Kesäpäiv(i)ä Kangasalla

 Alkukesään on mahtunut niin paljon kaikenlaista, ettei ole ehtinyt blogia pahemmin päivittämään. Touko-kesäkuun vaihde kului intensiivisesti tokon parissa, kun kisattiin 3 viikon aikana neljä tokon karsintakoetta Fisun kanssa. Fisu suoritti kaikki kokeet varsin tasaisella työskentelyllä, Tampereelta molempina päivinä pieniä virheitä (lauantaina paikkiksen maahanmenoon tuplakäsky, sunnuntaina kierrossa seisoi istumisen) mutta täsmälleen samat pisteet, eli 1-tulos 285p. Seinäjoella selvittiin ilman varsinaisia liikevirheitä ja pisteitä vähän enemmän, 294p. Vaikka en tykkää yhtään kisata näin tiheästi, eikä Fisullekaan tälläinen tahti oikein sovi, olen silti ihan tosi tyytyväinen siihen, miten pystyttiin selviämään kaikista kokeista enemmän tai vähemmän kunnialla. Tällä tulostasolla Fisu lunasti ansaitusti paikkansa kolmansiin MM-kisoihinsa, eli elokuussa lähdemme Sveitsiin!

Tokokisojen oheella käytiin kesälomareissulla pohjoisessa, eli Seinäjoen karsinnasta jatkoimme matkaa Oulun kautta Rovaniemelle, ja lomailimme siellä muutaman päivän. Mukana reissussa olivat vain Fisu ja Hukka, koska Stepille pitkät autossa istumiset ja päiväretket uusissa maisemissa olisivat olleet liian rankkoja. Step puolestaan lomaili äitini kanssa Ruokolahdella, ja sai nauttia järvessä uimisesta ja laiturilla hengailusta.

Step 13,5v

Kesälomareissun jälkeen päästiin muuttohommiin, eli muutettiin Kangasalan puolelle ihanaan taloon metsän laitaan, ja vihdoin ja viimein meillä on kunnollinen piha! Lähiviikot onkin sitten puuhattu enimmäkseen kotihommia, purettu tavaraa ja laitettu pihaa. Fisulle pidin parin viikon lepotauon tokosta ennen kuin aloitimme liikkeiden kokoamisen seuraavaa koitosta eli toko-SM:iä varten. 

Toko-SM:iä ajatellen olemme käyneet Fisun kanssa parit kehätreenit Tamskilaisten kanssa porukalla ja treenailleet muutenkin pääasiassa ulkona nurmella. Periaatteessa Fisulla on liikkeet ihan ok mallilla ja mielentila on ollut aika hyvä, mutta suurena ja todella ikävänä ongelmana lähes kaikissa treeneissä on olleet pörriäiset. Ulkona nurmikentillä niitä riittää, ja erityisesti rauhallisissa liikkeissä (kaukot, paikallaolot) pörräävät ampparit, kimalaiset ja paarmat häiritsevät Fisua todella paljon. Kyse ei ole mistään pienestä ärsytyksestä tai pörriäisten napsimisesta, vaan Fisu ihan oikeasti PELKÄÄ kaikkia pörrääviä hyönteisiä, eikä todellakaan pysty tekemään töitä jos sen ympärillä pörrää hyönteisiä. On siis jokseenkin todennäköistä, että jos SM-kisakentällä lentelee pörriäisiä, niin Fisu ei pysty tekemään kumpaakaan paikallaoloa eikä kaukoja. Tuntuu tosi kurjalta ylipäätään laittaa Fisua sellaiseen tilanteeseen, josta tiedän, että se ei selviä ja sitä ahdistaa kamalasti. Tällä viikolla olen yrittänyt kaikin keinoin järjestää Fisulle tilanteita, joissa päästään treenaamaan ulkona ilman, että sen tarvitsee ahdistua pörriäisistä. Olemmekin käyneet nyt kolmena aamuna todella aikaisin treenaamassa ennen kun pörriäiset heräävät. 

Hukkakin on saanut treenailla tokojuttuja äitikalan treenien ohella. Toissapäivänä testasin huvikseni sen kanssa tokon avoluokan liikkeet läpi, ja yllättävän hyvältä näytti! Hukalle voisi kyllä alkaa katselemaan vaikka syksylle kisapaikkaa, sen tekeminen on mennyt taas kovasti eteenpäin ja tuntuu, että se voisi selvitä jo kunnialla avosta läpi.

Tokon lisäksi ollaan treenattu ja vähän kisattukin aksaa. Viikko sitten maanantaina Tamsk järjesti snooker-kisat, joihin ilmoitin sekä Hukan että Fisun, Hukan maxeihin ja Fisun pikkumaxeihin. Itse tykkään hurjasti noista games-lajeista, vaikka kokemusta onkin vielä tosi vähän. Molemmille radoille olin miettinyt etukäteen monta hyvää vaihtoehtoa, mutta livenä kentällä estevälit olivatkin niin pitkät, että suurin osa suunnitelmistani olisi ollut liian pitkiä tarjolla olevaan aikaan nähden, joten jouduin miettimään sunnitelmat uusiksi. Sain kuitenkin molemmille radoille mielestäni ihan hyvät suunnitelmat tehtyä, ja pienissä luokissa niillä pääsikin sitten jo pitkälle!

Ekalle radalle suunnitelmani alkuosuudelle Fisun kanssa oli 7-7-7 siten, että A:n ja pituuden väliin jäävä punainen hyppy jätetään käyttämättä. Suunnitelma vaihtui kuitenkin lennossa, koska Fisu pudotti heti ensimmäisen punaisen hypyn riman, ja jouduin siirtymään suoraan seuraavalle punaiselle hypylle, eli maalin vieressä olevalle hypylle. Sain kuitenkin improvisoitua niin, että onnistuimme tekemään suunnitelman 7-7-7, kun tarjolla oli se yksi ylimääräinen punainen hyppy, jonka pystyin suorittamaan keppien jälkeen. Aikaankin olisimme varmaan ehtineet, mutta loppuosuuden 7A putkesta en saanut Fisua jarrutettua, vaan hyppäsi punaisen hypyn ja näin ollen vikat 7p jäi saamatta. Tuloksella 44p Fisu kuitenkin voitti pikkumaxit. 

Hukan alkuosuuden suunnitelma ekalle radalle oli 7-4-7, ja se onnistuikin hienosti. Loppuosuudella kuitenkin mokattiin sama kohta kuin Fisun kanssa, en saanut Hukkaakaan kääntymään tiukasti 7A putkesta ja kun yritin kalastaa sitä niin, ettei menisi samalle hypylle kuin Fisu, Hukka kääntyikin takaisin 7A putkeen keppien sijaan. Eli pisteitä 41, ja sillä maxien 2. sija. 

Tokalle radalle tuntui olevan vaikeampi keksiä hyvää suunnitelmaa johon aika riittäisi, mutta Fisun kanssa päädyin yrittämään 4-7-7. Tämä menikin aikalailla nappiin, ja myös loppuosuus onnistui tosi hienosti, aika riitti helposti ja tuloksella 48p Fisu voitti myös tämän radan.

Hukan kanssa arvelin, että sillä ei riitä alkuosuudessa aika tekemään keppejä kuin kerran, ja epäilin, että loppuosuuden keppikohtakin on sille liian vaikea, joten päädyin tarkoituksella suunnittelemaan sille alkuosuudelta mahdollisimman ison pistesaldon niin, että aika ei tarvitsisi riittääkään loppuosan kepeille asti. Tehtiin siis alkuosuudelta 4-5-6-7. Hukka ylitti tällä radalla kaikki odotukset ja selviytyi varsin haastavista kuvioista aivan superhienosti! Tiukka käännös aalta, 7A-hypyn ohitus ulkokautta ja kaikki keppikulmat onnistui superhienosti! Eikä jäänyt paljosta kiinni, etteikö aika olisi riittänyt jopa niihin loppuosuuden keppeihin jotka Hukka yllättäen osasikin. Hukalle 46 pistettä ja maxien voitto!

Pk-lajeja ollaan touhuiltu vähän vähemmän aktiivisesti. Kertaalleen kävin Hukan kanssa tekemässä vinoestettä Niihaman kentällä, ja siinä hirvi menee aika kivalla tekniikalla ihan luonnostaan. Ei näytä yhtään siltä, että aikoisi tappaa itsensä esteellä, mutta ei myöskään epäröi tai hidastele vaan menee aika rennosti. Tottiksen lisäksi Hukka on tehnyt nyt kaksi jälkeä! Hukkahan ei ole treenannut jälkeä lainkaan ihan pikkupentuaikojen jälkeen, silloin tehtiin muutamia keppi-ilmaisutreenejä. Rovaniemen reissulla ihan huvikseni kokeilin tallata Hukalle ehkä noin 100m pitkän suoran jäljen, johon laitoin 4 keppiä ja annoin vanheta jonkun 20min. En sanonut Hukalle mitään, vein sen vaan jäljen alkupaikkaan ja katsoin mitä tapahtuu. Hukka lähti heti jäljestämään, ekaan keppiin ei reagoinut mutta loput kolme keppiä nosti, ja pysytteli ihan kohtalaisen hyvin jäljellä koko matkan. Toisen jäljen tein eilen, noin 200m pitkä ympyrän muotoinen jälki, jossa taas 4 keppiä ja vanheni 45min. Jälleen Hukalla oli ihan selkä ajatus siitä, mitä jäljellä kuuluu tehdä, se lähti heti työstämään jälkeä, tarkasteli kyllä jonkun verran eikä ole mikään super tarkka, mutta taas nosti 3/4 keppiä ja selvitti jäljen itsenäisesti loppuun! Hukan kanssa mulla ei ole tarkoituksena varsinaisesti edes tähdätä jäljellä kisaamaan, mutta EK:ssa haluaisin sen kanssa kyllä startata joten tehdään jälkeä sen verran, että selviäisi EK-kokeen jälkiosuudesta. Näyttää siltä, että se ei tule olemaan kovin suuri haaste :) 

Uutena juttuna Hukka on päässyt nyt starttaamaan oikeat vepetreenit ihan oikeassa veperyhmässä! Eilen käytiin ekoissa treeneissä. Hukka teki kaksi veneestä hyppyä ja kolme köyden hakua lyhyillä matkoilla. Veneestä hypyssä ekalla epäröi ihan hetken ennen kun hyppäsi, tokalla ponkaisi suoraan reippaasti veteen. Köyden haussa myös alkuun epäröi ihan hiukan, mutta heti tokalla toistolla lähti ihan tosi reippaasti uimaan ja vikalla laitettiin jo ihan pikkuisen vastusta köyteen ja venettä soudettiin Hukan perässä sen tuodessa köyttä rantaan. Eiköhän ainakin nämä kaksi liikettä tule olemaan aika helppoja Hukalle :)

Terveysmurheita on ollut alkukesän aikana kaikkien koirien kanssa. Fisun tokon istumiset huononivat ihan ilmiselvästi Turun karsintojen jälkeen, en meinannut saada sitä treeneissä millään istumaan normaalin napakasti etenkään kierrossa, jäi ihan ihmeelliseen kyykkyasentoon seisomaan. Tampereen karsinnoissa kierron asentona oli sunnuntaina istuminen, ja ekaa kertaa ikinä Fisu jätti sen tekemättä. Varasin sille sitten ajan fyssarille, ja syykin istumishaluttomuuteen löytyi, Fisulla oli koko lantio tosi pahasti jumissa :( Jumeja saatiin onneksi auki, ja nyt istumiset ovat taas palautuneet normaaleiksi. Juhannusta edeltävänä torstaina vuorostaan Stepille puhkesi vestibulaarisyndrooma. Pahinta oireilua kesti kolmisen päivää, ja sen jälkeen tasapaino lähti palautumaan vähitellen. Edelleenkään Step ei ole täysin normaali, enkä tiedä palautuuko se edes normaaliksi, mutta nyt sentään pysyy jo paremmin pystyssä ja pääsee lenkeillä ihan hyvin liikkumaan.

Hukallakin on varmaan jokin paikka jumissa, kun se on alkanut raapimaan itseään molemmista kyljistä ja lantion alueelta. Ensin ajattelin, että sillä on uimisesta jäänyt iho jotenkin likaiseksi tai saanut järvestä jonkun kutisevan taudin, ja pesin sen shampoolla ja tutkin ihon. Kutina ei kuitenkaan helpottanut ja iho itsessään näyttää aivan täysin normaalilta, joten en mitenkään jaksa uskoa, että nyt on kyse mistään ihosairaudesta tai allergiasta, kutinan sijaintikin on tosi outo sellaista ajatellen. Varasin siis Hukallekin ajan ensi viikolle fyssarille, jospa silläkin on selkä jumissa ja oireilee sitä noin.