sunnuntai 18. elokuuta 2019

Fisun SM-kisat 2019, osa 2/3

Viime viikon keskiviikkona ja torstaina tehtiin vielä viimeistelyjä pk-SM:iä varten, käytiin keskiviikkona aamupäivällä tottistelemassa Keravalla. Otin Fisulle paukut seuruussa ja makuussa, jäävät läpi vapaamuotoisesti ja yhden luoksetulon. Teki kaikki oikein, paukuista ei välittänyt yhtään. Sitten yksi nouto isolla kapulalla pitkältä matkalta, tuli hyvällä vauhdilla. Sitten hypyt, ensin metrinen pallon kanssa ja sitten A-este ensin pallolla ja sitten kapulalla. Teki nyt molemmat kerrasta oikein, aalla tosin oli ehkä hieman varovainen. Eteenmeno valmiina olevalle pallolle, hienosti lähti suoraan vieraalla kentällä. Käskin maahan, totteli sen. Samalla reissulla käytiin tekemässä viimeistely-jana. Jana oli noin 20m pitkä, selkeässä kohdassa, jossa meni joku pieni polun tapainen. Vanheni 1,5h. Tämä onnistui tosi hyvin, lähti todella hyvin suoraan ja otti jäljen heti oikein. Kepinkin löysi.

Torstaina treenattiin Talosaaressa Hukan kanssa hakua ja Fisulle viimeistely-esineet. Hukka teki taas risteilyä, 5 pistoa molemmin puolin. Maasto oli vähän turhan hankalaa risteilytreeniin, eikä oikein saatu sellaista treeniä kuin olisin halunnut. Maalimiehet olivat noin 10-15m keskilinjalta, sen syvemmälle ei voinut mennä koska näkyvyyttä ei ollut. Silti tälläkin etäisyydellä parilla pistolla Hukka ei heti bongannut maalimiestä ja lähti epäröiden/pysähteli. Intoa sillä kyllä riittää ja hyvä motivaatio sillä tuntuu olevan, mutta haluaisin tässä vaiheessa luoda sille ajatuksen suoraan juoksemisesta, joten siihen nähden treeni ei ollut tavoitteiden mukainen. Vikan maalimiehen jälkeen kokeiltiin leikittää Hukkaa keskilinjalla ajatuksena sisäänajaa lelupalkkaa. Hukka ei ole leikkinut oikeastaan ikinä vieraiden kanssa, mutta eipä siinä mitään ongelmaa ollut, selvästi ilahtui leluista. Fisu sai Hukan treenien jälkeen tehdä esineruudun hakualueelle. Laitoin neljä esinettä, kaksi taakse, kaksi eteen. Alue oli loivassa rinteessä, laitoin kaikki esineet hiukan irti maasta jotta saisi hyvin hajua ja onnistuisi. Tuuli ei ollut oikein vaan tähän treeniin suotuista, tuuli nimittäin etulinjalta takalinjalle aika voimakkaasti, joten tuuli puhalsi esineiden hajua kauemmas ja takaesineistä ulos alueelta. Fisu etsi kuitenkin hienosti, kolme ekaa esinettä nosti kolmella pistolla, sai hajun molemmista etuesineistä aika kaukaa juostuaan niistä jo ohi, mutta malttoi tulla paikantamaan hajun. Vika takaesine oli vähän vaikeampi, sitä varten jouduin lähettämään pari kertaa ennen kun upposi riittävän syvälle ja löysi.

Kesän toinen SM-kisareissu alkoi perjantaina, kun ajeltiin aamupäivästä Lahteen. PK-SM kisat alkoivat koirien tarkastuksella ja sitten päästiin tutustumaan kenttään. Aikaa kenttään tutustumiseen oli todella vähän, eipä siinä ehtinyt juuri mitään treenaamaan. Otin Fisulle meidän tottisparin kanssa yhden kentälle tulon ja palkkasin siitä, otettiin pari lyhyttä siirtymää pallon kanssa ja sitten omalla vuorolla kertaalleen hyppy pallon kanssa, kertaalleen estenouto ja yksi eteenmeno pallolle. Kaikki onneksi sujui kerrasta hyvin, mitään ei olisi ehtinyt uusimaan. Eteenmenossa pinkoi tosi kovaa ja suoraan, annoin juosta pallolle asti.

Lauantaina aamupäivällä päästiin aloittamaan kisasuoritus tottiksella. Tottikset etenivät hiiiiiitaasti, olin kuvitellut meidän vuoron olevan ohi aamupäivän viileydessä, mutta olin väärässä. Onneksi sentään tuuli hiukan, niin ei ollut niin tuskaisen kuuma. Fisu meni ensin paikallaoloon, sinne kävellessä oli jotenkin aika keskittymättömän oloinen, ei oikein pitänyt kontaktia. Maahan kuitenkin hyvin, ja kun kurkin piilon rei`istä, niin hyvin se siellä makasi. Totttisparilla molempien hyppyjen heitot epäonnistuivat ja joutui uusimaan niitä, joten Fisun paikallaolosta tuli tosi pitkä. Sivullenousu oli ihan aavistuksen vajaa. Omiin liikkeisiinsä Fisu lähti reippaasti vaikka paikkiksessa ajattelin sen tuntuneen hiukan löysältä. Seuraaminen oli oikein nättiä, ei pahemmin painanut eikä pomppinut, ainoastaan juoksusta hitaaseen siirtymässä otti pari pientä etujalkojen pompotusta. Arvosana erinomainen. Istumista ei tehnyt, jäi seisomaan. Tämä on kyllä tosi jännää, miten mokailee tottiksessa jääviä, kun taas tokossa ei mokaa ikinä. Istumista ei olekaan hetkeen mokannut, viime vuonna mokaili seisomista. Puutteellinen. Liikkeestä maahanmeno oli hieno ja luoksetulossa pinkoi kovaa, mutta ihan viime hetkellä alkoi arpomaan loppuasentoa ja päätyi tulemaan eteen vinoon. Huomasi itsekin tehneensä virheen ja lähti jo korjaamaan asentoa sivulle ennen kun sanoin mitään, mutta käskytin nopeasti kiertämään sivulle toista kautta. Erittäin hyvä. Liikkeestä seisomisen sentään nyt teki oikein vaikka siinä on tullut mokia aiemmin, mutta luoksetulossa nyt tuli suoraan sivulle. Ei siis riittänyt kaksi viikkoa saada tokoliikettä muutettua pk-liikkeeksi :/ Hyvä. Tasamaanouto oli ihan ok, heitin aavistuksen vinoon ja oli edessä hiukan vino heiton suuntaan, nyt sentään kuitenkin toi eteen. Erinomainen. Hyppynouto oli kaiken kaikkiaan hieno, ilmavat hypyt mennen tullen ja edessä suora ja korrekti, erinomainen. Estenoutokin onnistui, heitin tarkoituksella aavistuksen vinoon poispäin hypystä niin tuli myös paluun esteen kautta. Erinomainen. Eteenmenon seuraamisessa oli vähän levoton, mutta pysyi kuitenkin hallinnassa. Itse eteenmeno oli hieno ja suora, maahan meni hyvin. Sivullenousu oli vähän vajaa, mutta ei ehkä näkynyt tuomarille, kun Fisu oli maassa poikittain mun jalkojen takana. Erinomainen. Paikkis erinomainen. Yhteensä 94,5 pistettä, mikä oli jälkikoirien paras tottistulos.

Kuvat (c) Sporttirakki








Esineruutu tehtiin lauantaina illalla. Arvoin sinne numeron 5, eli kauaa ei tarvinnut onneksi odotella. Esineruutu oli selkeä ja aika harvaa metsää, ihan loivassa rinteessä. Tuuli sopivasti hieman viistosti alueen vasemmalta oikealle. Aloitin oikeasta kulmasta, siitä Fisu lähti kovaa ja heti ulos alueelle tuulen alapuolelle. Kutsuin pois, totteli heti. Laitoin hieman keskemmältä ja nyt upposi hyvin suoraan, ja nosti oikealta kulmasta ekan esineen. Siirryin keskemmäs lähettämään, ja siitä lähtikin hyvin, nosti keskeltä takaa tokan esineen. Taas siirryin hieman vasemmalle, nyt irtosi viistosti vasempaan takakulmaan ja sieltä kolmas esine. Sitten vielä yksi pisto tähdäten hieman enemmän vasemmalle alueen laitaan. Sieltä bongasi matkalla vauhdista hajun ja nosti kiven päällä olevan etuesineen. Neljä minuuttia, neljä esinettä, täydet 30 pistettä!

Sunnuntaina kukonlaulun aikaan ajeltiin kolmannen kerran Lahteen. Arvoin jäljelle numeron 1, eli ei tarvinnut kauaa odotella ja jännittää. Ehdin juuri tekemään yhden lämmittelykepin, ja ei muuta kun jäljelle. Jana oli aika selkeä ja maasto helppoa, varvikkoa ja muutamia pieniä kuusia ja kaatuneita puita. Fisu lähti janalle suoraan ja kovaa, puolivälin paikkeilla kaarsi parin metrin verran vasemmalle mutta kuitenkin suunta pysyi suorana. Jossain 30m paikkeilla bongasi jäljen ja reagoi siihen hyvin, tarkisti ihan parin askeleen verran suuntaa ja lähti sitten itsevarmana oikealle. Mitään ei kuulunut joten oikealla jäljellä oltiin. Aika pian tultiin ekaan kulmaan, ja sen jälkeen oli eka keppi, siitä Fisu meni reagoimatta yli mutta bongasin sen itse ja poimin mukaan. Fisu jäljesti todella hyvin, ei tullut pahemmin mitään pyörimisiä ja kulmat se selvitti varsin helposti. Kakkoskepillä juotin Fisua ja heittelin hetken keppiä, jotta sai pienen tuumaustauon jäljestä. Sitten jatkettiin, keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Kolmoskepin jälkeen käytiin yksi kulma pyörähtämässä nuoressa taimikossa, siellä huomasi että Fisu joutui enemmän tsemppaamaan ja pariin kertaan tarkisteli jäljen kulkua ja olin itse vähän jo sekaisin suunnasta kalan puikkelehtiessa ja pyöriessä nuorten puiden lomassa liina solmussa. Selvitti kuitenkin tämänkin kohdan ja pian taimiosuuden jälkeen nousi taas keppi. Juuri ennen vitoskeppiä taisi olla maa-ampiaisia tai jotain muuta pörriäisiä, kun Fisu kääntyi vähän väliä katsomaan mahan alle ja näytti ahdistuneelta. Nosti kuitenkin siitä huolimatta kepin, ja jatkoi jälkeä reippaasti. Loppua kohden vauhti selvästi hidastui, jälkeä oli jopa ihan miellyttävä kulkea Fisun perässä. Mitään muita väsymyksen merkkejä ei näkynyt, Fisu jäljesti koko matkan intensiivisesti ja tarkasti. Vikalla kepillä meinasi tulla kyyneleet silmiin, niin upea pieni kala selvitti SM-jäljen superhienosti <3 Janalta täydet 30 pistettä ja kuusi keppiä, eli jälki 170 pistettä ja maasto yhteensä täydet 200 pistettä!

Vaikka Fisun tullessa maastosta reilusti yli puolet jälkikoirista oli vielä odottelemassa omaa vuoroaan, oli mestaruus kuitenkin jo ratkennut. Fisulle JK3 yhteistuloksella 294,5 pistettä ja Fisu on pk-jäljen Suomen mestari 2019! Fisu ei jättänyt tänäkään vuonna mitään arvailujen varaan ja teki koko kokeen parhaan yhteistuloksen sekä parhaan maaston, jäljen hopea- ja pronssimitalistiinkin eroa tuli yli 10 pistettä. Huikea, upea Fisu <3 Yksilömestaruuden lisäksi Fisu pääsi palkintopallille toistamiseen, sillä T-team sport dogs ry:n joukkue pokkasi myös joukkuekisan SM-kultaa!

Koska Fisun maasto oli jo enne aamuyhdeksää ohi, saatiin oleskella ilman paineita ja jännitystä koko loppupäivä. Kävin jälkiarvosteluita odoteltaessa tallomassa Hukalle kokoontumispaikan lähelle jäljen. Jälki oli ehkä vähän reilu 100m pitkä, helpossa ja avoimessa varvikossa, vanheni 1h 15min. Keppejä 6kpl, ja nyt tein ekaa kertaa ihan 90 asteen kulman jäljelle. Tuuli aika voimakkaasti jäljen sivusta. Bongasi jäljen tosi hyvin ja lähti hienosti jäljestämään. Ekan kepin ehkä löysi, tai ainakin johonkin reagoi, mutta ei ottanut suuhun eikä muutenkään ilmaissut, joten en päässyt palkkaamaan. Tokastakin kepistä ehkä sai hajun tai johonkin se niillä main reagoi, mutta reaktio oli niin pieni ja epämääräinen, etten voinut palkata. Kolmatta keppiä ei löytänyt. Kulman selvitti tosi hienosti, siinä ei ollut kyllä mitään ongelmaa. Kulman jälkeen löysi kepin, sitä jäi pureskelemaan ja siitä palkkasin. Seuraavakin keppi löytyi, sen merkkasi selvästi ja kääntyi sitten katsomaan mua, palkkasin ja heiteltiin keppiä. Loppumatkan jäljestä kulki tuulin alapuolella niin voimakkaasti jäljen sivussa, että vikasta kepistä ei saanut hajua. Otin tiellä valjaat pois ja käveltiin pois, ei siis saanut mitään palkkaa ja jäljestys vain loppui kun ei kerran viimeistä keppiä löytänyt. Hukan keppi-ilmaisuille pitäisi selvästi tehdä jotain. Se vaikuttaa kyllä saavan niistä hajun, mutta se ei itsekään tiedä, mitä kepeillä kuuluisi tehdä, ja koska reaktiot on niin epämääräisiä, en pysty palkkaamaan. Tarvitsee varmaan ottaa siihen kuitenkin joku "tehtävä", vaikka sinänsä suosisin mieluiten sitä mitä koira itse lähtee tarjoamaan. Myös jäljestystyyli Hukalla on aika haparoiva vielä, se on selvästi enemmän ilmavainuinen ja jos tuuli puhaltaa hajua sivuun, se ei osaa pysytellä jäljen päällä vaan ajautuu tuulen mukana kauas jäljestä. Täytyy päästä treenaamaan jälkeä esim sateella tai kostealla, täysin tuulettomalla säällä, jossa saisi vahvistusta jäljen päällä pysymisestä.

tiistai 13. elokuuta 2019

Lomalla

Viime keskiviikkona käytiin Fisun ja Hukan kanssa Pukkilassa paimentamassa. Matkalla pysähdyin tallomaan Fisulle jäljen ja ajettiin se paimennustreenien jälkeen. Jälki oli 620m pitkä, 4 keppiä, 7 kulmaa, yksi tienylitys jossa kuljin parisen kymmentä metriä tietä pitkin. Vanheni hiukan yli 2h. Jana oli nyt pitkästä aikaa vähän pidempi, pakko sitä kai on uskaltaa välillä testata. Jana olikin ihan kaoottinen... Lähti oikealle vinoon, en päästänyt, sinkoili liinassa joka suuntaan ja jäljelle sattuessaan lähti takajäljelle, eikä olisi millään suostunut kääntymään sieltä pois. Takajäljelle kiskominen johtui kyllä todennäköisesti siitä, kun janalla olin korjannut vinouden, lähti nimittäin jäljen suuntaan vinoon ja ilmeisesti sitten totesi, että sinne suuntaan ei saanut mennä ja yritti siksi takajälkeä. Jäljesti kaiken kaikkiaan aika huolimattomasti, ainoastaan tiepätkä oli oikeasti hyvää jäljestystä. Eka keppi oli ihan heti janan jälkeen ja sen nosti kunhan sain sen ylipäätään lähtemään oikeaan suuntaan. Tokalla kepillä eksyi just ennen keppiä jollekin tarkastuskierrokselle ja skippasi juuri sen pätkän jälkeä, jossa keppi oli. Otin sitten takaisin ja nosti kepin. Kolmannella kepillä sama homma, ei ollut jäljen päällä kepin kohdalla. Otin takaisinpäin ja vaadin jäljestämään kunnolla, silloin löysi kepinkin. Vika keppi oli maakuopassa, jonka Fisu yritti kiertää laitaa pitkin. En päästänyt vaan odotin, että menee jäljen päällä, silloin nosti kepinkin. Ärsyttävää, kun sen työskentely on taas mennyt hutiloimiseksi :/ Fisun koko ajatus jäljestä on mielestäni väärä. Sen suurin intohimo on selvittää, minne jälki jatkuu, ei niinkään se, että missä se ihan tarkalleen kulkee tai onko siellä keppejä. Jäljestyksessä näkyy jo pentuaikana tehty virhe, eli Fisulla on ollut jäljellä loppupalkka. Sitä Fisu varmaan edelleenkin miettii, ja siksi se tekee töitä päästäkseen jäljen loppuun tekniikan kustannuksella.

Lampailla Fisu teki ekan kierroksen ajoa ja tokalla kierroksella flänkkejä ja pillikäskyjen muistuttelua. Ajo oli vaikeaa, onnistuttiin saamaan erittäin tahmeasti liikkuva porukka ja Fisu joutui koko ajan olemaan aivan lampaide takapuolissa kiinni, ja silti liikkuivat huonosti. Fisu ei todellakaan ole mikään vahva koira ajossa, ja paikoin se oli kyllä pulassa, kun ei yksinkertaisesti saa eläimiä liikkeelle. Toisella kierroksella saatiin paremmin liikkuva porukka, ja johan pelitti ajokin paremmin. Pystyin ajelemaan pitkän matkaa niin, että itse en liikkunut ja Fisu ajoi lampaita itsekseen pitkin peltoa. Pillikäskyt onneksi tuntuu vihdoin edistyvän, nyt Fisu ottaa jo enimmäkseen kaikki käskyt oikein!

Viime torstaina Fisulla oli syyskauden ensimmäisen ohjatut aksatreenit. Vähän oltiin molemmat ruosteessa, eikä tullut ihan parhaita vetoja. Fisun aa on selvästi hajonnut pentuloman aikana - en tiedä mitä on tapahtunut, mutta yhtäkkiä askeleet eivät enää osukaan oikein. Ei vaikka tultiin suoraan ja jatkettiin melko suoraan, niin huonoja osumia tuli. Naapurikentällä kävin treenien jälkeen jatkamassa 2on-2off treenejä aalla, että saisin edes jollain keinoilla Fisun tekemään kontakin oikein. Tehtiin myös hyppytekniikkatreeniä metristä ajatellen, korkeudenarviointi -sarjaa korkealla muurilla. Fisu teki tosi hyvin, hyppeli rennosti.

Perjantaina mulla alkoi loma! Perjantaina päivällä treenattiin peltojälkeä kalasen kanssa. Jälki oli 650m pitkä, 5 kulmaa ja yksi kaari. Pellolla tuuli aika kovasti. Keppejä oli 4kpl, joista ensimmäinen ihan heti janan jälkeen, ja lisäksi namikasoja siellä täällä. Fisu selvitti jäljen aika hyvin, kulmat meni siististi ja enimmäkseen oli tarkasti jäljen päällä. Ainoastaan pitkällä suoralla vastatuuleen oli ongelmia, tuuli kuljetti hajua ja Fisu pääsi vähän turhan "helpolla", joten tarkkuus kärsi. Tällä pätkällä jarrutin Fisua enemmän ja liinalla varmistin, ettei ajaudu kauas jäljestä ilmavainulla. Kaikki kepit nousi.

Perjantaina illalla kävin ulkoiluttamassa kameraa Tikkurilan kukkapellolla. Samalla tuli pitkästä aikaa melkoinen konflikti Hukan kanssa. Hukalla on nyt mörköikä meneillään, säikkyy milloin mitäkin. Enimmäkseen rauhoittuu kyllä nopeasti ja toteaa tilanteet vaarattomiksi, mutta nyt mörköily kärjistyi aiempaa pahemmin. Olin ottamassa kuvia Fisusta, Hukka makoili vieressä vapaana käy siihen -käskyn alla. Yllättäen pellon laitaan ilmestyi koiranulkoiluttaja, jolle Hukka alkoi haukkumaan karvat pystyssä. Koitin kutsua Hukkaa iloisesti luokse, sitten vähän tiukemmalla äänellä luokse, mutta käskyt kaikuivat kuuroille korville, Hukka sinkosi haukkuen ja niskakarvat pystyssä koiranulkoiluttajan luo. Kävin sitten hakemassa Hukan pois ja toruin ihan kunnolla tottelemattomuudesta. Hukka järkyttyi silminnähden toruista, ja huusi suoraa huutoa kun talutin sen pois koiranulkoiluttajan luota, vaikka fyysisesti en tietenkään koskaan satuta koiriani. Loput kuvausreissusta Hukka olikin sitten niin kilttiä poikaa, ei hievahtanutkaan käskyn alta ilman lupaa ja tuli välittömästi luokse pyydettäessä. Hukka vaikuttaa olevan selvästi Fisua nöyrempi ja pehmeämpi tälläisissä asioissa.







Lauantaina ajeltiin koirian kanssa Mikkeliin mökille. Lauantaina käytiin treffaamassa Fisun tytärtä Trendiä tottiksen merkeissä. Leikin Hukan kanssa, ammuttiin sille kaksi laukausta sivulla ja sitten tehtiin muutamia maahanmenoja ja sivulletuloja sekä yksi luoksetulo. Oli tosi kuuma keli, ja Hukka tuntui vähän löysältä. Ekaan laukaukseen reagoi vilkaisemalla äänen suuntaan, tokaan ei reagoinut ollenkaan. Ollaan muistettu nyt aika heikosti käydä ampumassa, laukaukset tulee vähän yllärinä Hukalle kun kuulee niitä niin harvoin. Fisu teki myös tottista, otettiin sillekin seuruuseen paukut, yksi luoksetulo, yksi tasamaanouto pitkällä matkalla ja sitten esteitä. Hypyllä Fisu teki hienosti, hypyt oli kaikki rentoja ja ilmavia ja kokonaisuuskin näytti kivalta. Sen sijaan estenoudossa tuli taas sama ongelma kuin T-leirillä, yrittää tulla paluun hypyn kautta. En tajua mikä kiikastaa, menee esteen ihan reippaasti ja epäröimättä erillisenä temppuna, mutta kapulan kanssa kokonaisena noutona ei halua tulla takaisin esteen kautta vaan valitsee mielummin hypyn. Eteenmenokin tehtiin, hienosti meni kovaa ja suoraa vaikka oli vieras kenttä eikä nähnyt palloa. Bongasi pallon vasta ihan muutaman metrin päästä.

Sunnuntaina talloin sekä Hukalle että Fisulle jäljet. Hukan jälki oli noin 120m pitkä, 6 keppiä, loiva kaari. Vanheni tunnin verran. Maasto oli suht korkeaa varvikkoa ja muutaman kaatuneen puunrungon ylitys sattui matkalle. Hukka lähti jäljelle tosi hienosti ja nosti kolme ensimmäistä keppiä oikein hyvin. Ehdin jo miettiä, että hitsi vie, tämähän näyttää jo ihan jäljestykseltä, kunnes sitten vaihtoikin taas ilmavainuun, ei pysynyt enää oikein jäljen päällä ja meni 4. ja 6. kepeistä reagoimatta ohi. Koska vika keppi ei löytynyt (eikä olisi voinutkaan löytyä, koska Hukka ei sillä kohdalla jäljestänyt kunnolla), otin vaan tiellä liinan irti ja sanoin, että tämä oli tässä, eikä palkkaa tule. Haluaisin, että Hukan jäljestyksen ainoa tavoite on löytää keppejä, ja jos kepit ei löydy itsenäisesti, niin silloin ei myöskään palkkaa tipu. Äitikalan jälki meni sentään vähän paremmin. Jälki oli taas sarjassamme "hupsista", eli en tuntenut lainkaan maastoa ja jälki sisälsi jos jonkinlaisia yllätysmomentteja ja kaikkia mahdollisia maastonmuutoksia. Jälki oli 760m pitkä, keppejä 5kpl, vanheni 1h 45min kaatosateessa. Jana oli nyt ehkä 10m pitkä, jälki lähti oikealle. Ehkä 5m janalta oli eka keppi. Jana meni nyt tosi hyvin, lähti suoraan ja reippaasti, tarkasti takajälkeä ehkä 2m ja kääntyi itse, kepin löysi. Alkupätkä jäljestä oli aika tiheää varvikkoa, Fisu jäljesti hienosti ensimmäiseen kulmaan asti. Kulmassa pyöri aika kauan, selvästi tälläinen kulma, jossa jälki jatkui jyrkkää kallioista rinnettä ylös, oli vaikea. Sammaleisen kallion päällä oli toka keppi, sen Fisu ilmaisi hyvin. Kallio-osuuden selvitti hyvin, ei hämääntynyt kalliolla olevasta kulmasta eikä jyrkkää rinnettä alas ja taas ylös kulkevasta jäljestä. Toka kolma meni myös hienosti, ajoi ehkä 2m kulmasta yli, mutta huomasi heti ja koukkasi takaisin jäljelle. Sitten tultiin tielle, jälki kulki ehkä 150m metsätien reunaa pitkin. Tieosuudella oli keppi, ja ilmeisesti tuuli oli puhaltanut kepin hajua metsän puolelle, koska juuri kepin kohdalla Fisu koukkasi metsään ja meni metsän puolella ohi kepistä. Kelasin Fisun liinasta takaisin ja lähetin uudestaan jäljelle, nyt pysyi jäljen päällä ja ilmaisi kepin. Kulma tieltä metsään oli hankala, tarkisteli aika pitkään ennen kun oli varma jäljen kulusta. Loppumatkan metsässä jäljesti taas hyvin ja vikat kaksi keppiä nosti.

Mökillä oli ihanaa rentoutua, saunoa, uida, grillata, istua laiturin nokassa lukemassa kirjaa... Hukkakin oppi hyppäämään laiturilta, ja oli muutenkin ihan kiltti ja järkevä mökkeilijä.







Maanantaina ajeltiin pois mökiltä ja pysähdyttiin matkalla Mäntyharjulle paimentamaan. Fisu pääsi treenaamaan ihan superkivoilla, herkkäliikkeisillä risteytyslampailla Kristiinan luona. Otin Fisulle flänkkejä ja pari lyhyttä hakua, pieniä pätkiä ajoa ja yhden jaon. Lampaat olivat huomattavasti liukkaammat kuin mihin Fisu on tottunut, ja Fisu olikin tosi skarppina koko ajan. Flänkit oli aika hyviä ja haut avoimia, yksi haku tehtiin pienen kumpareen takaa niin, että Fisu ei nähnyt lampaita. Teki ihan hyvän kaaren, mutta nostossa kun en antanut mitään ohjeita, jäi hetkeksi odottamaan ja kysymään lupaa ennen kun toi lampaat. Jaossa sain hyvin raon aikaan, mutta eka yritys epäonnistui kun lampaat yhdistyivät heti jaon jälkeen. Toisella yrityksellä olin itse valmiina ja saatiin onnistunut jako, ja Fisu joutui tosissaan työstämään lampaita, että sai neljä uuhta erotettua porukasta. Todella hyvää ja opettavaista eläintenlukutreeniä!! Ajossa Fisulla oli vaikeaa, lampaat eivät olisi millään halunneet liikkua rinnettä alas kohti metsän reunaa, mutta sitkeästi se yritti painostaa ja lopulta saikin lampaat suostuteltua liikkeelle. Pillikäskyt toimi nytkin ihan yllättävän hyvin, kyllä Fisu vihdoin alkaa jo tajuta niitä!

Tänään aamupäivällä käytiin tekemässä esineitä, keppi-ilmaisuja ja aksaa. Käytiin lämppälenkillä Jakomäessä ja otettiin samalla esineruutua. Talloin ehkä 30m leveän ruudun, jonne taakse kaksi esinettä ja eteen kaksi esinettä. Kaikki esineet olivat ns. vaikeita, eli huonosti haisevia ja pieniä tai kovaa muovia/kumia. Lähetin Fisun oikeasta kulmasta. Bongasi ekan etuesineen jo matkalla ja jäi tosi hienosti paikantamaan hajua vaikeasta esineestä (kova muovinen suksien pidike). Laitoin uudestaan oikeasta laidasta pariinkin kertaan, jos olisi löytänyt takaesineenkin, mutta siitä ei saanut hajua. Siirryin keskemmälle, ja toisen etuesineen (kuminen kengän liukueste) bongasi myös täydestä vauhdista. Siirryin taas vasemmalle lähettämään, ja takaesineen (tutti) löysi palkaksi tosi hienosta ja suorasta pistosta. Koska esineet oli vaikeita ja Fisu oli siihen nähden tehnyt tosi hyvin töitä, en jäänyt etsimään viimeistä takaesinettä. Sen sijaan käytiin Hukan kanssa yhdessä hakemassa esine, Hukka kulki vapaana ja kävelin rauhassa esineen suuntaan. Hukka sai hajun esineestä (Saran vanha ruotsalainen hakurulla) muutaman metrin päästä, mutta sillä oli selvästi vaikeaa tarkentaa hajua. Lopulta löysi, ja palkkasin siitä.

Fisu teki metsälenkin yhteydessä myös keppi-ilmaisutreenin. "Jälki" vanheni sen aikaa kun tein esineet. Jana oli nyt taas hieman pidempi, ehkä vajaa 20m, jälki lähti viistosti vasemmalle. Eka keppi oli taas heti janan jälkeen, muut kolme keppiä ihan lyhyin välein (koko jälki oli ehkä max 100m) mutta tarkoituksella hankalissa paikoissa varvikon sisällä. Jana meni hienosti ja ekan kepin bongasi heti. Tokasta kepistä meni reagoimatta yli. En lähtenyt perään ollenkaan, laskin vaan liinasta irti ja jäin odottelemaan. Kolmannen kepin löysi ja sen toi, palkkasin siitä ruhtinaallisesti. Sitten laitoin samasta kohdasta uudestaan jäljelle ja nyt jäljestikin tosi tarkasti sen kohdan, jonka oli kertaalleen jo mennyt hutiloiden, ja nosti kakkoskepin. Jatkettiin, ja vähän matkaa menikin hyvin, mutta sitten taas neloskepistä yli reagoimatta. Keppi oli korkean mustikanvarvikon alla, ja Fisu ei jäljestänyt kunnolla ottaen hajua maasta, vaan meni nenä korkealla varvikon latvojen tasolla. Kutsuin Fisun moneen kertaan takaisin kun oli mennyt jäljen jo loppuun, ja laitoin uudestaan, mutta tosi kauan kesti ennen kun neiti kalanen suostui oikeasti ottamaan kunnolla hajun maasta ja löysi kepin. Tähän meillä tulee kyllä jälkikokeissa keppien löytyminen kaatumaan - jos keppi on yhtään missään syvemmällä varvikon alla, niin sinne jää.

Aksassa treenasin aata, puomia ja keppejä Fisun kanssa. Koitin hakea juoksu-aahan rentoutta juoksuttamalla edestakaisin muutaman hypyn ja putken välillä. Menikin ihan hyvin loppua kohden ja teki parempia osumia. Puomille haettiin rentoutta kontaktiin tarjoamisen kautta, Fisun ollessa kontaktilla pyysin sitä tekemään helppoja, tuttuja temppuja ennen kun vapautin. Kepeille tehtiin pari menoa pitkän matkan päästä niin, että lähetin pelkällä suullisella käskyllä etsimään keppejä kentän toisesta päästä. Näissä Fisu teki hienosti ja keskittyi hyvin kepeille menoon, ei tehnyt yhtään virhettä sisäänmenossa. Lopuksi tehtiin vielä aalle 2on-2offia.

Hukka on tehnyt nyt pari kertaa aksakentällä Silvian foundation-dvd:n harjoituksia. Olen aloittanut putken opettamista niin, että heitän pallon putken läpi ja pidän Hukkaa kiinni, ja kun se kiskoo putken suuntaan, päästän. Siivekkeen kiertoja, eli ns. cik-cap tehtävää ollaan harjoiteltu pari kertaa yksittäisillä siivekkeillä ilman rimaa molempiin suuntiin. Käskyksi tiukkaan wrappiin tulee siksik molempiin suuntiin, en halua erotella tässä oikeaa ja vasenta koska en usko, että pystyn niitä muistamaan radalla. Hukka on tehnyt "aksaa" keskittyneesti ja rauhallisesti. Kovaa se ei mene, kierrotkin tekee kävellen, mutta eiköhän se vauhti sieltä tule myöhemmin.

Hukka teki tänään pienen jälkitreenin, kun mökillä epäonnistuneesta jäljestä viisastuneena päätin kokeilla vähän vaikeampaa alustaa, eli tein jäljen lyhyeksi leikatulle ruoholle. Jälki oli vajaa 100m pitkä, vanheni tunnin, keppejä 6kpl. Laitoin tarkoituksella pieniä, vähän hajustettuja keppejä ja painoin ne aika syvälle ruohon alle, jotta Hukka ei saisi niistä ilmavainulla hajua vaan sen olisi pakko jäljestää. Jälki ei mennyt kuitenkaan ihan niin kuin olin ajatellut. Tuuli aika kovaa, ja tuuli oli selvästi puhaltanut jäljen hajua sivuun, koska Hukka meni kyllä jäljen suuntaisesti mutta ei jäljen päällä, vaan 0,5-1,5m jäljen vasemmalla puolen. Paikoitellen kävi kyllä jäljen päälläkin, mutta ei pysynyt siinä ja hakeutui uudestaan aina jäljen sivuun. Jotenkin ihmeen kaupalla sai kuitenkin kepeistä hajua vaikka ei edes ollut jäljellä, eli ei nyt ihan tämäkään suunnitelma auttanut varsinaiseen ongelmaan... Haparoivasta jäljestyksestä huolimatta löysi kuitenkin 5/6 kepeistä.

maanantai 5. elokuuta 2019

Fisun SM-kisat 2019, osa 1/3

Nyt on vuoden 2019 ensimmäiset SM-kisat taputeltu. Hurautettiin lauantaina kukonlaulun aikaan Paimioon tokon SM-kisoihin. Fisu kisasi lauantaina EVL:n puolivälin paikkeilla, eli muutama tunti saatiin odotella omaa vuoroa. Liikkeet tehtiin neljässä kehässä, ensin yksilöliikkeet ja lopuksi paikkikset. Kisa-alustana oli kumirouhe-keinonurmi, joten otin Fisun hyvissä ajoin ennen omaa vuoroa totuttelemaan uuteen alustaan. Tehtiin ennen kehään menoa muutama stoppi naminheitoista, vähän noutokapulan nostoja ja tuonteja, kaukojen ekaa vaihtoa ja tunnarin virittely. Fisu tuntui kivalta, ei ollenkaan sellaiselta ylivireiseltä kuin vielä torstaina ja perjantaina treeneissä.

Tunnari: 9 oli ihan hyvä, otti oman itsevarmana heti kun osui kohdalle

Ruutu: 5 virittelyssä katsoi jo ihan vähän vinoon vasemmalle, enkä saanut vaihtamaan suuntaa ennen kun piti jo lähettää. Lähti sinne mihin katsoikin, eli vähän vasemmalle vinoon. Stoppasin niin, että oli aivan ympyrän rajalla, ympyrä oli merkattu katkoviivalla ja Fisulla oli juuri tassut "tyhjissä" kohdissa. Pakko oli siis korjata, kun en ollut varma, onko sisällä. Tosi siisti korjaus oikealle, pysähtyi aikalailla ympyrän keskelle. Sitten ruutuun, sinne pinkoi kovaa, niin kovaa että valui stopilla takarajasta yli yhdellä tassulla. Siihen toinen korjaus.

Zeta: 10 asennot oli m-i-s, kaikki oikein ja oli ripeita ja siistejä.

Kierto: 9 kierto oli hyvä ja tiivis, mutta paluussa näin, että Fisu oli päättänyt hakea vasemman, lähti jo viettämään vasemmalle. Stoppasin istumaan, sen teki kuitenkin hyvin. Meille arpoutui oikea, ja onneksi Fisu oli kuulolla ja vaihtoi omavalintaisesta vasemmasta oikeaan. Nosto ja tuonti oli siistit.

Seuruu: 9 tuntui tosi kivalta, ehkä jopa yksi parhaista Fisun kisaseuraamisista. Ainoastaan peruutus oli vinoa, muuten teki kyllä varsin mallikkaan kaavion.

Luoksetulo: 9 tuli aika hitaasti kaikki pätkät. Stopit oli ihan siistit, osittain varmaan hitaasta vauhdista johtuen

Ohjattu: 8 merkille meni tosi kovaa ja stoppasi hienosti. Vasemmalle kapulalle hyvällä linjalla ja nosti tosi siististi. Siitä huolimatta ilmeisesti nostossa Fisulla meni korvaan kumirouhetta, koska tuonnissa piti päätä vinossa ja sivulla heti irroituksen jälkeen ravisti päätä nopeasti.

Kaukot: 8,5 teki aivan hämmästyttävän hyvät kaukot siihen nähden, että ei olla treenattu juurikaan takajalkakaukoja viime marraskuun jälkeen. Ainoastaan vasen takajalka siirtyi ihan pikkuisen s-i vaihdossa, ja kääntyi ihan vähän vinoon

Paikalla istuminen: 10 hienosti istui

Paikalla makuu: 10 nopea reagointi maahan-käskyyn, mutta kyynärpäät meni aika viiveellä loppuun asti maahan. Luoksetulo ei ehkä maailman nopein, mutta ihan kohtalainen.

Yhteensä 274p ja 6. sija. Fisu siis lunasti kolmansissa tokon SM-kisoissaan jo kolmannen kerran paikan SM-finaaliin, ruudun isosta pistemenetyksestä huolimatta. Kehässä Fisun kanssa oli ilo olla, reipas kalanen tuntui hyvältä kaikissa liikkeissä!


Ihania kuvamuistoja Paimion SM-kisoista ikuisti Sporttirakki








Sunnuntaina sitten aamulla uudestaan Paimioon. Olin arponut meille suoritusnumeron 19, eli taas odoteltiin. Liikkeet tehtiin yhdessä kehässä, mutta kahdessa osassa. Eka kehä oli selvästi pidempi, saatiin odotella monta tuntia ennen kuin päästiin tekemään ensimmäistäkään liikettä. Aamulla nollakoiran suorittaessa tuomareilta tuli tiukka ohjeistus siitä, että koiran sosiaalinen palkkaaminen pitää jättää minimiin eikä ohjaaja saa liikkua suorituspaikoilta, seuraava liike alkoi siitä mihin edellinen päättyi. Tästä tuli todella paha mieli ja harmistus koko lajia kohtaan. Tokossa olen nimenomaan tykännyt siitä, että suoritus saa näyttää iloiselta, kehässä saa pitää hauskaa ja koiralle voi kertoa liikkeiden välissä, että hyvin meni. Kotona olin ottanut vain pari suoraa luoksetuloa, mitään muuta varsinaista treeniä en tehnyt lauantain jälkeen, ei tullut mieleenkään, että olisin harjoitellut jotain palkattomuutta. Fisu on tottunut saamaan kunnon sosiaalisen palkan liikkeiden välissä, enkä halua pettää koiran luottamusta ja saada sitä epävarmaksi muuttamalla yhtäkkiä ilman varoitusta meidän yhteisiä pelisääntöjä kehässä. Päätin siis vapauttaa ja kehua Fisua liikkeiden välissä normaalisti, silläkin uhalla että sillä saisi vaikka keltaisen kortin. Ennen kehään menoa otin virittelyksi vähän seuraamisen käännöksiä, kaukojen ekaa vaihtoa ja pari kapulan tuontia sivulle.

Kaukot: 8,5 taas ihan yllättävän hyvät kaukot! Nyt ei takajalat liikkuneet yhtään, mutta i-s vaihdossa jäi aika kasaan seisomaan ja loppuperusasento oli vähän vajaa.

Zeta: 9 taas oikein hieno zeta ja oikeat asennot

Kierto: 9,75 oikein hyvä liike kokonaisuudessaan, nyt ei Fisullakaan ollut oletuksia siitä, kumpi kapula haetaan

Ohjattu: 8,5 merkille ja kapulalle hyvin, paluussa teki ehkä pienen banaanin vasemmalle

Seuruu: 7,75 aivan järjettömän pitkä seuraamiskaavio, suorastaan tarpeettoman pitkä. Fisu teki ihan hyvän seuruun, ainoastaan yhdessä liikkeellelähdössä ennakoi ja nousi jo ennen kun sanoin mitään. Peruutus edelleen vähän vinoa, mutta ei yhtä paha kuin lauantaina

Paikalla istuminen: 10 pälyili hieman ympärilleen kun tulin piilosta, ja näinkin pari ampparia muutaman metrin päässä Fisusta. Niitä ilmeisesti katseli

Paikalla makuu: 9,5 maahanmeno oli taas nopea ja siisti, maatessa jatkoi hieman pälyilyä. Luoksetulo oli ihan hyvä

Luoksetulo: 8 nyt tuli kovempaa kuin lauantaina, samaten stopit vastaavasti huonommat. Liukui molemmissa eteenpäin, vaikka reagoi hyvin käskyihin

Ruutu: 9,5 nyt oli hyvä ja suora eteenmeno, ruudun bongasi hyvin ja stoppi oli tehokkaampi, pysähtyi keskelle ruutua. Hyvä maahan, mutta maassa haisteli kertaalleen.

Tunnari: 10 oikein siisti oli, meno kapuloille tosin aika hidas Fisuksi

Yhteensä 287,75p ja finaalin voitto. Yhteistuloksissa Fisu ylsi hienosti SM-pronssille tasapisteillä hopeamitalistin kanssa! Uskomaton kala, olin aivan varma lauantain jälkeen, ettei mitaleille ole mitään saumaa, kun ruudun korjauksista meni 20 pistettä. Noissa kisoissa puolikaskin piste voi ratkaista paljon, joten melkoisen tempun Fisu teki finaalissa kiilaten useamman taitavan koirakon ohi palkintopallille. Ei siis hassumpi aloitus kesän SM-turneelle! Niin, ja Fisu sai ansaitsemansa kehut ja sosiaaliset palkat kehässä. Jos jollain on siitä jotain valittamista, niin valittakoot rauhassa, mä haluan olla koiraani kohtaan reilu, sanoivat tuomarit mitä hyvänsä.














Erityisen hienon tästä tokon SM-kisasta tekee se, että Suomenmestaruus tuli vähän niinkuin meidän "perheeseen", nimittäin Fisun veljelle Roimalle! Myös Fisun molemmat siskot Misu ja Isla nähtiin SM-kisojen palkintopallilla Misun ollessa lauantain karsintapäivän 2. ja Islan tullessa avo-luokan 2. sijalle. Yhdessä Misu ja Isla voittivat myös joukkuekisan SM-kultaa Tending-joukkueessa. Huikeaa, että koko pentue nähtiin samalla kertaa SM-kisojen palkinnoilla!

Kuva: Riitta Jantunen-Korri

perjantai 2. elokuuta 2019

Suopursuja ja SM-viimeistelyitä

Tällä viikolla ollaan tokoiltu ahkerasti lähestyvien SM-kisojen pelossa. Keskiviikkona päästiin vielä viimeisiin kehätreeneihin Malminkartanon nurtseilla. Aloitin Fisun kanssa kisamaisella tunnarin valmistelulla, eli tehtiin "kehän ulkopuolella" haistelutreeni ja siitä siirryttiin kehään tekemään kokonainen tunnari. Haistelutreeni meni huonosti, ehkä ekaa kertaa ikinä! Yleensä naminheittotreenissä Fisu on ollut hyvä ja rento, mutta nyt hätäili ja nosti kaksi kertaa väärää! Taitaa olla kierrokset tapissa kalasella... Varsinainen liikkuroitu tunnari meni kuitenkin hyvin. Ruutu oli aika vaikea diagonaaliruutu, eteenmenon olin käynyt näyttämässä etukäteen. Eteenmeno olikin hyvä, mutta ruutuun ei löytänyt, juoksi kehänauhojen suuntaisesti noin 5m ruudun viereen. Siitä osasi kuitenkin yhdellä käskyllä korjata ruutuun eli jollain tasolla nyt kuitenkin hahmotti ruudun. Uusinnalla löysi ruutuun helposti. Sitten ohjattu, noudettiin oikea, joka tuli aika lähelle viereistä kehänauhaa. Siinä ei mitään ongelmaa, teki hyvin. Otettiin tähän väliin paikkikset, tehtiin kahteen kertaan jättö ja maahanmenot+luoksarit. Nyt Fisu oli parempi kuin parilla viime kerralla, meni maahan yhdellä käskyllä molemmat. Eka tosin aika hidas, mutta parempi sekin kuin tuplakäsky. Paikkisten jälkeen otin vielä uuden diagonaaliruudun toisessa kehässä, ja seuraamista. Nyt ruutu löytyi helposti, mutta Fisu kyllä ehkä katsoi jo kun kävin rakentamassa ruudun. Seuraaminen tuntui aivan kauhealta, oli ihan ylivireinen enkä meinannut millään saada rauhoittumaan. Huoh.

Torstaina tokoiltiin lähikentällä. Otettiin viimeistelyt kiertonoutoon, tunnariin, luoksarin stoppeihin, kaukoihin ja seuraamiseen. Kiertonoudossa otin pari kiertoa kapulat ohjureina, koska kierrot on olleen vähän loivia lähiaikoina. Mennessä juoksi kapulan päältä, paluussa teki paremmin. Sivulta oli niin kovasti menohaluja, että tehtiin kuuntelua ennen kun pääsi kiertämään. Sitten molemmat puolet erikseen, vasemmalla sähläsi kaksi kertaa nostossa ja kerran yritti tulla hypystä ohi. Tunnarissa tehtiin nyt piiiiiitkä jono, jotta joutuisi oikeasti keskittymään haistelussa, ja nyt olikin paljon parempi mielentila kuin keskiviikkona. Sivulletuloissa satunnaisesti tulee taas niska edellä peruutellen, mutta sille en nyt mahda mitään. Luoksarin stoppeja tehtiin naminheitoista, ne meni ihan hyvin kaikki. Kaukoissa kaikki muut vaihdot toimii ihan riittävällä tasolla, paitsi m-s. Siinä ei muista siirtää etujalkoja taaksepäin ja nousee liian pitkäksi seisomaan. Seuraamista tehtiin nyt oikein pitkästi, että sain Fisun kunnolla rauhoittumaan siinä. Olikin loppua kohden jo vähän parempi, mutta ei edelleenkään kyllä parasta Fisua.

Tänään ollaan panostettu nyt SM-viimeistelyyn kunnon väsytystaktiikalla. Fisu on koko kesän tuntunut aika ylivireiseltä tokossa, joten paras koittaa nyt purkaa kaikki ylimääräiset höyryt jo ennen kisoja. Aamupäivällä käytiin tekemässä jälkeä Jakomäen metsässä. Talloin Fisulle periaatteessa ihan helpon 1-2lk tason jäljen, 5 keppiä ja 600m, 5 kulmaa, vanheni 1h 40min. Maasto kuitenkin teki jäljestä vaikean, sillä jälki kulki lähes koko matkan korkeassa suopursussa ja mustikan/juolukan varvikossa. Jäljellä oli myös ainakin kaksi harhaa. Jana oli taas tosi lyhyt, ehkä 8m, jälki lähti vasemmalle. Fisu tarkasti takajälkeä ehkä 5m matkan ja kääntyi itsenäisesti oikeaan suuntaan. Eka keppi oli ehkä 50m janalta, sen nosti hienosti. Toka keppi oli ehkä 15m ennen pitkospuiden ylitystä, ja juuri kun Fisu oli tulossa kepille, pitkospuita käveli joku ihminen, eli siihen tuli hyvin tuore harha. Kepin Fisu nosti normaalisti eikä reagoinut pitkospuu-harhaan oikein mitenkään. Kolmas ja neljäs keppi oli syvällä suopursujen alla, ja niitä Fisu ei nostanut kumpaakaan. Kolmoskeppiin ehkä reagoi, mutta ei nostanut enkä ollut varma missä keppi oli, joten en jäänyt nostattamaan. Ennen kolmatta kulmaa tuli vaikeuksia, kun siinä oli mustikanpoimijan harhoja ristiin rastiin jäljen ja kulman päällä. Fisu tarkasteli tosi pitkään ja yritti moneen kertaan vaihtaa harhoille, mutta en päästänyt kuin lyhyesti tarkastamaan vääriä jälkiä. Lisäksi kulma sattui vielä olemaan hankala metsästä polulle -kulma, joten Fisu ei millään olisi suostunut uskomaan, että oikea jälki menee polkua pitkin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin pääsemään takaisin oikealle jäljelle, ja loppumatkan Fisu selvittikin ihan hyvin ja nosti vikan kepin. Näitä syvällä aluskasvillisuuden seassa olevia keppejä pitää selvästi treenata lisää, niitä Fisu jättää helposti kun menee liian korkealla nenällä.


Samalla reissulla Hukka pääsi myös jäljestämään. Talloin sille noin 60m pitkän jäljen, jossa oli 5 keppiä ja jälki teki loivan kaarroksen. Vanheni tunnin. Hukka edistyy selvästi joka treenissä, koska nyt meni jo varsin pätevänä koko jäljen ja nosti kaikki kepit! Edelleen pyrkii välillä käyttämään ilmavainua, mutta ei ehkä nosta enää ihan niin ylös nenää kuin mitä aluksi.

Tänään illalla tehtiin vielä Fisun kanssa lisää tokoviimeistelyitä pitkän kaavan kautta. Otettiin tunnarin luovutusta, eteenmenoa, ruutua, ohjattua ja kaukoja. Tunnarissa sama juttu edelleen, tulee niska edellä eikä oikein vastaa treeniin, vaikka yritän muistuttaa sivulletulosta. Eteenmenoja oli tarkoitus tehdä vain kolme, kaksi valmiina oleville leluille ja yksi josta lähettäisin ruutuun. Ei kuitenkaan löytänyt kumpaakaan valmiiksi laitettua lelua ja palkattomalla eteenmenolla alkoi hidastelemaan jo ennen kun stoppasin. Huoh, tämä tästä vielä puuttuikin, eteenmeno on tähän asti toiminut ihan hyvin. Tehtiin siis vielä muutama lisää näytöillä, kertaalleen jouduin jopa käskemään uudestaan eteen kun taas alkoi jarruttelemaan ennen aikojaa. Koska eteenmeno nyt tökkii, niin tehtiin sitten myös korjauksia. Ne sujui hyvin molempiin suuntiin. Diagonaaliruutu ei tuottanut nyt mitään ongelmia, mutta toki kenttä olikin nyt helppo ja tuttu. Ruudun korjauksia tehtiin myös, niissä tuppasi jäämään liian eteen koko ajan. Pariin kertaan tehtiin myös loppuosa, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Ohjattu kertaalleen merkille pallopalkalla, kerran kokonaisena vasen puoli, se oli hyvä. Sitten muutama kapulan nosto merkkiä luovutuksessa apuna käyttäen, teki ihan kohtalaisesti. Kaukoja otin nyt ihan tosi läheltä ja muistuttelin m-s vaihdossa painonsiirrosta peruuttamalla. Saapa nähdä mitä se siellä kehässä tekee...

Hukka on tokossa opiskellut nyt sivulletuloa. Ollaan tehty enimmäkseen kotona naminheitoista sivulletuloja eri kulmista, ja paikallekäännöksiä molempiin suuntiin. Väliin olen ottanut yksittäisiä askeleita eteenpäin. Takajalat Hukalla meinaa vähän harottaa samaan tapaan kuin Fisulla, mutta muuten tekee aika kivasti. Maahanmenoa ollaan tehty myös, siinä tuntuu etten pääse ikinä eroon käsiavusta. Avun kanssa tekee tosi hyvin, ilman apua menee maahan aivan eri tekniikalla, hitaasti kavuten. Uutena juttuna ollaan opeteltu peruuttamista, sen Hukka tajusi ihan saman tien yhdessä naksuttelusessiossa. Lisäksi treenejä helpottaakseni olen nyt opettanut käsikosketuksen kautta Hukkaa tuomaan leluja käteen, sen on hoksannut aika hyvin jo.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Repovedellä ja silmävaivaa

Viime keskiviikkona Hukalla alkoi oikea silmä rähmimään. Puhdistelin silmää keittosuolaliuoksella muutaman kerran päivässä, mutta perjantaina silmä oli jo aika punoittava, Hukka siristi sitä ja koitti tassulla raapia. Käytiin meillä töissä sitten tsekkaamassa silmä lampun kanssa ja värjäsin sarveiskalvon. Haavoja ei näkynyt, mutta sidekalvot oli punoittavat ja vilkkuluomen reunassa näkyi pieniä rakkuloita, eli follikulaarinen konjunktiviitti paljastui silmävaivan syyksi. Aloitin Hukalle heti silmätipat, ja jo parin lääkityskerran jälkeen silmä oli huomattavasti parempi. Nyt kolmen päivän lääkinnän jälkeen silmä on jo täysin rauhallinen. Hukka on selvästi samaa sarjaa aikuisten koirieni kanssa, se on äärettömän helppo lääkitä ja kaikki käsittelytoimet sujuvat vaivattomasti.

Viime viikolla ollaan treenailtu tokoa, aksaa ja Hukan kanssa jälkeä. Tokoa ollaan tehty melkeinpä joka päivä edes jollain tasolla, sunnuntai oli ainoa täysin toko-vapaa päivä. Ollaan tehty pääasiassa hyvin perustreeniä, muistuteltu vaan liikkeitä ja haettu oikeaa mielentilaa. Torstaina treenasin tokoa aksa-kentällä Ojangossa, kun halusin hyväksikäyttää hyppyjä kiertonoudossa. Merkin kierto yllättäen tuottikin ongelmia aksaesteiden seassa, Fisu koitti selvästi vihjailla, että tokon sijaan voitaisiin treenata aksaa ja kävi kierron yhteydessä tekemässä vähän keppejä paluumatkalla. Perjantaina käytiin Fisun kanssa Heurekalla kehätreeneissä T-porukalla. Fisu selviytyi kehistä yllättävän hyvin, kaikki kohteet löytyi ja liikkeet toimivat, mitä nyt ohjatussa pysähtyi naapurikehän "seis" käskyllä seisomaan juuri, kun oli menossa kapulalle. Hukka on tokossa tehnyt kiertomerkille hakeutumista lelun kanssa, eli ollaan viety yhdessä lelu merkille ja olen päästänyt sitten kauempaa lelulle. Tämä tuntuu olevan ainoa keino saada Hukka juoksemaan merkille, naksuttelun kautta opetettuna kiertää kyllä mutta tekee sen todella rauhallisessa mielentilassa kävellen. Lisäksi sivulletuloon ollaan nyt yhdistetty etujalkatargetin avulla opetettua takapään käyttöä, eli vasemmalle käännöksiä paikalla. Nyt Hukka pystyy siis jo tekemään paikalla-käännökset vasempaan ilman targettia.

Aksassa Fisu joutui torstaina opettelemaan uutta, kun päätin kokeilla, saisinko sen 2on-2off käskyllä pysäytettyä Aalle. Fisulla on kevään ja kesän aikana tullut nyt useampi kontaktivirhe Aalta kisoissa ja pari kertaa hasardiloikka myös treeneissä. SM:ssä etenkin joukkueradalla virheitä ei saisi tulla, mutta jos Aalta käännytään, on aika todennäköistä, että juoksemalla Fisu ei tule osumaan kontaktiin. Olisi hyvä, jos tarpeen tullen voisin radalla karjua sen tekemään 2on-2offin ja sillä pelastettua tilanteen. Toki jos Aa on radalla helpossa kohdassa, voisi Fisu juosta normaaliin tapaan, suoralla se on osunut ihan hyvin. Kokeilin siis ensin pelkällä alastulolla, tajuaako yleistää 2on-2offin Aalle, no se sujui helposti. Sitten pyysin kiipeämään Aan harjalle ja sieltä tekemään kontaktin. Sekin sujui helposti, joten lopuksi kokeiltiin kokonaista. Pari kertaa tuli läpi ja pysähtyi vasta maassa, mutta sitten alkoi jarrut pelaamaan ja teki ihan hienoja 2on-2off kontakteja. Uskoisin, että tämä voisi hyvinkin ajaa asiansa. Loppuun tehtiin vielä etupalkan kanssa pari juoksukontaktia, ettei nyt aivan ala hidastelemaan.

Torstaina Hukka pääsi kokeilemaan myös ekaa oikeaa jälkeä. Jälki oli noin 60-70m pitkä, puoliympyrän muotoinen ja kulki melko tiheässä varvikossa. Keppejä laitoin 8kpl ja kepit olivat tiheillä väleillä, jotta Hukka löytäisi edes jotain. Jälki vanheni reilun tunnin. Toin Hukan valjaissa siihen, mistä olin lähtenyt jäljelle, ja odottelin mitä tapahtuu. Hukka oli alkuun aika pihalla, haahuili eikä ihan hoksannut jälkeä. Ekalle kepille tullessa sai siitä kuitenkin hajun ja löysi kepin, ja sai siitä palkan. Tokalle kepille meni vähän paremmin, välillä näytti jo reagoivan jälkeen ja seuraavan sitä. Tokankin kepin löysi. Kolmannelle kepille matka meni tosi hienosti, näytti jo jäljestävän selvästi. Sitten tuli vaikeampi osuus, kun jälki kaarsi loivaa alamäkeä pitkin, tässä kohtaa Hukka nosteli nenää ja koitti edetä ilmavainulla, eikä menty ihan jäljen päällä. Tässä kohtaa jäi muutama keppi. Mäen alla Hukka sai taas hajua ja koitti lähteä jälkeä väärään suuntaan, ja löysikin siitä kepin. Sen jälkeen oli taas haparoivaa ja näytti saavan loppumerkistä hajua ilmavainulla, nosteli nenää korkealle. Juuri ennen vikaa keppiä onneksi bongasi taas jäljen ja vikan kepin löysi taas maavainulla. Saldona siis 5/8 keppiä ja paikoitellen ihan jäljestyksen näköistä menoa.

Lauantaina tein Hukalle seuraavan pienen jäljen uimareissun yhtyedessä. Jälki oli hyvin samankaltainen kuin ensimmäinen, mutta loivempi kaari ja keppejä oli 7. Taas jäljelle sattui pieni rinne, kun tasaista maastoa jossa ei olisi harhoja, on vaikea löytää. Hukka lähti taas varsin pätevästi jäljestämään, välillä toki tarkastelee ja pyörii, mutta enimmäkseen pysyi jäljen päällä. Kolme ekaa keppiä nousi taas tosi hienosti. Sitten jäljelle tuli mörkö, Hukka alkoi nimittäin haukkumaan hieman jäljen sivussa olevalle isolle kivelle. Ei päässyt yli möröstä, joten käytiin yhdessä katsomassa kiveä. Kun se oli todettu vaarattomaksi, jatkettiin jälkeä, mutta tähän väliin jäi yksi keppi. Seuraavan kepin Hukka löysi taas hienosti, mutta sen jälkeen tuli rinne, ja taas sama homma, siinä kohdassa Hukka alkoi nostamaan nenää ja kadotti jäljen. Rinteen alapäässä löydettiin jälki uudestaan, mutta rinteeseen jäi keppi. Kaksi vikaa keppiä Hukka löysi, vikan tosin ehkä ilmavainulla. Näköjään jäljelle ei voi laittaa kreppejä, niiden kohdalla Hukka selvästi nostelee enemmän nenää ja saa niistä ilmavainulla hajua. Saldona tällä kertaa 5/7 keppiä, ja kun lähdettiin takaisin polulle (Hukka jo vapaana), niin bongasi vielä matkalla rinteeseen jääneen kepin, eli 6/7 keppiä löytyi.

Sunnuntaina vietettiin koko päivä metsässä, kun käytiin koirien ja Antin kanssa Repoveden kansallispuistossa retkeilemässä. Kuljettiin noin 15km mittainen reitti, joka sisälsi muutamia extreme-osioita, kun yksi kapea salmi ylitettiin uiden ja yksi korkea vuori kierrettiin rantaa pitkin suurten kivenlohkareiden yli kiipeillen. Ilma oli tosi lämmin, mutta pidettiin kävelytahti rauhallisena ja pysähdeltiin vähän väliä pitkämään lepotaukoja ja uimaan. Hukkakin joutui uimaan jo retken alkutaipaleella tilenteen pakosta, kun veden yli oli päästävä ettei tarvitse kiertää yli kilometrin matkaa ja odotella venekuljetusta. Nappasin Hukan valjaista mukaan ja uitiin yhdessä. Eipä näyttänyt traumoja saavan, koska seuraavilla uimapysähdyksillä tuli ihan itsenäisesti uimaan. Tekniikka sillä on enimmäkseen hyvä, se ui nopeasti ja pinnan suuntaisesti, ainoastaan veteen meno hiukan hirvittää ja siinä aluksi polskuttelee etutassuille liioitellusti. Step on nyt vanhemmalla iällä löytänyt uimisen riemun, se menee itsenäisesti uimaan ja lilluu vedessä vaikka muut eivät uisi, ja tulee ihmisten kanssa yhdessä uimaan pitkiäkin matkoja.




torstai 25. heinäkuuta 2019

T-leirillä ja Hukka 5 kuukautta

Perjantaina suoraan töiden jälkeen pakattiin autoon Fisu, Hukka ja Fisun serkku Jana, ja suunnattiin kohti Jämijärveä ja kesän Tending-leiriä. Perjantaina illalla oli ohjelmassa jo heti tokon kehätreenit. Tokoa ollaan treenattu hävyttömän vähän, joten mitään isoja odotuksia ei ollut, tehtiin vaan Fisun kanssa koko evl läpi sillä ajatuksella, että katsotaan mitä pitää vielä treenata. Paikkiksissa istui hyvin, mutta maahanmenossa ekalla käskyllä jäi kyynärpäät ilmaan. Luoksetulosta otin käsikosketukseen. Ekassa kehässä tehtiin kaukot ja kiertonouto. Takajalkakaukoja ei olla treenattu ollenkaan viime syksyn jälkeen ja etujalkakaukot puolestaan ei ole vielä valmiit kisatilanteeseen, joten sanomattakin selvää että tekniikka ei todellakaan nyt ole aivan puhdas, mutta takajalkakaukoilla mennään nyt vielä nämä SM-kisat. Kaikki vaihdot teki oikein, mutta jalat liikkui ja istumiset oli huonoja. Kiertonouto oli kokonaisuudessaan hyvä, kierto oli ehkä aavistuksen laaja mutta eipähän ainakaan kaada merkkiä. Tokassa kehässä tehtiin luoksetulo ja tunnari. Luoksarissa molemmat stopit oli ehkä hieman löysiä, on tehnyt parempiakin mutta ei nyt mitään erityisen huonoja. Sivulletulo oli tosi nopea, sitä ollaankin vahvistettu. Tunnarissa oli epävarma, merkkasi heti oman mutta meni vielä tarkastamaan muut kapulat ennen kun toi. Kolmannessa kehässä tehtiin zeta ja ohjattu. Zeta oli kai ihan ok, teki oikein asennot ja seuraaminen tuntui siistiltä. Ohjattu oli tosi hieno, nopea merkki ja löysi vasemman kapulan, hienosti kiihdytti palautuksessa. Vikassa kehässä tehtiin seuruu ja ruutu. Ruudun eteenmenon kävin näyttämässä, kun ruutu oli diagonaalissa ja eteenmenon lähellä oli yksi häiriömerkki, ajattelin tilanteen olevan liian vaikea Fisun treenimäärään nähden. Seuruu oli aika levotonta, mutta ei nyt mitään oikeasti isoja virheita tehnyt. Vähän puskee ja pyrkii eteen/ylös. Eteenmeno oli tosi hieno ja suora, ruutuun juoksi kyllä vauhdilla mutta ei sitten kuitenkaan hahmottanut diagonaaliruutua, kun juoksi ehkä 3m ruudun viereen, eikä osannut edes korjata siitä.

Lauantaina aamulla oli jälkitreenit ja Hukan tapauksessa myös pieni hakutreeni. Fisun jäljellä teemana oli keppijekut, koska Fisu on ollut hiukan huolimaton keppien kanssa koko kesän. Jälki oli kilometrin pitkä, vanheni kaksi tuntia, muutama kulma ja 10 keppiä, joista vain viimeinen oli normaalisti esillä, muut eri tavoin piilotettuja. Jana oli ehkä 3m ja lähti oikealle. Eka keppi olisi ollut kaatuneen puunrungon takana, siitä meni reagoimatta yli. Toka keppi oli hiukan kasvillisuuden alla, ja siitä sai hajun, mutta yritti jatkaa matkaa jäämättä tarkentamaan. Siinä kohtaa kiskaisin liinasta takaisinpäin ja laitoin nostamaan kepin, ja kyllähän se sieltä löytyi. Sen jälkeen tsemppasi selvästi ja nosti kaikki loput kepit. Jäljesti aika rauhallisesti ja kulmat selvitti nätisti. Jopa tienylityksessä meni tarkasti ja keskittyneesti, tienylitys-jekut on selvästi auttaneet.

Hukka ei tehnyt varsinaista jälkeä, vaan keppiruudun. Ruutu oli noin 3x3m kokoinen, vanheni tunnin, 7 keppiä joista nostettiin 5. Ihan hyvin tuntuu hoksaavan näiden treenien idean, kohta voisi varmaankin testata jo jälkeä.

Hukka aloitti jälkitreenin lisäksi haun risteilytreenit. Tehtiin treeni helpossa ja selkeässä maastossa, jossa näkyvyyttä oli ainakin 50-70m asti. Keskilinjana oli metsäautotie. Molemmilla puolilla oli yksi siirtyvä maalimies, maalimiehet lähtivät keskilinjalta yhtä aikaa ja näyttivät Hukalle namirasiaa. Maalimiehet kävelivät noin 10m päähän metsän puolelle ja menivät kyykkyyn. Lähetin ensin oikealle puolelle, sinne Hukka irtosi innokkaasti ja vauhdikkaasti. Namit syötyään kutsuin sen keskilinjalle ja käännyin rintamasuunta kohti seuraavaa maalimiestä. Tässä kohtaa Hukka pysähtyi ihmettelemään, ei heti bongannut kyykyssä olevaa maalimiestä. En auttanut sen kummemmin kuin otin vain yhden asekeleen kohti maalimiestä. Silloin Hukka bongasikin maailimiehen ja irtosi sinne. Seuraavalle maalimiehelle se irtosi jo selvästi reippaammin ja itsevarmemmin, hoksasi treenin idean. Maalimiehet siirtyivät joka pistolla hiukan syvemmälle, vasemmalla ehkä alkuun vähän turhankin nopeasti, jonnekin 25-30 metriin. Hukka irtosi vasemmalle hieman epävarmemmin, joten pyysin viimeisille pistoille maalimiehen lähemmäs. Otin 5 pistoa molemmille puolille, enkä pysäyttänyt Hukkaa keskilinjalla, annoin juosta vaan ohitseni suoraan maalimiehelle. Maalimiehillä oli palkkana naturis-pötköstä pilkottuja nameja purkeissa, ja vikalla oli Hukan päiväruoka. Treeni sujui paremmin kuin olin odottanut, tuota kakkospiston pientä tuumaustaukoa lukuunottamatta Hukka risteili hienosti ja reippaasti koko treenin ajan.

Jälki/hakujen jälkeen käytiin pienellä kävelyllä yhdessä Hukan sisarusten ja samanikäisen ruotsintuontipennun Koskan kanssa. Hauskaa oli nähdä myös Hukan veljeä Visaa, joka ei päässyt viime viikon pentutreffeille. Visa oli vain hiukan Hukkaa pienempi, selkeästi lähimpänä Hukan kokoluokkaa. Tässä pari pentupainikuvaa viime viikon pentutreffeiltä, (c) Anna Silvan






Lauantaina iltapäivällä treenattiin tottista. Tein Fisun kanssa ilmottautumisen, ja seuraamista kokeenomaisesti toiseen 90 asteen kulmaan asti, siinä palkkasin kun tuntui ihan kivalta. Liikkeestä istuminen oli ok, mutta maahanmenossa jouduttiinkin yllättäen vääntämään aivan uudenlaisesta asiasta, Fisu ei nimittäin pitänyt päätä maassa kun juoksin pois. Tästä väännettiin vaikka kuinka monta kertaa, mutta ei, ei sitten millään. Oli kuuma ja Fisu läähätti, se selkeästi vaikeutti hommaa. Luoksetulot otin eteen, ekassa muistutin uudella käskyllä eteentulosta just ennen kun oli kohdalla, tokan otin kokonaisena, hyvin tuli. Seisominen oli ok. Hyppynoutoa otettiin nyt ekaa kertaa mammaloman jälkeen. Aloitin noin 80cm esteellä, sen hyppäsi tosi rennosti ja helposti. Seuraavaksi 90cm, sekin meni hyvin. Sitten metri, senkin meni mutta aavistuksen varoi ponnistuksessa ja hidasti ennen estettä, eli kyllä hyppytekniikassa näkyy melkein vuoden tauko ja iso fyysinen muutos kropassa. Otin muutaman hypyn pelkän pallon kanssa ja yhden pelkän kapulan tuonnin, ja sitten kokonaisen. Kokonaisessa menohyppy hyvä, mutta kapulan nostossa onnistui kauhaisemaan hiekkaa korviin ja paluussa ravisti päätä juuri ponnistuskohtaan tullessa ja pudotti kapulan, hyppäsi ilman kapulaa. Uusinnalla oli ok. Sitten estenoutoa, ja tässäkin aivan ihmeellistä säätöä! Kiersi nimittäin paluussa esteen ja tuli metrisen kautta, monta kertaa! En tiedä mikä tässä oli, olisko sitten pitänyt metristä tärkeämpänä kun tehtiin sitä ensin ja sai siitä useamman kerran palkkaa. Eteenmeno oli hieno, käskin maahan ja totteli heti, vapautin maahanmenosta kentän laidalla olevalle pallolle. Paikkiksessa kävin pari kertaa palkkaamassa ja palkkasin myös sivulle nousun.

Hukka kuunteli tottiskentällä pari paukkua sivulla namia syöden. Ekan kohdalla säpsähti hieman, kun ei selvästikään odottanut kuulevansa laukauksia. Tokaan ei reagoinut ollenkaan. Leikittiin myös hieman kahden lelun leikkiä, tehtiin pari vauhtinoutoa ja sivulletuloja. Hukka tuntui aika löysältä, siihen selvästi vaikuttaa kuumuus.

Tottiksen jälkeen otettiin esineruutu Fisun kanssa. Oltiin tallottu kaksi kaistaletta, joissa molemmissa tuplaesineet edessä ja takana, jotta varmasti saisi ainakin jostain hajun. Treeni oli varsin onnistunut, nyt oli hyvin nenä auki ja molemmilla pistoilla löysi ensin etuesieneen ja sitten vasta takaesineen. Juoksi myös kivasti suoraan, kerran jouduin lähettämään uudestaan kun meinasi juosta viistosti väärälle kaistaleelle.

Sunnuntaina aamussa oli ohjelmassa paimennustreenit. Fisun kanssa jatkettiin pillikäskyteemaa, ja saatiinkin molemmilla kierroksilla ihan tosi hyvät treenit. Lampailla oli kova veto toiselle laitumelle muiden luo, ja Fisu joutui flänkkäilemään peittääkseen vetoa. Viheltelin sopivilla hetkillä käskyjä kun näin Fisun haluavan jo muutenkin flänkille, ja saatiin monta onnistunutta ja hyvin ajoitettua flänkkiä pelkällä pillikäskyllä. Fisu oli aika vauhdikkaalla päällä liukkaiden lampaiden kanssa, ja maahanmeno tuntui olevan ainoa pillikäsky, jota ei meinannut totella. Etenkin jälkimmäisellä kierroksella lampaat olivat melkoisen sinkoilevia, ja koittivat kertaalleen juosta Fisusta läpi. Onneksi Fisu piti päänsä ja juuri oikealla hetkellä komensi etunenässä pakoyritystä johtavaa uuhta nappaamalla pienesti. Sen jälkeen lampaat rauhottuivat eivätkä enää yrittäneet tulla päälle, tyytyivät polkemaan jalkaa. Hukan kanssa tehtiin molemmat kierrokset liinassa, vapaaksi en uskaltanut päästää noin liukkailla lampailla, vaikka flänkeille se edelleen yritti. Nyt Hukalla näkyi hetkellisesti aivan pieniä pätkiä rauhallista kävelyä lampaita kohti. Maahanmenoa se tarjoaa myös välillä, mutta enimmäkseen kyllä pyrkii lampaiden luo täyttä höyryä.

Sunnuntaina iltapäivällä jatkettiin haun risteilytreeniä samanlaisella harjoituksella kuin lauanataina. Taas 5 pistoa molemmin puolin, maalimiehet noin 15m päässä keskilinjasta, aloitin vasemmalta. Hukka sai risteillä itsenäisesti ilman, että puutuin siihen. Hukka oli selvästi sulatellut uutta juttua yön aikana ja nyt oli joku turbovaihde päällä. Se juoksi tosi vauhdikkaasti ja itsenäisesti, ei tuntunut edes näkevän mua, maalimiehet oli sille hienoin juttu maailmassa. Palkat se ahmaisi niin nopeasti, että palkkaukseen on kehitettävä joku järkevämpi systeemi, jotta maalimiehet ehtivät siirtymään seuraavaan piiloon. Maalimiehet voivat jatkossa olla varmasti paljon kauempanakin, irtoaminen ei vaikuta olevan mikään ongelma.

Maanantaina Hukka täyttin 5 kuukautta. Ulkoisesti se alkaa olla jo Fisun kokoinen, mutta liikkeiltään ja käytökseltään vielä aikan kakara. Rakenteeltaan se ei tällä hetkellä ole kyllä kauneimmillaan, sillä on pitkät jalat, olematon rintakehä, lyhyt selkä, hieman ylitaipuvat ranteet ja se on takakorkea. Hampaat sillä on vaihtunut kaikki muut paitsi yläkulmurit ja yksi pieni väliposkihammas. Jalan nostamista Hukka on harjoitellut kovasti, ja nyt se nostaa jo jalkaa puskia vasten lähes joka lenkillä. Mörköikä näkyy myös alkaneen nyt toden teolla, Hukka pelkää etenkin iltaisin milloin mitäkin. Hukan reaktiot ovat onneksi mukavampia kuin Fisulla vastaavassa iässä, sillä Hukka useinmiten vain väistää ja kiertelee jännittävää kohdetta Fisun haukkuessa niskakarvat pystyssä ja juostessa kohti.

Hukka 5kk, 13,2kg 50,5cm

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Aksaa ja kalanpoikasia

Viikonloppuna kisattiin Fisun kanssa Vierumäellä agilityn games-SM:ien oheiskisoissa viimeisten SM-nollien toivossa. Lauantaina Fisulla oli kaksi agilityrataa. Eka rata oli ihan superhelppo, ei siis todellakaan mitään hankalaa kohtaa. Ohjauksellisesti menikin oikein nätisti, mutta harmillisesti aalla Fisu ei venyttänyt käännöksessä riittävästi laukkaa ja vaikka tuli alasmenon kahdella osumalla niin siltikään ei osunut kontaktiin. Olisi meille todellakin se nollakin kelvannut, etenkin kun muuten rata tuntui niin hyvältä. Toka rata oli selvästi vaikeampi, etenkin kepeille viennissä tuli paljon ongelmia kun koirat eivät lähteneet kunnolla etenemään vaan jäivät pyörimään suoran putken jälkeen. Ja taas aalta käännös, ei ollut järin luottavainen olo sen suhteen. Kepeille Fisu kuitenkin irtosi aika hienosti, ei paljoa taakseen katsellut. Aa oli aika ruma, mutta juuri ja juuri osui. Aan jälkeen tajusin, että nyt tai ei koskaan se nolla on väännettävä, ja kauhealla varmistelulla loppurata. Puomi-putki -erottelussa vedin niin pitkälle putken ohi että tuli melkein puomistakin ohi, sitten olinkin jo totaalisen myöhässä puomin jälkeisestä takaakierrosta. Karjaisin niin miehekkään "ODOTA!!!!!!!" huudon puomin kontaktilla, että Fisu nökötti siellä varsin hämmästyneen näköisenä kun kipitin sen kiinni ja otin kunnolla etumatkaa takaakiertoon. Varmistelu kuitenkin kannatti, nolla sijalla 3. ja SM-nollat kasassa! Huh, jäipä aika viime tippaan mutta onneksi kultakala hoiteli hommat kotiin :) Bonuksena saatiin pääsylippu sunnuntain avoimen SM-kisan finaaliin.

Sunnuntaina suunnattiin sitten uudestaan Vierumäelle epäviralliselle finaaliradalle. Rata oli aika helppo, ei mitään kovin ihmeellistä, muutama potentiaalinen takaakiertoriman pudotuspaikka ja aalta taas käännös. Fisu tuntui radalla aika kivalta, oli jotenkin tosi kiltin ja kuuliaisen oloinen. Aalla ratkaisin liian lyhyeen laukkaan ja käännöksiin liittyvän ongelman niin, että huusin "eteen" juuri kun oli menossa aalle, että pidentäisi askelta, ja kun oli mennyt aan, kalastelin sen mukaan käännökseen. Toimi, teki paremman aan kuin lauantain radoilla ja sain kuitenkin vielä kalastettua Fisun oikein seuraavalle esteelle. Nollalla maaliin :) Fisu teki radan nopeimman nollan, mutta sääntöjen puitteissa 1- ja 2-luokkalaisilla oli eri ihanneaika kuin 3-luokkalaisilla, joten lopputuloksissa Fisu oli avointen SM-kisojen kolmas!


Vauhdikas Fisukalanen Sporttirakin Heidin nappaamassa kuvassa <3



Maanantaina oli kovasti odotettu päivä, eli Fisun pentujen pentutreffit. Paikalle pääsi 4/5 pennuista, Visan treffaan sitten ensi viikonloppuna leirillä. Aloitettiin pentutreenit paimennuksella. Hukka pääsi ensin pienemmällä laitumella katsomaan muutaman liukkaasti liikkuvan lampaan laumaa liinassa. Oli hirveä höyry ja veto päällä, yritti lähteä flänkeille ja välillä poukkoili myös kohti. Lampaiden tullessa nurkkaan, rauhottui hieman ja välillä kävi itse maahan. Toinen kierros tehtiin isolla laumalla avoimella pellolla, edelleen liinassa. Isolla laumalla Hukka oli ehkä aavistuksen rauhallisempi, mutta melkoista höyryämistä sen meno silti oli. Muiden vuorojen aikana Hukka odotteli pellon reunalla, ja osasi olla ihan yllättävänkin nätisti. Seurasi hyvin tarkasti lampaiden liikkeitä, mutta ei mitenkään kiihtynyt tai alkanut riehumaan. Hauskaa oli nähdä myös sisarusten reaktioita lampaisiin, Trendi, Lina ja Monni olivat nyt kaikki ensimmäistä kertaa lampailla. Kaikki olivat kovin kiinnostuneita lampaista, Trendi oli Hukan tapaan alusta asti hyvin rohkea ja intensiivinen, Lina ja Monni hiukan jännittivät ja haukkuivat lampaille.

Paimennusten jälkeen käytiin syömässä, ja sitten treenattiin tokoa/tottista. Hukka esitti melkeinpä kaikki temput mitä se toistaiseksi osaa. Oli aika reipas ja teki kivasti, ei yhtään painanut väsymys paimennuksesta. Fisun pennut ovat kaikki aika samantyyppisiä keskenään, pieniä vivahde-eroja lähinnä pentujen välillä. Järkeviä, tasapainoisia, keskittymiskykyisiä ja tytöt tosi ihanan ketteriä ja vauhdikkaita. Ehkä Hukkakin joskus oppii hallitsemaan pitkät säärensä :D

Kuva (c) Anna Silvan



Eilen käytiin Hukan kanssa hakutreeneissä. Jatkettiin vielä tuulihakuja, kun oli sopivan peitteistä maastoa ja tuuli hyvin. Otin kaksi maalimiestä molemmille puolille, eka oli ehkä 20m keskilinjalta, muut 30-40m. Ekat kaksi meni ihan tosi hyvin, sai kaukaa hajun ja paikallisti sen tosi hienosti, otin jo lähetykset molemmille ukoille jostain 10m päästä. Kolmas oli vaikea, maalimies oli hyvin tiheän pusikon takalaidalla, ja Hukka sai hajun maalimiehen kulkemista jäljistä. Kutsuin pois, ja mentiin sitten lähemmäs remmissä, ettei löytäisi jäljestämällä. Tässä en ottanut lähetystä, vaan pääsin heti kun sai ilmavainulla hajun. Vikalla sai taas ihan tosi kaukaa hajun, hauskasti se oikein nostaa nenää kun aktiivisesti koittaa etsiä ilmasta hajua. Tässä itse sitten puolestaan mokasin, eli päästin ehkä vähän liiankin kaukaa kun näytti saaneen niin hyvin jo hajun. Ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suoraan maalimiehelle hajun perusteella vaan hakeutui taas maalimiehen tallausjäljille ja sitä kautta löysi piilolle. Näitä pitäisi koittaa välttää, ettei turhaan opi jäljestämään.

Haun jälkeen otin Fisulle esineet hakualueella. Kuvittelin esineruudun olevan helppo, kun tuuli sopivasti ja laitoin helpot esineet hieman korotettuna irti maasta. Fisu sen sijaan yllätti ja oli kertakaikkisen huono! Molemmista etuesineistä juoksi noin miljoona kertaa ohi, kertaalleen kiven päällä olevasta esineestä sai jopa hajun mutta ei vaivautunut tarkentamaan. Vain yksi takaesine löytyi helposti, kaikkia muita etsittiin pitkään ja hartaasti, tai oikeastaan Fisu ei edes etsinyt, vaan juoksi. Huoh, luulin että esineruutu alkoi jo olla hyvällä mallilla, mutta näköjään ei. Tehtiin sitten vielä kaksi ekstra-esinettä, kun en halunnut palkata noin epäonnistuneesta yrityksestä. Ekasta käytiin hakemassa haju, jotta oikeasti saisin Fisun nenän auki. Hajunhaussa käyttää tosi hyvin nenää ja siinä kyllä haistoi esineen jo kaukaa. Toinen esine ei kyllä taaskaan löytynyt mitenkään ihan helposti, juoksi pariin kertaan läheltä ohi. Ilmeisesti kaistaletreenejä tarvitaan taas että saataisi nenää auki.