Sunnuntaina aamulla lähdettiin aikaisin kimppakyydillä Maijun kanssa kohti Seinäjokea. Arvoin meille numeron 12, eli mukavasti ehti lenkkeillä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä ennen kehään menoa. Paikkiksiin tosin tuli kauhea kiire, kun tajusin jo tokan ryhmän ollessa kehässä, että Fisun kaulapanta ja hakaneula numerolappua varten on autossa, auton ovet lukossa ja avaimet Maijulla, joka oli lähtenyt lenkkeilemään. Fisu joutui kehään aivan kylmiltään suoraan häkistä, en ehtinyt ensimmäistäkään sivulletuloa ottaa tai muutenkaan viritellä.
Istuminen: 10 jäi hyvään asentoon istumaan ja oli täsmälleen samoilla tassunsijoilla kun palasin
Maahanmeno ja luoksetulo: 8 maahanmenoon tuplakäsky. Oltiin rivin viimeisenä, ja muiden käskyistä Fisu meni selvästi taas sellaiseen omaan kuplaansa, jossa sulkee pois häiriökäskyjä. Tokalla käskyllä putosi heti maahan ja luoksetulo oli hyvä ja siisti
Ennen omaa vuoroa tehtiin kertaalleen tunnari, se oli nyt hyvä. Kaukoja jumpattiin useaankin otteeseen, ja samoin seuraamista, jonka alku oli Fisun mielentilaongelmia ajatellen pahin mahdollinen.
Luoksetulo: 9,5 alustaan nähden molemmat stopit oli niin hyviä kun Fisu vaan pystyy
Ruutu: 10 virittelyssä katsahti vähän vasemmalle vinoon, mutta käskyllä lähti kuitenkin suoraan ja osui aivan ympyrän keskelle. Ruutuun pinkoi kovaa, jouduin huutamaan stopin Fisun ollessa aivan etunauhalla, ja siitä päätyi silti ruudun takaosaan
Zeta: 10 asennot oli istu-seiso-maahan. Seisomisessa en jotenkin löytänyt oikeaa rytmiä käskynannolle ja stoppi näyttikin vähän hitaalta
Seuruu: 8,5 liike alkoi sivuaskeleilla ja paikallakäännöksillä, sitten juoksua, sitten peruutusta. Sivuaskeleissa Fisu ei juuri pyllyään nostanut maasta, juoksussa oli hyvä mutta peruutuksessa sitten oli vino ja murisi. Perusseuruu tuntui ihan hyvältä, ehkä ihan aavistuksen oli välillä turhan edessä.
Ohjattu: 9,5 merkille mennessä oli ilmeisesti aikeissa juosta ohi koko merkistä, kun stoppasi niin, että oli selkä muhun päin. Vasemman kapulan kuitenkin haki ihan nätisti. Sivulletulossa etujalat harotti tosi leveälle.
Kiertonouto: 10 sivulla en saanut Fisuun mitään kontaktia, tuijotti vain merkkiä. Itse liike kuitenkin oli ihan siisti.
Tunnari: 7,5 tässä kohtaa kylmäsi aika pahasti, kun hyviä pisteitä alla ja kaksi pahinta liikettä vielä edessä. Lähti kapuloille hyvin, haisteli mutta ei reagoinut omaan, sitten häipyikin kehän reunalle haistelemaan jotain muuta, mutta palasi kuitenkin kapuloille. Merkkasi oman, mutta oli selvästi epävarma ja pohti, mitä tekisi. Päätti kuitenkin ottaa kapulan ja toi, vähän epävarmasti.
Kaukot: 6 toiveista huolimatta etujalkakaukoja Fisu ei sitten pystynyt tekemään kisatilanteessa. Meni jo sivulta väärin maahan, takajalkatekniikalla. Yritin siitä käskeä ensimmäiseen asentoon (istu) etujalkatekniikan käskyllä, mutta ei totellut, vaan nousi istumaan epävarmasti takajalat paikoillaan etupäällä ylös kiiveten. Jouduin vaihtamaan lennosta takajalkakaukojen käskyihin, ja hetken jouduin miettimään, mikä mahtaa edes olla käsky i-s vaihtoon. Sanoin "seis", jolla Fisu epävarmana nousi seisomaan, mutta siirtäen tällä kertaa takajalkoja taaksepäin. Siitä istumaan, sen teki nyt puolestaan takajalkatekniikalla. Maahan meni takajalkatekniikalla ja m-s-m teki niin, ettei mikään jalka liikkunut. Olipahan säätöä! Todella harmi, olisin kovasti halunnut päästä näyttämään Fisun uudet hienot etujalkakaukot, mutta nähtävästi pitkä historia kisaamisesta takajalkatekniikalla on iskostunut Fisun mieleen, eikä se pystynyt muuhun kisatilanteessa. Treeneissä liikkuroituna se on tehnyt hyvin eikä ole enää aikoihin hämääntynyt liikkeestä.
Yhteensä 284,5 pistettä ja sija 4./30. Pisteiden valossa meni hyvin, mutta kehän jälkeen oli silti vähän kurja fiilis. Fisu teki paljon hyviä liikkeitä, mutta myös hävettävän paljon virheitä, vaikka ollaan treenattu paljon. Ainoastaan paikallaolon tuplakäsky on virhe, joka ei ole ihan meidän omasta aktiivisuudesta ja osaamisesta kiinni. Treenaan lähinnä yksin, ja paikkiksen käskytyksiä ei yksinkertaisesti olla päästy tekemään kuin pari kertaa tänä vuonna. Tunnarin, kaukojen, ohjatun merkin ja seuruun ongelmat on olleet tiedossa ja ollaan niitä yritetty ratkaista, mutta nähtävästi heikolla menestyksellä. Ei auta muu kuin niellä pettymys ja koittaa treenata paremmin. Ekan kehän alussa Fisun mielentila oli hyvä, mutta oikeastaan zetan jälkeen alkoi rakoilemaan ja tokassa kehässä ei enää ollut oikein kuulolla. Inhottava fiilis lähettää se tekemään liikettä, jos en saa siihen sivulla edes kontaktia.
Maanantaina käytiin hallilla tekemässä palauttelevat tokotreenit. Tehtiin ruutu ja eteenmeno lelulle, ohjatun merkkiä namialustalla, seuruun askeleita ja peruutusta, ja kaukoja. Juoksuliikkeissä tein kuuntelua ennen kun sai mennä. Seuruussa yritti kerran taas murista, mutta se jäi yhteen kertaan kun annoin siitä palautetta. Kaukoissa ei mokannut nyt kertaakaan, niinkuin ei ole mokannut enää aikoihin treeneissä. Vastapainoksi tokolle Fisu sai tehdä myös vähän aksaa. Tehtiin aalla pysärin ja juoksarin erottelua, ja siinä Fisu oli yllättävän hyvä. Kerran se teki aalla hasardiloikan ja kerran yritti juosta läpi pysäristä, muuten totteli tosi hyvin. Tehtiin myös hyppyjumppaa takaakiertohypyillä nyt vähän uudella ajatuksella. Asetuin ensin ihan hypyn viereen ihan lähelle maahan istumaan ja annoin Fisun tarjota hyppäämistä, ja palkkasin sitä nameilla. Kun se sujui, siirryin hypyn eteen ja lähetin siitä suullisilla käskyillä takaakiertoon. Fisu oli vähän hämmentynyt treenistä, mutta kuunteli hyvin ja keskittyi hyppäämiseen, eikä tiputtanut 60cm rimaa kuin yhden kerran. Tarkoituksena tällä treenillä on opettaa Fisua ponnistamaan ihan hypyn läheltä. Olen tosi pitkään jo yrittänyt saada Fisua ponnistamaan kauempaa, jotta rima pysyisi ylhäällä, mutta en ole osannut sitä sille millään selittää niin, että ymmärtäisi. Nyt päätin kokeilla toista vaihtoehtoa, eli jumpata hyppyä sitten läheltä niin, että Fisu oppisi käyttämään kroppaansa paremmin ja ponnistamaan riittävän korkealle, jotta rima pysyisi vaikka hyppää liian läheltä.
Hukka on päässyt hallille pariin kertaan "aksaamaan", maanantaina ja tänään. Kovin paljoa sen tekeminen ei vielä agilitya muistuta, mutta olen koittanut miettiä sille sellaisia juttuja, joita osa-aikasaikkulainen voisi turvallisesti tehdä ja joista olisi kuitenkin jotain hyötyä mahdollista agility-uraa ajatellen. Maanantaina tehtiin kujakeppejä, juoksaria, keinua ja siivekkeen kiertoa, tänään hyppytekniikkaa, keppien sisäänmenoja, keinua, juoksaria ja kaarevaa putkea. Kepeillä Hukka yllätti mut ihan täysin ajattelukyvyllään! Olin rakentamassa kujaa ja Hukka pyöri kentällä vapaana, ja ohimennen kävi itsekseen pujottelemassa neljä suoraa keppiä ilman mitään apuja. En ehtinyt reagoimaan asiaan mitenkään ja koska Hukka ei enää tehnyt sitä uudestaan, arvelin sen olevan vahinko. Jatkettiin kujatreeniä, eli kuja on niin leveä, että Hukka pääsee siitä läpi pujottelematta, ja harjoiteltiin ihan vaan fokusta eteenpäin valmiina olevalle lelulle. Aiempien sisäänmenotreenien ansiosta Hukka osaa nyt hakeutua kujaan noin 90 asteen (ja sitä loivemmasta) avo- ja umpikulmasta. Tänään jatkettiin sisäänmenoteemaa kuudella suoralla kepillä, joissa oli ohjurit. Ollaan tehty muistaakseni näitä sisäänmenon naksutteluja ohjureiden kanssa ehkä 4 kertaa tätä ennen. Hukka meni hienosti, se hakeutuu ilman vartaloapuja itsenäisesti oikeaan väliin 90 asteen avo- ja umpikulmasta ja pujottelee omaan verkkaiseen tahtiinsa kuusi keppiä. En ole yrittänytkään hakea vielä vauhtia ja draivia tähän, tavoitteena on ollut ainoastaan sisäänmenon hahmottaminen ja kepeille hakeutuminen, varsinainen pujottelu on ollut tarkoitus opettaa kujaa kaventamalla sitten, jos Hukka joskus vapautuu saikultaan. Kun oltiin valmiit ja keräsin ohjurit pois, Hukka kävi itsekseen pujottelemassa kuuden kepin sarjan ilman ohjureita ihan oikein. Uskomatonta, mulle ei olisi tullut mieleenkään edes kokeilla vielä pitkään aikaan keppejä ilman apuja! Hukan itsenäisen yrityksen jälkeen otin pari toistoa niin että palkkasin sen, ja toden totta, ei se ollut mikään vahinko, vaan Hukka meni joka kerta ihan oikein ja vieläpä 90 asteen avokulmasta ihan omasta vapaasta tahdostaan :D
Keinulla Hukka on myös lähtenyt edistymään hyvin. Ollaan aiemmin (viime syksynä ja yksittäisinä kertoina nyt talvella) tehty keinun kontaktille hakeutumista 2on2off asentoon. Olen tukenut keinun niin, että se on ollut max 10cm irti maasta jotta Hukka tottuisi hyvin pieneen ja huomaamattomaan liikkeeseen alusta asti. Maanantaina kokeilin ensimmäistä kertaa tukea keinun laskevan pään hieman ylemmäs, ja Hukka sai hakeutua kontaktille sivusta paukauttamalla samalla keinun maahan noin 20cm korkeudelta. Koska Hukka ei vaikuta tippaakaan alusta-epävarmalta, uskaltauduin vaikeuttamaan treenejä niin, että laitoin matalaksi säädetyn keinun nousevan pään matalalle pöydälle, ja pöydältä Hukka sai mennä kokonaisen keinun 2on2off asentoon. Treeni sujui tosi hyvin, Hukka ei säikähtänyt tai muutenkaan ihmetellyt juurikaan liikkuvaa keinua, olisiko yhden kerran vahingossa tullut keinun sivuun. Tänään jatkettiin samaa treeniä, ja edelleen sujui hyvin. Kiirettä Hukka ei tässäkään pidä, vaan menee keinun ravilla, mutta koska muutoin tekee moitteettomasti, olen antanut sen mennä omaa tahtiaan.
Juoksariprojekti ollaan kaivettu viime viikolla naftaliinista. Hukka on tehnyt matolla juoksemista syksyllä ennen saikkua, ja nyt kokeilin, muistaako se vielä maton. Näkyi muistavan, mutta sama tuttu ongelma palasi heti pitkän tauon jälkeen. Syksyllä ongelmaksi muodostui huonot kosketukset, eli kun Hukka ravaa/kävelee, se ei osu koskaan alustaan molemmilla takajaloilla, vaan yleensä esim yhdellä etujalalla ja/tai yhdellä takajalalla. Jos en palkkaa huonoista osumista, se menee epävarmaksi ja kävelee entistä hitaammin. Syksyllä yritin laittaa alustaa hieman koholle maasta, josko se saisi Hukan ymmärtämään, että alustalle pitäisi "hypätä" ja silloin osuisi paremmin, mutta saikun takia en voinut jatkaa näitä treenejä ja jätettiin koko juttu hautumaan. Nyt koitin vaihtaa taktiikkaa ja otin käyttöön meidän viimeisen muuttolaatikon. Opetin Hukalle ensin laatikkotempun, eli se kiipeää laatikon sisään ja asettelee kaikki jalkansa laitojen sisäpuolelle. Kun Hukka oli ymmärtänyt laatikkotempun sisällä naksutellen, laitoin juoksarimaton laatikon pohjalle ja opetin Hukan hakeutumaan huoneen toisessa päässä olevaan laatikkkoon ja tulemaan sieltä pois ilman erillistä käskyä. Tämä meni melko nopeasti jakeluun, joten leikkasin laatikon laitoja matalammaksi ja jatkoin treenejä sisällä. Maanantaina kokeilin laatikkohommaa ekaa kertaa hallilla, ja se tuntui sujuvan hyvin. Kävellen Hukka menee edelleen, mutta nyt sillä tuntuu olevan selkeämpi käsitys kriteeristä, eli molemmat takajalat pitäisi olla laatikossa laitojen sisäpuolella (maton päällä), ja Hukka oikeasti tuntui miettivän jalkojaan laatikolle suunnatessaan. Tänään jatkettiin hieman matalammalla laatikolla, ja edelleen sujui melko hyvin. Muutaman kerran yritti hypätä laatikon yli ja muutaman kerran ravasi yli niin, että molemmat jalat eivät olleet laatikossa, mutta suurin osa yrityksistä oli hyviä. Katsotaan, saanko koskaan laatikkoa häivytettyä...
Hyppytekniikassa tehtiin aina vaan perussarjaa, enkä voi vieläkään sanoa, että se toimisi. Aina vaan vika väli tuntuu olevan vaikea, ajautuu tosi lähelle vikaa hyppyä ja tekee jonkun ihmeellisen korjausaskeleen vikassa ponnistuksessa. En oikein tiedä, miten etenisin tästä. Jos pidentäisin väliä, ongelma todennäköisesti poistuisi, mutta oppiiko Hukka siitä säätelemään laukkansa pituutta? Palkan tuominen lähemmäs vikaa hyppyä auttaa, mutta ongelma palaa heti jos palkan siirtää taas kauemmas.
Siivekkeen kierrossa Hukka on harjoitellut multiwrappeja 15cm korkealla rimalla. Nämä se tekee tuttuun tapaansa kävellen, mutta vaikuttaa kyllä ihan motivoituneelta ja osaa lähestyä hyppyä jo hieman eri kulmista. Ehkä vauhtia tulee lisää sitten jos otan omaa liikettä mukaan. Nyt olen itse ollut vain paikallani.
Vastapainoksi aksatreeneissä osoittamalleen älykkyydelle Hukka on kunnostautunut jälleen kerran terveysongelmissa. Maanantaina ennen treenejä huomasin, että sillä oli silmäkulma veressä. Ei mitään tietoa mihin se on mahtanut itsensä tällä kertaa satuttaa, onneksi ei kuitenkaan ihan ole osunut silmään. Johan siitä onkin jo melkein kaksi viikkoa, kun edellinen haava saatiin kuntoon...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti