keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Hukka 9 kuukautta ja olkapääkontrolli

Olin itse reilun kaksi viikkoa reissussa ja sen ajaksi koirat oli ripoteltuina jokainen omaan hoitopaikkaan. Step oli tutussa ja parhaassa mahdollisessa hoitopaikassa Tiian luona. Step pääsi mm. aksakisoihin turisteilemaan, spa-hoitoon jossa laitettiin turkki nättiin kuntoon karvanlähdön jäljiltä ja poseeraamaan kuviin. Kun hain Stepsun, se ei paljoa häntää edes vaivautunut heiluttamaan, olisi ilmeisesti jäänyt mielummin Tiian koiraksi :D

Kuva (c) Tiia Hämäläinen
Fisu puolestaan pääsi viettämään äiti-tytär laatuaikaa Annan ja Linan luokse. Aluksi äitikoira oli ollut hieman nihkeä jälkikasvuaan kohtaan, mutta innostui sitten kuitenkin leikkimään Linan kanssa. Fisu pääsi myös samalla kuokkimaan T-leirille Strömforsiin.

Kuva (c) Anna Silvan
Hukka oli hoidossa ihan kotinurkilla, nimittäin tuossa muutaman sadan metrin päässä samalla kadulla Nean luona. Hukalla oli seuralaisena Hukan idoli Jana, ja hyvin olivat pojat tulleet juttuun keskenään.  Hukka oli tosin hoidossa ollessaan harrastanut jokseenkin kyseenalaisia aktiviteettejä, eli syönyt seinää ja nostanut sisällä jalkaa.... Voihan pojankoltiainen! Hukka oli päässyt myös eläinlääkäriopiskelijoiden harjoituskappaleeksi ultraan, ja kotiutui kaljumahaisena. Hukkakin pääsi turisteilemaan T-leirille Nean mukana.


T-leirillä oli kasassa siis Fisun jälkikasvusta kolme edustajaa, ja nyt kypsässä 9kk iässä niistä jo saa onnistuneen kimppakuvankin jossa kaikki pysyvät paikallaan :D

kuva (c) Maarit Karhu-Teiskonen
Mun reissun aikana Hukalla oli 9kk synttärit. Tarkkaa painoa ja korkeutta en nyt saanut, mutta reilua viikkoa myöhemmin käytiin töissä puntarilla ja mittasin korkeuden. Nyt korkeuskasvu alkaa (luojan kiitos) olla lopussa, reilussa kuukaudessa tullut enää 0,5cm. Painoa varmaan tulee vielä hitaasti lisää jokunen kilo, mutta suurin kasvupyrähdys on nyt jo ohitettu. Mitään isoa kehistystä siinä ei muutenkaan ole enää havaittavissa. Treenatessa keskittyy enimmäkseen hyvin, mutta kyllä se on varsin häiriöherkkä muihin koiriini verrattuna. Mahan kanssa Hukalla on ollut vähän ongelmia. Aikuisruuat, joita olen sille kokeillut (RC:n aktiiviruoka, Brit caren herkkävatsaisen ruoka, Acana Prairie poultry) ei tunnu oikein sopivan sille, kakka on aika löysää ja sitä tulee paljon, ja Hukka piereskelee selvästi enemmän kuin meillä muut koirat. Ei auta kai muu kuin lähteä kokeilemaan eri ruokamerkkejä läpi ja katsoa, löytyisikö sille joku paremmin sopiva.

Hukka 9kk, 57cm ja 18,1kg
Heti tällä viikolla töihin palatessani otin Hukan mukaan ja napattiin kontrollikuvat olkapäästä. OCD-diagnoosista on nyt reilu 3 kuukautta ja tämä aika ollaan oltu enemmän tai vähemmän saikulla. Mitään selkeää oireilua Hukalla ei ole missään vaiheessa ollut. Se ei onnu, välillä se on jonkun verran nuollut vasenta etujalkaa olkapään alueelta, mutta en tiedä mikä osuus sillä on, että jalasta on ajeltu karvaa. Hukka nimittäin nuolee nyt myös mahaa, josta on ajeltu karvat. Taivutteluissa se ei varsinaisesti arista kumpaakaan olkapäätä, mutta vastustelee hiukan enemmän vasenta puolta oikeaan verrattuna.

CT-kuvissa OCD-muutos oli lähtenyt selvästi paranemaan, mutta ei ollut vielä täysin kadonnut. Alkuperäinen muutos oli 6,2x6mm ja syvyydeltään 1,4mm. Nyt kontrollikuvissa muutosalue oli 4,8x6,5mm ja syvyydeltään 0,6mm. Muutosalueella oli yksittäinen hieman röntgenharvempi alue, ja jos se lasketaan mukaan, syvyys oli siltä kohdalta saman 1,4mm kuin aiemmin. Skleroosia oli aiempaa vähemmän ja muutoksen pohja oli tasoittunut. Ohjeeksi saatiin jatkaa edelleen rajoitetulla liikunnalla, koska riski ruston rikkoutumiselle on edelleen olemassa. Ei auta muu kuin yrittää keksiä jotain järkevää treenattavaa, joka ei edellytä kovaa vauhtia ja äkkinäisiä käännöksiä.

tiistai 12. marraskuuta 2019

Kuulumisia

Meidän porukalle ei kuulu nyt oikein mitään erityistä. Jotain perusjuttuja ollaan treenailtu, mutta ei mitään maata mullistavaa. Toissa viikonloppuna käytiin Fisun kanssa juoksemassa saksalaisen Michael Schillingin aksaradoilla Sipoossa, mutta toistaiseksi meidän taidot eivät riittäneet hankaliin ratoihin. Jokaisella radalla yksittäinen esteosaamiseen tai ohjaukseen liittyvä puute ja siitä johtuva hylkäys. Kaikista hankalimmaksi osoittautui keppien avokulma pitkällä estevälillä niin, että jouduin itse olemaan hyvin lähellä koiraa linjan vasemmalla puolella. Ei onnistunut kepeille meno ekalla, tokalla eikä vielä kolmannellakaan yrityksellä, eikä edes treeneissä, kun rakensin vastaavan kohdan uudestaan.

Hukka pääsi viime viikolla "aksaamaan", eli tehtiin jotain hyvin pieniä esteopetuksen alkeisjuttuja aksakentällä. Keppejä päätin lähteä opettamaan samalla tavalla kuin Fisulle, eli kuja+ohjurit. Laitoin kujan nyt aluksi niin leveäksi, että Hukka voi vaan juosta läpi. Otettiin pari toistoa näin, ja sitten kavensin hieman kujaa, ja muutama toisto vähän kapeammalla kujalla. Ekat meni tosi hyvin, mutta kapeammalla kujalla kun näytti menevän myös hyvin, aloin yhdistämään "kepit" käskyä, ja siitä Hukka meni sekaisin. Uskomatonta, miten tarkasti se kuuntelee, mitä sanon! Sana "kepit" ei tarkoita sille yhtään mitään vielä, mutta kun sanoin sen Hukan ollessa kujassa, se kääntyi ympäri ja katsoi muhun, ja pari kertaa jopa häiriintyi niin paljon, että tuli pois! Toisena uutena juttuna ollaan harjoiteltu nyt 2on-2off asentoa ensin muilla korokkeilla ja sittemmin keinulla. Tämän Hukka on tajunnut hyvin ja tarjoaa kivasti oikeaa asentoa. Kokeilin jo ekaa kertaa niin, että keinun laskeva pää oli tuettuna ehkä 5cm irti maasta, ja Hukka joutui paukauttamaan keinua päästäkseen tekemään 2on-2off asennon. Siitä Hukka ei mitenkään hämmentynyt, teki ihan yhtä hyvin kuin paikoillaan olevalla alustalla. Tässä Hukan eka (katsotaan, jääkö vikaksi vai saako jatkoa) aksavideo.



Viime viikolla treenattiin kertaalleen myös jälkeä. Talloin Fisulle ja Hukalle jäljet pellolle, Fisulla alustana oli noin 2kk sitten kynnetty multapelto, jossa nyt kasvoi parin sentin mittaista rikkaruohoa. Hukalla alustana noin 15cm korkea ruoho. Yöllä oli ollut pakkasta, joten pellot olivat kohmeessa. Fisun jälki meni aivan uskomattoman hyvin, vaikka alusta oli taatusti vaikea, koskaan ei olla multapellolla saatika jäisellä multapellolla treenattu, ja jälki oli jo 2,5h vanha. Kaksi pikkukeppiä, yksi tavallinen, namikasoja muutama, kulmia kolme, joista yksi oli piikki. Fisu jäljesti täydellisesti. Kaikki kulmat selvitti leikiten, kaikki kepit ilmaisi hienosti, koko jäljen meni erittäin tarkasti ja intensiivisesti. Ei voi muuta kuin ihailla sen työskentelyä! Se on kyllä todella ansainnut molemmat mestaruutensa, se on aivan hitsin upea jälkikoira.

Hukka sen sijaan on nyt vuorostaan unohtanut kepit. Ei olla hetkeen treenattu jälkeä, mutta itse jäljestäminen on silti kehittynyt, nyt selvitti jäljen tosi nätisti. Jälki oli ehkä 250m pitkä, kaksi kulmaa, vanheni 1,5h. Keppejä viisi. Jäljesti koko matkan ihan jäljen päällä, kulmat selvitti hienosti, mutta keppejä nosti yhden. Oli niin hyvin jäljellä, että löysin itse ne kepit, joita ei ilmaissut. En tiedä, mitä tässä on oikein tapahtunut, koska jälkihän on opetettu nimenomaan keppien kautta, ja kepit pitäisi olla Hukan ainoa motiivi jäljestämiseen. Otettiin heti perään pari keppi-ilmaisutreeniä, niissäkin meni ihan onnellisesti vaan yli kepeistä. Huoh.

Viime torstaina käytiin Hukan kanssa ekaa kertaa koirauimalassa pentujen uimakoulussa. Ryhmässä oli neljä pentua, meillä matkaseurana työkaverini Anni ja hoffi-poika Kajo. Uimalalla Hukka pääsi (joutui) ensin suihkuun, sitten puettiin päälle uimaliivit, ja sitten odoteltiin hetki altaan reunalla. Omalla vuorolla Hukka pääsi ensin uima-open kanssa totuttelemaan altaalle vievään ramppiin. Hukka selvästi jännitti aika kovasti ramppia, liikkui siinä tosi varovasti eikä aluksi uskaltanut kastella ollenkaan varpaita. Namien avulla uskaltautui lähemmäs ja lähemmäs vettä, mutta ei missään nimessä lähtenyt vapaaehtoisesti uimaan. Kertaalleen kävi kuitenkin uittajan avustamana pyörähtämässä pienen kierroksen vedessä. Tokalla kierroksella kokeiltiin lelun kanssa, ja olikin selvästi reippaampi. Haki lelua vedestä, mikäli ylettyi leluun niin, että tassut osuivat pohjaan. Vapaaehtoisesti ei edelleenkään lähtenyt uimaan, mutta nyt meni ramppia edestakaisin jo selvästi rohkeammin. Lelun kanssa kävi myös avustettuna pari pientä kierrosta uimassa, mutta ei kyllä mitenkään innoissaan jäänyt polskimaan, vaan pyrki heti pois altaasta lelun saatuaan. Ihan mukava kokemus, vaikka hiukan olin yllättynyt siitä, miten arasti Hukka käyttäytyi. Kesällä se kuitenkin ui ihan mielellään ja hyppäsi laituriltakin veteen.

tiistai 29. lokakuuta 2019

Liian hyvää ollakseen totta

Viikonloppuna käytiin Fisun kanssa Janakkalassa aksakisoissa. En yleensä vaivaudu lähtemään niin kauas tavallisten kyläkisojen takia, mutta kun kisan tiedoissa oli ilmoitettu kiva tuomari (Heidi Viitaniemi) ja mulla sattui olemaan lahjakortti, niin mentiin. Kisapaikalla vastassa oli pettymys, kun ei saatukaan juosta Heidin suunnittelemaa medien kivan näköistä hyppäriä, vaan tilalle rakennettiin makseille Mika Kankaan rata. Vauhdikas rata, josta en saanut oikein tutustumisessa kunnon otetta, enkä ehtinyt katsomaan kuin pari rataa ennen omaa vuoroa pienessä luokassa. Alku meni tosi hyvin, mutta keppien jälkeen Fisu ei tullut rytmitykseen ja karkasi pituudelle, HYL. Tämä oli vähän outo virhe, Fisu yleensä kääntyy hyvin peruskäännöksillä eikä pituus ollut tässäkään koiran linjalla. Ehkä jonkunlaista ekan radan ylimääräistä raivoa oli matkassa... Radan loppuun mahtui kuitenkin toinenkin ihan puhdas moka ohjausvalintojen suunnittelussa, kun yritin tehdä persjätön kohtaan, jossa se ei selvästikään kääntänyt riittävästi koiraa ja Fisu tuli selän takaa mun väärälle puolelle. Eli tästä olisi tullut kielto joka tapauksessa, vaikka oltaisi pituus onnistuttu välttämään.



Toka rata oli vähän ikävä aksarata, joka välissä piti vaihtaa puolta ohjausvalinnoille ei ollut hirveästi vaihtoehtoja, pakko oli tehdä takaaleikkauksia kohtiin, joihin en sellaisia tykkää tehdä. Rata ei tuntunut kivalta juosta, ja virheitä tuli ihan luokattoman paljon. Alussa jo Fisu tuli ohi pituudesta, vaikka mielestäni ohjasin sen ihan normaalisti ja pituus ei ollut mitenkään epäloogisessa kulmassa tai muutenkaan hankalasti. Seuraava virhe tuli keppien jälkeen valssissa, oma suunta oli vaan kertakaikkiaan väärä ja valssasin liian tiukasti, Fisu meinasi mennä keinulle putken sijaan. Keinun jälkeen taas oma valssi oli väärässä paikassa eikä Fisu ainakaan auttanut lukemalla rataa, ja vielä yhdestä hypystä ohi. Puuh, kun oltiin huonoja.



Vika rata oli tosi helppo, ainoa kohta jota mietin, oli alun takaakiertopäällejuoksu ahtaassa kohdassa. Se sujui onneksi hyvin, ja muutenkin tehtiin ihan ehjä rata, ja nollavoitto.



Maanantaina päivällä käytiin Fisun kanssa Malminkartanossa ATD:n hallilla treenaamassa tokoa Katin ja Trian kanssa. Jatkoin mielentilaongelmaan pureutumista, nyt koko treenin aikana Fisu ei päässyt kertaakaan sivulta juoksemaan minnekään ja juoksujuttuja tehtiin vain silloin, kun Fisulla ei ollut odotusarvoa juoksemiselle. Sivulla kehuin Fisua ja vapautin syömään namia, ja liikkeisiin lähdettiin joko suoraan naminheitosta tai sitten käy siihen -käskystä. Treeni sujui ihan hyvin, mielentila ei ollut todellakaan mikään paras mahdollinen mutta Fisu ei myöskään haukkunut tai mokannut mitään.

Illalla sain surullisen viestin koskien tokon PM-kisoja. Kaikesta huolimatta Fisu ei nyt sittenkään saa osallistua PM-kisoihin, ja kaikki matkajärjestelyt, rahanmeno ja tämä treenaaminen ja mielentilaongelmiin pureutuminen olikin tässä kohdassa turhaa. Harmittaa kovasti, mutta ei mahda mitään. Tulipahan Fisulle nyt tälläinen ylimääräinen intensiivinen tokotreeni-jakso, varmaankin jatketaan nyt mielentilan muokkaamista vähän rauhallisempaan tahtiin kevättä ajatellen.

Tänään iltapäivällä käytiin Nean kanssa treenaamassa lähikentällä ja nyt Hukka pääsikin leikkimään ykköskoiraa. Fisu teki vain lyhyen setin liikkeiden alkuja, tehtiin ohjatun ja eteenmenon virittelyä ilman, että Fisu pääsi kertaakaan juoksemaan. Oli aika turhautunut ja pariin kertaan mutisi kiukkuisesti vastalauseita kokemaansa vääryyteen. Otettiin muutama toista jääviä naminheitoista, niitä Fisu on sentään tehnyt koko ajan ihan hyvin eikä mielentilaongelmat näy niissä. Hukka treenasi ekaa kertaa häiriöjuttuja tarkoituksella, eli mentiin Janan lähettyville treenaamaan kontaktia Janan tehdessä eteenmenoa. Kovasti oli vaikeaa pikkupojalla, silmät pyöri päässä kuin hedelmäpelissä, mutta kertaakaan se ei yrittänyt karata minnekään ja oikein tomerasti tarjosi sivulletuloa ja kontaktia. Maahanmenoja muistuteltiin vauhdista ja maassa pysymistä vastustamisen kautta. Maahanmenoissa reagoi käskyyn hyvin ja lähtee tekemään vauhdikasta maahanmenoa, mutta tekniikka ei nyt ole oikein hyvä. Ottaa melkein joka toistolla jonkunlaisen ryömimis-askeleen maahanmenon jälkeen, jolloin liike on kaksiosainen eikä kovin nopea. Luoksetulon loppua otettiin nyt namipalkalla, välillä olen myös tehnyt lelun kanssa, mutta namilla tekee tiiviimmän asennon. Seuraamisessa ollaan nyt otettu taas harppaus eteenpäin, nyt pystytään tekemään jo useamman askeleen pätkiä ja täyskäännöksiä oikeaan ja vasempaan. Hukan seuruu tuntuu tällä hetkellä tosi kivalta! Sen asento on ryhdikäs ja intensiivinen, ei kuitenkaan epäluonnollinen tai liioiteltu. Se pitää hyvin kontaktia ja käännöksissä käyttää hyvin kroppaa. Vasemmalle käännöksiä liioittelee aika voimakkaasti, mutta se varmasti tasoittuu ajan myötä. Paikallaoloa tehtiin myös, tokaa kertaa "rivissä" eli Janan vieressä. Hukka keskittyy paikkiksessa todella hyvin, sillä ei ole pienintäkään aikomusta karata mihinkään eikä häiriintynyt Janan käskyistä tai vapautuksista. Se on paikkiksessa varsin totinen, ja selvästi menee sellaiseen tilaan, jossa keskittyy sulkemaan kaikki häiriöt pois. Se on suorastaan koomisen näköinen, se istuu kaula pitkällä kuin mikäkin kirahvi, eikä sillä korvatkaan värähdä ympäristön häiriöille. Kokeilin pariin kertaan kutsua Hukan paikkiksesta luokse, ja siinä Hukka ei reagoinut kutsuun mitenkään, se keskittyi vaan istumaan/makaamaan täysin hievahtamatta. Työsarkaa siis riittää tässäkin :D


tiistai 22. lokakuuta 2019

Hukka 8 kuukautta

Hukalla tulee taas kuukausi lisää ikää mittariin. Kulunut kuukausi on mennyt enemmän tai vähemmän tylsästi, kun mitään kovin ihmeellistä Hukka ei saikun takia pääse tekemään. Jalkoja se on kasvattanut aina vaan pidemmiksi, muutoin ei tunnu kauheasti enää kasvavan. Painoa ei ole tullut juuri lainkaan, mutta Hukka onkin nyt kyllä hiukan laihassa kunnossa. Ehkä puolisen kiloa voisi painaa enemmän. Sen uusi ruoka ei tunnu oikein tarttuvan, ja kakkaa tulee aika paljon.

Hukka 8 kuukautta, 56,5cm ja 17kg

Arjessa Hukka on ollut edelleen aika rasittava, mutta ehkä hiukan parempaan päin. Se on saanut nyt liikkua normaalit lenkit mukana flexissä, ja sen myötä saa edes jotain pientä virikettä. Hukka on sellainen harmiton hölmöläinen, ei todellakaan se penaalin terävin kynä, mutta kiltti ja hyväntahtoinen se kyllä on. Sen olemus on kaikkea muuta kuin älykäs ja valpas, kuten bordercollien kuuluisi. Kuvat ja videot kertokoon tässä enemmän kuin tuhat sanaa :D





sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Aksaa ja mielentilaongelmia

Fisun kanssa tokon treenaamiseen tuli tällä viikolla aivan uudenlaista puhtia, kun sain tietää, että pääsemme kilpailemaan tokon PM-kisoihin Tanskaan marraskuun alussa. Tokohan on ollut nyt varsin taka-alalla, koska olen kuvitellut meidän seuraavan tokokokeen olevan ensi vuoden maaliskuussa. Renkaan leirin jälkeen ei olla treenattu oikeastaan muuta kuin tottista, jälkeä ja aksaa.

No, ollaan treenattu nyt tokoa joka päivä perjantaita lukuunottamatta, ja Fisu on ollut ihan kamala. Sen mielentila on totaalisen pielessä, se on aivan liian korkeassa vireessä ja sillä on hurja odotus lelusta sekä ylipäätään juoksemisesta. En jaksa eritellä jokaista treeniä, mutta ongelmia on ainakin kierrossa, ohjatussa ja tunnarissa. Kierrossa se haukkuu, ohjatun merkistä yrittää taas vaihteeksi juosta ohi, ohjatussa hakeutuu keskikapulalle ja kun joudun pysäyttämään/korjaamaan, alkaa haukkumaan. Tunnarissa toi keskiviikkona väärän. Ohjatussa kokeilin myös leluhäiriötä, ja sekin oli liikaa, Fisu yritti tuoda lelun kapulan sijaan. Myös liikkeiden välissä Fisu tuntuu tosi kireältä, se ei pidä kunnolla kontaktia ja jää kiinni kentällä oleviin kohteisiin. Tilanne on sama, tai oikeastaan vielä pahempi kuin 2 vuotta sitten, jolloin Fisun palkanodotus ensimmäistä kertaa nousi niin korkeaksi, että se menetti hermonsa. Nyt on siis korkea aika puuttua peliin, mikäli meinaamme tokossa vielä kisata. Koska ratkaisu ongelmaan on tiedossa, Fisulla alkoi nyt taas leluton kuuri. Sitä en tiedä, ehdinkö saamaan mielentilaongelmaa ratkeamaan ennen kisoja, kun tieto osallistumisesta tuli näin viime hetkellä. Nyt Fisu tuntuu myös vastaavan treeniin selvästi huonommin kuin aiemmin, ilmeisesti sillä on nyt lelun lisäksi suurempi odotusarvo juoksemisesta ja enemmän kokemusta erilaisista kuuntelujutuista, jolloin kuuntelutreenien tekemiseen ei tarvitse keskittyä enää niin kovasti.

Torstain ja lauantain leluttomissa treeneissä Fisun tekeminen meni vain entistä huonommaksi, kun se turhautui mielestään typeristä kriteereistä ja vaatimuksista, eikä päässyt purkamaan raivoaan lelupalkkaan. Vasta tänään tuntui, että pahin raivokkuus alkaa taittumaan ja Fisu teki koko treenin hiljaa. Aiemmista leluttomista treeneistä poiketen nyt en ole voinut tehdä yhtä rennosti kuuntelua vaativia temppuja, kun niistäkin Fisu tuntuu vain nostavan kierroksia sen sijaan, että sen odotusarvo laskisi. Tänään otin siis avuksi vireen laskun ennen juoksemisjuttuja syöttelemällä Fisulle namia. Kierrossa ja merkille menossa heitin maahan namin Fisun eteen, ja hyvästä kontaktista vapautin sen syömään namin, ja suoraan namilta päästin juoksemaan. Ohjatun merkillä tein vastaavan kaavan niin, että Fisun seistessä merkillä heitin maahan namin ja kielsin ottamasta, luvan kanssa sai syödä namin ja siitä suoraan lähteä noutamaan. Näin pystyi tekemään ihan hyvin, ja jopa leluhäiriöistä huolimatta hakemaan kapulan ilman ylimääräistä sähläystä.

Hukka on treenannut Fisun treenien ohessa jotain pieniä juttuja. Ulkotreeneissä ollaan tehty seuraamispätkiä vaihtelevalla menestyksellä. Poikakoiran keskittyminen ei ole samaa luokkaa kuin äidillään, ja välillä ei koko touhusta tahdo tulla mitään. Välillä puolestaan tekee ihan kivojakin pätkiä.  Kovin pitkään se ei kyllä jaksa keskittyä vaikka tekisikin hyvin, eli treenit on pidettävä lyhyinä ja intensiivisinä ja välillä leikkiä hetki jotta asenne pysyisi hyvänä. Sisällä ollaan jatkettu ryhdikkään istumisen työstämistä. Hukka istuu helposti niin, että sen etujalat ovat kaukana muusta ruumiista. Ei harota samalla tavalla kuin Fisu, mutta liukkaalla lattialla etujalat meinaavat lähteä valumaan, kun ovat niin kaukana ja painopiste on etupään ja takapään välissä. En tiedä, tuleeko homma paranemaan sitten, kun vartalonhallinta paranee, mutta ollaan nyt aktiivisesti työstetty alustan päällä istumista ja sitä kautta jalkojen asentoa.

Viime tiistaina kävin Pukkilassa treenaamassa paimennusta. Fisu treenasi isolla laumalla hakuja ja jakoa, ja pienen pätkän myös vapaata kuljetusta. Hakukaaret oli hyviä, mutta noston jälkeen kuuntelu aina vaan vaikeaa. Jaoissa oli aluksi vähän kaoottinen meininki, mutta lopulta sain Fisun ja lampaat rauhoittumaan ja saatiin monta tosi hyvää ja rauhallista jakoa. Vapaassa kuljetuksessa Fisu menee melkein heti kamalaan juoksumoodiin, joten siinä käytin reilusti painetta ja häädin Fisun pois aina kun pyrki liian lähelle lampaita. Paimennusreissulla tein Hukalle myös jäljen matkan varrelle. Jälki oli 250m pitkä, vanheni 2h, 2 kulmaa ja keppejä 6kpl. Hukka jäljesti taas totuttuun tapaan haparoiden, ja nyt ei kyllä löytänyt kaikkia keppejäkään. Jäljellä oli myös yksi traktorinuran ylitys, se tuotti hiukan ongelmia, siinä Hukka tarkasteli aika paljon ja keskittyminen herpaantui. Yksi keppi jäi juurikin heti tuon traktorinuran jälkeen, ja yhdestä kepistä Hukka meni ohi, mutta palasi takaisinpäin tarkistelemaan ja löysi sitten kuitenkin kepin itsenäisesti.

Aksaa ollaan kisattu viime- ja tänä viikonloppuna. Viime viikonloppuna käytiin Tiian kanssa kimppakyydillä Hyvinkäällä. Fisulle kaksi aksarataa ja hyppäri, tuomarina Marja Lahikainen. Kaikki radat oli kivoja ja ohjauksellisesti varsin hyviä ja ehjiä, mutta harmillisesti kahdella radalla pikkuvirheitä ja niistä vitoset. Keskimmäisellä agiradalla onnistuttiin pitämään pakka kasassa ja siitä nollavoitto. Eilen puolestaan kisattiin Sipoossa Jaun kisoissa. Kaksi hyppäriä ja agirata, tuomarina kaikilla Henkka Luomala. Myös nämä radat oli kivoja, keskimmäinen hieman haastavampi kuin muut. Ekalla radalla aivan tyhmä virhe takaakiertohypyltä, rytmitys meni jotenkin sekaisin ja Fisu hyppäsi hypyn väärin päin. Muuten tosi kiva rata ja sujuvaa menoa. Kaksi jälkimmäistä rataa meni paremmin, niiltä molemmilta nollavoitot. Hyvältä näyttää siis SM-nollatilanne, kun neljässä kisapäivässä Fisu on kerännyt 5 nollavoittoa sisältäen tuplan :D



lauantai 12. lokakuuta 2019

Peltojälkeä ja kontrollikuvat

Keskiviikkona treenattiin Nean ja koirien kanssa multilajitreenit Viikin pelloilla. Ensin talloimme jäljet vanhenemaan, sitten haukkuilmaisua Janalle ja Hukkalle, tarkkuusruutua, pieni lenkki ja lopuksi jälkien ajo. Hukka on haukkunut nyt pari kertaa vieraalle ihmiselle, mutta ihan maksimissaan paria haukkua kerrallaan. Itse olen haukuttanut pikkuisen enemmän, 3-4 haukkua sarjana. Hukka on nyt selvästi hoksannut idean ja tarjoaa ihan hyvää haukkua ilman sen kummempia virittelyitä. Se haukkuu makuultaan luonnostaan, täytyy katsoa, jos sen saisi jaloilleen. Tarkkuusruudussa kokeiltiin ekaa kertaa täysin vierasta ja vieraan hajuista pikkuesinettä, esine oli joku pieni kuminen nappi. Otin lämmittelyksi yhden ilmaisun omalla esineellä, ja sitten suoraan ruutuun. Hukka tajusi heti mitä oltiin tekemässä ja etsintäosuus meni tosi hienosti, etsi intensiivisesti, pysyi hyvin tallatulla alueella ja löysi alle minuutissa esineen. Ilmaisu sen sijaan ei toiminut, heti kun oli uudenlainen esine, niin otti sen suuhun. Koitettiin tehdä ilmaisua pikkuesineellä erikseen, mutta siitä ei tullut mitään, koko ajan nappasi esineen suuhun ja välillä jopa yritti tuoda. Huoh. Tarvitaan siis reilusti lisää treeniä erilaisilla esineillä.

Fisun jäljellä teemana oli harhat. Tallottiin tarkoituksella Fisun ja Janan jäljet ristiin, Janan suora jälki kulki Fisun jäljen siksakin päältä niin, että jäljet ristesivät kolme kertaa. Janan jälki ajettiin ensin, eli Fisun jäljellä oli reilun tunnin vanha harha ja aivan tuore, noin 10min vanha harha. Fisun jälki oli 1h 15min vanha, 400m pitkä, 4 keppiä, muutama namikasa, ei varsinaista janaa. Fisu selvitti jäljen tosi hienosti. Porskutti jälkeä tasaiseen tahtiin, söi kaikki namit ja ilmaisi kaikki kepit. Kulmat selvitti ongelmitta, pieniä tarkastuskierroksia teki parissa kulmassa. Ekaan harhakohtaan reagoi tarkastamalla harhaa molempiin suuntiin noin metrin verran. Tokaa harhaa tarkasti parin askeleen verran takajäljen suuntaan, ja vikaan harhaan ei reagoinut lainkaan.


Eilen otin Hukan mukaan töihin ja napattiin aamulla kontrolli-röntgenkuva Hukan olkapäästä. Kuva näytti todella hyvältä, paremmalta kuin olin uskaltanut toivoa. OCD-muutosalue on selvästi lähtenyt paranemaan, luussa ollut kuoppa on nyt paljon matalampi kuin ekoissa kuvissa. Hukkahan ei ole ontunut missään vaiheessa tähystyksen jälkeen, mutta välillä se nuolee vasenta etujalkaa. Suunnitelmana on nyt jatkaa vielä rajoitettua liikuntaa, jotta hyvällä mallilla olevaan paranemiseen ei tulisi takapakkia, ja kontrolloida muutos vielä ultraäänellä parin viikon kuluttua ja CT-kuvauksella joulukuussa.

Vasemmalla perjantaina otettu kontrollikuva, oikealla lähtötilanne 7 viikkoa sitten
Tällä viikolla ollaan nautittu ihanasta ruskasta. Olen ulkoiluttanut kameraa pariinkin otteeseen lenkkien yhteydessä.





maanantai 7. lokakuuta 2019

Pikkukalojen luokassa

Viime viikon tiistaina käytiin Hukan kanssa pitkästä aikaa hakutreeneissä. Risteilytreenejä en uskalla vielä tehdä (tai muutenkaan juoksuttaa Hukkaa vapaana), joten tehtiin hajunhakuja. Neljä maalimiestä, jotka kaikki noin 30m syvyydessä. Ekalla päästin heti kun sai hajun, muilla palasin muutaman metrin keskilinjalle päin lähettämään. Ilma oli viileä, kostea eikä tuullut yhtään, joten aika lähelle jouduttiin menemään, ennen kun sai hajun. Hyvin Hukka muisti mitä oltiin tekemässä ja oli tosi ilahtunut maalimiehistä. Lopuksi keskilinjalla haukutin vielä itse Hukkaa, ja parin haukahduksen verran Hukka sai kokeilla ilmaisua myös maalimiehellä. Eiköhän siitä haukkuva tule!

Stepsu tuli hakutreenien yhteydessä takaisin kotiin. Step on ollut syyskuun alusta lähtien Tiian luona hoidossa, lähinnä Gavan seurana ja tukena arjessa, mutta myös helpottamassa tilannetta saikkuilevien kalojen kanssa. Stepsu oli viihtynyt hyvin, eikä olisi varmaan pistänyt pahakseen, vaikka olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Step pääsi myös poseeraamaan Tiian kameran eteen :)




Fisu on siirtynyt nyt aksassa pikkukalojen luokkaan. Ollaan sterkan jälkeen treenattu kaikki treenit pikkumaxi-rimoilla, ja nyt viikonloppuna kisattiin ensimmäistä kertaa pikkumaxeissa. Lauantaina käytiin Sipoossa saksalaisen Stefanie Semkatin radoilla. Olin ilmoittautunut vain kahdelle radalle, kun en halunnut mennä peräkkäisiä hyppäreitä. Eka rata oli aksarata, ja varsin vaikea sellainen. Ei sinänsä mitään yksittäistä kohtaa, jota Fisu ei olisi osannut, mutta paljon ansaesteitä, hankalia kulmia ja kovaa vauhtia. Isoissa maxeissa tuli vain yksi nolla yli 40 kisaajasta - ei siis todellakaan mikään helppo homma! Fisu tönäisi heti 2. esteen siivekettä päällejuoksussa ja siitä rima alas. Muuten tehtiin aivan superhyvä rata, kaikki linjat ja ohjaukset menivät niin kuin olin suunnitellutkin. Fisu tuntui kulkevan kovaa, mutta ei mitenkään holtittomasti. Vitosella 2. sijalle ylivoimaisella ajalla, kun pikkumaxeissakin tuli vain yksi nolla.

Toka rata oli myös haastava, etenkin pari ansakohtaa. Sain radan alun sujumaan tosi hienosti, ensimmäinen (pahin) putkiansa ei Fisua houkutellut lainkaan. Keppien jälkeen radan puolivälin paikkeilla Fisu meinasi persjätöllä tulla putkesta ohi, mutta sain sen viime hetkellä tönäistyä putkeen. Siinä meni kuitenkin rytmi sekaisin, enkä saanut enää koko loppuradan aikana kiinni rytmistä. Loput 10 estettä oli yhtä pelastelua, kammottavia linjoja ja epätoivoista "tässätässätässä" huutoa. Jotenkin kummasti sain kuitenkin Fisun vietyä nollalla maaliin, ja Fisu voitti!

Sunnuntaina kisattiin Riihimäellä, mentiin kimppakyydillä Tiian kanssa. Pikkumaxeja oli vain 8, eli taso ei todellakaan huimannut päätä :D Kaikilla radoilla tuomarina Minna Räsänen. Eka aksarata oli tosi kiva ja helppo, ainoastaan yksi putken jälkeinen in-in kohta, jossa sai olla tarkkana. Fisu kulki tosi kivasti, mutta ärsyttävästi kolmanneksi vika rima alas. Ehdin jo kauhistumaan, että nytkö Fisu ei enää pysty pitämään edes pikkumaxi-korkuisia rimoja ylhäällä, mutta video paljasti, että tässäkin hypyssä Fisu tönäisi siivekettä, eikä suinkaan osunut rimaan. Vitosella 2. sija ja kaikkien säkäluokkien nopein aika.

Toka rata oli myös helppo ja sujuva, ja siinä tehtiinkin oikein hyvä ja siisti nolla. Puomilla tosin Fisu joutui hetken odottelemaan, mutta muuten hyvin sujuvaa menoa. Aika riitti ylivoimaiseen voittoon.

Vika rata oli hyppäri, selvästi vaikeampi kuin kaksi edellistä, mutta ihan mentävissä. Tämä rata kaatui tekniseen puutteeseen, eli seinään päin mentävät kepit ei sujuneet, Fisu jätti kesken. Huomaa, ettei olla treenattu vielä hallissa tällä kaudella, ulkokentillä näitä seinään päin menoja ei tule treenattua kun tilaa on reilusti joka suuntaan. Otin kepit uudestaan, ja uusinnalla pujotteli loppuun, mutta rytmi katosi virheen myötä ja kielto vielä hypyltä pian keppien jälkeen. Kympillä kuitenkin 3. sijalle ja taas saatiin palkintoja :D

Tänään aamupäivällä käytiin Läyliäisissä paimentamassa Ian Doddin ohjauksessa. Otin ekalle kierrokselle teemaksi ajon, kun se nyt on Fisulla selkeästi isoin kompastuskivi. Tehtiin noin 100x100m kokoisella laitumella, annoin Fisun ajaa lampaita reunoja pitkin ja pysyttelin itse takana/sivussa. Lampaat olivat tosi kivan herkkäliikkeiset, ja niitä Fisu pystyikin ajamaan yllättävän hyvin. Paikoitellen ajautui liian lähelle laumaa eikä ymmärtänyt itse pitää etäisyyttä. Tälläisiä hyviä ajokokemuksia tarvittaisiin paljon, jotta saisin Fisun itseluottamusta kasvatettua. Toinen kierros tehtiin yritettiin tehdä jakoja, mutta lampaat eivät oikein suostuneet erkaantumaan ja yhdistyivät heti, eikä Fisu saanut niitä pidettyä erillään vaikka saatiin pariinkin kertaan lauma jaettua. Siirryttiin sitten toiselle pellolle ja isommalle laumalle, josta saatiin jaettua pienempi porukka, jota Fisu työsti vetoa vastaan. Sitten yhdistettiin porukat, ja Fisu sai pariin kertaan koittaa hakea koko lauman. Saatiin ohjeeksi treenata mahdollisimman paljon isolla laumalla vapaamuotoista työskentelyä, jotta Fisun omaa ajattelua ja työälyä saisi paremmaksi. Sen myötä jakojenkin pitäisi helpottua, kun Fisu oppii paremmin ajattelemaan itse ja ennakoimaan lampaiden liikkeitä.

Paimennuksen yhteydessä kävin tallomassa läheiseen metsään Hukalle jäljen. Jälki oli noin 250m pitkä, 7 keppiä, vanheni vähän reilun tunnin. Jäljellä oli yksi kulma ja pieni, muutaman metrin jana. Otin lämmittelykepin ennen jäljelle menoa, sen Hukka ilmaisi hyvin. Jälkeä lähti etsimään innokkaasti ja reagoi heti jälkeen, mutta otti takajäljen. Ei tajunnut itse kääntyä, ja pyöri janalla niin paljon, että meni aivan solmuun liinan kanssa, jouduin pysäyttämään ja aukaisemaan solmut. Siitä jatkoi sitten oikeaan suuntaan, mutta hiukan epävarmennin kuin yleensä. Ekan kepin nosti, vaikka ei ollut ihan jäljen päällä. Koko jäljen ajan se seilasi aika paljon, ei pysynyt oikein jäljellä ja nosteli nenää vähän väliä. Jotenkin ihmeen kaupalla se kuitenkin bongasi kaikki kepit. Kulmankin selvitti hienosti, vaikka itse muistin väärin ja oletin kulman olevan jo aiemmin, ja en meinannut päästää Hukkaa etenemään jäljellä. Vikalla kepillä leikittiin, muista sai palkaksi kissanruokaa purkista. En oikein tykkää Hukan jäljestystyylistä, siitä tulee kovasti Sara mieleen. Se ei missään nimessä ole äitinsä kaltainen tyylikäs, intensiivinen jäljestäjä vaan menee nenä korkealla, ei oikein pysy jäljen päällä, seilaa ja kiskoo milloin minnekin. Välillä pysähtyi syömään heinää tai peuranpapanoita, eikä oikein näytä siltä, että ottaisi työtä kovin vakavasti. Siksi onkin hämmästyttävää, että se kuitenkin löytää kepit! Ihan samaa muistan hämmästelleeni aikoinaan Sarankin kanssa... Pellolla Hukka työskentelee paremmin, siinä on selvästi maavainuisempi ja keskittyneempi. Koitan varmaan mahdollisuuksien mukaan jatkaa jäljen työstämistä ainakin osittain pellolla, vaikka fh-jäljellä tuskin tullaankaan ikinä kisaamaan.



Stepin mielipide ryhmäkuvista kalojen kanssa... :D