Uusi vuosi ja uudet maisemat

Joulu tuli ja meni, ja samoin vuodenvaihde. Meidän laumalla vaihtui vuodenvaihteen yhteydessä maisemat, kun muutimme Helsingistä Tampereelle. Näin viikon kokemusten perusteella paljon parempaa asuinpaikkaa en osaa kuvitella: rivitalon päädystä lähtee metsät, joita pitkin pääsee kävellen vaikka Lempäälään tai Kangasalalle asti, ihan lähellä menee ladut joissa talvella toivon mukaan pääsee hiihtämään, kävelymatkalla on järvi kesäisiä uimaretkiä varten, lähikauppaan pari sataa metriä, parin minuutin kävelymatkan päässä on sopivan näköinen hiekkakenttä treeneille ja Suomen suurimmalle koirahallille on autolla alle vartin matka.

Meidän uusi kotimetsä - ihania sammaleisia mättäitä ja kiviä

Joulua vietettiin Alajärvellä serkkujen luona. Hukka oli nyt ensimmäistä kertaa mukana matkassa, ja yllätti positiivisesti! Ei nostanut jalkaa joulukuusta vasten ennakko-odotuksista huolimatta, ei varastanut ruokaa pöydiltä vaikka tarjolla olisi ollut vaikka mitä ihania herkkuja ja ennen kaikkea käyttäytyi tosi hienosti pienten lasten kanssa. Fisu keskittyi tapansa mukaan kyttäämään kissoja ja Step oli vuorotellen kaikkien rapsuteltavana.

Uusi vuosi vietettiin Jämillä nyt jo kolmatta kertaa. Sielläkin Hukka oli nyt ekaa kertaa uudessa tilanteessa, kun mökissä pyöri yhtä aikaa omien koirien lisäksi bordercolliet Sansa, Kitty ja Rho sekä pyrrit Flamma ja Kipinä. Aluksi Hukka oli varsin rasittava, yritti koko ajan flirttailla nartuille ja vähän pörhisteli karvoja muille uroksille. Lopulta kun itse ärähdin sille kunnolla narttujen perään haikailusta, rauhottui ja antoi olla. Kittyn ja Rhon kanssa Hukka leikki sisällä ajoittain turhankin villisti ja aika-ajoin joutui jäähylle. Ulkona en päästänyt sitä juoksemaan muiden koirien kanssa ja sai hölkötellä vapaana vain silloin, kun muut vauhdikkaat koirat olivat kiinni. Pauketta kuului varsin vähän, vähemmän kuin aikaisemmin. Hukka vaikutti kuurolta rakettien suhteen, ei kerrassaan minkäänlaista reaktiota. Fisua ja Stepsua huolestutti vähän, Stepsulla tosin taitaa olla kuulo jo huononemassa kun ei reagoinut enää yhtä paljon kuin ennen.

Loppiaisviikonloppuna ollaan treenailtu tokoa ja kisattu aksaa. Perjantaina käytiin aamupäivällä hallilla Sennin ja Emman kanssa, treenasin pääasiassa Fisulla ja lopuksi vähän Hukan kanssa. Fisu teki ruutua, ohjattua ja liikkeiden välejä/alkuja. Ruudussa ne muutamat kerrat kun Fisu sinne on päässyt, se on jäänyt liian eteen. Nyt siis koitin vahvistaa oikeaa paikkaa. Tein muutaman näytön läheltä, ja ne menikin ihan hyvin. Sitten yritin ottaa vähän kauempaa, mutta taas alkoi jarruttelemaan ihan liian aikaisin ja kun korjasin, haukkui. Äh, ärsyttävää ja hankalaksi on päässyt tämä kierre huonon mielentilan kanssa. Fisulla on liikaa odotuksia kaikkeen juoksemiseen, joten en ole voinut antaa sen juosta. Sen takia sillä on kaikki rutiini kadonnut ja tekniikka kärsii. Ne kerrat, kun se saa juosta, se ei sitten tee enää kriteerien mukaisesti ja joudun korjaamaan/keskeyttämään, jolloin se kuumuu entisestään ja kiroilee. Ohjatussa tämä on näkynyt eniten, mutta sama koskee näköjään kaikkia muitakin juoksuliikkeitä. Ohjattua tehtiinkin sitten niin idioottivarmalla treenillä, ettei Fisu mitenkään voi epäonnistua. Kävin näyttämässä yksitellen haettavan kapulan, ja tehtiin vielä niin, ettei kapuloiden lähellä ollut mitään häiriötä. Tässä Fisu ei onneksi mokannutkaan, paitsi taisi kyllä murista kapulalle nostossa. Liikkeiden väleissä oli aluksi kovasti menohaluja, mutta aika nopeasti alkoi ottamaan kontaktia.

Lauantaina aamusta startattiin uusi kisavuosi agilityssa Fisun kanssa. Samalla siirryttiin takaisin isoihin maxeihin. Janakkalassa tuomarina Esa Muotka, juostiin yksi hyppäri ja yksi aksarata. Molemmat radat oli periaatteessa ihan kivoja, mutta rimat 60cm ja kummallakin radalla oli sellaisia takaakiertoja, joista pystyin jo tutustumisessa sanomaan, että rima tulee alas, ja niin se tulikin. Ekalla radalla Fisulle vähän kaoottinen hyl ja takaakiertorima, juuri niin kuin arvelinkin. Tokalla radalla myös takaakiertorima, kaatoi oikein koko siivekkeen, ja lisäksi avokulmaan kepeillä 2. väliin.

Aksakisoista jatkettiin Jokelaan, jossa meillä oli T-tiimin pentutreenit. Paikalle pääsivät kaikki Fisun pennut. Hukka treenasi omalla vuorollaan lähestulkoon kaikkea tottikseen liittyvää, mitä sen kanssa on ylipäätään tehty: luoksetuloa, noutoa, kapulan pitoa, sivulletuloja, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja istumista sekä paikallaoloa. Tilanne oli Hukalle aika vaikea, vieras paikka, suht paljon häiriötä, aika lämmin. Huomasi, että Hukalla joku 8-9 min on maksimiaika, jonka se jaksaa kerrallaan treenata. Ekalla kierroksella keskittyi selvästi paremmin kuin tokalla. Luoksetulossa katsottiin loppuasentoja, niissä Hukka tulee aika varovasti ja hitaasti, vaikka tehtävä on tuttu. Kokeiltiin niin, että avustaja piti Hukkaa kiinni ja hetsasin hiukan, siitä tuli selvästi paremmalla asenteella. Sivulletuloissa on sama ongelma, eli tulee hitaasti, vaikka osaa kyllä tulla sivulle ja olen koittanut siihen hakea vauhtia. Parhaalla asenteella tulee, kun jätän sen maahan ja pyydän siitä suoraan sivulle luoden tilanteeseen vähän jännitettä. Siihen kuitenkin yhdistyy pomppu, joka tekee sivulletulosta epäsiistin. Kuitenkin kävelyversioon verrattuna tämäkin on parempi. Voi olla, että Hukalla ei vaan yksinkertaisesti vielä kropanhallinta riitä tuon parempaan sivulletuloon, joten ehkä tämän voisi jättää hautumaan ja keskittyä jumppaamiseen. Maahanmenot näyttää hyviltä, kun yhdistän käskyyn pienen vartaloavun. Liikkeestä istumista ollaan aloiteltu ja niissä tekniikka vaihtelee vielä kovasti. Välillä väläyttelee ihan hyviä, enimmäkseen reagoi käskyyn nopeasti mutta istahtamisessa kestää kun Hukka asetteee jalkojaan. Kapulan nostoja tehtiin ihan läheltä, niissä saisi olla paljon enemmän vauhtia ja voimaa, ja sitä varmaan saisi jos ottaisi pidemmällä matkalla, mutta minkäs teet kun matkaa ei voi ottaa saikun takia. Kapulan pito on vähän unohtunut, tätä pitäisi treenailla taas kotona. Seuraamisessa tekeminen näyttää ja tuntuu kivalta sen 3sek kerrallaan, kun Hukka jaksaa keskittyä. Mitään pidempää pätkää sen kanssa ei voi vielä tehdä, ja sivullakin saattaa vaan unohtua istumaan kun lähden liikkeelle. Paikallaolosta Hukalla alkaa olla jo hyvä käsitys, ainoa ongelma on sivulta maahan meno, jossa Hukka menee helposti vinoon tai lonkalle eikä hallitse kroppaansa. Paikallaan se kyllä pysyy isossakin häiriössä ja keskittyy tosi hyvin, ei juurikaan vilkuile tai haistele.

Tässä 10kk ikäisten kalanpoikasten menoa kimppatreeneistä:

Fisukin pääsi lastensa jälkeen puuhailemaan. Tehtiin tunnaria, kiertoa, ruutua, seuraamista ja paikkis. Tunnarissa tapahtui jotain outoa, Fisu haisteli ihan rennon ja hyvän näköisenä ja toi silti väärän. Uusinnalla reagoi uudestaan samassa kohdassa olevaan väärään, mutta ei nostanut. En tiedä, olisiko matossa ollut jotain mikä häiritsi. Kierrossa ei ollut oikein kuulolla, ja mokasi pariin kertaan kapulalle menon. Liikkeen alussa sen sijaan oli nyt huomattavasti parempi kuin kisamaisessa treenissä joulukuun lopussa. Kokonaista liikettä ei edelleenkään saanut tehdä, eikä päässyt sivulta juoksemaan. Ruudussa laitoin nyt suosiolla lelun palkaksi, kun en jaksa vääntää oikean paikan hakemisesta. Saa nähdä kadunko tätä myöhemmin :D Seuraamisessa Fisu tuntui vähän yli-innokkaalta, mutta tasaantui aika kivasti. Peruutuksessa oli hyvä ja suora eikä edes murissut. Paikkiksessa oli tosi hyvä.

Eilen jatkettiin aksakisaamista Janakkalassa. Nyt tuomarina Jari Suomalainen. Kaikki radat olivat aika haastavia: pitkiä estevälejä, kovaa vauhtia ja 60cm rimat. Eka rata meni ihan superhienosti jonnekin puolivälin paikkeille asti, jolloin Fisu otti ja lähti lapasesta. Ei vaan tullut ohjaukseen vaan levähti sivusuunnassa väärälle hypylle. Muutaman esteen jälkeen suorasta putkesta levähti uudestaan, ja sitten vielä väännettiin yhtä poispäinkäännöstä varmaan 5 toistoa, eikä se edelleenkään onnistunut. Ei vissiin olisi pahitteeksi päästä treenaamaan taas joskus ihan tekniikkaa... Toka rata oli vaikea, mutta tosi hauska. Harmillisesti mokattiin jo ihan alussa, kun Fisu tuli keinulta jotenkin omituisesti alas hyppäämällä sivuun. Otin keinun uudestaan eli hyl, ja kun vauhti oli ihan seis, niin mokattiin myös aalle vienti, kun en ehtinyt vaihtamaan puolta ennen aata. Sen jälkeen sitten päästiin kiinni rytmiin ja loppurata vedeltiin todella upealla nollalla läpi, sisältäen puomin leijeröinnin ja todella hienon irtoamisen ja haltuunoton kovasta vauhdista. Vika rata oli myös haastava, siinä oli kolmen esteen vauhtisuoralta tiukka avokulma kepeille niin, että ohjaajan oli pakko suoran aikana ottaa reilusti sivuetäisyyttä ja leijeröidä puomi. Ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin antaa koiralle tilaa ja luottaa esteosaamiseen, ja niin myös tein. Fisu palkitsi rauhallisen ja selkeän ohjauksen tykittämällä kepeille täyttä vauhtia taakseen katsomatta. Alkurata sujuikin tosi kivalla flowlla, kunnes sitten puomilta Fisu varasti, ja sen jälkeen olin sitten myöhässä koko ajan maaliin asti. Jotenkin ihmeen kaupalla sain epämääräisillä kalasteluilla ja poispäinkäännöksillä Fisun vietyä oikeille esteille ja tehtiin nolla, vaikka kaunista se ei missään nimessä ollut. Helppoa ei ollut muillakaan, kun Fisun räkänollalla aika riitti voittoon!

Tänään aamupäivällä käytiin taas Sennin kanssa hallilla. Tein Fisun kanssa eteenmenoja, eteenmenon korjauksia, tunnaria, liikkeiden alkuja ja kaukoja. Nyt Fisu oli mielentilaltaan parempi kuin perjantaina, vaikka eteenmenoissa meni useamman kerran vinoon (rutiinin ja treenin puutetta), niin sillä ei palanut käämit eikä alkanut huutamaan, ja lopulta sai aina palkan onnistuneesta eteenmenosta. Korjaukset leluille sujui hyvin, niissä Fisu alkaa olla aika hyvä. Tunnarissa ei nyt ollut mitään ihmeellistä, ei epäröinyt yhtään ja toi heti oman. Liikkeiden väleissä oli taas nyt vähän huonompi, pariin kertaan meni ihan omaan kuplaansa ja kerran jouduin huomauttamaan, kun ei tullut sivulle vaikka käskin. Kaukoissa oli aivan yllättävän hyvä, kun tehtiin kiertomerkin vieressä ettei pääse kääntymään vinoon. Sain jo muutaman metrin etäisyyttä ilman, että tekniikka huononi yhtään.

Hukka pääsi myös treenaamaan vähäsen. Tehtiin aluksi kapulan pitoa, ja edelleen Hukka oli huono, moneen kertaan päästi irti tai piti löysästi. Jatkoin samaa leikkiä, jota ollaan tehty ennenkin, eli nappaan Hukalta kapulan pois ja leikin sillä itse, jos ei pidä kunnolla. Siitä Hukka sisuuntui selvästi, nosti aika reilusti kierroksia ja jopa haukahti mulle. Hauskaa huomata, että diesel-mallisesta ja enemmän matalavireisestä Hukasta löytyy myös vähän potkua, kun riittävästi kaivaa! Kapulajuttujen lisäksi tehtiin vähän seuraamista. Koitin tehdä ihan vähän pidempää pätkää, mutta helposti paikka lähtee elämään tai keskittyminen herpaantuu. Pysähdysten kautta päästiin hieman pidemmälle, kun välillä joutui istumaan perusasentoon. Lisäksi tehtiin hypyn tarjoamista kahdella eri näköisellä esteellä: puisella umpiesteellä ja muovisella avoesteellä. Laitoin molemmat esteet 20cm korkeuteen ja tehtiin vain pari toistoa naksutellen molempia - Hukka muisti hyvin tämän, vaikka edellisestä hypyn tarjoamisesta taitaa olla melkein puoli vuotta. Lopuksi tehtiin vielä keinun paukuttelua muutama toisto, siinäkin Hukka muisti kyllä mitä piti tehdä, mutta ihan sillä ei aina ei takajalat meinaa pysyä keinulla. Tehtiin myös pari toistoa eteentuloja niin, että Senni piti kiinni kun kutsuin Hukan. Tarvittaisiin näihin treeneihin valjaat, jotta Hukka saisi paremmin taistella vastaan ja pyrkiä mun luokse ilman, että kaulapanta kiristää.