Uintia ja aksaa

Viime viikonloppuna käytiin Fisun kanssa Ylöjärvellä aksakisoissa. Mentiin kolme rataa, tuomarina Anders Virtanen. Radat oli kaikki periaatteessa ihan mentäviä, mutta jotain vähän epäloogisia linjoja oli varmaankin hallin koon asettamien haasteiden vuoksi kaikilla radoilla. Rimat kaikilla radoilla ärsyttävästi 60cm. Ekan radan (hyppäri) onnistuin ohjaamaan ihan hyvällä rytmillä vikalle hypylle asti, jossa sitten hyl, kun otin aavistuksen liian tiukasti haltuun ja Fisu livahti maalihypyn sijaan putkeen. Tokalla radalla oltiin huonoja molemmat, Fisu ei kuunnellut välistävedossa in-in ohjausta vaan hyppäsi väärin päin, ja itse olin taas kujalla maalihypyllä ja taas ohi siitä. Vika rata meni ohjauksellisesti nappiin, mutta yksi rima tippui. Ärsyttävää, olisi meille 20 ranking-pistettä kelvannut, Fisu oli nimittäin voittajaa 2 sek nopeampi.

Koska meillä ei ole vielä vapaatreenioikeutta eikä minkään sortin ryhmäpaikkaa minkään lajin treeneihin, niin meidän treenaaminen on nyt ollut hiukan huonolla tolalla. Jotain olen yrittänyt kotona touhuta ja pari kertaa ollaan treenattu jotain pientä ulkona - ainainen sade ja satunnaiset yöpakkaset ovat vaan muuttaneet kaikki nurmikot mutaliejuksi ja hiekkakentillä on paikoin jäätä. Fisu on treenannut lähinnä etujalkakaukoja, ja niissä onkin tullut nyt vähitellen jotain edistystä. Yksittäisinä vaihtoina kaikki toimivat ihan hyvin ja Fisu pystyy pitämään kriteerit, ja nyt ollaan päästy jo tekemään koko sarjaa ja ottamaan hieman etäisyyttä. Edelleen kääntyy herkästi vinoon niin, että takapää kääntyy edestä katsottuna oikealle. Etenkin i-m vaidossa lähtee helposti vinoon, ja siksi olenkin pitänyt jonkun verran jotain estettä Fisun vasemman takajalan vieressä estämässä kääntymistä. Samaten m-i vaihto on vaikea ekana vaihtona, siinä helposti roiskaisee jotenkin ja etujalat liikkuu.

Tässä videolla tämän hetkinen tilanne kaukojen osalta - matkaa noin 2m.

Hukka on treenaillut erinäisiä kropankäyttöjuttuja ja hiukan seuraamista sekä palkasta luopumista. Kropankäyttötemppuina olen opettanut sille nyt pyörähdyksen molempiin suuntiin suullisella käskyllä, ja nämä Hukka on nyt tajunnut. Vasemmalle pyörähdys on selvästi vahvempi kuin oikealle, näyttää paljon sujuvammalta ja tekee sen nopeammin. Oikeaa pitää siis vahvistaa enemmän. Lisäksi Hukka on treenannut portaiden pakittamista ylöspäin nyt, kun meillä sopivasti sattuu olemaan kotona portaat. Tämä on Hukalle fyysisesti tosi vaikeaa, se ei millään meinaa tajuta nostella takajalkoja ja vääntäytyy ylös mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Kivien ja kantojen päällä istumista/seisomista ollaan jatkettu, tätähän Hukka on harjoitellut jo ihan pikkupennusta asti. Kurre-asennossa istuminen alkaa sujua jo hyvin, siinä Hukalla on ihan hyvä tasapaino. Seuraamisessa ei oikeastaan ole tullut nyt mitään edistystä. Olen koittanut hiukan pidentää seuraamispätkiä, mutta ei oikein malta keskittyä. Käännöksiä olen yrittänyt ottaa mukaan, niistä toimii oikeastaan vasta täyskäännös oikealle. Uutena juttuna olen opettanut nyt takapalkkaa, tai oikeastaan ensin etupalkkaa ja vasta myöhemmin takapalkkaa. Hukka osaa luopua hyvin kädessä olevasta namista, mutta maassa oleva nami on aivan mahdottoman vaikea, Hukka ei pysty tekemään mitään kun keskittyy miettimään namia. Ollaan siis opeteltu maassa olevan namin kanssa maahanmenoa edessä ja sivulla. Maahanmeno on ehkä Hukalle selkein ja helpoin tehtävä, joka sen pitäisi oikeasti osata jo pelkällä suullisella käskyllä. Iiiiiiisoilla avuilla ja iiiiiiihan läheltä alkaa jo toimimaan, mutta hurjan vaikeaa se on vieläkin. Takapalkkaa ei siis varsinaisesti vielä voida käyttää, mutta pikkuhiljaa ehkä siihen päästään.

Koska treenaaminen on ollut vähän olematonta, torstaina käytiin Emman ja koirien kanssa koirauimalassa. Tämä oli nyt Hukan kolmas uintikerta, ekaa kertaa uudessa paikassa. Aluksi Hukkaa taas epäilytti ramppi ja tassujen kasteleminen, mutta kun Simba meni useampaan kertaan reippaasti uimaan lelun perässä, niin Hukkakin sitten rohkaistui ja pulahti, eikä siis tarvittu uittajaa! Ekan pulahduksen jälkeen arastelu loppui siihen, ja Hukka loikki veteen kuin vanha tekijä. Hukan uimisessa oli ajoittain havaittavissa jo pientä maanisuutta, siihen malliin kauhoi menemään silmän valkuaiset vilkkuen. Hyvää liikuntaa uiminen selvästi on, puolen tunnin uimavuoron jälkeen Hukka oli aivan hengästynyt.

Tänään käytiin Tamskin aksakisoissa kirmaamassa Fisun kanssa kolme rataa. Tuomarina Riikka Kankainen, meille uusi tuttavuus. Molemmat agilityradat oli profiileiltaan jotenkin omituisia. Ei periaatteessa mitään kauhean vaikeita, mutta jotain outoja ja epäloogisia kulmia oli molemmilla radoilla, sellaisia, joihin hitaan koiran kanssa ehtii korjaamaan linjaa mutta nopealla ja rataa lukevalla koiralla linjat syöttivät ihan muualle kuin seuraavalle esteelle. Samoin estevälit olivat vaihtelevat, paikoin pitkiä välejä ja kovaa vauhtia, ja sitten taas muutama hyvin ahdas kohta, joista olisi kyllä saanut kivoja ja väljiä ihan tosi pienellä vaivalla, mutta ei... Ekalla radalla päädyin ottamaan kolmoshypyn pidempää kautta juurikin siksi, kun linja lyhyempää reittiä syötti koiran hyppäämään ohjaajan jaloille enkä halunnut törmäyksiä Fisun kanssa. Tähän sitten paloi tietty aikaa. Aalla otin pysärin, koska aalta väli seuraavalle hypylle oli ihan tosi lyhyt ja ahdas, ja tuntui epäreilulta juoksarin jälkeen koittaa survoa Fisua sinne. Ihan hyvin kuunteli pysärikäskyn, eikä yrittänyt juosta läpi. Ihan siistillä nollalla maaliin, mutta pysäri-aahan ja alun ohjausvalintaan paloi aikaa, ja 3. sija kahden juoksareilla kisaavan bortsun jälkeen. Keskimmäisellä radalla oli juurikin sellainen linja, johon en keksinyt mitään ohjausta, jolla saisin Fisulle kerrottua seuraavan esteen sijainnin, ja siitä sitten tulikin kielto. En edelleenkään tiedä, miten olisin sen saanut ohjattua paremmin. Hitaammilla koirilla ei ollut ongelmia, kun ohjaaja ehti korjaamaan linjaa, mutta Fisun lisäksi aika monella muullakin kovaa etenevällä koiralla oli vaikeuksia eli ehkä tässä olisi sitten treenin paikka. Vika rata oli selvästi sujuvampi ja kivempi hyppäri, siinä ei ollut mitään ikäviä tai epäloogisia kulmia, vaan kovaa vauhtia ja perusohjauksia. Fisun kanssa tehtiin ihan hyvä rata, vikassa putkessa tosin Fisu ehkä kompuroi, kun sen vauhti melkein pysähtyi putken ulostulossa. Kompurointi lukuunottamatta Fisu liikkui hyvin, ja samaa mieltä oli kello, etenemä 6,15m/s! Tämän radan Fisu voitti melkein sekunnin kaulalla muihin, kun ei ollut pysärikontakteja hidastamassa.