keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Treenaamisen treenaamista

Pennun kanssa puuhasteleminen on paljolti sitä, että opetellaan treenaamista. Hukka ei osaa vielä harrastuskoiran elämään liittyviä perustaitoja, joten hommaa riittää ennen kun päästään nauttimaan mistään varsinaisista lajitreeneistä.





Leikki Hukalla sujuu aika vaihtelevasti. Häiriössä leikkii aika heikosti, saalistaa lähinnä mutta ei oikein malta jäädä taistelemaan, eikä myöskään kanna lelua, jää paikoilleen mutustelemaan sitä. En aina ihan saa kiinni sitä, miksi joku tilanne on vaikea ja miksi joku toinen on helppo. Sunnuntaina käytiin Ojangossa, siellä kahdella naapurikentällä treenasi muut aksaa ja koitin leikittää Hukkaa. Ei sujunut oikein ollenkaan, ei lähtenyt taistelemaan, saalisti melko laiskasti ja katseli vähän väliä muualle, vaikka paikka oli tuttu ja haukkuvat koirat oli aika kaukana. Namijuttuja tekee tosi intensiivisesti eikä kiinnitä mitään huomiota häiriöön. Sen sijaan maanantaina käytiin hiekkakentällä treenaamassa, samaan aikaan kentällä oli porukka miehiä pelaamassa pesistä, ja ihan meidän vieressä isä lapsen kanssa potkimassa palloa. Tällä kertaa puolestaan Hukka leikki todella hyvin ja intensiivisesti, taisteli, saalisti, keskittyi koko ajan 100% vaikka oli vieras paikka ja häiriötä tosi lähellä. Tänään tutussa paikassa lähinurmella leikki puolestaan taisteluleikkiä vähän löysästi, mutta puolestaan kahden lelun leikki narupalloilla sujui yllättävän hyvin.

Jälkeä ajatellen Hukka on leikkinyt jonkun verran kepeillä. Ollaan tehty myös sellaista alkeellista keppien piilotusta, että leikitään metsässä kepillä, heitän kepin jonnekin pusikkoon ja Hukka saa etsiä kepin. Eihän se keppiä osaa vielä tuoda eikä muutenkään osaa lähteä etsimään keppiä jos ei näe minne se lentää, mutta hienosti se kuitenkin löytää juuri oikean kepin puskan seasta nenää käyttäen.



Lelun ja namin välillä vaihtamista ollaan tehty Hukan kanssa oikeastaan joka treeneissä. Tämä sujuu jo melko hyvin, vaikka Hukka on ahne ja ruoka on sille selvästi tärkeämpää kuin lelut, saan sen hetkessä unohtamaan ruuan ja keskittymään leikkimiseen. Mitään varsinaista vihjesanaa vaihtamiselle ei vielä ole, mutta se on työn alla.



Hukka on harjoitellut treeneissä odottamista. Käyn enimmäkseen treenaamassa niin, että otan kaikki kolme koiraa mukaan ja kaksi odottaa puuhun kiinni sidottuina omaa vuoroa yhden treenatessa. Tämä Hukalla ei vielä oikein suju, se protestoi isoon ääneen odottamista. Olen käynyt palkkailemassa sitä välillä hiljaa istumisesta, mutta esim. tänään hiljaisia hetkiä joutui kyllä aika paljon odottamaan. Tänään Hukka jopa karkasi pariin kertaan, oli riekkumalla ja hyppimällä saanut hihnan irtoamaan puusta. Kävin palauttamassa pennun takaisin paikoilleen ja annoin pienet nuhtelut riekkumisesta, sen jälkeen istuikin sitten paikallaan, tosin huuto ei siitä pahemmin vaimentunut. En muista, oliko Fisun kanssa tätä ongelmaa. Ehkä aika kultaa muistot, mutta en ainakaan muista, että olisi tarvinnut pahemmin tästä keskustella.

Kevythäkkiin menoa ja siellä rauhoittumista ollaan naksuteltu sisällä. Häkkiin menon Hukka tajusi todella nopeasti, mutta siellä maahan menoa ja rauhoittumista ollaan vähän saatu työstää. Nyt Hukka alkaa onneksi jo tajuamaan sitäkin. Tarkoitus olisi vaihtaa seuraavaksi kevythäkki lentoboksiin, ja tehdä sama opetustyö sillä. Ties vaikka Hukka tarvitsisi sitä taitoa joskus myöhemmin!

Kotona ollaan vähitellen aloitettu "käy siihen" käskyn harjoittelu. Välillä touhottava pentu pitäisi saada rauhoittumaan ja pysymään hetken aloillaan, ja niissä tilanteissa ollaan nyt harjoiteltu rauhoittumista. Tämän "liikkeen" opetus on mulle itsellenikin vähän hämärän peitossa, en oikein muista aktiivisesti opettaneeni sitä, mutta kaikki koirani sen osaavat.

Fisun kanssa kävimme tiistaina paimentamassa Pukkilassa. Jatkettiin pillikäskyjen opettamista, nyt otin oikean flänkin lisäksi myös vasenta. Suurin ongelma vasemmassa on se, että en osaa kunnolla viheltää käskyä, se kuulostaa joka kerta erilaiselta... Fisu raukka, yritä siinä sitten oppia jotain! Tehtiin ihan tosi perus treeniä, laitoin painetta ja ohjasin paineen avulla haluamaani suuntaan, ja annoin pillikäskyllä luvan lähteä flänkille silloin, kun Fisun näytti siltä että aikoo karata ihan just. Enimmäkseen lähti juurikin sopivasti, välillä autoin vielä perään suullisella käskyllä. En tiedä onko tämä vain toiveajattelua, mutta ihan kuin olisi alkanut jo tajuamaan oikeaa puolta! Aja ja maahan pillillä sujuu jo melko hyvällä prosentilla.


Kuvat: Lea Rentsch

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti