Hukka 8 viikkoa

Hukka on ollut meillä nyt viikon. Se reipastuu koko ajan päivä päivältä enemmän, ja välillä on jo melkoinen riiviö. Keskiviikkona ja torstaina Hukka pääsi/joutui tulemaan mukaan töihin - siellä oli reipas ja pusutteli ruokatunnilla kollegoita, hoitajia ja opiskelijoita. Joutui olemaan muutamaan kertaan noin 4h ajan yksin, siinä ajassa ei ollut tehnyt pissoja tai kakkoja koppiinsa eikä myöskään tuhonnut mitään. Kaikenlaista rajoittamista se kyllä protestoi kovaan ääneen. Kotona olen muutamaan kertaan jättänyt sen aitaukseen tai sulkenut hetkeksi kevythäkkiin, ja sen kyllä kuulee naapuritkin. Olen odottanut siihen asti, että hiljenee ja rauhoittuu, ennen kuin päästän pois, mutta on kyllä selvästi sinnikkäämpi tässä kuin äitinsä oli pienenä.

Hukka 8 viikkoa, 5,4kg ja 32cm

Mitään oikeita treenejä tai minkään tehtävän opetusta en ole vielä aloittanut. Olen pariin kertaan naksutellut Hukalle ruuan yhteydessä, jotta yhdistäisi naksuttimen äänen namiin. Samalla olen katsonut, jos tarjoaisi katsekontaktia, ja palkannut siitä. Vielä en kyllä voi sanoa, että olisi tajunnut kunnolla katsekontaktia, katselee välillä myös ihan muualle. Ruuan suhteen Hukka on aivan sikamaisen ahne ja suorastaan sekoaa kun ruokakuppi on näkyvillä. Olen vaatinut sitä rauhoittumaan ennen kun saa luvan syödä, ajatuksena, jos vaikka istuisi hiljaa ja pitäisi kontaktia, mutta siihen asti ei olla kyllä vielä päästy. Edelleen ruokakupin nähdessään se loikkii ilmaan ja huutaa/vinkuu. Myös aitauksesta poistuttaessa olen vaatinut Hukkaa rauhoittumaan, ennen kun avaan portin. Tämä toimii paremmin kuin ruokakupilla odottaminen.

Ulkona olen koittanut totuttaa Hukkaa läheisen futiskentän ääniin. Niitä Hukka vaikuttaa edelleen pelkäävän, ja siellä kieltämättä onkin kyllä sen verran villiä menoa välillä, että joudun itsekin miettimään, ollaanko Helsingissä vai jossakin viidakossa. Eilen käytiin illalla istuskelemassa kentän laidalla ja syöttelin Hukalle sen iltaruuan siellä. Palkkasin joka kerta, kun Hukka vain rauhallisesti katsoi kentän suuntaan. Hukka tuntui selvästi rentoutuvan, ja ruuan jälkeen roikkuikin jo lahkeissa, kun käveltiin kentän laidalla.

Eilen käytiin vanhan agility-treenikaverini luona Hukan kanssa kyläilemässä ja tutustumassa lapsiin. Fisuhan ei pidä lapsista, mikä todennäköisesti johtuu siitä, ettei Fisulla ole ollut oikeastaan mitään hyviä kokemuksia lapsista nuorena. Sen sijaan se on useaan kertaan säikähtänyt koiriin tottumattomia ja terävän koiran silmiin omituisesti käyttäytyviä lapsia. Hukan kanssa en halua tehdä samaa virhettä, joten nyt panostan mahdollisimman hyvin sosiaalistamisvaiheeseen. Aluksi Hukka oli hiukan ihmeissään lapsista, tervehti kyllä iloisesti mutta väisti sitten jos koki lapset liian tungetteleviksi. Vajaan parin tunnin aikana se kuitenkin rentoutui selvästi, ja olisi kovin mielellään jäänyt pihalle leikkimään lasten kanssa.

Tänään käytiin korkkaamassa kevään paimennuskausi Pukkilassa Fisun kanssa. Otin kaksi lyhyttä kierrosta suht ison lauman kanssa, muistuteltiin ihan vaan perusasioita, eli flänkkejä ja ajoa. Hakuja en viitsinyt ottaa, kun ei ole vielä pohjakunto sillä tasolla että kauheasti haluaisin sitä juoksuttaa. Fisulla oli hyvin muistissa lammasjutut talven jäljiltä, toki se vähän yritti taas luistella alkuun flänkeillä ahtaaksi ja ajossa tempo olisi voinut olla rauhallisempi, mutta oikein hyvältä näytti tilanteeseen nähden. Tokalla kierroksella muistuteltiin pitkästä aikaa pillikäskyjä, ne on pakko ottaa nyt toden teolla treenin alle. Fisu osaa kohtalaisen hyvin pillillä "aja" ja "maahan", mutta ei kumpaakaan flänkkiä. En oikein edes muista, mitkä käskyt olin ajatellut ottaa suunnille, mutta eipä sillä ole väliä, kun ei Fisukaan niitä muista. Hukkakin pääsi pellon laidalle pyörähtämään, katseli kyllä lampaita mutta eipä tainnut niistä vielä mitään ymmärtää.