Aksaa ja kalanpoikasia

Viikonloppuna kisattiin Fisun kanssa Vierumäellä agilityn games-SM:ien oheiskisoissa viimeisten SM-nollien toivossa. Lauantaina Fisulla oli kaksi agilityrataa. Eka rata oli ihan superhelppo, ei siis todellakaan mitään hankalaa kohtaa. Ohjauksellisesti menikin oikein nätisti, mutta harmillisesti aalla Fisu ei venyttänyt käännöksessä riittävästi laukkaa ja vaikka tuli alasmenon kahdella osumalla niin siltikään ei osunut kontaktiin. Olisi meille todellakin se nollakin kelvannut, etenkin kun muuten rata tuntui niin hyvältä. Toka rata oli selvästi vaikeampi, etenkin kepeille viennissä tuli paljon ongelmia kun koirat eivät lähteneet kunnolla etenemään vaan jäivät pyörimään suoran putken jälkeen. Ja taas aalta käännös, ei ollut järin luottavainen olo sen suhteen. Kepeille Fisu kuitenkin irtosi aika hienosti, ei paljoa taakseen katsellut. Aa oli aika ruma, mutta juuri ja juuri osui. Aan jälkeen tajusin, että nyt tai ei koskaan se nolla on väännettävä, ja kauhealla varmistelulla loppurata. Puomi-putki -erottelussa vedin niin pitkälle putken ohi että tuli melkein puomistakin ohi, sitten olinkin jo totaalisen myöhässä puomin jälkeisestä takaakierrosta. Karjaisin niin miehekkään "ODOTA!!!!!!!" huudon puomin kontaktilla, että Fisu nökötti siellä varsin hämmästyneen näköisenä kun kipitin sen kiinni ja otin kunnolla etumatkaa takaakiertoon. Varmistelu kuitenkin kannatti, nolla sijalla 3. ja SM-nollat kasassa! Huh, jäipä aika viime tippaan mutta onneksi kultakala hoiteli hommat kotiin :) Bonuksena saatiin pääsylippu sunnuntain avoimen SM-kisan finaaliin.

Sunnuntaina suunnattiin sitten uudestaan Vierumäelle epäviralliselle finaaliradalle. Rata oli aika helppo, ei mitään kovin ihmeellistä, muutama potentiaalinen takaakiertoriman pudotuspaikka ja aalta taas käännös. Fisu tuntui radalla aika kivalta, oli jotenkin tosi kiltin ja kuuliaisen oloinen. Aalla ratkaisin liian lyhyeen laukkaan ja käännöksiin liittyvän ongelman niin, että huusin "eteen" juuri kun oli menossa aalle, että pidentäisi askelta, ja kun oli mennyt aan, kalastelin sen mukaan käännökseen. Toimi, teki paremman aan kuin lauantain radoilla ja sain kuitenkin vielä kalastettua Fisun oikein seuraavalle esteelle. Nollalla maaliin :) Fisu teki radan nopeimman nollan, mutta sääntöjen puitteissa 1- ja 2-luokkalaisilla oli eri ihanneaika kuin 3-luokkalaisilla, joten lopputuloksissa Fisu oli avointen SM-kisojen kolmas!

Vauhdikas Fisukalanen Sporttirakin Heidin nappaamassa kuvassa <3

Maanantaina oli kovasti odotettu päivä, eli Fisun pentujen pentutreffit. Paikalle pääsi 4/5 pennuista, Visan treffaan sitten ensi viikonloppuna leirillä. Aloitettiin pentutreenit paimennuksella. Hukka pääsi ensin pienemmällä laitumella katsomaan muutaman liukkaasti liikkuvan lampaan laumaa liinassa. Oli hirveä höyry ja veto päällä, yritti lähteä flänkeille ja välillä poukkoili myös kohti. Lampaiden tullessa nurkkaan, rauhottui hieman ja välillä kävi itse maahan. Toinen kierros tehtiin isolla laumalla avoimella pellolla, edelleen liinassa. Isolla laumalla Hukka oli ehkä aavistuksen rauhallisempi, mutta melkoista höyryämistä sen meno silti oli. Muiden vuorojen aikana Hukka odotteli pellon reunalla, ja osasi olla ihan yllättävänkin nätisti. Seurasi hyvin tarkasti lampaiden liikkeitä, mutta ei mitenkään kiihtynyt tai alkanut riehumaan. Hauskaa oli nähdä myös sisarusten reaktioita lampaisiin, Trendi, Lina ja Monni olivat nyt kaikki ensimmäistä kertaa lampailla. Kaikki olivat kovin kiinnostuneita lampaista, Trendi oli Hukan tapaan alusta asti hyvin rohkea ja intensiivinen, Lina ja Monni hiukan jännittivät ja haukkuivat lampaille.

Paimennusten jälkeen käytiin syömässä, ja sitten treenattiin tokoa/tottista. Hukka esitti melkeinpä kaikki temput mitä se toistaiseksi osaa. Oli aika reipas ja teki kivasti, ei yhtään painanut väsymys paimennuksesta. Fisun pennut ovat kaikki aika samantyyppisiä keskenään, pieniä vivahde-eroja lähinnä pentujen välillä. Järkeviä, tasapainoisia, keskittymiskykyisiä ja tytöt tosi ihanan ketteriä ja vauhdikkaita. Ehkä Hukkakin joskus oppii hallitsemaan pitkät säärensä :D

Kuva (c) Anna Silvan

Eilen käytiin Hukan kanssa hakutreeneissä. Jatkettiin vielä tuulihakuja, kun oli sopivan peitteistä maastoa ja tuuli hyvin. Otin kaksi maalimiestä molemmille puolille, eka oli ehkä 20m keskilinjalta, muut 30-40m. Ekat kaksi meni ihan tosi hyvin, sai kaukaa hajun ja paikallisti sen tosi hienosti, otin jo lähetykset molemmille ukoille jostain 10m päästä. Kolmas oli vaikea, maalimies oli hyvin tiheän pusikon takalaidalla, ja Hukka sai hajun maalimiehen kulkemista jäljistä. Kutsuin pois, ja mentiin sitten lähemmäs remmissä, ettei löytäisi jäljestämällä. Tässä en ottanut lähetystä, vaan pääsin heti kun sai ilmavainulla hajun. Vikalla sai taas ihan tosi kaukaa hajun, hauskasti se oikein nostaa nenää kun aktiivisesti koittaa etsiä ilmasta hajua. Tässä itse sitten puolestaan mokasin, eli päästin ehkä vähän liiankin kaukaa kun näytti saaneen niin hyvin jo hajun. Ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suoraan maalimiehelle hajun perusteella vaan hakeutui taas maalimiehen tallausjäljille ja sitä kautta löysi piilolle. Näitä pitäisi koittaa välttää, ettei turhaan opi jäljestämään.

Haun jälkeen otin Fisulle esineet hakualueella. Kuvittelin esineruudun olevan helppo, kun tuuli sopivasti ja laitoin helpot esineet hieman korotettuna irti maasta. Fisu sen sijaan yllätti ja oli kertakaikkisen huono! Molemmista etuesineistä juoksi noin miljoona kertaa ohi, kertaalleen kiven päällä olevasta esineestä sai jopa hajun mutta ei vaivautunut tarkentamaan. Vain yksi takaesine löytyi helposti, kaikkia muita etsittiin pitkään ja hartaasti, tai oikeastaan Fisu ei edes etsinyt, vaan juoksi. Huoh, luulin että esineruutu alkoi jo olla hyvällä mallilla, mutta näköjään ei. Tehtiin sitten vielä kaksi ekstra-esinettä, kun en halunnut palkata noin epäonnistuneesta yrityksestä. Ekasta käytiin hakemassa haju, jotta oikeasti saisin Fisun nenän auki. Hajunhaussa käyttää tosi hyvin nenää ja siinä kyllä haistoi esineen jo kaukaa. Toinen esine ei kyllä taaskaan löytynyt mitenkään ihan helposti, juoksi pariin kertaan läheltä ohi. Ilmeisesti kaistaletreenejä tarvitaan taas että saataisi nenää auki.