Kuinka vaikeaa on opettaa koira koskemaan mattoon?

Todella vaikeaa näyttäisi olevan. Eli kyse on Hukan juoksariprojektista. Tässä tilannekatsaus.

Aloitin juoksarien opettamisen jo Hukan ollessa ihan pieni, muutaman kuukauden ikäinen. Katsoin Silvia Trkmanin juoksukontaktien opetus-DVD:n targettimenetelmästä, ja koska systeemi vaikutti järkevältä ja selkeältä, päätin edetä sen mukaan. Aloitin harjoitukset sisällä naksuttelemalla mattoon koskemisesta niin, että matto oli edessäni ja Hukka kulki maton läpi, palkaksi heitin sille namin menosuuntaan sen koskettua mattoon. Hukka hoksasi tehtävän melko nopeasti ja tarjosi hyvällä prosentilla osumia. Hukka suoritti tehtävää hyvin rauhallisessa viretilassa kävellen, joten osumia tuli kyllä, mutta koska askellajina oli käynti, osui mattoon useinmiten yksi etujalka ja yksi takajalka, ei koskaan molemmat takajalat. Siirsin muutamien harjoituskertojen jälkeen treenit ulos ja lisäsin matkaa, mutta edelleen Hukka suoritti kaikki treenit kävellen, enkä saanut sellaisia osumia mattoon, kuin olisin halunnut.

Maton esittelyn jälkeen siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli tiukkoihin käännöksiin matolta. Koitin opettaa Hukalle parempia osumia nostamalla maton pienelle korokkeelle, jotta Hukalle tulisi ajatus "hyppää matolle ja sieltä alas", jolloin sen olisi pakko ottaa edes jonkin asteinen laukka-askel ja kriteeri mattoon osumisesta olisi selkeämpi. Yritin myös ottaa palkkauksessa avuksi namiautomaatin, jotta saisin fokusta pois itsestäni ja paremmin kohteeseen. Namiautomaatin kanssa treenit eivät kuitenkaan sujuneet oikein toivotulla tavalla. Hukka oli tosi pahasti kiinni namimaatissa, ja itse tehtävään keskittyminen kärsi ja välillä Hukka suvereenisti ohitti koko maton kiirehtiessään namimaatille. Myöskään vauhtia ei tullut lainkaan lisää ja namiautomaatilta poispäin matolle meneminen oli todella hidasta. Samoihin aikoihin Hukalla myös todettiin olkanivelen OCD ja se joutui sairaslomalle.

Hukan ensimmäisiä videoituja juoksaritreenejä korokkeella olevan maton ja namimaatin kanssa.

Juoksariprojekti oli jäissä oikeastaan elokuusta tammikuun loppuun. Kun olkapään tilanne alkoi vaikuttaa hyvältä ja Hukka sai liikkua enemmän, palasimme taas juoksaritreenien pariin. Aloitin taas maton esittelystä, koska oletin Hukan unohtaneen aikalailla kaiken kesällä oppimansa. Tehtiin treenejä samalla asetelmalla kuin pienenä, eli matto oli poikittain edessäni ja Hukka juoksi edestakaisin maton yli heitetyltä namilta toiselle. Suoritus oli hyvin samanalainen kuin kesällä, eli Hukka osui kyllä mattoon, mutta kun askellajina on käynti/ravi, niin osumat eivät ole sellaisia, kuin pitäisi, eli Hukka ei osu mattoon ikinä molemmilla takajaloilla, vaan yhdellä etujalalla ja/tai yhdellä takajalalla. Koska koroketta kokeilin jo aiemmin eikä silläkään tuntunut tulevan selkeää edistymistä, vaihdoin apukeinoksi laatikon. Opetin Hukalle laatikkotempun, eli se menee seisomaan pahvilaatikkoon kaikki jalat laatikon sisällä, ja laatikon pohjalla oli meidän juoksarimatto. Laatikkotempun idean Hukka oppi helposti, ja laatikon (muutosta yli jäänyt banaanilaatikko) reunoja matalammaksi leikkaamalla pystyin ottamaan mukaan laatikkoon menon ja sieltä poistumisen ilman, että täytyy hirveästi nostella jalkoja. Jatkoimme treenejä laatikon kanssa samalla asetelmalla kuin pelkällä matolla, ja aina välillä testasin muutaman laatikon kanssa tehdyn toiston jälkeen, josko Hukka yleistäisi tehtävän matolle. Laatikon kanssa treenit vaikuttivatkin edistyvän melko hyvin, ainakin selvästi paremmin kuin millään muulla tavalla tähän asti. Enimmäkseen tehtiin suoria lähestymisiä laatikolle ja sieltä pois, ja välillä koitin vaihtaa palkkaa namista heitettyyn leluun, jotta saisin vauhtia mukaan. Vähitellen ravi alkoikin muuttumaan hitaaksi laukaksi ainakin muutaman toiston ajaksi, ja kriteeri laatikkoon osumisesta takajaloilla tuntui olevan melko selvä. Otin myös joka treeniin mukaan muutaman toiston verran tiukkoja käännöksiä, mutta pian huomasin, että käännökset hidastavat nopeasti vaivalla mukaan saatua vauhtia ja huonontavat fokusta alustaan, ja niitä ei kärsi tehdä kovin montaa toistoa yhden treenin aikana. Silvian videon ohjeista poiketen ei siis edetty vielä tässä vaiheessa seuraavaan askeleeseen, vaan koitin vahvistaa vielä parempia osumia alustaan ja parempaa vauhtia (=laukkaa). Samaan aikaan vähitellen madalsin laatikon reunoja leikkaamalla, jotta saisin jossain vaiheessa laatikon häivytettyä. Treenit etenivät jotenkuten, ja lopulta, kun laatikon reunoista oli enää pari senttiä jäljellä, aloin ottamaan enemmän toistoja pelkällä matolla. Tein alkuun aina muutaman toiston laatikolla, sen jälkeen ilman, ja lopuksi muistutukseksi ehkä vielä jokusen laatikon kanssa. Häivytys tällä tavalla on onnistunut melko hyvin, osumat eivät ilman laatikkoa ole ihan yhtä hyviä kuin laatikon kanssa, mutta vauhti on kuitenkin pysynyt laukkana ja kyllä Hukalla jokin ajatus on mattoon osumisesta.

Ensimmäisiä laatikkotreenejä hallilla

Treenejä hieman matalammalla laatikolla ja lelupalkkalla

Treenien edetessä eteen on tullut erinäisiä ongelmia. Ensinnäkin, palkkaaminen on haastavaa. Periaatteessa parhaiten toimii heitetty nami, mutta kun etäisyyttä ja vauhtia tulee lisää, namit lentävät mihin sattuu eikä Hukka löydä niitä, eikä näin ollen saa palkkaa ollenkaan. Myöskään ulkona ruoholla treenatessa namit eivät oikein toimi, kun ne hukkuvat ruohoon. Heitetty lelu olisi parempi, mutta jos mulla on lelu kädessä, Hukan fokus siirtyy selvästi enemmän muhun ja katsoo mua maton sijaan, ja osumat huononevat. Kokeilin uudestaan namiautomaattia, mutta sama ongelma toistuu kuin kesällä - namiautomaatti on liian paha häiriö, Hukka ei pysty luopumaan kunnolla siitä ja tehtävään keskittyminen häiriintyy, ja osumat huononee. Olen kokeillut myös etupalkkana maassa olevaa lelua, ja sillä on sama efekti kuin namiautomaatilla, eli Hukka on liikaa kiinni lelussa eikä tee kunnolla itse tehtävää. Toistaiseksi suorissa juoksuissa parhaiten on toiminut edessä valmiina puskan takana piilossa oleva lelu, eli Hukka tietää lelun olevan siellä, mutta ei näe sitä.

Toinen ongelma on mulla kriteereiden valitseminen ja niistä kiinni pitäminen, sekä oikeasta suorituksesta palkkaaminen. Tavoitteena olisi opettaa Hukalle osumat niin, että osuu molemmilla takajaloilla mattoon. Ongelmana tässä on se, että ilman laatikkoa en saa sille riittävästi hyviä osumia, vaan osumat vaihtelevat niin, että välillä osuu vain etujalat ja välillä vain yksi takajalka. Nyt, kun vauhtia on hiukan tullut lisää ja Hukka enimmäkseen laukkaa, laatikkoa on mahdoton saada pysymään paikallaan kaikista teippailu-yrityksistä huolimatta, joten en voi käyttää enää laatikkoa muuten kuin hitaammalla vauhdilla tehtävissä ja namilla palkattavissa suorituksissa. Jos pelkästään matolla tehtävistä toistoista palkkaan vain ne, missä osuu molemmilla takajaloilla, on onnistumisprosentti niin huono, että Hukka menee epävarmaksi ja vauhti hidastuu, ja sen myötä askellaji vaihtuu raviksi eikä tee enää lainkaan hyviä, molempien takajalkojen osumia. Vaikeutena vaan on se, että miten erotan vauhdista ne, missä osuu edes kohtalaisesti, ja onnistun palkkaamaan ne. Videoilla jälkikäteen näen, että palkkaan ihan mitä sattuu. Yritin helpottaa kriteerien pitämistä vaihtamalla maton isommaksi, ja se ehkä auttoi hiukan, viimeisimmällä videolla näkyy jo muutama oikeasti aika hyvä osuma, joissa laukkaa jalat levällään ja osuu molemmilla takajaloilla.

Jotta treenit eivät olisi liian yksipuoleisia, siirryttiin Silvian ohjeiden mukaiseen seuraavaan vaiheeseen, eli tiukat käännökset matolta valmiina olevalle lelupalkalle. Tämäkin on Hukalle tosi vaikeaa, kun lelusta luopuminen on hankalaa ja muutenkin kaikki musta poispäin suuntautuva liike on sille hidasta ja epämieluistaa. Jonkinlaista pientä edistymistä tässäkin on kuitenkin tapahtunut, eli pystyy lelusta huolimatta menemään matolle ja välillä jopa koskemaan siihen takajaloilla. Matolta käännöksissä Hukka lähtee helposti ennakoimaan käännöstä ja tekee pienen lenkin kääntyäkseen valmiiksi jo ennen mattoa. Tämä ongelma toivon mukaan kuitenkin poistuu sitten puomilla, jossa ei voi kääntyä alasmenolla ennen kun osuu matolle, koska putoaisi muuten alas. Ollaan otettu käännöksiin mukaan suuntakäskyjä "vasvas" ja "rairai". Hukka osaa suunnat pyörähdyksinä ilman apuja pelkillä suullisilla käskyillä, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole yleistänyt niitä tähän tilanteeseen, ja kääntyy vain sinne suuntaan, missä näkee lelun olevan (ja välillä myös väärään suuntan). Käännöstreeneissä Hukka menee alustalle todella hitaasti, hidasta ravia, mutta siitä huolimatta käännöksen tekee useinmiten niin, että ponnistaa alustalta molemmilla takajaloilla, jolloin tämä on kriteerieni mukainen.

Laatikon häivytystä ja ensimmäisiä käännöksiä valmiina olevalla lelulla

Ensimmäinen treeni kokonaan ilman laatikkoa ja suoralla apuna isompi matto

Sotasuunnitelma on nyt seuraavanlainen: olen alkanut opettamaan Hukalle uutta temppua, vesipullon kaatamista, jonka ainoana tavoitteena on totuttaa Hukka etupalkkaan ja namimaattiin. Tehtävä itsessään on helppo ja kriteeri selkeä, ja tavoitteena olisi, että pystyn pian harjoittelemaan palkkaamista sen avulla ilman, että juoksari kärsii huonoista toistoista. Samaan aikaan tehdään juoksaritreeneissä noita käännösjuttuja valmiina olevalla lelupalkalla ja hyväksyn sen, että niissä vauhti on hidas, sekä suoria juoksuja isommalla matolla ja etupalkalla, joka on piilossa. Kriteerinä osumille on nyt hyvä vauhti, selkeä fokus mattoon ja osuma vähintään kahdella tassulla. Koska vauhtia ja fokusta on ollut niin kovin vaikea saada ja ne laskevat heti jos jätän yrityksiä palkkaamatta, kokeilen nyt jatkaa näin ja katsotaan, saanko myöhemmin jalostettua osumat sellaisiksi, että osuu takajaloilla. Jos en, niin aina on mahdollista palata laatikkotreeneihin ja sitä kautta muistutella takajalkojen kriteeriä. Erittäin vaikea projekti tämä on kyllä ollut jo tähän mennessä, eikä vielä olla edes kovin pitkälle päästy.