sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Veneilyä, lampaita ja Hukka 19 viikkoa

Hukka on päässyt viimeaikoina harjoittelemaan veneilyä pariinkin otteeseen.  Juhannuksena Hukka oli soutuveneen kyydissä järvellä, osasi olla oikein nätisti ja rauhassa. Viime sunnuntaina kävimme Jennin ja Villen moottoriveneellä retkellä, Hukka ja Rho-bc mukana matkassa. Tällä kertaa merenkäynti oli aika paljon kovempaa kuin soutuveneellä, kun moottorivene liikkui huomattavasti kovempaa ja aallot merellä olivat isompia. Olin aivan superylpeä reippaasta Hukasta, sitä ei jännittänyt tippakaan ja se käyttäytyi koko venematkan todella järkevästi ja rennosti, katseli tyytyväisenä maisemia, osasi kiivetä laiturilta itse veneestä pois ja takaisin veneeseen, ja paluumatkalla nukkui kerällä veneen lattialla aaltojen jyskytyksestä ja pompuista huolimatta. Tiistaina käytiin puolestaan Liuskaluodolla syömässä, ja sinnekin mentiin taas erilaisella veneellä. Jälleen kerran Hukka käyttäytyi tosi järkevästi ja rennosti, mitä nyt saaressa olisi halunnut paimentaa lokkeja ja hanhia.

Kapteeni Hukka

Tiistaina aamulla tein Fisun kanssa peltojälkeä. Läheisiltä pelloilta on juuri korjattu rehua ja ne ovat nyt sänkipeltoja. Talloin 500m pitkän jäljen, jossa oli 4 kulmaa, 4 keppiä, muutama namikasa ja vanheni noin 1,5h. Pellolla tuuli tosi kovaa, ja se vaikeuttaa Fisulla jäljestystä tosi merkittävästi. Alku jäljestä meni tosi hienosti, otti heti jäljen oikeaan suuntaan ja lähti ajamaan ihan rauhassa. Ekan kulman selvitti nätisti, mutta tokassa selvästi kova sivutuuli häiritsi ja pyöri siinä, ja samoin tokan kulman jälkeinen suora oli vaikeaa, tuuli painoi hajua jäljen sivuun. Kepit se kuitenkin nosti. Kolmas kulma meni taas vähän paremmin, hieman kyllä pyöri ja kulman jälkeen ei taas ollut aivan jäljen päällä, mutta namikasalla sai taas kiinni jäljestä ja jatkoi paremmin. Viimeinen kulma sujui superhyvin ja kulman jälkeinen keppikin nousi. Vika suora oli selvästi helpompaa kun tuuli tuli takaapäin, mutta ilmeisesti pitkä ja helppo suora aiheutti keskittymättömyyttä kun viimeisesti kepistä meni reagoimatta yli, vaikka oli mielestäni aika hyvin jäljellä. Mentiin sitten vähän takaisinpäin ja laitoin Fisun nostamaan jäljen uudestaan. Nostikin sen oikein ja jatkoi jäljestystä, ja nyt nousi keppikin.

Torstaina käytiin Fisun ja Hukan kanssa Pukkilassa paimentamassa. Tein Fisun kanssa nyt pitkästä aikaa hakuja isolla laumalla, kun koko kevät ollaan oikeastaan väännetty vain pillikäskyjä. Ekalla haulla (ehkä 250m) yritti leikata ehkä puolivälissä! Eipä olekaan tuota tehnyt ihan tosi pitkään aikaan! Huusin maahan ja kutsuin pois. Laitoin uudestaan samaan suuntaan eli oikealle, nyt haki ihan hyvin ja teki ihan siistin kaaren ja totteli pillillä maahanmenoa. Lähti tuomaan ja tuonnissa otti ekan korjauksen (vasen) pillillä, mutta sen jälkeen kun yritin viheltää maahan, kadotti täysin korvat ja toi vaan hirveällä vauhdilla lampaat seilaten lauman takana vaistonvaraisen kuljetuksen tyylillä ihan liian lähellä puskien. Hyi yök. Tehtiin sitten uusi haku taas pitkällä matkalla mutta niin, että seisoin itse ehkä puolivälissä ja kävelin lähemmäs, ja vaadin ottamaan käskyt nostossa. Itse kaari (vasen) oli ehkä hieman ahtaampi kuin oikea, mutta nyt kuunteli superpaljon paremmin nostossa ja otti käskyt. Laitoin lopuksi vielä yhden lyhyemmän, ehkä 100m haun vasemmalta niin, että laitoin enemmän painetta ja vaadin avaamaan kunnolla, ja tekikin heti paremmin. Toinen kierros tehtiin poispäinajoa. Tarkoitus oli treenata ajoa niin, että yritän jättäytyä itse kauemmas, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Meille sattui jaossa porukkaan karitsoita, jotka eivät vielä oikein tajua koiraa eivätkä meinaa liikkua sitten millään. Fisu sai ihan oikeasti käydä melkein työntämässä villoista, eivätkä silti liikkuneet. Fisulla oli henkisesti rankkaa, se ei muutenkaan ole kovin luontaisesti ajava koira ja tälläisillä tahmeasti liikkuvilla lampailla se menee epävarmaksi. Pysyttelin siis itse lähellä ja koitin auttaa sitä, mutta vaikeaa oli.

Hukka pääsi nyt myös ohjatusti paimentamaan. Päästettiin se nyt ekaa kertaa irti lampailla, aiemmin en ole vielä uskaltanut kun olen pelännyt sen jäävän jalkoihin. Nyt se on jo melkein Fisun kokoinen, niin tuskin enää tulee tallotuksi. Alkuun hieman hirvitti sen meno, se syöksähteli vähän kohti ja pariin kertaan hajotti lauman, tai valitsi yksittäisen uuhen ja koitti jahdata. Se ei pure (ja vaikka purisi niin ei saa kyllä mitään vahinkoa aikaan kun hampaat heiluvat/puuttuvat), mutta toki se ei ole kovin hyvää kokemusta jos menee saalisvietin puolelle. Kristiina onnistui parissa jahtaus-yrityksessä napauttamaan nätisti kepin kanssa ja Hukka otti heti onkeensa siitä, ei todellakaan ahdistunut tai säikähtänyt, vaan otti pienen paineen juuri oikealla tavalla ja lopetti jahtaamisen. Todella nopeasti se rauhottui ja lähti kiertämään ja kokoamaan laumaa. Ekalla kierroksella tehtiin niin, että Hukka toi lampaita Kristiinalle ja itse koitin vaan pysytellä mukana. Alkuun Hukka kiersi laumaa vain oikealle eikä vaihtanut suuntaa tai jäänyt tasapainoon. Päiden puolella se välillä pysähtyi ja halusi selvästi pysäyttää ja kohdata tuijottavat lampaat. Toisella kierroksella vaihdettiin niin että liikuin itse lauman kanssa. Nyt Hukka tajusi myös toisen suunnan ja pysähtyi tasapainoon, pystyttiin tekemään jo peruskuljetusta ja kääntämään laumaa molempiin suuntiin. Hukka on selvästi intensiivisempi kuin äitinsä samassa iässä, se ei näe eikä kuule mitään muuta kuin lampaat, ei ole tippaakaan kiinnostunut lampaiden kakasta, muista koirista, ihmisistä tai edes musta. Se on rohkea lampaiden kanssa, sitä ei jännitä olla lähellä ja se hakeutuu itse päiden puolelle ja vastaa lampaiden tuijotukseen tiukalla katseella ja vaanimalla. Lampailta poistuminen olikin ehkä treenin vaikein osuus nyt, kun Hukka tajusi tasapainon, ja kun yritän lähestyä sitä, se siirtyy tasapainottamaan laumaa vastakkaiselle puolelle.

Treenirintamalla Hukka on opetellut nyt kohteille juoksemista. Sille ei ole kovin luontaista juosta poispäin mun luota minkään kohteen luo, joten se pitää nyt selvästi sille opettaa. Ollaan tehty muutamana iltana ihan kotipihassa ruokakupille juoksemista. Sen Hukka tajusi hyvin nopeasti ja juoksee tosi kovaa kupille. Kuolleelle lelulle juoksua ollaan tehty myös, ja keskiviikkona esittelin sille ekaa kertaa tokotreenien yhteydessä kohteille juoksemisen, eli kiertomerkin ja ruudun. Ruutuun laitoin lelun ja sai juosta sinne pari kertaa, kiertomerkin takana puolestaan oli namikuppi. Kuolleelle lelulle juoksi huomattavasti paremmin kuin namikupille, eli namikuppi vaatii kyllä lisää vahvistamista treenitilanteessa.

Hukka 19 viikkoa, 12kg ja 48,5cm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti