perjantai 17. huhtikuuta 2020

Let's RUN!

Vihdoin maa alkaa olla kunnolla sula ja kenttä sopivan pehmeä, ja ollaan treenailtu paljon kaikenlaisia juoksujuttuja niin kentällä, metsässä kuin lenkkipoluillakin. Vähitellen uskallan jo myös itse pienesti huokaista helpotuksesta - Hukka on nyt saanut juosta kohta kaksi kuukautta, eikä se ole ontunut tai aristanut olkapäätä lainkaan. Ehkä se todella on jo parantunut hyvin ja kestää...?

Toko/tottistreeneissä Hukka on treenaillut lähinnä vauhtijuttuja. Vauhtiluoksetuloa jalkojen välistä, vauhtinoutoa apuheitolla, kapulan tuontia niin että jätän koiran ja kapulan ja siirryn itse kauas, eteenmenoa kilpajuoksulla lelulle, ja uutena juttuna ollaan aloitettu kiertoprojekti lähikentän lyhtypylvään avulla. Kiertoa Hukka ehti tehdä vähän ennen saikkua, ja teki sitä maailman hitaimmalla mateluvauhdilla ilman minkäänlaista fokusta eteenpäin. Nyt olen lähtenyt rakentamaan koko hommaa uudestaan. Kierrettävän pylvään takana on ollut lelu, joka viedään sinne yhdessä. Ensin ollaan tehty pari kilpajuoksua lelulle, ja sitten yksi tai ihan max kaksi kiertoa ilman lelua. Matkaa olen pidentänyt hyvin varovasti ja vähitellen, jotta fokus pysyisi hyvänä. Edistystä on tapahtunutkin, nyt Hukka irtoaa jo yli 10m päässä olevalle tolpalle (aiemmin 2m tuotti jo vaikeuksia ja yli 5m oli täysin mahdottomuus) hyvällä laukalla. Myös muissa vauhtijutuissa on ehkä pientä edistystä havaittavissa. Vauhtinouto on ollut vaikea, siinä Hukka ei mene kapulalle kovaa vaikka päästäisin sen vielä ilmassa lentävän kapulan perään. Ollaan tehty muutama kilpajuoksu kapulalle, niistä innostuu selvästi enemmän, mutta niissä puolestaan nosto kärsii. Hukalla on niin vähän kokemusta kapulan nostoista, että se joutuu kovasti keskittymään nostoon että ylipäätään saa kapulan suuhun, ja se varmasti hidastaa entisestään. Samaten kapulan tuonti on ollut vaikeaa, jos jätän Hukan ja kapulan odottamaan ja kutsun. Hukka on odottelun aikana unohtanut kapulan ja tullut monta kertaa ilman kapulaa. Kun vihdoin monen yrityksen jälkeen kapulan tuonti onnistui kerran ja sain siitä palkattua, niin sen jälkeen Hukka ei olekaan unohtanut tuoda enää kertaakaan kapulaa.

Videolla Hukan juoksujuttuja lähes 7kk tauon jälkeen!



Fisu on treenaillut tokon perusjuttuja vailla sen suurempaa päämäärää ja suunnitelmaa. Ollaan tehty vauhtiliikkeitä aika paljon, kun vihdoin on ihana iso kenttä, hyvä pohja ja tilaa treenata. Vähän on tuntunut taas hurjalta ja muutama kirosana on tullut kapulalle lähdöissä ja kierrossa. Liikkeiden aluissa sen sijaan mielentila on ollut aika hyvä, huomaa selvästi että odotusarvo juoksuun lähtemiselle on laskenut, kun en ole sitä sivulta päästänyt mihinkään moneen kuukauteen. Kaukoja ja tunnaria ollaan tehty myös, etenkin kaukoja melkeinpä joka treenissä. Satunnaisesti mokailee edelleen kaukojan alkua, eli sivulta ei mene etujalkatekniikalla alas ja ekassa vaihdossa sekoilee. Jos lähtee sivulta tekemään oikein ja tekee ekan vaihdon oikein, niin sen jälkeen sitten tekniikka pitääkin aikalailla 100% varmuudella. Kääntyy edelleen pikkuisen vinoon vasemmalle, mutta se on ehkä hieman helpottanut palkan suunnan avulla.

Esineruutua ollaan treenailtu ahkerasti Fisun ja Hukan kanssa. Hukan hajunhaut ovat alkaneet näyttää jo niin hyviltä, että päätin kokeilla viedä treeniä eteenpäin. Tehtiin viime viikolla ensimmäinen esineruututreeni, jossa parin hajunhaun jälkeen vietiin yksi esine Hukan kanssa yhdessä piiloon, näytin sille liioitellun selvästi, mihin laitoin esineen, ja käveltiin ehkä 10m päähän josta lähetin etsimään. Hukka hoksasi yllättäen idean heti, ja löysi esineen leikiten. Tästä innostuneena ollaan jatkettu mielikuvatreenejä: ensin pari treeniä sellaisia esineen vientejä, että mentiin yhdessä Hukan kanssa, ja kun ne sujuivat, uskaltauduin kokeilemaan kerran sellaista, että sidoin Hukan puuhun ja kävin viemässä itse esineen sen nähden. Tämäkin sujui hyvin, joten nyt ollaan siinä pisteessä, että vien kaikki esineet yksitellen Hukan odottaessa puussa sidottuna. Tänään kokeilin jopa niin, että viimeisen esineen laitoin vaivihkaan enkä näyttänyt Hukalle selvästi, mihin sen piilotin. Treenit ovat sujuneet hämmästyttävän hyvin ja Hukka on edistynyt kovaa vauhtia. Nyt se irtoaa jo hienosti jonnekin 30-40m syvyyteen, ei enää pyri juoksemaan jälkiä pitkin, sillä on nenä auki ja heti esineen löydettyään se lähtee palauttamaan sitä hyvällä vauhdilla.

Fisu on tehnyt pari kokonaista ruutua. Se on selvästi rauhallisempi esineillä nyt kuin mitä viime vuonna. Juoksee kyllä, mutta ei sellaista päätöntä kaahausta vaan liikkuu järkevää vauhtia. Nenäkin tuntuu pelittävän ihan hyvin, ei ole joutunut hirveästi näkemään vaivaa esineiden löytämiseksi.

Fisu korkkasi jälkikauden 5.4. peltojäljen merkeissä. Jälki oli 370m pitkä, 5 kulmaa, 4 keppiä, vanheni 2h ja namikasoja siellä täällä. Jäljen alussa Fisu vaikutti höyrypäältä ja mietin jo, että tästä ei tule yhtään mitään, kun ei löytänyt edes koko jälkeä. Ei tehty varsinaista janaa, vaan lähetin ihan muutaman metrin päästä jäljestä, mutta Fisu paineli aivan reagoimatta yli ja jonnekin ihan väärään suuntaan. Pidättelin sitä liinasta niin kauan kunnes lopulta löysi jäljen ja lähti matkaan, mutta varmaan ensimmäisen 100m meni syömättä ainoatakaan namia, kun oli niin kiire. Ekan kepin jälkeen rauhottui, ja sen jälkeen menikin tosi nätisti. Kaikki kepit nousi ja kulmat teki siististi.

Toka jälki tehtiin 7.4. Sennin tallomana. Jälki oli 1,1km pitkä, 1,5h vanha, 5 keppiä, 8 kulmaa joista yksi piikki, muutamia polkujekkuja ja maaston muutoksia. Taaskaan ei tehty kunnon janaa, vaan päästin jäljelle parin metrin päästä, nyt lähti tosi paljon paremmin kuin pellolla. Jäljesti koko jäljen aika siististi, ekassa piikissä vähän pyöri ja yhdessä 90 asteen kulmassa meni sen verran yli, että joutui työstämään pitkään ennen kun löysi jäljen uudestaan, mutta muuten tuntui aika kivalta. Polkujekut selvitti kohtalaisesti, ei kaahottanut polkujen yli vaan tarkasti kyllä mihin jälki oikeasti jatkuu. Ekan kepin yli meni reagoimatta mutta nostin sen itse, muut kepit löysi Fisu.

Hukka on treenaillut haukkuilmaisua muutamaan otteeseen. Valjaissa leluhetsauksen kanssa haukkumisesta luovuttiin, kun homma ei edennyt lainkaan ja Hukka tuntui väsyvän treeneissä niin nopeasti, ettei haukkusarjoja saanut yhtään pidennettyä. Ollaan nyt kokeiltu vaihtaa palkka namiin, jotta kaikki ylimääräinen stressi saataisiin pois ja Hukka saisi haukkua rennolla asenteella. Kun käyn yksin haukuttamassa Hukkaa namipurkin kanssa, se haukkuu aivan mielettömän hyvin. Todella hyvää, tasaista ja vahvaa haukkua, ei pätki eikä sählää mitään, ja haukkuu nyt sellaista 20-25 haukun sarjaa ilman yhtään katkoa. Aluksi vaikutti myös maalimiehen kanssa haukkuvan paljon paremmin namipurkin kanssa kuin mitä lelulla, mutta nyt en ole enää varma tästäkään. Viime treenissä oli taas vaihteeksi tosi huono. Haukkui pari haukkua ja lopetti, kääntyi tähyilemään keskilinjan suuntaan, yritti kaivaa tassulla purkkia, teki ihan kaikkea muuta eikä keskittynyt haukkumiseen. Viimeisellä kokeiltiin niin, että maalimies meni niin kauas keskilinjalta ettei piilolta ollut näköyhteyttä, ja siellä Hukka haukkui paremmin. Ehkä sillä täytyy koittaa nyt niin, että Hukalla on maalimiehen luona täydellinen rauha, ei näköyhteyttä muhun ja maalimiehen kanssa vieteään niin paljon aikaa, ettei Hukalla ole lainkaan ajatusta, että sieltä olisi kiire lähteä pois. Sinänsä hankala tilanne, kun ongelmana on häiriöt, mutta mitään häiriöitä ei pysty treenaamaan kun suoritus kärsii niin pahasti ihan olemattoman pienistäkin häiriöistä, ettei sellaista voi palkata.

Ollaan innostuttu myös käymään nyt muutamia kertoja juoksulenkeillä. Pari lenkkiä olen juossut ihan metsäpolkuja pitkin koirat irti, ja kolme lenkkiä sitten niin, että Hukka ja Fisu on vetovaljaissa ja joustoliinassa kiinni. Etenkin Hukka tuntuu innostuvan kovasti vetohommista, mikä onkin kiva juttu! Olen toivonut, että saisin koiran jonka kanssa harrastaa canicrossia ja valjakkohiihtoa talvisin, ja Saran kanssa nautittiin etenkin hiihtämisestä ihan älyttömästi! Fisukin on vetänyt ihan mukavasti hiihtäessä, mutta ei sillä ole siihen samanlaista paloa kuin Saralla aikanaan ja vetää lähinnä silloin kun sitä erikseen kannustaa siihen. Hukalta sen sijaan vetäminen näyttää tulevan luonnostaan, ja tässä asiassa isosta koosta on vain hyötyä!

Ei valittamista meidän juoksulenkkimaisemissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti