppui kokonaan, kun muutimme uuteen kotiin. Ajattelin, että oliko oireilussa jotain osuutta mahdollisella sisäilmaongelmalla edellisessä kodissani. Alkuvuodesta Fisu oli täysin oireeton, kunnes nyt keväällä se on alkanut uudestaan pärskimään, ensin silloin tällöin, ja nyt säännöllisemmin. Lisäksi sillä tulee hyvin pieni määrä kirkasta sierainvuotoa, enemmän oikeasta sieraimesta mutta välillä myös vasemmasta. Viime viikolla pärskimistä alkoi olla jo useamman kerran päivässä, joten päätin, että nyt on pakko yrittää tehdä jotain asialle. Mitään virallista diagnoosia Fisulla ei ole, mutta ehkä todennäköisimpänä vaihtoehtona pidän kroonista lymfoplasmasytääristä riniittiä. Sairaudesta käytetään myös nimeä idiopaattinen lymfoplasmasytäärinen riniitti, eli nimensä mukaan kyseessä on nenäontelon tulehdus, jonka taustasyytä ei tiedetä. Diagnoosi edellyttäisi koepaloja, mutta ainakaan tässä kohtaa en halua Fisulle uutta tähystystä, ehkä sitten jos sitä tulee tarvetta nukuttaa muusta syystä. Mitään parantavaa hoitoa ei ole, mutta on paljon erilaisia hoitovaihtoehtoja, joilla oireilua voidaan koittaa helpottaa. Päätin aloittaa Fisulle melkolailla kaikki mahdolliset hoidot, jotta oireilun saisi kuriin ja mahdollisen tulehduksen rauhoittumaan. Mietin, onko hiukan ylitseampuvaa aloittaa hirveä lääkearsenaali koiralle, joka aivastelee muutaman kerran päivässä ja on kaikin puolin muutoin elämänsä kunnossa, mutta toisaalta, hoitamattomana tulehdus ei varmasti tee hyvää limakalvoille tai hajuaistille, joten mielummin hoidan turhaan kuin jätän hoitamatta. Aloitin siis viime maanantaina Fisulle doksisykliinin (antibiootti), meloksikaamin (tulehduskipulääke), setiritsiinin (antihistamiini), flixotiden (inhaloitava kortisoni) sekä natriumkloridi-nenätipat. Fisun mielestä "sairaana" oleminen on hienointa ikinä, koska se tarkoittaa, että Fisu saa aamupalaa, eikä mitä tahansa aamupalaa, vaan peräti kissanruokaa, jonka kanssa se ottaa lääkkeet niin, ettei edes huomaa pillereitä. Myös astmamaskin käyttö on äärimmäisen helppoa ja Fisu tulee mielellään lääkittäväksi, kun saa siitäkin palkkaa. Toistaiseksi en ole mitään suurta muutosta huomannut, kyllä Fisulla on ollut edelleen reverse sneezingiä ainakin lähes päivittäin, mutta toki en alle viikossa odotakaan vielä muutosta tapahtuvan, vaikka vastaisikin hoitoon. Tarkoituksena on nyt hoitaa tällä kombolla pari viikkoa, ja sitten jätän tujummat lääkkeet (antibiootti, tulehduskipulääke) pois ja koitan jatkaa hieman pidempään vielä muilla lääkityksillä.

Jotta Fisu ei olisi ainoana lääkittävänä, niin myös itselläni on ollut ongelmia käden kanssa. Oikean käden ranne on ollut reilun viikon kipeä, ja taustalla todennäköisesti rasitusvamma töistä. Koirien treenaaminen on ollut tavanomaista haastavampaa, kun olen pitänyt jäykkää rannetukea ja yrittänyt palkata mahdollisimman paljon vasemmalla kädellä.

Tässä mun ja Fisun yhteinen lääkearsenaali :D

Hakua ja aksaa

Kevät on tuonut mukanaan ihanat ulkotreenit! Pari viikkoa sitten päästiin Hukan kanssa korkkaamaan kevään hakutreenit 8kk tauon jälkeen. Alkusyksystä ehdittiin aloittaa henkilöetsinnän risteilytreenit, mutta jo kolmen treenikerran jälkeen Hukka jäi saikulle ja treenit tyssäsivät siihen. Nyt jatkettiin sitten uudessa hakuryhmässä siitä, mihin syksyllä jäätin. Ekat treenit oli Orivedellä hyvin avoimessa ja selkeässä maastossa. Otin Hukalle risteilyä niin, että molemmille puolille neljä maalimiestä, maalimiehet olivat noin 15-20m päässä keskilinjalta selkeästi näkyvillä kyykyssä. Hukka tuntui heti muistavan, mistä tässä oli kysymys, ja irtosi molemmille puolille reippaasti ja suoraan. Tokat treenit viikkoa myöhemmin oli myös Orivedellä, tällä kertaa tosin maasto oli hiukan tiheämpää eikä näkyvyys ollut ihan yhtä hyvä. Nyt maalimiehet olivat hieman kauempana, 30-40m keskilinjalta, ja oikealle puolelle 6 pistoa, vasemmalle 5. Edelleen Hukka irtosi hyvin ja itsevarmasti molemmille puolille ja löysi kaikki maalimiehet, vaikka ei aivan heti keskilinjalta nähnytkään kyykyssä olevaa maalimiestä. Sen sijaan ensimmäinen ongelma tuli jo tässä vaiheessa vastaan, sillä Hukka ei ymmärrä kuviossa sitä, että aluetta pitäisi edetä joka piston jälkeen, vaan yrittää juosta omia jälkiä takaisin keskilinjalle.

Haun risteilyä tukeakseni olen nyt muutaman kerran tehnyt ihan lenkillä treenejä, joissa vien Hukan metsään ja jätän sen odottamaan, kävelen kuvitteelliselle keskilinjalle, etenen sitä ja kutsun Hukan luokseni. Näissä treeneissä Hukalla ei ole ollut mitään vaikeuksia juosta suorinta reittiä mun luo, ei ole yrittänyt kertaakaan mennä takaisin sitä reittiä, mitä olen sen vienyt odottamaan. Lisäksi olen alkanut sisäänajaa hakutreeneissä käytettäviä hallintakäskyjä. Suunnitelmana on, että risteilyssä kutsun sen pistoilta luokseni käsikosketus-käskyllä, josta palkkaan namilla ennen kun pääsee jatkamaan seuraavalle pistolle. Jatkossa tarkoituksena on häivyttää käsikosketus, mutta saada Hukalle ajatus siitä, että sen tulee juosta mun vierestä päästäkseen seuraavalle pistolle, eikä se voi ylittää keskilinjaa omia aikojaan. Piiloilta pois siirtymistä ja keskilinjalla liikkumista varten otan käyttöön vapaamuotoisen metsä-seuraamisen käskyllä "tähän", eli sama käsky jota käytän muillakin koirillani arkielämässä esim. lenkeillä ohituksissa ja tien ylityksissä, jos koirat ovat irti. "Tähän" on Hukalle jo tuttu käsky, ollaan sitä treenattu arkielämässä ja nyt vaan vahvistan sitä myös metsässä.

Esineitä ollaan treenattu muutamaan otteeseen Hukan ja Fisun kanssa. Viime viikonloppuna treenattiin lähimetsässä, talloin noin 50x50m kokoisen ruudun ja vein sinne ensin Hukan nähden yksitellen kaksi esinettä ja yhden lähiesineen jätin huomaamatta toiveikkaana, jos Hukka löytäisi sen matkalla takaesineelle. Tässä treenissä Hukka oli kertakaikkisen surkea. Ei meinannut löytää ekaa esinettä millään, ei kertakaikkiaan vaikka näki minne vein esineen ja vaikka esine oli mielestäni ihan helppo (Saran vanha hakurulla). Jouduin näyttämään esineen varmaan 5 kertaa uudestaan ja menemään ihan lähelle lähettämään, ja silti ei meinannut millään löytää. Toisen esineen löysi vähän pienemmällä vaivalla, mutta ei mitenkään kovin helposti sitäkään, ja etuesinettä ei löytänyt. Fisu sai etsiä samat esineet, ja sillä ei ollut vaikeuksia missään muussa kuin etuesineessä, sitä Fisukaan ei löytänyt ennen kun lähetin aivan suoraan esinettä kohti, ja siinäkin reagoi vasta kun juoksi suurinpiirtein esineen päältä. Toinen esinetreeni tehtiin seuraavana päivänä hakutreenien jälkeen Orivedellä, Fisulla treenasin valmiiksi tallotulla hakualueella ja Hukalle vein esineet eri paikkaan, jossa tosin oli myös tallausjälkiä. Fisu oli puolestaan tällä kertaa aivan mahdoton, se juoksi aivan villinä ties miten kauas eikä sillä ollut yhtään nenä auki. Kolme esinettä se löysi melko nopeasti ehkä tuurilla, mutta viimeistä esinettä (se sama hakurulla) ei löytänyt sitten millään, vaikka juoksi monta kertaa ihan läheltä ohi. En tiedä onko rulla sitten jollain tapaa hankala, kun sekä Fisulla että Hukalla oli vaikeuksia sen kanssa. Hukan treeniin en ottanut nyt rullaa ollenkaan, jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia onnistua, ja Hukka yllättikin olemalla aivan loistava! Ekalla kävin viemässä taas Hukan nähden esineen ja päästin etsimään, juoksi aivan suoraan esineelle ja löysi heti, ja palautti jopa kunnon vauhdilla. Tokalla vein Hukan nähden takaesineen ja tiputin huomaamatta etuesineen. Lähetin etsimään, ja juostessaan kohti takaesinettä sai kaukaa hajun etuesineestä, paikansi hienosti ja toi sen ensin, ja uudella lähetyksellä haki takaesineen. Olen usein ihmetellyt, että tuleeko Hukka ikinä löytämään esineitä kun se juoksee esineruudussa nenä maassa ja hortoilee lähinnä jälkiä pitkin, mutta on sillä näköjään kuitenkin nenä auki ja saa hajun ilmavainulla, koska nyt sai etuesineestä hajun valehtelematta varmaan 7-8m päästä.

Hukan ilmaisutreeneissä ollaan myös edistytty hiukan. Olen haukuttanut sitä itse lenkillä, ja uutena juttuna esittelin sille pressun. Otin aluksi pressun mukaan ja jätin kasvot näkyviin, mutta sen jälkeen ollaan kokeiltu muutama kerta myös niin, että olen kokonaan piilossa pressun alla. Pressusta Hukka ei kyllä hämääntynyt ollenkaan, ei mitään vaikutusta haukkuun. Tällä viikolla Sennin ja Emman kanssa tehdyissä ilmaisutreeneissä otin sitten myös pressun mukaan, ja kokeiltiin ekaa kertaa myös sellaista haukutusta, että maalimiehen kasvot eivät olleet näkyvissä. Pressu itsessään ei Hukkaa häirinnyt nytkään, mutta kasvot piilossa olevalle maalimiehelle haukkuminen oli sille vaikeaa. Hukasta kuulee heti jos se on epävarma, nyt ei enää lopeta kokonaan haukkumista mutta haukkuminen muuttuu epämääräiseksi urahteluksi selkeän ja vahvan haukun sijaan. Onneksi Hukalla on sen verran kuuluva ääni, että myös tuo epämääräinen urina kuuluu aika kauas ja jos se kokeessa tekisi haukkujen väliin tuollaista, niin tuskin se olisi kovin iso virhe. Tavoitteena tietysti on, että saisin Hukan haukkumaan maalimiehillä yhtä hyvää ja rentoa haukkua, mitä mun kanssa haukkuu.

Metsäjuttujen lisäksi ollaan päästy korkkaamaan aksakausi, kun Tamskin ulkokentät vihdoin aukesivat vapaatreenaajille. Käytiin tekemässä ensimmäiset ulkoaksat vappupäivänä, ja sen jälkeenkin ollaan ehditty jo pari kertaa treenaamaan. Koska taukoa on tullut useampi kuukausi, olen yrittänyt aloittaa treenit hyvin varovasti Fisun kanssa, rimat max 50cm korkeudessa ja treenien keston olen pitänyt lyhyenä, max 5min kerrallaan. Fisu on treenannut takaakiertoja yksittäisillä hypyillä ja parin hypyn pätkissä, aata ja puomia, keppejä hyvin maltillisia toistomääriä ja tänään tehtiin muutama vauhtisuora lelulle. Fisu on tuntunut varsin raivokkaalta tauon jälkeen (ei yllätä...), ja esim. aata en uskaltanut ottaa ollenkaan vauhdista, kun mätkähti niin pahan kuuloisesti ylösmenokontaktille. Lisäksi ulkokentällä on esteenä kova ja painava agimetin(?) aa, eikä ole mahdollisuutta treenata kevyemmällä smartin aalla.

Hukkakin on nyt päässyt aloittamaan ihan Oikeat Aksatreenit! Talvella tehtiin jotain pikkujuttuja sen verran mitä saikun puitteissa oli mahdollista, mutta nyt se on saanut juosta ja olen lähtenyt kaivamaan siitä vauhtia. Ollaan kaikissa treeneissä tehty jotain vauhtipätkää (lähinnä hyppysuoraa muutamalla putkella) ja lisäksi yksittäisiä tekniikkajuttuja (hypyillä tiukkaa käännöstä siksik-käskyllä), rengasta ja pituutta sekä hyppytekniikkaa. Vauhtipätkissä hypyt on olleet 20-30cm korkeita, hyppytekniikassa korkeuden arviointi-harjoituksessa korkeimmillaan 40cm. Vauhtisuorilla Hukka väläyttelee jo välillä oikein hienoa liikkumista, mutta hyppääminen sille on selvästi vaikeaa. Hyppytekniikkatreeneistä se selviytyy jo melko hyvin, mutta juokseminen ja hyppääminen on sille vaikeaa. Vauhtisuoralla siitä näkee, että se ei oikein tiedä mistä pitäisi ponnistaa, ja ajautuu välillä liian lähelle hyppyä ja tiputtaa riman. Lisäksi putket on sille yllättäen vaikeita. Putkea se on juossut jo talvella, ja kyllä se nytkin putkeen menee, mutta hidastaa selvästi vauhtia putkeen mennessään. En tiedä, johtuuko hidastaminen siitä, että Hukka on niin suuri että joutuu kumartumaan mennessään putkeen, vai onko vaan edelleen epävarma, vaikka on tehnyt putkea jo aika paljon. Paras olisi, kun päästäisiin tekemään suoraa putkea sellaisella lyhyellä putkella esim. osana hyppysuoraa, jossa Hukka muuten liikkuu kovaa, mutta ulkokentillä ei harmillisesti ole lyhyitä putkia.

Hukan juoksari ei ole nyt kauheasti edennyt. Olen treenaillut kotipihassa jonkin verran, ja muutoksena aiempaan nähden kokeilin ottaa suoralla juoksuttamiseen käyttöön vielä hieman isomman ja paksumman alusta, osittain myös siksi, että näkisin itse paremmin osumat. Isompaan alustaan Hukka osuu vähän paremmin kuin pieneen, mutta edelleen ei oikein kunnolla fokusoi mattoon jos palkka on jossain edessä. Enimmäkseen olen palkannut namimaatin kanssa, välillä myös piilossa olevalle lelulle. Vaihtelevasti on tehnyt välillä paremmin namimaatilla ja välillä lelulla. Käännökset on edistyneet ehkä hiukan, ja niitä haluaisin kohta päästä jo kokeilemaan puomilla, ja katsoa, poistuuko käännöksen ennakointiin liittyvä ongelma kun lähestyy mattoa puomia pitkin.

Paimennusta ollaan päästy treenailemaan nyt pari kertaa Sabinan luona. Sabinan lampaat ovat paljon villimpiä kuin Lopella Ianin luona, joten ei olla voitu tehdä ihan samanlaisia treenejä kuin mitä aiemmin (lampaat eivät rauhoitu peruskuljetukseen Hukan kanssa). Ollaan sen sijaan aloitettu sitten flänkkien treenaaminen. Ollaan tehty niin, että kävelen lauman edestä ja leikkaan koiran ja lampaiden väliin jäävän linjan, ja sitten annan Hukalle tilaa lähteä vastakkaiseen suuntaan flänkille. Muutaman hämmennyksen ja epäröinnin jälkeen Hukka hoksasi idean ja lähtee flänkille, aika hitaasti ja epävarmasti tosin mutta lähtee kuitenkin, ja kuuntelee sen verran, että pystyn pysäyttämään sen tasapainoon. Ekalla treenikerralla lähti flänkeille jopa ehkä vähän paremmin kuin tokalla, sillä tokalla kerralla Hukka jostain syystä löysi sisäisen silmäkoiransa ja alkoi hiippailemaan, ja tuntui jopa vähän tahmealta välillä!