Hukka 6 kuukautta

Hukka täytti torstaina 6 kuukautta. Iso poika siis jo! Vähän turhankin iso ja nopeasti kasvanut, ja ehkäpä juuri siksi se onkin rikki. OCD kun on perinteisesti isojen ja nopeasti kasvavien koirien ongelma. Kasvu on onneksi kuitenkin jo hidastunut selvästi, korkeutta on kuukaudessa tullut enää 3cm, kun pahimmassa kasvun vaiheessa tuon verran tuli reilussa viikossa. Hukka on edelleen hieman takakorkea ja jalat on pitkät suhteessa selkään. Toivon siis, että kasvu keskittyisi selkään ja etujalkoihin, takapään osalta kasvu saisi jo olla tässä. Korvat vaihtavat edelleen asentoa päivittäin, välillä ovat aivan täysin lupat, välillä eriparia, välillä sivulärpät ja välillä söpöt fisukorvat.

Hukka 6kk, 53,5cm ja 15,3kg

Treenivideota Hukasta ei nyt ole, koska kaikki rankemmat treenit on jäissä. Kotona ollaan puuhailtu jotain pientä, ja jälkeä toki voitaisiin treenata. Ennen OCD-diagnoosia ehdittiin puuhastelemaan aksakentällä muutaman kerran, Hukka on tehnyt pari kertaa suoraa putkea pallopalkalla, tarjonnut siivekkeen kiertoa ilman rimaa molempiin suuntiin (kävellen, edelleen), ja tarjonnut yksittäistä hyppyä 10cm rimalla. Ja lisäksi tietysti leikkinyt taisteluleikkejä ja kahden lelun leikkiä agilitykentällä. Leikki Hukalla onkin kehittynyt koko ajan, välillä taistelee jo tosi kivalla otteella. Nyt on alkanut myös tuomaan lelua, kun pari kertaa palkkasin namilla lelun tuonnista. Kahden lelun leikki sujuu enimmäkseen hyvin, vaihtaa ihan kivasti jo mulla olevaan leluun, jos lelut on suunnilleen saman arvoiset.

Tottiksessa ollaan työstetty seuraamista, ja sitä jatketaan nytkin sairastumisesta huolimatta. Ollaan tehty sivulletuloa tarjoamalla eri kulmista, ja lisäksi autan tarvittaessa käsiohjauksella jos tarjoaa huonoa tekniikkaa tai paikkaa. Sivulletulo näyttää enimmäkseen kivalta, paikka on ihan hyvä eikä onneksi ole keksinyt mitään isompia pomppuja tai sellaista niska edellä -tekniikkaa kuin Fisulla. Seuraamista ollaan tehty yksittäisiä askeleita ilman apuja, nyt sujuu ehkä jo 3 askelta hyvällä kontaktilla ja pään asennolla. Häiriöt Hukkaan vaikuttaa selvästi enemmän kuin Fisuun, sivulla kontakti pätkii ja vilkuilee ympärilleen, jos treenataan ulkona. Sisällä tekee selvästi intensiivisemmin.  Sivulla ollaan työstetty myös paikalla käännöksiä, nekin sujuu aika kivasti. Seuraamisen lisäksi ollaan jatkettu maahanmenoja, ne tosin eivät ole edistyneet yhtään. Käsiavulla tekee hyvin, mutta ilman käsiapua ei ymmärrä yhtään, mistä on kyse. Ei siis osaa vielä käskyä, osaa vain käsimerkin. Siinäpä sitten onkin puuhaa kun sen koitan saada häivytettyä.... Luoksetulon loppuasento eteen ollaan otettu nyt työn alle, siinä Hukka tarjoaa helposti hieman vasemmalle vinoa asentoa. Uusina juttuina ollaan harjoiteltu peruutusta ja tyynyn päällä istumista, ne Hukka tajusi hyvin nopesti ja tarjoaa niitä innokkaasti. Noutoa ei olla nyt tehty, kun vauhtinoutoa en uskalla tehdä ja kotona pitotreenit on aivan hirveää sähläystä. Hukka on jotenkin yhdistänyt kapulan aktiiviseen tarjoamiseen, ja heti kapulan suuhun saatuaan se lähtee touhottamaan sen kanssa, hyppää sohvalle, menee pöydän alle, huitoo tassulla, kurottelee kaulalla ja tekee ihan kaikkea muuta paitsi pysyy paikallaan.

Jäljellä Hukka on edistynyt kuukaudessa selvästi. Nyt ollaan ajettu jo reilun 100m mittaisia jälkiä, joissa on ollut jo kulmakin. Kepit Hukka vaikutti aluksi tajuavan, mutta ehkä ei sittenkään ollut vielä ihan riittävän varma niiden kanssa, koska nyt parilla jäljellä on jäänyt keppejä niin, että Hukka ehkä löytää kepit mutta ei ilmaise, tai ilmaisu on niin epämääräinen, että en itse sitä ilmaisuksi tunnista. Ollaan siksi otettu nyt kepit sisällä treeniin, olen naksutellut siitä, että tuo keppejä mulle. Otetaan seuraavaksi samanlaisia keppitreenejä vielä ulkona ja kokeillaan sitten uudestaan jälkeä.

Hakua ehdittiin tekemään muutaman kerran risteilytreeneillä ennen sairaslomaa. Hukka tajusi risteilyn idean heti ja on tehnyt ihan tosi kivalla asenteella. Toivottavasti päästään jatkamaan näitä treenejä joskus sitten hamassa tulevaisuudessa.

Arjessa Hukka on kiva ja helppo koira. Se on ollut nyt taas kiltisti yksin ollessaan, ei tuhoa ja on hyvin rauhallinen yksin jäädessä ja kotiin tullessani. Se osaa rauhoittua ja rentoutua uusissa paikoissa, ja on sosiaalinen ihmisille ja leikkisä muita koiria kohtaan. Aikamoinen äijä siitä on tullut, jalkaa se nostaa joka puskaan ja edelleen yrittää astua niin äitiään kuin muitakin koiria. Mörköikä sillä on nyt meneillään, mutta melko lievänä. Välillä pöhisee illalla pimeällä joillekin kiville ja tuulessa lepattaville roskille, mutta heti kun käy vaan katsomassa jännittävän kohteen ja toteaa vaarattomaksi, niin rentoutuu ja on ok.