Tässä Hukan ensimmäinen oma video
Pieni poikakoira on varsin hurmaava tapaus. Siitä löytyy samanlainen kiltti pentu -vaihde kuin Fisusta, kotona se osaa olla rauhallinen ja hiljainen, makoilee pedissä nakertelemassa lelujaan ja tutkii paikkoja uteliaana, mutta mitään tuhoa se ei ole vielä saanut aikaan. Toki se saa myös hepuleita ja kirmaa huoneesta toiseen, ja aitaukseen vangitsemista se protestoi varsin kuuluvasti. Kaikki tarpeet on tehty ulos toistaiseksi. Sisällä se on ollut koko ajan tosi reipas, viilettää yksinään ympäri asuntoa ja tonkii lelulaatikkoa. Se leikkii selvästi paremmin kuin äitinsä samassa iässä, ravistaa ja taistelee hyvällä otteella siinä missä Fisun kanssa leikkiin sai panostaa aika paljon ensimmäisten kuukausien ajan. En tiedä uskaltaako tätä vielä sanoa ääneen, mutta se myös on tuonut lelua mulle pariin kertaan! Fisun kanssa lelun omiminen on ollu alusta asti todella sitkeä ja ärsyttävä ominaisuus, ja edelleen se häiritsee treenejä.
Ulkona Hukkaa jännittää monikin asia. En muista, että Fisua olisi pelottanut pentuna oikeastaan mikään, tässä suhteessa Hukka on täysin päinvastainen. Ensimmäisenä iltana pelkäsi ohi ajavia busseja, kadulla mekastavaa teini-laumaa, lähipubista kadulle vaeltavia känniläisiä, jalkapallokentällä huutavia ja juoksevia miehiä, ulko-oven edessä olevaa ritilää, hissin liikkuvaa lattiaa jne. Uskalsi liikkua rennosti vasta, kun päästiin lähimetsään kauemmas tiestä ja metelöivistä ihmisistä. Eilen aamupäivällä, kun metelöiviä teinejä ja känniläisiä ei ollut, liikkui jo selvästi reippaammin pihalla. Eilen hain myös Stepin äidin luota hoidosta, jotta saisin Hukalle hyvän ja järkevän aikuisen koiran roolimalliksi ja tueksi. Hukan mielestä Step on tosi siisti tyyppi, Stepin mielestä Hukka on ällöttävä ja se todellakin myös kertoo mielipiteensä pennulle. Siitä huolimatta Hukka ottaa tosi kivasti tukea Stepistä ja liikkuu sen kanssa ulkona huomattavasti rohkeammin kuin yksin. Stepin vanavedessä se tulee nyt jo täysin ongelmitta pelottavan ritilän yli rappukäytävään, busseihin reagoi vain hyvin pienesti ja jalkapallokentän lähellä liikkui jo varsin reippaasti. Hissi on edelleen pelottava, mutta sinnekin saan nyt houkuteltua Hukan namien avustuksella, jos Step on mukana.
Autoilusta Hukka ei edelleenkään tykkää. Ollaan autoiltu kotimatkan jälkeen kertaalleen äidin luo ja sieltä kaupan kautta kotiin, ja tänään tottiskentälle ja takaisin. Se huutaa autossa melkolailla koko ajan, vain muutamalla matkalla se on ehtinyt rauhoittumaan ennen kun ollaan perillä. Autoon jäädessään se jää huutamaan, mutta rauhoittuu kyllä nopeasti nukkumaan. Autoa kohti käveltäessä se haraa vastaan, eli on selvästi yhdistänyt auton epämiellyttäväksi paikaksi. Tätä onneksi tulee ihan pakostikin treenattua, sen verran paljon käydään autolla eri paikoissa.
Tänään käytiin Hukan ekoissa "treeneissä" Viilarintien tottiskentällä. Kentällä oli samaan aikaan menossa joku pelastuskoirapuolen koe, eli siellä oli enemmänkin porukkaa. Hukka treffasi sukulaispoikansa Janan, joka aluksi oli pelottava, mutta hetkessä osoittautui todella siistiksi Hukan mielestä. Käytiin kahteen otteeseen kentällä leikkimässä, ja leikin ohessa syötiin päiväruokaa ja kuunneltiin pari laukausta. Hukka leikki tosi kivasti ja keskittyneesti, taisteli ja jahtasi lelua. Laukauksiin reagoi nostamalla päätä ruokakupista ja katsomalla äänen suuntaan, mutta jatkoi välittömästi syömistä ja sen jälkeen leikki taas rennosti.
Hukka on melkoinen äijä. Eilen päivällä löysi metsästä tyhjän olutpullon, ja siitä riitti iloa pitkäksi aikaa. Illalla puolestaan pikkumies oli raahannut olkkarin lelukorista itseään varmasti kaksi kertaa suuremman pehmolelu-hain omaan petiinsä makuuhuoneeseen, ja siellä se nylkytti lelua... Nää on vissiin nyt näitä poikien juttuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti