Agilityn PM-kisat, varvasvamma, HK1 Hukka ja Step 14v
Kalan kanssa meillä on ollut huikean jännittävä ja siisti loppusyksy! Syyskuun tokon PM-kisojen jälkeen jätettiin toko suosiolla tauolle ja keskityttiin aksaan. Fisu on tuntunut tänä syksynä aivan ihanalta aksassa, sen kanssa on vaan niin siistiä juosta ja meidän yhteispeli toimii saumattomasti. Koska tänä vuonna agilityn MM-kisoja ei pystytty järjestämään, ei ollut myöskään agilityn maajoukkuekarsintoja. Edustusjoukkue valittiin halli-SM:ien perusteella, ja koska siellä Fisu sijoittui seitsemänneksi, riitti se maajoukkuepaikkaan PM-kisoihin ja vihdoin yhdestä pitkäaikaisimmista unelmastani tuli totta <3 Jotta liikaa en pääsisi kuitenkaan nauttimaan upeasta fiiliksestä päästä edustamaan Suomea agilityn arvokisoihin, niin Fisu loukkasi oikean etujalan 5. varpaansa torstaina 21.10. esineruututreeneissä. Treenissä ei tapahtunut mitään sen kummempaa, esinettä luovuttaessa Fisu vinkaisi ihan pienesti mutta jatkoi treeniä ihan normaalisti. Treenin jälkeen se kuitenkin ontui, ja varvas oli selkeästi turvonnut. Varpaan sisäpinnalle kehittyi myös pieni mustelma, joten epäilin mediaalisen kollateraaliligamentin vauriota sen perusteella. Varvas ei tuntunut mitenkään yliliikkuvalta, joten kokonaan katki ligamentti ei ollut. Kuvasin varpaan töissä siltä varalta, ettei se vaan ole murtunut. Murtumaa ei näkynyt, mutta sen sijaan ligamentin kohdalla näkyi pientä kalkkeumaa. Voi siis olla, että varvas on venähtänyt jo joskus aiemmin ja nyt sitten uudestaan. Samassa kuvassa näkyi myös aiempi, vuoden takainen varvasvamma saman jalan 2. varpaassa, jonka seurauksena siihen oli jo kehittynyt aika massiivinen uudisluumuodostuma... Siitä alkoi sitten taistelu aikaa vastaan varpaan paranemisen ja lähestyvien PM-kisojen kanssa. Fisu ontui jalkaa vain sinä päivänä kun vamma tapahtui, sen jälkeen se oli omasta mielestään kunnossa. Pidin tassussa tukisidettä ensimmäisen viikon, sen jälkeen varvas oli tuettuna kinesioteipillä. Kaksi viikkoa Fisu oli täysin levossa, ja sen jälkeen aloin varovasti lisäämään liikuntaa. Käytin Fisun fyssarilla, ja siinä vaiheessa varvas oli jo kivuton ja painonvaraus symmetristä. Saatiin ohjeeksi jumppaliikkeitä tasapainotyynyllä sekä laserkuuri työpaikan hyvällä laserlaitteella. Vasta kolme päivää ennen reissuun lähtöä uskaltauduin tekemään kevyen hyppytekniikkatreenin Fisun kanssa varvas teipattuna, ja koska videolta hidastuksestakaan en nähnyt pienintäkään epäsymmetrisyyttä tai muutakaan poikkeavaa, uskaltauduttiin treenaamaan kerran ennen reissua hiukan keppejä ja kontakteja, edelleen varvas teipattuna. Varvas tuntui kestävän, joten marraskuun puolivälissä lennettiin Fisun kanssa Osloon kohti meidän ensimmäisiä kansainvälisiä agilityn arvokisoja.
Ensimmäinen reissupäivä torstai vietettiin turisteina Oslossa. Käytiin maailman helpoimman reissukaverin Fisun kanssa Akershusin linnoituksessa, tutustuttiin Oslon keskustan kävelykatuihin, käytiin katsomassa tuomiokirkkoa ja kuninkaanlinnaa, ja lenkkeiltiin Vigelandin veistospuistossa. Oslosta ajettiin vuokra-autolla kisapaikan lähelle Birin pikkukylään. Perjantaina oli sitten ensimmäinen kisapäivä, kun kisattiin yksi agilityrata "etko-kisoissa". Rata oli aika haastava, mutta hauska, tuomarina Jan Egil Eide. Pelkäsin kuollakseni, että varvas venähtää uudestaan ja kaikki keskittyminen radalla meni siihen, että antaisin ohjeet riittävän ajoissa eikä tulisi mitään sutimista tai kompurointia. Tehtiin ihan hyvä nolla, ja koska haastavalta radalta nollia ei tullut paljoa, päästiin tuulettamaan palkintojenjaossa jo heti ensimmäisen radan jälkeen! Sija 2./50 ja SERT-A, ja sen myötä Fisusta tuli Norjan agilityvalio! Ja mikä parasta, varvas tuntui kestävän, Fisu liikkui aivan täysin normaalisti ja puhtaasti eikä aristanut varvasta.
Lauantaina kisattiin kolme rataa, yksilö-agirata, joukkue-agirata ja yksilö-hyppäri. Yksilö-agirata oli varsin haastava, ja siinä meidän kohtaloksi koitui esteosaamisen puute. Eli Aalla olisi pitänyt pystyä ottamaan sivuetäisyyttä, koska ohjaajan juoksulinja oli blokattu Aan alla olevan putken ja vieressä olevan pituuden avulla. Fisun kanssa en ole kuitenkaan juurikaan treenannut sivuetäisyyttä Aalla ja hieman vastaavassa kohdassa halli-SM:ssä puomilla Fisu tuli ohi, kun yritin leijeröidä väliin jäävän pituuden. Tällä kertaa valitsin siis juosta vierellä, mutta jouduin väistämään Aan alla olevaa putkea ja sen seurauksena oma linjani veti Fisun ohi seuraavasta hypystä, ja siitä vitonen. Joukkuerata oli helpompi, eikä siinä ollut mitään, mistä ei oltaisi selvitty. Hylly tuli aivan typerästä kohdasta, hätäilin enkä helpossa takaakierrossa malttanut kunnolla jäädä työntämään taakse, ja Fisu lähti mun liikkeen perään ja hyppäsi yhden hypyn väärin päin. Yksilö-hyppäri oli muuten kiva, mutta siinä oli yksi kohta, jonka tiesin olevan meille mahdoton. Takaakierto, jossa aivan vieressä väärä hyppy, jolle linja syöttää, ja ohjaaja takaviistossa. Fisu on niin estehakuinen koira, että se on mahdotonta saada olemaan lukematta rataa, eikä sille ole opetettu niin vahvoja suullisia käskyjä, joilla saisin sen vaihtamaan fokusta loogisesta esteestä epäloogisempaan vaihtoehtoon ilman, että ohjauksella pystyn sitä sille selvästi kertomaan. Ja niinhän siinä kävi, että juurikin tässä kohdassa Fisu toimi niin kuin tiesin sen toimivan, ja hyppäsi väärän hypyn. Muuten rata oli tosi hieno ja linjoiltaan onnistunut. Sunnuntaina kisattiin vielä joukkue-hyppäri, joka oli hauska ja vauhdikas, sisälsi useita sellaisia juoksukohtia, joissa ohjaajan on vain pakko ehtiä tekemään persjättöjä. Suomessa tälläisiä rataprofiileja ei pääse käytännössä ikinä harjoittelemaan, sillä treenikentät ovat liian pieniä ja kisaradat aivan eri tyylisiä kuin nämä virtaavat, vauhdikkaat juoksubaanat, joissa testataan koiran taitoja ja ohjaajan nopeutta. Fisu tiputti tällä radalla yhden riman, mutta muuten rata meni todella hienosti aivan viime metreille asti, jossa harmillisesti itse taas hätiköin ja otin haltuun kohdassa, jossa Fisu todennäköisesti olisi tullut täydellistä linjaa jo muutenkin. Siitä pieni epäröinti ja turhaa aikaa kului. Tämän radan jälkeen päästiin kuitenkin juoksemaan kunniakierros kentän ympäri, sillä meidän hieno joukkue voitti radan! Finaaliin ei päästy, mutta olen silti tosi tyytyväinen siihen, miten hyvin selvittiin haastavista ja meille hyvin vieraan tuntuisista radoista tällä valmistautumisella. Fisu kulki kuin unelma, ja kaikki radat olivat yksittäistä pikkuvirhettä lukuunottamatta hyviä ja ehjiä. Mitään poikkeavaa Fisun liikkumisessa ei näkynyt radoilla eikä niiden jälkeen. Ja olihan tämä nyt aivan upea kokemus joka tapauksessa!
Antti oli lentänyt perästä myös Norjaan, ja kisojen jälkeen jatkettiin muutama päivä vielä lomailua. Vaihdettiin hotellia hieman pohjoisemmaksi Hafjelliin. Käytiin tutustumassa sunnuntaina Lillehammerin kaupunkiin ja siellä hauskaan ulkoilmamuseoon, jonne Fisukin pääsi mukaan. Maanantaina lähdettiin jo heti aamusta retkeilemään Jotunheimenin kansallispuistoon. Tarkoituksena oli kävellä kuuluisa Besseggenin vaellusreitti, mutta ei päästy kiipeämään korkeimmalle huipulle, koska polku oli niin pahasti jäässä ja vaarallisen liukas. Maisemat olivat joka tapauksessa henkeäsalpaavat ja Fisua parempaa vaelluskoiraa en voisi kuvitella.
Tiistaina tehtiin retki Rondanen kansallispuistoon. Sää ei suosinut ihan yhtä hyvin kuin maanantaina, ja sumun ja pilvien takia (todennäköisesti) huikeat maisemat eivät erottuneet niin hyvin. Käytiin useammassakin paikassa siellä, ajeltiin todella pelottavia pikkuteitä ylös ja alas vuorten rinteitä ja vietettiin lähes koko päivä ulkona.
Keskiviikkona lennettiin sitten takaisin Suomeen. Lennot meni kaikin puolin hyvin, Fisu toki stressaa kyllä jonkun verran lentämistä, mutta pääsi ehjänä onneksi kotiin tälläkin kertaa.
Reissun jälkeen Fisun varvas tuntui olevan täysin kunnossa ja oireeton, mutta laitoin siihen varuiksi vielä toisen laserkuurin ja pidin reilun viikon verran vielä teipattuna. Koska kaikki vaikutti olevan hyvin, turvotus laskemaan päin eikä Fisu aristanut enää ollenkaan varvasta, palattiin normaaliin liikuntaan ja treeneihin.
Hukan kanssa ollaan käyty loppusyksyn aikana kahdessa hakukokeessa. Eka hakukoe oli Lempäälässä 23.10. Koe alkoi maastolla. Keli ei varsinaisesti suosinut, tuuli oli todella kova ja puuskainen ja satoi räntää/lunta vaakatasossa. Maasto oli jossain Toijalan suunnalla. Kokeessa oli kaikki luokat, joten 3- ja 2-luokan koirat suorittivat haun ensin. Hukalle arpoutui 1-luokan koirista numero 1. Maasto oli aika perus pirkanmaalaista pusikkoa, vasemmalla vähän paremmin näkyvyyttä, oikealla alkuradasta varsin tiheää kasvillisuutta eikä näkyvyyttä kuin ehkä 20 metriin. Tuuli puhalsi alueella sivusuunnassa, vasemmalta oikealle. Aloitin vasemmalta, sinne vähän vajaa ja vino tyhjä. Oikealle etukulmaan suora pisto ja sieltä löytyi umpparista eka maalimies. Ilmaisu oli aivan täydellinen, todella hyvä ja vahva haukku ja hienosti tuli hallintaan. Jatkoin vasemmalle ja lähetin viistoon niin, että korjasin vajaaksi jääneen piston. Sitten pari tyhjää molemmin puolin, ei oikein lähtenyt etenemään aluetta vaan teki piikkipistoja. Lähti kuitenkin kaikilla pistoilla sinne mihin lähetin ja oletettavasti tutki koko alueen, en ainakaan itse nähnyt, että olisi missään kohtaa oikonut tai ettei olisi uponnut kunnolla. Sitten ehkä jossain 70m kohdalla vasemmalla lähti voimakkaasti etenemään, sai selvästi hajun ja löysi maalimiehen avopiilosta, sinnekin superhieno ilmaisu. Jatkettiin, ja arvelin vikan maalimiehen olevan oikealla takakulmassa. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, vaikka Hukka teki ihan hyviä pistoja ja nyt jopa eteni aluetta eteenpäin. Kävi ilmi, että maailmies oli jäänyt oikealle jo heti pian etukulman jälkeen, jonnekin 50m kohdalle. Ilmeisesti kovan tuulen takia ei ole saanut sieltä hajua, vaikka on todennäköisesti käynyt aika lähellä eikä jättänyt aluetta tutkimatta. Kuulin myös jälkikäteen muilta kisaajilta, että tätä kyseistä piiloa ei ole käytetty muilla luokilla ja koska Hukka oli eka 1-luokan koira, ei maalimies oli ehtinyt olemaan piilossa kuin muutaman minuutin eikä piilolle myöskään johda mitän jälkiä keskilinjan suunnasta. Harmitti aivan älyttömästi, kun mielestäni Hukka on kyllä taidoiltaan valmis 1-luokan maastoon eikä sille ole missään nimessä tyypillistä jättää maalimiehiä. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin vaan huonoa tuuria.
Epäonnisen maaston jälkeen ei kuitenkaan auttanut muu kuin katsella uudestaan koekalenteria, ja ilmoitin Hukan Raisioon 20.11. Ehdittiin treenata vain yhden kerran kokeiden välissä, mutta en mitenkään jaksanut uskoa, että epäonnistuminen olisi johtunut puutteellisesta osaamisesta, joten mentiin sitten vaan kokeilemaan uudestaan. Raision koe alkoi tottiksella. Kuunneltiin edellisen parin paukut, kun en ole muistanut ampua Hukalle varmaan koko syksynä. Eipä se niistä mitään tuumaa. Tottiksessa tehtiin ensin paikkis, siellä Hukka pötkötti kiltisti, siitä erinomainen. Sitten tottisparin eteenmenon aikana koitin vähän viritellä Hukkaa, mutta se tuntui jotenkin aivan oudolta, katseli vaan ympärilleen, ei oikein ottanut kontakia, oli jotenkin ihan pihalla. Seuraamaan lähti ihan hyvin, mutta ekan suoran lopulla alkoi taas vilkuilemaan, jätätti, oli ihan omituisen ja löysän tuntuinen, täyskäännöksessäkin jäi jonnekin ihmettelemään. Temponvaihteluissa oli vähän aikaa skarpimpi ja sitten alkoi taas herpaantumaan, käännökset tuntui löysiltä ja henkilöryhmässä kontakti pätki. Arvosana hyvä. Seuraamisen jälkeen vapautin Hukan ja palkkasin sosiaalisesti, ja sen jälkeen sitten se muuttuikin ihan täysin. Liikkeestä istuminen oli oikein hyvä, seurasi ihan normaalisti ja teki napakan istumisen, erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli kans oikein hienot, luoksetulokin suora ja tiivis loppuasento. Erinomainen. Noudossa jäi luovutuksessa vähän liian kauas, siitä erinomainen silti. Hyppynouto jännitti, mutta niin vaan hirvi hyppäsi puhtaasti vieraalla kentällä vieraan näköisen esteen mennen tullen! Vähän epäröi ponnistuksissa, mutta pääasia että hyppäsi, siitä erittäin hyvä. Aa-este oli hieno, erinomainen. Eteenmenossa virittelyssä jo katsoi vasemmalle vinoon ja sinne se myös lähti, mutta juoksi kyllä ihan reippaasti ja meni maahan heti, tyydyttävä. Yhteensä 95p, joka oli koko kokeen paras tottis :) Tottiksen jälkeen oli vuorossa haku. Maasto oli nytkin aika pusikkoa, oikea puoli nousi rinteeseen ja vasen puoli laski alaspäin. Tälläkin kertaa tuuli vasemmalta oikealle, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin Lempäälässä. Lähetin vasemmalle etukulmaan, ja sieltä nousi heti eka maalimies, ja hieno ilmaisu. Sitten oikealle etukulmaan tyhjä, oli pistolla aika kauan eli en ole varma missä kaikkialla siellä ehti käymään. Sitten yksi tyhjä vasemmalle, siellä eteni hienosti alueella ja teki ihan hyvän piston. Sitten oikealle, sielläkin eteni aluetta ja nosti toisen maalimiehen jostain 50m kohdalta oikealta. Ilmaisussa pätki jonkun verran, mutta jatkoi sitten aina kuitenkin itse haukkua. Sitten vielä pari tyhjää, yhdellä pistolla kääntyi taaksepäin, muilla eteni hienosti. Vika maalimies löytyi oikealta takakulmasta umpparista, sielläkin pikkuisen pätki haukku ja lopetti just kun asettauduin sen taakse valmiina ottamaan sen hallintaan. Tuomari kuitenkin tykkäsi ja hausta täydet 170p! Vikana vielä esineruutu, enää ei jännittänyt kun tiesin, että pisteet riittää koulariin vaikka ei löytäisi yhtään esinettä. Esineruutu olikin tosi vaikea, kukaan 9 koiran kokeessa ei löytänyt kaikkia ja kolmella meni esineruutu nollille! En tiedä mikä ruudusta teki niin vaikean, ehkä lähinnä sääolosuhteet. Eli taas kova sivutuuli, esineruutu oli aika kumpuilevaa, oli useita painanteita ja kukkuloita, tiheää pientä taimikkoa ja vasemmalla reunassa ei ollut näkyvyyttä juuri lainkaan. Hukka teki musta hyvin töitä, lähti jokaisella lähetyksellä sinne minne lähetin, liikkui järkevää vauhtia eli ei mitenkään kaahannut mutta ei myöskään löntystellyt, tutki kattavasti koko ruudun, mutta esineitä löytyi vain yksi. Sillä pisteitä 14. Yhteensä Hukalle 279p eli 1-tulos ja HK1! Ja koska kyseessä oli rotikkayhdistyksen järjestämä viulukisa ja Hukka teki koko kokeen parhaan tuloksen, saatiin palkinnoksi karitsan viulu :D
Ekan hakukokeen jälkeen treenattiin Hukan kanssa pari viikkoa intensiivisesti tokoa, koska 6.11. oli sitten Tamskilla tokon piirimestikset, ja kisattiin Hukan kanssa Tamskin joukkueessa AVO:ssa. Tottista treenatessa oltiin treenattu jäävistä liikkeistä vaan istumista ja maahanmenoa, ja kun pitkän tauon jälkeen muistuttelin taas seisomista, niin sepä olikin unohtunut aika pahasti, ja erityisesti jäävien erottelu tuntui taas ihan mahdottomalta. Muuten liikkeet oli kyllä ihan hyvin muistissa. Tokokokeessa tietysti sitten oli ne meille vaikeimmat jäävät eli seisominen ja istuminen, ja vieläpä melkein peräkkäin, ainoastaan yksi liike välissä. Testailin koepaikalla ennen kehään menoa ja ei pystynyt seisomisen jälkeen istumaan, jäi koko ajan seisomaan ja niin teki myös kehässä. Eli liikkeestä istumisesta nolla. Kaiken muun Hukka teki aika lailla osaamisensa mukaan. Ruudussa jäi vähän turhan eteen, hypyn eteentulossa törmäsi ja noudon lopussa jäi kauas. Seuraamisessa ei jotenkin tuntunut ihan niin reippaalta ja tiiviiltä kuin yleensä ja joku täyskäännös oli väljä. Ihan hyvä mieli kuitenkin jäi, Hukka oli iloinen ja reipas kehässä koko suorituksen ajan. Pisteitä 278,5 eli 1-tulos ja sija 2. Meidän joukkue myös voitti piirimestikset :)
Tokon ja haun lisäksi ollaan treenattu ja kisattu aksaa. Hukka aloitti aksassa nyt juoksarin tiukkojen käännösten opiskelun, projekti, joka ei innostaisi yhtään mutta pakko se vaan on tehdä. Käännökset ovat Hukalle aivan käsittämättömän vaikeat, mutta yritän nyt vääntää rautalangasta tämän asian, jotta Hukka oppisi osumaan myös käännöksissä. Uskon, että ymmärrys tiukoista käännöksistä auttaa myös loivemmissa käännöksissä. Hukka on kisannut kolmosissa mun kanssa nyt kolmet kisat, ja muutaman startin lainaohjaaja-Harrin kanssa sillä välin kun olin PM-reissulla Fisun kanssa. Lokakuun vikana viikonloppuna ekoissa 3-luokan kisoissaan Janakkalassa Hukka ylitti kaikki odotukset ja teki _todella_ hienoja ratoja, ihan pikkuvirheistä jäi kiinni nollat. Keppiosaaminen ei ihan riitä, ja siihen on pakko panostaa nyt tämän talven aikana. Tokat 3-luokan kisansa mun kanssa Hukka kävi 4.12. Janakkalassa, silloin kisasin ekaa kertaa samoissa kisoissa äitikalan ja poikakalan kanssa. Tehtiin yksi todella hyvä rata, jossa harmillisesti Hukka juoksi puomista ohi, muuten olisi ollut tosi hieno nolla, ja kaksi vähän epäonnistuneempaa yritystä. Fisu puolestaan tuntui aivan ihanalta ja kipitti kaksi hienoa nollaa sijoilla 1. ja 2., ja yhden tosi hyvän hyllyn. Kolmannet 3-luokan kisansa Hukka kisasi Tamskilla, ja siellä oli puolestaan aivan hirveä! En tiedä mitä tapahtui, johtuiko siitä että oltiin kotihallissa ja tutussa ympäristössä, kun Hukka oli aivan vallaton, irtoili ihan mihin sattuu ja teki kolme kaoottista hyllyä.
Janakkalan kisojen jälkeen seuraavana päivänä Fisu ontui oikeaa etujalkaa :( Ilmeisesti varvas oli sitten kuitenkin ottanut itseensä, vaikka on ollut jo aivan kunnossa ja Fisu on tässä välissä treenannut aksaa ja tokoa ilman ongelmia. Käytin Fisun meillä töissä ortopedilla näytillä ja kuvattiin tassu uudestaan. Mitään muutosta röntgenissä ei ollut, uudisluuta ei ollut lähtenyt tulemaan lisää ja nivelrako on tiivis, eli ligamentti ei ole edelleenkään kokonaan poikki. Fisu kuitenkin nyt aristaa taas varvasta ja ontuu selvästi pahemmin kuin silloin lokakuussa, kun alunperin satutti varpaan. Nyt ollaan siis taas saikulla ja tällä kertaa pidempään :(
Stepsu-muffinssilla oli eilen synttärit, Stepsu täytti 14 vuotta! Uskomatonta, miten aikaa on kulunut ja muffinssi on jo oikeasti noin vanha! Toki sillä on yhtä jos toistakin vanhuuden vaivaa, mutta niistä huolimatta muffinssi vaikuttaa edelleen pirteältä ja reippaalta, lenkkeilee käytännössä samat lenkit kuin muutkin, hyppää autoon ja autosta pois, kerjää ruokaa ihan siinä missä ennenkin ja nauttii sohvalla loikoilusta. Stepsu sai synttärilahjaksi treenit, pääsi hallilla tekemään mummotokoa ja oli aivan onnensa kukkuloilla <3 Ja kotoan juhlittiin sitten kakun ja pehmeiden pakettien muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti