torstai 23. tammikuuta 2020

Hukka 11 kuukautta

Hukka täytti eilen 11 kuukautta. Niin se aika rientää, kohta se on jo vuoden! Iso ja raamikas poikakoira siitä on kasvanut, ja onhan se kyllä varsin komeakin!

Hukka 11 kk, 57,5cm ja 19kg



Itse olen ollut nyt jossain ärsyttävässä kurkkutaudissa - ääni täysin kateissa, mutta muuten ihan hyvä olo. Koirien kanssa treenaaminen ilman ääntä ei vaan oikein toimi, kun ei pysty sanomaan käskyjä eikä toisaalta edes kehumaan! Jotain pientä ollaan kuitenkin yritetty puuhailla, ja pitkiä metsälenkkejä ollaan tehty, siinä kun ei tarvitse käyttää ääntä. Maanantaina ja eilen käytiin hallilla treenaamassa. Maanantaina tehtiin aksaa Fisun ja vähän myös Hukan kanssa. Fisu teki aan kontaktilla juoksarin ja pysärin erottelua, ja olikin siinä aika hyvä. Sitten tehtiin putkelta irtoamista vs. kääntymistä, koska siinä oli kisoissa ongelmaa. Aluksi oli nytkin hankalaa, Fisu ei meinannut irrota vaan kääntyi katsomaan ja juoksi ohi hypystä putken jälkeen. Muutamalla toistolla alkoi kuitenkin kuuntelemaan ja teki hyvin. Jarruttaminen ja kääntyminen on selvästi Fisulle se oletus putken jälkeen, ja irtoamista pitää vahvistaa. Lisäksi tehtiin pieni takaakiertotreeni 60cm rimalla, ja siinä Fisu yllätti ihan täysin eikä pudottanut yhtäkään kertaa! En tiedä oliko se nyt avain tässä, että laitoin lelun siivekkeen viereen ja Fisu fokusoi jo ponnistuksessa siihen.

Hukkakin pääsi "aksaamaan". Tehtiin ensin hyppytekniikkatreeni viiden hypyn perussarjalla, rimat 15cm ja välit 6 jalkaa. Hukka on tehnyt hyppytekniikkaa viimeksi puolivuotiaana, eli vähän muistuttelin ensin ja otettiin pari toistoa takaperin ketjuttamalla etupalkalle. Hyvin oli muistissa sinänsä, mutta itse hyppytekniikassa on vielä paljon treenattavaa. Koko sarjaa otettiin neljä toistoa, ja ei osaa oikein sovittaa askeleita perussarjaan ja vikassa välissä tuli joka kerta stiplu. Pariin kertaan kolautti vikaan rimaan ja kahdella vikalla toistolla otti vikaan väliin jonkun puolikkaan ylimääräisen laukan. Hyppytekniikan jälkeen muistuteltiin rengasta, kun hallilta löytyi kätevästi kehyksetön rengas. Laitoin renkaan minikorkeuteen, ja annoin Hukan tarjota renkaan läpi menemistä. Tätä tehtiin ehkä kaksi treeniä syksyllä, ja hyvin muisti! Sitten tehtiin keinun alastuloa niin, että tuin keinun laskevan pään siivekkeen avulla ehkä 10cm irti maasta, ja Hukka nousi sivusta keinun kontaktille ja tarjosi siinä 2on-2offia. Tämäkin oli ihan hyvin muistissa, tosin kropankäyttö ei aina meinaa riittää ja takajalat eivät ihan joka toistolla pysy keinulla. Tauon jälkeen jatkettiin kujakeppejä. Koska ohjurit oli ihan eri näköiset kuin BATin kentällä, tehtiin ensin pari toistoa ihan tosi leveällä kujalla, ettei Hukka menisi ihan sekaisin. Se toimikin oikein hyvin, ei ihmetellyt outoja ohjureita ollenkaan, ja lopuksi kavensin kujan ja tehtiin pari toistoa niin. Hukka meni ihan hyvin, mutta tosi hitaasti ja varovasti se tekee. Sinänsä ihan hyväkin, koska en tiedä, kestäisikö olkapää vielä kovempaa vauhtia. Lopuksi tehtiin lyhyttä putkea. Suoraa putkea Hukka on tehnyt syksyllä useampaan otteeseen, ja nytkin uudessa paikassa muisti sen ihan hyvin. Kokeilin sitten laittaa putkea ihan ministi kaarevaksi, käänsin toista päätä ehkä 20cm. Nyt Hukka oli sitä mieltä, ettei ole koskaan nähnytkään kyseistä estettä eikä sillä ollut aavistustakaan, mitä putkella kuuluisi tehdä. En kyllä käsitä, miten sillä voi olla noin onneton kyky yleistää asioita, kun Fisu taas on täysin päinvastainen ja soveltaa oppimaansa todella hyvin.

Eilen treenasin ensin tokoa Fisun ja Hukan kanssa, ja sitten lopuksi vielä vähän putkea Hukan kanssa viereisellä aksakentällä. Fisulla oli vaikeaa, kun en pystynyt sanomaan käskyjä kunnolla ja käheällä äänellä kaikki kuulosti erilaiselta. Hauskaa oli kuitenkin huomata, että Fisu oli oikeasti hyvin kuulolla, eikä esim lähtenyt ruutuun edes "ruutu" käskyllä, kun se kuulosti Fisusta oudolta! Tämä teki varmaankin sille ihan hyvää, kun joutui vähän miettimään ja oikeasti kysymään lupaa. Tein ruudun, kierron ja kapulan erottelua, ja Fisu oli varsin hyvä siinä. Ei yhtään haukkua eikä yhtään virhettä, paitsi niin päin, että ei lähtenyt ollenkaan vaikka annoin luvan. Lisäksi tehtiin seuruun peruutusta ja kaukoja. Peruutus on nyt taas edistynyt huimasti, kun olen päässyt treenaamaan peilin kanssa. Enimmäkseen tekee ihan hyvin ja on suora. Kaukot tuntui myös tosi hyviltä, mitä nyt pari kertaa Fisu malttamattomana teki ensimmäisen vaihdon takajalkatekniikalla. Aina, kun keskittyi ja fokusoi etujalkoihin, niin teki täydellisellä tekniikalla ja kuunteli kaikki vaihdot oikein noin 5m etäisyydeltä. Ihan lupaavalta näyttää! Hukka treenasi seuraamista, sivulletuloa, kapulan nostoja, pitoa ja liikkeestä istumista. Seuruussa koitin taas varovasti pidentää matkaa ja ehkä aavistuksen verran sainkin jo otettua enemmän askeleita. Hyvin lyhyitä pätkiä kuitenkin tehdään edelleen, ehkä max. 15 askelta. Sivulletuloa yritin ottaa edestä, ja pyysin Hukkaa tekemään sivulletulosta suoraan pyörähdyksen vasemmalle, jospa se sillä hoksaisi laittaa vauhtia myös sivulletuloon. En oikein vielä tiedä toimiiko tämä, täytynee kokeilla myöhemmin uudestaan. Pyörähdyksistä Hukka tykkää ja ne se tekee vauhdikkaasti. Kapulan nostot on hitaita, mutta korrekteja. Aika näyttää, tuleeko vauhtia lisää sitten, kun matkaa voi pidentää. Pito sujuu periaatteessa ihan hyvin, jopa kokeenomaisesti, mutta herkästi Hukalla jää etujalka ilmaan. Istumisia Hukka teki ihan hyvin lähietäisyydeltä, mutta heti kun yritin pikkuisen lisätä etäisyyttä, niin ei tajunnut ollenkaan. Ei ehkä siis oikeasti ole vielä hoksannut istumista, vaan tekee vain käden perässä.

Hukka otti nyt revanssin agilityputkien kanssa, ja muutaman päivän sulateltuaan se nyt tajusi myös kaarevan putken. Hitaasti se menee, ravaten tai sellaista hyvin hidasta hölkkäys-laukkaa, mutta meni kuitenkin lähes joka kerta putkeen, eikä kävellyt ohi, kuten viimeksi. Kokeiltiin nyt ekaa kertaa myös pitkää putkea, siihen Hukka ei tehnyt eroa lyhyeen putkeen verrattuna. Putkesta toiseen putkeen Hukka ei kyllä osannut mennä, ehkä se vaatii nyt taas sulattelua ja seuraavalla kerralla onnistuu :D


Tänään käytiin taas aamupäivällä treenaamassa hallilla. Hukka treenasi aksaa, eli keppejä, rengasta ja putkea. Kepeillä aloitin nyt uuden projektin sisäänmenojen kanssa. Syksyllä kokeilin kertaalleen yhdistää sisäänmenokulmia kujakeppitreeniin, mutta sitä Hukka ei meinannut tajuta millään. Päätin siis opettaa sisäänmenot ihan erikseen naksuttelemalla, ja yhdistää kujakeppeihin vasta myöhemmin. Nyt ryhdyttiin tuumasta toimeen. Laitoin suorat kepit puoliksi, ja muutamaan ekaan keppiin ohjurit. Naksuttelin ihan vaan sisäänmenoa ja kahden ekan keppivälin pujottelua. Yllättävän hyvin Hukka tajusi tämän, vain muutaman kerran yritti mennä ohjureiden alta tai yli, enimmäkseen teki oikein ja muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen hoksasi, mistä välistä kepeille kuuluu mennä sisään. Vauhti tässä on vielä aivan nollissa, mutta jospa sekin sieltä sitten myöhemmin tulisi kun Hukka tietää, mitä kuuluu tehdä. Keppien lisäksi naksuttelin lisää rengasta, ja koitin nyt jättäytyä jo hieman taakse. Tämäkin toimi hyvin, Hukka hakeutui joka kerta renkaalle eikä yrittänyt ohi. Lopuksi tehtiin vielä putkia. Parin muistuttelun jälkeen mutkaputkikin taas sujui, ja koitin yhdistää yksittäistä hyppyä (rima 15cm) kaarevaan putkeen. No onnistui se lopulta, mutta aika vaikeaa oli, Hukka ei vielä osaa yhtään fokusoida eteenpäin vaan hypyn jälkeen kääntyy heti katsomaan mua ja unohtaa putken.



Fisu treenasi tokoa. Aloitettiin jäävillä naminheitoista, ne meni kaikki oikein. Sitten ohjattua diagonaalissa. Tämäkin sujui yllättävän hyvin, ei mokannut suuntia kertaakaan vaikka vasen kapula oli aika lähellä seinää. Lopuksi uskaltauduin ottamaan yhden kokonaisen ohjatun, tosin ilman sivulta lähetystä. Kokonaisuus toimi ihan hyvin! Sitten luoksarin stoppia, se ei sitten oikein onnistunutkaan. Fisu ennakoi takapalkkaa niin voimakkaasti, että jäi pariin kertaan vinoon seisomaan ja kerran karkasi omia aikojaan stopista takapalkalle. Tein sitten pari toistoa niin, että mulla oli lelu sekä kädessä että Fisun takana, ja palkkasin sille lelulle, jonne Fisu ei odottanut pääsevänsä. Lopuksi vielä kaukoja, nekin toimi ihan kohtalaisesti, kerran Fisu mokasi ja lähti tekemään takajalkakaukoja, ja vinoon meinasi mennä herkästi.

lauantai 18. tammikuuta 2020

Uintia ja aksaa

Viime viikonloppuna käytiin Fisun kanssa Ylöjärvellä aksakisoissa. Mentiin kolme rataa, tuomarina Anders Virtanen. Radat oli kaikki periaatteessa ihan mentäviä, mutta jotain vähän epäloogisia linjoja oli varmaankin hallin koon asettamien haasteiden vuoksi kaikilla radoilla. Rimat kaikilla radoilla ärsyttävästi 60cm. Ekan radan (hyppäri) onnistuin ohjaamaan ihan hyvällä rytmillä vikalle hypylle asti, jossa sitten hyl, kun otin aavistuksen liian tiukasti haltuun ja Fisu livahti maalihypyn sijaan putkeen. Tokalla radalla oltiin huonoja molemmat, Fisu ei kuunnellut välistävedossa in-in ohjausta vaan hyppäsi väärin päin, ja itse olin taas kujalla maalihypyllä ja taas ohi siitä. Vika rata meni ohjauksellisesti nappiin, mutta yksi rima tippui. Ärsyttävää, olisi meille 20 ranking-pistettä kelvannut, Fisu oli nimittäin voittajaa 2 sek nopeampi.

Koska meillä ei ole vielä vapaatreenioikeutta eikä minkään sortin ryhmäpaikkaa minkään lajin treeneihin, niin meidän treenaaminen on nyt ollut hiukan huonolla tolalla. Jotain olen yrittänyt kotona touhuta ja pari kertaa ollaan treenattu jotain pientä ulkona - ainainen sade ja satunnaiset yöpakkaset ovat vaan muuttaneet kaikki nurmikot mutaliejuksi ja hiekkakentillä on paikoin jäätä. Fisu on treenannut lähinnä etujalkakaukoja, ja niissä onkin tullut nyt vähitellen jotain edistystä. Yksittäisinä vaihtoina kaikki toimivat ihan hyvin ja Fisu pystyy pitämään kriteerit, ja nyt ollaan päästy jo tekemään koko sarjaa ja ottamaan hieman etäisyyttä. Edelleen kääntyy herkästi vinoon niin, että takapää kääntyy edestä katsottuna oikealle. Etenkin i-m vaidossa lähtee helposti vinoon, ja siksi olenkin pitänyt jonkun verran jotain estettä Fisun vasemman takajalan vieressä estämässä kääntymistä. Samaten m-i vaihto on vaikea ekana vaihtona, siinä helposti roiskaisee jotenkin ja etujalat liikkuu.

Tässä videolla tämän hetkinen tilanne kaukojen osalta - matkaa noin 2m.



Hukka on treenaillut erinäisiä kropankäyttöjuttuja ja hiukan seuraamista sekä palkasta luopumista. Kropankäyttötemppuina olen opettanut sille nyt pyörähdyksen molempiin suuntiin suullisella käskyllä, ja nämä Hukka on nyt tajunnut. Vasemmalle pyörähdys on selvästi vahvempi kuin oikealle, näyttää paljon sujuvammalta ja tekee sen nopeammin. Oikeaa pitää siis vahvistaa enemmän. Lisäksi Hukka on treenannut portaiden pakittamista ylöspäin nyt, kun meillä sopivasti sattuu olemaan kotona portaat. Tämä on Hukalle fyysisesti tosi vaikeaa, se ei millään meinaa tajuta nostella takajalkoja ja vääntäytyy ylös mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Kivien ja kantojen päällä istumista/seisomista ollaan jatkettu, tätähän Hukka on harjoitellut jo ihan pikkupennusta asti. Kurre-asennossa istuminen alkaa sujua jo hyvin, siinä Hukalla on ihan hyvä tasapaino. Seuraamisessa ei oikeastaan ole tullut nyt mitään edistystä. Olen koittanut hiukan pidentää seuraamispätkiä, mutta ei oikein malta keskittyä. Käännöksiä olen yrittänyt ottaa mukaan, niistä toimii oikeastaan vasta täyskäännös oikealle. Uutena juttuna olen opettanut nyt takapalkkaa, tai oikeastaan ensin etupalkkaa ja vasta myöhemmin takapalkkaa. Hukka osaa luopua hyvin kädessä olevasta namista, mutta maassa oleva nami on aivan mahdottoman vaikea, Hukka ei pysty tekemään mitään kun keskittyy miettimään namia. Ollaan siis opeteltu maassa olevan namin kanssa maahanmenoa edessä ja sivulla. Maahanmeno on ehkä Hukalle selkein ja helpoin tehtävä, joka sen pitäisi oikeasti osata jo pelkällä suullisella käskyllä. Iiiiiiisoilla avuilla ja iiiiiiihan läheltä alkaa jo toimimaan, mutta hurjan vaikeaa se on vieläkin. Takapalkkaa ei siis varsinaisesti vielä voida käyttää, mutta pikkuhiljaa ehkä siihen päästään.

Koska treenaaminen on ollut vähän olematonta, torstaina käytiin Emman ja koirien kanssa koirauimalassa. Tämä oli nyt Hukan kolmas uintikerta, ekaa kertaa uudessa paikassa. Aluksi Hukkaa taas epäilytti ramppi ja tassujen kasteleminen, mutta kun Simba meni useampaan kertaan reippaasti uimaan lelun perässä, niin Hukkakin sitten rohkaistui ja pulahti, eikä siis tarvittu uittajaa! Ekan pulahduksen jälkeen arastelu loppui siihen, ja Hukka loikki veteen kuin vanha tekijä. Hukan uimisessa oli ajoittain havaittavissa jo pientä maanisuutta, siihen malliin kauhoi menemään silmän valkuaiset vilkkuen. Hyvää liikuntaa uiminen selvästi on, puolen tunnin uimavuoron jälkeen Hukka oli aivan hengästynyt.

Tänään käytiin Tamskin aksakisoissa kirmaamassa Fisun kanssa kolme rataa. Tuomarina Riikka Kankainen, meille uusi tuttavuus. Molemmat agilityradat oli profiileiltaan jotenkin omituisia. Ei periaatteessa mitään kauhean vaikeita, mutta jotain outoja ja epäloogisia kulmia oli molemmilla radoilla, sellaisia, joihin hitaan koiran kanssa ehtii korjaamaan linjaa mutta nopealla ja rataa lukevalla koiralla linjat syöttivät ihan muualle kuin seuraavalle esteelle. Samoin estevälit olivat vaihtelevat, paikoin pitkiä välejä ja kovaa vauhtia, ja sitten taas muutama hyvin ahdas kohta, joista olisi kyllä saanut kivoja ja väljiä ihan tosi pienellä vaivalla, mutta ei... Ekalla radalla päädyin ottamaan kolmoshypyn pidempää kautta juurikin siksi, kun linja lyhyempää reittiä syötti koiran hyppäämään ohjaajan jaloille enkä halunnut törmäyksiä Fisun kanssa. Tähän sitten paloi tietty aikaa. Aalla otin pysärin, koska aalta väli seuraavalle hypylle oli ihan tosi lyhyt ja ahdas, ja tuntui epäreilulta juoksarin jälkeen koittaa survoa Fisua sinne. Ihan hyvin kuunteli pysärikäskyn, eikä yrittänyt juosta läpi. Ihan siistillä nollalla maaliin, mutta pysäri-aahan ja alun ohjausvalintaan paloi aikaa, ja 3. sija kahden juoksareilla kisaavan bortsun jälkeen. Keskimmäisellä radalla oli juurikin sellainen linja, johon en keksinyt mitään ohjausta, jolla saisin Fisulle kerrottua seuraavan esteen sijainnin, ja siitä sitten tulikin kielto. En edelleenkään tiedä, miten olisin sen saanut ohjattua paremmin. Hitaammilla koirilla ei ollut ongelmia, kun ohjaaja ehti korjaamaan linjaa, mutta Fisun lisäksi aika monella muullakin kovaa etenevällä koiralla oli vaikeuksia eli ehkä tässä olisi sitten treenin paikka. Vika rata oli selvästi sujuvampi ja kivempi hyppäri, siinä ei ollut mitään ikäviä tai epäloogisia kulmia, vaan kovaa vauhtia ja perusohjauksia. Fisun kanssa tehtiin ihan hyvä rata, vikassa putkessa tosin Fisu ehkä kompuroi, kun sen vauhti melkein pysähtyi putken ulostulossa. Kompurointi lukuunottamatta Fisu liikkui hyvin, ja samaa mieltä oli kello, etenemä 6,15m/s! Tämän radan Fisu voitti melkein sekunnin kaulalla muihin, kun ei ollut pysärikontakteja hidastamassa.

tiistai 7. tammikuuta 2020

Tavoitteet 2020

Uuden vuoden aikaan on ollut tapana katsoa, mitä saatiin viime vuonna aikaan ja miettiä, mitä halutaan tehdä tänä vuonna.

Vuosi 2019 on ollut koiraharrastusrintamalla varsin erilainen kuin aiemmat. Tuli nähtyä täysin uusi puoli koiran omistamisesta pentueen kasvatuksen myötä, treenitaukoa, kuntoutusta, SM-kisoja, huikeita onnistumisia ja karvaita pettymyksiä, ihanaa pennuntuoksua, suurta surua ja murhetta. Koko alkuvuosi pitkälle kevääseen asti kului Fisun pentuprojektin parissa, ja ekaa kertaa ikinä Fisu oli pidemmän ajan yhtäjaksoisesti poissa kotoa kasvattajien luona. Projekti sujui kaikin puolin hienosti, Fisu oli hyvä äitikoira ja saattoi maailmalle viisi pontevaa pentua. Pentuprojektin lisäksi Fisulla oli tavoitteena tokossa osallistua SM-kisoihin ja opetella etujalka-kaukot, agilityssa osallistua SM-kisoihin, jäljellä osallistua SM-kisoihin ja paimennuksessa opetella ajamaan rataa tolpalta. Tokon SM-kisoissa käytiin ja siellä onnistuttiin ihan mukavasti, tuloksena SM-pronssia. Etujalkakaukot on edelleen työn alla, mutta edistyneet kyllä tasaiseen tahtiin. Agilityssa Fisu osallistui SM-kisoihin ja pääsi finaaliin, mutta finaalissa harmillisesti tiputti pari rimaa. Jäljellä Fisu uusi mestaruutensa jo toistamiseen aivan omaa luokkaa olevalla tuloksellaan. Paimennusta ei päästy hirveästi treenaamaan, mutta vihdoin ja viimein tuntuu, että Fisu alkoi tajuamaan pillikäskyjä ja pystyin niillä ohjaamaan sitä. Tolpalta ajoa ei päästy harjoittelemaan kisoissa. Loppuvuodesta saatiin tieto, että Fisu saa hallitsevana tokon Pohjoismaiden mestarina osallistua tokon PM-kisoihin, ja pikaisten matkavalmisteluiden jälkeen olimme valmiudessa suuntaamaan Tanskaan. Kuitenkin vain kolme päivää ennen kisojen alkua reissu peruuntui, sillä kävi ilmi, että aiemmasta infosta huolimatta Fisu ei saa osallistua PM-kisoihin, ja reissuinnostus vaihtui isoon pettymykseen.

Keväällä 2019 lauman kokoonpano muuttui, kun Fisun poika Hukka muutti meille. Kesä kului ihanien pentutouhujen, sosiaalistamisen ja pentupainien merkeissä. Iloiset kesäpäivät vaihtuivat elokuussa suureen suruun ja pettymykseen, kun Hukalla todettiin olkanivelen osteokondroosi ja sen pitkä sairasloma alkoi. Samassa yhteydessä Fisukin joutui sairaslomalle, kun se steriloitiin. Koko syksy on kulunut enemmän tai vähemmän kurjissa fiiliksissä, en keksi hirveästi ikävämpää kohtaloa nuorelle, kasvavalle koiranpennulle kuin joutua pitkälle sairaslomalle vailla tietoa ennusteesta ja tulevaisuudesta. Puhumattakaan siitä, mitä tälläinen todella pitkä tauko kaikesta harrastamisesta ja kouluttamisesta tekee tulevaisuuden harrastusuralle. Iloa synkkyyteen on tuonut agility, jossa siirryttiin Fisun kanssa pikkumaxeihin kisaamaan. Matalat rimat, ihanan pienet kisaluokat ja virtaavat rataprofiilit sopivat meille paremmin kuin hyvin, ja kahdessa kuukaudessa Fisu tykitti pikkumaxeista 10 nollaa, joista kaksi tuplanollaa, 9 voittoa ja yksi 2. sija. SM-nollat ensi vuodelle on siis jo kasassa ennätysajassa!

Siinä missä kalat lisääntyvät ja sairastavat, Step on mennä porskuttanut vailla huolen häivää. Step täytti joulukuussa 12v, mutta sitä ei todellakaan vielä ikä paina. Etenkin nyt loppuvuodesta muuton myötä Step on piristynyt, se kierii onnellisena lumessa, tulee lenkeillä ehdottelemaan hihnan repimistä ja kantaa keppejä.



Vuodelle 2020 meillä on seuraavanlaisia suunnitelmia

Fisu

  • Tokossa meidän on tarkoitus kisata tavoitteellisesti vielä tämä vuosi. Kierretään karsinnat, SM-kisat ja toivotaan, että päästäisiin syksyllä Espanjaan
  • Agilityssa vuoden päätavoite on SM-kisat pikkumaxeissa, ja siellä toivomme tietysti onnistumista. Alkuvuosi kisataan nyt kuitenkin isoissa maxeissa ja katsotaan, riittääkö meillä rahkeet MM-karsintoihin osallistumiseen.
  • Jäljellä tavoitteena on osallistua SM-kisoihin ja pystyä siellä tekemään ehjä suoritus
  • Paimennuksessa tavoitteena on päästä treenaamaan ja kokeilemaan nyt sitä tolpalta ajoa

Hukka

  • Hukan ensisijainen ja tärkein tavoite on päästä viettämään normaalia koiran elämää vailla liikuntarajoituksia. Kaikki harrastustavoitteet ovat toissijaisia siihen nähden.
  • Hukan tavoitteena on oppia hallitsemaan pitkät jalkansa, juoksemaan kovaa ilman, että se näyttää kaatuvan nenälleen hetkellä millä hyvänsä ja pystyä kääntymään ja vaihtamaan suuntaa kompuroimatta
  • Mikäli Hukka toipuu niin, että siitä tulee harrastuskoira, on sillä tavoitteena opetella tottisliikkeitä ja suorittaa BH-koe sekä tokon alokasluokka, opetella haun henkilöetsintää ja ilmaisua sekä esineruutua ja opetella agilityn perusteita ja esteosaamista
  • Jos Hukan terveys sen sallii, niin tavoitteena on myös päästä aloitamaan paimennuskoulutus
Step

  • Stepin tavoitteena on pysyä terveenä ja hyvinvoivana eläkeläiskoirana

maanantai 6. tammikuuta 2020

Uusi vuosi ja uudet maisemat

Joulu tuli ja meni, ja samoin vuodenvaihde. Meidän laumalla vaihtui vuodenvaihteen yhteydessä maisemat, kun muutimme Helsingistä Tampereelle. Näin viikon kokemusten perusteella paljon parempaa asuinpaikkaa en osaa kuvitella: rivitalon päädystä lähtee metsät, joita pitkin pääsee kävellen vaikka Lempäälään tai Kangasalalle asti, ihan lähellä menee ladut joissa talvella toivon mukaan pääsee hiihtämään, kävelymatkalla on järvi kesäisiä uimaretkiä varten, lähikauppaan pari sataa metriä, parin minuutin kävelymatkan päässä on sopivan näköinen hiekkakenttä treeneille ja Suomen suurimmalle koirahallille on autolla alle vartin matka.

Meidän uusi kotimetsä - ihania sammaleisia mättäitä ja kiviä

Joulua vietettiin Alajärvellä serkkujen luona. Hukka oli nyt ensimmäistä kertaa mukana matkassa, ja yllätti positiivisesti! Ei nostanut jalkaa joulukuusta vasten ennakko-odotuksista huolimatta, ei varastanut ruokaa pöydiltä vaikka tarjolla olisi ollut vaikka mitä ihania herkkuja ja ennen kaikkea käyttäytyi tosi hienosti pienten lasten kanssa. Fisu keskittyi tapansa mukaan kyttäämään kissoja ja Step oli vuorotellen kaikkien rapsuteltavana.

Uusi vuosi vietettiin Jämillä nyt jo kolmatta kertaa. Sielläkin Hukka oli nyt ekaa kertaa uudessa tilanteessa, kun mökissä pyöri yhtä aikaa omien koirien lisäksi bordercolliet Sansa, Kitty ja Rho sekä pyrrit Flamma ja Kipinä. Aluksi Hukka oli varsin rasittava, yritti koko ajan flirttailla nartuille ja vähän pörhisteli karvoja muille uroksille. Lopulta kun itse ärähdin sille kunnolla narttujen perään haikailusta, rauhottui ja antoi olla. Kittyn ja Rhon kanssa Hukka leikki sisällä ajoittain turhankin villisti ja aika-ajoin joutui jäähylle. Ulkona en päästänyt sitä juoksemaan muiden koirien kanssa ja sai hölkötellä vapaana vain silloin, kun muut vauhdikkaat koirat olivat kiinni. Pauketta kuului varsin vähän, vähemmän kuin aikaisemmin. Hukka vaikutti kuurolta rakettien suhteen, ei kerrassaan minkäänlaista reaktiota. Fisua ja Stepsua huolestutti vähän, Stepsulla tosin taitaa olla kuulo jo huononemassa kun ei reagoinut enää yhtä paljon kuin ennen.



Loppiaisviikonloppuna ollaan treenailtu tokoa ja kisattu aksaa. Perjantaina käytiin aamupäivällä hallilla Sennin ja Emman kanssa, treenasin pääasiassa Fisulla ja lopuksi vähän Hukan kanssa. Fisu teki ruutua, ohjattua ja liikkeiden välejä/alkuja. Ruudussa ne muutamat kerrat kun Fisu sinne on päässyt, se on jäänyt liian eteen. Nyt siis koitin vahvistaa oikeaa paikkaa. Tein muutaman näytön läheltä, ja ne menikin ihan hyvin. Sitten yritin ottaa vähän kauempaa, mutta taas alkoi jarruttelemaan ihan liian aikaisin ja kun korjasin, haukkui. Äh, ärsyttävää ja hankalaksi on päässyt tämä kierre huonon mielentilan kanssa. Fisulla on liikaa odotuksia kaikkeen juoksemiseen, joten en ole voinut antaa sen juosta. Sen takia sillä on kaikki rutiini kadonnut ja tekniikka kärsii. Ne kerrat, kun se saa juosta, se ei sitten tee enää kriteerien mukaisesti ja joudun korjaamaan/keskeyttämään, jolloin se kuumuu entisestään ja kiroilee. Ohjatussa tämä on näkynyt eniten, mutta sama koskee näköjään kaikkia muitakin juoksuliikkeitä. Ohjattua tehtiinkin sitten niin idioottivarmalla treenillä, ettei Fisu mitenkään voi epäonnistua. Kävin näyttämässä yksitellen haettavan kapulan, ja tehtiin vielä niin, ettei kapuloiden lähellä ollut mitään häiriötä. Tässä Fisu ei onneksi mokannutkaan, paitsi taisi kyllä murista kapulalle nostossa. Liikkeiden väleissä oli aluksi kovasti menohaluja, mutta aika nopeasti alkoi ottamaan kontaktia.

Lauantaina aamusta startattiin uusi kisavuosi agilityssa Fisun kanssa. Samalla siirryttiin takaisin isoihin maxeihin. Janakkalassa tuomarina Esa Muotka, juostiin yksi hyppäri ja yksi aksarata. Molemmat radat oli periaatteessa ihan kivoja, mutta rimat 60cm ja kummallakin radalla oli sellaisia takaakiertoja, joista pystyin jo tutustumisessa sanomaan, että rima tulee alas, ja niin se tulikin. Ekalla radalla Fisulle vähän kaoottinen hyl ja takaakiertorima, juuri niin kuin arvelinkin. Tokalla radalla myös takaakiertorima, kaatoi oikein koko siivekkeen, ja lisäksi avokulmaan kepeillä 2. väliin.

Aksakisoista jatkettiin Jokelaan, jossa meillä oli T-tiimin pentutreenit. Paikalle pääsivät kaikki Fisun pennut. Hukka treenasi omalla vuorollaan lähestulkoon kaikkea tottikseen liittyvää, mitä sen kanssa on ylipäätään tehty: luoksetuloa, noutoa, kapulan pitoa, sivulletuloja, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja istumista sekä paikallaoloa. Tilanne oli Hukalle aika vaikea, vieras paikka, suht paljon häiriötä, aika lämmin. Huomasi, että Hukalla joku 8-9 min on maksimiaika, jonka se jaksaa kerrallaan treenata. Ekalla kierroksella keskittyi selvästi paremmin kuin tokalla. Luoksetulossa katsottiin loppuasentoja, niissä Hukka tulee aika varovasti ja hitaasti, vaikka tehtävä on tuttu. Kokeiltiin niin, että avustaja piti Hukkaa kiinni ja hetsasin hiukan, siitä tuli selvästi paremmalla asenteella. Sivulletuloissa on sama ongelma, eli tulee hitaasti, vaikka osaa kyllä tulla sivulle ja olen koittanut siihen hakea vauhtia. Parhaalla asenteella tulee, kun jätän sen maahan ja pyydän siitä suoraan sivulle luoden tilanteeseen vähän jännitettä. Siihen kuitenkin yhdistyy pomppu, joka tekee sivulletulosta epäsiistin. Kuitenkin kävelyversioon verrattuna tämäkin on parempi. Voi olla, että Hukalla ei vaan yksinkertaisesti vielä kropanhallinta riitä tuon parempaan sivulletuloon, joten ehkä tämän voisi jättää hautumaan ja keskittyä jumppaamiseen. Maahanmenot näyttää hyviltä, kun yhdistän käskyyn pienen vartaloavun. Liikkeestä istumista ollaan aloiteltu ja niissä tekniikka vaihtelee vielä kovasti. Välillä väläyttelee ihan hyviä, enimmäkseen reagoi käskyyn nopeasti mutta istahtamisessa kestää kun Hukka asetteee jalkojaan. Kapulan nostoja tehtiin ihan läheltä, niissä saisi olla paljon enemmän vauhtia ja voimaa, ja sitä varmaan saisi jos ottaisi pidemmällä matkalla, mutta minkäs teet kun matkaa ei voi ottaa saikun takia. Kapulan pito on vähän unohtunut, tätä pitäisi treenailla taas kotona. Seuraamisessa tekeminen näyttää ja tuntuu kivalta sen 3sek kerrallaan, kun Hukka jaksaa keskittyä. Mitään pidempää pätkää sen kanssa ei voi vielä tehdä, ja sivullakin saattaa vaan unohtua istumaan kun lähden liikkeelle. Paikallaolosta Hukalla alkaa olla jo hyvä käsitys, ainoa ongelma on sivulta maahan meno, jossa Hukka menee helposti vinoon tai lonkalle eikä hallitse kroppaansa. Paikallaan se kyllä pysyy isossakin häiriössä ja keskittyy tosi hyvin, ei juurikaan vilkuile tai haistele.

Tässä 10kk ikäisten kalanpoikasten menoa kimppatreeneistä:


Fisukin pääsi lastensa jälkeen puuhailemaan. Tehtiin tunnaria, kiertoa, ruutua, seuraamista ja paikkis. Tunnarissa tapahtui jotain outoa, Fisu haisteli ihan rennon ja hyvän näköisenä ja toi silti väärän. Uusinnalla reagoi uudestaan samassa kohdassa olevaan väärään, mutta ei nostanut. En tiedä, olisiko matossa ollut jotain mikä häiritsi. Kierrossa ei ollut oikein kuulolla, ja mokasi pariin kertaan kapulalle menon. Liikkeen alussa sen sijaan oli nyt huomattavasti parempi kuin kisamaisessa treenissä joulukuun lopussa. Kokonaista liikettä ei edelleenkään saanut tehdä, eikä päässyt sivulta juoksemaan. Ruudussa laitoin nyt suosiolla lelun palkaksi, kun en jaksa vääntää oikean paikan hakemisesta. Saa nähdä kadunko tätä myöhemmin :D Seuraamisessa Fisu tuntui vähän yli-innokkaalta, mutta tasaantui aika kivasti. Peruutuksessa oli hyvä ja suora eikä edes murissut. Paikkiksessa oli tosi hyvä.

Eilen jatkettiin aksakisaamista Janakkalassa. Nyt tuomarina Jari Suomalainen. Kaikki radat olivat aika haastavia: pitkiä estevälejä, kovaa vauhtia ja 60cm rimat. Eka rata meni ihan superhienosti jonnekin puolivälin paikkeille asti, jolloin Fisu otti ja lähti lapasesta. Ei vaan tullut ohjaukseen vaan levähti sivusuunnassa väärälle hypylle. Muutaman esteen jälkeen suorasta putkesta levähti uudestaan, ja sitten vielä väännettiin yhtä poispäinkäännöstä varmaan 5 toistoa, eikä se edelleenkään onnistunut. Ei vissiin olisi pahitteeksi päästä treenaamaan taas joskus ihan tekniikkaa... Toka rata oli vaikea, mutta tosi hauska. Harmillisesti mokattiin jo ihan alussa, kun Fisu tuli keinulta jotenkin omituisesti alas hyppäämällä sivuun. Otin keinun uudestaan eli hyl, ja kun vauhti oli ihan seis, niin mokattiin myös aalle vienti, kun en ehtinyt vaihtamaan puolta ennen aata. Sen jälkeen sitten päästiin kiinni rytmiin ja loppurata vedeltiin todella upealla nollalla läpi, sisältäen puomin leijeröinnin ja todella hienon irtoamisen ja haltuunoton kovasta vauhdista. Vika rata oli myös haastava, siinä oli kolmen esteen vauhtisuoralta tiukka avokulma kepeille niin, että ohjaajan oli pakko suoran aikana ottaa reilusti sivuetäisyyttä ja leijeröidä puomi. Ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin antaa koiralle tilaa ja luottaa esteosaamiseen, ja niin myös tein. Fisu palkitsi rauhallisen ja selkeän ohjauksen tykittämällä kepeille täyttä vauhtia taakseen katsomatta. Alkurata sujuikin tosi kivalla flowlla, kunnes sitten puomilta Fisu varasti, ja sen jälkeen olin sitten myöhässä koko ajan maaliin asti. Jotenkin ihmeen kaupalla sain epämääräisillä kalasteluilla ja poispäinkäännöksillä Fisun vietyä oikeille esteille ja tehtiin nolla, vaikka kaunista se ei missään nimessä ollut. Helppoa ei ollut muillakaan, kun Fisun räkänollalla aika riitti voittoon!

Tänään aamupäivällä käytiin taas Sennin kanssa hallilla. Tein Fisun kanssa eteenmenoja, eteenmenon korjauksia, tunnaria, liikkeiden alkuja ja kaukoja. Nyt Fisu oli mielentilaltaan parempi kuin perjantaina, vaikka eteenmenoissa meni useamman kerran vinoon (rutiinin ja treenin puutetta), niin sillä ei palanut käämit eikä alkanut huutamaan, ja lopulta sai aina palkan onnistuneesta eteenmenosta. Korjaukset leluille sujui hyvin, niissä Fisu alkaa olla aika hyvä. Tunnarissa ei nyt ollut mitään ihmeellistä, ei epäröinyt yhtään ja toi heti oman. Liikkeiden väleissä oli taas nyt vähän huonompi, pariin kertaan meni ihan omaan kuplaansa ja kerran jouduin huomauttamaan, kun ei tullut sivulle vaikka käskin. Kaukoissa oli aivan yllättävän hyvä, kun tehtiin kiertomerkin vieressä ettei pääse kääntymään vinoon. Sain jo muutaman metrin etäisyyttä ilman, että tekniikka huononi yhtään.

Hukka pääsi myös treenaamaan vähäsen. Tehtiin aluksi kapulan pitoa, ja edelleen Hukka oli huono, moneen kertaan päästi irti tai piti löysästi. Jatkoin samaa leikkiä, jota ollaan tehty ennenkin, eli nappaan Hukalta kapulan pois ja leikin sillä itse, jos ei pidä kunnolla. Siitä Hukka sisuuntui selvästi, nosti aika reilusti kierroksia ja jopa haukahti mulle. Hauskaa huomata, että diesel-mallisesta ja enemmän matalavireisestä Hukasta löytyy myös vähän potkua, kun riittävästi kaivaa! Kapulajuttujen lisäksi tehtiin vähän seuraamista. Koitin tehdä ihan vähän pidempää pätkää, mutta helposti paikka lähtee elämään tai keskittyminen herpaantuu. Pysähdysten kautta päästiin hieman pidemmälle, kun välillä joutui istumaan perusasentoon. Lisäksi tehtiin hypyn tarjoamista kahdella eri näköisellä esteellä: puisella umpiesteellä ja muovisella avoesteellä. Laitoin molemmat esteet 20cm korkeuteen ja tehtiin vain pari toistoa naksutellen molempia - Hukka muisti hyvin tämän, vaikka edellisestä hypyn tarjoamisesta taitaa olla melkein puoli vuotta. Lopuksi tehtiin vielä keinun paukuttelua muutama toisto, siinäkin Hukka muisti kyllä mitä piti tehdä, mutta ihan sillä ei aina ei takajalat meinaa pysyä keinulla. Tehtiin myös pari toistoa eteentuloja niin, että Senni piti kiinni kun kutsuin Hukan. Tarvittaisiin näihin treeneihin valjaat, jotta Hukka saisi paremmin taistella vastaan ja pyrkiä mun luokse ilman, että kaulapanta kiristää.