tiistai 19. lokakuuta 2021

Blogin herättelyä

 Mukamas ollut koko ajan niin kiire, ettei blogia ehdi kirjoittaa... No, tässäpä kooste kesän ja alkusyksyn touhuista.

Heinä- ja elokuu sujuivat lähes täysin tokon merkeissä. Heinäkuun tokana viikonloppuna kisattiin helteisessä Mikkelissä tokon SM-kisoissa Fisun kanssa. Olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin hyvät, aurinko porotti molempina päivinä pilvettömältä taivaalta ja kisakentällä ei ollut pienintäkään varjoa. Helteestä huolimatta karsintapäivänä Fisu teki varsin siistin suorituksen yhdellä pienellä, mutta erittäin kalliilla virheellä höystettynä. Nimittäin ruudussa stoppi valui aavistuksen ja pysähtyi niin, että takajalat olivat takareunalta noin 10cm ulkona. Ennen kuin ehdin korjata, tuhma kalarouva päätti ennakoida maahanmenon, ja siitä napsahti sitten nolla ruudusta. Yhdestä nollasta huolimatta 253p ja sija 16., eli Fisu lunasti paikkansa jälleen kerran SM-finaaliin. Finaalissa Fisu ei sitten tuhmaillut ruudussa, ja 1-tulos pistein 267 oikeutti SM-finaalin 2. sijalle ja yhteistuloksissa Fisu teki hurjan nousun finaaliin päässeiden hänniltä sijalle SM-4!!! 

Majoituspaikkana SM-reissulla oli papan mökki, ja saatiin sentään siellä nauttia parista ihanasta mökki-illasta omassa rauhassa <3 


Erityisen tämän vuoden toko-SM finaalista teki myös se, että finaalissa kilpaili Fisun lisäksi sen KAIKKI pentuesisarukset, eli koko Tending P-pentue! Eipä taida olla kovin yleistä se, että koko pentue kilpailee kerralla lajinsa SM-finaalissa. Ihanat ja ihan parhaat Puumalaiset!

Vasemmalta: Fisu, Roima, Misu ja Isla

Tokon SM-reissulla päästiin myös treffaamaan kalanpoikasia, joista kolme kilpaili avoimessa luokassa. Hienoja poikasia on Fisu tehnyt, kaikille pikkukaloille avosta 1-tulokset ja Monni (Tending Lynx) sijoittui isossa luokassa upeasti 2. sijalle!

Äitikala ja jälkikasvunsa: vasemmalta Monni, Fisu, Lina ja Visa

Toko-SM:eistä toipumiselle ei jäänyt liikaa aikaa, kun viikkoa myöhemmin suuntasimme Vantaalle agilityn halli-SM:iin. Juoksimme Fisun kanssa jo perjantaina kaksi rataa totutellaksemme taas Ojangon pohjaan. "Etko-kisat" menivät paremmin kuin hyvin, Fisulle saksalaisen Rene Blankin molemmilta radoilta nollat, sijoilla 1. ja 2. Perjantaina ensimmäiseltä varsinaiselta halli-SM radalta 10vp, kun Fisu tuli hankalassa kulmassa olevasta puomista ohi ja vielä radan viime metreillä leijeröinnissä renkaasta ohi. Lauantain ensimmäiseltä agiradalta Fisu teki hienon nollan ja sillä sijoitus oli 5./70. Lauantain toiselta radalta harmillinen keppivirhe meille kovin tyypillisessä kohdassa, eli putkesta keppien avokulmaan. Yhdellä hyvällä nollalla ja ihanneaikaan mahtuneella vitosella lunastettiin kuitenkin sen verran pisteitä, että päästiin jatkamaan sunnuntaille. Sunnuntain ensimmäiseltä hyppäriltä Fisu teki loistavan nollan hyvillä linjoilla ja sillä sijoitus oli peräti 2.! Finaaliin lähdettiin varsin korkealta käänteisessä lähtöjärjestyksessä. Finaaliradalta harmillisesti kuitenkin hyl haastavasta jatkosta A:n jälkeen. Koska hyllyjä kuitenkin ropisi finaaliradalta muillekin, niin lopputuloksissa Fisu ylsi sijalle 7./70! 


Pienen aksaspurtin jälkeen siirrettiin jälleen katseet tokoon ja MM-valmistautumiseen. Koska MM-kisat olivat hallissa, treenattiin pääasiassa sisällä, mikä sopi helteiseen heinä-elokuun vaihteeseen paremmin kuin hyvin. MM-valmisteluissa Fisun mielentila pysyi koko ajan melko hyvänä, mutta ongelmaksi muodostui ohjattu nouto, jossa Fisu jostain syystä sinkosi lähes poikkeuksetta keskikapulalle tai jopa väärän puolen kapulalle. Ohjattua treenattiin varmaan noin 80% treeniajasta ja muita liikkeitä sitten välillä siinä oheessa :D Reissuun lähdettiin kisaviikonloppua edeltävänä tiistaina iltapäivällä jo tutuksi muodostuneen reissukaverin Priiman kanssa. Lensimme Zurichiin ja sieltä vuokrasimme auton, jolla ajoimme parin tunnin matkan päässä sijaitsevaan pikkukylään, jossa hotellimme sijaitsi. Matka meni kaikin puolin hyvin, lennosta selvittiin ja Fisse oli tapansa mukaan ihanan vaivaton reissukaveri. Paikan päällä pääsimme treenaamaan kisahallissa keskiviikkona, torstaina alkoi sitten jo kisat paikallaoloilla. Treenihallin pohja oli melko liukas keinonurmi, mutta Fisu handlasi liikkumisen hallissa varsin hyvin. Treeneissä väännettiin yllätys, yllätys, ohjatusta, jossa Fisu yritti jälleen lähteä ihan mihin sattuu. Onneksi löydettiin hotellin läheltä pari ulkokenttää, joissa pystyttiin jatkamaan vääntöjä vielä kisapäivään asti.

Reissukoira Fisu ja työpaikan sponsoroimat ensiaputarvikkeet ja eväät


Fisu ja Priima ihanissa Sveitsin maisemissa



Kuva (c) Maarit Karhu-Teiskonen, Riemukauppa


Itse MM-kilpailu oli Fisun osalta melkoinen pettymys. Treeneissä Fisu tuntui mielentilalta kivalta, ehkä jopa hieman villiltä. Kuitenkin omalla suoritusvuorollaan Fisua ahdisti hallin yläparvelta kuuluva askelten töminä, joka muistutti hieman ukkosta. Treeneissä yläparvella oleva katsomo oli tyhjä, joten tälläistä häiriötä ei päästy treenaamaan, enkä suoraan sanottuna edes tiennyt etukäteen, että kisapaikalla pitäisi tälläiseen häiriöön osata varautua. Fisu ei tuntunut kehässä omalta itseltään, ja huono mielentila näkyi  oikeastaan kaikissa liikkeissä. Paikkiksissa oli ihan ahdistunut ja istui koko ajan korvat aivan luimussa. Kiertonoudossa jäi aika kauas luovutuksessa, seuruussa tuntui passiiviselta, teki ihan luokattoman huonon peruutuksen ja useita vinoja perusasentoja, tunnarissa meinasi pudottaa kapulan luovutuksessa, kaukot oli vinot ja tahmeat ja huono sivulta maahanmeno. Luoksetulon vika pätkä oli hidas, zetan istuminen oli hidas, ruudussa vino eteenmeno ja siihen kaksi korjausta, ohjatussa teki aika ison kaaren kapulan palautuksessa. Pisteitä tällä suorituksella kertyi 246 eli 2-tulos, ja aika kauas jäätiin Fisun normaalista suoritustasosta. Onneksi muu Suomen joukkue suoriutui hienosti, ja joukkuekilpailussa päästiin kiipeämään palkintopallille, eli joukkue MM-pronssille!



Kuva (c) Maarit Karhu-Teiskonen, Riemukauppa


Tokon MM reissun jälkeen palattiin taas aksan pariin, kun vuorossa oli agilityn SM-kisat Turussa. Käytiin jälleen etkoilemassa, koska kisat pidettiin luonnonnurmella, eikä Fisu ole tainnut ikinä aiemmin edes treenata luonnonnurmella. Lisäksi olin ilmoittanut Fisun tällä kertaa pikkumakseihin, joten halusin myös totuttaa sitä matalampiin rimakorkeuksiin. Etkokisojen agilityradalta Fisu teki hienon nollan ja hienosti sija 1./82! Toisella radalla tehtiin myös radan nopein aika, mutta Fisu hajotti renkaan eli siitä vitonen. En ollut tajunnut, että pikkumakseilla rengaskin on matalampi, enkä ole tainnut Fisun pentuaikojen jälkeen treenata matalaa rengasta. Niinpä ei mikään ihme, että matala rengas tuli kisaradalla Fisulle yllärinä ja kolautti selällään renkaan yläreunaan. Varsinaiselle yksilö-hyppärille Fisu starttasi lauantaina aamulla heti numerolla 1. Rata oli aivan käsittämättömän vaikea, ja fiilis jo radalle lähtiessä oli varsin masentunut, en uskonut että päästään ilman virheitä maaliin. Ja niinhän sieltä hylly napsahtikin, en vaan kertakaikkiaan ehtinyt ohjaamaan suoran putken jälkeistä putki-takaakierto erottelua, ja niin pitkälle opetettuja itsenäisiä estetaitoja Fisulla ei kyllä ole, että pystyisi selvittämään tuollaiset kohdat etänä pelkällä suullisella käskyllä. Harmittaa, etenkin kun isoilla makseilla karsintarata oli huomattavasti helpompi, ja oli ihan oma valintani, että halusin tänä vuonna kisata juuri pikkumakseissa. Joukkuekisassa juostiin Tamskin joukkueessa, ja myös sieltä Fisulle hyl. Tosin Fisun tuloksella ei ollut joukkueen kannalta mitään väliä, kun kukaan muukaan joukkueesta ei onnistunut radalla ja joukkueella oli jo tuloksina 10vp ja hyl ennen Fisun vuoroa. 

Agilityn SM-kisojen jälkeen ei ehditty kauaa hengähtää, kun vastassa oli tokon valmennusrenkaan leiri Asikkalassa. Saatiin leirillä hyviä treenejä häiriössä ja pureuduttiin Christan treenissä pistemenetyksiä aiheuttaviin ongelmiin eli kaukojen vinouteen ja seuraamisen peruutukseen. Kaukojen vinouteen lähdettiin työstämään pään asentoa liikkeen alkuun kauemmas musta, jotta painonsiirto ensimmäisessä maahanmenossa saataisiin paremmaksi ja sitä kautta jo ensimmäinen maahanmeno suoraksi. Seuraamisen peruutuksessa muistuteltiin suoruutta peruutuskäskyn sijaan seuraa-käskyllä, jotta Fisu hahmottaisi seuraamisesta tutun kriteerin koskevan myös peruutusta. Ihanaa oli päästä pitkästä aikaa leireilemään kunnolla, näkemään ihmisiä ja muiden treenejä kahden vuoden tauon jälkeen! Treenien lisäksi sain nauttia yhteistyökoirani Zecin seurasta, kun majoituttiin Zecin omistajan Hannan kanssa samassa huoneessa. Fisu ei arvostanut vilkasta ja innokasta lapsikoiraa huonekaverina läheskään yhtä paljon kuin minä :D 

Syyskuun lopussa tokokauden viimeisenä etappina olivat tokon PM-kisat Liedossa. Viimeistelytreeneissä ohjattu sujui nyt jo ongelmitta, mutta uutena ongelmana oli toistuvasti vinot ruudun eteenmenot. Oltiin Suomen joukkueen kanssa laskeskeltu, että PM-kisoissa todennäköisesti tulee olemaan diagonaali-ruutu, kun kerran MM-kisoissa oli suora sekä karsintakisassa että finaalissa. Diagonaalieteenmenot ovat Fisulle todella vaikeita ja lähes poikkeuksetta pari ensimmäistä eteenmenoa treeneissä oli aina vinoja. Fisu hakeutuu tyypillisesti lähimpänä olevaa seinää kohti, eli vinous ei toistu aina joko oikealle tai vasemmalle, vaan riippuu siitä, mihin suuntaan eteenmeno tehdään suhteessa kehän muotoon. Lisäksi kaukojen vinoutta ja seuraamisen peruutusta työstettiin ahkerasti, ja niissä tuntui, että mentiin jo oikeaan suuntaan. Tokon PM:ssä jatkui valitettavasti numeron 1 kirous, ja starttasimme lauantaina kilpailun ensimmäisenä kisaajana. Sekä agilityssa että tokossa lähtönumerolla on valitettavasti aika paljonkin vaikutusta lopputulokseen, ja niin kävi myös tällä kertaa. Tokossa arvostelu on perinteisesti ensimmäisten koirien kohdalla tiukempaa kuin kisan loppupäässä, ja näin selkeää ja räikeää arvostelun löystymistä en muista nähneeni aikoihin, kuin mitä tänä vuonna PM:ssä valitettavasti nähtiin. Arvostelun lisäksi starttivuoro vaikuttaa myös ohjaajan toimintaan kehässä, ja tällä kertaa myös sen vuoksi menetettiin turhia pisteitä. Koska olin ensimmäinen kisaaja, en tiennyt, kuinka kehässä toimitaan ja kuinka kauan tuomareiden arvostelussa kestää. Kehä alkoi ruudulla, siinä Fisu lähti taas vasemmalle vinoon eteenmenossa. Sain korjattua eteenmenon yhdellä siistillä korjauksella, mutta pisteitä silti erittäin nihkeästi, loppuarvosanaksi jäi voimaan 6,875. Toisena liikkeenä oli kaukot, ja koska en tiennyt, että pisteet edellisestä liikkeestä annetaan vasta ylituomarin kuuluttaessa yhteisesti tuomareille "grades, please", olin siirtynyt jo liikkurin ohjeistamana kaukojen aloituspaikkaan aivan liian aikaisin ja ehtinyt jo tehdä kaukojen virittelyn, ennen kuin ruudun pisteitä oli edes annettu. Jouduttiin odottamaan Fisun kanssa kaukojen aloituskohdassa tosi pitkään tuomarien pohtiessa edellisiä arvosanojaan, ja tän pitkän viiveen takia Fisu ehti jo mennä huonoon mielentilaan ja sivulta maahan mennessä meni kokonaan väärällä tekniikalla, eli vanhalla takajalkakaukojen tekniikalla! Kaukojen aloitukseen työstetty uusi virittely ja sen myötä paremmin suorana pysyvät kaukot menivät aivan hukkaan, ja Fisu oli selvästi itsekin hyvin hämmentynyt siitä, mitä liikettä ylipäätään ollaan tekemässä. Ensimmäinen maasta istumaan nousu oli todella huono, jäi aivan omituiseen asentoon kyykkyyn seisomaan ennen kun lopulta päätti istahtaa, ja näin ollen myös kaukoista huonot pisteet, 7,125. Kahteen ensimmäiseen liikkeeseen kaatui siis koko kisasuoritus, ja vaikka näiden liikkeen jälkeen Fisu teki tosi nätin ja ehjän setin, ei pisteet riittänneet mihinkään ja loppusijoitus pisteillä 252,625 oli 9./20. 




Kuvat (c) Maarit Karhu-Teiskonen, Riemukauppa

Tokon PM:ien jälkeen alkoi ansaittu tokotauko Fisulle, ja aiotaan olla tauolla tasan siihen asti kuin siltä tuntuu. Tuntuu, että tämä vuosi tokon parissa on ollut ihan poikkeuksellisen rankka, kun karsintakokeet, SM:t, MM:t ja PM:t ovat kaikki olleet niin lähekkäin, että missään välissä ei ole ollut aikaa pitää pienintäkään taukoa tai edes laittaa liikkeitä palasiksi ja vahvistaa yksityiskohtia, vaan koko vuoden ajan on ollut pakko pitää kisaliikkeitä kasassa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten jaksa enää uutta samanlaista settiä ja ensi vuonna ei aiota osallistua tokon edustusjoukkueen valintakokeisiin. Tuntuu, että tokon lisäksi mitään muuta ei ehditä treenata eikä kisata, ja vaikka kaikki aika kuluu tokoon, ei sekään riitä ja tärkeissä kisoissa tulee siitä huolimatta epäonnistumisia osittain myös meistä riippumattomista syistä. 

Hukka-raukka on ollut lähinnä heitteillä koko kesän ja alkusyksyn. Ollaan käyty kerran viikossa aksatreeneissä, ja siinäpä sitten onkin ollut Hukan treenailut. Hakua ollaan tehty ihan muutamia kertoja kesän aikana, koska Hukan aksatreenit osuivat aina samalle päivällä hakutreenien kanssa. Tokoa/tottista Hukka on treenaillut silloin tällöin jos Fisun treeneiltä on jäänyt aikaa. Kesällä käytiin muutamia kertoja vepeilemässä Hukan kanssa, mutta kisareissut haittasivat aika isosti myös vepen treenaamista. Nyt, kun tokokausi on vihdoin ohi, on kyllä ehdottomasti Hukan vuoro toimittaa ykköskoiran virkaa ja treenata ahkerasti, jotta päästäisiin oikeasti eteenpäin niissä jutuissa, joihin Hukan kanssa halutaan keskittyä.

Aksassa Hukka on treenannut enimmäkseen ratatreenejä. Ollaan vahvistettu kepeillä osaamista radan osana, kuuntelua ja esteiden erottelua vauhdista, ja opeteltu hyppimään välillä myös 60cm korkeita rimoja. Tuntuu, että mitään maata mullistavaa ei olla tehty, eikä ehkä menty hirveästi eteenpäinkään, mutta ollaan sentään yritetty ylläpitää lajikuntoa ja rytmityksiä. Kisoja ollaan käyty harvakseltaan. Kakkosluokassa startattiin ekan kerran heinäkuun puolivälissä Tamskilla. Iltakisoissa harmillisesti aikataulut venyivät niin myöhään, että ehdin itse juosta vain yhden radan ja sen jälkeen Hukka jäi vielä kahdelle radalle lainaohjaajan kanssa. Radat olivat vaikeita ja tuloksina näistä kisoista yksi rimavitonen ja kaksi hyllyä. Seuraavat kisat käytiin heinäkuun lopussa Ylökin Uplake tapahtumassa luonnonnurmella Teivon raviradalla. Ratojen tasossa oli todella suurta vaihtelua, kakkosten kolmesta radasta yksi oli ihan mentävissä, mitä nyt puomilta 90 asteen käännös, ja kaksi muuta rataa oli kauheita. Siltä ainoalta mentävältä radalta Hukka teki nollan ja lunasti ensimmäisen LUVA:nsa kakkosista voiton kera. Seuraavat kisat käytiin Janakkala Openissa, ja myös siellä radat olivat niin vaikeita, ettei pikkuhirven osaaminen riittänyt niistä selviämiseen. Juuri ennen MM-reissua käytiin Hukan kanssa Takkujen iltakisoissa juoksemassa pari rataa, ja sieltä kivalta ja vauhdikkaalta hyppäriltä Hukalle kakkosista toinen nollavoitto ja LUVA. Viimeistä luvaa yritettiin metsästää vielä elokuun lopussa ja syyskuun alussa Valkeakoskella ja Tamskilla, mutta hyvistä yrityksistä huolimatta nollat loistivat poissaolollaan ja osa kakkosten radoista oli niin vaikeita, etten tiedä miten olisin selvinnyt niistä edes Fisun kanssa. Viimeiset 2-luokan kisansa Hukka kisasi viikko sitten Raumalla, jossa eka rata jälleen luokkaa mahdoton, mutta toka rata ihan hauska ja mentävissä, ja siltä sitten kolmas nollavoitto, LUVA ja OIVA! 




Hakua Hukka on nyt treenannut myös ahkerasti. Ollaan työstetty ilmaisuihin kestoa ja piilolla hallintaan ottoa sekä palkattomuutta, ollaan esitelty Hukalle tyhjiä pistoja ja jatkettu piston mallin opettamista. Hukka on edennyt maastossa aika kivasti. Ilmaisut on olleet pääasiassa aika hyviä, aluksi kyllä lopetti haukun kun lähestyin piiloa, mutta on kyllä jonkin verran siedättynyt ohjaajan häiriöön ja pystyy jatkamaan haukkua, vaikka tulen itse piilolle. Hallintaan Hukka tulee kiltisti, se ei vaikuta tuottavan sille ongelmia. Piston mallin oppimisten myötä Hukalle tuli vaihe, jossa se yritti lähteä melko voimakkaasti oikomaan ja etenemään radalla jo jostain 10-20m kohdilta. Tätä työstettiin palaamalla takaisin suoriin pistoihin, ja sen myötä oikominen lähtikin jo helpottamaan. Hukalla tuntuu olevan jo jollain tasolla ajatus siitä, mihin suuntaan pistolla kuuluu kääntyä, ja tyhjillä työskentelee pääosin hienosti rataa eteenpäin. Tyhjiltä pistoilta pikkuhirvi tulee myös todella kiltisti ja kuuliaisesti pois, ja ollaan varsin kaukana niistä ajoista, jolloin Saraa karjuin naama punaisena pois metsästä eikä siitä näkynyt vilaustakaan. Toissa viikolla tehtiin Hukalle ekaa kertaa ratatreeni, jossa 100m radalla oli kolme maalimiestä valmiina piiloissa enkä tiennyt itse maalimiesten sijaintia. Hukka teki todella hienosti töitä, 100m radalle mahtui 8 pistoa joista yhtäkään ei tarvinnut korjata, jokaisella pistolla Hukka kääntyi oikeaan suuntaan, tyhjillä tuli kiltisti pois ja löydöt ilmaisi varmasti. Tämän innoittamana ilmoitin Hukan ensimmäiseen hakukokeeseen lokakuun lopulle! 

Tokoa Hukka ei ole pahemmin treenannut muuten, kuin viime lauantaina Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa SDP:llä. Otettiin treeniaiheiksi eteenlähetyksen opetus, jossa aion käyttää apuna seinään tehtävää nenäkosketusta. Ollaan tehty nenäkosketustreenejä vasta ihan muutamia kertoja ja nekin pääasiassa kotona, mutta saatiin nyt hyvät ohjeet siitä, kuinka lähteä jatkamaan treeneissä: häivytetään targetti nyt jo hetimiten, sitten työstetään kestoa kosketukseen ihan läheltä ja selvennetään keston kriteeriä häiriöillä ja namista luopumisella. Sitten kun kestoa on saatu, aletaan pidentää matkaa ja vaihdetaan palkkaus niin, että Hukka juoksee mun luokse palkalle. Toisena aiheena otettiin ennakoinnit kaikissa vauhdista tehtävissä pysähdyksissä. Hukkahan ennakoi todella voimakkaasti ruudun pysähdystä, pk-eteenmenon pysähdystä ja luoksetulon stoppeja, jopa niin paljon etten voi edes treenata pysähtymisiä oikein minkään liikkeen yhteydessä, koska sen jälkeen Hukka ei enää tee edes sitä pyydettyä liikettä. Ruudussa saatiin neuvoksi totuttaa Hukkaa pysäytyskäskyyn targetin avulla, eli peesaan Hukkaa pysähdyskäskyllä sen pysähtyessä muutenkin targetille. Luoksetulossa ennakointia voisi työstää takapalkan kanssa, ja jos ennakoi niin stoppia ei vaan koskaan tule, ja vaikka tulisi miten hitaasti luokse, niin palkataan silti siitä että tuli ylipäätään. 

Tottista ollaan treenattu nyt ahkerasti, jotta saataisiin liikkeet kisakuntoon. 650g noutokapula tuotti Hukalle aluksi melkoisen järkytyksen kevyen ohjatun kapulan jälkeen, Hukka ei omasta mielestään jaksanut sitten millään kantaa niin painavaa kapulaa ja kieltäytyi edes ottamasta sitä suuhun. Vasta, kun haettiin kontrastia _oikeasti_ painavasta kapulasta eli 2kg noutokapulasta, totesi Hukka, että ehkä sittenkään niska ei katkea vielä tuon 650g kapulan kanssa. Eteenmeno on ollut Hukalle jostain syystä tosi vaikea hahmottaa. Vaikka vietäisiin pallo kentän laitaan yhdessä, Hukka saattaa silti unohtaa sen olemassaolon tai juosta aivan mihin sattuu. Valmiina olevaa palloa se ei aina löydä, vaikka kyseessä on hyvin iso lelu. Myös metrinen on tuottanut vähän haasteita, Hukka jännittää vieraita esteitä vieraissa paikoissa ja saattaa yrittää kiertää. Muutaman lämmittelyhypyn jälkeen hyppää kyllä poikkeuksetta ihan hyvin, mutta ensimmäiset hypyt on usein vaikeita. A-este sen sijaan on agilitya ja siitä Hukka tykkää kovasti!

Sijoitusnartuista Zec ja May kävivät 6kk synttäreiden kunniaksi välikuvissa, ja molemmilla olkapäät näyttivät puhtailta. Molemmat ovat päässeet käymään myös lampailla, ja molemmat osoittivat kivoja paimennustaipumuksia! Zec syttyi paimennukseen heti jo ensimmäisellä kerralla, ja lähti kiertämään laumaa kivalla asenteella. May ei tajunnut lampaita vielä ekalla kerralla, mutta oli silloin tosin melko pieni vielä, vasta 4kk ikäinen. Tokalla kerralla puolivuotiaana lamppu syttyi ja May innostui hommasta kovasti. Mankin kanssa ollaan treenattu paimennusta mahdollisuuksien mukaan eli noin 1-2 kertaa kuussa. Manki edistyy paimennuksessa harppauksilla, välillä tuntuu että homma junnaa paikoillaan, mutta sitten kun joku uusi oivallus tulee, niin sen jälkeen mennään taas valtava askel eteenpäin. Syttymisen jälkeen ensimmäinen harppaus tapahtui heinäkuun tietämillä, kun Manki hoksasi, että lampaita voi kiertää molempiin suuntiin. Sitä ennen sillä oli olemassa vain oikean puolen flänkki, eikä se suostunut millään vaihtamaan suuntaa. Peruskuljetusta ei voitu tehdä, koska tasapainoa sillä ei ollut, ja kiertosuuntia vain yksi. Vasemman flänkin löytymisen jälkeen löytyi sitten myös tasapaino, kun pystyin ohjaamaan apinaa paineen avulla pysymään omalla puolellaan laumaa. Nyt parin viikon takaisena asennuksena on tullut flänkkien aukeaminen, joka oikeastaan tapahtui ihan yhden treenin aikana. Manki vastaa paineeseen tosi kivasti, ja lähti avaamaan flänkkejä varsin helposti. Viimeisimmän päivityksen myötä tuli vielä oikea tempo peruskuljetukseen, eli tähän asti Manki on puskenut koko ajan liian lähelle ja ajanut lampaat musta läpi. Nyt se hoksasi, että lampaiden perässä voi sittenkin ihan hyvin kävellä, ja pystyttiin tekemään kivaa ja hallittua peruskuljetusta ilman, että jouduin koko ajan käskyttämään apinaa.

Manki kävi myös viikko sitten luustokuvissa, ja tämän parempaa tuloslistaa en olisi voinut toivoa <3 Ihana ja paras apina on myös täysin terve!