Fisu 6v ja Hukka läpivalaisussa

Fisulla oli 6.3. synttäri, jo 6 vuotta täynnä! Rakas Fisukala sai parhaan mahdollisen synttärilahjan, kun käytiin Ianin luona korkkaamassa kevään paimennuskausi. Fisulla oli melko hyvin viime kesäiset  jutut muistissa. Tehtiin ihan perusjuttuja - flänkkejä ja ajoa pienellä pellolla kuuden lampaan ryhmällä. Ekalla kierroksella tehtiin lähinnä ajoa, jossa Fisu teki ihan kivasti eikä kauheasti kysellyt multa apuja. Tokalla kierroksella tehtiin flänkkejä, ja saatiin uutena ideana "huijata" Fisua flänkeille lähdöissä niin, että kun ennakoi ja odottaa lähetystä oikealle, lähetänkin vasemmalle, ja päin vastoin. Tämä tuntui kivalta, Fisu teki paljon parempia flänkkejäkin muutaman mokan jälkeen kun joutui oikeasti kuuntelemaan.

Myös Hukka pääsi osalliseksi Fisun synttäripaimennuksista. Hukka teki nyt molemmat kierrokset pellolla vapaana. Jatkettiin samaa treeniä kuin viimeksi, eli alkuun sai juosta vaan vaistonvaraisesti laumaa ympäri ja tasapainotella peruskuljetuksessa, ja kun pahimmat höyryt oli juostu, aloin laittamaan sitä maahan ja siitä lähetyksiä flänkeille ja ajoon. Hukka ei osaa vielä mitään käskyjä eikä oikein osaa vielä tulkita paineella ohjaustakaan, ja lähtee flänkeille hitaasti ja epävarmasti. Enimmäkseen kuitenkin lähtee oikein ja sinne suuntaan mihin olin ajatellutkin. Maahan-käskyn se ottaa vaihtelevasti, sitä pitää kyllä vahvistaa vielä aika paljon arkielämässä ennen kun voin luottaa siihen, että menee lampailla läpi. Ajoon Hukka lähtee myös varovasti, mutta paljon paremmalla asenteella kuin höyrypää-äitinsä. Edelleen Hukka tuntuu helpolta ja luontaiselta lampailla, ja odotan innolla, että päästään etenemään sen kanssa treeneissä.

Hukan kanssa ollaan treenattu haun haukkuilmaisua nyt useampaan otteeseen. Hukalla on ollut vaikeutena häiriöherkkyys haukkumisessa. Se haukkuu ilman häiriöitä (jos treenaan esim yksin sen kanssa lenkillä) tosi kivasti jotain 15-20 haukun sarjoja hyvällä ja rennolla asenteella ja tasaisella rytmillä. Heti, kun ympärillä on mitään häiriötä, Hukan fokus kuitenkin katoaa ja haukku pätkii, se vilkuilee ympärilleen ja unohtaa, mitä oltiin tekemässä. Ollaan yritetty totuttaa Hukkaa häiriöihin ihan vaan niin, että kävelen itse maalimiehen lähellä Hukan haukkuessa, mutta mitään edistystä ei ole tullut, pikemminkin päin vastoin, haukku pätkii vaan pahemmin kun Hukka tietää, että tässä tapahtuu nyt jotain muutakin. Vaihdettiin taktiikkaa, ja ollaan nyt yritetty saada Hukkaa nostamaan virettä korkeammalle, jotta hommaan tulisi vähän enemmän intensiivisyyttä ja kestäisi korkeammassa vireessä paremmin myös häiriöt. Helpommin sanottu kuin tehty - tasaisen rauhallinen ja laiskanpulskea Hukka ei niin vaan nousekaan, eikä etenkään turhaudu! Olen koittanut leikittää ja hetsata sitä valjaissa niin, että se on kiinni hihnasa ja joustopalassa ja leikitän ja härnään sitä lelulla, ja koitan saada turhautumaan ja sitä kautta ääntelemään. Leikki onkin kyllä jonkun verran parantunut, mutta pienintäkään ääntä Hukasta ei lähde vaikka sitä miten koittaa hetsata. Haukkumis-käskyllä saan sen toki tässäkin tilanteessa haukkumaan, mutta mitään merkittävää parantumista haukussa ei ole näkynyt ja Hukka vaan väsyy aiempaa nopeammin, kun ensin sitä on riehutettu lelulla. Ollaan tehty näitä vireennostatuksia nyt kaksi treeniä maalimiehen kanssa ja neljä treeniä itseksemme, mutta en ole oikein vakuuttunut. Jatketaan vielä ehkä jonkin aikaa, jos Hukka vaan on hitaasti syttyvää sorttia, mutta jos ei kohta ala selkeästi paranemaan niin sitten koitan keksiä jotain muuta.

Fisu on startannut myös pk-kauden parin esineruututreenin myötä. Esineet tuntuu olevan ihan hyvin muistissa talven jäljiltä, eikä ole ollut edes mitenkään erityisen hullu, vaan etsinyt ihan järkevästi. Hukkakin on saanut etsiä pari esinettä Fisun treenien ohessa. Se löytää esineet ihmeen helposti siihen nähden, että vaikuttaa jäljestävän päämäärätiedottomasti ruudussa.

Viime torstaina oli jännittävä päivä, nimittäin Hukan luustokuvat ja olkapään kontrolli. Hukka taivuteltiin ensin hereillä läpi - ei mitään reaktiota kummastakaan etujalasta. Samalla Hukan polvet tarkastettiin, ne on normaalit eikä polvilumpiot liiku mihinkään, eli 0/0. Sitten unta palloon, ja ensin kuvattiin olat CT:llä. Vasemman olkapään muutos oli edelleen näkyvissä, mutta paranemista oli tapahtunut sitten joulukuun. Muutos oli nyt 4x4mm (joulukuussa 4,8x6,5mm) ja syvyydeltään maksimissaan 0,8mm (joulukuussa 1,4mm), luu muutoksen alla oli huomattavasti tasaisempaa kuin aiemmin ja skleroosia oli enää hyvin kapea vyöhyke muutoksen alla. Nivelrikkomuutoksia tai mitään irtopaloja ei näkynyt, ja koska mitään oikeilua ei ole ollut, niin hyvin suurella todennäköisyydellä rusto on pysynyt ehjänä. Koska muutos alkaa olla jo varsin pieni, eikä edes mikään varsinainen kuoppa enää vaan pikemminkin tasaantuma, sai Hukka nyt luvan palata normaaliin liikuntaan! CT-kuvauksen jälkeen siirryttiin röntgeniin, ja Hukalta kuvattiin lonkat, kyynärpäät, olat (virallista lausuntoa varten, vaikka tiedän toki, että se on sairas) ja koko selkäranka. Vasemman olkapään oc-muutosta lukuunottamatta Hukan luusto näytti olevan priimaa - kyynärpäät täysin normaalit myös CT:ssä (rajautuvat mukaan kuvaan vaikka olkia oli tarkoitus katsoa), oikea olka terve, lonkat tiiviit ja lonkkamaljat syvät, selässä oikea määrä oikean muotoisia nikamia. Hukan rauhoitus meni hyvin ja kotiinpäin lähdettäessä kipitteli jo melko virkeänä autolle. Iltapäivällä kuvauksen jälkeen tosin Hukalla alkoi ripuli, joka jatkui seuraavaan päivään asti.

Terveysteema Hukan osalta on jatkunut tassujen osalta. Olen nyt syöttänyt sille 4 viikkoa sinkkiä, biotiinia, nutrolinin iho&turkki -öljyä ja lohiöljyä, sekä rasvannut sen tassuja 2-3 kertaa päivässä. Paranemista vaikuttaa onneksi tapahtuneen! Syvät, vertavuotavat halkeamat ovat parantuneet täysin ja jäljellä on enää pinnallisia uurteita, joiden oletan olevan ihan normaaleja vähän isommalle ja painavammalle koiralle. Anturoiden pinta on nyt sileä ja pehmeä aiemman kovan ja karhean sijaan.

Koska Hukka sai nyt luvan juosta, ollaan käyty pari kertaa hallilla nauttimassa tästä aivan uudesta ulottuvuudesta. Hukka on treenannut aksassa putken juoksemista ja aloitin hyppytekniikkatreeneissä set point -harjoituksen treenaamisen. Putken juokseminen on yllättävän vaikeaa Hukalle - tai siitä se juoksemisosuus. Hukka tekee agilitya varsin verkkaisella asenteella, ja sen on vaikeaa, suorastaan mahdotonta ymmärtää, miksi juosta poispäin mun luota. Valmiina olevalle palkalle se kyllä juoksee ja siten suoran putken menee kyllä ihan reipasta laukkaa, mutta esim. mutkaputken se menee varsin hitaasti jolkotellen, kun en voi jättää palkkaa putken suulle odottamaan. Set point -harjoituksessa aloitin nyt rimakorkeuden hilaamisen vähitellen ylöspäin, ekassa treenissä hyppäsi 30 ja 35cm. Juoksariprojektia ollaan myös jatkettu, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin erillisen postauksen joten siitä lisää sitten.