Fisun SM-kisat 2019, osa 3/3

Nyt on kesän viimeisetkin SM-kisat ohi. Hurja rupeama, mutta tietysti olen hurjan iloinen ja ylpeä, kun päästiin osallistumaan meidän kaikkien lajien SM-kisoihin. Perjantaina kisattiin Myyrmäessä yksi hyppäri, tarkoituksena vain hakea hyvää fiilistä ja totutella pohjaan. Matkalla kisapaikalle tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja hetken jo mietin, pitäisikö vaan kääntyä takaisin ja mennä kotiin. Kisapaikallakin kentän reunoilla oli nilkkaan asti vettä ja radalla vesi roiskui ihmisten ja koirien jalkojen alla. Kenttä onneksi imi vettä varsin nopeasti ja sateen vähentyessä kenttä kuivui niin, ettei tuntunut enää rataan tutustumisessa yhtään liukkaalta omaan jalkaan. Hyppäri näytti ja tuntui tosi kivalta, juuri oikeanlainen rata mahdollisesti liukasta kenttää ajatellen. Suunnittelin ohjaukset niin, että Fisu tietää tasan tarkkaan koko ajan, minne ollaan menossa, eikä tarvitsisi kysellä. Otin Fisun hyvissä ajoin ennen omaa vuoroa kentän reunalle ja juoksutin sitä, jotta näen, liukasteleeko se. Ei liukastellut, vaan liikkui tosi järkevästi, joten uskallettiin startata. Fisu tuntui radalla kivalta, kulki ehkä aavistuksen normaalia hitaammin, mutta ei liukastellut tai sutinut yhtään. Ihan siistillä nollalla maaliin, ja sillä sija 2./81!

kuvat (c) Aino Vakkilainen

Lauantaina startattiin maxien yksilökisan karsintaradalla jossain puolen välin paikkeilla. Myös tämä hyppyrata oli kiva, ei mikään hirmu vaikea eikä mitään sellaista, mitä ei osattaisi. Pitkät estevälit ja kovaa vauhtia sai pistellä menemään. Radalla Fisu tuntui selvästi nopeammalta kuin perjantaina, ilmeisesti märkänä pohja oli raskaampi juosta. En ehtinyt suunnittelemaani ohjaukseen, olin ajatellut radan loppuun kahden viimeisen putken väliin persjätön, mutta en ehtinyt siihen. Vaihdoin lennosta takaaleikkaukseen, mutta Fisulla oli omat suunnitelmat, ja se kävi selkäni takana hyppäämässä oikean hypyn oikein päin! Uskomaton koira, se on ilmeisesti oppinut jo lukemaan numeroita :D Fisulle siis nolla, ja pienistä epäselvyyksistä huolimatta ihan hyvä aika, sija 8./181! Ihan huikeaa, siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi saanut startata agilityn yksilö-SM finaaliin kymmenen parhaan joukossa.

Finaaliratakin oli hauska, ainoa mikä mietitytti, oli kepit ja aa. Kepeille aika moni suunnitteli leijeröintiä ja sivuetäisyyden ottamista, mutta Fisun treenimäärillä se tuntui turhan riskialttiilta vaihtoehdolta. Päädyin juoksemaan keppien vierellä, vaikka juostavaa oli aika paljon enemmän kuin leijeröinnillä olisi ollut. Aan jälkeen oli putken pään ohitus, joten siinä jouduin nyt ekaa kertaa kisatilanteessa testaamaan 2on-2off käskyä aalla. Juoksari on toiminut nyt sellaisissa tilanteissa, joissa aalta jatketaan suoraan ja voin huutaa hyvissä ajoin "eteen", jolloin pidentää askelta ja osuu kontaktille. Putken pään ohituksessa tämä ei tietenkään käy, olisi ollut siellä väärässä putkessa, joten pakko oli koittaa pysärillä saada Fisu osumaan kontaktiin. Rata tuntui kivalta ohjata, Fisu kulki kovaa ja tehtiin siistiä rataa ohjauksellisesti. Harmillisesti Fisu pudotti kuitenkin kaksi rimaa, molemmat tyypillisiä takaakiertorimoja :( Aa sen sijaan onnistui hyvin, ei se pysähtynyt mutta jarrutti juuri sen verran, että osui kontaktiin ja putken pään ohitus onnistui. Ei siis Fisulle kolmatta SM-mitalia, mutta hienoa oli kuitenkin päästä sen kanssa finaaliin ja tehdä siellä hieno rata ja kova aika.

Sunnuntaina aamupäivällä kisattiin vielä joukkue-hyppäri BATin maksijoukkueessa. Rata oli ihan tosi kiva ja vauhdikas, ei mikään vaikea. Harmillisesti joukkueen kahdelle ekalle koirakolle hyllyt molemmille, eli joukkueella ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen meidän vuoron koittaessa. Päätin vaan juosta ihan täysiä ja nauttia siististä kala-agilitysta. Ja kovaa mentiin! Tehtiin tosi siisti ja sujuva rata, ehdin kaikkiin ohjauksiin ja Fisu kulki hyvillä linjoille. Yhdessä takaakierrossa hyppäsi niin tiukasti että heilautti siivekettä ja rima tippui. Hyvä mieli kuitenkin jäi radasta, kyllä Fisu vaan on hitsin hieno agilitykoira!