Hakua ja aksaa

Kevät on tuonut mukanaan ihanat ulkotreenit! Pari viikkoa sitten päästiin Hukan kanssa korkkaamaan kevään hakutreenit 8kk tauon jälkeen. Alkusyksystä ehdittiin aloittaa henkilöetsinnän risteilytreenit, mutta jo kolmen treenikerran jälkeen Hukka jäi saikulle ja treenit tyssäsivät siihen. Nyt jatkettiin sitten uudessa hakuryhmässä siitä, mihin syksyllä jäätin. Ekat treenit oli Orivedellä hyvin avoimessa ja selkeässä maastossa. Otin Hukalle risteilyä niin, että molemmille puolille neljä maalimiestä, maalimiehet olivat noin 15-20m päässä keskilinjalta selkeästi näkyvillä kyykyssä. Hukka tuntui heti muistavan, mistä tässä oli kysymys, ja irtosi molemmille puolille reippaasti ja suoraan. Tokat treenit viikkoa myöhemmin oli myös Orivedellä, tällä kertaa tosin maasto oli hiukan tiheämpää eikä näkyvyys ollut ihan yhtä hyvä. Nyt maalimiehet olivat hieman kauempana, 30-40m keskilinjalta, ja oikealle puolelle 6 pistoa, vasemmalle 5. Edelleen Hukka irtosi hyvin ja itsevarmasti molemmille puolille ja löysi kaikki maalimiehet, vaikka ei aivan heti keskilinjalta nähnytkään kyykyssä olevaa maalimiestä. Sen sijaan ensimmäinen ongelma tuli jo tässä vaiheessa vastaan, sillä Hukka ei ymmärrä kuviossa sitä, että aluetta pitäisi edetä joka piston jälkeen, vaan yrittää juosta omia jälkiä takaisin keskilinjalle.

Haun risteilyä tukeakseni olen nyt muutaman kerran tehnyt ihan lenkillä treenejä, joissa vien Hukan metsään ja jätän sen odottamaan, kävelen kuvitteelliselle keskilinjalle, etenen sitä ja kutsun Hukan luokseni. Näissä treeneissä Hukalla ei ole ollut mitään vaikeuksia juosta suorinta reittiä mun luo, ei ole yrittänyt kertaakaan mennä takaisin sitä reittiä, mitä olen sen vienyt odottamaan. Lisäksi olen alkanut sisäänajaa hakutreeneissä käytettäviä hallintakäskyjä. Suunnitelmana on, että risteilyssä kutsun sen pistoilta luokseni käsikosketus-käskyllä, josta palkkaan namilla ennen kun pääsee jatkamaan seuraavalle pistolle. Jatkossa tarkoituksena on häivyttää käsikosketus, mutta saada Hukalle ajatus siitä, että sen tulee juosta mun vierestä päästäkseen seuraavalle pistolle, eikä se voi ylittää keskilinjaa omia aikojaan. Piiloilta pois siirtymistä ja keskilinjalla liikkumista varten otan käyttöön vapaamuotoisen metsä-seuraamisen käskyllä "tähän", eli sama käsky jota käytän muillakin koirillani arkielämässä esim. lenkeillä ohituksissa ja tien ylityksissä, jos koirat ovat irti. "Tähän" on Hukalle jo tuttu käsky, ollaan sitä treenattu arkielämässä ja nyt vaan vahvistan sitä myös metsässä.

Esineitä ollaan treenattu muutamaan otteeseen Hukan ja Fisun kanssa. Viime viikonloppuna treenattiin lähimetsässä, talloin noin 50x50m kokoisen ruudun ja vein sinne ensin Hukan nähden yksitellen kaksi esinettä ja yhden lähiesineen jätin huomaamatta toiveikkaana, jos Hukka löytäisi sen matkalla takaesineelle. Tässä treenissä Hukka oli kertakaikkisen surkea. Ei meinannut löytää ekaa esinettä millään, ei kertakaikkiaan vaikka näki minne vein esineen ja vaikka esine oli mielestäni ihan helppo (Saran vanha hakurulla). Jouduin näyttämään esineen varmaan 5 kertaa uudestaan ja menemään ihan lähelle lähettämään, ja silti ei meinannut millään löytää. Toisen esineen löysi vähän pienemmällä vaivalla, mutta ei mitenkään kovin helposti sitäkään, ja etuesinettä ei löytänyt. Fisu sai etsiä samat esineet, ja sillä ei ollut vaikeuksia missään muussa kuin etuesineessä, sitä Fisukaan ei löytänyt ennen kun lähetin aivan suoraan esinettä kohti, ja siinäkin reagoi vasta kun juoksi suurinpiirtein esineen päältä. Toinen esinetreeni tehtiin seuraavana päivänä hakutreenien jälkeen Orivedellä, Fisulla treenasin valmiiksi tallotulla hakualueella ja Hukalle vein esineet eri paikkaan, jossa tosin oli myös tallausjälkiä. Fisu oli puolestaan tällä kertaa aivan mahdoton, se juoksi aivan villinä ties miten kauas eikä sillä ollut yhtään nenä auki. Kolme esinettä se löysi melko nopeasti ehkä tuurilla, mutta viimeistä esinettä (se sama hakurulla) ei löytänyt sitten millään, vaikka juoksi monta kertaa ihan läheltä ohi. En tiedä onko rulla sitten jollain tapaa hankala, kun sekä Fisulla että Hukalla oli vaikeuksia sen kanssa. Hukan treeniin en ottanut nyt rullaa ollenkaan, jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia onnistua, ja Hukka yllättikin olemalla aivan loistava! Ekalla kävin viemässä taas Hukan nähden esineen ja päästin etsimään, juoksi aivan suoraan esineelle ja löysi heti, ja palautti jopa kunnon vauhdilla. Tokalla vein Hukan nähden takaesineen ja tiputin huomaamatta etuesineen. Lähetin etsimään, ja juostessaan kohti takaesinettä sai kaukaa hajun etuesineestä, paikansi hienosti ja toi sen ensin, ja uudella lähetyksellä haki takaesineen. Olen usein ihmetellyt, että tuleeko Hukka ikinä löytämään esineitä kun se juoksee esineruudussa nenä maassa ja hortoilee lähinnä jälkiä pitkin, mutta on sillä näköjään kuitenkin nenä auki ja saa hajun ilmavainulla, koska nyt sai etuesineestä hajun valehtelematta varmaan 7-8m päästä.

Hukan ilmaisutreeneissä ollaan myös edistytty hiukan. Olen haukuttanut sitä itse lenkillä, ja uutena juttuna esittelin sille pressun. Otin aluksi pressun mukaan ja jätin kasvot näkyviin, mutta sen jälkeen ollaan kokeiltu muutama kerta myös niin, että olen kokonaan piilossa pressun alla. Pressusta Hukka ei kyllä hämääntynyt ollenkaan, ei mitään vaikutusta haukkuun. Tällä viikolla Sennin ja Emman kanssa tehdyissä ilmaisutreeneissä otin sitten myös pressun mukaan, ja kokeiltiin ekaa kertaa myös sellaista haukutusta, että maalimiehen kasvot eivät olleet näkyvissä. Pressu itsessään ei Hukkaa häirinnyt nytkään, mutta kasvot piilossa olevalle maalimiehelle haukkuminen oli sille vaikeaa. Hukasta kuulee heti jos se on epävarma, nyt ei enää lopeta kokonaan haukkumista mutta haukkuminen muuttuu epämääräiseksi urahteluksi selkeän ja vahvan haukun sijaan. Onneksi Hukalla on sen verran kuuluva ääni, että myös tuo epämääräinen urina kuuluu aika kauas ja jos se kokeessa tekisi haukkujen väliin tuollaista, niin tuskin se olisi kovin iso virhe. Tavoitteena tietysti on, että saisin Hukan haukkumaan maalimiehillä yhtä hyvää ja rentoa haukkua, mitä mun kanssa haukkuu.

Metsäjuttujen lisäksi ollaan päästy korkkaamaan aksakausi, kun Tamskin ulkokentät vihdoin aukesivat vapaatreenaajille. Käytiin tekemässä ensimmäiset ulkoaksat vappupäivänä, ja sen jälkeenkin ollaan ehditty jo pari kertaa treenaamaan. Koska taukoa on tullut useampi kuukausi, olen yrittänyt aloittaa treenit hyvin varovasti Fisun kanssa, rimat max 50cm korkeudessa ja treenien keston olen pitänyt lyhyenä, max 5min kerrallaan. Fisu on treenannut takaakiertoja yksittäisillä hypyillä ja parin hypyn pätkissä, aata ja puomia, keppejä hyvin maltillisia toistomääriä ja tänään tehtiin muutama vauhtisuora lelulle. Fisu on tuntunut varsin raivokkaalta tauon jälkeen (ei yllätä...), ja esim. aata en uskaltanut ottaa ollenkaan vauhdista, kun mätkähti niin pahan kuuloisesti ylösmenokontaktille. Lisäksi ulkokentällä on esteenä kova ja painava agimetin(?) aa, eikä ole mahdollisuutta treenata kevyemmällä smartin aalla.

Hukkakin on nyt päässyt aloittamaan ihan Oikeat Aksatreenit! Talvella tehtiin jotain pikkujuttuja sen verran mitä saikun puitteissa oli mahdollista, mutta nyt se on saanut juosta ja olen lähtenyt kaivamaan siitä vauhtia. Ollaan kaikissa treeneissä tehty jotain vauhtipätkää (lähinnä hyppysuoraa muutamalla putkella) ja lisäksi yksittäisiä tekniikkajuttuja (hypyillä tiukkaa käännöstä siksik-käskyllä), rengasta ja pituutta sekä hyppytekniikkaa. Vauhtipätkissä hypyt on olleet 20-30cm korkeita, hyppytekniikassa korkeuden arviointi-harjoituksessa korkeimmillaan 40cm. Vauhtisuorilla Hukka väläyttelee jo välillä oikein hienoa liikkumista, mutta hyppääminen sille on selvästi vaikeaa. Hyppytekniikkatreeneistä se selviytyy jo melko hyvin, mutta juokseminen ja hyppääminen on sille vaikeaa. Vauhtisuoralla siitä näkee, että se ei oikein tiedä mistä pitäisi ponnistaa, ja ajautuu välillä liian lähelle hyppyä ja tiputtaa riman. Lisäksi putket on sille yllättäen vaikeita. Putkea se on juossut jo talvella, ja kyllä se nytkin putkeen menee, mutta hidastaa selvästi vauhtia putkeen mennessään. En tiedä, johtuuko hidastaminen siitä, että Hukka on niin suuri että joutuu kumartumaan mennessään putkeen, vai onko vaan edelleen epävarma, vaikka on tehnyt putkea jo aika paljon. Paras olisi, kun päästäisiin tekemään suoraa putkea sellaisella lyhyellä putkella esim. osana hyppysuoraa, jossa Hukka muuten liikkuu kovaa, mutta ulkokentillä ei harmillisesti ole lyhyitä putkia.

Hukan juoksari ei ole nyt kauheasti edennyt. Olen treenaillut kotipihassa jonkin verran, ja muutoksena aiempaan nähden kokeilin ottaa suoralla juoksuttamiseen käyttöön vielä hieman isomman ja paksumman alusta, osittain myös siksi, että näkisin itse paremmin osumat. Isompaan alustaan Hukka osuu vähän paremmin kuin pieneen, mutta edelleen ei oikein kunnolla fokusoi mattoon jos palkka on jossain edessä. Enimmäkseen olen palkannut namimaatin kanssa, välillä myös piilossa olevalle lelulle. Vaihtelevasti on tehnyt välillä paremmin namimaatilla ja välillä lelulla. Käännökset on edistyneet ehkä hiukan, ja niitä haluaisin kohta päästä jo kokeilemaan puomilla, ja katsoa, poistuuko käännöksen ennakointiin liittyvä ongelma kun lähestyy mattoa puomia pitkin.

Paimennusta ollaan päästy treenailemaan nyt pari kertaa Sabinan luona. Sabinan lampaat ovat paljon villimpiä kuin Lopella Ianin luona, joten ei olla voitu tehdä ihan samanlaisia treenejä kuin mitä aiemmin (lampaat eivät rauhoitu peruskuljetukseen Hukan kanssa). Ollaan sen sijaan aloitettu sitten flänkkien treenaaminen. Ollaan tehty niin, että kävelen lauman edestä ja leikkaan koiran ja lampaiden väliin jäävän linjan, ja sitten annan Hukalle tilaa lähteä vastakkaiseen suuntaan flänkille. Muutaman hämmennyksen ja epäröinnin jälkeen Hukka hoksasi idean ja lähtee flänkille, aika hitaasti ja epävarmasti tosin mutta lähtee kuitenkin, ja kuuntelee sen verran, että pystyn pysäyttämään sen tasapainoon. Ekalla treenikerralla lähti flänkeille jopa ehkä vähän paremmin kuin tokalla, sillä tokalla kerralla Hukka jostain syystä löysi sisäisen silmäkoiransa ja alkoi hiippailemaan, ja tuntui jopa vähän tahmealta välillä!