torstai 8. heinäkuuta 2021

Kesäpäiv(i)ä Kangasalla

 Alkukesään on mahtunut niin paljon kaikenlaista, ettei ole ehtinyt blogia pahemmin päivittämään. Touko-kesäkuun vaihde kului intensiivisesti tokon parissa, kun kisattiin 3 viikon aikana neljä tokon karsintakoetta Fisun kanssa. Fisu suoritti kaikki kokeet varsin tasaisella työskentelyllä, Tampereelta molempina päivinä pieniä virheitä (lauantaina paikkiksen maahanmenoon tuplakäsky, sunnuntaina kierrossa seisoi istumisen) mutta täsmälleen samat pisteet, eli 1-tulos 285p. Seinäjoella selvittiin ilman varsinaisia liikevirheitä ja pisteitä vähän enemmän, 294p. Vaikka en tykkää yhtään kisata näin tiheästi, eikä Fisullekaan tälläinen tahti oikein sovi, olen silti ihan tosi tyytyväinen siihen, miten pystyttiin selviämään kaikista kokeista enemmän tai vähemmän kunnialla. Tällä tulostasolla Fisu lunasti ansaitusti paikkansa kolmansiin MM-kisoihinsa, eli elokuussa lähdemme Sveitsiin!

Tokokisojen oheella käytiin kesälomareissulla pohjoisessa, eli Seinäjoen karsinnasta jatkoimme matkaa Oulun kautta Rovaniemelle, ja lomailimme siellä muutaman päivän. Mukana reissussa olivat vain Fisu ja Hukka, koska Stepille pitkät autossa istumiset ja päiväretket uusissa maisemissa olisivat olleet liian rankkoja. Step puolestaan lomaili äitini kanssa Ruokolahdella, ja sai nauttia järvessä uimisesta ja laiturilla hengailusta.


Step 13,5v

Kesälomareissun jälkeen päästiin muuttohommiin, eli muutettiin Kangasalan puolelle ihanaan taloon metsän laitaan, ja vihdoin ja viimein meillä on kunnollinen piha! Lähiviikot onkin sitten puuhattu enimmäkseen kotihommia, purettu tavaraa ja laitettu pihaa. Fisulle pidin parin viikon lepotauon tokosta ennen kuin aloitimme liikkeiden kokoamisen seuraavaa koitosta eli toko-SM:iä varten. 

Toko-SM:iä ajatellen olemme käyneet Fisun kanssa parit kehätreenit Tamskilaisten kanssa porukalla ja treenailleet muutenkin pääasiassa ulkona nurmella. Periaatteessa Fisulla on liikkeet ihan ok mallilla ja mielentila on ollut aika hyvä, mutta suurena ja todella ikävänä ongelmana lähes kaikissa treeneissä on olleet pörriäiset. Ulkona nurmikentillä niitä riittää, ja erityisesti rauhallisissa liikkeissä (kaukot, paikallaolot) pörräävät ampparit, kimalaiset ja paarmat häiritsevät Fisua todella paljon. Kyse ei ole mistään pienestä ärsytyksestä tai pörriäisten napsimisesta, vaan Fisu ihan oikeasti PELKÄÄ kaikkia pörrääviä hyönteisiä, eikä todellakaan pysty tekemään töitä jos sen ympärillä pörrää hyönteisiä. On siis jokseenkin todennäköistä, että jos SM-kisakentällä lentelee pörriäisiä, niin Fisu ei pysty tekemään kumpaakaan paikallaoloa eikä kaukoja. Tuntuu tosi kurjalta ylipäätään laittaa Fisua sellaiseen tilanteeseen, josta tiedän, että se ei selviä ja sitä ahdistaa kamalasti. Tällä viikolla olen yrittänyt kaikin keinoin järjestää Fisulle tilanteita, joissa päästään treenaamaan ulkona ilman, että sen tarvitsee ahdistua pörriäisistä. Olemmekin käyneet nyt kolmena aamuna todella aikaisin treenaamassa ennen kun pörriäiset heräävät. 

Hukkakin on saanut treenailla tokojuttuja äitikalan treenien ohella. Toissapäivänä testasin huvikseni sen kanssa tokon avoluokan liikkeet läpi, ja yllättävän hyvältä näytti! Hukalle voisi kyllä alkaa katselemaan vaikka syksylle kisapaikkaa, sen tekeminen on mennyt taas kovasti eteenpäin ja tuntuu, että se voisi selvitä jo kunnialla avosta läpi.

Tokon lisäksi ollaan treenattu ja vähän kisattukin aksaa. Viikko sitten maanantaina Tamsk järjesti snooker-kisat, joihin ilmoitin sekä Hukan että Fisun, Hukan maxeihin ja Fisun pikkumaxeihin. Itse tykkään hurjasti noista games-lajeista, vaikka kokemusta onkin vielä tosi vähän. Molemmille radoille olin miettinyt etukäteen monta hyvää vaihtoehtoa, mutta livenä kentällä estevälit olivatkin niin pitkät, että suurin osa suunnitelmistani olisi ollut liian pitkiä tarjolla olevaan aikaan nähden, joten jouduin miettimään sunnitelmat uusiksi. Sain kuitenkin molemmille radoille mielestäni ihan hyvät suunnitelmat tehtyä, ja pienissä luokissa niillä pääsikin sitten jo pitkälle!


Ekalle radalle suunnitelmani alkuosuudelle Fisun kanssa oli 7-7-7 siten, että A:n ja pituuden väliin jäävä punainen hyppy jätetään käyttämättä. Suunnitelma vaihtui kuitenkin lennossa, koska Fisu pudotti heti ensimmäisen punaisen hypyn riman, ja jouduin siirtymään suoraan seuraavalle punaiselle hypylle, eli maalin vieressä olevalle hypylle. Sain kuitenkin improvisoitua niin, että onnistuimme tekemään suunnitelman 7-7-7, kun tarjolla oli se yksi ylimääräinen punainen hyppy, jonka pystyin suorittamaan keppien jälkeen. Aikaankin olisimme varmaan ehtineet, mutta loppuosuuden 7A putkesta en saanut Fisua jarrutettua, vaan hyppäsi punaisen hypyn ja näin ollen vikat 7p jäi saamatta. Tuloksella 44p Fisu kuitenkin voitti pikkumaxit. 

Hukan alkuosuuden suunnitelma ekalle radalle oli 7-4-7, ja se onnistuikin hienosti. Loppuosuudella kuitenkin mokattiin sama kohta kuin Fisun kanssa, en saanut Hukkaakaan kääntymään tiukasti 7A putkesta ja kun yritin kalastaa sitä niin, ettei menisi samalle hypylle kuin Fisu, Hukka kääntyikin takaisin 7A putkeen keppien sijaan. Eli pisteitä 41, ja sillä maxien 2. sija. 


Tokalle radalle tuntui olevan vaikeampi keksiä hyvää suunnitelmaa johon aika riittäisi, mutta Fisun kanssa päädyin yrittämään 4-7-7. Tämä menikin aikalailla nappiin, ja myös loppuosuus onnistui tosi hienosti, aika riitti helposti ja tuloksella 48p Fisu voitti myös tämän radan.

Hukan kanssa arvelin, että sillä ei riitä alkuosuudessa aika tekemään keppejä kuin kerran, ja epäilin, että loppuosuuden keppikohtakin on sille liian vaikea, joten päädyin tarkoituksella suunnittelemaan sille alkuosuudelta mahdollisimman ison pistesaldon niin, että aika ei tarvitsisi riittääkään loppuosan kepeille asti. Tehtiin siis alkuosuudelta 4-5-6-7. Hukka ylitti tällä radalla kaikki odotukset ja selviytyi varsin haastavista kuvioista aivan superhienosti! Tiukka käännös aalta, 7A-hypyn ohitus ulkokautta ja kaikki keppikulmat onnistui superhienosti! Eikä jäänyt paljosta kiinni, etteikö aika olisi riittänyt jopa niihin loppuosuuden keppeihin jotka Hukka yllättäen osasikin. Hukalle 46 pistettä ja maxien voitto!

Pk-lajeja ollaan touhuiltu vähän vähemmän aktiivisesti. Kertaalleen kävin Hukan kanssa tekemässä vinoestettä Niihaman kentällä, ja siinä hirvi menee aika kivalla tekniikalla ihan luonnostaan. Ei näytä yhtään siltä, että aikoisi tappaa itsensä esteellä, mutta ei myöskään epäröi tai hidastele vaan menee aika rennosti. Tottiksen lisäksi Hukka on tehnyt nyt kaksi jälkeä! Hukkahan ei ole treenannut jälkeä lainkaan ihan pikkupentuaikojen jälkeen, silloin tehtiin muutamia keppi-ilmaisutreenejä. Rovaniemen reissulla ihan huvikseni kokeilin tallata Hukalle ehkä noin 100m pitkän suoran jäljen, johon laitoin 4 keppiä ja annoin vanheta jonkun 20min. En sanonut Hukalle mitään, vein sen vaan jäljen alkupaikkaan ja katsoin mitä tapahtuu. Hukka lähti heti jäljestämään, ekaan keppiin ei reagoinut mutta loput kolme keppiä nosti, ja pysytteli ihan kohtalaisen hyvin jäljellä koko matkan. Toisen jäljen tein eilen, noin 200m pitkä ympyrän muotoinen jälki, jossa taas 4 keppiä ja vanheni 45min. Jälleen Hukalla oli ihan selkä ajatus siitä, mitä jäljellä kuuluu tehdä, se lähti heti työstämään jälkeä, tarkasteli kyllä jonkun verran eikä ole mikään super tarkka, mutta taas nosti 3/4 keppiä ja selvitti jäljen itsenäisesti loppuun! Hukan kanssa mulla ei ole tarkoituksena varsinaisesti edes tähdätä jäljellä kisaamaan, mutta EK:ssa haluaisin sen kanssa kyllä startata joten tehdään jälkeä sen verran, että selviäisi EK-kokeen jälkiosuudesta. Näyttää siltä, että se ei tule olemaan kovin suuri haaste :) 

Uutena juttuna Hukka on päässyt nyt starttaamaan oikeat vepetreenit ihan oikeassa veperyhmässä! Eilen käytiin ekoissa treeneissä. Hukka teki kaksi veneestä hyppyä ja kolme köyden hakua lyhyillä matkoilla. Veneestä hypyssä ekalla epäröi ihan hetken ennen kun hyppäsi, tokalla ponkaisi suoraan reippaasti veteen. Köyden haussa myös alkuun epäröi ihan hiukan, mutta heti tokalla toistolla lähti ihan tosi reippaasti uimaan ja vikalla laitettiin jo ihan pikkuisen vastusta köyteen ja venettä soudettiin Hukan perässä sen tuodessa köyttä rantaan. Eiköhän ainakin nämä kaksi liikettä tule olemaan aika helppoja Hukalle :)

Terveysmurheita on ollut alkukesän aikana kaikkien koirien kanssa. Fisun tokon istumiset huononivat ihan ilmiselvästi Turun karsintojen jälkeen, en meinannut saada sitä treeneissä millään istumaan normaalin napakasti etenkään kierrossa, jäi ihan ihmeelliseen kyykkyasentoon seisomaan. Tampereen karsinnoissa kierron asentona oli sunnuntaina istuminen, ja ekaa kertaa ikinä Fisu jätti sen tekemättä. Varasin sille sitten ajan fyssarille, ja syykin istumishaluttomuuteen löytyi, Fisulla oli koko lantio tosi pahasti jumissa :( Jumeja saatiin onneksi auki, ja nyt istumiset ovat taas palautuneet normaaleiksi. Juhannusta edeltävänä torstaina vuorostaan Stepille puhkesi vestibulaarisyndrooma. Pahinta oireilua kesti kolmisen päivää, ja sen jälkeen tasapaino lähti palautumaan vähitellen. Edelleenkään Step ei ole täysin normaali, enkä tiedä palautuuko se edes normaaliksi, mutta nyt sentään pysyy jo paremmin pystyssä ja pääsee lenkeillä ihan hyvin liikkumaan.

Hukallakin on varmaan jokin paikka jumissa, kun se on alkanut raapimaan itseään molemmista kyljistä ja lantion alueelta. Ensin ajattelin, että sillä on uimisesta jäänyt iho jotenkin likaiseksi tai saanut järvestä jonkun kutisevan taudin, ja pesin sen shampoolla ja tutkin ihon. Kutina ei kuitenkaan helpottanut ja iho itsessään näyttää aivan täysin normaalilta, joten en mitenkään jaksa uskoa, että nyt on kyse mistään ihosairaudesta tai allergiasta, kutinan sijaintikin on tosi outo sellaista ajatellen. Varasin siis Hukallekin ajan ensi viikolle fyssarille, jospa silläkin on selkä jumissa ja oireilee sitä noin.

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Karanteenissa jälleen

Viime sunnuntaina kävin jo kolmatta kertaa pikaisella päiväreissulla Ruotsissa tienaamassa yhden karanteenin lisää. Aihe reissulle oli sama kuin edellisilläkin kerroilla, eli uusi etälauman jäsen eli pentu <3 Suomeen lensi pikkuinen brindle trikki bc narttu Emenems May eli "May". May on mulla yhteisomistuksessa ja muuttaa Raumalle Jennin luokse. Mayn saapuminen Suomeen tapahtui muutaman mutkan kautta, mutta toistaiseksi olen tosi iloinen näistä mutkista jotka johdattivat mun ja ihanan pikku tiikerin tiet kohtaamaan :)  Olen seuraillut Mayn emää Emenems Zapya jo useamman vuoden ajan, bongasin itseasiassa Zapyn silloin kun Fisulle etsittiin urosta, kaivelin netistä tietoa Miosta ja Zapylle oltiin niihin aikoihin suunnittelemassa myös pentuetta Mion kanssa. Mietin jo silloin, että jos Fisu olisi jäänyt tyhjäksi, olisin voinut ottaa itselleni pennun Zapy-Mio yhdistelmästä. Zapy jäi kuitenkin tyhjäksi ja Fisun pennuista Hukka jäi kotiin, joten Zapyn pentu jäi vielä haaveen asteelle. Zapy on itseasiassa syy siihen, miksi alunperin kiinnostuin Ellestä ja sen pennuista, Zapy on nimittäin Ellen emä. Kun tänä keväänä sitten bongasin, että Zapylle on tulossa pentue hienon brittiläisen paimenuroksen Newbold Jimin kanssa, en voinut vastustaa kiusausta ja kysyin pentua, vaikka mulla ei ole itsellä mahdollisuutta ottaa pentua eikä ollut edes ketään varmaa kotiehdokasta pennulle tiedossa. Niihin aikoihin en vielä tiennyt, tulisiko meille riittämään Ellen pentua, ja suvullisesti oikeastaan tämä Zapyn pentue oli jopa kiinnostavampi kuin Ellen pentue, joten ajattelin, että pelaan varman päälle jotta saisin itselleni yhteistyönartun Zapyn suvusta jompaa kumpaa kautta. No, Ellen pennut syntyivät ja saimme Hannan kanssa tiedon siitä, että yksi Ellen tytöistä muuttaa meille, joten ajattelin, että ehkä en sitten ota Zapyn pentua. Zapyn pennut syntyivät maaliskuun lopussa ja kasvattaja ilmoittikin, että tästä yhdistelmästä ei riittänyt pentua mulle. Kävimme huhtikuussa hakemassa Zapyn lapsenlapsen Zecin Suomeen, ja olin reissun jälkeen todella vaikuttunut siitä, miten ihania Elle ja sen tyttäret olivat. Samoihin aikoihin, Zapyn pentujen ollessa 4vko ikäisiä, tuli kasvattajalle narttupentuihin yksi peruutus ja kasvattaja tarjosi pentua mulle. Koska Jennikin innostui myös tästä pentueesta, oli päätös tehty :)

Tällä kertaa olin pennunhakureissussa yksin. Treffattiin Mayn kasvattajan Mikaelan kanssa lentokentän lähettyvillä hotellilla, ja pääsin näkemään samalla Mayn emän Zapyn. Zapy vaikutti todella mukavalta ja iloiselta, sosiaaliselta ja täyspäiseltä nartulta, hyvin saman oloinen kuin tyttärensä Elle, jonka tapasin edellisellä Ruotsin visiitillä. Reissu meni kaikin puolin hyvin, mitä nyt kastuin jälleen kerran. Ruotsissa sataa nähtävästi aina, kun olen siellä... May oli ihana, sosiaalinen ja reipas pikkuinen, käyttäytyi kaikin puolin järkevästi vaikka lentokentän vilinässä ihmeteltävää riitti. Kaikki pissat ja kakat teki reissun aikana pihalle, lennon aikana ei päästänyt inahdustakaan vaan nukkui koko matkan, ja automatkalla Helsingistä Tampereelle käänsi ensimmäistä kertaa kylkeä vasta Lempäälän kohdalla. May sai viettää ensimmäisen yönsä meillä, Jenni tuli hakemaan sitä maanantaina. Hauskaa oli päästä tutustumaan pikkuiseen vähän paremmin jo heti alkuunsa <3 





Mayn vanhemmat Emenems Zapy ja Newbold Jim

Kuva (c) Mikaela Prim


maanantai 24. toukokuuta 2021

Hukan luokkanousu ja tokon karsintaturneen avaus

Viikko sitten Hukka pääsi jatkamaan aksauraansa, kun ajeltiin Janakkalaan aksakisoihin sunnuntaina iltasella. Tarjolla oli kaksi rataa, tuomarina Sari Mikkilä. Vähän mietitytti, miten Hukka toimii vieraassa hallissa, kun sehän ei ole edes treenannut aksaa oikeastaan ikinä muualla kuin Tamskilla. Ykkösten hyppäri oli varsin haastava, ei todellakaan mitään suoraa rallattelua ja ihan oikeasti sai pohtia ohjausvaihtoehtoja muutamaan kohtaan. Heti alussa oli pimeään putkikulmaan lähetys niin, että vieressä samalla suunnalla oli ansahyppy. Siinä Hukka ei nähnyt putkea vaan lähti hakemaan ansahypylle. Sain kyllä kääntymään pois hypyltä, mutta koska oma rytmitys meni siitä sekaisin, en tehnyt putkijarrua enkä sanonut käännöskäskyä, joten myös putkelta käännös venähti. Muuten tehtiinkin sitten hyvä ja sujuva rata, ja nolla! Tulos -22,29s (etenemä 5,5m/s) ja sija 3./22 ja siirto kakkosiin! Aikamoista tulosvarmuutta hirvimieheltä, kisattiin 1-luokassa 6 starttia joista 4 nollaa! Ei siis jääty illan toiselle radalle vaan lähdettiin kotiin, treenaillaan tässä välissä ja startataan kakkosissa seuraavan kerran :)




Viikolla treenailtiin ahkerasti tokoa Fisun kanssa ja koitettiin pikavauhtia laittaa liikkeet kisakuntoon. Tuntuu, että ollaan treenattu melkeinpä pelkästään mielentilaa kuuntelutreenien kautta ja varsinaiset liikkeet on olleet todella vähällä huomiolla. Liikkurointia ei olla tehty juuri ollenkaan ja koirahäiriöitä saatiin vähäsen T-leirillä mutta muuten ollaan treenailtu lähinnä yksin. 

Lauantaina päästiin Fisun kanssa pitkästä aikaa tositoimiin, kun tokon edustusjoukkueen valintakokeet käynnistyivät Turussa. Arvoin meille numeron 10, eli mukavasti puolivälin paikkeilla. Liikkeet tehtiin kahdessa kehässä, ja loppuun paikkikset. Tuomareina Ralf ja Pirkko. Iloisena yllärinä arvostelulapun mukana sai kommentit tuomarilta!

Tunnari: 7 aloitti haistelun oman kohdalta ja selkeästi reagoi siihen mutta ei ottanut, tarkisti muut ja otti oman. Kommentteina "menee oman ohi ekaksi, paluu hieno, pa vino" 

Kiertonouto: 8 kiertäessä tönäisi kartioita, istuminen ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä yleensä ja sivulletulo ihan vino. Kommentteina "istuminen vino, loppu pa vajaa"

Seuraaminen: 8,5 tuntui aika kivalta muuten, mutta useampi vino perusasento tuli ja peruutuksessa ei istunut, oli jotenkin tosi takana siinä kohtaa kun pysähdyin ja varmaan luuli, että tehtiin tarkoituksella seisomistreeniä. Kommentit "peruutuksen loppu pa suorittamatta, juoksemisessa pientä vinoutta"

Ruutu: 9,5 oli ihan hieno, ennakoi aavistuksen ruudussa stoppia mutta peesasin itse aika hyvin, pysähtyi ihan keskelle. Kommenttina "seisomisessa selkälinja ei täydellinen"

Luoksari: 9,5 stopissa ei tehnyt lukkojarrutusta, kuten ei yleensäkään keinonurmella tee. Muuten oli ihan hyvä. Kommentit "hyvä alku, erinomaiset stopit suhteessa vauhtiin, pieni liukuma maahanmenossa"

Kaukot: 9 sivulta maahan mennessä jätti etutassut huonosti ja korjasi ne heti kun jätin maahan, eli siinä kohtaa liikutti tassuja. Muuten etutassukriteeri piti hyvin, kääntyi aika selvästi vinoon. Kommentit "aavistuksen vino lopussa, istuminen hieman vajaa"

Zeta: 9 mulla oli jotenkin vaikeuksia itsellä keskittyä ja jouduin ihan tsemppaamaan että käsken oikeat asennot. Ei ehkä oltu kumpikaan ihan täysillä mukana tässä. Kommentit "maahan hieman vino, istuminen olisi voinut olla nopeampi, asentojen pysyminen upea"

Ohjattu: 8,5 merkille pysähtyi itse, peesasin vaan käskyllä. Arvottiin oikea, meinasi lähteä tosi voimakkaasti sivuun mutta korjasi saman tien linjan, kapulan nosto oli ehkä vähän löysä. Kommentit "haussa kaarre, aavistuksen ennakoi merkkiä, hyvä rytmi"

Istuminen: 10 ilmeisen hyvä

Makuu: 9,5 reagoi maahanmenokäskyyn heti ja meni tasajalkaa, mutta ihan viimeiset 10cm maahanmenossa oli vähän nihkeää

Yht. 282p ja sija 2./16. Ihan hyvä turneen aloitus siis, ja ennen kaikkea olen tyytyväinen Fisun mielentilaan! Treeni on sen osalta tuottanut tulosta, näin kivalta kalanen ei ole tuntunut aikoihin! Oli kaikissa liikkeen aluissa tosi hyvin kontaktissa, ei näyttänyt ollenkaan sellaiselta kireältä tai sulkeutuneelta, liikkeiden väleissä tarjosi aktiivista kontaktia ja oli tosi sopivassa vireessä, tuntui iloiselta ja keskittyneeltä koko suorituksen läpi <3 Virheet olivat meille ihan tyyppivikoja, tunnarissa ollaan työstetty viime sm:stä asti itsevarmuutta ottaa oma heti kun se osuu kohdalle, ja siitä huolimatta ohitti sen haistelussa. Vinot perusasennot ovat olleet riesa koko Fisun kisauran ajan, samoin ruudun ja merkin ennakointi. Kaukojen vinotus on pahentunut etujalkakaukojen myötä ja tuskin sitä täysin saan ikinä korjattuakaan.



perjantai 14. toukokuuta 2021

Hukan ensimmäiset agilitykisat

Viime perjantaina oli jännä päivä, kun Hukka starttasi ensimmäistä kertaa agilitykisoissa. Kisat oli Tamskilla eli tuttu paikka, mutta halliin vaihdettiin uusi keinonurmi viikkoa ennen kisoja, joten alusta oli Hukalle varsin vieras, oltiin ehditty käydä hallissa vain kaksi kertaa ennen kisoja. Perjantaina oli kaksi rataa ykkösille, ensin hyppäri ja sitten agirata, molemmilla tuomarina Minna Räsänen. Mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin, koska Hukka piti mitata. Tuomari sai korkeudeksi 57cm eli saman kuin mitä itse olen mitannut. Ei pelkoa että olisi pikkumaxi tai rajatapaus :D

Hukan eka kisarata oli mun mielestä varsin hankala ja kiemurainen hyppäri. Oli tiukkoja wrappeja hypyiltä, suorasta putkesta tiukka käännös, ansaesteitä ja jopa yksi takaakierto! Ei todellakaan sitä, mitä oletin 1-luokan hyppärin olevan. Onneksi Hukka on kuitenkin treenannut jo paljon vaikeampiakin juttuja kuin ykkösten kuvioita. Startattiin aika lopussa luokkaa, ja juuri meitä edeltävä koira ei ollut oikein hallinnassa, ja juoksi kertaalleen kentältä takaisin lähtöalueelle ja tuli melkein Hukan luokse asti. Onneksi ei ollut ilkeällä mielellä liikkeellä, eikä Hukkaa pahemmin kiinnostanut. Radalla Hukka tuntui aika hitaalta ja tahmealta, selvästi oli vähän epävarma tilanteesta ja jännitti. Tuntui, että olin koko ajan vähän väärässä paikassa kun jouduin odottelemaan koiraa. Ohjauksellisesti rata meni muuten hyvin, paitsi lopun takaakierrossa olin vähän turhan pitkällä ja peitin itse hyppyä, ja siinä Hukka lähti ensin lukemaan väärää estettä, mutta vaihtoi sitten fokuksen takaakiertohyppyyn, kun jarrutin omaa liikettä. Takaakiertohypylle käännös vähän valahti, mutta muuten ihan hyvä rata, ja nollalla maaliin! Tulos -17,44s, LUVA ja sija 2./20. Vaikka rata oli aika kiemurainen ja Hukka ei kulkenut missään nimessä täysiä, niin yllättävän hyvään etenemään se pääsi, meni 5,44m/s.


Toka rata oli muuten ihan mukava agirata, mutta puomi oli hankalassa kohdassa, exit oli loiva käännös oikealle, suoraan edessä ansaputki vähän kauempana, pakko oli vaihtaa puolta joko ennen tai jälkeen, ja puomia edeltävä hyppy oli selvästi sivussa niin, että koira ei tullut suoraa linjaa puomilla, jos kääntyi hypyltä liian tiukasti tai toisaalta jos valui hypyltä. Ei todellakaan sellainen rata, jonka olisin halunnut mennä ekana kisaratana ekan juoksarikoirani kanssa... Mietin ja testailin miljoonaan kertaan puomikohtaa, muun radan kävelin tutustumisessa ehkä kerran läpi. Päädyin lopulta tekemään puomia edeltävällä hypyllä persjätön, sillä uskoin pääseväni itse riittävän pitkälle ohjaamaan puomin jatkon ja pitäväni huolen siitä, että Hukka ei käänny liian tiukasti puomia ennen. Rata meni ohjauksellisesti lopulta onneksi hyvin, sain persjätöllä Hukalle ihan siedettävän linjan puomille ja alastulossa se teki ihan hyvän takajalkaosuman ja kääntyi oikealle hypylle. Loppusuoralla tuli radan ainoa stiplu, kun olin vähän myöhässä ja Hukka ilmeisesti kuvitteli, että maalihypyltä käännytään, jarrutti ja kokosi siihen, ja kolautti rimaa. Rima ei kuitenkaan tippunut, aikaa vaan kului vähän jarrutteluun. Eli toinen nolla, LUVA, aika -18,62s ja sija 3./20. Ykkösissä on kyllä todella kova taso, kun tällä hetkellä sujuvalla nollaradalla, juoksukontakteilla ja 5,7m/s etenemällä aika riittää vasta 3. sijalle!



Lauantaina aamulla jatkettiin kisaamista, kun olin ilmoittanut Hukan ykkösiin ja Fisun kolmosiin Tamskille. Siitä onkin jo todella monta vuotta, kun olen viimeksi kisannut kahden oman koiran kanssa samoissa kisoissa! Joskus aikanaan Saran ja Stepin kanssa, koska Step oli jäänyt jo eläkkeelle ennen kuin Fisu edes aloitti kisaamista. Aamun eka agirata oli edelleen Minna Räsäsen tuomaroima - haastava rata jossa oli mm. alussa jo tiukkaa kääntöä ja ansaesteitä, kepeillä pakollinen puolenvaihto ja nyt myös keinu radalla (pe ei ollut). Alussa Hukka meinasi jo valahtaa 2. esteeltä kauempana olevalle keinulle, mutta sai kalastettua mukaan ja otti kiltisti 3. hypyn vaikka tuli tosi huonosta kulmasta. Kepeille tein aika tiukan takaaleikkauksen, mutta Hukka kesti sen hienosti. Keinulle tuli aika kovaa, joten ärähdin sille tosi tiukasti keinu-käskyn, jolla jarrutti ja meni tosi varovasti loppuosan. Puomi oli nyt onneksi suoralla ja siinä teki taas hienon osuman ja nyt irtosi maaliinkin asiallisesti. Eli taas nolla, LUVA, aika -17,20s ja sija 2./18. Tämä oli Hukan kolmas nolla ykkösistä, mutta koska kaikki nollat ovat samalta tuomarilta, ei nousta vielä 2-luokkaan.


Lauantain toinen rata oli Sari Mikkilän hyppäri ulkokentällä. Rata näytti piirroksessa vaikealta, mutta tutustumisessa tuntui kuitenkin kivalta ja vauhdikkaalta. Tällä radalla musta ekaa kertaa tuntui siltä, että Hukka liikkui samalla tavalla kuin treeneissä, rytmitykset ja ajoitukset toimivat hyvin. Kepeille mennessä olin itse suunnitellut ohjauksen tyhmästi, ja olin vähän tiellä, Hukka ei aluksi nähnyt keppejä vaan lähti hakemaan väärää putkea, ja kun bongasi kepit, niin tuli ilmeisesti vähän huonossa kulmassa, törmäsi ekaan keppiin eikä taipunut 2. väliin kovilla puukepeillä. Eli siitä vitonen. Muuten oikein hyvä ja sujuva rata.


Hukan vika rata oli taas Räsäsen agirata sisällä. Tämä oli ehkä helpoin näistä agiradoista, ainoa hankalampi kohta oli keinun jälkeen kepeille meno, jossa taas oli pakko vaihtaa puolta ja koska Hukka on ollut epävarma keppien lopussa, niin pakko oli vaihtaa puolta ennen keppejä. Puomi oli nyt ihan radan alussa ja suoralla, siinä taas hyvä takajalkaosuma. Keinu oli nyt parempi kuin aamun ekalla radalla, mutta en uskaltanut ottaa siinä etumatkaa ja olin vähän jäljessä keppejä edeltävällä hypyllä, jossa piti kääntyä tiukasti. Käskytin kyllä tiukkaa käännöstä mutta Hukka ei koonnut ajoissa vaan yritti jarruttaa/kääntyä riman päällä ja pudotti riman. Kepeille haki hyvin rumasta takaaleikkauksesta huolimatta, mutta aalla teki sitten liidon harjan yli, joten keskeytin siihen ja otettiin aa uudestaan. Eli hyl.

Iltapäivällä jatkettiin Fisun kanssa, ja samalla päättyi äitikalan puolen vuoden kisatauko. Eka rata oli Sari Mikkilän vauhdikas agirata. Rata meni periaatteessa ihan hyvin, mutta tuntui, että olin koko ajan ihan väärässä paikassa ja kaikki kaarrokset enemmän tai vähemmän valahtivat, en jotenkin osannut yhtään adaptoitua verkkaisen hirvimiehen jälkeen raketti-Fisun ohjaksiin :D Nolla, sija 3./34. 

Keskimmäinen rata oli ahdas ja tunkkaisen tuntuinen hyppäri pihalla. En oikein tykännyt radasta, mutta Fisu teki hyvää työtä, yhtä rimaa taisi vähän kolauttaa mutta muuten ihan hyvä rata, nolla ja sija 2./37. Fisu hävisi tasan 0,5sek pikkusiskolle Etnalle :)

Vika rata oli todella haastava, vauhdikas agirata. Luokan alussa jo suurin osa koirista hyllytti hyvistä yrityksistä huolimatta, joten päätin ottaa radan haasteena ja taistella sen läpi vaikka väkisin. Väkisin vääntämistä se olikin, ei todellakaan mitään optimaalisia linjoja enkä ehtinyt niihin ohjauksiin, mitä olin suunnitellut, mutta nolla väännettiin ja sija 2./31.


Aikamoinen kisakauden korkkaus siis, juoksin kahden päivän aikana yhteensä 8 rataa joista 6 nollaa :D Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, näyttää siltä että ollaan taidettu treenata oikeita juttuja tämän koronatauon aikana :) Ja erityisesti Hukan puomeihin olen ihan supertyytyväinen, niissä ei ollut kerrassaan mitään eroa treeneihin verrattuna, kaikilla kolmella agiradalla teki hyvät ja selkeät takajalkaosumat kontaktin alalaitaan.

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Kevättä ja pennuntuoksua ilmassa!

 Koirien kanssa ollaan puuhailtu viime aikoina kaikenlaista hauskaa ja keväistä! Pari viikkoa sitten päästiin korkkaamaan vihdoin ulko-aksakausi ja voi miten ihanalta tuntuikin juosta taas hyvällä pohjalla ja isolla kentällä! Ollaan käyty aksailemassa ulkokentällä nyt kahdesti - molemmilla kerroilla olen koittanut keksiä kentällä olevista esteistä Hukalle sellaisia 1-luokan ratoja muistuttavia kuvioita, joissa saisi mennä loogisia linjoja ja helppoja perusohjauksia. Ekassa ulkotreenissä Hukka tuntui jopa vähän hurjalta, se teki mm. karmean lentokeinun, itsemurhaloikan A:lla ja hyppäsi useamman kerron muuria päin. Taisi olla vähän ylimääräisiä höyryjä talvikauden sisänysväyksen jäljiltä! Puomit ulkona smartin puomilla on toimineet ihan hyvin, ratatreeneissä on tehnyt yhteensä yhden huonon puomin ja 7-8 hyvää. Puomin tiukkoja käännöksiä muistuteltiin myös ulkona, ja niissä oli nyt ehkä pienoista parannusta havaittavissa, kun koitin vaihtaa omaa sijoittumistani niin, että tulen aika pitkälle tukemaan Hukkaa omalla liikkeelläni.




Fisu on ollut aksasta nyt muutaman viikon tauolla. Maaliskuun vikalla viikolla aksatreenien jälkeisen levon jälkeen se ontui vähän aikaa jompaa kumpaa etujalkaa - niin lievästi etten tiedä kumpi jalka se oli. En saanut ortopedisessa tutkimuksessa siitä mitään selkeää aristusta esiin, mutta pidin sitä varmuuden vuoksi pari viikkoa levossa ja käytin fyssarilla. Fyssari löysi kireyttä hauislihaksesta ja takareidestä, mutta ei mitään huolestuttavaa. Viime sunnuntaina palattiin treeneihin Fisun kanssa, kun  käytiin agivalkun järjestämässä Reetta Pirttikosken koulutuksessa. Fisu tuntui tauon jälkeen taas tosi ihanalta, oli kiltti ja kuuliainen, tuli hyvin ohjauksiin ja handlasi tosi hienosti radan vaikeatkin kohdat. On se vaan kultainen <3

Tokossa ollaan Fisun kanssa tehty pääasiassa mielentilatreenejä kuuntelun avulla. Fisulla on jostain syystä ohjatussa noussut kierrokset ja pinna on hyvin kireällä, jos asetelma on helppo ja Fisu onnistuu, niin silloin tekee ok, mutta jos tulee mitään ylimääräistä säätöä, niin se alkaa huutamaan. Ollaan nyt haettu sitten parempaa mielentilaa ja avoimuutta korjauksille kuuntelutreenien avulla, joissa Fisulla on vaihtoehtoina namipalkka, lelupalkka ja tehtävä (ensin pelkkä merkki, sitten merkki ja kapulan nouto ohjatun asetelmassa). Lähetän vuorotellen ilman virittelyjä joko tehtävään tai sitten palkkasanalla jommalle kummalle palkalle. Nämä treenit tuntuvat tekevän Fisun mielentilalle hyvää, ja vaikka näissä se välillä mokaa, niin se ei kuitenkaan kiihdy ja ala huutamaan, vaan pysyy rentona ja ottaa vastaan korjauksia. Hukan kanssa ollaan tokossa/tottiksessa työstetty jäävien erottelua ja luoksetulon/noudon loppuasentoa. Jäävien erottelu paranee vähitellen joka treenissä, eikä se missään vaiheessa ole tuntunut yhtä vaikealta kuin Fisun kanssa sen ollessa nuori. Luoksetulon loppuasento sen sijaan on kummallisen vaikea Hukalle. Hukka pyrkii jarruttamaan hirmu ajoissa ja jäämään liian kauas. Sama ongelma sillä oli jo viime kesänä, treenillä sain sitä paremmaksi ja syksyllä/talvella tuli jo tosi kivasti. Ja nyt sitten on palannut takaisin vanhaan, eli jarruttaa jo jossain 5m päässä ja saattaa jäädä istumaan 1m päähän. Lyhyellä matkalla tulee hyvin oikealle paikalle, ongelma ilmenee vain pidemmällä matkalla. En keksi mitään syytä, miksi Hukka ei tule lähelle. Se on luonteeltaan hyvin kontaktinhakuinen ja haluaa olla fyysisesti lähellä, joten vaikea uskoa, että se tässä asiassa väistäisi. Joku omituinen lukko sillä on päässä, enkä oikein keksi, mistä se johtuu. Olen nyt pääasiassa treenannut eteentuloja niin, että palkkaan eteentulon jälkeen vasten hyppäämisestä namilla, ettei ainakaan mitään leluun liittyvää jähmeyttä tai palkasta luopumiseen liittyvää konfliktia olisi mukana tässä kuviossa. Lisäksi Hukka on opiskellut hiljalleen etujalkakaukoja, tosin pääasiassa sisällä. Olisi vaan pitänyt senkin kanssa jo aiemmin todeta, että takajalkatekniikka on tuhoon tuomittu, ja vaihtaa etujalkoihin. Huomattavasti helpommalla tuntuu löytyvän oikeat liikerajat etujalkatekniikalla.


Reilu viikko sitten päästiin korkkaamaan kevään paimennuskausi. Hukan kanssa käytiin ensin Sabinalla, tehtiin metsälaitumella poispäinajoa ja vähän flänkkejä ja peruskuljetusta. Ajo tuntui aika kivalta, Hukka pysyi koko ajan rauhallisena ja sen myötä myös lampaat liikkuivat tosi rauhallisesti, meno tuntui hallitulta. Flänkit sen sijaan eivät ikävä kyllä ole tauon aikana lähteneet paranemaan yhtään, ihan yhtä ahdas oli kuin ennen taukoa. Muutamaa päivää myöhemmin käytiin Annen luona Hukan ja Mankin kanssa. Manki ei ollut tauon aikana unohtanut lampaiden hienoutta, ja lähti taas esittelemään varsin hienoja palasia paimennuksesta! Siltä näyttää löytyvän ainakin rauhallinen, painostava lähestyminen, kova halu lähteä pysäyttämään lauma, avoimet flänkeille lähdöt ja kyky rauhoittua pitämään eläimiä paikallaan aitaa vasten. Tehtiin molemmat kierrokset liinassa, koska Mankilla ei ole vielä mitään käskyjä olemassa. Toisella kierroksella otin aurauskepin mukaan ja koitin laittaa ihan kevyesti painetta ja katsoa, lähtisiko flänkkäämään, ja sehän lähti todella hienosti! Manki reagoi paineeseen aivan eri tavalla kuin Hukka, se väistää luonnostaan todella helposti ja lähtee avaamaan heti kaaria. Tosi hyvä fiilis jäi Mankin treenistä, uskon että siitä tulee vielä hieno! Hukkakin oli nyt aavistuksen parempi kuin Sabinalla. Kokeiltiin flänkkitreeniä, jossa laitoin painetta ennen lähetystä flänkille ja katsoin, että oikeasti kääntää päätä pois ja väistää ennen kun päästin. Muutamia yksittäisiä kertoja tuntui jo oikeasti reagoivan paineeseen niin kuin pitää, eli ottamalla etäisyyttä! 


Uutena juttuna olen lähtenyt opettamaan sekä Fisulle että Hukalle pudotetun esineen noutoa. Fisu tuskin tulee pudotettua ikinä tarvitsemaan, mutta mielenvirkistyksenä on saanut tehdä samat treenit kuin Hukka. Hukka tuntui tajuavan heti mitä haettiin ja on tehnyt oikein hienoja pudotettuja, tuntuu, että matkaa saadaan lisättyä helposti ja Hukka on tehnyt alusta asti täysin virheettömiä suorituksia. Alkuun näytin selvästi esineen pudotuksen, sittemmin olen muuttanut sitä huomaamattomammaksi, täysin sokkona en ole vielä tehnyt. Fisu sen sijaan... :D Äitikalan mielestä vauhti korvaa virheet ja juokseminen on tässä asiassa tärkeintä. Se ei pysy reitillä, ei vaikka olisin näyttänyt esineen pudotuspaikan ja teen pudotetun polkua pitkin, vaan se sinkoaa esineruutumoodissa _johonkin_  about oikeaan suuntaan ja esinen löydettyään sen tekisi kovasti mieli viedä esine jonnekin revittäväksi. Ehkä ihan hyvä, että Fisulla ei ole tässä asiassa kisatavoitteita.

Omien koirien touhujen lisäksi lähiviikot on sisältäneet reilusti kaikenlaisia valmisteluita, järjestelyä, pentuvideoiden analysointia ja reilusti rahanmenoa. Eilen suunnitelmista tuli sitten totta, ja käytiin pikavisiitillä Ruotsissa hakemassa tuontinarttu All In For Zec "Zec"osaksi mun laajennettua koiralaumaa. Zec muutti Nummelaan Hanna Toivolan luokse yhteisomistukseen, ja tulee harrastamaan isona toivottavasti tokoa ja agilitya. Samalla reissulla Suomeen lensi myös Zecin sisko Judy ja Ruotsin puolella päästiin tapaamaan pentueen emä Elle. Reissu meni kaikin puolin ihan yli odotusten, pennut olivat aivan käsittämättömän reippaita ja järkeviä, ja niiden emä Elle teki muhun suuren vaikutuksen. Olen seuraillut Ellen sukua jo pidempään, ja kun yhdistelmän isäksi valikoitui vielä upea Chapman, jota ihailin kovasti Ruotsin PM-reissulla, niin olihan tästä pentueesta saatava pentu! Tällä hetkellä en voisi kyllä olla tyytyväisempi meidän ostokseen, Zec vaikutta todella rohkealta, sosiaaliselta ja hyvähermoiselta pennulta.



Zecin vanhemmat Vallhunden Chapman ja Emenems Elle

Kuvat: Malou Ovsiannikow

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Hukan hammaskivenpoisto ja olkapääkontrolli

 Hukka kävi tänään ottamassa vuoden ekat päiväkännit ja puhdistuttamassa hampaansa. Hukalle on tullut hammaskiveä varsin nopeasti ja suu haiskahtaa epämiellyttävältä, joten putsattiin hampaat nyt ennen kuin suussa on vielä muuta kuin ientulehdusta. Samassa unessa otettiin kontrolli-röntgenkuva olkapäästä. Hammashoito meni hyvin ja nyt on hirvimiehellä säihkyvä pepsodent-hymy.


Olkapääkin näytti hyvältä. OC muutos siellä näkyy edelleen pienenä epätasaisuutena olkaluun kaudaalipinnalla, tilanne näyttää jokseenkin samalta kuin vuosi sitten. Mitään kuoppaa siellä ei enää näy, enkä jaksa uskoa, että olka enää alkaisi oireilemaan. 


Viime päivät ollaan nautittu ihanista talvikeleistä. Niin paljon kivempi lenkkeillä puhtaassa lumihangessa kuin loskamössössä, jota ehti hetkellisesti jo tulla viime viikolla.













Hukka on aloitellut kotona uutta treeniprojektia, nimittäin etujalkakaukoja. Ollaan välillä jumppailut takajalkakaukoihin i-s-i vaihtoja, mutta en ole niitä saanut oikein hyviksi. Hukka liikuttelee ihan koko ajan takajalkoja, ei varsinaisesti edes siirrä niitä mihinkään, mutta nostelee niitä enkä ole saanut millään tavoin sille selitettyä kriteeriä takajalkojen paikallaan pitämisestä. Siispä päätin kokeilla, miten etujalkakaukot lähtisivät sujumaan. Kokeilin ensin puolipallojen avulla, opetin laittamaan tassut niille ja siitä namin kanssa ohjasin tekemään vaihtoja. Tässä kuitenkin Hukka toimi täsmälleen samalla tavoin kuin takajalkakaukoissa, siirteli ja korjaili asentoa palloilla vähän väliä, vaikka missään vaiheessa ei tehnyt ns virhettä, että olisi liikuttanut tassun pois pallon päältä. Päädyin sitten vaihtamaan taktiikkaa ja opetin, että voin itse pitää Hukan tassuja kevyesti paikallaan. Aluksi Hukka oli järkyttynyt ajatuksesta, että joku koskisi sen tassuihin, ja veti vaan tassuja pois. Sain kuitenkin myytyä sille ajatuksen, että tassuista voi pitää kiinni, ja sen jälkeen kaukot lähtivätkin edistymään aivan hetkessä. Ollaan jumpattu vaihtoja vasta muutama hassu kerta, ja nyt jo näyttää siltä, että avuista tullaan pääsemään helposti irti ja oikea tekniikka tulee löytymään huomattavasti pienemmällä vaivalla kuin takajalkakaukoissa.


maanantai 8. maaliskuuta 2021

Fisu 7v!

 Paras, ihanin ja rakkain Fisu täytti lauantaina 7v! Kalarouva on parhaassa iässä, sen kanssa eläminen ja harrastaminen on ihanaa <3 Mulla on ollut inhottava työputki eikä olla päästy juuri treenaamaan, ja synttäripäivänsäkin Fisu joutui viettämään ihan vaan kotosalla. Lahjaksi Fisu sai tietysti herkkuja, niitä se taitaa nykyään arvostaa kaikista eniten.


Eilen päästiin sitten useamman päivän tauon jälken ison kentän aksatreeneihin. Oltiin rakennettu Rene Blankin haastava, vauhdikas agilityrata, jota treenasin ensin Hukan kanssa omatoimivuorolla ja myöhemmin Fisun kanssa valkkuryhmäläisten kanssa. Hukka teki omalla vuorollaan pääasiassa puomia, kun halusin esitellä sille uutena juttuna puomin jälkeen takaaleikkauksen. Aluksi ei katsonut ohjausta ja hyppäsi muutaman kerran väärään suuntaan, mutta sitten sai jutun ideasta kiinni ja alkoi sujumaan. Tehtiin leikkauksia molemmin päin erillisenä treeninä, ja radan osana sitten vain toiseen suuntaan. Koska puomit sujuivat ilman suurempaa vääntöä, tehtiin myös rataa pätkissä. Kepeille laitoin suosiolla ohjurit. Alku sujui Hukalla tosi helposti, testasin sekä saksalaisella että in-inillä 2. hypyn ja molemmat toimi hyvin. Keppien jälkeisessä takaakierrossa valahti kerran aika pitkälle, melkein ehti putkeen asti ennen kuin sain kääntymään hypylle. Aalta haki joka kerta itsenäisesti putkeen ilman mitään ongelmaa. Vikalle putkelle ei aluksi löytänyt/osannut hakea, mutta hoksasi sen lopulta. Loppu sujui heti kerrasta oikein. Haastava rata tuntui oikeasti jopa yllättävän helpolta Hukalle, se kun on kuuliainen ja kiltti, eikä lähde mihinkään omille teilleen. Lopuksi kokeiltiin tehdä koko rata läpi, ja päästiinkin maaliin asti vain yhdellä rimanpudotuksella.

Fisun kanssa samalla radalla alku oli hankalampi. Fisu livahti heti ekalla yrityksellä 2. esteeltä putkeen, ja kepeille useamman kerran 2. väliin. Keppien jälkeinen takaakierto oli Fisullekin hankala, hyppäsi kerran ihan kunnolla siivekettä päin. Muistuteltiin sitten pitkästä aikaa kuuntelua takaakierroissa, eli lähetin taakse mutta välillä pysäytin tokon stoppikäskyllä seisomaan ennen kun sai hypätä. Tämä on aiemmin toiminut ehkä parhaiten näihin takaakiertorimoihin, mutta nyt ongelmana oli se, että Fisu karjuu itse niin kovaa, ettei kuule mun käskyjä! Lopuksi tehtiin rata läpi, ekalla yrityksellä kaatoi takaakiertohypyn siivekkeen, tokalla yrityksellä tuli keinun jälkeisestä hypystä ohi (kun oltiin siellä päädyssä tehty juurikin yhdellä hypyllä takaakiertotreeniä niin Fisu tähtäsi samalle hypylle uudestaan) ja kolmannella yrityksellä vasta nolla.

Tänään kävin talkoilemassa hallilla ja samalla treenattiin Hukan kanssa puomia isolla kentällä. Ei olla päästy pitkään aikaan tekemään puomia oikeasti kunnon vauhdilla, niin että pystyisin vedättämään ja puomille tultaisiin ja jatkettaisiin suoraan. Ollaan myös tehty nyt viimeiset 3 treeniä ainakin smartin puomilla ja nyt oli kentällä galicanin puomi. Alkuun tehtiin muutama pelkkä alastulo ja niissä ei jotenkin yhtään edes yrittänyt, roiskaisi vaan jostain eikä osunut. Taisi Hukkakin vähän innostua kun puomin jälkeen saikin jatkaa kaksi estettä suoraan eteenpäin. Kokonaisella puomilla teki sitten kuitenkin hyvin, osui joka kerta. Tehtiin ensin niin, että juoksin vaan normaalisti vieressä. Sitten testattiin niin, että juoksin selvästi edellä ja vedätin. Kertaalleen testattiin niin, että jättäydyin taakse. Vedätyksissä huomasi, että Hukka lähti pidentämään laukkaa ja kiihdyttämään vauhtia. Galicanin puomilla sillä on tullut pääosin takajalkaosumia, mutta vedätyksellä sillä ei enää mahtunut takajalat puomille vaan tuli etujalkaosumia.