torstai 2. huhtikuuta 2020

Kuinka vaikeaa on opettaa koira koskemaan mattoon?

Todella vaikeaa näyttäisi olevan. Eli kyse on Hukan juoksariprojektista. Tässä tilannekatsaus.

Aloitin juoksarien opettamisen jo Hukan ollessa ihan pieni, muutaman kuukauden ikäinen. Katsoin Silvia Trkmanin juoksukontaktien opetus-DVD:n targettimenetelmästä, ja koska systeemi vaikutti järkevältä ja selkeältä, päätin edetä sen mukaan. Aloitin harjoitukset sisällä naksuttelemalla mattoon koskemisesta niin, että matto oli edessäni ja Hukka kulki maton läpi, palkaksi heitin sille namin menosuuntaan sen koskettua mattoon. Hukka hoksasi tehtävän melko nopeasti ja tarjosi hyvällä prosentilla osumia. Hukka suoritti tehtävää hyvin rauhallisessa viretilassa kävellen, joten osumia tuli kyllä, mutta koska askellajina oli käynti, osui mattoon useinmiten yksi etujalka ja yksi takajalka, ei koskaan molemmat takajalat. Siirsin muutamien harjoituskertojen jälkeen treenit ulos ja lisäsin matkaa, mutta edelleen Hukka suoritti kaikki treenit kävellen, enkä saanut sellaisia osumia mattoon, kuin olisin halunnut.

Maton esittelyn jälkeen siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli tiukkoihin käännöksiin matolta. Koitin opettaa Hukalle parempia osumia nostamalla maton pienelle korokkeelle, jotta Hukalle tulisi ajatus "hyppää matolle ja sieltä alas", jolloin sen olisi pakko ottaa edes jonkin asteinen laukka-askel ja kriteeri mattoon osumisesta olisi selkeämpi. Yritin myös ottaa palkkauksessa avuksi namiautomaatin, jotta saisin fokusta pois itsestäni ja paremmin kohteeseen. Namiautomaatin kanssa treenit eivät kuitenkaan sujuneet oikein toivotulla tavalla. Hukka oli tosi pahasti kiinni namimaatissa, ja itse tehtävään keskittyminen kärsi ja välillä Hukka suvereenisti ohitti koko maton kiirehtiessään namimaatille. Myöskään vauhtia ei tullut lainkaan lisää ja namiautomaatilta poispäin matolle meneminen oli todella hidasta. Samoihin aikoihin Hukalla myös todettiin olkanivelen OCD ja se joutui sairaslomalle.

Hukan ensimmäisiä videoituja juoksaritreenejä korokkeella olevan maton ja namimaatin kanssa.



Juoksariprojekti oli jäissä oikeastaan elokuusta tammikuun loppuun. Kun olkapään tilanne alkoi vaikuttaa hyvältä ja Hukka sai liikkua enemmän, palasimme taas juoksaritreenien pariin. Aloitin taas maton esittelystä, koska oletin Hukan unohtaneen aikalailla kaiken kesällä oppimansa. Tehtiin treenejä samalla asetelmalla kuin pienenä, eli matto oli poikittain edessäni ja Hukka juoksi edestakaisin maton yli heitetyltä namilta toiselle. Suoritus oli hyvin samanalainen kuin kesällä, eli Hukka osui kyllä mattoon, mutta kun askellajina on käynti/ravi, niin osumat eivät ole sellaisia, kuin pitäisi, eli Hukka ei osu mattoon ikinä molemmilla takajaloilla, vaan yhdellä etujalalla ja/tai yhdellä takajalalla. Koska koroketta kokeilin jo aiemmin eikä silläkään tuntunut tulevan selkeää edistymistä, vaihdoin apukeinoksi laatikon. Opetin Hukalle laatikkotempun, eli se menee seisomaan pahvilaatikkoon kaikki jalat laatikon sisällä, ja laatikon pohjalla oli meidän juoksarimatto. Laatikkotempun idean Hukka oppi helposti, ja laatikon (muutosta yli jäänyt banaanilaatikko) reunoja matalammaksi leikkaamalla pystyin ottamaan mukaan laatikkoon menon ja sieltä poistumisen ilman, että täytyy hirveästi nostella jalkoja. Jatkoimme treenejä laatikon kanssa samalla asetelmalla kuin pelkällä matolla, ja aina välillä testasin muutaman laatikon kanssa tehdyn toiston jälkeen, josko Hukka yleistäisi tehtävän matolle. Laatikon kanssa treenit vaikuttivatkin edistyvän melko hyvin, ainakin selvästi paremmin kuin millään muulla tavalla tähän asti. Enimmäkseen tehtiin suoria lähestymisiä laatikolle ja sieltä pois, ja välillä koitin vaihtaa palkkaa namista heitettyyn leluun, jotta saisin vauhtia mukaan. Vähitellen ravi alkoikin muuttumaan hitaaksi laukaksi ainakin muutaman toiston ajaksi, ja kriteeri laatikkoon osumisesta takajaloilla tuntui olevan melko selvä. Otin myös joka treeniin mukaan muutaman toiston verran tiukkoja käännöksiä, mutta pian huomasin, että käännökset hidastavat nopeasti vaivalla mukaan saatua vauhtia ja huonontavat fokusta alustaan, ja niitä ei kärsi tehdä kovin montaa toistoa yhden treenin aikana. Silvian videon ohjeista poiketen ei siis edetty vielä tässä vaiheessa seuraavaan askeleeseen, vaan koitin vahvistaa vielä parempia osumia alustaan ja parempaa vauhtia (=laukkaa). Samaan aikaan vähitellen madalsin laatikon reunoja leikkaamalla, jotta saisin jossain vaiheessa laatikon häivytettyä. Treenit etenivät jotenkuten, ja lopulta, kun laatikon reunoista oli enää pari senttiä jäljellä, aloin ottamaan enemmän toistoja pelkällä matolla. Tein alkuun aina muutaman toiston laatikolla, sen jälkeen ilman, ja lopuksi muistutukseksi ehkä vielä jokusen laatikon kanssa. Häivytys tällä tavalla on onnistunut melko hyvin, osumat eivät ilman laatikkoa ole ihan yhtä hyviä kuin laatikon kanssa, mutta vauhti on kuitenkin pysynyt laukkana ja kyllä Hukalla jokin ajatus on mattoon osumisesta.

Ensimmäisiä laatikkotreenejä hallilla


Treenejä hieman matalammalla laatikolla ja lelupalkkalla


Treenien edetessä eteen on tullut erinäisiä ongelmia. Ensinnäkin, palkkaaminen on haastavaa. Periaatteessa parhaiten toimii heitetty nami, mutta kun etäisyyttä ja vauhtia tulee lisää, namit lentävät mihin sattuu eikä Hukka löydä niitä, eikä näin ollen saa palkkaa ollenkaan. Myöskään ulkona ruoholla treenatessa namit eivät oikein toimi, kun ne hukkuvat ruohoon. Heitetty lelu olisi parempi, mutta jos mulla on lelu kädessä, Hukan fokus siirtyy selvästi enemmän muhun ja katsoo mua maton sijaan, ja osumat huononevat. Kokeilin uudestaan namiautomaattia, mutta sama ongelma toistuu kuin kesällä - namiautomaatti on liian paha häiriö, Hukka ei pysty luopumaan kunnolla siitä ja tehtävään keskittyminen häiriintyy, ja osumat huononee. Olen kokeillut myös etupalkkana maassa olevaa lelua, ja sillä on sama efekti kuin namiautomaatilla, eli Hukka on liikaa kiinni lelussa eikä tee kunnolla itse tehtävää. Toistaiseksi suorissa juoksuissa parhaiten on toiminut edessä valmiina puskan takana piilossa oleva lelu, eli Hukka tietää lelun olevan siellä, mutta ei näe sitä.

Toinen ongelma on mulla kriteereiden valitseminen ja niistä kiinni pitäminen, sekä oikeasta suorituksesta palkkaaminen. Tavoitteena olisi opettaa Hukalle osumat niin, että osuu molemmilla takajaloilla mattoon. Ongelmana tässä on se, että ilman laatikkoa en saa sille riittävästi hyviä osumia, vaan osumat vaihtelevat niin, että välillä osuu vain etujalat ja välillä vain yksi takajalka. Nyt, kun vauhtia on hiukan tullut lisää ja Hukka enimmäkseen laukkaa, laatikkoa on mahdoton saada pysymään paikallaan kaikista teippailu-yrityksistä huolimatta, joten en voi käyttää enää laatikkoa muuten kuin hitaammalla vauhdilla tehtävissä ja namilla palkattavissa suorituksissa. Jos pelkästään matolla tehtävistä toistoista palkkaan vain ne, missä osuu molemmilla takajaloilla, on onnistumisprosentti niin huono, että Hukka menee epävarmaksi ja vauhti hidastuu, ja sen myötä askellaji vaihtuu raviksi eikä tee enää lainkaan hyviä, molempien takajalkojen osumia. Vaikeutena vaan on se, että miten erotan vauhdista ne, missä osuu edes kohtalaisesti, ja onnistun palkkaamaan ne. Videoilla jälkikäteen näen, että palkkaan ihan mitä sattuu. Yritin helpottaa kriteerien pitämistä vaihtamalla maton isommaksi, ja se ehkä auttoi hiukan, viimeisimmällä videolla näkyy jo muutama oikeasti aika hyvä osuma, joissa laukkaa jalat levällään ja osuu molemmilla takajaloilla.

Jotta treenit eivät olisi liian yksipuoleisia, siirryttiin Silvian ohjeiden mukaiseen seuraavaan vaiheeseen, eli tiukat käännökset matolta valmiina olevalle lelupalkalle. Tämäkin on Hukalle tosi vaikeaa, kun lelusta luopuminen on hankalaa ja muutenkin kaikki musta poispäin suuntautuva liike on sille hidasta ja epämieluistaa. Jonkinlaista pientä edistymistä tässäkin on kuitenkin tapahtunut, eli pystyy lelusta huolimatta menemään matolle ja välillä jopa koskemaan siihen takajaloilla. Matolta käännöksissä Hukka lähtee helposti ennakoimaan käännöstä ja tekee pienen lenkin kääntyäkseen valmiiksi jo ennen mattoa. Tämä ongelma toivon mukaan kuitenkin poistuu sitten puomilla, jossa ei voi kääntyä alasmenolla ennen kun osuu matolle, koska putoaisi muuten alas. Ollaan otettu käännöksiin mukaan suuntakäskyjä "vasvas" ja "rairai". Hukka osaa suunnat pyörähdyksinä ilman apuja pelkillä suullisilla käskyillä, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole yleistänyt niitä tähän tilanteeseen, ja kääntyy vain sinne suuntaan, missä näkee lelun olevan (ja välillä myös väärään suuntan). Käännöstreeneissä Hukka menee alustalle todella hitaasti, hidasta ravia, mutta siitä huolimatta käännöksen tekee useinmiten niin, että ponnistaa alustalta molemmilla takajaloilla, jolloin tämä on kriteerieni mukainen.

Laatikon häivytystä ja ensimmäisiä käännöksiä valmiina olevalla lelulla


Ensimmäinen treeni kokonaan ilman laatikkoa ja suoralla apuna isompi matto


Sotasuunnitelma on nyt seuraavanlainen: olen alkanut opettamaan Hukalle uutta temppua, vesipullon kaatamista, jonka ainoana tavoitteena on totuttaa Hukka etupalkkaan ja namimaattiin. Tehtävä itsessään on helppo ja kriteeri selkeä, ja tavoitteena olisi, että pystyn pian harjoittelemaan palkkaamista sen avulla ilman, että juoksari kärsii huonoista toistoista. Samaan aikaan tehdään juoksaritreeneissä noita käännösjuttuja valmiina olevalla lelupalkalla ja hyväksyn sen, että niissä vauhti on hidas, sekä suoria juoksuja isommalla matolla ja etupalkalla, joka on piilossa. Kriteerinä osumille on nyt hyvä vauhti, selkeä fokus mattoon ja osuma vähintään kahdella tassulla. Koska vauhtia ja fokusta on ollut niin kovin vaikea saada ja ne laskevat heti jos jätän yrityksiä palkkaamatta, kokeilen nyt jatkaa näin ja katsotaan, saanko myöhemmin jalostettua osumat sellaisiksi, että osuu takajaloilla. Jos en, niin aina on mahdollista palata laatikkotreeneihin ja sitä kautta muistutella takajalkojen kriteeriä. Erittäin vaikea projekti tämä on kyllä ollut jo tähän mennessä, eikä vielä olla edes kovin pitkälle päästy.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Haukkuja, esineitä, tokoa ja Hukan eka fyssarikäynti

Nyt, kun halli on kiinni eikä mitään kisoja tai kimppatreenejä ole, niin ollaan puuhailtu koirien kanssa paljolti ihan itseksemme. Muutamat haukkutreenit ollaan uskaltauduttu ottamaan kolmistaan Sennin ja Emman kanssa. Ollaan jatkettu valjaissa ja liinassa haukkuja, ja sen osalta ihan pienoista edistymistä on tapahtunut. Hukka leikkii melko hyvin kun joutuu taistelemaan valjaiden tuomaa painetta vastaan, ja on alkanut tarjoamaan haukkuja oma-aloitteisesti maalimiehen voittaessa siltä lelun. Mitään pitkiä haukkusarjoja ei olla edes yritetty ottaa, vaan ollaan keskitytty hyvään ja intensiiviseen asenteeseen. Myöskään häiriötä ei varsinaisesti ole otettu, mutta olen itse roikkunut liinassa ja sen vuoksi olen aika lähellä Hukkaa, mikä oli sille alun perin iso ongelma. Nyt se on tottunut mun läsnäoloon eikä välitä, mutta heti jos liikun, se kyllä häiriintyy.

Esineruutua ollaan treenailtu haukkujen yhteydessä ja muuten vaan. Esineillä Fisu on ollut aika kiva nyt joka treenissä (3kpl varsinaisia esineruutuja ja pari yksittäistä esineen hakua Hukan tuuli-treenien yhteydessä). Sillä on nenä aika hyvin auki eikä ole juossut mitenkään ihan päättömästi. Viime treenissä yritettiin tehdä sille källi, ja laittaa kaksi esinettä niin lähekkäin (ehkä 8m päässä toisistaan), että bongaisi molemmat samalla pistolla ja tulisi himo vaihtaa, mutta ei Fisu löytänyt molempia samalla kertaa vaan sai tuulen mukana hajun toisesta vasta kun lähetin aivan eri suunnasta.

Hukka on jatkanut esineiden tuuli-hakuja. Eli vien esineet valmiiksi ns. takakautta, jotta esineen luo ei johtaisi jälkeä, ja päästän Hukan tuulen alapuolelta etsimään. Viime kesänä Hukan ollessa pieni, tehtiin näitä samanlaisia ja toimivat aivan superhyvin. Nyt ei enää oikein tahdo onnistua. Kun päästän Hukan irti, sillä on kyllä ajatus että jotain pitäisi etsiä, mutta hakeutuu jäljelle, jota pitkin olen vienyt esineet, ja yrittää löytää selvästi jäljestämällä. En halua, että Hukka yhdistää jälkeä tähän, mutta toisaalta en haluaisi viedä Hukkaa esineille hihnassa, koska muutoin tilanne muistuttaa liikaa hajunhakuja, joita ollaan tehty hakutreeneissä, enkä haluaisi sekoittaa Hukan päätä. Ollaan koitettu siis hyödyntää tuulisia päiviä ja helppoja, haisevia esineitä jotka ovat hieman irti maan pinnalta esim mättäiden ja kivien päällä, jotta Hukka saisi niistä hajun nimenomaan ilmavainulla ennen kuin törmää jälkeen. Treenit on onnistuneet vaihtelevasti. Välillä ehdin jo riemastua, että nyt työskentely alkaa näyttää siltä miltä pitäisi, ja sitten taas välillä Hukka juoksee esineestä ohi suoraan jäljelle, ja jälkeä edestakaisin nenä maassa löytämättä yhtään esinettä. Hajutreenien ohella ollaan harjoiteltu "pistoja" ja esineen tuomista kahden lelun leikin kautta. Eli olen heitellyt pientä köydestä tehtyä narupalloa avoimessa metsässä tai pellolla, ja päästänyt Hukan pallon laskeuduttua hakemaan sen, ja palautuksessa palkannut vauhdista toisella narupallolla. Tällä mulla oli alunperin tarkoitus opettaa Hukalle esineen tuominen, koska sillä ei ole pienintäkään halua tuoda mulle mitään, mutta kahden lelun leikissä se tavallaan vahingossa lähtee juoksemaan mua kohti esine suussa. Tuonnit on sujuneet hyvin, ja välillä saan esineen jo käteen asti. Tuuli-treenien vaikeuksista johtuen olen alkanut miettimään, voisiko koko esine-etsinnän opettaa tämän pallonheiton kautta. Plussapuolena olisi se, että esineen luo ei mene jälkeä, jolloin ruudussa jäljestämällä etsiminen ei pääsisi vahvistumaan, ja lisäksi epäilen, että kaikenlaisia muistikuvatreenejä ym. ajatellen Hukalla ei tule tänä kesänä riittämään keskittymiskyky, ja helpoimmatkin yhdessä viedyt esineet tulevat olemaan sille liian vaikeita. Katsotaan, ainakin jatkan vielä jokusen kerran pallonheittelyitä pellolla, jotta saisin Hukalle ylipäätään ajatusta poispäin musta juoksemiseen.

Tokon osalta ollaan korkattu nyt ulkotreenikausi. Ihan meidän kodin lähellä, parin minuutin kävelymatkan päässä, on tosi kiva ja iso hiekkakenttä, jolla ollaan treenattu mahdollisuuksien mukaan. Nyt, kun iso osa ihmisten harrastuksista ja menoista on peruuntunut, on kentällä ollut paljon muitakin ihmisiä, joten aina ei olla sinne päästy ja ollaan jouduttu tyytymään huonompiin kenttiin. Isolla ja hyväpohjaisella hiekkakentällä ollaan päästy treenaamaan oikeastaan ekaa kertaa ikinä vauhtijuttuja myös Hukan kanssa. Koska Hukka ei ole saanut juosta kunnolla yli puoleen vuoteen, ollaan jouduttu aloittamaan todellakin aivan nollasta vauhdin treenaaminen, eikä helpolla tulla siinä pääsemään. Hukka ei ole saanut esim juosta heitetylle lelulle eikä se ymmärrä edes koko käsitettä heitetystä lelusta, se ei ymmärrä konseptia "juokse täysiä" eikä sen kroppa missään nimessä ole sellaiseen vielä valmis. Ollaan työstetty juoksemista muutamalla erilaisella treenillä:

  • Pallonheitto: pidän Hukkaa pannasta ja heitän narupallon, ja kun pallo on laskeutunut, päästän pallolle. Hukalle pallonheitto on ollut vaikeaa, se ei ymmärrä, että pallo voisi lentää kauas ja jos se ei koko aikaa seuraa pallon kulkua ilmassa ja näe selkeästi sen tippumiskohtaa, se ei löydä koko palloa. Ollaan jouduttu siis aloittamaan lyhyestä matkasta ja vähitellen pidentämään. En muista, että olisin millekään aiemmalle koiralleni joutunut tällä tavalla opettamaan pallonheittoa, vaan se on tullut jotenkin itsestään pentutreenien yhteydessä, mutta Hukan kanssa tämä pitää vääntää rautalangasta mikäli haluan käyttää tätä jatkossa palkkana. Koska edes heitetyn pallon luokse Hukka ei lähde luonnostaan kovaa, ollaan yhdistetty tähän hetsausta ja kilpajuoksua.
  • Hetsaus/vastustaminen: pidän Hukkaa pannasta, ja vedän vähän taaksepäin, jotta se joutuu vastustamaan vetoa ja pyrkimään lelun luo. Lelu on joko mulla toisessa kädessä tai maassa valmiina. Tähän on tarkoitus jossain vaiheessa yhdistää valjaat ja liina, jotta Hukka joutuisi taistelemaan enemmän päästäkseen palkalle, mutta avustajien puutteen vuoksi ollaan tyydytty laimeampaan versioon tästä
  • Kilpajuoksu: näitä ollaan nyt tehty lelulle ja kerran myös kapulalle. Lähetän Hukan edessä olevalle lelulle/kapulalle vapautuskäskyllä, ja lähden itse samaan aikaan juoksemaan kohteelle. Jos Hukka ei juokse kunnolla, pidän huolen siitä, että se ei saa lelua vaan nappaan sen itse Hukan nenän edestä ja pidän sitä itse, ja leikin sillä itse. Jos Hukka juoksee kunnolla, jättäydyn jälkeen ja annan Hukan ottaa lelun. Näihin kilpajuoksuihin Hukka tuntuu vastaavan hyvin
  • Kahden lelun leikki: ollaan muistuteltu nyt pitkästä aikaa kahdella narupallolla kahden lelun leikkiä niin, että heitän ekan pallon, ja Hukan tuodessa palloa takaisin vaihdan lennosta toiseen palloon. Tavoitteen tässä saada Hukkaa tuomaan leluja mulle, koska nythän sillä ei ole tuomisesta mitään ajatusta ja kaikki pentuna hankitut ajatukset ovat tehokkaasti kadonneet.
Hukka korkkaamassa ulkokautta

Hukan treenit ovat pääasiassa keskittyneet juoksemisen opetteluun. Juoksemisen lisäksi Hukka on tehnyt vähän seuraamista, jokusen maahanmenon ja muistutellut vauhtinoutoa. Siirtyminen hallista ulos on ollut Hukalle vaikeampi, kuin uskoin. Sisällä on nyt keväällä tehnyt jo aika kivalla asenteella, mutta ulkona on taas hajuja ja ääniä, jotka kiinnostavat enemmän kuin treenaaminen, ja välillä sen keskittyminen on ollut varsin heikkoa. Etenkin tämä näkyy seuraamisessa, joka on huonontunut selvästi noin kuukauden takaisesta. Seuraaminen on väljää, paikka seilaa, käännöksissä unohtuu ja sivulla kontakti pätkii. Uutena ongelmana lisäksi on se, että takapää meinaa nyt aueta sivulle. Tätä olen koittanut työstää palkan suunnalla, eli ollaan kokeiltu varovaisesti vasemmassa kädessä olevaa lelupalkkaa. Sen kanssa asento on kyllä suora, mutta aluksi lelusta luopuminen oli aika vaikeaa ja meni vähän sekaisin. Maahanmenot on olleet myös huonompia kuin sisällä, mutta siihen vaikuttaa varmasti erilainen alusta. Noutojutut on kärsineet selvästi juoksukiellon aikana, ja noutokapulalle menee hitaasti ja epävarmasti, ja nostossakin arpoo.



Fisun tokotreeneissä ei ole oikein ollut mitään selkeää suuntaa tai tavoitetta. Ollaan treenailtu perusjuttuja: ruutua valmiina olevalle lelulle, eteenmenoja valmiina oleville leluille ja näyttönä, ohjatun suuntia, kapulan luovutusta, seuraamista, tunnaria ja kaukoja. Fisu on aika hektinen ja kiireisen oloinen, mutta ei ole nyt enää haukkunut tai tehnyt ihan omiaan, vaan ollut kuitenkin aika kiltti. Olen koittanut treenata niin, että en ajaisi sitä treenin alussa sellaiseen konfliktiin, joka purkautuu äänenä tai jonain muuna höyrypäisyytenä, ja olen antanut sen juosta pahimmat raivot pois vauhtiliikkeissä. Seuruu on tuntunut kivalta, kaukot toimivat hyvin myös ulkona ja tunnarissa ei ole nyt mokannut ulkotreeneissä kertaakaan.

Hukka kävi viime tiistaina päivällä ekaa kertaa fysioterapiassa. Nyt, kun se on saanut enemmän juosta, niin jumeja varmasti alkaa tulemaan. Hukka käyttäytyi melko asiallisesti, vähän tosin kireän selän käsittelyssä yritti kiemurrella ja kääntyä koko ajan selälleen. Saatiin jumppaohjeeksi työstää takapään ja etupään hallintaa tasapainotyynyllä tehtävien painonsiirtojen avulla. Muutama kerta ollaankin harjoituksia jo kokeiltu, ja Hukka on onneksi innokas jumppaaja.

Keskiviikkona iltapäivällä mentiin taas Läyliäisiin paimennustreeneihin. Aloitettiin Hukan kanssa, jatkettiin samoja harjoituksia kuin edellisellä kerralla. Treenin aluksi Hukka sai juosta flänkkejä laumaa ympäri, jotta ylimääräiset höyryt purkautuivat siihen. Koitin kepin kanssa pitää huolen, että pitää riittävää etäisyyttä laumaan. Suunnan vaihtaminen sujui melko helposti. Sitten kun oli vähän tasaantunut, laitoin maahan, otin pienen pätkän ajoa peruskuljetuksessa, taas maahan, taas kuljetusta, taas maahan jne. Maahan-käskyillä pidin huolen, ettei pääse ajautumaan liian lähelle lampaita. Tämä toimi nyt huomattavasti paremmin kuin viimeksi, ja saatiin jo joitakin kymmeniä metrejä rauhallista, sopivalla tempolla tapahtuvaa ajoa. Maahan-käskyt Hukka ottaa tosi hyvin, ihan jopa yllättävän hyvin siihen nähden miten kauan sillä on kestänyt oppia yleistämään maahanmeno eri tilanteissa. Maasta Hukka lähtee ajoon ihanan rauhallisesti kävellen, ja ajossa pitää luonnostaan kivaa tempoa. Tämän osalta tuntuu, että päästään kyllä paljon helpommalla kuin Fisun kanssa! Muutaman kuljetuspätkän jälkeen olen siirtynyt itse lampaiden eteen, ja siitä ohjannut Hukan flänkkikäskyllä kiertämään lauman toiselle puolelle tasapainoon ja siellä taas maahan. Tällä kuviolla saatiin hyvä tovi treenattua niin, että kaikki palaset onnistuivat. Flänkille lähdöt on vielä epävarmoja, ei kovin hyvin hahmota vielä käskyjä eikä ymmärrä kropan ja paineen avulla annettuja ohjeitakaan, välillä jää vain makaamaan ja katsomaan mua hämmästyneenä. Kun lähtee, niin lähtee varovasti, mutta olen siitä kehunut ja rohkaissut. Uutena juttuna harjoiteltiin lampaiden irroittamista laitumen reunasta. Tämä oli vaikeaa, aidan vieressä Hukkaa selvästi jännitti ja useampaan kertaan yritti syöksähtää lampaita päin. Onneksi Hukka on myös kiltti ja herkkä poika, ja kun karjaisen, se lopettaa jahtausyrityksensä eikä millään tapaa vahingoita lampaita. Muutamien toistojen myötä jännitys väheni ja pystyi menemään aidan väliin jo ihan hienosti. Fisu teki omalla kierroksellaan enimmäkseen poispäinajoa, kun kerrankin oli siihen ajatellen juuri sopivat lampaat. Kevyillä, liikkuvilla lampailla Fisu ajeli todella hienosti! En juurikaan käskyttänyt sitä, annoin sen vaan työskennellä itse ja laitumen reunat käänsivät laumaa. Välillä laitoin maahan ja flänkkien avulla vaihdoin suuntaa. Lopuksi tehtiin muutama lyhyt haku, ja pientä kuuntelutreeniä nostossa. Kaiken kaikkiaan Fisse tuntui ihan tosi kivalta ja hyvältä!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Fisu 6v ja Hukka läpivalaisussa

Fisulla oli 6.3. synttäri, jo 6 vuotta täynnä! Rakas Fisukala sai parhaan mahdollisen synttärilahjan, kun käytiin Ianin luona korkkaamassa kevään paimennuskausi. Fisulla oli melko hyvin viime kesäiset  jutut muistissa. Tehtiin ihan perusjuttuja - flänkkejä ja ajoa pienellä pellolla kuuden lampaan ryhmällä. Ekalla kierroksella tehtiin lähinnä ajoa, jossa Fisu teki ihan kivasti eikä kauheasti kysellyt multa apuja. Tokalla kierroksella tehtiin flänkkejä, ja saatiin uutena ideana "huijata" Fisua flänkeille lähdöissä niin, että kun ennakoi ja odottaa lähetystä oikealle, lähetänkin vasemmalle, ja päin vastoin. Tämä tuntui kivalta, Fisu teki paljon parempia flänkkejäkin muutaman mokan jälkeen kun joutui oikeasti kuuntelemaan.



Myös Hukka pääsi osalliseksi Fisun synttäripaimennuksista. Hukka teki nyt molemmat kierrokset pellolla vapaana. Jatkettiin samaa treeniä kuin viimeksi, eli alkuun sai juosta vaan vaistonvaraisesti laumaa ympäri ja tasapainotella peruskuljetuksessa, ja kun pahimmat höyryt oli juostu, aloin laittamaan sitä maahan ja siitä lähetyksiä flänkeille ja ajoon. Hukka ei osaa vielä mitään käskyjä eikä oikein osaa vielä tulkita paineella ohjaustakaan, ja lähtee flänkeille hitaasti ja epävarmasti. Enimmäkseen kuitenkin lähtee oikein ja sinne suuntaan mihin olin ajatellutkin. Maahan-käskyn se ottaa vaihtelevasti, sitä pitää kyllä vahvistaa vielä aika paljon arkielämässä ennen kun voin luottaa siihen, että menee lampailla läpi. Ajoon Hukka lähtee myös varovasti, mutta paljon paremmalla asenteella kuin höyrypää-äitinsä. Edelleen Hukka tuntuu helpolta ja luontaiselta lampailla, ja odotan innolla, että päästään etenemään sen kanssa treeneissä.

Hukan kanssa ollaan treenattu haun haukkuilmaisua nyt useampaan otteeseen. Hukalla on ollut vaikeutena häiriöherkkyys haukkumisessa. Se haukkuu ilman häiriöitä (jos treenaan esim yksin sen kanssa lenkillä) tosi kivasti jotain 15-20 haukun sarjoja hyvällä ja rennolla asenteella ja tasaisella rytmillä. Heti, kun ympärillä on mitään häiriötä, Hukan fokus kuitenkin katoaa ja haukku pätkii, se vilkuilee ympärilleen ja unohtaa, mitä oltiin tekemässä. Ollaan yritetty totuttaa Hukkaa häiriöihin ihan vaan niin, että kävelen itse maalimiehen lähellä Hukan haukkuessa, mutta mitään edistystä ei ole tullut, pikemminkin päin vastoin, haukku pätkii vaan pahemmin kun Hukka tietää, että tässä tapahtuu nyt jotain muutakin. Vaihdettiin taktiikkaa, ja ollaan nyt yritetty saada Hukkaa nostamaan virettä korkeammalle, jotta hommaan tulisi vähän enemmän intensiivisyyttä ja kestäisi korkeammassa vireessä paremmin myös häiriöt. Helpommin sanottu kuin tehty - tasaisen rauhallinen ja laiskanpulskea Hukka ei niin vaan nousekaan, eikä etenkään turhaudu! Olen koittanut leikittää ja hetsata sitä valjaissa niin, että se on kiinni hihnasa ja joustopalassa ja leikitän ja härnään sitä lelulla, ja koitan saada turhautumaan ja sitä kautta ääntelemään. Leikki onkin kyllä jonkun verran parantunut, mutta pienintäkään ääntä Hukasta ei lähde vaikka sitä miten koittaa hetsata. Haukkumis-käskyllä saan sen toki tässäkin tilanteessa haukkumaan, mutta mitään merkittävää parantumista haukussa ei ole näkynyt ja Hukka vaan väsyy aiempaa nopeammin, kun ensin sitä on riehutettu lelulla. Ollaan tehty näitä vireennostatuksia nyt kaksi treeniä maalimiehen kanssa ja neljä treeniä itseksemme, mutta en ole oikein vakuuttunut. Jatketaan vielä ehkä jonkin aikaa, jos Hukka vaan on hitaasti syttyvää sorttia, mutta jos ei kohta ala selkeästi paranemaan niin sitten koitan keksiä jotain muuta.

Fisu on startannut myös pk-kauden parin esineruututreenin myötä. Esineet tuntuu olevan ihan hyvin muistissa talven jäljiltä, eikä ole ollut edes mitenkään erityisen hullu, vaan etsinyt ihan järkevästi. Hukkakin on saanut etsiä pari esinettä Fisun treenien ohessa. Se löytää esineet ihmeen helposti siihen nähden, että vaikuttaa jäljestävän päämäärätiedottomasti ruudussa.

Viime torstaina oli jännittävä päivä, nimittäin Hukan luustokuvat ja olkapään kontrolli. Hukka taivuteltiin ensin hereillä läpi - ei mitään reaktiota kummastakaan etujalasta. Samalla Hukan polvet tarkastettiin, ne on normaalit eikä polvilumpiot liiku mihinkään, eli 0/0. Sitten unta palloon, ja ensin kuvattiin olat CT:llä. Vasemman olkapään muutos oli edelleen näkyvissä, mutta paranemista oli tapahtunut sitten joulukuun. Muutos oli nyt 4x4mm (joulukuussa 4,8x6,5mm) ja syvyydeltään maksimissaan 0,8mm (joulukuussa 1,4mm), luu muutoksen alla oli huomattavasti tasaisempaa kuin aiemmin ja skleroosia oli enää hyvin kapea vyöhyke muutoksen alla. Nivelrikkomuutoksia tai mitään irtopaloja ei näkynyt, ja koska mitään oikeilua ei ole ollut, niin hyvin suurella todennäköisyydellä rusto on pysynyt ehjänä. Koska muutos alkaa olla jo varsin pieni, eikä edes mikään varsinainen kuoppa enää vaan pikemminkin tasaantuma, sai Hukka nyt luvan palata normaaliin liikuntaan! CT-kuvauksen jälkeen siirryttiin röntgeniin, ja Hukalta kuvattiin lonkat, kyynärpäät, olat (virallista lausuntoa varten, vaikka tiedän toki, että se on sairas) ja koko selkäranka. Vasemman olkapään oc-muutosta lukuunottamatta Hukan luusto näytti olevan priimaa - kyynärpäät täysin normaalit myös CT:ssä (rajautuvat mukaan kuvaan vaikka olkia oli tarkoitus katsoa), oikea olka terve, lonkat tiiviit ja lonkkamaljat syvät, selässä oikea määrä oikean muotoisia nikamia. Hukan rauhoitus meni hyvin ja kotiinpäin lähdettäessä kipitteli jo melko virkeänä autolle. Iltapäivällä kuvauksen jälkeen tosin Hukalla alkoi ripuli, joka jatkui seuraavaan päivään asti.




Terveysteema Hukan osalta on jatkunut tassujen osalta. Olen nyt syöttänyt sille 4 viikkoa sinkkiä, biotiinia, nutrolinin iho&turkki -öljyä ja lohiöljyä, sekä rasvannut sen tassuja 2-3 kertaa päivässä. Paranemista vaikuttaa onneksi tapahtuneen! Syvät, vertavuotavat halkeamat ovat parantuneet täysin ja jäljellä on enää pinnallisia uurteita, joiden oletan olevan ihan normaaleja vähän isommalle ja painavammalle koiralle. Anturoiden pinta on nyt sileä ja pehmeä aiemman kovan ja karhean sijaan.




Koska Hukka sai nyt luvan juosta, ollaan käyty pari kertaa hallilla nauttimassa tästä aivan uudesta ulottuvuudesta. Hukka on treenannut aksassa putken juoksemista ja aloitin hyppytekniikkatreeneissä set point -harjoituksen treenaamisen. Putken juokseminen on yllättävän vaikeaa Hukalle - tai siitä se juoksemisosuus. Hukka tekee agilitya varsin verkkaisella asenteella, ja sen on vaikeaa, suorastaan mahdotonta ymmärtää, miksi juosta poispäin mun luota. Valmiina olevalle palkalle se kyllä juoksee ja siten suoran putken menee kyllä ihan reipasta laukkaa, mutta esim. mutkaputken se menee varsin hitaasti jolkotellen, kun en voi jättää palkkaa putken suulle odottamaan. Set point -harjoituksessa aloitin nyt rimakorkeuden hilaamisen vähitellen ylöspäin, ekassa treenissä hyppäsi 30 ja 35cm. Juoksariprojektia ollaan myös jatkettu, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin erillisen postauksen joten siitä lisää sitten.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Tokon karsintakierroksen aloitus

Viime sunnuntaina käynnistyi tämän vuoden tokon edustusjoukkueen valintakokeet Seinäjoella. Viime viikko meni viimeistelyiden parissa, treenattiin lähes joka päivä. Fisu ei tuntunut treeneissä oikein hyvältä, aina vaan se on hektisen ja kireän oloinen ja yritti heti tilaisuuden tullen karata juoksemaan. Tunnarissa oli eniten ongelmia - mielentilasta johtuvia nekin. Alkuvuodesta Fisu on ollut useaankin otteeseen todella huono tunnarissa, mennyt tappoasenteella kapuloille ja täysin haistelematta tuonut väärän, tai hätäisen haistelun seurauksena napannut oman sijaan viereisen. Olen joutunut kalarouvalle aiheesta useampaan kertaan huomauttamaan, ja nyt tunnetila on keikahtanut huonoksi toiseen suuntaan. Fisu on ollut tunnarissa todella epävarma, merkkaa selvästi oikean kapulan ja välillä lähtee sitä tuomaankin, mutta pudottaa, jatkaa etsimistä ja lopulta tulee pois tyhjin käsin. Tiistaina ja keskiviikkona teki hyvät tunnarit, kun tehtiin isolla määrällä kapuloita ja joutui tekemään kunnolla töitä, ennen kun osui oman kohdalle. Torstaina tehtiin normaali liikkuroitu tunnari, ekalla tunnari-yrityksellä ei tuonut ollenkaan kapulaa. Tokalla yrityksellä lähti tuomaan, mutta pudotti ja jatkoi etsimistä, mutta muutaman tarkastelukierroksen jälkeen ratkaisi tilanteen itse ja toi. Perjantaina normaalissa liikkuroidussa tunnarissa merkkasi oman, haisteli pari viereistä kapulaa ja toi sitten oman kuitenkin.

Sunnuntaina aamulla lähdettiin aikaisin kimppakyydillä Maijun kanssa kohti Seinäjokea. Arvoin meille numeron 12, eli mukavasti ehti lenkkeillä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä ennen kehään menoa. Paikkiksiin tosin tuli kauhea kiire, kun tajusin jo tokan ryhmän ollessa kehässä, että Fisun kaulapanta ja hakaneula numerolappua varten on autossa, auton ovet lukossa ja avaimet Maijulla, joka oli lähtenyt lenkkeilemään. Fisu joutui kehään aivan kylmiltään suoraan häkistä, en ehtinyt ensimmäistäkään sivulletuloa ottaa tai muutenkaan viritellä.

Istuminen: 10 jäi hyvään asentoon istumaan ja oli täsmälleen samoilla tassunsijoilla kun palasin
Maahanmeno ja luoksetulo: 8 maahanmenoon tuplakäsky. Oltiin rivin viimeisenä, ja muiden käskyistä Fisu meni selvästi taas sellaiseen omaan kuplaansa, jossa sulkee pois häiriökäskyjä. Tokalla käskyllä putosi heti maahan ja luoksetulo oli hyvä ja siisti

Ennen omaa vuoroa tehtiin kertaalleen tunnari, se oli nyt hyvä. Kaukoja jumpattiin useaankin otteeseen, ja samoin seuraamista, jonka alku oli Fisun mielentilaongelmia ajatellen pahin mahdollinen.

Luoksetulo: 9,5 alustaan nähden molemmat stopit oli niin hyviä kun Fisu vaan pystyy
Ruutu: 10 virittelyssä katsahti vähän vasemmalle vinoon, mutta käskyllä lähti kuitenkin suoraan ja osui aivan ympyrän keskelle. Ruutuun pinkoi kovaa, jouduin huutamaan stopin Fisun ollessa aivan etunauhalla, ja siitä päätyi silti ruudun takaosaan
Zeta: 10 asennot oli istu-seiso-maahan. Seisomisessa en jotenkin löytänyt oikeaa rytmiä käskynannolle ja stoppi näyttikin vähän hitaalta
Seuruu: 8,5 liike alkoi sivuaskeleilla ja paikallakäännöksillä, sitten juoksua, sitten peruutusta. Sivuaskeleissa Fisu ei juuri pyllyään nostanut maasta, juoksussa oli hyvä mutta peruutuksessa sitten oli vino ja murisi. Perusseuruu tuntui ihan hyvältä, ehkä ihan aavistuksen oli välillä turhan edessä.
Ohjattu: 9,5 merkille mennessä oli ilmeisesti aikeissa juosta ohi koko merkistä, kun stoppasi niin, että oli selkä muhun päin. Vasemman kapulan kuitenkin haki ihan nätisti. Sivulletulossa etujalat harotti tosi leveälle.
Kiertonouto: 10 sivulla en saanut Fisuun mitään kontaktia, tuijotti vain merkkiä. Itse liike kuitenkin oli ihan siisti.
Tunnari: 7,5 tässä kohtaa kylmäsi aika pahasti, kun hyviä pisteitä alla ja kaksi pahinta liikettä vielä edessä. Lähti kapuloille hyvin, haisteli mutta ei reagoinut omaan, sitten häipyikin kehän reunalle haistelemaan jotain muuta, mutta palasi kuitenkin kapuloille. Merkkasi oman, mutta oli selvästi epävarma ja pohti, mitä tekisi. Päätti kuitenkin ottaa kapulan ja toi, vähän epävarmasti.
Kaukot: 6 toiveista huolimatta etujalkakaukoja Fisu ei sitten pystynyt tekemään kisatilanteessa. Meni jo sivulta väärin maahan, takajalkatekniikalla. Yritin siitä käskeä ensimmäiseen asentoon (istu) etujalkatekniikan käskyllä, mutta ei totellut, vaan nousi istumaan epävarmasti takajalat paikoillaan etupäällä ylös kiiveten. Jouduin vaihtamaan lennosta takajalkakaukojen käskyihin, ja hetken jouduin miettimään, mikä mahtaa edes olla käsky i-s vaihtoon. Sanoin "seis", jolla Fisu epävarmana nousi seisomaan, mutta siirtäen tällä kertaa takajalkoja taaksepäin. Siitä istumaan, sen teki nyt puolestaan takajalkatekniikalla. Maahan meni takajalkatekniikalla ja m-s-m teki niin, ettei mikään jalka liikkunut. Olipahan säätöä! Todella harmi, olisin kovasti halunnut päästä näyttämään Fisun uudet hienot etujalkakaukot, mutta nähtävästi pitkä historia kisaamisesta takajalkatekniikalla on iskostunut Fisun mieleen, eikä se pystynyt muuhun kisatilanteessa. Treeneissä liikkuroituna se on tehnyt hyvin eikä ole enää aikoihin hämääntynyt liikkeestä.

Yhteensä 284,5 pistettä ja sija 4./30. Pisteiden valossa meni hyvin, mutta kehän jälkeen oli silti vähän kurja fiilis. Fisu teki paljon hyviä liikkeitä, mutta myös hävettävän paljon virheitä, vaikka ollaan treenattu paljon. Ainoastaan paikallaolon tuplakäsky on virhe, joka ei ole ihan meidän omasta aktiivisuudesta ja osaamisesta kiinni. Treenaan lähinnä yksin, ja paikkiksen käskytyksiä ei yksinkertaisesti olla päästy tekemään kuin pari kertaa tänä vuonna. Tunnarin, kaukojen, ohjatun merkin ja seuruun ongelmat on olleet tiedossa ja ollaan niitä yritetty ratkaista, mutta nähtävästi heikolla menestyksellä. Ei auta muu kuin niellä pettymys ja koittaa treenata paremmin. Ekan kehän alussa Fisun mielentila oli hyvä, mutta oikeastaan zetan jälkeen alkoi rakoilemaan ja tokassa kehässä ei enää ollut oikein kuulolla. Inhottava fiilis lähettää se tekemään liikettä, jos en saa siihen sivulla edes kontaktia.


Maanantaina käytiin hallilla tekemässä palauttelevat tokotreenit. Tehtiin ruutu ja eteenmeno lelulle, ohjatun merkkiä namialustalla, seuruun askeleita ja peruutusta, ja kaukoja. Juoksuliikkeissä tein kuuntelua ennen kun sai mennä. Seuruussa yritti kerran taas murista, mutta se jäi yhteen kertaan kun annoin siitä palautetta. Kaukoissa ei mokannut nyt kertaakaan, niinkuin ei ole mokannut enää aikoihin treeneissä. Vastapainoksi tokolle Fisu sai tehdä myös vähän aksaa. Tehtiin aalla pysärin ja juoksarin erottelua, ja siinä Fisu oli yllättävän hyvä. Kerran se teki aalla hasardiloikan ja kerran yritti juosta läpi pysäristä, muuten totteli tosi hyvin. Tehtiin myös hyppyjumppaa takaakiertohypyillä nyt vähän uudella ajatuksella. Asetuin ensin ihan hypyn viereen ihan lähelle maahan istumaan ja annoin Fisun tarjota hyppäämistä, ja palkkasin sitä nameilla. Kun se sujui, siirryin hypyn eteen ja lähetin siitä suullisilla käskyillä takaakiertoon. Fisu oli vähän hämmentynyt treenistä, mutta kuunteli hyvin ja keskittyi hyppäämiseen, eikä tiputtanut 60cm rimaa kuin yhden kerran. Tarkoituksena tällä treenillä on opettaa Fisua ponnistamaan ihan hypyn läheltä. Olen tosi pitkään jo yrittänyt saada Fisua ponnistamaan kauempaa, jotta rima pysyisi ylhäällä, mutta en ole osannut sitä sille millään selittää niin, että ymmärtäisi. Nyt päätin kokeilla toista vaihtoehtoa, eli jumpata hyppyä sitten läheltä niin, että Fisu oppisi käyttämään kroppaansa paremmin ja ponnistamaan riittävän korkealle, jotta rima pysyisi vaikka hyppää liian läheltä.

Hukka on päässyt hallille pariin kertaan "aksaamaan", maanantaina ja tänään. Kovin paljoa sen tekeminen ei vielä agilitya muistuta, mutta olen koittanut miettiä sille sellaisia juttuja, joita osa-aikasaikkulainen voisi turvallisesti tehdä ja joista olisi kuitenkin jotain hyötyä mahdollista agility-uraa ajatellen. Maanantaina tehtiin kujakeppejä, juoksaria, keinua ja siivekkeen kiertoa, tänään hyppytekniikkaa, keppien sisäänmenoja, keinua, juoksaria ja kaarevaa putkea. Kepeillä Hukka yllätti mut ihan täysin ajattelukyvyllään! Olin rakentamassa kujaa ja Hukka pyöri kentällä vapaana, ja ohimennen kävi itsekseen pujottelemassa neljä suoraa keppiä ilman mitään apuja. En ehtinyt reagoimaan asiaan mitenkään ja koska Hukka ei enää tehnyt sitä uudestaan, arvelin sen olevan vahinko. Jatkettiin kujatreeniä, eli kuja on niin leveä, että Hukka pääsee siitä läpi pujottelematta, ja harjoiteltiin ihan vaan fokusta eteenpäin valmiina olevalle lelulle. Aiempien sisäänmenotreenien ansiosta Hukka osaa nyt hakeutua kujaan noin 90 asteen (ja sitä loivemmasta) avo- ja umpikulmasta. Tänään jatkettiin sisäänmenoteemaa kuudella suoralla kepillä, joissa oli ohjurit. Ollaan tehty muistaakseni näitä sisäänmenon naksutteluja ohjureiden kanssa ehkä 4 kertaa tätä ennen. Hukka meni hienosti, se hakeutuu ilman vartaloapuja itsenäisesti oikeaan väliin 90 asteen avo- ja umpikulmasta ja pujottelee omaan verkkaiseen tahtiinsa kuusi keppiä. En ole yrittänytkään hakea vielä vauhtia ja draivia tähän, tavoitteena on ollut ainoastaan sisäänmenon hahmottaminen ja kepeille hakeutuminen, varsinainen pujottelu on ollut tarkoitus opettaa kujaa kaventamalla sitten, jos Hukka joskus vapautuu saikultaan. Kun oltiin valmiit ja keräsin ohjurit pois, Hukka kävi itsekseen pujottelemassa kuuden kepin sarjan ilman ohjureita ihan oikein. Uskomatonta, mulle ei olisi tullut mieleenkään edes kokeilla vielä pitkään aikaan keppejä ilman apuja! Hukan itsenäisen yrityksen jälkeen otin pari toistoa niin että palkkasin sen, ja toden totta, ei se ollut mikään vahinko, vaan Hukka meni joka kerta ihan oikein ja vieläpä 90 asteen avokulmasta ihan omasta vapaasta tahdostaan :D

Keinulla Hukka on myös lähtenyt edistymään hyvin. Ollaan aiemmin (viime syksynä ja yksittäisinä kertoina nyt talvella) tehty keinun kontaktille hakeutumista 2on2off asentoon. Olen tukenut keinun niin, että se on ollut max 10cm irti maasta jotta Hukka tottuisi hyvin pieneen ja huomaamattomaan liikkeeseen alusta asti. Maanantaina kokeilin ensimmäistä kertaa tukea keinun laskevan pään hieman ylemmäs, ja Hukka sai hakeutua kontaktille sivusta paukauttamalla samalla keinun maahan noin 20cm korkeudelta. Koska Hukka ei vaikuta tippaakaan alusta-epävarmalta, uskaltauduin vaikeuttamaan treenejä niin, että laitoin matalaksi säädetyn keinun nousevan pään matalalle pöydälle, ja pöydältä Hukka sai mennä kokonaisen keinun 2on2off asentoon. Treeni sujui tosi hyvin, Hukka ei säikähtänyt tai muutenkaan ihmetellyt juurikaan liikkuvaa keinua, olisiko yhden kerran vahingossa tullut keinun sivuun. Tänään jatkettiin samaa treeniä, ja edelleen sujui hyvin. Kiirettä Hukka ei tässäkään pidä, vaan menee keinun ravilla, mutta koska muutoin tekee moitteettomasti, olen antanut sen mennä omaa tahtiaan.

Juoksariprojekti ollaan kaivettu viime viikolla naftaliinista. Hukka on tehnyt matolla juoksemista syksyllä ennen saikkua, ja nyt kokeilin, muistaako se vielä maton. Näkyi muistavan, mutta sama tuttu ongelma palasi heti pitkän tauon jälkeen. Syksyllä ongelmaksi muodostui huonot kosketukset, eli kun Hukka ravaa/kävelee, se ei osu koskaan alustaan molemmilla takajaloilla, vaan yleensä esim yhdellä etujalalla ja/tai yhdellä takajalalla. Jos en palkkaa huonoista osumista, se menee epävarmaksi ja kävelee entistä hitaammin. Syksyllä yritin laittaa alustaa hieman koholle maasta, josko se saisi Hukan ymmärtämään, että alustalle pitäisi "hypätä" ja silloin osuisi paremmin, mutta saikun takia en voinut jatkaa näitä treenejä ja jätettiin koko juttu hautumaan. Nyt koitin vaihtaa taktiikkaa ja otin käyttöön meidän viimeisen muuttolaatikon. Opetin Hukalle ensin laatikkotempun, eli se kiipeää laatikon sisään ja asettelee kaikki jalkansa laitojen sisäpuolelle. Kun Hukka oli ymmärtänyt laatikkotempun sisällä naksutellen, laitoin juoksarimaton laatikon pohjalle ja opetin Hukan hakeutumaan huoneen toisessa päässä olevaan laatikkkoon ja tulemaan sieltä pois ilman erillistä käskyä. Tämä meni melko nopeasti jakeluun, joten leikkasin laatikon laitoja matalammaksi ja jatkoin treenejä sisällä. Maanantaina kokeilin laatikkohommaa ekaa kertaa hallilla, ja se tuntui sujuvan hyvin. Kävellen Hukka menee edelleen, mutta nyt sillä tuntuu olevan selkeämpi käsitys kriteeristä, eli molemmat takajalat pitäisi olla laatikossa laitojen sisäpuolella (maton päällä), ja Hukka oikeasti tuntui miettivän jalkojaan laatikolle suunnatessaan. Tänään jatkettiin hieman matalammalla laatikolla, ja edelleen sujui melko hyvin. Muutaman kerran yritti hypätä laatikon yli ja muutaman kerran ravasi yli niin, että molemmat jalat eivät olleet laatikossa, mutta suurin osa yrityksistä oli hyviä. Katsotaan, saanko koskaan laatikkoa häivytettyä...

Hyppytekniikassa tehtiin aina vaan perussarjaa, enkä voi vieläkään sanoa, että se toimisi. Aina vaan vika väli tuntuu olevan vaikea, ajautuu tosi lähelle vikaa hyppyä ja tekee jonkun ihmeellisen korjausaskeleen vikassa ponnistuksessa. En oikein tiedä, miten etenisin tästä. Jos pidentäisin väliä, ongelma todennäköisesti poistuisi, mutta oppiiko Hukka siitä säätelemään laukkansa pituutta? Palkan tuominen lähemmäs vikaa hyppyä auttaa, mutta ongelma palaa heti jos palkan siirtää taas kauemmas.

Siivekkeen kierrossa Hukka on harjoitellut multiwrappeja 15cm korkealla rimalla. Nämä se tekee tuttuun tapaansa kävellen, mutta vaikuttaa kyllä ihan motivoituneelta ja osaa lähestyä hyppyä jo hieman eri kulmista. Ehkä vauhtia tulee lisää sitten jos otan omaa liikettä mukaan. Nyt olen itse ollut vain paikallani.


Vastapainoksi aksatreeneissä osoittamalleen älykkyydelle Hukka on kunnostautunut jälleen kerran terveysongelmissa. Maanantaina ennen treenejä huomasin, että sillä oli silmäkulma veressä. Ei mitään tietoa mihin se on mahtanut itsensä tällä kertaa satuttaa, onneksi ei kuitenkaan ihan ole osunut silmään. Johan siitä onkin jo melkein kaksi viikkoa, kun edellinen haava saatiin kuntoon...!


maanantai 24. helmikuuta 2020

Hukka 1v

Hukka täytti lauantaina vuoden. Hukka-parka ei saanut lahjoja eikä nakkikakkua, vaan kökötti ensin päivän yksin kotona ja sitten vielä illan äidin luona hoidossa, kun itse olin koko päivän menossa. Sunnuntaina sentään sai lahjaksi oman sinisen jumppapomppa-puseron kevään viileitä iltoja varten.

Hukasta on kasvanut vuodessa iso ja raamikas mieskoira. Se on perusluonteeltaan oikea kultapoika, hellyydenkipeä kainaloinen joka kuvittelee varmasti olevansa edelleen max 5kg painava pikkupentu. Hukka on tasapainoinen ja vakaa, ei säiky tai paineistu herkästi ja suhtautuu uusiin asioihin avoimen uteliaasti. Se on erittäin sosiaalinen ihmisiä kohtaan, toisia koiria se ei saikusta johtuen ole hirveästi saanut tavata. Mikään penaalin terävin kynä se ei kyllä ole. Olen monesti nauranut, että Hukka on ilmiselvä koiraversio Forrest Gumpista. Se on hieman yksinkertainen ja hidasjärkinen, mutta samalla hyvin vilpitön, hyväntahtoinen ja rakastettava. Harrastusominaisuuksiltaan Hukka ei ole äitinsä veroinen, mutta sen kehitys on myös kaikin puolin ollut paljon hitaampaa kuin aikaisemmilla koirillani, eli ehkäpä niitä ominaisuuksia vielä tulee myöhemmin lisää. Hukka leikkii kohtalaisesti, mutta ei edelleenkään taistele kovin suurella voimalla eikä saikun takia hurjia saalisleikkejä ole voinut tehdä puoleen vuoteen. Hukka on melko ahne ja palkkautuu kyllä ruualla, mutta namin kanssa sen tekemiseen tuntuu olevan täysin mahdotonta saada vauhtia ja voimaa. Hukka tekee kyllä ihan motivoituneesti, mutta se on erittäin häiriöherkkä, ja häiriöisessä tilanteessa keskittyminen herpaantuu ja Hukka unohtaa, mitä oltiin tekemässä. Työskentelytyyliltään se on selkeästi diesel-mallia, ei missään nimessä sähäkkä tai voimakas, vaan enemmänkin sitä pitää kannustaa ja hetsata, jotta siitä saisi yhtään draivia irti. Draivia siinä todennäköisesti olisi kyllä, se pitäisi vaan jollain saada kaivettua esiin, mutta koska saikun takia Hukka ei ole saanut juosta, niin mitään isompaa revittelyä sen kanssa ei ole voitu tehdä. Hukka on kiltti ja aika pehmeä, ja miellyttämishalua sillä kyllä on, esim. sosiaaliseen palkkaan se vastaa jo nyt tosi kivasti.

Kropan ja terveyden osalta Hukka on ollut yksi iso ruskea pettymys. Hukka on kertakaikkiaan aivan liian suuri ja kömpelö ollakseen enää näppärä harrastuskoira etenkään agilitya ajatellen. Se on korkeajalkainen ja lyhytselkäinen, huonosti kulmautunut edestä ja sillä on hieman köyry selkä sekä kovin pysty lantio. Toki hyvällä kropanhallinnalla voidaan paikata puutteita rakenteessa, mutta valitettavasti Hukka on varsin kaukana optimaalisesta agilitykoirasta ja myös bordercollien rotumääritelmästä. Koskaan aiemmin mulla ei ole myöskään ollut koiraa, jolla on jo näin nuoreen ikään mahtunut näin monta terveysongelmaa. Pikkupentuna silmätarkastuksessa Hukalla todettiin iris-kornea PPM rihmoja, jotka ovat vakavampi muoto tavanomaisista iris-iris PPM-rihmoista. Noin 5kk iässä Hukka jatkoi silmälinjalla kehittämällä follikulaarisen konjunktiviitin, jota hoidettiin aluksi viikon ja myöhemmin kuukauden mittaisella kortisoni-silmätippakuurilla. 6kk ikäisenä todettiin vasemman olkanivelen OCD, ja siitä alkoi sitten pitkä saikku höystettynä olkatähystyksellä ja kahdella kontrollikuvauksella. Syksyllä, kun vaihdettiin pois penturuualta, tuli vatsavaivoja. Hukkalla oli kakka löysällä koko ajan ja se laihtui ihan luurangon laihaksi, ja kokeiltiin useampaa eri ruokamerkkiä, ennen kuin löytyi sopiva ruoka. Jokin yliherkkyys/imeytymisongelma tuossa lienee taustalla, kaikki kokeilemani ruuat olivat kuitenkin laadukkaita, eläinkaupasta saatavia aktiivisen koiran täysravintoja. Nyt helmikuussa Hukka onnistui saamaan tassuunsa haavan, joka tulehtui ja teki paiseen anturan sisään, ja jouduttiin nukutuksessa puhkaisemaan ja huuhtelemaan. Samassa yhteydessä huomasin, että Hukan anturat ovat tosi huonossa kunnossa, hyvin kuivat ja karheat ja niissä on niin syviä halkeamia, että ovat vuotaneet niistä verta. 1-vuotias Hukka on tähän mennessä jo  rauhoitettu/nukutettu neljä kertaa, ja viides nukutus on edessä pian, kun mennään luustokuviin. Toivottavasti Hukka on nyt ensimmäisen vuoden aikana sairastanut koko loppuelämänsä edestä, ja saadaan myöhemmin nauttia terveistä vuosista.

Hukka 1v, 57cm ja 19,8kg






sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Tampereen EO-karsinnat

Tänään oli Fisulla aksakauden ensimmäiset arvokisat, eli agilityn EO-karsinnat. Kolme rataa, joista ensimmäinen hyppäri ja kaksi jälkimmäistä aksaratoja. Pitkään jännitin, että mahdutaanko mukaan koko kisoihin, kun vuodenvaihteeseen asti kisattiin pikkumaxeissa. Mahduttiin sitten kuitenkin, kun mitään karsintaa rankingin perusteella ei tullut.

Eka rata oli muuten kaikin puolin kiva ja ei mikään kovin vaikea, mutta pahoja takaakiertorimoja oli peräti kolme. Käytiin lämppäesteillä tekemään pari takaakiertoa ja Fisu piti kaikki rimat. Radalla kuitenkin sitten yksi rima alas, ei tosin takaakierrossa vaan ihan normaalissa peruskäännöksessä. En tiedä mitä siinä tapahtui, ilmeisesti vaan joku moka ponnistuksessa. Muuten sujuva rata, ja hämmästyttävän kova aika isossa luokassa, vajaa kolme kymmenystä voittajaa nopeampi!

Toka rata oli aksarata, alkua lukuunottamatta ihan kiva ja helppo tämäkin. Alussa taas kaksi pahaa takaakiertorimaa heti esteillä 2. ja 3. Kakkosrimaa Fisu kolisti, mutta ei tippunut. Kun rimoista oltiin selvitty, päätin että nyt hitto vie me tehdään se nolla, ja tehtiin! Ja mikä huikea nolla se olikin, ainoastaan puomi oli hiukan hidas, muuta hidasta siinä ei ollutkaan. Aika lailla täydelliset käännökset ja linjat, ja täydellinen flow koko radan alusta loppuun. Tällä nollalla Fisu oli koko luokan nopein, voitti radan ja ansaitsi täydet 60 karsintapistettä!!! Aivan huikeaa, en olisi ikinä uskonut, että agilityradalla pysäytyspuomilla meillä on mahdollisuudet voittaa!

Vikalla radalla näin jo radan rakennuksessa, että Aa on meille mahdottomassa kulmassa. 90 asteen käännös aalta pituudelle ja alla putki tiellä niin, että pakko on ottaa sivuetäisyyttä. Juoksarilla ei toivoakaan, että kestäisi tuollaista ohjausta, joten päätin yrittää pysärillä. Kävin treenaamassa pari kertaa 2on2offia lämppäesteillä ja hyvin muisti, ja siellä kesti vaikka mitä häiriötä ja leijeröintiä. Radalla ei sitten kuitenkaan pystynyt kuuntelemaan 2on2off käskyä, vaan juoksi läpi ja vitonen :((( Muuten taas loistava rata, ja taas aika olisi riittänyt voittoon! Kahdella nollalla Fisu olisi voittanut koko karsintakilpailun ja lunastanut EO-joukkuepaikan. Pienestä jäi siis taas kiinni. Ei auta muu kuin toivoa, ettei tätä huonoa tuuria voi jatkua ikuisesti, ja joskus vielä onnistutaan tekemään ne nollat tärkeissä kisoissa. Normaaleissa kisoissahan Fisu on tehnyt vaikka miten monta tuplanollaa, kerran jopa triplanollan, mutta arvokisoissa ei olla onnistuttu ikinä tekemään kahta puhdasta rataa riippumatta siitä, kuinka monta rataa olisi tarjolla.



torstai 20. helmikuuta 2020

Tassuasiaa ja lampaita

Viime sunnuntaina huomasin lenkin jälkeen tassuhaavaa hoitaessa sattumalta, että Hukan vasemman etutassun anturassa oli syvä halkeama, josta oli vuotanut hiukan verta. Kyseessä oli siis eri tassu kuin missä haava on. Pikainen tarkistus paljasti syviä halkeamia kaikissa anturoissa, sekä etu- että takajaloissa. Vertasin Hukan anturoita tyttöjen tassuihin, ja ero oli huomattava, siinä missä Fisun tassut on pehmeät ja sileät, Hukan tassut ovat kuivat ja karheat ja niissä on useita syviä halkeamia. Tämäpä meiltä vielä puuttuikin terveyongelmista...

Vasen etutassu 17.2.



Maanantaina ryhdyin tuumasta toimeen ja kävin ostamassa Hukalle kuvan mukaisen arsenaalin tassunhoitotuotteita. Kokeillaan nyt sisäisiä ja ulkoisia öljyjä, lisäravinteita ja rasvoja käyttämällä, saisiko tassut parempaan kuntoon. Millään tavalla Hukka ei ole toistaiseksi oireillut tassuja, mutta ei se kivalta voi tuntua jos anturat ovat käytännössä haavoja täynnä!

Tassujen hoitosuunnitelma on seuraava: aamuisin rasvaus sinkkivoiteella ja suun kautta Nutrolin iho&tukki ja Biotiini-sinkki lisäravinne. Päivällä, sopivassa välissä rasvaus LovePaws tassuvahalla. Iltaisin rasvaus sinkkivoiteella ja suun kautta lohiöljy. Voiteiden laiton jälkeen kauluri hetkeksi päähän, ettei nuole rasvaa pois. Märkinä/kuraisina päivinä suihkutan tassut puhtaaksi lenkkien jälkeen. 

Oikean etujalan haava sentään on parantunut nyt hyvin. Tiistaina kuolioitunut haavan reuna alkoi irtoamaan, ja keskiviikkona aamulla se oli kokonaan poissa, ja alta paljastui tervettä, normaalia arpikudosta. Koska mitään paljasta nahanalaiskudosta ei enää ole näkyvillä ja koko haava on arpeutunut, pääsi Hukka keskiviikkona vihdoin eroon tossusta ja kaulurista.

Treenirintamalla on ollut nyt aktiivista, kun olin alkuviikon vapaalla. Maanantaina kävin itsekseni hallilla tokoilemassa. Treenasin Fisun kanssa tunnaria, kaukoja ja seuraamista. Tunnarissa tein ensin sellaisen treenin, jossa kapulat olivat ihan seinän lähellä ja oma oli vähän piilossa putken painon takana. Tämä meni tosi hyvin, oma löytyi helposti. Seuraavaksi tein tunnarin tiheillä väleillä, siinä ei sitten hermo kestänyt ja nappasi viereisen, huomasin itsekin virheen vasta palautuksessa eli mitään kommenttia virheen hetkellä Fisu ei saanut. Koitin sitten haastaa Fisun haistelemaan tarkemmin ja tein tunnarin tiheillä väleillä ja oma oli tulitikku kahden normikapulan välissä. Taaskin mokasi, nappasi oman viereisen ison. Nyt huomautin, ja sitten menikin taas ihan mahdottomaksi säädöksi. Fisu ei keskittynyt yhtään, väisti koko kapulariviä tai vaihtoehtoisesti kävi vaan nappaamassa jonkun oikeaksi olettamansa. Tehtiin varmaan miljoona tunnaria, joissa Fisu näennäisesti etsi, mutta ei oikeasti haistellut kapuloita ollenkaan ja kipitteli vaan pitkin kenttää. Lopulta sain sen keskittymään vasta, kun laitoin kapulat todella pitkillä väleillä puolen kentän alueelle sekaisin, jolloin Fisu joutui erikseen näkemään vaivaa mennäkseen jokaisen kapulan luo ja haistellakseen sen. Tällä treenillä lopulta alkoi taas työskentelemään ja etsi oikeaa kapulaa. Kaukot meni onneksi tunnarisäädöistä huolimatta hyvin, otin ekaa kertaa etujalkakaukoja kisamittaisella matkalla. Tekniikka ei juurikaan kärsi etäisyyden muuttumisesta, ja vihdoin ja viimein tuntuu, että myöskään liikkurointi, liikkeenomaisena tekeminen, viretila tai palkanodotus eivät vaikuta tekniikkaan! Takajalkakaukoissahan Fisun krooninen ongelma on ollut se, että kriteeri ei vaan ole sille riittävän selvä ja jos ympäristössä on jotain haastavaa, se ei pysty pitämään kriteereitä. Seuraamistakin pystyi tekemään nyt asiallisesti tuhottoman pitkän tunnariväännön jälken.

Hukka pääsi samalla kertaa puuhastelemaan aksakentälle pikkujuttuja sukka jalassa. Tehtiin ekaa kertaa muuria naksuttelemalla, heittelin nameja yli. Hyvin hakeutui muurille, mutta nameja ei meinannut millään löytää keinonurmen seasta vaikka käytössä oli isot ja selvästi näkyvät namit. Lisäksi tehtiin keppien sisäänmenoa puolikkaalla keppisarjalla ja ohjureilla. Laitoin nyt läpinäkyvät ohjurit, ettei nyt ihan kilometrien päästä näe, missä ohjurit menevät. Tämä sujui aika hyvin, sisäänmenoon hakeutui jo aikalailla mistä tahansa kulmasta, ja vaikka lähestyi väärässä kulmassa niin  korjasi linjaa itse siten, että löysi oikean välin pujottelun alulle. Koko homman se tekee edelleen kävellen, mutta tassuvaivaisena se ei nyt ehkä ole huono juttu.

Tiistaina käytiin aamulla Emman ja Sennin kanssa treenaamassa hakuilmaisuita. Hukka harjoitteli nyt häiriönsietoa haukussa. Tehtiin aluksi niin, että Hukan haukkuessa Sennille Emma liikuskeli hieman ympärillä. Kyllä Hukka aika paljon otti häiriötä, mutta myös vastasi kohtalaisesti treeniin, eli pystyi jatkamaan häiriöstä huolimatta. Seuraavaksi kokeiltiin häiriötä niin, että kävelin itse Hukan takana tai sivulla sen haukkuessa maalimiehelle. Tämä olikin sitten tosi paljon vaikeampaa, Hukka halusi selvästi pitää kontaktin muhun ja jos koitin liikkua sen sivulle tai taakse, se lähti itsekin vaihtamaan paikkaa. Tätä täytyy kokeilla työstää esim niin, että Hukka on liinassa, eikä pääse seilaamaan.

Haukkutreenien yhteydessä käväistiin hallilla Sennin kanssa. Fisu teki ohjattua ja tunnaria liikkuroituna. Ohjatussa oli nyt hyvä, ei lähtenyt mihinkään häiriökäskyihin ja löysi oikean kapulan, vaikka se oli melkein seinässä kiinni. Tunnari oli myös nyt hyvä, ei mitään epävarmuutta tai säätöä. Tehtiin muutama setti eteenmenon korjauksia namilla, ne meni myös kaikki oikein. Hukkakin teki jotain pientä, ainakin seuraamista ja istumisia ja paikkista. Seuraamisessa koitin ottaa hiukan pidempää pätkää, heikohkolla menestyksellä. Senni treenasi Kittyn kanssa samaan aikaan maahanmenoja, ja Hukka reagoi selvästi Sennin käskyihin ja meni pariin otteeseen maahan kesken seuraamisen väärällä käskyllä. Istumisille on tapahtunut nyt jotain, en tiedä vaikuttaako tassuhaava vai mikä on, mutta en saa Hukkaa enää tekemään hyvällä tekniikalla istumista. Pylly on hidas ja istumisen tehtyäänkin vielä teputtelee etujaloilla. Paikallamakuu on myös hankala, tai siinä lähinnä maahanmeno sivulta. Hukka ei jotenkin osaa mennä sivulta maahan suoraan, vaan menee ihan mutkalle ja oikea kyynärpää jää tosi helposti ilmaan. Ollaan tätä yritetty kotona työstää etupalkalla, mutta varsin heikolla menestyksellä. Etupalkka puolestaan saa tekniikan muuttumaan hitaaksi ja tahmeaksi.

Keskiviikkona oli Hukan onnenpäivä, kun se sai synttärilahjansa muutamaa päivää etukäteen. Mentiin nimittäin puolen vuoden tauon jälkeen paimentamaan! Silläkin uhalla, että olka hajoaa, en vaan raaski pitää sitä loputtomasti pumpulissa ja nyt sai ensimmäistä kertaa olla lampailla vapaana sitten elokuun alun. Tässä välissä on nähnyt lampaita pariin kertaan liinassa, mutta ei siitä ole tullut yhtään mitään, kun Hukka riuhtoo ja kiskoo ja säntäilee joka suuntaan. Nyt oltiin pienessä pyöröaitauksessa noin kuuden lampaan kanssa. Ensimmäisen kierroksen kouluttaja Ian otti Hukan kanssa. Hukka yritti aluksi syöksähtää lampaita kohti, mutta otti kepillä annetun paineen tosi helposti ja hyvin vastaan ja alkoi saman tien flänkkäämään. Muutaman yksittäisen kerran se yritti vielä uudestaan pöläyttää lampaita, mutta todella helposti ja vaivattomasti se tasaantui tekemään nättejä ja rauhallisia flänkkejä. Suuntaa se vaihtoi luontevasti ja luki kroppaohjausta oikein. Silmää siinä ei juurikaan näy, halusi pitää lampaat liikkeessä ja juoksi itsekin. Toinen kierros otettiin niin, että olin itse pyöröaitauksessa Hukan ja lampaiden kanssa. Taas aluksi Hukka yritti muutaman kerran sopivan tilaisuuden tullen syöksyä kohti, mutta varsin nopeasti se otti onkeensa ja käyttäytyi siivosti. Se ohjautuu todella kevyesti, vaihtaa suuntaa pienestä vihjeestä enkä huomaa siinä mitään toispuoleisuutta. Flänkätessään se vaikuttaa mukavan rennolta ja sillä on avoimet flänkit, ei tule sisäänpäin ja kääntää hyvin päätä pois lampaista. Koska flänkit sujuivat niin hyvin, aloin jo ottamaan mukaan suuntakäskyjä. Hukalle tulee nyt kansainväliset suuntakäskyt, eli away=oikea ja comebye=vasen, stand=seiso, liedown=maahan, steady=malttia. Pysähtymään se on vaikea saada, haluaisi pitää lampaat liikkeessä ja kun pakkaudun lampaiden kanssa aitaa vasten, se ei ymmärrä ilman painetta pitää sopivaa etäisyyttä vaan valuu lähemmäs. Ihme kyllä se kuitenkin pystyi kuuntelemaan muussa yhteydessä opetettua maahan-käskyä ja sain sen sillä tavoin pois lampailta treenin loputtua. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Hukkaan, se vaikuttaa lampailla luontaiselta, yhteistyöhaluiselta ja kiltiltä, enkä malta odottaa, että päästään treenaamaan lisää!



Paimennusreissun kotimatkalla käytiin Fisun kanssa Lempäälässä aksaamassa. Olin ostanut tuurausvuoron Tanja Kurikan aksatreeneihin. Tehtiin ihan mukavaa rataa, jossa tosin monessa kohdassa tuntui, että jouduin odottelemaan Fisua ja itse pääsin tosi helpolla, ei tarvinnut juurikaan juosta. Fisu oli kivan tuntuinen, tuli hyvin ohjauksiin eikä pudottanut yhtään rimaa koko treenin aikana. Puomi oli ekalla yrittämällä huono, ja se otettiinkin uudestaan. Myöskään putken jälkeiseen takaakiertoon ei irronnut vaan hyppäsi useamman kerran hypyn väärin päin. Oikeastaan mitään muita varsinaisia virheitä Fisu ei tehnytkään ja lopulta päästiin 24 esteen rata siistillä nollalla läpi.