keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Nollavoittoja ja lainaliitoa

Sunnuntaina kävin Fisun ja lainakoira Neon kanssa HAUn agilitykisoissa juoksemassa kolme rataa. Neo starttasi kaikilla radoilla ihan luokan alussa ja Fisu lopussa, ja kun kisat olivat pienet, oli vain yksi tutustuminen. Olipa todella vaikeaa miettiä yhden lyhyen tutustumisen aikana suunnitelmat kahdelle eri koiralle! Eka rata oli muuten kiva, mutta lopussa oli hankala kuvio aa-putki erottelussa, johon en keksinyt Neolle enkä Fisulle oikein mitään järkevää. Neon kanssa rata kosahti jo ihan alkuun, ei jostain syystä tehnyt keppejä loppuun. Uusittiin, ja mokasi toistamiseen. Vasta kolmannella yrittämällä pujotteli loppuun asti. Heti keppien jälkeen hyllytettiin, tuli yhdestä hypystä ohi kun jouduin varmistelemaan niitä keppejä. Sitten sujuikin pitkän matkaa ihan hienosti, kunnes aa-putki erottelussa meni aalle putken sijaan. Fisun kanssa sama rata tuntui myös huonolta, ja myös Fisulle hyl kun hyppäsi yhden takaakierron väärin päin.

Toinen rata oli kiva, selkeästi helpompi, ainoastaan aalta tiukka kääännös suoraan putkeen ja putkesta 90 asteen avokulmaan kepeille. Neon kanssa alussa jo tuli omituinen virhe, tuli aasta ohi vaikka mielestäni ohjasin selkeästi eikä aan lähellä ollut mitään muitakaan esteitä. Kepeille meno onnistui, mutta jätti taas kepit kesken. Nyt en jäänyt korjaamaan, kun ei selvästikään vaan osaa. Molemmilla radoilla keppien päässä oli putki, eli olisiko sitten putki häirinnyt imullaan. Sitten mentiinkin taas oikein sujuvaa ja nättiä rataa, kunnes tiukassa hyppykulmassa livahti mun selän taakse ja kävi hyppäämässä hypyn väärin päin. Fisun kanssa sama rata meni oikein nätisti ja sujuvasti, haki kepeille tosi hienosti ja itsenäisesti oikein ja kaikin puolin kulki kivasti. Nolla ja voitto 🙂:D

Vika rata oli hyppäri, muuten hauska ja vauhdikas, paitsi lopussa suoralla putkella moni koira kääntyi leikkauksella väärään suuntaan ja leikkaus oli ainoa ohjausvaihtoehto nopealle koiralle. Neon kanssa rata meni yllättävän hyvin, ainoastaan keppien jälkeen hypyltä kielto, kun taas Neo hakeutui mun selän taakse. Tämä on omituinen virhe, jota omat koirani eivät ole oikeastaan ikinä tehneet. Voi olla, että ongelma on rytmityksessä, Neo on hieman Fisua hitaampi, joten olen liian pitkällä edellä. Siltikään en ymmärrä, millä logiikalla Neo vaihtaa puolta selän takana sen sijaan, että tulisi ohjaavan käden puolelle mutta vaan vähän viiveellä. Lopun takaaleikkauskohta sentään onnistui hyvin. Fisun kanssa mulla alkoi jo aiemmat 5 rataa painaa jaloissa ja tuntui, etten meinaa pysyä lentokalan perässä. Alussa meinasi livahtaa kepeille jo ennen aikojaan, mutta oli kuulolla ja kääntyi pois ennen kuin ehti sinne asti. Hyppysuoralla tuntui, että olin tosi kaukana jäljessä, mutta onneksi Fisu on kiltti ja luki rataa oikein. Takaaleikkauksenkin luki oikein, ja tältäkin radalta nolla ja voitto! Nyt vielä pari nollaa, niin saadaan SM-nollat kasaan!




Hukka oli mukana kisapaikalla ja oli taas oikein reipas pikkukala. Sitä ei jännitä enää tippaakaan vieraat koirat, haukunta, kuulutukset, ihmisvilinä tai vieraat paikat. Käytiin Purina-areenalla sisällä haistelemassa agilityhallin tunnelmaa, sielläkin liikkui tosi reippaasti. Kisojen jälkeen käytiin palauttamassa Neo omistajalleen Vihtiin, ja Hukka sai samalla ottaa painit velipoika Monnin sekä lapinkoirapoika Lemmyn kanssa. Hukka innostui etenkin karvaturri-Lemmystä, ja olisi  leikkinyt sen kanssa melkein mielummin kuin veljensä kanssa.

Maanantaina menin vasta illaksi töihin, joten päivällä ehdittiin touhuamaan koirien kanssa kaikenlaista. Aamulla kävin tallomassa Fisulle jäljen läheiselle niitylle. Heinä oli jälkitreeniä ajatellen ihan liian pitkää, sellaista polveen asti ulottuvaa viidakkoa kera miljardin punkin, mutta aurinkoinen vapaa aamupäivä ja treeni-into eivät siitä pahasti laantuneet. Jäljestä ei tullut kovin pitkä, kun heinikossa kahlaaminen oli vähän turhankin raskasta, noin 300m ja kaksi kulmaa, neljä keppiä ja namikasoja siellä täällä. Vanheni 1,5h. Fisun juoksuintoa heinikko taltutti mukavasti, koska jana oli pitkästä aikaa varsin asiallinen! Ei kaahottanut jäljestä yli, tarkisti muutaman metrin takajälkeä ja kääntyi itsenäisesti oikeaan suuntaan. Jäljesti aika kivasti pitkässä heinikossa, pää oli melko alhaalla vaikka haju varmasti nousikin ylös kasvillisuudessa. Tokasta kepistä meni reagoimatta yli, olisko keppi hukkunut niin syvälle heinikon sisään ettei saanut hajua. Muut kepit nosti hienosti ja namikasoihin malttoi jarruttaa syömään. Päivällä metsälenkillä puuhasteltiin Hukankin kanssa jälkijuttuja, eli talloin sille pienen keppiruudun ja laitoin sinne muutaman kepin ja päästin etsimään. Hukka on tehnyt vastaavia treenejä muutaman kerran ja selvästi ilahtuu kepin löytäessään. Pian voisin varmasti kokeilla tehdä jo pienen keppijäljen, kun selvästi on jo nyt kiinnostunut kepeistä.

Meidän aamulenkkimetsässä on tällä hetkellä aivan mielettömän kaunista. Joka puolella on ihania värikkäitä kukkia! Voi kun olisi parempi kamera!









Eilen oli mukava päivä, kun käytiin Tesun ja Maijan kanssa Loviisassa paimentamassa. Mukana oli Hukka ja Fisu. Fisulla treenasin isolla pellolla noin 10 lampaan laumalla, koitettiin tehdä ajoa. Lampailla oli hirveä veto laitumen vasempaan laumaan, kun siellä aidan toisella puolella oli isompi osa laumasta. Ei pystytty oikein tekemään sellaista ajotreeniä kuin olin ajatellut, kun jouduin flänkkäyttämään koko ajan Fisua, joten vaihdettiin suunnitelmaa lennosta ja treenattiinkin pillikäskyjä. Pillihommiin saatiin vedon ansiosta taas ihan hyviä paikkoja, kun Fisu oli lähdössä flänkille jo muutenkin ja onnistuin viheltämään sopivalla hetkellä. Treenattiin aika lyhyesti, koska ilma oli tosi lämmin ja Fisu hengästyi aika tavalla juostessaan flänkkejä. Hukkakin pääsi katsomaan lampaita ja muiden treenatessa ohimennen painimaan myös melkein samanikäisen bc-pennun Gemin kanssa. Lampaista Hukka oli taas hyvin kiinnostunut. Se selvästi haluaa pitää lampaat liikkeellä, ja se pyrkii hakeutumaan päiden puolelle. Sillä on kovasti jo ajatusta lähteä flänkkäämään, liukkaiden nuorten uuhien kanssa sillä ei vielä ihan jalat riitä siihen, että ehtisi oikeasti pysäyttämään lampaita. Ihan hetkittäin lampaiden ollessa paikallaan aitaa vasten se myös väläyttelee pientä vaanimista ja käy itse maahan. Enimmäkseen kuitenkin Hukka haluaisi juosta, ja välillä lähtee kyllä myös ihan jahtaamaan (tai lähtisi, jos päästäisin). Hukka on nyt toistaiseksi ollut liinassa kiinni, en uskalla vielä päästää sitä irti ettei jää jalkoihin ja toisaalta ettei siihen tarvitsisi vielä tässä vaiheessa alkaa laittamaan painetta.

Tänään Hukalla oli melkoinen treenipäivä, kun käytiin kuvaamassa pentukurssille videoita. Hukka sai esittää taas melkeinpä kaikki temput ja treenit, mitä osaa, sisältäen leikkiä, naksuttelujuttuja ja yhden hajunhaun, keppi-ilmaisutreenin ja ensimmäisen esineruututreeninsä. Hajunhaun Hukka on tajunnut ihan tosi hyvin, se lähtee jo kaukaa ilmavainulla seuraamaan hajua ja riemastuu löytäessään maalimiehen. Myös jälkikeppitreeneistä se innostuu. Esineruutua kokeiltiin nyt ensimmäistä kertaa ihan hajureagointitreeninä, eli esine (sukka) oli tuulen yläpuolella valmiina ja lähestyttiin Hukan kanssa hihnassa, heti kun sai hajun ja reagoi esineeseen, palkkasin ruualla. Hukka toimi hienosti, hajun saadessaan alkoi vimmatusti heiluttamaan häntää, paikallisti hajun lähteen ja nappasi sukan suuhunsa.

Hukka on opetellut uusia temppuja pääasiassa sisällä. Kiertoa kokeiltiin jo yleistää pöydän jalkaan, ja sen Hukka hoksasi heti. Kokonaan uutena juttuna ollaan aloitettu nyt kapulan nostoa. Aluksi naksuttelin ihan puhtaasti vaan kapulan luo menosta ja sen haistelusta, mutta koska Hukka ei lähtenyt tarjoamaan kapulan suuhun ottoa lainkaan, tehtiin niin, että leikin ensin vähän kapulalla ja leikin varjolla sain Hukan ottamaan kapulan suuhun. Sen jälkeen kun palattiin naksuttelusessioissa kapulaan, niin tarjosikin heti kapulan nostoa ja nyt on selvästi hoksannut jo hyvin idean. Kurre-istuntaa ollaan harjoiteltu kehonhallintamielessä, ja käy siihen-käsky on myös otettu nyt ohjelmistoon. Arkielämän taidoista irti päästämistä ollaan harjoitelut nyt urakalla, koska Hukka ahmii pihalta aivan jatkuvasti jotain epäsopivaa/epäterveellistä.

Fisu oli tänään mulla töissä mukana ja pääsi käymään fyssarilla. Lihasta on tullut pentuprojektin jälkeen oikein kivasti, mutta ilmeisestikin meidän aksakentille paluun seurauksena myös viime syksyinen vasemman iliopsoas-lihaksen aristus on nyt palannut. Fisu ei ole oireillut mitenkään eikä reaktio ollut kovin voimakas, mutta kuitenkin harmittaa :/ Fisu sai lihakseensa jo laseria, ja ensi viikolla jatketaan sen suhteen. Lauantaille Fisu on ilmoitettu agilitykisoihin ja nyt arvon, uskallanko kisata sen kanssa. SM-nollien keruulla alkaa olla jo vähän kiire, vapaat viikonloput on kortilla ja Fisu liikkuu täysin puhtaasti. Toisaalta en anna itselleni anteeksi jos se loukkaantuu kisoissa ja lihas revähtää pahemmin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti