maanantai 7. lokakuuta 2019

Pikkukalojen luokassa

Viime viikon tiistaina käytiin Hukan kanssa pitkästä aikaa hakutreeneissä. Risteilytreenejä en uskalla vielä tehdä (tai muutenkaan juoksuttaa Hukkaa vapaana), joten tehtiin hajunhakuja. Neljä maalimiestä, jotka kaikki noin 30m syvyydessä. Ekalla päästin heti kun sai hajun, muilla palasin muutaman metrin keskilinjalle päin lähettämään. Ilma oli viileä, kostea eikä tuullut yhtään, joten aika lähelle jouduttiin menemään, ennen kun sai hajun. Hyvin Hukka muisti mitä oltiin tekemässä ja oli tosi ilahtunut maalimiehistä. Lopuksi keskilinjalla haukutin vielä itse Hukkaa, ja parin haukahduksen verran Hukka sai kokeilla ilmaisua myös maalimiehellä. Eiköhän siitä haukkuva tule!

Stepsu tuli hakutreenien yhteydessä takaisin kotiin. Step on ollut syyskuun alusta lähtien Tiian luona hoidossa, lähinnä Gavan seurana ja tukena arjessa, mutta myös helpottamassa tilannetta saikkuilevien kalojen kanssa. Stepsu oli viihtynyt hyvin, eikä olisi varmaan pistänyt pahakseen, vaikka olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Step pääsi myös poseeraamaan Tiian kameran eteen :)




Fisu on siirtynyt nyt aksassa pikkukalojen luokkaan. Ollaan sterkan jälkeen treenattu kaikki treenit pikkumaxi-rimoilla, ja nyt viikonloppuna kisattiin ensimmäistä kertaa pikkumaxeissa. Lauantaina käytiin Sipoossa saksalaisen Stefanie Semkatin radoilla. Olin ilmoittautunut vain kahdelle radalle, kun en halunnut mennä peräkkäisiä hyppäreitä. Eka rata oli aksarata, ja varsin vaikea sellainen. Ei sinänsä mitään yksittäistä kohtaa, jota Fisu ei olisi osannut, mutta paljon ansaesteitä, hankalia kulmia ja kovaa vauhtia. Isoissa maxeissa tuli vain yksi nolla yli 40 kisaajasta - ei siis todellakaan mikään helppo homma! Fisu tönäisi heti 2. esteen siivekettä päällejuoksussa ja siitä rima alas. Muuten tehtiin aivan superhyvä rata, kaikki linjat ja ohjaukset menivät niin kuin olin suunnitellutkin. Fisu tuntui kulkevan kovaa, mutta ei mitenkään holtittomasti. Vitosella 2. sijalle ylivoimaisella ajalla, kun pikkumaxeissakin tuli vain yksi nolla.

Toka rata oli myös haastava, etenkin pari ansakohtaa. Sain radan alun sujumaan tosi hienosti, ensimmäinen (pahin) putkiansa ei Fisua houkutellut lainkaan. Keppien jälkeen radan puolivälin paikkeilla Fisu meinasi persjätöllä tulla putkesta ohi, mutta sain sen viime hetkellä tönäistyä putkeen. Siinä meni kuitenkin rytmi sekaisin, enkä saanut enää koko loppuradan aikana kiinni rytmistä. Loput 10 estettä oli yhtä pelastelua, kammottavia linjoja ja epätoivoista "tässätässätässä" huutoa. Jotenkin kummasti sain kuitenkin Fisun vietyä nollalla maaliin, ja Fisu voitti!

Sunnuntaina kisattiin Riihimäellä, mentiin kimppakyydillä Tiian kanssa. Pikkumaxeja oli vain 8, eli taso ei todellakaan huimannut päätä :D Kaikilla radoilla tuomarina Minna Räsänen. Eka aksarata oli tosi kiva ja helppo, ainoastaan yksi putken jälkeinen in-in kohta, jossa sai olla tarkkana. Fisu kulki tosi kivasti, mutta ärsyttävästi kolmanneksi vika rima alas. Ehdin jo kauhistumaan, että nytkö Fisu ei enää pysty pitämään edes pikkumaxi-korkuisia rimoja ylhäällä, mutta video paljasti, että tässäkin hypyssä Fisu tönäisi siivekettä, eikä suinkaan osunut rimaan. Vitosella 2. sija ja kaikkien säkäluokkien nopein aika.

Toka rata oli myös helppo ja sujuva, ja siinä tehtiinkin oikein hyvä ja siisti nolla. Puomilla tosin Fisu joutui hetken odottelemaan, mutta muuten hyvin sujuvaa menoa. Aika riitti ylivoimaiseen voittoon.

Vika rata oli hyppäri, selvästi vaikeampi kuin kaksi edellistä, mutta ihan mentävissä. Tämä rata kaatui tekniseen puutteeseen, eli seinään päin mentävät kepit ei sujuneet, Fisu jätti kesken. Huomaa, ettei olla treenattu vielä hallissa tällä kaudella, ulkokentillä näitä seinään päin menoja ei tule treenattua kun tilaa on reilusti joka suuntaan. Otin kepit uudestaan, ja uusinnalla pujotteli loppuun, mutta rytmi katosi virheen myötä ja kielto vielä hypyltä pian keppien jälkeen. Kympillä kuitenkin 3. sijalle ja taas saatiin palkintoja :D

Tänään aamupäivällä käytiin Läyliäisissä paimentamassa Ian Doddin ohjauksessa. Otin ekalle kierrokselle teemaksi ajon, kun se nyt on Fisulla selkeästi isoin kompastuskivi. Tehtiin noin 100x100m kokoisella laitumella, annoin Fisun ajaa lampaita reunoja pitkin ja pysyttelin itse takana/sivussa. Lampaat olivat tosi kivan herkkäliikkeiset, ja niitä Fisu pystyikin ajamaan yllättävän hyvin. Paikoitellen ajautui liian lähelle laumaa eikä ymmärtänyt itse pitää etäisyyttä. Tälläisiä hyviä ajokokemuksia tarvittaisiin paljon, jotta saisin Fisun itseluottamusta kasvatettua. Toinen kierros tehtiin yritettiin tehdä jakoja, mutta lampaat eivät oikein suostuneet erkaantumaan ja yhdistyivät heti, eikä Fisu saanut niitä pidettyä erillään vaikka saatiin pariinkin kertaan lauma jaettua. Siirryttiin sitten toiselle pellolle ja isommalle laumalle, josta saatiin jaettua pienempi porukka, jota Fisu työsti vetoa vastaan. Sitten yhdistettiin porukat, ja Fisu sai pariin kertaan koittaa hakea koko lauman. Saatiin ohjeeksi treenata mahdollisimman paljon isolla laumalla vapaamuotoista työskentelyä, jotta Fisun omaa ajattelua ja työälyä saisi paremmaksi. Sen myötä jakojenkin pitäisi helpottua, kun Fisu oppii paremmin ajattelemaan itse ja ennakoimaan lampaiden liikkeitä.

Paimennuksen yhteydessä kävin tallomassa läheiseen metsään Hukalle jäljen. Jälki oli noin 250m pitkä, 7 keppiä, vanheni vähän reilun tunnin. Jäljellä oli yksi kulma ja pieni, muutaman metrin jana. Otin lämmittelykepin ennen jäljelle menoa, sen Hukka ilmaisi hyvin. Jälkeä lähti etsimään innokkaasti ja reagoi heti jälkeen, mutta otti takajäljen. Ei tajunnut itse kääntyä, ja pyöri janalla niin paljon, että meni aivan solmuun liinan kanssa, jouduin pysäyttämään ja aukaisemaan solmut. Siitä jatkoi sitten oikeaan suuntaan, mutta hiukan epävarmennin kuin yleensä. Ekan kepin nosti, vaikka ei ollut ihan jäljen päällä. Koko jäljen ajan se seilasi aika paljon, ei pysynyt oikein jäljellä ja nosteli nenää vähän väliä. Jotenkin ihmeen kaupalla se kuitenkin bongasi kaikki kepit. Kulmankin selvitti hienosti, vaikka itse muistin väärin ja oletin kulman olevan jo aiemmin, ja en meinannut päästää Hukkaa etenemään jäljellä. Vikalla kepillä leikittiin, muista sai palkaksi kissanruokaa purkista. En oikein tykkää Hukan jäljestystyylistä, siitä tulee kovasti Sara mieleen. Se ei missään nimessä ole äitinsä kaltainen tyylikäs, intensiivinen jäljestäjä vaan menee nenä korkealla, ei oikein pysy jäljen päällä, seilaa ja kiskoo milloin minnekin. Välillä pysähtyi syömään heinää tai peuranpapanoita, eikä oikein näytä siltä, että ottaisi työtä kovin vakavasti. Siksi onkin hämmästyttävää, että se kuitenkin löytää kepit! Ihan samaa muistan hämmästelleeni aikoinaan Sarankin kanssa... Pellolla Hukka työskentelee paremmin, siinä on selvästi maavainuisempi ja keskittyneempi. Koitan varmaan mahdollisuuksien mukaan jatkaa jäljen työstämistä ainakin osittain pellolla, vaikka fh-jäljellä tuskin tullaankaan ikinä kisaamaan.



Stepin mielipide ryhmäkuvista kalojen kanssa... :D 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti