Olen koittanut nyt parhaani mukaan keksiä toipilaille sopivaa viihdykettä, kun lenkille ei päästä. Eilen päivällä käytiin lähinurmella "treenaamassa", eli Fisu teki muutaman askeleen seuraamista ja tunnarin haistelua. Nurmella oli tunnarikapuloiden lähellä amppari, ja Fisu ahdistui siitä aika tavalla :/ Pystyy kyllä tekemään hommia, mutta yleisilme on ahdistunut. Hukka pääsi tekemään keppiruudun hihnassa, olen nyt koittanut ottaa jälkikeppien ilmaisun uudestaan työn alle, kun Hukan itsensä valitsema ilmaisutapa on liian epäselvä. Olen nyt vaatinut, että tuo kepin käteen.
Eilen illalla käytiin iltapalalla Uutelassa. Löysin kartasta nuotiopaikan, joka on vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä parkkipaikalta, joten mentiin sinne. Potilaat saivat istuskella rantakallioilla ja nuotion ääressä, kun paistoimme makkaraa. Fisu kävi kastamassa varpaita meressä, ja ihmetteli kovasti, miksi uimaan ei päässyt.
Tänään aamupäivällä käytiin Talin kentällä ampumassa. Hukalle ensin kaksi laukausta sivulla namia syötellen. Vilkaisi molemmilla kerroilla äänen suuntaan, mutta mitään pelkoreaktiota ei tullut. Seuraavat kaksi laukausta otettiin maatessa, eli Hukka makasi ja syöttelin sille namia. Siinä ei reagoinut ollenkaan. Fisulle otettiin myös laukaukset seuruussa ja paikallamakuussa. Seuruuta tein kokonaisen kaavion (juoksun tosin tein niin hitaasti, että Fisu ravasi hidasta ravia), ja perään liikkeestä istumisen. Taas Fisua ahdisti pörriäiset, joita kentällä pörräsi joka puolella. Onpa ärsyttävää, kun loppukesästä näköjään tokon treenaaminen menee ampiaisia paetessa...
Tänään illalla kävin vielä tekemässä jäljet molemmille potilaille pellolle. Hukan jälki oli ehkä 100m pitkä suora, keppejä 5kpl. Vanheni 45min kuumasta, tuulisessa ilmassa. Palkkana kokeilin nyt ekaa kertaa purkeissa olevaa kissanruokaa, jos sillä saisi motivaatiota paremmaksi. Hukan jälki ei keppitreeneistä huolimatta sujunut. Jäljestää paikoitellen ihan hyvin, mutta enimmäkseen kulkee ilmavainulla jäljen sivussa, syö pupun papanoita eikä oikein näytä kovin aktiivisesti etsivän keppejä. Nostaa kyllä kepin jos sattuu kohdalle osumaan, mutta ei työskentele niitä etsiäkseen. Viidestä kepistä löytyi vain kolme, ja taaskin viimeinen keppi jäi löytymättä, eli jouduttiin lopettamaan jälki epäonnistumiseen. En oikein tiedä, mitä tekisin tuon kanssa. Namijäljellä saisin varmaan tarkkuutta itse jäljestykseen, mutta toisaalta keppimotivaatio varmasti heikkenisi entisestään, jos jäljen arvo nousee. Vaikeammilla ja pienemmillä kepeillä saisi tarkkuutta, mutta niistäkään ei ole hyötyä jos Hukka ei halua niitä löytää. En keksi, millä saisin sen palkattua paremmin. Olen kokeillut kaikkea, on saanut herkkuja, ollaan leikitty kepeillä, olen kehunut, antanut pitää kepin. En oikein tiedä, mikä sille olisi mieluisinta. Lenkillä kantaa keppejä ja tykkää pelata niillä itsekseen, mutta se ei ilmaisutapana toimi, koska en huomaa Hukan ilmaisevan enkä siten pysty palkkaamaan.
Fisunkaan jälki ei mennyt kovin hyvin. Jälki oli 220m pitkä, kaksi piikkiä, kolme keppiä ja namikasoja siellä täällä. Janalla en voinut antaa Fisun kaahata, joten jarrutin liinalla, mutta siitä ei hyvää kyllä ole seurannut ikinä, eikä nytkään. Sinkoili varmaan ekat 50m jäljellä ihan miten sattuu, kun oli niin kierroksilla liinaa vastaan taistelemisesta. Meni ekasta kepistä ja namikasasta yli. Sen jälkeen alkoi jäljestämään, ja lopun selvittikin ihan hyvin.
Fisusta ja Hukasta ei hetkeen tule saamaan nättejä kuvia, kun toisella on kalju vatsa ja toisella kalkkunanjalka-olkapää. Tässä siksi kauniita kuvamuistoja heinäkuulta T-leiriltä, kuvaajana Tytti Käyhkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti