lauantai 12. lokakuuta 2019

Peltojälkeä ja kontrollikuvat

Keskiviikkona treenattiin Nean ja koirien kanssa multilajitreenit Viikin pelloilla. Ensin talloimme jäljet vanhenemaan, sitten haukkuilmaisua Janalle ja Hukkalle, tarkkuusruutua, pieni lenkki ja lopuksi jälkien ajo. Hukka on haukkunut nyt pari kertaa vieraalle ihmiselle, mutta ihan maksimissaan paria haukkua kerrallaan. Itse olen haukuttanut pikkuisen enemmän, 3-4 haukkua sarjana. Hukka on nyt selvästi hoksannut idean ja tarjoaa ihan hyvää haukkua ilman sen kummempia virittelyitä. Se haukkuu makuultaan luonnostaan, täytyy katsoa, jos sen saisi jaloilleen. Tarkkuusruudussa kokeiltiin ekaa kertaa täysin vierasta ja vieraan hajuista pikkuesinettä, esine oli joku pieni kuminen nappi. Otin lämmittelyksi yhden ilmaisun omalla esineellä, ja sitten suoraan ruutuun. Hukka tajusi heti mitä oltiin tekemässä ja etsintäosuus meni tosi hienosti, etsi intensiivisesti, pysyi hyvin tallatulla alueella ja löysi alle minuutissa esineen. Ilmaisu sen sijaan ei toiminut, heti kun oli uudenlainen esine, niin otti sen suuhun. Koitettiin tehdä ilmaisua pikkuesineellä erikseen, mutta siitä ei tullut mitään, koko ajan nappasi esineen suuhun ja välillä jopa yritti tuoda. Huoh. Tarvitaan siis reilusti lisää treeniä erilaisilla esineillä.

Fisun jäljellä teemana oli harhat. Tallottiin tarkoituksella Fisun ja Janan jäljet ristiin, Janan suora jälki kulki Fisun jäljen siksakin päältä niin, että jäljet ristesivät kolme kertaa. Janan jälki ajettiin ensin, eli Fisun jäljellä oli reilun tunnin vanha harha ja aivan tuore, noin 10min vanha harha. Fisun jälki oli 1h 15min vanha, 400m pitkä, 4 keppiä, muutama namikasa, ei varsinaista janaa. Fisu selvitti jäljen tosi hienosti. Porskutti jälkeä tasaiseen tahtiin, söi kaikki namit ja ilmaisi kaikki kepit. Kulmat selvitti ongelmitta, pieniä tarkastuskierroksia teki parissa kulmassa. Ekaan harhakohtaan reagoi tarkastamalla harhaa molempiin suuntiin noin metrin verran. Tokaa harhaa tarkasti parin askeleen verran takajäljen suuntaan, ja vikaan harhaan ei reagoinut lainkaan.


Eilen otin Hukan mukaan töihin ja napattiin aamulla kontrolli-röntgenkuva Hukan olkapäästä. Kuva näytti todella hyvältä, paremmalta kuin olin uskaltanut toivoa. OCD-muutosalue on selvästi lähtenyt paranemaan, luussa ollut kuoppa on nyt paljon matalampi kuin ekoissa kuvissa. Hukkahan ei ole ontunut missään vaiheessa tähystyksen jälkeen, mutta välillä se nuolee vasenta etujalkaa. Suunnitelmana on nyt jatkaa vielä rajoitettua liikuntaa, jotta hyvällä mallilla olevaan paranemiseen ei tulisi takapakkia, ja kontrolloida muutos vielä ultraäänellä parin viikon kuluttua ja CT-kuvauksella joulukuussa.

Vasemmalla perjantaina otettu kontrollikuva, oikealla lähtötilanne 7 viikkoa sitten
Tällä viikolla ollaan nautittu ihanasta ruskasta. Olen ulkoiluttanut kameraa pariinkin otteeseen lenkkien yhteydessä.





maanantai 7. lokakuuta 2019

Pikkukalojen luokassa

Viime viikon tiistaina käytiin Hukan kanssa pitkästä aikaa hakutreeneissä. Risteilytreenejä en uskalla vielä tehdä (tai muutenkaan juoksuttaa Hukkaa vapaana), joten tehtiin hajunhakuja. Neljä maalimiestä, jotka kaikki noin 30m syvyydessä. Ekalla päästin heti kun sai hajun, muilla palasin muutaman metrin keskilinjalle päin lähettämään. Ilma oli viileä, kostea eikä tuullut yhtään, joten aika lähelle jouduttiin menemään, ennen kun sai hajun. Hyvin Hukka muisti mitä oltiin tekemässä ja oli tosi ilahtunut maalimiehistä. Lopuksi keskilinjalla haukutin vielä itse Hukkaa, ja parin haukahduksen verran Hukka sai kokeilla ilmaisua myös maalimiehellä. Eiköhän siitä haukkuva tule!

Stepsu tuli hakutreenien yhteydessä takaisin kotiin. Step on ollut syyskuun alusta lähtien Tiian luona hoidossa, lähinnä Gavan seurana ja tukena arjessa, mutta myös helpottamassa tilannetta saikkuilevien kalojen kanssa. Stepsu oli viihtynyt hyvin, eikä olisi varmaan pistänyt pahakseen, vaikka olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Step pääsi myös poseeraamaan Tiian kameran eteen :)




Fisu on siirtynyt nyt aksassa pikkukalojen luokkaan. Ollaan sterkan jälkeen treenattu kaikki treenit pikkumaxi-rimoilla, ja nyt viikonloppuna kisattiin ensimmäistä kertaa pikkumaxeissa. Lauantaina käytiin Sipoossa saksalaisen Stefanie Semkatin radoilla. Olin ilmoittautunut vain kahdelle radalle, kun en halunnut mennä peräkkäisiä hyppäreitä. Eka rata oli aksarata, ja varsin vaikea sellainen. Ei sinänsä mitään yksittäistä kohtaa, jota Fisu ei olisi osannut, mutta paljon ansaesteitä, hankalia kulmia ja kovaa vauhtia. Isoissa maxeissa tuli vain yksi nolla yli 40 kisaajasta - ei siis todellakaan mikään helppo homma! Fisu tönäisi heti 2. esteen siivekettä päällejuoksussa ja siitä rima alas. Muuten tehtiin aivan superhyvä rata, kaikki linjat ja ohjaukset menivät niin kuin olin suunnitellutkin. Fisu tuntui kulkevan kovaa, mutta ei mitenkään holtittomasti. Vitosella 2. sijalle ylivoimaisella ajalla, kun pikkumaxeissakin tuli vain yksi nolla.

Toka rata oli myös haastava, etenkin pari ansakohtaa. Sain radan alun sujumaan tosi hienosti, ensimmäinen (pahin) putkiansa ei Fisua houkutellut lainkaan. Keppien jälkeen radan puolivälin paikkeilla Fisu meinasi persjätöllä tulla putkesta ohi, mutta sain sen viime hetkellä tönäistyä putkeen. Siinä meni kuitenkin rytmi sekaisin, enkä saanut enää koko loppuradan aikana kiinni rytmistä. Loput 10 estettä oli yhtä pelastelua, kammottavia linjoja ja epätoivoista "tässätässätässä" huutoa. Jotenkin kummasti sain kuitenkin Fisun vietyä nollalla maaliin, ja Fisu voitti!

Sunnuntaina kisattiin Riihimäellä, mentiin kimppakyydillä Tiian kanssa. Pikkumaxeja oli vain 8, eli taso ei todellakaan huimannut päätä :D Kaikilla radoilla tuomarina Minna Räsänen. Eka aksarata oli tosi kiva ja helppo, ainoastaan yksi putken jälkeinen in-in kohta, jossa sai olla tarkkana. Fisu kulki tosi kivasti, mutta ärsyttävästi kolmanneksi vika rima alas. Ehdin jo kauhistumaan, että nytkö Fisu ei enää pysty pitämään edes pikkumaxi-korkuisia rimoja ylhäällä, mutta video paljasti, että tässäkin hypyssä Fisu tönäisi siivekettä, eikä suinkaan osunut rimaan. Vitosella 2. sija ja kaikkien säkäluokkien nopein aika.

Toka rata oli myös helppo ja sujuva, ja siinä tehtiinkin oikein hyvä ja siisti nolla. Puomilla tosin Fisu joutui hetken odottelemaan, mutta muuten hyvin sujuvaa menoa. Aika riitti ylivoimaiseen voittoon.

Vika rata oli hyppäri, selvästi vaikeampi kuin kaksi edellistä, mutta ihan mentävissä. Tämä rata kaatui tekniseen puutteeseen, eli seinään päin mentävät kepit ei sujuneet, Fisu jätti kesken. Huomaa, ettei olla treenattu vielä hallissa tällä kaudella, ulkokentillä näitä seinään päin menoja ei tule treenattua kun tilaa on reilusti joka suuntaan. Otin kepit uudestaan, ja uusinnalla pujotteli loppuun, mutta rytmi katosi virheen myötä ja kielto vielä hypyltä pian keppien jälkeen. Kympillä kuitenkin 3. sijalle ja taas saatiin palkintoja :D

Tänään aamupäivällä käytiin Läyliäisissä paimentamassa Ian Doddin ohjauksessa. Otin ekalle kierrokselle teemaksi ajon, kun se nyt on Fisulla selkeästi isoin kompastuskivi. Tehtiin noin 100x100m kokoisella laitumella, annoin Fisun ajaa lampaita reunoja pitkin ja pysyttelin itse takana/sivussa. Lampaat olivat tosi kivan herkkäliikkeiset, ja niitä Fisu pystyikin ajamaan yllättävän hyvin. Paikoitellen ajautui liian lähelle laumaa eikä ymmärtänyt itse pitää etäisyyttä. Tälläisiä hyviä ajokokemuksia tarvittaisiin paljon, jotta saisin Fisun itseluottamusta kasvatettua. Toinen kierros tehtiin yritettiin tehdä jakoja, mutta lampaat eivät oikein suostuneet erkaantumaan ja yhdistyivät heti, eikä Fisu saanut niitä pidettyä erillään vaikka saatiin pariinkin kertaan lauma jaettua. Siirryttiin sitten toiselle pellolle ja isommalle laumalle, josta saatiin jaettua pienempi porukka, jota Fisu työsti vetoa vastaan. Sitten yhdistettiin porukat, ja Fisu sai pariin kertaan koittaa hakea koko lauman. Saatiin ohjeeksi treenata mahdollisimman paljon isolla laumalla vapaamuotoista työskentelyä, jotta Fisun omaa ajattelua ja työälyä saisi paremmaksi. Sen myötä jakojenkin pitäisi helpottua, kun Fisu oppii paremmin ajattelemaan itse ja ennakoimaan lampaiden liikkeitä.

Paimennuksen yhteydessä kävin tallomassa läheiseen metsään Hukalle jäljen. Jälki oli noin 250m pitkä, 7 keppiä, vanheni vähän reilun tunnin. Jäljellä oli yksi kulma ja pieni, muutaman metrin jana. Otin lämmittelykepin ennen jäljelle menoa, sen Hukka ilmaisi hyvin. Jälkeä lähti etsimään innokkaasti ja reagoi heti jälkeen, mutta otti takajäljen. Ei tajunnut itse kääntyä, ja pyöri janalla niin paljon, että meni aivan solmuun liinan kanssa, jouduin pysäyttämään ja aukaisemaan solmut. Siitä jatkoi sitten oikeaan suuntaan, mutta hiukan epävarmennin kuin yleensä. Ekan kepin nosti, vaikka ei ollut ihan jäljen päällä. Koko jäljen ajan se seilasi aika paljon, ei pysynyt oikein jäljellä ja nosteli nenää vähän väliä. Jotenkin ihmeen kaupalla se kuitenkin bongasi kaikki kepit. Kulmankin selvitti hienosti, vaikka itse muistin väärin ja oletin kulman olevan jo aiemmin, ja en meinannut päästää Hukkaa etenemään jäljellä. Vikalla kepillä leikittiin, muista sai palkaksi kissanruokaa purkista. En oikein tykkää Hukan jäljestystyylistä, siitä tulee kovasti Sara mieleen. Se ei missään nimessä ole äitinsä kaltainen tyylikäs, intensiivinen jäljestäjä vaan menee nenä korkealla, ei oikein pysy jäljen päällä, seilaa ja kiskoo milloin minnekin. Välillä pysähtyi syömään heinää tai peuranpapanoita, eikä oikein näytä siltä, että ottaisi työtä kovin vakavasti. Siksi onkin hämmästyttävää, että se kuitenkin löytää kepit! Ihan samaa muistan hämmästelleeni aikoinaan Sarankin kanssa... Pellolla Hukka työskentelee paremmin, siinä on selvästi maavainuisempi ja keskittyneempi. Koitan varmaan mahdollisuuksien mukaan jatkaa jäljen työstämistä ainakin osittain pellolla, vaikka fh-jäljellä tuskin tullaankaan ikinä kisaamaan.



Stepin mielipide ryhmäkuvista kalojen kanssa... :D 


maanantai 30. syyskuuta 2019

Oulussa

Viime viikolla treenailtiin Fisun kanssa pk-juttuja viikonlopun jälkikoetta varten. Tiistaina tehtiin peltojälkeä lähiniityllä. Jälki oli 520m pitkä, 5 keppiä, vanheni 2h, namikasoja siellä täällä. Yksi tiekohta, jossa kuljen tien reunaa ehkä 50m ja sitten käännyin tien yli. Tiellä oli lukemattomia eri ikäisiä harhoja. Jäljen alku meni tosi hyvin, Fisu jäljesti tarkasti ja siististi ja kaksi ekaa keppiä nousi. Tiekohta oli vaikea, tai oikeastaan mahdoton. Fisu palasi vanhaan virheeseensä, eli tielle tullessaan porhalsi täyttä höyryä tien yli, ja koitti etsiä jälkeä tien toiselta puolelta. No sieltä ei jälkeä löytynyt, mutta ei tajunnut myöskään palata tielle etsimään. Annoin työskennellä aika kauan, mutta kun koitti hakeutua aina vaan kauemmas tien toiselle puolen, kiskoin liinalla takaisin ja näytin tiellä kulkevaa jälkeä. Sai onneksi kiinni jäljestä ja ilmaisi tiellä olevan kepin. Tienylityksenkin bongasi, mutta sen jälkeen maaston vaihtuessa oli taas hetkellisesti vaikeaa. Selvitti kuitenkin tilanteen itse ja jäljesti nätisti loppuun.



Tiistaina illalla treenattiin tottista Nean kanssa. Otin Fisulle ampumiset paikkiksessa ja seuruussa, noudon isolla kapulalla, hypyt ja eteenmenon. Fisu tuntui aika ylivireiseltä, noudon luovutuksessa roiskaisi jotain sinne päin ja eteenmenon seuruu oli normaaliakin kamalampaa. Hukkakin pääsi kentällä puuhastelemaan, ja sillekin ammuttiin. Ensin leikin lomassa, ja sitten sivulla. Ei reagoinut oikeastaan kumpaankaan.

Torstaina aksatreeneissä tehtiin Fisun kanssa maksien mm-finaalirataa pikkumaksirimoilla. Fisu tuntui aika hurjalta, se meni ihan hirveää vauhtia eikä oikein tullut kaikkiin ohjauksiin. En tiedä vaikuttaako matalat rimat, vai oliko muuten vaan jotenkin tavallista hullumpi. Ei todellakaan päästy rataa nollalla läpi, ihan hyvä siis ettei oltu maajoukkueessa :D

Perjantaina vein Hukan hoitoon äidille ja lähdin Fisun kanssa junalla kohti Oulua. Lauantaina aamusta suunnattiin Kiiminkiin bordercollieiden rotumestaruus-jälkikokeeseen. Koe alkoi maastoilla, arvoin meille numeron 3. Maasto oli aivan ihanaa, tasaista ja kaunista varvikkoa, lähes yhtä helppokulkuista kuin Jämillä. Jana oli aika pitkän näköinen, mutta tosi selkeä. Ehdin ottamaan Fisulle tien varressa lämmittelykepin, ja sitten päästiinkin jäljelle. Jana meni hyvin, Fisu lähti ihan suoraan, teki pari ihan loivaa kaarta ja nosti jäljen takamerkiltä. Tarkasti vasemmalle takajälkeä ehkä 7m ja kääntyi itse oikeaan suuntaan. Lähti jäljestämään tosi varman oloisena, eikä tuomari huudellut perään eli oikeilla jäljillä oltiin. Ehkä 50m janalta oli eka kulma vasemmalle, ja melkein saman tien uudestaan vasemmalle. Sitten nousi eka keppi. Taas kulma vasemmalle, ja sitten vähän matkaa suoraan, josta nousi toka keppi. Sitten mentiin suoraan kohti tietä, josta jana oli lähtenyt. Koko ajan odotin, että tulisi kulma oikealle, mutta ei, Fisu kiskoi mut tielle ja siitä yli. Olin hiukan epäluuloinen, oikeastiko mentiin sen tien yli, josta koko letka autoja oli juuri ajanut päältä, ja jonka varressa olin tehnyt lämppäkepin - ehkä 30m päässä jäljeltä! Fisu jäljesti kuitenkin niin itsevarman oloisena, että ei auttanut muu kuin seurata perässä. Jälki jatkui suoraan todella pitkään, varmaan ainakin 300m, ja sitten nousi vihdoin keppi, eli oltiin kyllä jäljellä. Pian kepin jälkeen tuli piikki vasemmalle, ja heti perään piikki oikealle. Jälkimmäisen piikin jälkeen nousi taas keppi. Kepin jälkeen oli taas kulma vasemmalle, ja aika pian keppi. Kepin jälkeen mentiin taas yhdestä hiekkatiestä yli. Tien kohdalla Fisu hieman tarkasteli jälkeä, ei ollut ehkä ihan jäljen päällä, mutta sai nopeasti taas kiinni jäljestä. Tultiin seuraavaan kulmaan, sen Fisu meni hienosti. Sitten lähdettiin lähestymään autoa. Vielä yksi kulma oikealle, yksi vasemmalle, ja sitten taas tietä ja autoa kohti. Tultiin jo tosi lähelle tietä, ehkä 2m päähän, eikä edelleenkään 6. keppiä, vähän alkoi jo hermostuttaa. Juuri ennen tietä tuli kuitenkin vielä kulma oikealle, ja pian kulman jälkeen löytyi keppi. Yksi välikeppi oli siis jäänyt, mutta en yhtään tiennyt, missä kohdassa, Fisu jäljesti koko matkan tosi hyvin. Koska aikaa oli reilusti jäljellä, käytiin kävelemässä pitkä suora uudestaan läpi, se olisi Fisulle tyypillinen paikka jättää keppejä ja selkeästi pisin pätkä ilman yhtään keppiä. Fisu jäljesti suoran uudestaan, mutta ei edelleenkään keppejä. Sitten käytiin vielä janalla tarkistamassa, ettei ykköskeppi olisi ollut heti janan jälkeen. Sieltäkään ei keppiä löytynyt, joten tyydyttiin sitten viiteen keppiin ja lähdettiin luovuttamaan ne. Janalta täydet 30 pistettä.

Esineruutu oli vuorossa seuraavana. Ilma seisoi täysin paikoillaan, ei pienintäkään tuulen virettä. Otin ennen omaa vuoroa lämppäesineeksi pallonheiton, ja se lupasi jo huonoa - Fisu ei millään meinannut löytää palloa, vaikka näki suurinpiirtein, minne sen heitin. Etsi todella pitkään, ennen kun sai hajun. Esineruudussa Fisu kävi mielestäni ruudun tehokkaasti ja kattavasti läpi, mutta nosti vain kaksi esinettä. Loppua kohden alkoi selvästi jo vähän turhautumaan, ja laittoi juoksuvaihteen päälle. Esineet jäivät vasemmalle takakulmaan ja vasemmalle etureunaan. Etuesineestä juoksi varmaan ainakin neljä kertaa aivan läheltä ohi, mutta ei ollut nenä auki kun ei saanut hajua. Takaesineellä oli käynyt aika lähellä, mutta koska oli myös pariin otteeseen menossa vasemmalta reunasta ulos alueelta, jouduin kutsumaan pois, ja ei saanut tilaisuutta jäädä etsimään takaesinettä. Pisteitä 20.

Tottis tehiin hieman lyhyen puoleisella nurmikentällä. Fisu meni ensin paikkikseen. Paikkiksessa oli kääntynyt melkein kyljelleen ja näytti varsin pitkästyneeltä :D Yksilöliikkeissä Fisu tuntui aika kuumalta ja jotenkin vähän inhottavalta, en oikein saanut siihen kontakia, tuijotteli vaan esteiden ja eteenmenon suuntaan. Liikkeet se kuitenkin teki melkolailla oman tasonsa mukaan, ainoastaan paikkiksesta siirtymässä ja ennen eteenmenoa tuntui keskittyvän johonkin ihan muuhun kuin muhun. Olin päättänyt, että jos nyt mokaa jonkun jäävän liikkeen, niin puutun siihen ja otan sitten vaikka nollan koko liikkeestä. Fisu on mokannut nyt joko seisomisen tai istumisen yhtä koetta lukuunottamatta kaikissa kisatottiksissaan mun kanssa. Istumisessa käännyin ihan reilusti katsomaan käskyn jälkeen, että minkä asennon Fisu teki. Istui, joten ei tarvinnut puuttua. Maahanmenossa ja seisomisessa katsoin koiraa ja käskytin niin, että näin, alkaako Fisu tipahtamaan maahan vai jääkö seisomaan. Molemmat teki oikein, eli ei tarvinnut niissäkään puuttua sen tekemisiin. Hyppynoudossa kapulaa nostaessa rouhaisi ilmeisesti ruohoa niin, että sitä lensi korvaankin, kun luovutuksessa ravisti päätä. Tuomari näki vain erinomaisia ja erittäin hyviä liikkeitä, joten tottiksesta 97 pistettä.

Yhteensä siis 267p JK3 ja bordercollieiden rotumestaruus. Tuloksia jäljellä tuli varsin heikosti, 3-luokassa vain yksi koira Fisun lisäksi sai koulariin oikeuttavan tuloksen!

Fisu ja serkkupoika Jana - ja Fisun näkemys iänikuisista palkintoposeerauksista :D 

maanantai 23. syyskuuta 2019

Hukka 7 kuukautta

Hukka täytti eilen jo 7 kuukautta. Kulunut kuukausi on kyllä ollut varsin kurja ja raskas, kun pikkupoika on ollut ekalla sairaslomallaan. Toivottavasti tämä kurjuus alkaisi pian helpottamaan ja Hukka saisi jatkaa treenejä.

Hukasta on kasvanut iso ja raamikas poikakoira. Se on edelleen vähän takakorkea, ja nyt näyttää taas siltä, että jalat ovat venyneet ja selkä pysynyt samoissa mitoissa. Hukka on varsin neliömäinen rakenteeltaan, toivottavasti selkä kasvaisi pituutta vielä hiukan. Etujalkojen kasvupatit ovat kutistuneet selvästi, eli korkeuskasvu alkaa varmaankin jo olemaan aika lähellä loppuaan. Painoa Hukalle on kertynyt kuukaudessa aika paljon suhteessa korkeuskasvuun, osittain varmasti siksi, että ei ole liikkunut ja on saanut vähän lihaa luiden ympärille.

Hukka 7 kuukautta, 55cm ja 16,8kg ja tyylikäs kampaus leikkauksen takia...
Kotona Hukka on hassu, ehkä vähän yksinkertainen ja välillä aika rasittava pojankoltiainen. Kiltti se kyllä on, ei ole tuhonnut juuri mitään ja sen voi jättää huoletta yksin minne vain, se osaa rauhoittua nukkumaan. Saikku toki on lisännyt reilusti sellaista yleistä hääräilyä kotona, ennen saikkua se oli jo tosi kiva ja helppo kotikoira, nyt se ajoittain kyllä koettelee mun hermoja.




Uusia juttuja Hukka ei ole ihan hirveästi nyt opetellut. Tuntuu, että varsin rajallinen määrä on asioita, joita voi ja kannattaa sen kanssa nyt treenata. Toki kaikenlaista teknistä nysväystä toko/tottisliikkeisiin voisi työstää, mutta en usko sen tekevän hyvää motivaatiolle ja asenteelle. Seuraamista ollaan treenattu jonkun verran, ja ehkä hiukan edistyttykin. Hukka tekee nyt ehkä 5-8 askelta seuruuta ilman apuja hyvällä asenteella ja tekniikalla. Paikalla käännökset se osaa molempiin suuntiin jo melko hyvin, sivuaskeleita oikeaan ollaan aloiteltu. Eteentulon se osaa lyhyeltä matkalta ilman vauhtia noutokapulan kanssa ja ilman, ja edessä se osaa pitää kapulaa kauniista ehkä 2-3 sekuntia. Paikallaoloa ollaan harjoiteltu tottista ajatellen ja agilityn lähtötilanteessa. Molemmat sujuvat tosi hyvin, Hukka ei ole oikeastaan yrittänyt missään vaiheessa karata mihinkään ja on odottaessaan keskittynyt.

Tänään käytiin päivällä Korsossa treenaamassa metsähommia molempien kalojen kanssa. Tein molemmille jäljet, ja niiden vanhetessa Fisulle esineruudun. Esineruutu oli vanhalla hakuradalla, jossa oli yksi umpipiilokin. Esineitä 5, joista päätin, että Fisu nostaa 4 ja vikasta haetaan hajuhaku, että jäisi hyvä mieli nenänkäytöstä. Eka esine oikealta takaa löytyi heti, mutta esineeltä palatessa sai matkalla hajun toisesta esineestä. Yritti vaihtaa, mutta stoppasin, kielsin, ja käskin tuomaan ensin löytyneen esineen. Sitten lähetin samasta kohdasta hakemaan jälkimmäisen esineen. Näitä esineen vaihtoja tulee tosi harvoin treenattua, mutta ehkä pitäisi, tämä ei suinkaan ole eka kerta kun Fisu yrittää lennosta vaihtaa. Loput esineet nousi vähän ehkä turhanpäiväisen juoksentelun jälkeen, vikaksi jäänyt keskiesine (jääkiekko) jäi eikä Fisu saanut siitä juoksennellessaan hajua. Hajunhaulla sitten kyllä löysi.

Hukka ei tehnyt esineruutua, vaan tarkkuusetsinnän ja yhdellä jälkikepillä ilmaisun. Tarkkuusetsintää testasin nyt ekaa kertaa "kisamaisesti" eli Hukka ei nähnyt ruudun tallomista eikä esineen piilotusta, vein suorilta käsin ruutuun. Meni tosi hienosti, tajusi heti mitä oltiin tekemässä ja esine löytyi alle minuutissa, ilmaisukin oli ihan ok. Sitä pitää tosin vielä harjoitella, mitä tapahtuu ilmaisun jälkeen. Koiran ilmeisesti saa pyytää pois esineen luota, jotta pääsen itse sitä etsimään. Jälkikepin ilmaisukin meni hyvin.

Hukan jälki oli noin 200m pitkä, 5 keppiä, yksi loiva kulma ja yksi 90 asteen kulma, vanheni tunnin. Jäljelle mentiin "janaa" pitkin, eli en vienyt Hukkaa siihen mistä itse olin mennyt metsään, vaan lähestyttiin viistosti muutaman metrin päästä. Hukka reagoi jälkeen hienosti, tarkasti muutaman askeleen takajälkeä ja lähti sitten itsenäisesti oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi, mutta sen jälkeen oli hetkellisesti vähän epätarkempaa työskentelyä, kiersi muutaman puun väärältä puolelta eikä ollut ihan jäljen päällä, ja siinä kodin jäi toka keppi. Loput kepit nosti, ja kulmat selvitti!

Fisu ei saanut varsinaista jälkeä, vaan pelkän janan. Ei olla tehty yhtään pitkää janaa sitten SM:ien, joten tehtiin sellainen nyt. Jana oli noin 40m, jälki lähti oikealle. Fisu lähti jo sivulta ihan aavistuksen vinoon oikealle, mutta niin vähän, etten korjannut. Ennen jälkeä kaarsi hiukan vasemmalle, ja sieltä nappasi jäljen. Tarkasti vähän matkaa takajälkeä ja kääntyi itse. Jäljellä oli keppi ehkä 30m janalta, sen löysi onneksi ja sai palkan onnistuneesta janasta.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Renkaan leirillä ja Hukan kuulumisia

Perjantaina töiden jälkeen suunnattiin Fisun ja Hukan kanssa tokon valmennusrenkaan syysleirille. Menin paikalle sen verran aikaisemmin, että ehdin illalla ennen renkaan kokousta treenaamaan Fisun kanssa pikaisesti. Treenattiin ohjattua, merkkiä ja tunnaria. Fisu oli aika kierroksilla, ja mm. merkille menossa haukkui... Saikku ei todellakaan ole tehnyt sille hyvää. Molemmat puolet kuitenkin toimi ihan hyvin, ja tunnarissa oli myös hyvä.



Lauantaina aamu alkoi kisamaisella setillä. Alkuun paikkikset, tehtiin kahdessa ryhmässä selät vastakkain kaksi paikkista. Ekassa Fisu istui aika hyvin, vähän vilkuili selän taakse mutta enimmäkseen keskittyi eteenpäin katseluun. Maahamenokäskyjä tuli ennen meidän vuoroa kolme, Fisu ei reagoinut niihin mutta ei myöskään totellut omaa käskyään. Tokassa istumisessa istui huonommin, siirsi jopa kerran tassua. Maahanmenon teki, mutta hitaasti ja nihkeästi. Yksilöliikkeissä tehtiin ensin ohjattu niin, että haettavan vasemman kapulan vieressä seisoi lauma ihmisiä. Sitten ruutu samasta lähetyspaikasta kuin ohjattu. Ruudun jälkeen zeta, järkkänä istu, maahan, seiso. Lopuksi uudestaan ruutu diagonaalissa niin, että ympyrä oli sama kuin ekalla kerralla mutta lähetys eri kohdasta, ja ruutua oli siirretty noin 10m sivuun ja vaihdettu merkit huonommin näkyviksi. Fisu selvitti treenin kohtalaisesti, aikalailla tasonsa mukaan. Ohjatussa hyvä merkki, mutta kapulalle lähdössä Fisu väisti ihmismassaa ja lähti liian viistosti vasemmalle. Yhdellä korjauksella löysi kapulan ja toi, mutta otettiin heti perään koko liike uudestaan. Nyt merkki oli selvästi huonompi, ennakoi pysähdystä, mutta itse nouto onnistui. En ottanut kumpaakaan noutoa sivulle vaan pyysin käsikosketukseen. Eteenmeno oli hyvä ja suora, ruudun bongasi ja sinne meni hyvin, loppuosakin siisti. Zeta oli myös ihan ok, mutta seisomissa oli hiukan ennakoinut stoppia. Tokan ruudun eteenmeno oli vino, väisti taas ihmismassaa ja lähti selkeästi oikealle vinoon. Korjauksetkaan ei oikein toimineet, tai siis valui aika paljon eteenpäin korjauskäskyllä. Ruudun ihme ja kumma kuitenkin löysi, vaikka tässä monella muulla oli ongelmia.

Iltapäivän treenissä oli Christan ongelmanurkka. Valitsin Fisun ongelmaksi ampparit, kun se on ollut nyt lähiviikkoina useammassa treenissä tapetilla. Löysin majoitushuoneeni lattialta muutaman kuolleen ampparin, joita Fisu selvästi pelkäsi, vaikka olivat kuolleita. Katsottiin siis hallilla yhdessä Fisun reaktioita. Fisu tunnistaa kuolleetkin ampparit heti amppareiksi, ja väistää niitä voimakkaasti, ei halua mennä lähelle eikä edes syödä namia maasta, jos amppari on lähellä. Koitettiin sitten tehdä helppoja tokojuttuja amppareiden lähellä, sellaisella etäisyydellä, että ei ahdista liikaa. Seuraamista ja noutokapulan nostoa Fisu pystyi tekemään aika normaalisti. Kaukovaihtoja teki, mutta menee heti tahmaiseksi. Ohjeeksi saatiin jatkaa kuolleiden amppareiden kanssa treenejä, ja tehdä aluksi sellaisia juttuja sellaisella etäisyydellä, että Fisu pystyy pitämään kriteerit. Sitten vaan vähitellen vaikeuttamaan.

Treenasin Fisun treenien jälkeen Hukan kanssa lyhyesti ulkokentällä. Leikittiin, tehtiin sivulletuloja ja parin askeleen seuraamista, noutokapulan pitoa ja tuontia sekä pari maahanmenoa. Hukka tuntui kivalta ja energiseltä, ja teki ihan oman osaamistasonsa mukaan. Leikki sillä on kehittynyt hurjasti, harmittaa, kun en uskalla leikkiä vielä yhtään rajummin vaan tehdään vaan hyvin pientä nysväämistä narulelun kanssa. Hukka on alkanut lelun voitettuaan ravistelemaan sitä melkoisella raivolla, hakkaa lelulla omia kylkiään :D Lauantaina illalla käytiin myös metsässä tekemässä vähän nenäjuttuja, jotta saisin Hukan ylimääräistä energiaa purettua. Tein ehkä 20m leveän esineruutukaistaleen, josta Fisu sai etsiä kaksi esinettä, ja Hukan kanssa käytiin tekemässä samat esineet remmissä hajuhakuina. Molemmat esineet löytyivät, mutta nyt huomasi selvästi jälkitreenien vaikutuksen, eli Hukka oli vaihtanut etsintätyylinsä ilmavainusta jäljestämiseen, ja nuuskutteli kovasti tallausjälkiä. Ehkä jätetään suosiolla esineruutu nyt hautumaan ja palataan asiaan sitten, kun jälkityöskentely on vahvempaa ja voin taas alkaa tarkoituksella vahvistamaan ilmavainun käyttöä. Esineruudun lisäksi talloin tarkkusruudun, josta Hukka sai etsiä pariin kertaa kolikon. Tarkkuusruutu on jo ihan tosi hyvällä mallilla, pikkuesine voi olla piilossa ja ruutu kisakokoinen, ja hienosti pikkuesine löytyy! Ilmaisukin on tosi siisti ja korrekti, nyt ei enää ota esinettä suuhun.

Sunnuntaina aamutreenissä tehtiin paritreeni - Fisu ja Ness tekivät yhtä aikaa kolme liikettä, ja sitten vaihtoivat rooleja. Fisu aloitti tunnarilla, kun Ness teki vieressä kiertonoutoa. Fisu teki ihan tosi hienosti, rauhallinen ja tarkka haistelu ja otti oman heti kun tuli kohdalle. Sivulle asti en ottanut, pyysin käsikosketukseen. Seuraavaksi ohjattu, Ness teki kaukot ohjatun merkin vieressä. Fisu teki hyvän merkin, mutta kapulalle juostessa suuntasi hiukan turhan jyrkästi oikealle ja tuli pieni ylimääräinen kaarros. Sitten ruutu, Ness teki samaan aikaan ohjatun niin, että haettava ohjatun kapula oli noin metrin päässä ruudun edessä. Superhieno eteenmeno, aivan piikkisuoraan ja päätyi seisomaan ympyrän keskipisteen teipin päälle. Ruutuun pinkoi kovaa ja epäröimättä, siellä hyvä maahanmeno ja rauhallisesti odotti, vaikka Ness kävi noutamassa vieressä. Loppuosakin siisti. Sen jälkeen vuorossa oli kiertonouto, matkan varrella kiertomerkille oli ohjatun merkki sekä Nessin tunnarikapulat. Fisu ei häiriintynyt niistä tippaakaan, bongasi heti kiertomerkin ja teki hyvän kierron. Stoppi istumaan oli ehkä aavistuksen hidas, jutagrassilla Fisu ei jarruta niin hyvin kuin muilla alustoilla. Loppuosa oli hieno. Sitten zeta, joka tehtiin kaukojen sijaan, kun uudet etujalkakaukot on vielä liian epävarmat tälläiseen tilanteeseen. Eipä tässä ollut Fisulle mitään ihmeellistä, hyvin teki ja kuunteli vaikka Ness juoksenteli ohjatun merkille ihan vieressä. Lopuksi vielä ohjattu eri suuntaan, haettava kapula ruudun edessä ja paluumatkalla ihan lähellä kiertonoudon hyppy. Tämä viimeinenkin liike meni ihan nappiin, ei mitään valittamista. Uskomatonta, miten hienosti Fisu selvitti kehätreenihässäkän! On se kyllä hitsin taitava, harvassa oli koirat, jotka pystyivät suorittamaan kaikki liikkeet ilman isompia virheitä isossa häiriössä!

Iltapäivällä tehtiin omatoimitreenissä kaukoja, eteenmenoa ja ohjattua, paikkista ja vähän ampparihäiriöitä. Kaukoissa katsottiin etujalkakaukojen tekniikkaa, ja todettiin, että näyttää aika hyvältä. Nyt vaan ahkerasti matkaa lisäämään, hyvät niistä tulee! Eteenmenoa ja ohjattua tehtiin ihmishäiriöillä, kun lauantaina väisti ihmismassaa. Nyt meni selvästi paremmin, kun vaikeutin tilannetta vähitellen ja eteenmenossa sai juosta lelulle. Paikkiksia tehtiin yksi tavallinen, jossa menin lähemmäs antamaan maahanmenokäskyn. Nyt totteli kerrasta ja kehuin siitä vuolaasti. Lisäksi tehtiin muiden ryhmäkaukojen aikana myös paikkista, eli koirat olivat jonossa tai ympyrässä ja vuorotellen käskytettiin tekemään kaukovaihtoja. Fisu ei tehnyt kaukoja, vaan istui ja teki sopivalla hetkellä aina maahanmenon. Nämä onnistui hyvin, ei mokannut kertaakaan ja pääsin palkkaamaan hyviä maahanmenoja.

Hukkakin pääsi sunnuntaina piipahtamaan hallissa aamulla ennen treenien alkua ja lounastauolla. Käytiin lähinnä leikkimässä ja tekemässä pieniä namijuttuja kentällä. Aamulla Hukka oli tosi pätevä ja keskittyi hyvin. Lounastauolla kentällä oli melkoinen härdelli, kun samaan aikaan kaikki muutkin treenasivat "turistikoiriaan". Hukalla oli aika vaikeaa keskittyä, se vilkuili vähän väliä ympärillään juoksevia koiria, eikä keskittymistä toki auta se, että Hukka itse ei saa tehdä mitään siistiä ja vauhdikasta, vaan ainoastaan tylsiä namipiiperryksiä. Kertaalleen karkasi vieressä juoksevan Trendi-siskon luo. Muuten sain pidettyä sen jotenkuten hallinnassa, mutta hyvin huomasi, että tässä asiassa pieni poikakoira on kyllä selkeästi hitaammin kehittyvä kuin äitikala.

Tänään käytiin iltapäivällä Talosaaressa treenaamassa jälkeä Fisun ja Hukan kanssa. Talloin molemmille jäljet vanhenemaan, ja välissä käytiin lenkillä ja tein jälkikeppitreeniä Hukan kanssa. Olen pariin kertaa koittanut tehdä samanlaista keppitreeniä yksittäisellä pikkukepillä kuin mitä Fisun kanssa, mutta nämä ei oikein toimi, koska jos näkee jäljen tallomisen, lähtee näkömuistista vaan juoksemaan eikä haistele. Tein nyt siis kolme toistoa niin, että talloin hyvin lyhyen "umpikujan" eli kävelin lyhyen suoran ja tulin samaa reittiä takaisin, eikä jälki jatku mihinkään. Keppi oli jossain matkan varrella, ei pikkujäljen päässä, ja piilotettuna hiukan kasvillisuuden alle. Ekalla ja tokalla meni haipakkaa kepistä yli ja pyöri jäljen päässä aika pitkään hämmästyneenä, kun ei pystynytkään seuraamaan jälkeä pidemmälle. Löysi kuitenkin kepin itsenäisesti sitten, kun vaivautui haistelemaan. Kolmannella oli ilmeisesti prosessoinut tilannetta, koska lähti jo alusta rauhallisemmin, ja löysi heti kepin. Keppitreenin lisäksi haukutin Hukkaa, nyt ei haukkunut ihan niin hyvin kuin muissa haukkutreeneissä.

Ajoin Hukan jäljen ensin. Jälki oli niityllä, ehkä 100m pitkä kaari, 7 keppiä, vanheni 45min. Bongasi jäljen aika hyvin ja lähti ajamaan heti oikeaan suuntaan ja ekan kepin löysi hienosti. Ekan kepin jälkeen meni vähän aikaa jäljen sivussa tuulen alapuolella, ja tokasta kepistä meni yli reagoimatta. Kolmannen kepin nosti sitten kuitenkin. Kolmannen ja neljännen kepin välissä oli vähän vaikeampaa, heinä oli pidempää ja sivutuuli jonkun verran painoi hajua, joutui vähän etsiskelemään ja paikoin yritti taas nostella nenää. Ratkaisi kuitenkin tilanteen itse ja nosti kaikki loput kepit. Vikalla kepillä tiputti kepin heti kun aloin kehumaan, ja kun pyysin hakemaan kepin, niin ei meinannut löytää sitä enää uudestaan. Tässä asiassa pitää näköjään olla tosi tarkkana Hukan kanssa, ilmaisuissa on pakko vaatia se tuomaan keppi kunnolla loppuun asti, koska muuten alkaa heti lusmuilemaan kepin tuonnissa.

Fisun jälki oli ihan kauhea. Helsingissä tuntuu olevan täysi mahdottomuus tehdä pitkää jälkeä ilman, että siellä olisi vähintään muutama lenkkeilijä tai koiranulkoiluttaja sotkemassa jälkeä. Päätin kuitenkin yrittää, kun Fisulla on jälkikoe tulossa. Talloin jäljen tarkoituksella tosi hankalaan maastoon, oli kunnon pusikkoa ja tiheää kuusikkoa, jyrkkää kallionrinnettä ylös alas, kaatuineita puita ja risukkoa, paikoin polkuja ja vähän jopa suopohjaa. Maaston muotojen vuoksi jäljelle tuli jos jonkin näköistä kulmaa, syheröä ja poukkoilua. Jälki oli kilometrin pitkä, vanheni 1,5h, keppejä 5kpl. Jana oli huono, siinä Fisu oli jotenkin taas aivan ylikierroksilla, meni jäljestä yli reagoimatta, kaarsi jollain ihme lenkillä takajäljelle ja yritti lähteä sinne. Annoin mennä vähän matkaa, mutta kun ei itse tajunnut kääntyä, komensin pois. Sitten lähtikin jäljestämään oikein ja päästiin alkuun. Jo ehkä 50m janalta oli ensimmäinen hankala nousu, olin kiivennyt jyrkkää kallionrinnettä ylös puron pohjaa pitkin, koska se oli ainoa kohta, josta pääsi. Fisu lähti nousemaan, mutta hetken päästä kääntyi ympäri tarkastelemaan ja tuli mua vastaan. Hetkeksi se pysähtyi ja tuijotti mua kysyvänä, ihanko oikeasti se jälki menee tuonne :D No, jatkoi hommia ja sen jälkeen ei enää kyseenalaistanut reittivalintojani. Fisu jäljesti koko matkan aivan superhienosti, kulmissa ja syheröissä jotain ihan pientä tarkastelua, mutta hetkeäkään se ei ollut hukassa ja selvitti kaikki haastavat kohdat kunnialla. Kaikki kepit löytyivät. Neloskepin lähellä näin kaksi koiranulkoiluttajaa noin 50m päässä jäljeltä, ja mietin, pitäisikö lopettaa tähän, noinkohan ovat kulkeneet jäljen päältä. Päätin kuitenkin jatkaa, ja Fisu selvitti jäljen lopun hienosti, eikä ainakaan reagoinut mitenkään harhoihin, jos siellä sellaisia oli. On se kyllä hitsin taitava, välillä suorastaan ihmettelen, miten olenkin onnistunut kouluttamaan siitä noin hyvän!

Hukalla loppui virallinen saikku viime perjantaina, ja hyvä niin. Kiltistä, rauhallisesta ja hyväkäytöksisestä pennusta ehti kehkeytyä parin viikon pissalenkityksien myötä melkoinen huligaani. Hihnakäytös on unohtunut ihan täysin, Hukka riuhtoo, kiskoo ja sinkoilee hihnassa. Kotona se touhuaa koko ajan jotain, tuhoaa ja syö leluja, kaivaa matot rullalle ja välillä innostuu haukkumaan ilman näkyvää syytä. Nyt ollaan siis vähitellen alettu lisäämään liikuntaa pidentämällä lenkkejä 10min pissalenkeistä varovasti hieman pidemmiksi. Vapaaksi se on päässyt vain pariksi minuutiksi kerrallaan yksin lenkkeillessään, ja silloinkin olen heti kutsunut takaisin, jos yhtään näyttää lähtevän spurttailemaan. Haavat ovat parantuneet ihan loistavasti jo aikaa sitten, leikkauksesta ei näy enää muita jälkiä kuin ajeltu karva vasemman lavan ympäriltä. Hukka ei ole ontunut eikä aristanut jalkaa leikkauksen jälkeen. Ensi viikolla on tarkoitus kontrolloida olkapään tilanne ja suunnitella jatkoa. Siihen asti rajoitan edelleen liikuntaa, vapaana riehumista ja rajumpia leluleikkejä ei pääse tekemään ennen kun on täysin kunnossa.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Puolikuntoiset kalat

Fisun ja Hukan kanssa ollaan tällä ja viime viikolla koitettu parhaamme mukaan keksiä aktivointia, joka soveltuisi puolikuntoisille. Tai no, molemmat ovat omasta mielestään täysin terveitä, eivätkä yhtään ymmärrä, miksi ei muka saa juosta ja riehua.

Hukka on opetellut uutena juttuna haukkumista hakuilmaisua ajatellen ja ek:n tarkkuusetsintää, ja lisäksi tehnyt jälkeä. Haukkumista kokeilin pariin kertaan jo ennen leikkausta, mutta vaikka miten hetsasin, leikitin ja riekutin, niin en saanut siitä pienintäkään äännähdystä. Hukka on niin vakaa ja vahvahermoinen, että se ei todellakaan ole mikään piippailija eikä pura kiihtymystään ääntelemällä. Viikon totaalilepo ja talon ympäri pissalenkit teki kuitenkin tehtävänsä, ja tasan viikon kuluttua leikkauksesta Hukka haukahti kun leikitin sitä sisällä ja härnäsin lelulla. Siitä ollaan sitten jalostettu hommaa eteenpäin, nyt Hukka osaa jo haukahtaa yksittäisen haukun käskystä "sano", ja pari peräkkäistä kehotuksella. Tämä vaikuttaisi tulevan sittenkin aika helposti :)

Tarkkuusetsinnän opetin sisällä naksuttelemalla nenäkosketusta pikkuesineeseen. Sen Hukka tajusi tosi nopeasti, mutta alkoi melkein heti tarjoamaan esineen ottamista suuhun. Lisäsin sitten kriteeriksi maahanmenon ja nenäkosketuksen esineen, ettei ajattelisi yhtään esineen tuomista. Se on toiminut, nyt ei ole enää yrittänyt napata esineitä. Varsinaista etsintää otettiin mukaan ensin sisällä karva-alustalla, sitten ulkona ruoholla, ja nyt ollaan tehty jo metsässä. Myös etsintä sujuu tosi hyvin, Hukka on tarkka ja pysyy hyvin alueella, esine löytyy useinmiten alle minuutissa ja ilmaisu kelpaisi jo tälläisenään kokeeseen.

Jäljellä otettiin Hukan kanssa keppi-ilmaisu nyt oikein projektiksi. Otin muutaman kepin sisällä, ja ollaan niillä harjoiteltu kepin tuomista käteen. Päätin nyt vaatia sen ilmaisuna, pelkkä keppiin reagointi ei enää kelpaa. Sisällä tajuaa kyllä hyvin, pureskelee aika paljon keppiä mutta en ole nyt toistaiseksi välittänyt asiasta. Viime viikolla tehtiin kahtena peräkkäisenä päivänä nurmella ilmaisutreeni, jossa tein Hukan odottaessa ihan lyhyen, suoran jäljen, laitoin keppejä _todella_ tiheästi (2m välein) ja paljon (14kpl), ja käytiin heti ajamassa jälki. Vaadin kepeillä ilmaisua niin, että tuo kepit käteen asti. Palkkana oli Hukan aamu/iltaruoka, ja mentiin jäljelle nälkäisenä. Laitoin tarkoituksella keppejä enemmän kuin mitä mulla oli edes palkkaa mukana, ja tehtiin jäljestä sen verran mihin palkat riitti. Alkupätkän oli epätarkka, ryntäili, haahuili, meni kepeistä yli, mutta kun keppejä oli niin tiheästi, niin löysi niitä kuitenkin, ja sen myötä paransi työskentelyä. Ekalla jäljellä jo huomasin, että tämä systeemi vaikuttaa lupaavalta, ja toka jälki oli vieläkin parempi. Näiden kahden onnistuneen keppitreenin jälkeen kokeilin tehdä sitten samantyylisen jäljen pellolle, mutta kepit hieman pidemmillä väleillä (jäljellä pituutta noin 100m ja 6 keppiä) ja annoin jäljen vanhentua tunnin. Tälle jäljelle tuli yllättävä häiriö, nimittäin juuri kun olin laittamassa Hukalle liinaa ja lähestyimme jälkeä, koiranulkoiluttaja käveli jäljen päältä keskivälin paikkeilla. Mietin hetken, viitsinkö edes ajaa jälkeä vai vaihdanko Fisun Hukan tilalle, mutta päätin antaa Hukalle mahdollisuuden yrittää. Mun suureksi hämmästykseksi Hukka selvittikin aivan tuoreen ihmis- JA koiraharhan ihan mallikkaasti, jäljesti tarkasti ja löysi kaikki kepit! Tän viikon maanantaina tehtiin toinen onnistunut jälki metsässä, kun käytiin Tiian kanssa Petikossa treenaamassa, ja Hukka teki ekaa kertaa vieraan ihmisen talloman jäljen. Jälki oli noin 200m pitkä, 7 keppiä, loiva kaari ja vanheni vähän alle tunnin. Sekin meni tosi mallikkaasti, ei mitään eroa mun tekemään jälkeen ja taas kaikki kepit löytyi. Ainoa epäonnistunut jälki tuli eilen, kun talloin Hukalle itse taas pellolle noin 150m pitkän jäljen, jossa 6 keppiä ja vanheni tunnin. Tämä jälki oli selvästi liian vaikea, kovassa vastatuulessa Hukalla oli nenä liian korkealla ja rynni ilmavainulla eteenpäin, ja lisäski jäljeltä lähti kaksi jänistä eri kohdista. Keppejä löytyi vain 4/6.

Fisu teki maanantaina myös jäljen Petikossa värikuularadalla. Jälki oli 400m pitkä, 4 keppiä, jana noin 10m, vanheni 1,5h. Jana oli hyvä, tarkisti ehkä 5m takajälkeä ja kääntyi itse. Sinkosi jäljelle sellaista vauhtia, että liina pääsi irti, ja porskutti kauheaa kyytiä ekasta kepistäkin yli. Kutsuin takaisin ja patistin olemaan vähän tarkempi, ja siitä ottikin sitten ihan eri asenteen ja jäljesti tosi hienosti ja tarkasti, löysi kaksi ekaa keppiä. Jäljen alku kulki värikuularadan piilojen seassa, alustana lähestulkoon polun pohjan tapainen kuiva maa. Sen osuuden Fisu meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Sitten jälki kääntyi muutaman kallion kautta normaalimpaan metsään, jossa Fisu laittoi taas kaasun pohjaan ja porskutti molemmista kepeistä yli. Jäljen lopussa otin Fisulta valjaat pois ja sanoin vaan kylmästi, että nyt kävi näin. Käveltiin pienen lenkin kautta takaisin jäljen puoliväliin, josta laitoin Fisulle uudestaan valjaat ja liinan, ja laitoin takaisin jäljelle. Yritti lähteä kaahottamaan, mutta nyt himmasin liinasta niin, että joutui väkisin hidastamaan, ja sillä tasaantuikin jäljestämään ihan siististi. Nyt löysi molemmat kepit kun mentiin jälki uudestaan.

Toko/tottisjuttuja ollaan puuhasteltu myös. Hukka on opetellut sisällä luoksetulon loppuasentoa ja noutokapulan luovutusta siinä. Aika hyvin tuntuu jo hahmottavan, välillä toki on vino, mutta enimmäkseen aika hyvä. Maahanmenoa ollaan tehty nyt ilman apuja, kun en uskalla käsiavulla tehdä ettei heittäydy liian voimalla ja riko olkapäätään. Sivulla ollaan harjoiteltu paikalla käännöksiä ja namista luopumista, ne sujuu aika hyvin. Käsikosketusta ja peruutusta ollaan tehty kuuntelutreeneinä, eli vuorotellen pyydän koskemaan ja peruuttamaan, ettei vaan tarjoaisi koko ajan samaa.

Fisu on käynyt pari kertaa treenaamassa jo ihan normisti kentällä. Sunnuntaina tehtiin vielä rauhallisia juttuja, eli seuruuta, tunnaria, kaukoja, jääviä, mutta eilen ja tänään olen jo antanut sen juosta. Eilen tehtiin kiertoa, luoksetulon loppua ja eteenmenoa, tänään ruutua ja jääviä naminheitoista. Energiaa tuntuu olevan vaikka muille jakaa, mutta yllättävän kivassa mielentilassa se on kuitenkin ollut. Voisi olla huomattavasti pahempikin!


sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Toipilastreenejä

Molemmille potilaille kuuluu hyvää! Lauantaina aamulla sekä Fisu että Hukka olivat nukkuneet krapulansa pois ja omasta mielestään olivat täysin terveitä. Kumpikaan ei vaikuttanut tippaakaan kivuliaalta, Hukka ei edes onnu leikattua jalkaa. Haavat on kummallakin todella siistit.

Olen koittanut nyt parhaani mukaan keksiä toipilaille sopivaa viihdykettä, kun lenkille ei päästä. Eilen päivällä käytiin lähinurmella "treenaamassa", eli Fisu teki muutaman askeleen seuraamista ja tunnarin haistelua. Nurmella oli tunnarikapuloiden lähellä amppari, ja Fisu ahdistui siitä aika tavalla :/ Pystyy kyllä tekemään hommia, mutta yleisilme on ahdistunut. Hukka pääsi tekemään keppiruudun hihnassa, olen nyt koittanut ottaa jälkikeppien ilmaisun uudestaan työn alle, kun Hukan itsensä valitsema ilmaisutapa on liian epäselvä. Olen nyt vaatinut, että tuo kepin käteen.

Eilen illalla käytiin iltapalalla Uutelassa. Löysin kartasta nuotiopaikan, joka on vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä parkkipaikalta, joten mentiin sinne. Potilaat saivat istuskella rantakallioilla ja nuotion ääressä, kun paistoimme makkaraa. Fisu kävi kastamassa varpaita meressä, ja ihmetteli kovasti, miksi uimaan ei päässyt.

Tänään aamupäivällä käytiin Talin kentällä ampumassa. Hukalle ensin kaksi laukausta sivulla namia syötellen. Vilkaisi molemmilla kerroilla äänen suuntaan, mutta mitään pelkoreaktiota ei tullut. Seuraavat kaksi laukausta otettiin maatessa, eli Hukka makasi ja syöttelin sille namia. Siinä ei reagoinut ollenkaan. Fisulle otettiin myös laukaukset seuruussa ja paikallamakuussa. Seuruuta tein kokonaisen kaavion (juoksun tosin tein niin hitaasti, että Fisu ravasi hidasta ravia), ja perään liikkeestä istumisen. Taas Fisua ahdisti pörriäiset, joita kentällä pörräsi joka puolella. Onpa ärsyttävää, kun loppukesästä näköjään tokon treenaaminen menee ampiaisia paetessa...

Tänään illalla kävin vielä tekemässä jäljet molemmille potilaille pellolle. Hukan jälki oli ehkä 100m pitkä suora, keppejä 5kpl. Vanheni 45min kuumasta, tuulisessa ilmassa. Palkkana kokeilin nyt ekaa kertaa purkeissa olevaa kissanruokaa, jos sillä saisi motivaatiota paremmaksi. Hukan jälki ei keppitreeneistä huolimatta sujunut. Jäljestää paikoitellen ihan hyvin, mutta enimmäkseen kulkee ilmavainulla jäljen sivussa, syö pupun papanoita eikä oikein näytä kovin aktiivisesti etsivän keppejä. Nostaa kyllä kepin jos sattuu kohdalle osumaan, mutta ei työskentele niitä etsiäkseen. Viidestä kepistä löytyi vain kolme, ja taaskin viimeinen keppi jäi löytymättä, eli jouduttiin lopettamaan jälki epäonnistumiseen. En oikein tiedä, mitä tekisin tuon kanssa. Namijäljellä saisin varmaan tarkkuutta itse jäljestykseen, mutta toisaalta keppimotivaatio varmasti heikkenisi entisestään, jos jäljen arvo nousee. Vaikeammilla ja pienemmillä kepeillä saisi tarkkuutta, mutta niistäkään ei ole hyötyä jos Hukka ei halua niitä löytää. En keksi, millä saisin sen palkattua paremmin. Olen kokeillut kaikkea, on saanut herkkuja, ollaan leikitty kepeillä, olen kehunut, antanut pitää kepin. En oikein tiedä, mikä sille olisi mieluisinta. Lenkillä kantaa keppejä ja tykkää pelata niillä itsekseen, mutta se ei ilmaisutapana toimi, koska en huomaa Hukan ilmaisevan enkä siten pysty palkkaamaan.

Fisunkaan jälki ei mennyt kovin hyvin. Jälki oli 220m pitkä, kaksi piikkiä, kolme keppiä ja namikasoja siellä täällä. Janalla en voinut antaa Fisun kaahata, joten jarrutin liinalla, mutta siitä ei hyvää kyllä ole seurannut ikinä, eikä nytkään. Sinkoili varmaan ekat 50m jäljellä ihan miten sattuu, kun oli niin kierroksilla liinaa vastaan taistelemisesta. Meni ekasta kepistä ja namikasasta yli. Sen jälkeen alkoi jäljestämään, ja lopun selvittikin ihan hyvin.

Fisusta ja Hukasta ei hetkeen tule saamaan nättejä kuvia, kun toisella on kalju vatsa ja toisella kalkkunanjalka-olkapää. Tässä siksi kauniita kuvamuistoja heinäkuulta T-leiriltä, kuvaajana Tytti Käyhkö.