Pentupaineja ja peltojä

Viime sunnuntaina käytiin Tiian kanssa Viilarintiellä treenaamassa. Otin Fisun kanssa vähän tokojuttuja, muistuteltiin ohjattua ekaa kertaa tauon jälkeen. Tein ihan perustreenin ilman mitään erityistä, molemmat suunnat pariin kertaan ja merkki pariin kertaan. Meni kivasti, ei mokannut kertaakaan. Otettiin myös paukut seuraamisessa ja leikkiessä, ei reagoinut vaikka ei ole taas kuullut ampumista viime...elokuun jälkeen? Hukka pääsi myös kentälle leikkimään, otettiin pari luoksetuloa niin että Tiia piti kiinni, ja ammuttiin. "Treenin" jälkeen otettiin myös pieni rauhoittumistuokio, eli istuskelin maassa Hukan kanssa, silittelin sitä ja syöttelin nameja. Käytiin myös viereisellä pelastuskoirakentällä ihmettelemässä, siellä Hukka kävi oma-aloitteisesti tekemässä muovisen putken ja kiipeili peltikasan päällä oikein tyytyväisen näköisenä. Lopuksi Hukka sai tehdä ensimmäisen hakupistonsa! Eli Tiia meni puun taakse kyykkyyn ja Hukka kävi syömässä sieltä päiväruokansa. Selvästi ilahtui ihmisen löytämisestä ja ruoka maistui.

Tällä viikolla ollaan taas jatkettu Hukan kanssa sosiaalistamista ja ohimennen vähän treenailtukin, lähinnä Fisun kanssa. Maanantaina aamulla yöpäivystyksestä tullessani kävin tallomassa Fisulle kevään ekan peltojäljen. Nukuin pari tuntia kotona, ja sitten käytiin ajamassa pari tuntia vanha jälki. Jälki oli 400m pitkä, 4 kulmaa, 4 keppiä, ei janaa, namikasoja siellä täällä jäljellä. Ilma oli lämmin ja tuulinen, ei varmastikaan helppo keli pellolla. Fisu lähti jäljelle tapansa mukaan singoten eikä ekalla suoralla oikein kiinnittynyt kunnolla jälkeen. Seilasi tosi paljon edestakaisin jäljen päällä ja pian ekan kulman jälkeen hukkasi jäljen lähtiessään ilmavainulla tekemään jotain isompaa tarkastuskierrosta. Annoin hetken etsiä jälkeä, mutta kun vauhtia tuntui olevan enemmän kuin järkeä, niin luovutin ja mentiin takaisin kulmaan, jossa vielä oltiin jäljellä. Fisu nostikin jäljen uudestaan ja melkein heti nousi eka keppi. Sen jälkeen mentiin pitkän matkaa ihan tosi nätisti, Fisu selvästi otti vähän onkeensa siitä, kun hukkasi jäljen ja oikeasti tsemppasi. Jarrutin liinalla jonkun verran ja jos meinasi lähteä kovin kauas jäljeltä tarkastelemaan, en päästänyt. Kaksi kulmaa ja kaksi keppiä meni tosi kivasti ja keskittyneesti. Vikassa kulmassa hukkasi sitten jäljen uudestaan, sai hajua taas ilmavainulla ja koitti lähteä oikomaan. Annoin hetken työstää, mutta kun meni ihan juoksenteluksi, niin mentiin takaisin kulmaan ja annoin nostaa jäljen uudestaan. Onnistui nytkin, löysi jäljen ja jatkoi matkaa ja sai onneksi namikasasta pian vahvisteenkin oikealle työskentelylle. Harmillisesti juuri ennen vikaa keppiä tuli taas pyörimistä ja löysi kepin ehkä vähän vahingossa, ei ollut oikein kunnolla jäljellä. No, ei auta muu kuin jatkaa treenejä.

Maanantaina päivällä jatkettiin Hukan kanssa kaupunkiseikkailuja, kun käytiin junalla Murren murkinassa Pukinmäessä. Juna-asemalla ja junassa Hukka oli täysin rento ja rohkea, ei tehnyt mitään eroa muihin kulkuneuvoihin. Ei myöskään reagoinut ohi ajavan junan ääneen. Sen sijaan eläinkaupassa käyttäytyi todella erikoisesti! Muuten oli ihan reipas ja tutki paikkoja kiinnostuneena, mutta hylly, jossa oli oikeita eläinten luita, siankorvia, peurankeuhkoja ym. pelotti Hukkaa ihan selvästi, väisti eikä halunnut tulla lähelle. Epäilen, että jokin haju oli Hukalle epämiellyttävä, koska mihinkään muuhun samalta näyttävään hyllyyn ei reagoinut. Ehkä tämä oli se hetki, kun Hukalle valkeni, mistä liha tulee ja hän päätti ryhtyä vegaaniksi... Syötiin nameja hyllyn vieressä ennen kun jatkettiin matkaa, mutta täytyy käydä kokeilemassa jossain toisessa eläinkaupassa, onko reaktio sielläkin sama.

Maanantaina illalla käytiin Claudian kanssa metsälenkillä Haagassa, siellä Hukka pulahti ekaa kertaa puroon mahaa myöten. Oli hiukan kauhistuneen näköinen, mutta ei nähtävästi saanut traumoja, koska hetken päästä keikkui taas puron reunalla.

Tiistaina Hukka oli ensimmäistä kertaa työpäivän ajan yksin kotona. Kävin ruokatauolle käyttämässä sen pissalla, mutta muuten oli ihan sen koko 8h yksin. Mitään tuhoja ei ollut tullut, eikä myöskään pissoja tai kakkoja sisään. Kun tulin kotiin, oli nukkumassa omassa pedissään. Lupaavalta näyttää! Töiden jälkeen lähdettiin käymään Tampereella, jossa Hukka tapasi Blackie-tädin eli Hukan isän puolisiskon. Puolta pienempi ja 8 päivää nuorempi täti oli alkuun aika pelottava, kun oli suorastaan raivokkaasti hyökkäämässä Hukan päälle. Hukka on aika varovainen kaikkien uusien koirien kanssa, ja lukee selvästi tosi tarkasti muiden elekieltä. Jos toinen käyttäytyy dominoivasti tai uhkaavasti, niin Hukka väistää ja/tai alistuu. Ehkä ihan hyvä asenne nuorelle poikakoiralle, ei olisi kovin kiva jos siitä tulee kamala macho joka aloittaa rähinöitä. Pian kuitenkin leikki alkoi sujumaan, ja pennut riehuivat pitkin pihaa hyvän tovin. Lopuksi nuorempi täti-koira väsähti, ja Hukka otti vielä pienet painit kolmevuotiaan Hippu-bc:n kanssa. Myös Hippua Hukka alkuun jännitti, mutta nopeasti rentotui ja ryhtyi leikkimään.

Jätti-Hukka ja mini-Blackie

Pentutreffien jälkeen suunnattiin metsälenkille isojen koirien kanssa. Sitten vielä pikaiset tokotreenit Fisun ja Hukan kanssa. Hukka on käynyt nyt pariin kertaan "treeneissä" eli leikkinyt kentällä parilla eri lelulla ja tehnyt pientä imuutusseuraamista namin kanssa. Leikkiminen sujuu vähän vaihtelevasti, ja riippuu lelusta. Tällä kertaa leikki yllättävän hyvin, leluna oli punottu narulelu ja Fisun kehu-lelu. Taisteli hyvällä otteella eikä lähtenyt omimaan lelua. Kahden lelun leikkiä en nyt edes kokeillut, sitä täytyy varmaankin työstää ensin kotona ennen siirtämistä ulos. Namin kanssa tekee todella keskittyneesti, ja nyt kokeiltiin ekaa kertaa tehdä jotain oikeaa tehtävää, eli käsikosketusta kentällä. Sujui hyvin, teki keskittyneesti ja tajusi heti homman idean ulkonakin. Fisun kanssa treenasin myös tokoa, tehtiin muutamia luoksetulon stoppeja lyhyellä matkalla, kapulan nostoja ja kiertoa lyhyellä matkalla. En ole vielä uskaltanut treenata ihan täyspainoisesti, mutta ollaan muistuteltu tokoliikkeitä lyhyinä ja fyysisesti kevyinä treeneinä pienillä toistomäärillä. Fisu on tuntunut melkoisen kuumalta, eikä ihmekään neljän kuukauden tauon jäljiltä... Onneksi se alkaa nyt olla jo kropaltaan hyvässä kunnossa, joten uskallan vähitellen lisätä treenimäärää.

Tänään vietettiin vappua Roihuvuoren kirsikkapuistossa kavereiden kanssa. Kaikki koirat olivat mukana, ja Hukalla riitti touhuttavaa Leija-kettuterrierin ja Rho-bortsun kanssa. Hukka ei hämmästellyt ihmisvilinää yhtään, eikä myöskään lähellä juoksentelevia ja leikkiviä lapsia. Koiriakin näkyi varsin paljon, muutama pentukin. Päästin Hukkaa lyhyesti tapaamaan 5kk ikäistä kääpiövillakoiraa, kun se oli samaa kokoluokkaa Hukan kanssa. Hukka ei kuitenkaan innostunut tästä tuttavuudesta, pelkästi omituisesti liikehtivää ja omituiselta näyttävää koiraa, jolla ei karvan alta näy silmiä eikä muutenkaan kasvoja. Samoin kotona lenkillä päästin treffaamaan 9 viikkoista kääpiösnautseria, sitäkin Hukka pelkäsi alkuun. Sen kanssa kuitenkin reipastui nopeasti ja sai varsin mukavat painit aikaan. Täytyy käydä Hukan kanssa ahkerasti tapaamassa ystävällisiä, eri rotuisia koiria, jotta tottuisi niihinkin. Bortsut kun ovat niin omanlaisiaan elekieleltä, että bortsujen leikit eivät aina ihan suoraan sovi yksiin muiden kanssa.

Tänäänkin treenasin Fisun kanssa tokoa. Nyt muistuteltiin ekaa kertaa tauon jälkeen kierto-ohjattua. Tein kaikki palaset ensin erikseen, hypyt laitoin tosi matalaksi, ehkä 30cm. Lopuksi kertaalleen kokonaisena liikkeenä. Teki kivasti ja muisti kyllä hyvin, mutta Fisusta myös huomaa, että sillä on aika kovasti odotusarvoja liikkeen osiin. Nykii ja hätkähtelee milloin missäkin kohdassa, kun odottaa käskyä. Näitä täytyy alkaa vähitellen nyt purkamaan.

Tässä videolla Hukan touhuja tältä viikolta