Tassuasiaa ja lampaita

Viime sunnuntaina huomasin lenkin jälkeen tassuhaavaa hoitaessa sattumalta, että Hukan vasemman etutassun anturassa oli syvä halkeama, josta oli vuotanut hiukan verta. Kyseessä oli siis eri tassu kuin missä haava on. Pikainen tarkistus paljasti syviä halkeamia kaikissa anturoissa, sekä etu- että takajaloissa. Vertasin Hukan anturoita tyttöjen tassuihin, ja ero oli huomattava, siinä missä Fisun tassut on pehmeät ja sileät, Hukan tassut ovat kuivat ja karheat ja niissä on useita syviä halkeamia. Tämäpä meiltä vielä puuttuikin terveyongelmista...

Vasen etutassu 17.2.

Maanantaina ryhdyin tuumasta toimeen ja kävin ostamassa Hukalle kuvan mukaisen arsenaalin tassunhoitotuotteita. Kokeillaan nyt sisäisiä ja ulkoisia öljyjä, lisäravinteita ja rasvoja käyttämällä, saisiko tassut parempaan kuntoon. Millään tavalla Hukka ei ole toistaiseksi oireillut tassuja, mutta ei se kivalta voi tuntua jos anturat ovat käytännössä haavoja täynnä!

Tassujen hoitosuunnitelma on seuraava: aamuisin rasvaus sinkkivoiteella ja suun kautta Nutrolin iho&tukki ja Biotiini-sinkki lisäravinne. Päivällä, sopivassa välissä rasvaus LovePaws tassuvahalla. Iltaisin rasvaus sinkkivoiteella ja suun kautta lohiöljy. Voiteiden laiton jälkeen kauluri hetkeksi päähän, ettei nuole rasvaa pois. Märkinä/kuraisina päivinä suihkutan tassut puhtaaksi lenkkien jälkeen. 

Oikean etujalan haava sentään on parantunut nyt hyvin. Tiistaina kuolioitunut haavan reuna alkoi irtoamaan, ja keskiviikkona aamulla se oli kokonaan poissa, ja alta paljastui tervettä, normaalia arpikudosta. Koska mitään paljasta nahanalaiskudosta ei enää ole näkyvillä ja koko haava on arpeutunut, pääsi Hukka keskiviikkona vihdoin eroon tossusta ja kaulurista.

Treenirintamalla on ollut nyt aktiivista, kun olin alkuviikon vapaalla. Maanantaina kävin itsekseni hallilla tokoilemassa. Treenasin Fisun kanssa tunnaria, kaukoja ja seuraamista. Tunnarissa tein ensin sellaisen treenin, jossa kapulat olivat ihan seinän lähellä ja oma oli vähän piilossa putken painon takana. Tämä meni tosi hyvin, oma löytyi helposti. Seuraavaksi tein tunnarin tiheillä väleillä, siinä ei sitten hermo kestänyt ja nappasi viereisen, huomasin itsekin virheen vasta palautuksessa eli mitään kommenttia virheen hetkellä Fisu ei saanut. Koitin sitten haastaa Fisun haistelemaan tarkemmin ja tein tunnarin tiheillä väleillä ja oma oli tulitikku kahden normikapulan välissä. Taaskin mokasi, nappasi oman viereisen ison. Nyt huomautin, ja sitten menikin taas ihan mahdottomaksi säädöksi. Fisu ei keskittynyt yhtään, väisti koko kapulariviä tai vaihtoehtoisesti kävi vaan nappaamassa jonkun oikeaksi olettamansa. Tehtiin varmaan miljoona tunnaria, joissa Fisu näennäisesti etsi, mutta ei oikeasti haistellut kapuloita ollenkaan ja kipitteli vaan pitkin kenttää. Lopulta sain sen keskittymään vasta, kun laitoin kapulat todella pitkillä väleillä puolen kentän alueelle sekaisin, jolloin Fisu joutui erikseen näkemään vaivaa mennäkseen jokaisen kapulan luo ja haistellakseen sen. Tällä treenillä lopulta alkoi taas työskentelemään ja etsi oikeaa kapulaa. Kaukot meni onneksi tunnarisäädöistä huolimatta hyvin, otin ekaa kertaa etujalkakaukoja kisamittaisella matkalla. Tekniikka ei juurikaan kärsi etäisyyden muuttumisesta, ja vihdoin ja viimein tuntuu, että myöskään liikkurointi, liikkeenomaisena tekeminen, viretila tai palkanodotus eivät vaikuta tekniikkaan! Takajalkakaukoissahan Fisun krooninen ongelma on ollut se, että kriteeri ei vaan ole sille riittävän selvä ja jos ympäristössä on jotain haastavaa, se ei pysty pitämään kriteereitä. Seuraamistakin pystyi tekemään nyt asiallisesti tuhottoman pitkän tunnariväännön jälken.

Hukka pääsi samalla kertaa puuhastelemaan aksakentälle pikkujuttuja sukka jalassa. Tehtiin ekaa kertaa muuria naksuttelemalla, heittelin nameja yli. Hyvin hakeutui muurille, mutta nameja ei meinannut millään löytää keinonurmen seasta vaikka käytössä oli isot ja selvästi näkyvät namit. Lisäksi tehtiin keppien sisäänmenoa puolikkaalla keppisarjalla ja ohjureilla. Laitoin nyt läpinäkyvät ohjurit, ettei nyt ihan kilometrien päästä näe, missä ohjurit menevät. Tämä sujui aika hyvin, sisäänmenoon hakeutui jo aikalailla mistä tahansa kulmasta, ja vaikka lähestyi väärässä kulmassa niin  korjasi linjaa itse siten, että löysi oikean välin pujottelun alulle. Koko homman se tekee edelleen kävellen, mutta tassuvaivaisena se ei nyt ehkä ole huono juttu.

Tiistaina käytiin aamulla Emman ja Sennin kanssa treenaamassa hakuilmaisuita. Hukka harjoitteli nyt häiriönsietoa haukussa. Tehtiin aluksi niin, että Hukan haukkuessa Sennille Emma liikuskeli hieman ympärillä. Kyllä Hukka aika paljon otti häiriötä, mutta myös vastasi kohtalaisesti treeniin, eli pystyi jatkamaan häiriöstä huolimatta. Seuraavaksi kokeiltiin häiriötä niin, että kävelin itse Hukan takana tai sivulla sen haukkuessa maalimiehelle. Tämä olikin sitten tosi paljon vaikeampaa, Hukka halusi selvästi pitää kontaktin muhun ja jos koitin liikkua sen sivulle tai taakse, se lähti itsekin vaihtamaan paikkaa. Tätä täytyy kokeilla työstää esim niin, että Hukka on liinassa, eikä pääse seilaamaan.

Haukkutreenien yhteydessä käväistiin hallilla Sennin kanssa. Fisu teki ohjattua ja tunnaria liikkuroituna. Ohjatussa oli nyt hyvä, ei lähtenyt mihinkään häiriökäskyihin ja löysi oikean kapulan, vaikka se oli melkein seinässä kiinni. Tunnari oli myös nyt hyvä, ei mitään epävarmuutta tai säätöä. Tehtiin muutama setti eteenmenon korjauksia namilla, ne meni myös kaikki oikein. Hukkakin teki jotain pientä, ainakin seuraamista ja istumisia ja paikkista. Seuraamisessa koitin ottaa hiukan pidempää pätkää, heikohkolla menestyksellä. Senni treenasi Kittyn kanssa samaan aikaan maahanmenoja, ja Hukka reagoi selvästi Sennin käskyihin ja meni pariin otteeseen maahan kesken seuraamisen väärällä käskyllä. Istumisille on tapahtunut nyt jotain, en tiedä vaikuttaako tassuhaava vai mikä on, mutta en saa Hukkaa enää tekemään hyvällä tekniikalla istumista. Pylly on hidas ja istumisen tehtyäänkin vielä teputtelee etujaloilla. Paikallamakuu on myös hankala, tai siinä lähinnä maahanmeno sivulta. Hukka ei jotenkin osaa mennä sivulta maahan suoraan, vaan menee ihan mutkalle ja oikea kyynärpää jää tosi helposti ilmaan. Ollaan tätä yritetty kotona työstää etupalkalla, mutta varsin heikolla menestyksellä. Etupalkka puolestaan saa tekniikan muuttumaan hitaaksi ja tahmeaksi.

Keskiviikkona oli Hukan onnenpäivä, kun se sai synttärilahjansa muutamaa päivää etukäteen. Mentiin nimittäin puolen vuoden tauon jälkeen paimentamaan! Silläkin uhalla, että olka hajoaa, en vaan raaski pitää sitä loputtomasti pumpulissa ja nyt sai ensimmäistä kertaa olla lampailla vapaana sitten elokuun alun. Tässä välissä on nähnyt lampaita pariin kertaan liinassa, mutta ei siitä ole tullut yhtään mitään, kun Hukka riuhtoo ja kiskoo ja säntäilee joka suuntaan. Nyt oltiin pienessä pyöröaitauksessa noin kuuden lampaan kanssa. Ensimmäisen kierroksen kouluttaja Ian otti Hukan kanssa. Hukka yritti aluksi syöksähtää lampaita kohti, mutta otti kepillä annetun paineen tosi helposti ja hyvin vastaan ja alkoi saman tien flänkkäämään. Muutaman yksittäisen kerran se yritti vielä uudestaan pöläyttää lampaita, mutta todella helposti ja vaivattomasti se tasaantui tekemään nättejä ja rauhallisia flänkkejä. Suuntaa se vaihtoi luontevasti ja luki kroppaohjausta oikein. Silmää siinä ei juurikaan näy, halusi pitää lampaat liikkeessä ja juoksi itsekin. Toinen kierros otettiin niin, että olin itse pyöröaitauksessa Hukan ja lampaiden kanssa. Taas aluksi Hukka yritti muutaman kerran sopivan tilaisuuden tullen syöksyä kohti, mutta varsin nopeasti se otti onkeensa ja käyttäytyi siivosti. Se ohjautuu todella kevyesti, vaihtaa suuntaa pienestä vihjeestä enkä huomaa siinä mitään toispuoleisuutta. Flänkätessään se vaikuttaa mukavan rennolta ja sillä on avoimet flänkit, ei tule sisäänpäin ja kääntää hyvin päätä pois lampaista. Koska flänkit sujuivat niin hyvin, aloin jo ottamaan mukaan suuntakäskyjä. Hukalle tulee nyt kansainväliset suuntakäskyt, eli away=oikea ja comebye=vasen, stand=seiso, liedown=maahan, steady=malttia. Pysähtymään se on vaikea saada, haluaisi pitää lampaat liikkeessä ja kun pakkaudun lampaiden kanssa aitaa vasten, se ei ymmärrä ilman painetta pitää sopivaa etäisyyttä vaan valuu lähemmäs. Ihme kyllä se kuitenkin pystyi kuuntelemaan muussa yhteydessä opetettua maahan-käskyä ja sain sen sillä tavoin pois lampailta treenin loputtua. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Hukkaan, se vaikuttaa lampailla luontaiselta, yhteistyöhaluiselta ja kiltiltä, enkä malta odottaa, että päästään treenaamaan lisää!

Paimennusreissun kotimatkalla käytiin Fisun kanssa Lempäälässä aksaamassa. Olin ostanut tuurausvuoron Tanja Kurikan aksatreeneihin. Tehtiin ihan mukavaa rataa, jossa tosin monessa kohdassa tuntui, että jouduin odottelemaan Fisua ja itse pääsin tosi helpolla, ei tarvinnut juurikaan juosta. Fisu oli kivan tuntuinen, tuli hyvin ohjauksiin eikä pudottanut yhtään rimaa koko treenin aikana. Puomi oli ekalla yrittämällä huono, ja se otettiinkin uudestaan. Myöskään putken jälkeiseen takaakiertoon ei irronnut vaan hyppäsi useamman kerran hypyn väärin päin. Oikeastaan mitään muita varsinaisia virheitä Fisu ei tehnytkään ja lopulta päästiin 24 esteen rata siistillä nollalla läpi.