Kalat Jämillä ja Hukka 12 viikkoa

Fisulla oli viime viikolla kauan odotettu päivä, ensimmäiset agilitytreenit mammaloman jälkeen! Synnytyksen jälkeen aksataukoa tuli melkein päivälleen 12 viikkoa. Aloitettiin aksa varovasti, jaoin treeniaikani kahteen lyhyeen pätkään, ja valitsin radasta kolme 4-5 esteen mittaista kohtaa, jotka tehtiin. Rimat oli pikkumaksikokoa eli 40-50cm. Muistuteltiin alussa in-in ohjausta, kepeille 90 asteen umpikulmaa ja tiukkaa takaaleikkausta, ja kulmassa olevalle pituudelle irtoamista. Toistomääräkin pysyi maltillisena, kepit mentiin kolme kertaa ja Aa neljä kertaa. Fisu oli haljeta riemusta, ja omasta mielestään olisi voinut treenata enemmänkin.

Hukka täytti perjantaina 12 viikkoa. Rokotuksen laitoin maanantaina, kun perjantaina en ehtinyt. Vielä on kaikki hampaat suussa, ja muutoinkin kaikin puolin terve poika.

Hukka 12 viikkoa, 39,5cm ja 7,8kg

Perjantaina suoraan töistä lähdettiin ajelemaan Jämille T-leirille. Mukana oli iso kala ja pikkukala sekä Nea ja serkkupoika Jana. Perillä käytiin heti ensitöiksemme tallomassa Fisulle ja Janalle jäljet. Fisun jälki oli 1,2km pitkä, kolme keppiä, muutama kulma. Vanheni noin 2h. Mitään varsinaista janaa ei ollut, lähetin ihan parin metrin päästä, mutta silti Fisu onnistui sinkoamaan jonnekin ja meni jäljestä yli. Todella ärsyttävä ongelma. Alkumatka jäljestä oli tosi vauhdikasta ja pyöri aika paljon. Ekan kulman jälkeen nousi eka keppi, siitä rauhoittui hieman. Sitten tultiin hankalaan kohtaan lähelle tietä, jossa hiekkapohjalla kasvoi matalaa kuusta ja mäntyä sekaisin ja tuuli jonkun verran. Tässä Fisu hukkasi jäljen, oli varmaankin ilmavainulla ajautunut matalien puiden väleissä liian kauas jäljestä. En itsekään tiennyt missä jälki kulkee, joten pakko oli antaa Fisun hoidella homma. Sai onneksi jäljestä uudestaan kiinni, ja matka jatkui. Jäljestys oli aika haipakkaa taas vähän aikaa hukan jälkeen, ennen kuin tasaantui ja kiinnittyi paremmin. Tähän välille jäi yksi keppi, en itsekään nähnyt keppiä eli ei ehkä olla oltu jäljen päällä siinä kohdassa. Jälki nousi ylös rinnettä, ja lähti rinteen päältä viistosti takaisin alaspäin. Rinteen päällä kulki polku, josta jälki meni viistosti yli. Tässä kohdassa Fisu hukkasi jäljen uudestaan, ilmeisesti polun ylityksessä kaasutteli sen verran vauhtia että ei pysynyt nenä mukana. Tuuli puhalsi hajua rinteessä laajalle, ja vaikka Fisu etsi jälkeä pitkään, ei se saanut enää uudestaan jäljestä kiinni. Soitin sitten Nealle ja kysyin ohjeita jäljen sijainnista. Päädyin lähettämään Fisun uudestaan janalle rinnettä poikittain sinne suuntaan, missä oletin jäljen kulkevan. Tälläiset tosielämän janat Fisu hoitelee todella hienosti, kuten nytkin. Se lähtee rauhallisesti ja määrätietoisesti, etenee aivan suoraan ja nappaa jäljen välittömästi sen löytäessään. Nyt janalle tuli pituutta ehkä 30m, ja nappasi heti itsevarmana oikeaan suuntaan. Jäljesti taas aika vauhdikkaasti saatuaan uutta potkua jäljen hukkaamisesta, ja meni vikasta kepistä reagoimatta yli. Itse löysin kepin, eli oltiin kyllä ihan täysin jäljen päällä. Koska en halunnut lopettaa jälkeä epäonnistumiseen, pyysin Neaa viemään Fisulle vielä yhden kepin sinne, mistä jälki tuli autoille, ja jatkettiin matkaa. Jälki tuli tielle, ja kääntyi kulkemaan tietä pitkin. Tiellä oli harhoja, koska olin itse käyttänyt Hukan saman tien varressa pissalla. Vaikeaa Fisulla olikin, ei olisi millään halunnut jäljestää tietä pitkin ja koitti moneen kertaan kiskoa väkisin metsän puolelle. En päästänyt kuin muutaman metrin verran tarkastamaan, joten Fisun oli pakko valita tie. Tarkensikin sitten työskentelyään ja jäljesti tosi hienosti askel askeleelta loppumatkan ja nosti "varakepin", eli saatiin onnistunut lopetus hankalalle jäljelle. Matkaa tuli ylimääräisen pätkän kanssa 1,6km.

Lauantaina aamu käynnistyi Hukan ekoilla omilla treeneillä, kun olin ilmoittanut sen hakuryhmään. Kävin ennen treenien alkua tallomassa Fisulle jäljen mökkien lähelle, ja sitten hakumetsään pikkukalan kanssa. Hukka teki kolme hajunhakua, ilman sitä varsinaista lähetystä. Mentiin vaan yhdessä, pentu vapaana, tuulen yläpuolella olevaa piiloutunutta maalimiestä kohti. Ensimmäisestä maalimiehestä Hukka sai jo kaukaa hajun ja lähti hienosti irtoamaan. Kahdella seuraavalla mentiin aika lähelle, ehkä 2-3m päähän, ennen kuin hoksasi. Hukka tajusi kaikilla maalimiehillä heti, että kyseessä on ihana ihminen, vaikka maalimiehet olivat pressujen ja maastoverkkojen alla. Iloisesti ja reippaasti meni tervehtimään ihmisiä ja sai palkaksi aamuruokansa. Tästä se hakukoiran ura toivottavasti lähtee :)

Hakutreenien jälkeen ajeltiin Fisun kanssa jälki. Jälki ehti vanhentua aika kauan, 3,5 tuntia. Janakaahailun vuoksi kokeilin nyt laittaa aivan jäljen alkuun lelun ja kepin, jotta saisi heti palkan siitä, että ylipäätään ottaa jäljen. Tämä ei kuitenkaan ollut ehkä ihan hyvä systeemi, sai nimittäin ilmavainulla hajun lelusta ja löysi sen korkealla nenällä. Kepin sentään löysi jäljestämällä. Itse jälki meni ihan tosi nätisti, nyt oli tarkkana eikä mitään ylimääräisiä pyörimisiä. Jäljen ikä ei tuntunut vaikuttavan työskentelyyn mitenkään, ihan normaalisti jäljesti. Vika keppi jäi taas, keppi oli parin syvän traktorinuran välissä ja niissä oleva vesi taisi häiritä Fisua. Oli ihan jäljen päällä kepin kohdalla, mutta ei reagoinut. Olen ennenkin huomannut, että jäljen lähellä oleva vesi on Fisulle hankala.

Iltapäivällä tehtiin lisää jälkeä ja samalla myös esineruutu. Esineet olivat nyt tälle keväälle ekat. Esineissä Fisu oli aivan loistava, nenä oli todella hyvin auki, kolme ekaa esinettä nousi hetkessä kolmella pistolla. Vikastakin sai hajun, mutta sitä joutui aika kauan tarkentamaan, vaikutti vähän ottavan häiriötä kulmamerkistä. Jouduin kertaalleen lähettämään uudelleen, kun tuntui pyörivän koko ajan merkin kohdalla. Jälki sen sijaan oli taas varsin haastava Fisulle. Pituutta 850m, 8 keppiä, ikää 2h, mutta teknistä haastetta oli senkin edestä. Jälki kulki laskettelurinteessä, jonka reunalla meni useita hiekkateitä ristiin rastiin. Samoihin aikoihin jäljentekijän kanssa rinteessä oli joku kuntoilija, joka juoksi hiekkateitä useaan kertaan edestakaisin, eli harhoja oli joka paikassa. Tarkoituksena jäljellä oli treenata tienylityksiä, tai oikeastaan sitä, että jälki ei mene tien yli, vaan jatkuu tietä pitkin tai kääntyy juuri ennen tietä. Toteutus oli suunnitelman mukainen, mutta silti Fisun taitoihin nähden liian vaikea. Alku sujui tosi hyvin, nyt Fisulla oli pelkkä keppi aivan jäljen alussa ja se oli toimivampi kuin lelu, nyt Fisu sai juuri oikea-aikaisen palkan jäljen nostosta. Puolivälissä jälkeä alkoi ongelmat. Jäljellä oli kulmia niin tiheästi, että Fisu ei oikein ehtinyt päästä kulman jälkeen kiinni, ja jälki tuli kolmen tien risteytkseen, jossa ilmeisesti oli myös harhoja. Fisu hukkasi jäljen, eikä löytänyt sitä enää itse. Näytti olevan useampaankin kertaan aivan jäljen päällä ja tarkasti sitä, mutta ei lähtenyt jäljestämään, vaikutti ihan siltä kuin olisi vaihtanut mielessään toiselle jäljelle ja pitänyt oikeaa jälkeä harhana. Mentiin sitten vähän edemmäs, pois tieltä, ja jatkettiin siitä. Fisu sai uudestaan kiinni jäljestä ja jatkoi hienosti loppuun asti. Yksi keppi jäi, mahdollisesti harhan kohdalle, kaikki muut nosti. Etenkin jäljen loppu lämmitti kovasti mieltä, siinä tuli nimittäin vielä yksi kulma tielle, ja sen Fisu selvitti todella hienosti ja sai palkaksi viimeisen kepin.

Lauantaina illalla treffattiin mökeillä Hukan molempia veljiä sekä melkein saman ikäistä tuontipentu Hämyä. Pennut saivat kunnon painit aikaan ja rallattelivat pitkän aikaa pihalla. Koolla oli muutenkin aika kattavasti kalojen sukua, kuvassa neljä sukupolvea lyhytkarvaisia T-koiria :)

Vasemmalta Monni, äiti Fisu, mummi Puuma ja isomummi Rimma

Sunnuntaina aamulla treenit jatkuivat tottiksella. Otin Fisulle melko koemaisen kaavion noutoihin asti, jotta saisin tsekattua, tuleeko vanha jäävä-ongelma esiin tänäkin vuonna. Tehtiin ensin paikkis, kävin siinä palkkaamassa paukun jälkeen. Liikkeissä en palkannut enkä myöskään puuttunut mihinkään ennen liikkeestä seisomista. Seuraaminen oli jokseenkin kamalaa, oli aivan ylikierroksilla ja pomppi, painoi ja edisti. Henkilöryhmässä oli vaikea kävellä kun oli niin tiivis. Istuminen oli ok, samoin maahanmeno. Luoksetulossa näytti siltä, että olisi tullut sivulle, joten toistin hit-käskyn vähän ennen kun oli kohdalla. Sivulletuloa meinasi ennakoida. Seisomisenkin teki oikein, ja siitä palkkasin. Ei siis ainakaan toistaiseksi vielä mokaillut jääviä. Hyppyä ei vielä tehty lainkaan, aata tehtiin pari toistoa ilman kapulaa. Ensin yksi molempiin suuntiin lelun kanssa madalletulla esteellä, sen jälkeen yksi molempiin suuntiin korkealla esteellä. Loppuun vielä eteenmeno, päästin suoraan sivulta ilman seuruuta. Hukka pääsi vähän leikkimään kentälle Fisun treenien jälkeen, aika kivasti onnistui kahden lelun leikki palloilla.

Tottiksen jälkeen otettiin vielä esineet. Nytkin Fisu oli superhyvä. Kaikki esineet nousi helposti neljällä pistolla. Toki esineet olivat helppoja, mutta jotenkin haluaisin myös ajatella, että ollaan menty eteenpäin esineruudun suhteen.

Iltapäivän viimeisenä treeninä oli vielä paimennusta. Tehtiin Fisun kanssa kaksi kierrosta, treenattiin taas pilliä. Saatiin tosi hyviä paikkoja etenkin tokalla kierroksella, kun lampailla oli kova veto ja Fisu teki itsenäisesti flänkkejä peittääkseen vetoa. Mun ei tarvinnut muuta kuin viheltää käsky sopivalla hetkellä, kun Fisu oli aikeissa lähteä oikeaan suuntaan muutenkin. Oikea puoli alkaa ehkä jo pikkuisen hahmottumaan, mutta vasen on ihan toivoton, enimmäkseen siksi, että en osaa itse viheltää sitä kunnolla.

Hukka hengasi pellon laidalla muiden treenatessa, ja ohimennen katseli lampaita kiinnostuneena. Kun treenien jälkeen jäi hieman ylimääräistä aikaa, päätettiin käydä Hukan kanssa vähän ex-tempore lampailla. Otin Hukan hihnassa ja valjaissa pellolle, ja katsottiin mitä tapahtuu. Lampaita oli kolme, nuoria, vikkeliä ja herkkäliikkeisiä uuhia. Hukka oli alusta asti kiinnostunut lampaista, pyrki niitä kohti. Lampaat väistivät hyvin pentua, joten saatiin oikein hyviä pätkiä, joissa Hukka "ajaa" lampaita. Hukkaa ei pelottanut juurikaan, ei huimannut yhtään edes irroittaa lampaita laitumen nurkasta. Mitään ajatusta lauman kiertämisestä Hukalle ei vielä tullut, ja lampaiden kiihdyttäessä näytti vähän siltä, että yrittää lähteä jahtaamaan. Ei siis päästetty Hukkaa vielä irti, ettei tee mitään tyhmää. Mielenkiinnolla kyllä kokeillaan myöhemmin uudestaan, eiköhän se siitä syty :)