Kuulumisia

Meidän porukalle ei kuulu nyt oikein mitään erityistä. Jotain perusjuttuja ollaan treenailtu, mutta ei mitään maata mullistavaa. Toissa viikonloppuna käytiin Fisun kanssa juoksemassa saksalaisen Michael Schillingin aksaradoilla Sipoossa, mutta toistaiseksi meidän taidot eivät riittäneet hankaliin ratoihin. Jokaisella radalla yksittäinen esteosaamiseen tai ohjaukseen liittyvä puute ja siitä johtuva hylkäys. Kaikista hankalimmaksi osoittautui keppien avokulma pitkällä estevälillä niin, että jouduin itse olemaan hyvin lähellä koiraa linjan vasemmalla puolella. Ei onnistunut kepeille meno ekalla, tokalla eikä vielä kolmannellakaan yrityksellä, eikä edes treeneissä, kun rakensin vastaavan kohdan uudestaan.

Hukka pääsi viime viikolla "aksaamaan", eli tehtiin jotain hyvin pieniä esteopetuksen alkeisjuttuja aksakentällä. Keppejä päätin lähteä opettamaan samalla tavalla kuin Fisulle, eli kuja+ohjurit. Laitoin kujan nyt aluksi niin leveäksi, että Hukka voi vaan juosta läpi. Otettiin pari toistoa näin, ja sitten kavensin hieman kujaa, ja muutama toisto vähän kapeammalla kujalla. Ekat meni tosi hyvin, mutta kapeammalla kujalla kun näytti menevän myös hyvin, aloin yhdistämään "kepit" käskyä, ja siitä Hukka meni sekaisin. Uskomatonta, miten tarkasti se kuuntelee, mitä sanon! Sana "kepit" ei tarkoita sille yhtään mitään vielä, mutta kun sanoin sen Hukan ollessa kujassa, se kääntyi ympäri ja katsoi muhun, ja pari kertaa jopa häiriintyi niin paljon, että tuli pois! Toisena uutena juttuna ollaan harjoiteltu nyt 2on-2off asentoa ensin muilla korokkeilla ja sittemmin keinulla. Tämän Hukka on tajunnut hyvin ja tarjoaa kivasti oikeaa asentoa. Kokeilin jo ekaa kertaa niin, että keinun laskeva pää oli tuettuna ehkä 5cm irti maasta, ja Hukka joutui paukauttamaan keinua päästäkseen tekemään 2on-2off asennon. Siitä Hukka ei mitenkään hämmentynyt, teki ihan yhtä hyvin kuin paikoillaan olevalla alustalla. Tässä Hukan eka (katsotaan, jääkö vikaksi vai saako jatkoa) aksavideo.

Viime viikolla treenattiin kertaalleen myös jälkeä. Talloin Fisulle ja Hukalle jäljet pellolle, Fisulla alustana oli noin 2kk sitten kynnetty multapelto, jossa nyt kasvoi parin sentin mittaista rikkaruohoa. Hukalla alustana noin 15cm korkea ruoho. Yöllä oli ollut pakkasta, joten pellot olivat kohmeessa. Fisun jälki meni aivan uskomattoman hyvin, vaikka alusta oli taatusti vaikea, koskaan ei olla multapellolla saatika jäisellä multapellolla treenattu, ja jälki oli jo 2,5h vanha. Kaksi pikkukeppiä, yksi tavallinen, namikasoja muutama, kulmia kolme, joista yksi oli piikki. Fisu jäljesti täydellisesti. Kaikki kulmat selvitti leikiten, kaikki kepit ilmaisi hienosti, koko jäljen meni erittäin tarkasti ja intensiivisesti. Ei voi muuta kuin ihailla sen työskentelyä! Se on kyllä todella ansainnut molemmat mestaruutensa, se on aivan hitsin upea jälkikoira.

Hukka sen sijaan on nyt vuorostaan unohtanut kepit. Ei olla hetkeen treenattu jälkeä, mutta itse jäljestäminen on silti kehittynyt, nyt selvitti jäljen tosi nätisti. Jälki oli ehkä 250m pitkä, kaksi kulmaa, vanheni 1,5h. Keppejä viisi. Jäljesti koko matkan ihan jäljen päällä, kulmat selvitti hienosti, mutta keppejä nosti yhden. Oli niin hyvin jäljellä, että löysin itse ne kepit, joita ei ilmaissut. En tiedä, mitä tässä on oikein tapahtunut, koska jälkihän on opetettu nimenomaan keppien kautta, ja kepit pitäisi olla Hukan ainoa motiivi jäljestämiseen. Otettiin heti perään pari keppi-ilmaisutreeniä, niissäkin meni ihan onnellisesti vaan yli kepeistä. Huoh.

Viime torstaina käytiin Hukan kanssa ekaa kertaa koirauimalassa pentujen uimakoulussa. Ryhmässä oli neljä pentua, meillä matkaseurana työkaverini Anni ja hoffi-poika Kajo. Uimalalla Hukka pääsi (joutui) ensin suihkuun, sitten puettiin päälle uimaliivit, ja sitten odoteltiin hetki altaan reunalla. Omalla vuorolla Hukka pääsi ensin uima-open kanssa totuttelemaan altaalle vievään ramppiin. Hukka selvästi jännitti aika kovasti ramppia, liikkui siinä tosi varovasti eikä aluksi uskaltanut kastella ollenkaan varpaita. Namien avulla uskaltautui lähemmäs ja lähemmäs vettä, mutta ei missään nimessä lähtenyt vapaaehtoisesti uimaan. Kertaalleen kävi kuitenkin uittajan avustamana pyörähtämässä pienen kierroksen vedessä. Tokalla kierroksella kokeiltiin lelun kanssa, ja olikin selvästi reippaampi. Haki lelua vedestä, mikäli ylettyi leluun niin, että tassut osuivat pohjaan. Vapaaehtoisesti ei edelleenkään lähtenyt uimaan, mutta nyt meni ramppia edestakaisin jo selvästi rohkeammin. Lelun kanssa kävi myös avustettuna pari pientä kierrosta uimassa, mutta ei kyllä mitenkään innoissaan jäänyt polskimaan, vaan pyrki heti pois altaasta lelun saatuaan. Ihan mukava kokemus, vaikka hiukan olin yllättynyt siitä, miten arasti Hukka käyttäytyi. Kesällä se kuitenkin ui ihan mielellään ja hyppäsi laituriltakin veteen.