Lauantaina aamu alkoi kisamaisella setillä. Alkuun paikkikset, tehtiin kahdessa ryhmässä selät vastakkain kaksi paikkista. Ekassa Fisu istui aika hyvin, vähän vilkuili selän taakse mutta enimmäkseen keskittyi eteenpäin katseluun. Maahamenokäskyjä tuli ennen meidän vuoroa kolme, Fisu ei reagoinut niihin mutta ei myöskään totellut omaa käskyään. Tokassa istumisessa istui huonommin, siirsi jopa kerran tassua. Maahanmenon teki, mutta hitaasti ja nihkeästi. Yksilöliikkeissä tehtiin ensin ohjattu niin, että haettavan vasemman kapulan vieressä seisoi lauma ihmisiä. Sitten ruutu samasta lähetyspaikasta kuin ohjattu. Ruudun jälkeen zeta, järkkänä istu, maahan, seiso. Lopuksi uudestaan ruutu diagonaalissa niin, että ympyrä oli sama kuin ekalla kerralla mutta lähetys eri kohdasta, ja ruutua oli siirretty noin 10m sivuun ja vaihdettu merkit huonommin näkyviksi. Fisu selvitti treenin kohtalaisesti, aikalailla tasonsa mukaan. Ohjatussa hyvä merkki, mutta kapulalle lähdössä Fisu väisti ihmismassaa ja lähti liian viistosti vasemmalle. Yhdellä korjauksella löysi kapulan ja toi, mutta otettiin heti perään koko liike uudestaan. Nyt merkki oli selvästi huonompi, ennakoi pysähdystä, mutta itse nouto onnistui. En ottanut kumpaakaan noutoa sivulle vaan pyysin käsikosketukseen. Eteenmeno oli hyvä ja suora, ruudun bongasi ja sinne meni hyvin, loppuosakin siisti. Zeta oli myös ihan ok, mutta seisomissa oli hiukan ennakoinut stoppia. Tokan ruudun eteenmeno oli vino, väisti taas ihmismassaa ja lähti selkeästi oikealle vinoon. Korjauksetkaan ei oikein toimineet, tai siis valui aika paljon eteenpäin korjauskäskyllä. Ruudun ihme ja kumma kuitenkin löysi, vaikka tässä monella muulla oli ongelmia.
Iltapäivän treenissä oli Christan ongelmanurkka. Valitsin Fisun ongelmaksi ampparit, kun se on ollut nyt lähiviikkoina useammassa treenissä tapetilla. Löysin majoitushuoneeni lattialta muutaman kuolleen ampparin, joita Fisu selvästi pelkäsi, vaikka olivat kuolleita. Katsottiin siis hallilla yhdessä Fisun reaktioita. Fisu tunnistaa kuolleetkin ampparit heti amppareiksi, ja väistää niitä voimakkaasti, ei halua mennä lähelle eikä edes syödä namia maasta, jos amppari on lähellä. Koitettiin sitten tehdä helppoja tokojuttuja amppareiden lähellä, sellaisella etäisyydellä, että ei ahdista liikaa. Seuraamista ja noutokapulan nostoa Fisu pystyi tekemään aika normaalisti. Kaukovaihtoja teki, mutta menee heti tahmaiseksi. Ohjeeksi saatiin jatkaa kuolleiden amppareiden kanssa treenejä, ja tehdä aluksi sellaisia juttuja sellaisella etäisyydellä, että Fisu pystyy pitämään kriteerit. Sitten vaan vähitellen vaikeuttamaan.
Treenasin Fisun treenien jälkeen Hukan kanssa lyhyesti ulkokentällä. Leikittiin, tehtiin sivulletuloja ja parin askeleen seuraamista, noutokapulan pitoa ja tuontia sekä pari maahanmenoa. Hukka tuntui kivalta ja energiseltä, ja teki ihan oman osaamistasonsa mukaan. Leikki sillä on kehittynyt hurjasti, harmittaa, kun en uskalla leikkiä vielä yhtään rajummin vaan tehdään vaan hyvin pientä nysväämistä narulelun kanssa. Hukka on alkanut lelun voitettuaan ravistelemaan sitä melkoisella raivolla, hakkaa lelulla omia kylkiään :D Lauantaina illalla käytiin myös metsässä tekemässä vähän nenäjuttuja, jotta saisin Hukan ylimääräistä energiaa purettua. Tein ehkä 20m leveän esineruutukaistaleen, josta Fisu sai etsiä kaksi esinettä, ja Hukan kanssa käytiin tekemässä samat esineet remmissä hajuhakuina. Molemmat esineet löytyivät, mutta nyt huomasi selvästi jälkitreenien vaikutuksen, eli Hukka oli vaihtanut etsintätyylinsä ilmavainusta jäljestämiseen, ja nuuskutteli kovasti tallausjälkiä. Ehkä jätetään suosiolla esineruutu nyt hautumaan ja palataan asiaan sitten, kun jälkityöskentely on vahvempaa ja voin taas alkaa tarkoituksella vahvistamaan ilmavainun käyttöä. Esineruudun lisäksi talloin tarkkusruudun, josta Hukka sai etsiä pariin kertaa kolikon. Tarkkuusruutu on jo ihan tosi hyvällä mallilla, pikkuesine voi olla piilossa ja ruutu kisakokoinen, ja hienosti pikkuesine löytyy! Ilmaisukin on tosi siisti ja korrekti, nyt ei enää ota esinettä suuhun.
Sunnuntaina aamutreenissä tehtiin paritreeni - Fisu ja Ness tekivät yhtä aikaa kolme liikettä, ja sitten vaihtoivat rooleja. Fisu aloitti tunnarilla, kun Ness teki vieressä kiertonoutoa. Fisu teki ihan tosi hienosti, rauhallinen ja tarkka haistelu ja otti oman heti kun tuli kohdalle. Sivulle asti en ottanut, pyysin käsikosketukseen. Seuraavaksi ohjattu, Ness teki kaukot ohjatun merkin vieressä. Fisu teki hyvän merkin, mutta kapulalle juostessa suuntasi hiukan turhan jyrkästi oikealle ja tuli pieni ylimääräinen kaarros. Sitten ruutu, Ness teki samaan aikaan ohjatun niin, että haettava ohjatun kapula oli noin metrin päässä ruudun edessä. Superhieno eteenmeno, aivan piikkisuoraan ja päätyi seisomaan ympyrän keskipisteen teipin päälle. Ruutuun pinkoi kovaa ja epäröimättä, siellä hyvä maahanmeno ja rauhallisesti odotti, vaikka Ness kävi noutamassa vieressä. Loppuosakin siisti. Sen jälkeen vuorossa oli kiertonouto, matkan varrella kiertomerkille oli ohjatun merkki sekä Nessin tunnarikapulat. Fisu ei häiriintynyt niistä tippaakaan, bongasi heti kiertomerkin ja teki hyvän kierron. Stoppi istumaan oli ehkä aavistuksen hidas, jutagrassilla Fisu ei jarruta niin hyvin kuin muilla alustoilla. Loppuosa oli hieno. Sitten zeta, joka tehtiin kaukojen sijaan, kun uudet etujalkakaukot on vielä liian epävarmat tälläiseen tilanteeseen. Eipä tässä ollut Fisulle mitään ihmeellistä, hyvin teki ja kuunteli vaikka Ness juoksenteli ohjatun merkille ihan vieressä. Lopuksi vielä ohjattu eri suuntaan, haettava kapula ruudun edessä ja paluumatkalla ihan lähellä kiertonoudon hyppy. Tämä viimeinenkin liike meni ihan nappiin, ei mitään valittamista. Uskomatonta, miten hienosti Fisu selvitti kehätreenihässäkän! On se kyllä hitsin taitava, harvassa oli koirat, jotka pystyivät suorittamaan kaikki liikkeet ilman isompia virheitä isossa häiriössä!
Iltapäivällä tehtiin omatoimitreenissä kaukoja, eteenmenoa ja ohjattua, paikkista ja vähän ampparihäiriöitä. Kaukoissa katsottiin etujalkakaukojen tekniikkaa, ja todettiin, että näyttää aika hyvältä. Nyt vaan ahkerasti matkaa lisäämään, hyvät niistä tulee! Eteenmenoa ja ohjattua tehtiin ihmishäiriöillä, kun lauantaina väisti ihmismassaa. Nyt meni selvästi paremmin, kun vaikeutin tilannetta vähitellen ja eteenmenossa sai juosta lelulle. Paikkiksia tehtiin yksi tavallinen, jossa menin lähemmäs antamaan maahanmenokäskyn. Nyt totteli kerrasta ja kehuin siitä vuolaasti. Lisäksi tehtiin muiden ryhmäkaukojen aikana myös paikkista, eli koirat olivat jonossa tai ympyrässä ja vuorotellen käskytettiin tekemään kaukovaihtoja. Fisu ei tehnyt kaukoja, vaan istui ja teki sopivalla hetkellä aina maahanmenon. Nämä onnistui hyvin, ei mokannut kertaakaan ja pääsin palkkaamaan hyviä maahanmenoja.
Hukkakin pääsi sunnuntaina piipahtamaan hallissa aamulla ennen treenien alkua ja lounastauolla. Käytiin lähinnä leikkimässä ja tekemässä pieniä namijuttuja kentällä. Aamulla Hukka oli tosi pätevä ja keskittyi hyvin. Lounastauolla kentällä oli melkoinen härdelli, kun samaan aikaan kaikki muutkin treenasivat "turistikoiriaan". Hukalla oli aika vaikeaa keskittyä, se vilkuili vähän väliä ympärillään juoksevia koiria, eikä keskittymistä toki auta se, että Hukka itse ei saa tehdä mitään siistiä ja vauhdikasta, vaan ainoastaan tylsiä namipiiperryksiä. Kertaalleen karkasi vieressä juoksevan Trendi-siskon luo. Muuten sain pidettyä sen jotenkuten hallinnassa, mutta hyvin huomasi, että tässä asiassa pieni poikakoira on kyllä selkeästi hitaammin kehittyvä kuin äitikala.
Tänään käytiin iltapäivällä Talosaaressa treenaamassa jälkeä Fisun ja Hukan kanssa. Talloin molemmille jäljet vanhenemaan, ja välissä käytiin lenkillä ja tein jälkikeppitreeniä Hukan kanssa. Olen pariin kertaa koittanut tehdä samanlaista keppitreeniä yksittäisellä pikkukepillä kuin mitä Fisun kanssa, mutta nämä ei oikein toimi, koska jos näkee jäljen tallomisen, lähtee näkömuistista vaan juoksemaan eikä haistele. Tein nyt siis kolme toistoa niin, että talloin hyvin lyhyen "umpikujan" eli kävelin lyhyen suoran ja tulin samaa reittiä takaisin, eikä jälki jatku mihinkään. Keppi oli jossain matkan varrella, ei pikkujäljen päässä, ja piilotettuna hiukan kasvillisuuden alle. Ekalla ja tokalla meni haipakkaa kepistä yli ja pyöri jäljen päässä aika pitkään hämmästyneenä, kun ei pystynytkään seuraamaan jälkeä pidemmälle. Löysi kuitenkin kepin itsenäisesti sitten, kun vaivautui haistelemaan. Kolmannella oli ilmeisesti prosessoinut tilannetta, koska lähti jo alusta rauhallisemmin, ja löysi heti kepin. Keppitreenin lisäksi haukutin Hukkaa, nyt ei haukkunut ihan niin hyvin kuin muissa haukkutreeneissä.
Ajoin Hukan jäljen ensin. Jälki oli niityllä, ehkä 100m pitkä kaari, 7 keppiä, vanheni 45min. Bongasi jäljen aika hyvin ja lähti ajamaan heti oikeaan suuntaan ja ekan kepin löysi hienosti. Ekan kepin jälkeen meni vähän aikaa jäljen sivussa tuulen alapuolella, ja tokasta kepistä meni yli reagoimatta. Kolmannen kepin nosti sitten kuitenkin. Kolmannen ja neljännen kepin välissä oli vähän vaikeampaa, heinä oli pidempää ja sivutuuli jonkun verran painoi hajua, joutui vähän etsiskelemään ja paikoin yritti taas nostella nenää. Ratkaisi kuitenkin tilanteen itse ja nosti kaikki loput kepit. Vikalla kepillä tiputti kepin heti kun aloin kehumaan, ja kun pyysin hakemaan kepin, niin ei meinannut löytää sitä enää uudestaan. Tässä asiassa pitää näköjään olla tosi tarkkana Hukan kanssa, ilmaisuissa on pakko vaatia se tuomaan keppi kunnolla loppuun asti, koska muuten alkaa heti lusmuilemaan kepin tuonnissa.
Fisun jälki oli ihan kauhea. Helsingissä tuntuu olevan täysi mahdottomuus tehdä pitkää jälkeä ilman, että siellä olisi vähintään muutama lenkkeilijä tai koiranulkoiluttaja sotkemassa jälkeä. Päätin kuitenkin yrittää, kun Fisulla on jälkikoe tulossa. Talloin jäljen tarkoituksella tosi hankalaan maastoon, oli kunnon pusikkoa ja tiheää kuusikkoa, jyrkkää kallionrinnettä ylös alas, kaatuineita puita ja risukkoa, paikoin polkuja ja vähän jopa suopohjaa. Maaston muotojen vuoksi jäljelle tuli jos jonkin näköistä kulmaa, syheröä ja poukkoilua. Jälki oli kilometrin pitkä, vanheni 1,5h, keppejä 5kpl. Jana oli huono, siinä Fisu oli jotenkin taas aivan ylikierroksilla, meni jäljestä yli reagoimatta, kaarsi jollain ihme lenkillä takajäljelle ja yritti lähteä sinne. Annoin mennä vähän matkaa, mutta kun ei itse tajunnut kääntyä, komensin pois. Sitten lähtikin jäljestämään oikein ja päästiin alkuun. Jo ehkä 50m janalta oli ensimmäinen hankala nousu, olin kiivennyt jyrkkää kallionrinnettä ylös puron pohjaa pitkin, koska se oli ainoa kohta, josta pääsi. Fisu lähti nousemaan, mutta hetken päästä kääntyi ympäri tarkastelemaan ja tuli mua vastaan. Hetkeksi se pysähtyi ja tuijotti mua kysyvänä, ihanko oikeasti se jälki menee tuonne :D No, jatkoi hommia ja sen jälkeen ei enää kyseenalaistanut reittivalintojani. Fisu jäljesti koko matkan aivan superhienosti, kulmissa ja syheröissä jotain ihan pientä tarkastelua, mutta hetkeäkään se ei ollut hukassa ja selvitti kaikki haastavat kohdat kunnialla. Kaikki kepit löytyivät. Neloskepin lähellä näin kaksi koiranulkoiluttajaa noin 50m päässä jäljeltä, ja mietin, pitäisikö lopettaa tähän, noinkohan ovat kulkeneet jäljen päältä. Päätin kuitenkin jatkaa, ja Fisu selvitti jäljen lopun hienosti, eikä ainakaan reagoinut mitenkään harhoihin, jos siellä sellaisia oli. On se kyllä hitsin taitava, välillä suorastaan ihmettelen, miten olenkin onnistunut kouluttamaan siitä noin hyvän!
Hukalla loppui virallinen saikku viime perjantaina, ja hyvä niin. Kiltistä, rauhallisesta ja hyväkäytöksisestä pennusta ehti kehkeytyä parin viikon pissalenkityksien myötä melkoinen huligaani. Hihnakäytös on unohtunut ihan täysin, Hukka riuhtoo, kiskoo ja sinkoilee hihnassa. Kotona se touhuaa koko ajan jotain, tuhoaa ja syö leluja, kaivaa matot rullalle ja välillä innostuu haukkumaan ilman näkyvää syytä. Nyt ollaan siis vähitellen alettu lisäämään liikuntaa pidentämällä lenkkejä 10min pissalenkeistä varovasti hieman pidemmiksi. Vapaaksi se on päässyt vain pariksi minuutiksi kerrallaan yksin lenkkeillessään, ja silloinkin olen heti kutsunut takaisin, jos yhtään näyttää lähtevän spurttailemaan. Haavat ovat parantuneet ihan loistavasti jo aikaa sitten, leikkauksesta ei näy enää muita jälkiä kuin ajeltu karva vasemman lavan ympäriltä. Hukka ei ole ontunut eikä aristanut jalkaa leikkauksen jälkeen. Ensi viikolla on tarkoitus kontrolloida olkapään tilanne ja suunnitella jatkoa. Siihen asti rajoitan edelleen liikuntaa, vapaana riehumista ja rajumpia leluleikkejä ei pääse tekemään ennen kun on täysin kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti