Liian hyvää ollakseen totta

Viikonloppuna käytiin Fisun kanssa Janakkalassa aksakisoissa. En yleensä vaivaudu lähtemään niin kauas tavallisten kyläkisojen takia, mutta kun kisan tiedoissa oli ilmoitettu kiva tuomari (Heidi Viitaniemi) ja mulla sattui olemaan lahjakortti, niin mentiin. Kisapaikalla vastassa oli pettymys, kun ei saatukaan juosta Heidin suunnittelemaa medien kivan näköistä hyppäriä, vaan tilalle rakennettiin makseille Mika Kankaan rata. Vauhdikas rata, josta en saanut oikein tutustumisessa kunnon otetta, enkä ehtinyt katsomaan kuin pari rataa ennen omaa vuoroa pienessä luokassa. Alku meni tosi hyvin, mutta keppien jälkeen Fisu ei tullut rytmitykseen ja karkasi pituudelle, HYL. Tämä oli vähän outo virhe, Fisu yleensä kääntyy hyvin peruskäännöksillä eikä pituus ollut tässäkään koiran linjalla. Ehkä jonkunlaista ekan radan ylimääräistä raivoa oli matkassa... Radan loppuun mahtui kuitenkin toinenkin ihan puhdas moka ohjausvalintojen suunnittelussa, kun yritin tehdä persjätön kohtaan, jossa se ei selvästikään kääntänyt riittävästi koiraa ja Fisu tuli selän takaa mun väärälle puolelle. Eli tästä olisi tullut kielto joka tapauksessa, vaikka oltaisi pituus onnistuttu välttämään.

Toka rata oli vähän ikävä aksarata, joka välissä piti vaihtaa puolta ohjausvalinnoille ei ollut hirveästi vaihtoehtoja, pakko oli tehdä takaaleikkauksia kohtiin, joihin en sellaisia tykkää tehdä. Rata ei tuntunut kivalta juosta, ja virheitä tuli ihan luokattoman paljon. Alussa jo Fisu tuli ohi pituudesta, vaikka mielestäni ohjasin sen ihan normaalisti ja pituus ei ollut mitenkään epäloogisessa kulmassa tai muutenkaan hankalasti. Seuraava virhe tuli keppien jälkeen valssissa, oma suunta oli vaan kertakaikkiaan väärä ja valssasin liian tiukasti, Fisu meinasi mennä keinulle putken sijaan. Keinun jälkeen taas oma valssi oli väärässä paikassa eikä Fisu ainakaan auttanut lukemalla rataa, ja vielä yhdestä hypystä ohi. Puuh, kun oltiin huonoja.

Vika rata oli tosi helppo, ainoa kohta jota mietin, oli alun takaakiertopäällejuoksu ahtaassa kohdassa. Se sujui onneksi hyvin, ja muutenkin tehtiin ihan ehjä rata, ja nollavoitto.

Maanantaina päivällä käytiin Fisun kanssa Malminkartanossa ATD:n hallilla treenaamassa tokoa Katin ja Trian kanssa. Jatkoin mielentilaongelmaan pureutumista, nyt koko treenin aikana Fisu ei päässyt kertaakaan sivulta juoksemaan minnekään ja juoksujuttuja tehtiin vain silloin, kun Fisulla ei ollut odotusarvoa juoksemiselle. Sivulla kehuin Fisua ja vapautin syömään namia, ja liikkeisiin lähdettiin joko suoraan naminheitosta tai sitten käy siihen -käskystä. Treeni sujui ihan hyvin, mielentila ei ollut todellakaan mikään paras mahdollinen mutta Fisu ei myöskään haukkunut tai mokannut mitään.

Illalla sain surullisen viestin koskien tokon PM-kisoja. Kaikesta huolimatta Fisu ei nyt sittenkään saa osallistua PM-kisoihin, ja kaikki matkajärjestelyt, rahanmeno ja tämä treenaaminen ja mielentilaongelmiin pureutuminen olikin tässä kohdassa turhaa. Harmittaa kovasti, mutta ei mahda mitään. Tulipahan Fisulle nyt tälläinen ylimääräinen intensiivinen tokotreeni-jakso, varmaankin jatketaan nyt mielentilan muokkaamista vähän rauhallisempaan tahtiin kevättä ajatellen.

Tänään iltapäivällä käytiin Nean kanssa treenaamassa lähikentällä ja nyt Hukka pääsikin leikkimään ykköskoiraa. Fisu teki vain lyhyen setin liikkeiden alkuja, tehtiin ohjatun ja eteenmenon virittelyä ilman, että Fisu pääsi kertaakaan juoksemaan. Oli aika turhautunut ja pariin kertaan mutisi kiukkuisesti vastalauseita kokemaansa vääryyteen. Otettiin muutama toista jääviä naminheitoista, niitä Fisu on sentään tehnyt koko ajan ihan hyvin eikä mielentilaongelmat näy niissä. Hukka treenasi ekaa kertaa häiriöjuttuja tarkoituksella, eli mentiin Janan lähettyville treenaamaan kontaktia Janan tehdessä eteenmenoa. Kovasti oli vaikeaa pikkupojalla, silmät pyöri päässä kuin hedelmäpelissä, mutta kertaakaan se ei yrittänyt karata minnekään ja oikein tomerasti tarjosi sivulletuloa ja kontaktia. Maahanmenoja muistuteltiin vauhdista ja maassa pysymistä vastustamisen kautta. Maahanmenoissa reagoi käskyyn hyvin ja lähtee tekemään vauhdikasta maahanmenoa, mutta tekniikka ei nyt ole oikein hyvä. Ottaa melkein joka toistolla jonkunlaisen ryömimis-askeleen maahanmenon jälkeen, jolloin liike on kaksiosainen eikä kovin nopea. Luoksetulon loppua otettiin nyt namipalkalla, välillä olen myös tehnyt lelun kanssa, mutta namilla tekee tiiviimmän asennon. Seuraamisessa ollaan nyt otettu taas harppaus eteenpäin, nyt pystytään tekemään jo useamman askeleen pätkiä ja täyskäännöksiä oikeaan ja vasempaan. Hukan seuruu tuntuu tällä hetkellä tosi kivalta! Sen asento on ryhdikäs ja intensiivinen, ei kuitenkaan epäluonnollinen tai liioiteltu. Se pitää hyvin kontaktia ja käännöksissä käyttää hyvin kroppaa. Vasemmalle käännöksiä liioittelee aika voimakkaasti, mutta se varmasti tasoittuu ajan myötä. Paikallaoloa tehtiin myös, tokaa kertaa "rivissä" eli Janan vieressä. Hukka keskittyy paikkiksessa todella hyvin, sillä ei ole pienintäkään aikomusta karata mihinkään eikä häiriintynyt Janan käskyistä tai vapautuksista. Se on paikkiksessa varsin totinen, ja selvästi menee sellaiseen tilaan, jossa keskittyy sulkemaan kaikki häiriöt pois. Se on suorastaan koomisen näköinen, se istuu kaula pitkällä kuin mikäkin kirahvi, eikä sillä korvatkaan värähdä ympäristön häiriöille. Kokeilin pariin kertaan kutsua Hukan paikkiksesta luokse, ja siinä Hukka ei reagoinut kutsuun mitenkään, se keskittyi vaan istumaan/makaamaan täysin hievahtamatta. Työsarkaa siis riittää tässäkin :D