Hukka 2v!

 Tänään hirvimiehellä oli 2-vuotissynttärit! Hukka pääsi juhlimaan synttäreitä tietty treenien merkeissä, kun käytiin aamulla Sennin ja Emman kanssa hallilla. Treenailtiin sekä tokoa että aksaa, Hukka teki noutoa, ruutua, stoppeja ja tunnaria, ja aksassa jatkettiin in-in/serpentiini -erotteluteemalla. Noutoa ei olla tehty hetkeen ja siinä olikin loppuasento päässyt unohtumaan, Hukka kokeili vaihtoehtoa, jossa toi kapulan metrin päähän ja jäi siihen järsimään sitä :D Pienellä muistuttelulla toi sitten eteen, mutta aika hitaasti. Muutenkin noudosta on taas hävinnyt vauhtia, mitä siihen jo syksyllä saatiin, kun treenattiin ulkona isolla kentällä. Ei näköjään hirveästi parane tehdä pienessä tilassa, kun ei jättiläishirvi mahdu kiihdyttämään kunnolla näin lyhyellä matkalla. Ruutua tehtiin ensin lelulla, sitten alustalla ja lopuksi ilman. Hukka on tehnyt ruutua nyt ehkä 3-4 kertaa ilman alustaa yksittäisinä kertoina, ja näyttää ihan hyvältä, tai ainakin paljon paremmalta, kuin näyttöruudulla, jota testattiin kesällä. Sen sijaan alustan kanssa on alkanut tekemään aikamoista banaania ruutuun, täytynee siihen koittaa jotenkin puuttua. Alustalle Hukka ei myöskään mene kovin määrätietoisesti, eikä aina edes koske alustaan, vaan saattaa mennä alustan viereen tai taakse seisomaan. Sille on ollut juoksareihinkin liittyen aivan älyttömän vaikeaa saada sellaista kohdetyöskentelyä, jossa menisi vauhdilla ja suoraviivaisesti mille tahansa kohteelle ja koskisi siihen, ja sama pätee ruudun alustaan. Stopit näyttävät enimmäkseen ihan hyviltä, Hukalla alkaa olla ajatusta seisomisesta ja välillä se tekee ihan hienoja jarrutuksia. Kovasta vauhdista ei olla vielä testattu, eikä tarkoituksella testatakaan, ennen kuin päästään oikeasti hyvälle ja pehmeälle pohjalle treenaamaan. Ehkä sitten ulkona jossain hyvällä hiekalla. Seuraamisen yhteydessä otin pari liikkeestä seisomista, mutta jostain syystä Hukka tarjosi niissä istumista, vaikka ei olla tehty istumista pitkään aikaan. Tunnarissa testattiin koirahäiriötä, ja se olikin Hukalle ihan tosi vaikea. Laitettiin kapuloiden keskelle Sansa istumaan, kapulat ympyrässä Sansan ympärillä. Aluksi Hukka kieltäytyi kokonaan menemästä kapuloille. Pienellä rohkaisulla sitten meni, ja pystyi tekemään töitä ja ratkaisemaan tilanteen. Kokeiltiin uudestaan niin, että Sansa makasi, ja se oli sitten kyllä jo liikaa, ei pystynyt haistelemaan ollenkaan vaan toi vaan jonkun kapulan. Tätä täytyy selvästi testata myöhemmin uudestaan. Ihmishäiriö ihan vastaavalla asetelmalla ei ollut lainkaan vaikea, eli nimenomaan se toinen koira oli tässä se juttu. 

Vuosi sitten näihin aikoihin elin melko kurjissa fiiliksissä Hukkaan liittyen. Olin siihen monelta osalta siihen pettynyt, ja pohdin tosissani, että myyn/annan Hukan pois. Tuntui, että en ollut oikein millään tasolla tyytyväinen Hukkaan, ja sen kanssa treenaamisesta tuli lähinnä paha mieli. Treeneissä Hukka oli hidas, laiska ja häiriöherkkä, ja se oli ihan jatkuvasti saikulla milloin minkäkin eri ongelman takia. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan se oli ihan kaikkea muuta kuin potentiaalinen harrastuskoira agilityyn. Päätin kuitenkin vielä yrittää saada sen tekemiseen jotain eloa ja ottaa sen kouluttamisen haasteena, ja jos siitä huolimatta myöhemmin vielä tuntuisi siltä, että se on toivoton, niin silloin voisin hyvillä mielillä sanoa ainakin yrittäneeni ja luopua siitä. Tein itselleni dead-linen, jos en kesään mennessä saisi sitä juoksemaan, luovuttaisin.

Kovasti ollaan tehty töitä motivaation, kropanhallinnan, asenteen ja vauhdin eteen ja kyllähän Hukka on kovasti edistynyt. Nykyään Hukan kanssa treenaaminen on enimmäkseen kivaa eikä treeneistä tarvitse enää lähteä itku kurkussa kotiin. Ei sen tekeminen ole lähelläkään vielä sitä, mitä haluaisin, mutta suunta on siinä määrin nousujohteinen, että en ainakaan toistaiseksi sitä ole myymässä. Hetkittäin, ihan pieninä välähdyksinä sen tekeminen näyttää jopa hienolta, ja välillä tuntuu, että mulla saattaa sittenkin olla käsissä hiomaton timantti. Hukka on perusluonteeltaan todella miellyttävä koira, se on järkevä ja tasapainoinen, sopivan vilkas, sopivan pehmeä, sillä ei ole mitään ympäristöön liittyviä pelkoja tai arkuuksia eikä se ole lainkaan terävä tai reaktiivinen kuten äitinsä. Se palkkautuu hyvin ruualla sekä lelulla, vastaa luonnostaan todella hyvin sosiaaliseen palkkaan, se kestää hyvin ohjaajalta tulevaa painetta, se on yritteliäs ja haluaa tehdä oikein. Sillä on pääkopassa aikalailla kaikki ne palikat olemassa, mitä hyvä harrastuskoira tarvitsee. Treeneissä se on kyllä edelleen diesel-malli verrattuna melkeinpä mihin tahansa keskiverto-bortsuun, eikä valitettavasti ole muuttunut juuri sen älykkäämmäksi kuin mitä oli vuosi sitten, mutta keskittymiskyky sillä on parantunut huimasti, ja siihen on tullut huomattava määrä lisää intensiivisyyttä, vauhtia ja voimaa. Eli juuri ne osa-alueet, joihin olen panostanut, ovat kyllä kehittyneet. Lisäksi kropanhallinnassa se on mennyt aivan valovuoden verran eteenpäin nyt, kun on vihdoin saanut liikkua ilman rajoituksia ja sen kanssa on tietoisesti tehty erilaisia jumppajuttuja ja kehonhallintaa parantavia harjoituksia.

Hukan toinen vuosi on ollut terveyden suhteen onneksi paljon helpompi kuin ensimmäinen. Yksi tassuhaava Hukalla oli syksyllä, ja jokunen ripuli, mutta muuten Hukka on ollut kaikin puolin terve. Viime keväänä luustokuvien jälkeen kyttäsin Hukkaa neuroottisena, ja pelkäsin ihan jatkuvasti, että kaikesta huolimatta rikkinäisen olkapään rusto hajoaa. Kesällä uskalsin jo aavistuksen rentoutua, kun Hukka oli saanut liikkua jo useamman kuukauden täysillä eikä oireita ollut ilmaantunut. Nyt alan vihdoin jo oikeasti uskomaan, että kyllä se olka on jo täydellisesti parantunut eikä tule enää hajoamaan. Huonokuntoiset anturat saatiin paljon parempaan kuntoon ahkeralla rasvauksella, ja kesällä tilanne helpottui itsestäänkin. Tänä talvena heti pakkasten tultua tassut alkoivat uudestaan halkeilemaan ja kuivumaan, mutta nyt aloitin rasvailun ajoissa, eivätkä tassut ole missään vaiheessa menneet yhtä huonoon kuntoon kuin viime vuonna.

Jos Hukan kehitys jatkuu tätä tahtia ja tähän suuntaan, niin ensi vuonna voi olla, että ylistän kolmevuotiasta Hukkaa jo upeana harrastuskoirana <3 Toivoa ainakin sopii!

Hukka sai synttärilahjaksi äidiltä ihanan dinosaurus-pehmolelun, herkutteli kissanpatee-kakulla ja myöhemmin päästään paneutumaan mun hankkimaan synttärilahjaan, eli Kiitorekun Agilitykoiran nopeusvalmennus -verkkokurssiin.