Viime sunnuntaina kävin jo kolmatta kertaa pikaisella päiväreissulla Ruotsissa tienaamassa yhden karanteenin lisää. Aihe reissulle oli sama kuin edellisilläkin kerroilla, eli uusi etälauman jäsen eli pentu <3 Suomeen lensi pikkuinen brindle trikki bc narttu Emenems May eli "May". May on mulla yhteisomistuksessa ja muuttaa Raumalle Jennin luokse. Mayn saapuminen Suomeen tapahtui muutaman mutkan kautta, mutta toistaiseksi olen tosi iloinen näistä mutkista jotka johdattivat mun ja ihanan pikku tiikerin tiet kohtaamaan :) Olen seuraillut Mayn emää Emenems Zapya jo useamman vuoden ajan, bongasin itseasiassa Zapyn silloin kun Fisulle etsittiin urosta, kaivelin netistä tietoa Miosta ja Zapylle oltiin niihin aikoihin suunnittelemassa myös pentuetta Mion kanssa. Mietin jo silloin, että jos Fisu olisi jäänyt tyhjäksi, olisin voinut ottaa itselleni pennun Zapy-Mio yhdistelmästä. Zapy jäi kuitenkin tyhjäksi ja Fisun pennuista Hukka jäi kotiin, joten Zapyn pentu jäi vielä haaveen asteelle. Zapy on itseasiassa syy siihen, miksi alunperin kiinnostuin Ellestä ja sen pennuista, Zapy on nimittäin Ellen emä. Kun tänä keväänä sitten bongasin, että Zapylle on tulossa pentue hienon brittiläisen paimenuroksen Newbold Jimin kanssa, en voinut vastustaa kiusausta ja kysyin pentua, vaikka mulla ei ole itsellä mahdollisuutta ottaa pentua eikä ollut edes ketään varmaa kotiehdokasta pennulle tiedossa. Niihin aikoihin en vielä tiennyt, tulisiko meille riittämään Ellen pentua, ja suvullisesti oikeastaan tämä Zapyn pentue oli jopa kiinnostavampi kuin Ellen pentue, joten ajattelin, että pelaan varman päälle jotta saisin itselleni yhteistyönartun Zapyn suvusta jompaa kumpaa kautta. No, Ellen pennut syntyivät ja saimme Hannan kanssa tiedon siitä, että yksi Ellen tytöistä muuttaa meille, joten ajattelin, että ehkä en sitten ota Zapyn pentua. Zapyn pennut syntyivät maaliskuun lopussa ja kasvattaja ilmoittikin, että tästä yhdistelmästä ei riittänyt pentua mulle. Kävimme huhtikuussa hakemassa Zapyn lapsenlapsen Zecin Suomeen, ja olin reissun jälkeen todella vaikuttunut siitä, miten ihania Elle ja sen tyttäret olivat. Samoihin aikoihin, Zapyn pentujen ollessa 4vko ikäisiä, tuli kasvattajalle narttupentuihin yksi peruutus ja kasvattaja tarjosi pentua mulle. Koska Jennikin innostui myös tästä pentueesta, oli päätös tehty :)
Tällä kertaa olin pennunhakureissussa yksin. Treffattiin Mayn kasvattajan Mikaelan kanssa lentokentän lähettyvillä hotellilla, ja pääsin näkemään samalla Mayn emän Zapyn. Zapy vaikutti todella mukavalta ja iloiselta, sosiaaliselta ja täyspäiseltä nartulta, hyvin saman oloinen kuin tyttärensä Elle, jonka tapasin edellisellä Ruotsin visiitillä. Reissu meni kaikin puolin hyvin, mitä nyt kastuin jälleen kerran. Ruotsissa sataa nähtävästi aina, kun olen siellä... May oli ihana, sosiaalinen ja reipas pikkuinen, käyttäytyi kaikin puolin järkevästi vaikka lentokentän vilinässä ihmeteltävää riitti. Kaikki pissat ja kakat teki reissun aikana pihalle, lennon aikana ei päästänyt inahdustakaan vaan nukkui koko matkan, ja automatkalla Helsingistä Tampereelle käänsi ensimmäistä kertaa kylkeä vasta Lempäälän kohdalla. May sai viettää ensimmäisen yönsä meillä, Jenni tuli hakemaan sitä maanantaina. Hauskaa oli päästä tutustumaan pikkuiseen vähän paremmin jo heti alkuunsa <3
Viikko sitten Hukka pääsi jatkamaan aksauraansa, kun ajeltiin Janakkalaan aksakisoihin sunnuntaina iltasella. Tarjolla oli kaksi rataa, tuomarina Sari Mikkilä. Vähän mietitytti, miten Hukka toimii vieraassa hallissa, kun sehän ei ole edes treenannut aksaa oikeastaan ikinä muualla kuin Tamskilla. Ykkösten hyppäri oli varsin haastava, ei todellakaan mitään suoraa rallattelua ja ihan oikeasti sai pohtia ohjausvaihtoehtoja muutamaan kohtaan. Heti alussa oli pimeään putkikulmaan lähetys niin, että vieressä samalla suunnalla oli ansahyppy. Siinä Hukka ei nähnyt putkea vaan lähti hakemaan ansahypylle. Sain kyllä kääntymään pois hypyltä, mutta koska oma rytmitys meni siitä sekaisin, en tehnyt putkijarrua enkä sanonut käännöskäskyä, joten myös putkelta käännös venähti. Muuten tehtiinkin sitten hyvä ja sujuva rata, ja nolla! Tulos -22,29s (etenemä 5,5m/s) ja sija 3./22 ja siirto kakkosiin! Aikamoista tulosvarmuutta hirvimieheltä, kisattiin 1-luokassa 6 starttia joista 4 nollaa! Ei siis jääty illan toiselle radalle vaan lähdettiin kotiin, treenaillaan tässä välissä ja startataan kakkosissa seuraavan kerran :)
Viikolla treenailtiin ahkerasti tokoa Fisun kanssa ja koitettiin pikavauhtia laittaa liikkeet kisakuntoon. Tuntuu, että ollaan treenattu melkeinpä pelkästään mielentilaa kuuntelutreenien kautta ja varsinaiset liikkeet on olleet todella vähällä huomiolla. Liikkurointia ei olla tehty juuri ollenkaan ja koirahäiriöitä saatiin vähäsen T-leirillä mutta muuten ollaan treenailtu lähinnä yksin.
Lauantaina päästiin Fisun kanssa pitkästä aikaa tositoimiin, kun tokon edustusjoukkueen valintakokeet käynnistyivät Turussa. Arvoin meille numeron 10, eli mukavasti puolivälin paikkeilla. Liikkeet tehtiin kahdessa kehässä, ja loppuun paikkikset. Tuomareina Ralf ja Pirkko. Iloisena yllärinä arvostelulapun mukana sai kommentit tuomarilta!
Tunnari: 7 aloitti haistelun oman kohdalta ja selkeästi reagoi siihen mutta ei ottanut, tarkisti muut ja otti oman. Kommentteina "menee oman ohi ekaksi, paluu hieno, pa vino"
Kiertonouto: 8 kiertäessä tönäisi kartioita, istuminen ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä yleensä ja sivulletulo ihan vino. Kommentteina "istuminen vino, loppu pa vajaa"
Seuraaminen: 8,5 tuntui aika kivalta muuten, mutta useampi vino perusasento tuli ja peruutuksessa ei istunut, oli jotenkin tosi takana siinä kohtaa kun pysähdyin ja varmaan luuli, että tehtiin tarkoituksella seisomistreeniä. Kommentit "peruutuksen loppu pa suorittamatta, juoksemisessa pientä vinoutta"
Ruutu: 9,5 oli ihan hieno, ennakoi aavistuksen ruudussa stoppia mutta peesasin itse aika hyvin, pysähtyi ihan keskelle. Kommenttina "seisomisessa selkälinja ei täydellinen"
Luoksari: 9,5 stopissa ei tehnyt lukkojarrutusta, kuten ei yleensäkään keinonurmella tee. Muuten oli ihan hyvä. Kommentit "hyvä alku, erinomaiset stopit suhteessa vauhtiin, pieni liukuma maahanmenossa"
Kaukot: 9 sivulta maahan mennessä jätti etutassut huonosti ja korjasi ne heti kun jätin maahan, eli siinä kohtaa liikutti tassuja. Muuten etutassukriteeri piti hyvin, kääntyi aika selvästi vinoon. Kommentit "aavistuksen vino lopussa, istuminen hieman vajaa"
Zeta: 9 mulla oli jotenkin vaikeuksia itsellä keskittyä ja jouduin ihan tsemppaamaan että käsken oikeat asennot. Ei ehkä oltu kumpikaan ihan täysillä mukana tässä. Kommentit "maahan hieman vino, istuminen olisi voinut olla nopeampi, asentojen pysyminen upea"
Ohjattu: 8,5 merkille pysähtyi itse, peesasin vaan käskyllä. Arvottiin oikea, meinasi lähteä tosi voimakkaasti sivuun mutta korjasi saman tien linjan, kapulan nosto oli ehkä vähän löysä. Kommentit "haussa kaarre, aavistuksen ennakoi merkkiä, hyvä rytmi"
Istuminen: 10 ilmeisen hyvä
Makuu: 9,5 reagoi maahanmenokäskyyn heti ja meni tasajalkaa, mutta ihan viimeiset 10cm maahanmenossa oli vähän nihkeää
Yht. 282p ja sija 2./16. Ihan hyvä turneen aloitus siis, ja ennen kaikkea olen tyytyväinen Fisun mielentilaan! Treeni on sen osalta tuottanut tulosta, näin kivalta kalanen ei ole tuntunut aikoihin! Oli kaikissa liikkeen aluissa tosi hyvin kontaktissa, ei näyttänyt ollenkaan sellaiselta kireältä tai sulkeutuneelta, liikkeiden väleissä tarjosi aktiivista kontaktia ja oli tosi sopivassa vireessä, tuntui iloiselta ja keskittyneeltä koko suorituksen läpi <3 Virheet olivat meille ihan tyyppivikoja, tunnarissa ollaan työstetty viime sm:stä asti itsevarmuutta ottaa oma heti kun se osuu kohdalle, ja siitä huolimatta ohitti sen haistelussa. Vinot perusasennot ovat olleet riesa koko Fisun kisauran ajan, samoin ruudun ja merkin ennakointi. Kaukojen vinotus on pahentunut etujalkakaukojen myötä ja tuskin sitä täysin saan ikinä korjattuakaan.
Viime perjantaina oli jännä päivä, kun Hukka starttasi ensimmäistä kertaa agilitykisoissa. Kisat oli Tamskilla eli tuttu paikka, mutta halliin vaihdettiin uusi keinonurmi viikkoa ennen kisoja, joten alusta oli Hukalle varsin vieras, oltiin ehditty käydä hallissa vain kaksi kertaa ennen kisoja. Perjantaina oli kaksi rataa ykkösille, ensin hyppäri ja sitten agirata, molemmilla tuomarina Minna Räsänen. Mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin, koska Hukka piti mitata. Tuomari sai korkeudeksi 57cm eli saman kuin mitä itse olen mitannut. Ei pelkoa että olisi pikkumaxi tai rajatapaus :D
Hukan eka kisarata oli mun mielestä varsin hankala ja kiemurainen hyppäri. Oli tiukkoja wrappeja hypyiltä, suorasta putkesta tiukka käännös, ansaesteitä ja jopa yksi takaakierto! Ei todellakaan sitä, mitä oletin 1-luokan hyppärin olevan. Onneksi Hukka on kuitenkin treenannut jo paljon vaikeampiakin juttuja kuin ykkösten kuvioita. Startattiin aika lopussa luokkaa, ja juuri meitä edeltävä koira ei ollut oikein hallinnassa, ja juoksi kertaalleen kentältä takaisin lähtöalueelle ja tuli melkein Hukan luokse asti. Onneksi ei ollut ilkeällä mielellä liikkeellä, eikä Hukkaa pahemmin kiinnostanut. Radalla Hukka tuntui aika hitaalta ja tahmealta, selvästi oli vähän epävarma tilanteesta ja jännitti. Tuntui, että olin koko ajan vähän väärässä paikassa kun jouduin odottelemaan koiraa. Ohjauksellisesti rata meni muuten hyvin, paitsi lopun takaakierrossa olin vähän turhan pitkällä ja peitin itse hyppyä, ja siinä Hukka lähti ensin lukemaan väärää estettä, mutta vaihtoi sitten fokuksen takaakiertohyppyyn, kun jarrutin omaa liikettä. Takaakiertohypylle käännös vähän valahti, mutta muuten ihan hyvä rata, ja nollalla maaliin! Tulos -17,44s, LUVA ja sija 2./20. Vaikka rata oli aika kiemurainen ja Hukka ei kulkenut missään nimessä täysiä, niin yllättävän hyvään etenemään se pääsi, meni 5,44m/s.
Toka rata oli muuten ihan mukava agirata, mutta puomi oli hankalassa kohdassa, exit oli loiva käännös oikealle, suoraan edessä ansaputki vähän kauempana, pakko oli vaihtaa puolta joko ennen tai jälkeen, ja puomia edeltävä hyppy oli selvästi sivussa niin, että koira ei tullut suoraa linjaa puomilla, jos kääntyi hypyltä liian tiukasti tai toisaalta jos valui hypyltä. Ei todellakaan sellainen rata, jonka olisin halunnut mennä ekana kisaratana ekan juoksarikoirani kanssa... Mietin ja testailin miljoonaan kertaan puomikohtaa, muun radan kävelin tutustumisessa ehkä kerran läpi. Päädyin lopulta tekemään puomia edeltävällä hypyllä persjätön, sillä uskoin pääseväni itse riittävän pitkälle ohjaamaan puomin jatkon ja pitäväni huolen siitä, että Hukka ei käänny liian tiukasti puomia ennen. Rata meni ohjauksellisesti lopulta onneksi hyvin, sain persjätöllä Hukalle ihan siedettävän linjan puomille ja alastulossa se teki ihan hyvän takajalkaosuman ja kääntyi oikealle hypylle. Loppusuoralla tuli radan ainoa stiplu, kun olin vähän myöhässä ja Hukka ilmeisesti kuvitteli, että maalihypyltä käännytään, jarrutti ja kokosi siihen, ja kolautti rimaa. Rima ei kuitenkaan tippunut, aikaa vaan kului vähän jarrutteluun. Eli toinen nolla, LUVA, aika -18,62s ja sija 3./20. Ykkösissä on kyllä todella kova taso, kun tällä hetkellä sujuvalla nollaradalla, juoksukontakteilla ja 5,7m/s etenemällä aika riittää vasta 3. sijalle!
Lauantaina aamulla jatkettiin kisaamista, kun olin ilmoittanut Hukan ykkösiin ja Fisun kolmosiin Tamskille. Siitä onkin jo todella monta vuotta, kun olen viimeksi kisannut kahden oman koiran kanssa samoissa kisoissa! Joskus aikanaan Saran ja Stepin kanssa, koska Step oli jäänyt jo eläkkeelle ennen kuin Fisu edes aloitti kisaamista. Aamun eka agirata oli edelleen Minna Räsäsen tuomaroima - haastava rata jossa oli mm. alussa jo tiukkaa kääntöä ja ansaesteitä, kepeillä pakollinen puolenvaihto ja nyt myös keinu radalla (pe ei ollut). Alussa Hukka meinasi jo valahtaa 2. esteeltä kauempana olevalle keinulle, mutta sai kalastettua mukaan ja otti kiltisti 3. hypyn vaikka tuli tosi huonosta kulmasta. Kepeille tein aika tiukan takaaleikkauksen, mutta Hukka kesti sen hienosti. Keinulle tuli aika kovaa, joten ärähdin sille tosi tiukasti keinu-käskyn, jolla jarrutti ja meni tosi varovasti loppuosan. Puomi oli nyt onneksi suoralla ja siinä teki taas hienon osuman ja nyt irtosi maaliinkin asiallisesti. Eli taas nolla, LUVA, aika -17,20s ja sija 2./18. Tämä oli Hukan kolmas nolla ykkösistä, mutta koska kaikki nollat ovat samalta tuomarilta, ei nousta vielä 2-luokkaan.
Lauantain toinen rata oli Sari Mikkilän hyppäri ulkokentällä. Rata näytti piirroksessa vaikealta, mutta tutustumisessa tuntui kuitenkin kivalta ja vauhdikkaalta. Tällä radalla musta ekaa kertaa tuntui siltä, että Hukka liikkui samalla tavalla kuin treeneissä, rytmitykset ja ajoitukset toimivat hyvin. Kepeille mennessä olin itse suunnitellut ohjauksen tyhmästi, ja olin vähän tiellä, Hukka ei aluksi nähnyt keppejä vaan lähti hakemaan väärää putkea, ja kun bongasi kepit, niin tuli ilmeisesti vähän huonossa kulmassa, törmäsi ekaan keppiin eikä taipunut 2. väliin kovilla puukepeillä. Eli siitä vitonen. Muuten oikein hyvä ja sujuva rata.
Hukan vika rata oli taas Räsäsen agirata sisällä. Tämä oli ehkä helpoin näistä agiradoista, ainoa hankalampi kohta oli keinun jälkeen kepeille meno, jossa taas oli pakko vaihtaa puolta ja koska Hukka on ollut epävarma keppien lopussa, niin pakko oli vaihtaa puolta ennen keppejä. Puomi oli nyt ihan radan alussa ja suoralla, siinä taas hyvä takajalkaosuma. Keinu oli nyt parempi kuin aamun ekalla radalla, mutta en uskaltanut ottaa siinä etumatkaa ja olin vähän jäljessä keppejä edeltävällä hypyllä, jossa piti kääntyä tiukasti. Käskytin kyllä tiukkaa käännöstä mutta Hukka ei koonnut ajoissa vaan yritti jarruttaa/kääntyä riman päällä ja pudotti riman. Kepeille haki hyvin rumasta takaaleikkauksesta huolimatta, mutta aalla teki sitten liidon harjan yli, joten keskeytin siihen ja otettiin aa uudestaan. Eli hyl.
Iltapäivällä jatkettiin Fisun kanssa, ja samalla päättyi äitikalan puolen vuoden kisatauko. Eka rata oli Sari Mikkilän vauhdikas agirata. Rata meni periaatteessa ihan hyvin, mutta tuntui, että olin koko ajan ihan väärässä paikassa ja kaikki kaarrokset enemmän tai vähemmän valahtivat, en jotenkin osannut yhtään adaptoitua verkkaisen hirvimiehen jälkeen raketti-Fisun ohjaksiin :D Nolla, sija 3./34.
Keskimmäinen rata oli ahdas ja tunkkaisen tuntuinen hyppäri pihalla. En oikein tykännyt radasta, mutta Fisu teki hyvää työtä, yhtä rimaa taisi vähän kolauttaa mutta muuten ihan hyvä rata, nolla ja sija 2./37. Fisu hävisi tasan 0,5sek pikkusiskolle Etnalle :)
Vika rata oli todella haastava, vauhdikas agirata. Luokan alussa jo suurin osa koirista hyllytti hyvistä yrityksistä huolimatta, joten päätin ottaa radan haasteena ja taistella sen läpi vaikka väkisin. Väkisin vääntämistä se olikin, ei todellakaan mitään optimaalisia linjoja enkä ehtinyt niihin ohjauksiin, mitä olin suunnitellut, mutta nolla väännettiin ja sija 2./31.
Aikamoinen kisakauden korkkaus siis, juoksin kahden päivän aikana yhteensä 8 rataa joista 6 nollaa :D Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, näyttää siltä että ollaan taidettu treenata oikeita juttuja tämän koronatauon aikana :) Ja erityisesti Hukan puomeihin olen ihan supertyytyväinen, niissä ei ollut kerrassaan mitään eroa treeneihin verrattuna, kaikilla kolmella agiradalla teki hyvät ja selkeät takajalkaosumat kontaktin alalaitaan.
