lauantai 27. huhtikuuta 2019

Hukka 9 viikkoa

Tällä viikolla Hukan kalenterissa on ollut joka päivälle jotain kivaa ohjelmaa. Tiistaina päivällä kävin vaihtamassa autoon kesärenkaat, ja Hukka oli rengasliikkeessä mukana. Itse paikassa oli ihan iloinen ja reipas, mutta renkaiden kiristykseen käytettävän laitteen pitämää ääntä ihmetteli. Renkaanvaihdosta lähdettiin suoraan Pukkilaan paimennustreeneihin. Hukka pääsi aidan takaa taas katsomaan lampaita, nyt katseli jo pitkään niiden liikkeitä, vaikka ei varmaankaan niistä vielä mitään ymmärrä. Fisun kanssa aloittelin nyt suuntakäskyjen opettamista pillillä, otettiin nyt ensin oikea puoli työn alle. Tein ihan tosi yksinkertaista perus-flänkkitreeniä, paineella kerroin kumpaan suuntaan haluan Fisun lähtevän, vihelsin käskyn ja sanoin suullisen heti perään. Saatiin hyviä toistoja, tuskin nyt vielä Fisu tajusi käskyä mutta eiköhän se tästä lähde sujumaan.

Hukka harjoittelemassa miesten hommia :D

Paimennuksen jälkeen mentiin Hukan kanssa kyläilemään Fisun siskon omistajan Pipsan luo. Pipsan luona Hukka pääsi tutustumaan serkkupoika Inkiin ja täti Misuun, sekä perheen brittikissoihin. Inkin kanssa yhteiset leikit löytyivät varsin nopeasti, vaikka ikää pojilla on puolisen vuotta. Kissoja Hukka ihmetteli alkuun aika kovastikin. Hukalle on muodostunut seuraavanlainen tapa kohdata hieman jännittävät kohteet, joihin se kuitenkin haluaa ottaa kontaktia: se hakeutuu kohteen pääpuolelle, menee maahan tai leikkiinkutsuasentoon, heiluttaa häntää ja haukkuu, ja samalla tekee pieniä "valehyökkäyksiä" kohdetta kohti. Tällä samalla tavalla se on lähestynyt hieman pelottavia aikuisia koiria, muutamaa esinettä joita alkuun jännitti (kylpyhuoneen lattialasta sekä tuulessa lepattava pyörän penkin suojus) sekä nyt kissaa. En oikein osaa tulkita nyt vielä pentua tämän suhteen enkä ihan tiedä, mitä sen päässä liikkuu. Ilmentääkö se näin taistelutahtoa, kun yrittää leikin avulla päästä yli jännittävästä tilanteesta, vai kiihtyykö se jännityksestä ja purkaa kiihtymyksen haukkumiseen, vai onko tämä terävyyden ilmentymä. Joka tapauksessa tällä keinolla se tuntuu pääsevän itsenäisesti yli jännityksestä. Hetken räksytettyään se rohkaistuu, ottaa lähemmin kontaktia jännittävään kohteeseen ja sen jälkeen onkin taas ihan rento. Näin kävi myös kissojen kanssa, lopuksi söi kaikessa rauhassa puruluuta kissan istuessa noin metrin päässä.

Keskiviikkona Hukka oli mulla mukana töissä, ja meidän silmäeläinlääkäri teki sille epävirallisen silmätarkastuksen. Hukka oli ihan yllättävän kiltti ja rauhallinen potilas, ei juurikaan venkoillut vaikka hetki piti pysyä ihan paikallaan ja lampulla häikäistiin ikävästi silmiä. Hukalta löytyi molemmista silmistä PPM-rihmoja, eli sikiökautisia verisuonten jäänteitä. Muutokset olivat ihan silmän reunoilla, eivätkä tule vaikuttamaan mitenkään näköön. Samalla laitoin Hukalle myös neloisrokotteen, kun työni takia se on normaalia suuremmassa riskissä tartunnallisille taudeille. Ei edes huomannut koko rokotusta, kun keskittyi syömään nameja :)

Torstaina illalla käytiin tutustumassa Hukan kanssa Ojankoon. Otin Hukan ensin BATin ulkokentälle ihmettelemään, annoin sen tutkia paikkoja vapaana samalla kun rakensin Fisua varten hyppytekniikkatreenin. Sitten otettiin kentällä pieni leikkituokio ja namilla imuutusta. Kahden lelun leikki ei oikein vielä toimi ainakaan vetoleluilla, omii ensimmäisen lelun eikä halua vaihtaa samanlaiseen. Narupallolla sen sijaan leikki todella keskittyneesti ja veti kunnolla vastaan. Tehtiin myös pari kuolleelle lelulle menoa, niissäkin meni tosi vauhdilla. Namiin keskittyy superhyvin, ei näe eikä kuule mitään kun nami on esillä. Leikin jälkeen käytiin hallissa katsomassa agilitya. Pidin alkuun Hukkaa sylissä ja syöttelin nameja, kun arvelin, että koirien kiihkeä haukkuminen kentällä jännittää sitä. Oli kuitenkin aika rento alusta asti, joten päästin sen lattialle ja syöttelin siinä iltaruokaa sille kädestä. Borderterrierin kiihkeään kimittävään haukkuun ei reagoinut oikeastaan ollenkaan, mutta naapurikentältä kuuluvaa isomman koiran (aussie?) haukkua jännitti. Nopeasti tottui siihenkin, ja kävi iloisena moikkaamassa seurakavereita ja tekemässä tuttavuutta Colo-borderterrieriin. Käytiin rataantutustumisen aikana kentälläkin kävelemässä, siellä se puikkelehti esteiden välissä ihan tyytyväisenä.

Perjantaina mentiin Hukan kanssa Tiian luo juhlimaan synttäreitä. Tiialla oli kotona Gava ja Nova-tolleri, jonka Hukka näkikin jo viime viikolla. Hukka oli heti oikein reippaana vieraassa paikassa, ihmisiä kävi tervehtimässä iloisesti ja Novaa ei jännittänyt yhtään. Gava ei oikein alkuun innostunut pennusta ja näytti Hukalle hapanta naamaa, joten sen luo Hukka ei heti mennyt. Ulkona kuitenkin Gavakin innostui ja leikki Hukan kanssa. Tiian luona Hukka pääsi tapaamaan myös 8kk ikäistä ihmisvauvaa. Hukka olisi halunnut kovasti maistella Veera-vauvan sukkia ja sormia, eikä kyllä ihmetellyt yhtään pikkuihmistä.

Tänään oli vuorossa perinteinen Suuri Kaupunkiseikkailu :) Olen kaikkien koirieni kanssa käynyt sosiaalistamassa niitä pentuna Helsingin keskustassa, tänään vuorossa Hukka. Sain poikaystäväni seuraksi mukaan, ettei tarvitse ihan yksin retkeillä. Lähdettiin kotoa bussilla keskustaan, ja siellä ensimmäisenä ihmeteltiin rautatieaseman menoa. Käveltiin rautiksen läpi Sokokselle, Hukka odotteli aulassa kun kävin ostamassa retkievästä. Rautatieasemalla liikkui reippaasti eikä jännittänyt mitään. Aika hidasta tosin sen liikkuminen on, kun haluaa rauhassa katsella ympärilleen ja bongailee kaikenlaista ihmeellistä. Seuraavaksi pistäydyttiin Aikapihan kauppakeskuksessa hakemassa ruokaa mukaan, odottelin itse hetken aikaa Hukan kanssa ravintolan ulkopuolella. Sielläkään ei kummastellut yhtään, oli kuin olisi aina hengaillut kauppakeskuksissa. Sitten oli vuorossa ensimmäinen ratikkamatka. Ratikoita Hukka on nähnyt kauempaa, eikä se niistä ole mitään tuumannut. Nytkin kiipesi epäröimättä sisään ja istui rauhallisena koko matkan. Jäätiin pois kauppatorilla, ja katseltiin hetki torin vilinää. Haitaria soittava mies oli Hukan mielestä hyvin epäilyttävä, joten sitä jäätiin ihmettelemään vähän pidemmäksi aikaa. Torikojujen välissä Hukka liikkui ihan reippaasti, yhden kojun sivustoilla liehuvia lippuja ja lippikseen ja tummiin aurinkolaseihin pukeutunutta torimyyjää lippujen vieressä pelkäsi. Kun myyjä otti lasit pois ja jutteli Hukalle mukavia, unohtui jännitys ja Hukka menikin iloisena rapsuteltavaksi. Suomenlinnan lautalle marssi reippaasti sisään kolisevan metallilevyn yli ja lautan moottoreiden pörinää ei tainnut edes huomata. Lautalla maistuikin sitten uni.

Hukka kaupungilla :)



Suomenlinnassa kierrettiin hitaasti isoin saari ja pysähdyttiin pariin kertaan istuskelemaan ja syömään eväitä. Hukka oli tosi kiinnostunut valkoposkihanhista, joita saarella oli melkein joka paikassa. Kovasti pyrki hanhien luo, ja hihnassa käytiinkin niitä katsomassa. Ei vielä näyttänyt mitään paimennuseleitä, mutta selvästi sillä oli tarve saada hanhet liikkeelle ja seurasi niiden menoa tosi tarkasti. Luolissa käytiin haistelemassa tunnelmaa, niitä Hukka ei ihmetellyt ollenkaan, aivan reippaana liikkui liukkaalla mukulakivellä pimeässä ja kosteassa luolassa. Meren rannassa maisteli levää ja kiipeili kallioilla, kastoi muutamaan kertaan tassua veteenkin. Rannassa istuskellessamme nukkui ihan sikeästi päikkärikin. Paluumatkalla oli jo varsin väsynyt, lautalla nukahti saman tien. Pysähdyttiin vielä kauppatorilla jäätelökioskille, jätskiä jonottaessa Hukka keräsi melkoisen lauman ihailijoita ympärilleen. Jonossa sattui sopivasti olemaan myös ehkä 5-vuotias lapsi, joka silitteli Hukkaa nätisti. Toistaiseksi Hukan suhtautuminen lapsiin näyttää varsin lupaavalta, on selvästi ilahtunut lasten kohtaamisesta eikä osaa vielä ainakaan ihmetellä lasten kimeitä ääniä ja nopeita liikkeitä.  Iltapäiväruokansa Hukka söi rautatientorilla ihmisvilinän keskellä. Kotimatkasta Hukka ei tainnut hirveästi tiedostaa, nukkui metrossa ja bussissa koko matkan ja heräsi vaan siksi aikaa kun vaihdettiin kulkuneuvoa.









Eilen Hukalla tuli 9 viikkoa täyteen. Tällä viikolla se tuntuu kasvaneen ihan silmissä, ja on se kasvanut mittanauhan ja puntarinkin mukaan. Tassut ja pää sillä on aika jykevät, saapa nähdä mikä norsu siitä vielä kasvaa...

9 viikkoa, 6 kiloa ja 33,5 cm

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Hukan seikkailuja

Ollaan Hukan kanssa nyt käyty ahkerasti tutustumassa uusiin paikkoihin. Perjantaina illalla käytiin pelailemassa lautapelejä ystäväni luona Tikkurilassa, ja Hukka pääsi mukaan. Samalla Hukka tutustui ystäväni kettuterrieri Leijaan. Alkuun ärisevä ja tungetteleva terrieri pelotti, mutta hetkessä Hukka reipastui ja innostui leikkimään Leijan kanssa. Melkoiset hepulit siitä tulikin, kun Hukka ja vain pari kiloa isompi Leija laukkasivat pitkin asuntoa. Vieraaseen paikkaan tutustui heti reippaasti, ja hetken leikittyään uni maistui.

Lauantaina aamupäivällä käytiin työkaverini luona Tuusulassa tutustumassa lapsiin ja isoon mustaan koiraan eli suursnautseri Lystiin. Alkuun Hukkaa taas hiukan jännitti etenkin iso koira ja lasten lelukärry, mutta nopeasti se tottui tilanteeseen ja oli sitten jo taas oma riiviö itsensä. Hukka touhusi lasten kanssa pihalla, leikki rohkeasti itseään 10x isomman koiran kanssa ja lopuksi sisällä kiipesi lapsen syliin nukkumaan.



Päivä torkuttiin kotona, ja illalla lähdettiin hakemaan Anttia lentokentältä. Kentällä jouduttiin kävelemään remontin takia sisällä aika pitkä matka, ja siinä riittikin pikkupojalle ihmeteltävää. Alkuun perässä vedettävät matkalaukut ja kärryt jännittivät, mutta reipastui nopeasti ja totesi pyörillä kulkevat härvelit vaarattomiksi. Ihmisvilinää Hukka ei juurikaan ihmetellyt, mutta selvästi reagoi siihen, kun ihmiset korottavat ääntään. Muutamat kovaäänisemmät ihmisjoukot jäätiin katselemaan nameja syöden, ettei säikkyisi.

Sunnuntaina aamupäivällä meille tuli kotiin ystäviäni brunssille. Mukana kyläilemässä oli myös bc uros Rho. Alkuun Hukka taas hieman jännitti vierasta koiraa, mutta sopeutui nopeasti ja sitten koittikin jo roikkua Rhon hännässä. Iltapäivällä käytiin Talissa tottiskentällä ampumassa ja leikkimässä Hukan kanssa. Laukauksiin ei reagoinut mitenkään, luoksetulossa pinkoi hurjaa vauhtia ja leikki kivasti. Kahden lelun leikissä arvottaa jonkin verran leluja, eikä suostu vaihtamaan "huonompaan" leluun. Täytyy olla siis tarkkana, että lelut olisivat samanlaisia.

Tänään aamupäivällä lähdettiin kaupunkiseikkailulle kahdestaan Hukan kanssa. Mentiin ensin bussilla Sörnäisiin, siellä pyörittiin hetki ja ihmeteltiin kaupungin menoa, ja tultiin sitten takaisin metrolla Siilitien kautta. Bussissa Hukka matkusti nyt jo lattialla, eikä jännitä enää yhtään. Päin vastoin, bussissa alkoi olo käydä tylsäksi, ja alkoi vaatimaan nameja haukkumalla :D Sörnäisissä riitti ihmeteltävää, kun oli rakennustyömaata, kauppoja, baareja, pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia ja hirveästi kaikenlaista roskaa maassa. Käveltiin tovi pienessä puistikossa, jotta Hukka suostuisi käymään pissalla ennen kotimatkaa, mutta ei kyllä millään meinannut malttaa, oli niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Metroaseman portaat olivat hieman omituiset, mutta tuli sitten kuitenkin hetken ihmettelyn jälkeen ne itse alas. Metroasemalla liikkui reippaasti ja ainoa, mikä jännitti, oli liukuportaat. Metroja katseltiin hetki, ennen kun hypättiin kyytiin, niistä Hukka ei oikein tuumannut mitään, oli tosi reipas. Metroon ja sieltä ulos käveli ihan omin jaloin. Bussissa kotimatkalla oli jo sen verran väsynyt, että kävi heti nukkumaan.


Reipas pikku-Hukka ekaa kertaa metrossa
kotimatkalla bussissa nukutti jo
Hukan suhtautuminen uusiin juttuihin noudattaa nyt aikalailla samaa kaavaa kaikessa. Alkuun sitä jännittää kaikki uusi, mutta tottuu hetkessä ja sitten onkin tosi reipas. Jännittäviä "kohteita" kuten busseja, metroja,  moottoripyöriä, rähiseviä koiria jne ollaan nyt ensialkuun hetki katseltu yhdessä etäältä niin, että olen kyykyssä Hukan vieressä ja syöttelen sille nameja, kun katsoo kohdetta. Sitten, kun rentoutuu, niin jatketaan matkaa ja uusi asia on Hukan mielestä jo ihan normaali. Vieraita koiria varoo aluksi, mutta nopeasti niidenkin kanssa reipastuu kun saa mennä omaan tahtiinsa tutustumaan.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Hukka 8 viikkoa

Hukka on ollut meillä nyt viikon. Se reipastuu koko ajan päivä päivältä enemmän, ja välillä on jo melkoinen riiviö. Keskiviikkona ja torstaina Hukka pääsi/joutui tulemaan mukaan töihin - siellä oli reipas ja pusutteli ruokatunnilla kollegoita, hoitajia ja opiskelijoita. Joutui olemaan muutamaan kertaan noin 4h ajan yksin, siinä ajassa ei ollut tehnyt pissoja tai kakkoja koppiinsa eikä myöskään tuhonnut mitään. Kaikenlaista rajoittamista se kyllä protestoi kovaan ääneen. Kotona olen muutamaan kertaan jättänyt sen aitaukseen tai sulkenut hetkeksi kevythäkkiin, ja sen kyllä kuulee naapuritkin. Olen odottanut siihen asti, että hiljenee ja rauhoittuu, ennen kuin päästän pois, mutta on kyllä selvästi sinnikkäämpi tässä kuin äitinsä oli pienenä.

Hukka 8 viikkoa, 5,4kg ja 32cm

Mitään oikeita treenejä tai minkään tehtävän opetusta en ole vielä aloittanut. Olen pariin kertaan naksutellut Hukalle ruuan yhteydessä, jotta yhdistäisi naksuttimen äänen namiin. Samalla olen katsonut, jos tarjoaisi katsekontaktia, ja palkannut siitä. Vielä en kyllä voi sanoa, että olisi tajunnut kunnolla katsekontaktia, katselee välillä myös ihan muualle. Ruuan suhteen Hukka on aivan sikamaisen ahne ja suorastaan sekoaa kun ruokakuppi on näkyvillä. Olen vaatinut sitä rauhoittumaan ennen kun saa luvan syödä, ajatuksena, jos vaikka istuisi hiljaa ja pitäisi kontaktia, mutta siihen asti ei olla kyllä vielä päästy. Edelleen ruokakupin nähdessään se loikkii ilmaan ja huutaa/vinkuu. Myös aitauksesta poistuttaessa olen vaatinut Hukkaa rauhoittumaan, ennen kun avaan portin. Tämä toimii paremmin kuin ruokakupilla odottaminen.




Ulkona olen koittanut totuttaa Hukkaa läheisen futiskentän ääniin. Niitä Hukka vaikuttaa edelleen pelkäävän, ja siellä kieltämättä onkin kyllä sen verran villiä menoa välillä, että joudun itsekin miettimään, ollaanko Helsingissä vai jossakin viidakossa. Eilen käytiin illalla istuskelemassa kentän laidalla ja syöttelin Hukalle sen iltaruuan siellä. Palkkasin joka kerta, kun Hukka vain rauhallisesti katsoi kentän suuntaan. Hukka tuntui selvästi rentoutuvan, ja ruuan jälkeen roikkuikin jo lahkeissa, kun käveltiin kentän laidalla.

Eilen käytiin vanhan agility-treenikaverini luona Hukan kanssa kyläilemässä ja tutustumassa lapsiin. Fisuhan ei pidä lapsista, mikä todennäköisesti johtuu siitä, ettei Fisulla ole ollut oikeastaan mitään hyviä kokemuksia lapsista nuorena. Sen sijaan se on useaan kertaan säikähtänyt koiriin tottumattomia ja terävän koiran silmiin omituisesti käyttäytyviä lapsia. Hukan kanssa en halua tehdä samaa virhettä, joten nyt panostan mahdollisimman hyvin sosiaalistamisvaiheeseen. Aluksi Hukka oli hiukan ihmeissään lapsista, tervehti kyllä iloisesti mutta väisti sitten jos koki lapset liian tungetteleviksi. Vajaan parin tunnin aikana se kuitenkin rentoutui selvästi, ja olisi kovin mielellään jäänyt pihalle leikkimään lasten kanssa.

Tänään käytiin korkkaamassa kevään paimennuskausi Pukkilassa Fisun kanssa. Otin kaksi lyhyttä kierrosta suht ison lauman kanssa, muistuteltiin ihan vaan perusasioita, eli flänkkejä ja ajoa. Hakuja en viitsinyt ottaa, kun ei ole vielä pohjakunto sillä tasolla että kauheasti haluaisin sitä juoksuttaa. Fisulla oli hyvin muistissa lammasjutut talven jäljiltä, toki se vähän yritti taas luistella alkuun flänkeillä ahtaaksi ja ajossa tempo olisi voinut olla rauhallisempi, mutta oikein hyvältä näytti tilanteeseen nähden. Tokalla kierroksella muistuteltiin pitkästä aikaa pillikäskyjä, ne on pakko ottaa nyt toden teolla treenin alle. Fisu osaa kohtalaisen hyvin pillillä "aja" ja "maahan", mutta ei kumpaakaan flänkkiä. En oikein edes muista, mitkä käskyt olin ajatellut ottaa suunnille, mutta eipä sillä ole väliä, kun ei Fisukaan niitä muista. Hukkakin pääsi pellon laidalle pyörähtämään, katseli kyllä lampaita mutta eipä tainnut niistä vielä mitään ymmärtää.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Lauma kasassa

Maanantaina hain Fisunkin kotiin, eli nyt mulla on taas kolme koiraa puolen vuoden tauon jälkeen. Maanantaina käytiin Fisun haun yhteydessä Tiian kanssa lenkillä Pirkkolassa, Hukka pääsi treffaamaan Nova-tolleria. Alkuun vähän jännitti isompi ja innokas noutajapoika, mutta nopeasti Hukka tutustui ja sitten olikin melkoinen riiviö, haukkui ja koitti repiä Novaa karvoista. Onneksi Nova oli super kiltti ja kärsivällinen pennun kanssa.

Tässä aivan ihania Tiian ottamia kuvia supersöpöstä pikku-Hukasta <3







Maanantaina käytiin myös Fisun kanssa fyssarilla tsekkauttamassa kropan tilanne mammaloman jäljiltä. Fisuhan on laihtunut kovasti imetyksen myötä ja lihasmassaakin kadonnut reilusti. Fisu painoi vain 14,8kg eli 1,5kg puuttuu normaalipainosta :( Kroppa oli kuitenkin kohtalaisen hyvässä kunnossa, pieniä jumeja selässä mutta muuten varsin ok. Saatiin nyt ohjeet kuntoutuksen aloittamiseen, toivottavasti toipuminen lähtee hyvin käyntiin ja Fisu saa äkkiä taas lihaa luiden ympärille.

Hukkaa olen koittanut nyt sosiaalistaa ahkerasti. Kotiympäristössä Hukka liikkuu jo tosi reippaasti, ja tuntuu reipastuvan vaan koko ajan lisää. Kulkee nyt jo täysin ongelmitta rappukäytävässä, tulee hissiin innokkaasti, ei pelkää autoja eikä busseja eikä muitakaan lähialueen ärsykkeitä. Eilen käytiin ensimmäistä kertaa bussiajelulla Biokeskuksella, ja siellä hetki ihmeteltiin yliopistokampuksen menoa. Bussiin kannoin Hukan sisään ja pidin siellä sylissä, hetkeksi laskin vain lattialle bussin ollessa paikallaan. Bussissa Hukkaa selvästi jännitti, mutta söi kuitenkin innokkasti nameja siitä huolimatta. Edelleen Hukka säikkyy milloin mitäkin, viimeisimmäksi pelkäsi hirnuvaa hevosta jota lastattiin työpaikan pihalla. Se kuitenkin ottaa tosi kivasti tukea sekä vanhemmilta koirilta että myös ihmiseltä ja palautuu välittömästi. Aika näyttää, jäävätkö pelkoreaktiot pois sosiaalistumisen myötä vai jääkö sille jotain arkuuksia.

Eilen iltapäivällä treffattiin Hukan siskoa Trendiä Talissa. Yhteiset jutut sisaruksilla löytyivät heti, mutta välillä meno oli kyllä melkoista rähinää :D Hukka näytti aivan norsulta pieneen ja siroon Trendiin verrattuna, ja oli kyllä myös huomattavasti siskoaan kömpelömpi. Samalla "treenattiin" pentujen kanssa, eli leikitin hetken Hukkaa kahdella lelulla, sitten tehtiin yksi pentuluoksetulo ja lopuksi ammutiin Hukan syödessä. Hukka leikkii tosi kivasti, se taistelee keskittyneesti eikä sillä ole ongelmaa vaihtaa lelua. Luoksetulossa se viilettää kovaa vauhtia ja nyt ei reagoinut mitenkään laukauksiin.

Hukka ja Trendi

Kalojen perhettä on ollut hauska seurata kotona. Fisu on selvästi innoissaan, kun sillä on vihdoin oma pieni ruskea sidekick, joka jaksaa touhuta sen kanssa! Fisu leikittää pentua tosi kivasti, mitä nyt välillä yrittää käydä tökkimässä nukkuvaa Hukkaa hereille kun äitikalaa leikityttää :D Hukka yrittää edelleen imeä Fisulta maitoa, ja heikkoina hetkinä Fisu sen sallii. Sen suhteen olen joutunut itse olemaan tarkkana, jotta maidontulo oikeasti loppuisi.

Fisun kanssa ollaan jo aloiteltu varovasti treenejä. Kevään ensimmäinen jälki tehtiin jo viime viikolla Fisun ollessa vielä kasvattajien luona. Kävin tallomassa kasvattajien lähimetsään jäljen samalla kun olin katsomassa pentuja. Jälki oli noin 600m pitkä, 3 keppiä, 5 kulmaa, janaa ehkä 5-10m, vanheni 2h. Fisulla oli intoa enemmän kuin tarkkuutta, janalla sinkosi taas viime syksyn tapaan jonnekin ja nosti jäljen ilmavainulla melkoisten mutkien kautta. Jäljesti aika suurpiirteisesti, seilasi ja pyöri paljon, kulmissa meni jonkun verran yli. Kaikki kepit se kuitenkin nosti ja selvitti jäljen ihan kelvollisesti. Tokoa ollaan "treenattu" kahdesti, oikeasti vailla mitään suunnitelmaa tai tavotteita, ihan vaan pahimpien höyryjen purkamiseksi jotain puuhasteltu. Fisu on juossut pariin kertaan ruutuun, tehnyt jokusen eteenmenon lelulle, juossut merkin takana olevalle pallolle, tehnyt ihan lyhyeltä matkalta luoksetuloa käsikosketukseen ja seurannut pieniä pätkiä. Fisu on, kuten arvata saattaa, aika hurjana tälläisen tauon jälkeen, ja jonkun aikaa on pakko vain höntsäillä, ennen kun voi alkaa kunnolla treenaamaan. Mitään fyysisesti raskaampia juttuja, kuten kiertoa tai stoppeja tai hyppyjä, en ole vielä ottanut, kasvatetaan rauhassa kuntoa ensin. Toistomäärätkin ovat varsin maltillisia, treenit ovat kestäneet ehkä max 10min.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Poikien juttuja

Hukka on ollut nyt kotona vajaat kaksi vuorokautta. Niin hauskaa päästä tutustumaan uuteen ja erilaiseen tyyppiin!

Tässä Hukan ensimmäinen oma video


Pieni poikakoira on varsin hurmaava tapaus. Siitä löytyy samanlainen kiltti pentu -vaihde kuin Fisusta, kotona se osaa olla rauhallinen ja hiljainen, makoilee pedissä nakertelemassa lelujaan ja tutkii paikkoja uteliaana, mutta mitään tuhoa se ei ole vielä saanut aikaan. Toki se saa myös hepuleita ja kirmaa huoneesta toiseen, ja aitaukseen vangitsemista se protestoi varsin kuuluvasti. Kaikki tarpeet on tehty ulos toistaiseksi. Sisällä se on ollut koko ajan tosi reipas, viilettää yksinään ympäri asuntoa ja tonkii lelulaatikkoa. Se leikkii selvästi paremmin kuin äitinsä samassa iässä, ravistaa ja taistelee hyvällä otteella siinä missä Fisun kanssa leikkiin sai panostaa aika paljon ensimmäisten kuukausien ajan. En tiedä uskaltaako tätä vielä sanoa ääneen, mutta se myös on tuonut lelua mulle pariin kertaan! Fisun kanssa lelun omiminen on ollu alusta asti todella sitkeä ja ärsyttävä ominaisuus, ja edelleen se häiritsee treenejä.

Ulkona Hukkaa jännittää monikin asia. En muista, että Fisua olisi pelottanut pentuna oikeastaan mikään, tässä suhteessa Hukka on täysin päinvastainen. Ensimmäisenä iltana pelkäsi ohi ajavia busseja, kadulla mekastavaa teini-laumaa, lähipubista kadulle vaeltavia känniläisiä, jalkapallokentällä huutavia ja juoksevia miehiä, ulko-oven edessä olevaa ritilää, hissin liikkuvaa lattiaa jne. Uskalsi liikkua rennosti vasta, kun päästiin lähimetsään kauemmas tiestä ja metelöivistä ihmisistä. Eilen aamupäivällä, kun metelöiviä teinejä ja känniläisiä ei ollut, liikkui jo selvästi reippaammin pihalla. Eilen hain myös Stepin äidin luota hoidosta, jotta saisin Hukalle hyvän ja järkevän aikuisen koiran roolimalliksi ja tueksi. Hukan mielestä Step on tosi siisti tyyppi, Stepin mielestä Hukka on ällöttävä ja se todellakin myös kertoo mielipiteensä pennulle. Siitä huolimatta Hukka ottaa tosi kivasti tukea Stepistä ja liikkuu sen kanssa ulkona huomattavasti rohkeammin kuin yksin. Stepin vanavedessä se tulee nyt jo täysin ongelmitta pelottavan ritilän yli rappukäytävään, busseihin reagoi vain hyvin pienesti ja jalkapallokentän lähellä liikkui jo varsin reippaasti. Hissi on edelleen pelottava, mutta sinnekin saan nyt houkuteltua Hukan namien avustuksella, jos Step on mukana.

Autoilusta Hukka ei edelleenkään tykkää. Ollaan autoiltu kotimatkan jälkeen kertaalleen äidin luo ja sieltä kaupan kautta kotiin, ja tänään tottiskentälle ja takaisin. Se huutaa autossa melkolailla koko ajan, vain muutamalla matkalla se on ehtinyt rauhoittumaan ennen kun ollaan perillä. Autoon jäädessään se jää huutamaan, mutta rauhoittuu kyllä nopeasti nukkumaan. Autoa kohti käveltäessä se haraa vastaan, eli on selvästi yhdistänyt auton epämiellyttäväksi paikaksi. Tätä onneksi tulee ihan pakostikin treenattua, sen verran paljon käydään autolla eri paikoissa.

Tänään käytiin Hukan ekoissa "treeneissä" Viilarintien tottiskentällä. Kentällä oli samaan aikaan menossa joku pelastuskoirapuolen koe, eli siellä oli enemmänkin porukkaa. Hukka treffasi sukulaispoikansa Janan, joka aluksi oli pelottava, mutta hetkessä osoittautui todella siistiksi Hukan mielestä. Käytiin kahteen otteeseen kentällä leikkimässä, ja leikin ohessa syötiin päiväruokaa ja kuunneltiin pari laukausta. Hukka leikki tosi kivasti ja keskittyneesti, taisteli ja jahtasi lelua. Laukauksiin reagoi nostamalla päätä ruokakupista ja katsomalla äänen suuntaan, mutta jatkoi välittömästi syömistä ja sen jälkeen leikki taas rennosti.

Hukka on melkoinen äijä. Eilen päivällä löysi metsästä tyhjän olutpullon, ja siitä riitti iloa pitkäksi aikaa. Illalla puolestaan pikkumies oli raahannut olkkarin lelukorista itseään varmasti kaksi kertaa suuremman pehmolelu-hain omaan petiinsä makuuhuoneeseen, ja siellä se nylkytti lelua... Nää on vissiin nyt näitä poikien juttuja!





perjantai 12. huhtikuuta 2019

Tervetuloa Hukka!

Uusi pentu ja uusi blogi! Tervetuloa siis seuraamaan Fisun, Hukan ja vähän Stepinkin touhuja treeneissä, kisoissa ja arjessa.

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Olen monta kertaa sanonut, että minähän en kyllä ota koskaan uroskoiraa. Vannomatta paras... Tänään Fisun pennut täyttivät 7 viikkoa ja kävin hakemassa Fisun sekä oman pentuni kotiin. Hukkaan meni suunnitelmat siitä, kuinka meille muuttaisi pieni ja sievä Fisun tytär, ja niin siinä vaan kävi että synnyinkotiinsa muutti kalanpoika Hukka.

Autossa Hukka matkusti takapenkillä häkissä, ja sitä se ei kyllä arvostanut. Se huusi aikalailla täyttä kurkkua koko matkan kasvattajien luota äitini pihaan, jonne kävin tiputtamassa Fisun ja Stepin hoitoon pariksi päiväksi. Loppumatkan se vikisi enää satunnaisesti. Parkkipaikalla laitoin pennulle hihnan kaulaan ja lähdettiin käppäilemään kotia kohti. Hihna häiritsi aika tavalla, joten kannoin pentua osan matkasta ja käytiin lähimetsän kautta pissalla. Metsässä päästin pennun irti ja Hukka teki hienosti pisut ja siitä jatkettiin taas sylikyydillä kotiin. Rappukäytävässä laskin sen maahan ja annoin sen tutkia paikkoja vapaana. Lähti heti liikenteeseen ja juoksenteli rappukäytävässä reippaana. Häntä sentään vähän laski, ja liikkui enemmänkin varovaisen uteliaan näköisenä kuin sellaisella ilmeellä mitä tutuissa paikoissa. Hissiin asteli omin jaloin ja samaten ulos sieltä. Kotiovestakin marssi sisään ja ilmeisesti hajumaailma oli tuttu, koska sisällä liikkui heti todella reippaasti ja juoksi häntä pystyssä pitkin asuntoa. Ruokaa ahmi hirveällä raivolla (ei varsinaisesti yllätä :D), leikki hieman Fisun pehmolelu-hailla ja sitten kävi nukkumaan.