Oulussa

Viime viikolla treenailtiin Fisun kanssa pk-juttuja viikonlopun jälkikoetta varten. Tiistaina tehtiin peltojälkeä lähiniityllä. Jälki oli 520m pitkä, 5 keppiä, vanheni 2h, namikasoja siellä täällä. Yksi tiekohta, jossa kuljen tien reunaa ehkä 50m ja sitten käännyin tien yli. Tiellä oli lukemattomia eri ikäisiä harhoja. Jäljen alku meni tosi hyvin, Fisu jäljesti tarkasti ja siististi ja kaksi ekaa keppiä nousi. Tiekohta oli vaikea, tai oikeastaan mahdoton. Fisu palasi vanhaan virheeseensä, eli tielle tullessaan porhalsi täyttä höyryä tien yli, ja koitti etsiä jälkeä tien toiselta puolelta. No sieltä ei jälkeä löytynyt, mutta ei tajunnut myöskään palata tielle etsimään. Annoin työskennellä aika kauan, mutta kun koitti hakeutua aina vaan kauemmas tien toiselle puolen, kiskoin liinalla takaisin ja näytin tiellä kulkevaa jälkeä. Sai onneksi kiinni jäljestä ja ilmaisi tiellä olevan kepin. Tienylityksenkin bongasi, mutta sen jälkeen maaston vaihtuessa oli taas hetkellisesti vaikeaa. Selvitti kuitenkin tilanteen itse ja jäljesti nätisti loppuun.

Tiistaina illalla treenattiin tottista Nean kanssa. Otin Fisulle ampumiset paikkiksessa ja seuruussa, noudon isolla kapulalla, hypyt ja eteenmenon. Fisu tuntui aika ylivireiseltä, noudon luovutuksessa roiskaisi jotain sinne päin ja eteenmenon seuruu oli normaaliakin kamalampaa. Hukkakin pääsi kentällä puuhastelemaan, ja sillekin ammuttiin. Ensin leikin lomassa, ja sitten sivulla. Ei reagoinut oikeastaan kumpaankaan.

Torstaina aksatreeneissä tehtiin Fisun kanssa maksien mm-finaalirataa pikkumaksirimoilla. Fisu tuntui aika hurjalta, se meni ihan hirveää vauhtia eikä oikein tullut kaikkiin ohjauksiin. En tiedä vaikuttaako matalat rimat, vai oliko muuten vaan jotenkin tavallista hullumpi. Ei todellakaan päästy rataa nollalla läpi, ihan hyvä siis ettei oltu maajoukkueessa :D

Perjantaina vein Hukan hoitoon äidille ja lähdin Fisun kanssa junalla kohti Oulua. Lauantaina aamusta suunnattiin Kiiminkiin bordercollieiden rotumestaruus-jälkikokeeseen. Koe alkoi maastoilla, arvoin meille numeron 3. Maasto oli aivan ihanaa, tasaista ja kaunista varvikkoa, lähes yhtä helppokulkuista kuin Jämillä. Jana oli aika pitkän näköinen, mutta tosi selkeä. Ehdin ottamaan Fisulle tien varressa lämmittelykepin, ja sitten päästiinkin jäljelle. Jana meni hyvin, Fisu lähti ihan suoraan, teki pari ihan loivaa kaarta ja nosti jäljen takamerkiltä. Tarkasti vasemmalle takajälkeä ehkä 7m ja kääntyi itse oikeaan suuntaan. Lähti jäljestämään tosi varman oloisena, eikä tuomari huudellut perään eli oikeilla jäljillä oltiin. Ehkä 50m janalta oli eka kulma vasemmalle, ja melkein saman tien uudestaan vasemmalle. Sitten nousi eka keppi. Taas kulma vasemmalle, ja sitten vähän matkaa suoraan, josta nousi toka keppi. Sitten mentiin suoraan kohti tietä, josta jana oli lähtenyt. Koko ajan odotin, että tulisi kulma oikealle, mutta ei, Fisu kiskoi mut tielle ja siitä yli. Olin hiukan epäluuloinen, oikeastiko mentiin sen tien yli, josta koko letka autoja oli juuri ajanut päältä, ja jonka varressa olin tehnyt lämppäkepin - ehkä 30m päässä jäljeltä! Fisu jäljesti kuitenkin niin itsevarman oloisena, että ei auttanut muu kuin seurata perässä. Jälki jatkui suoraan todella pitkään, varmaan ainakin 300m, ja sitten nousi vihdoin keppi, eli oltiin kyllä jäljellä. Pian kepin jälkeen tuli piikki vasemmalle, ja heti perään piikki oikealle. Jälkimmäisen piikin jälkeen nousi taas keppi. Kepin jälkeen oli taas kulma vasemmalle, ja aika pian keppi. Kepin jälkeen mentiin taas yhdestä hiekkatiestä yli. Tien kohdalla Fisu hieman tarkasteli jälkeä, ei ollut ehkä ihan jäljen päällä, mutta sai nopeasti taas kiinni jäljestä. Tultiin seuraavaan kulmaan, sen Fisu meni hienosti. Sitten lähdettiin lähestymään autoa. Vielä yksi kulma oikealle, yksi vasemmalle, ja sitten taas tietä ja autoa kohti. Tultiin jo tosi lähelle tietä, ehkä 2m päähän, eikä edelleenkään 6. keppiä, vähän alkoi jo hermostuttaa. Juuri ennen tietä tuli kuitenkin vielä kulma oikealle, ja pian kulman jälkeen löytyi keppi. Yksi välikeppi oli siis jäänyt, mutta en yhtään tiennyt, missä kohdassa, Fisu jäljesti koko matkan tosi hyvin. Koska aikaa oli reilusti jäljellä, käytiin kävelemässä pitkä suora uudestaan läpi, se olisi Fisulle tyypillinen paikka jättää keppejä ja selkeästi pisin pätkä ilman yhtään keppiä. Fisu jäljesti suoran uudestaan, mutta ei edelleenkään keppejä. Sitten käytiin vielä janalla tarkistamassa, ettei ykköskeppi olisi ollut heti janan jälkeen. Sieltäkään ei keppiä löytynyt, joten tyydyttiin sitten viiteen keppiin ja lähdettiin luovuttamaan ne. Janalta täydet 30 pistettä.

Esineruutu oli vuorossa seuraavana. Ilma seisoi täysin paikoillaan, ei pienintäkään tuulen virettä. Otin ennen omaa vuoroa lämppäesineeksi pallonheiton, ja se lupasi jo huonoa - Fisu ei millään meinannut löytää palloa, vaikka näki suurinpiirtein, minne sen heitin. Etsi todella pitkään, ennen kun sai hajun. Esineruudussa Fisu kävi mielestäni ruudun tehokkaasti ja kattavasti läpi, mutta nosti vain kaksi esinettä. Loppua kohden alkoi selvästi jo vähän turhautumaan, ja laittoi juoksuvaihteen päälle. Esineet jäivät vasemmalle takakulmaan ja vasemmalle etureunaan. Etuesineestä juoksi varmaan ainakin neljä kertaa aivan läheltä ohi, mutta ei ollut nenä auki kun ei saanut hajua. Takaesineellä oli käynyt aika lähellä, mutta koska oli myös pariin otteeseen menossa vasemmalta reunasta ulos alueelta, jouduin kutsumaan pois, ja ei saanut tilaisuutta jäädä etsimään takaesinettä. Pisteitä 20.

Tottis tehiin hieman lyhyen puoleisella nurmikentällä. Fisu meni ensin paikkikseen. Paikkiksessa oli kääntynyt melkein kyljelleen ja näytti varsin pitkästyneeltä :D Yksilöliikkeissä Fisu tuntui aika kuumalta ja jotenkin vähän inhottavalta, en oikein saanut siihen kontakia, tuijotteli vaan esteiden ja eteenmenon suuntaan. Liikkeet se kuitenkin teki melkolailla oman tasonsa mukaan, ainoastaan paikkiksesta siirtymässä ja ennen eteenmenoa tuntui keskittyvän johonkin ihan muuhun kuin muhun. Olin päättänyt, että jos nyt mokaa jonkun jäävän liikkeen, niin puutun siihen ja otan sitten vaikka nollan koko liikkeestä. Fisu on mokannut nyt joko seisomisen tai istumisen yhtä koetta lukuunottamatta kaikissa kisatottiksissaan mun kanssa. Istumisessa käännyin ihan reilusti katsomaan käskyn jälkeen, että minkä asennon Fisu teki. Istui, joten ei tarvinnut puuttua. Maahanmenossa ja seisomisessa katsoin koiraa ja käskytin niin, että näin, alkaako Fisu tipahtamaan maahan vai jääkö seisomaan. Molemmat teki oikein, eli ei tarvinnut niissäkään puuttua sen tekemisiin. Hyppynoudossa kapulaa nostaessa rouhaisi ilmeisesti ruohoa niin, että sitä lensi korvaankin, kun luovutuksessa ravisti päätä. Tuomari näki vain erinomaisia ja erittäin hyviä liikkeitä, joten tottiksesta 97 pistettä.

Yhteensä siis 267p JK3 ja bordercollieiden rotumestaruus. Tuloksia jäljellä tuli varsin heikosti, 3-luokassa vain yksi koira Fisun lisäksi sai koulariin oikeuttavan tuloksen!

Fisu ja serkkupoika Jana - ja Fisun näkemys iänikuisista palkintoposeerauksista :D