Viime viikolla ollaan treenailtu tokoa, aksaa ja Hukan kanssa jälkeä. Tokoa ollaan tehty melkeinpä joka päivä edes jollain tasolla, sunnuntai oli ainoa täysin toko-vapaa päivä. Ollaan tehty pääasiassa hyvin perustreeniä, muistuteltu vaan liikkeitä ja haettu oikeaa mielentilaa. Torstaina treenasin tokoa aksa-kentällä Ojangossa, kun halusin hyväksikäyttää hyppyjä kiertonoudossa. Merkin kierto yllättäen tuottikin ongelmia aksaesteiden seassa, Fisu koitti selvästi vihjailla, että tokon sijaan voitaisiin treenata aksaa ja kävi kierron yhteydessä tekemässä vähän keppejä paluumatkalla. Perjantaina käytiin Fisun kanssa Heurekalla kehätreeneissä T-porukalla. Fisu selviytyi kehistä yllättävän hyvin, kaikki kohteet löytyi ja liikkeet toimivat, mitä nyt ohjatussa pysähtyi naapurikehän "seis" käskyllä seisomaan juuri, kun oli menossa kapulalle. Hukka on tokossa tehnyt kiertomerkille hakeutumista lelun kanssa, eli ollaan viety yhdessä lelu merkille ja olen päästänyt sitten kauempaa lelulle. Tämä tuntuu olevan ainoa keino saada Hukka juoksemaan merkille, naksuttelun kautta opetettuna kiertää kyllä mutta tekee sen todella rauhallisessa mielentilassa kävellen. Lisäksi sivulletuloon ollaan nyt yhdistetty etujalkatargetin avulla opetettua takapään käyttöä, eli vasemmalle käännöksiä paikalla. Nyt Hukka pystyy siis jo tekemään paikalla-käännökset vasempaan ilman targettia.
Aksassa Fisu joutui torstaina opettelemaan uutta, kun päätin kokeilla, saisinko sen 2on-2off käskyllä pysäytettyä Aalle. Fisulla on kevään ja kesän aikana tullut nyt useampi kontaktivirhe Aalta kisoissa ja pari kertaa hasardiloikka myös treeneissä. SM:ssä etenkin joukkueradalla virheitä ei saisi tulla, mutta jos Aalta käännytään, on aika todennäköistä, että juoksemalla Fisu ei tule osumaan kontaktiin. Olisi hyvä, jos tarpeen tullen voisin radalla karjua sen tekemään 2on-2offin ja sillä pelastettua tilanteen. Toki jos Aa on radalla helpossa kohdassa, voisi Fisu juosta normaaliin tapaan, suoralla se on osunut ihan hyvin. Kokeilin siis ensin pelkällä alastulolla, tajuaako yleistää 2on-2offin Aalle, no se sujui helposti. Sitten pyysin kiipeämään Aan harjalle ja sieltä tekemään kontaktin. Sekin sujui helposti, joten lopuksi kokeiltiin kokonaista. Pari kertaa tuli läpi ja pysähtyi vasta maassa, mutta sitten alkoi jarrut pelaamaan ja teki ihan hienoja 2on-2off kontakteja. Uskoisin, että tämä voisi hyvinkin ajaa asiansa. Loppuun tehtiin vielä etupalkan kanssa pari juoksukontaktia, ettei nyt aivan ala hidastelemaan.
Torstaina Hukka pääsi kokeilemaan myös ekaa oikeaa jälkeä. Jälki oli noin 60-70m pitkä, puoliympyrän muotoinen ja kulki melko tiheässä varvikossa. Keppejä laitoin 8kpl ja kepit olivat tiheillä väleillä, jotta Hukka löytäisi edes jotain. Jälki vanheni reilun tunnin. Toin Hukan valjaissa siihen, mistä olin lähtenyt jäljelle, ja odottelin mitä tapahtuu. Hukka oli alkuun aika pihalla, haahuili eikä ihan hoksannut jälkeä. Ekalle kepille tullessa sai siitä kuitenkin hajun ja löysi kepin, ja sai siitä palkan. Tokalle kepille meni vähän paremmin, välillä näytti jo reagoivan jälkeen ja seuraavan sitä. Tokankin kepin löysi. Kolmannelle kepille matka meni tosi hienosti, näytti jo jäljestävän selvästi. Sitten tuli vaikeampi osuus, kun jälki kaarsi loivaa alamäkeä pitkin, tässä kohtaa Hukka nosteli nenää ja koitti edetä ilmavainulla, eikä menty ihan jäljen päällä. Tässä kohtaa jäi muutama keppi. Mäen alla Hukka sai taas hajua ja koitti lähteä jälkeä väärään suuntaan, ja löysikin siitä kepin. Sen jälkeen oli taas haparoivaa ja näytti saavan loppumerkistä hajua ilmavainulla, nosteli nenää korkealle. Juuri ennen vikaa keppiä onneksi bongasi taas jäljen ja vikan kepin löysi taas maavainulla. Saldona siis 5/8 keppiä ja paikoitellen ihan jäljestyksen näköistä menoa.
Lauantaina tein Hukalle seuraavan pienen jäljen uimareissun yhtyedessä. Jälki oli hyvin samankaltainen kuin ensimmäinen, mutta loivempi kaari ja keppejä oli 7. Taas jäljelle sattui pieni rinne, kun tasaista maastoa jossa ei olisi harhoja, on vaikea löytää. Hukka lähti taas varsin pätevästi jäljestämään, välillä toki tarkastelee ja pyörii, mutta enimmäkseen pysyi jäljen päällä. Kolme ekaa keppiä nousi taas tosi hienosti. Sitten jäljelle tuli mörkö, Hukka alkoi nimittäin haukkumaan hieman jäljen sivussa olevalle isolle kivelle. Ei päässyt yli möröstä, joten käytiin yhdessä katsomassa kiveä. Kun se oli todettu vaarattomaksi, jatkettiin jälkeä, mutta tähän väliin jäi yksi keppi. Seuraavan kepin Hukka löysi taas hienosti, mutta sen jälkeen tuli rinne, ja taas sama homma, siinä kohdassa Hukka alkoi nostamaan nenää ja kadotti jäljen. Rinteen alapäässä löydettiin jälki uudestaan, mutta rinteeseen jäi keppi. Kaksi vikaa keppiä Hukka löysi, vikan tosin ehkä ilmavainulla. Näköjään jäljelle ei voi laittaa kreppejä, niiden kohdalla Hukka selvästi nostelee enemmän nenää ja saa niistä ilmavainulla hajua. Saldona tällä kertaa 5/7 keppiä, ja kun lähdettiin takaisin polulle (Hukka jo vapaana), niin bongasi vielä matkalla rinteeseen jääneen kepin, eli 6/7 keppiä löytyi.
Sunnuntaina vietettiin koko päivä metsässä, kun käytiin koirien ja Antin kanssa Repoveden kansallispuistossa retkeilemässä. Kuljettiin noin 15km mittainen reitti, joka sisälsi muutamia extreme-osioita, kun yksi kapea salmi ylitettiin uiden ja yksi korkea vuori kierrettiin rantaa pitkin suurten kivenlohkareiden yli kiipeillen. Ilma oli tosi lämmin, mutta pidettiin kävelytahti rauhallisena ja pysähdeltiin vähän väliä pitkämään lepotaukoja ja uimaan. Hukkakin joutui uimaan jo retken alkutaipaleella tilenteen pakosta, kun veden yli oli päästävä ettei tarvitse kiertää yli kilometrin matkaa ja odotella venekuljetusta. Nappasin Hukan valjaista mukaan ja uitiin yhdessä. Eipä näyttänyt traumoja saavan, koska seuraavilla uimapysähdyksillä tuli ihan itsenäisesti uimaan. Tekniikka sillä on enimmäkseen hyvä, se ui nopeasti ja pinnan suuntaisesti, ainoastaan veteen meno hiukan hirvittää ja siinä aluksi polskuttelee etutassuille liioitellusti. Step on nyt vanhemmalla iällä löytänyt uimisen riemun, se menee itsenäisesti uimaan ja lilluu vedessä vaikka muut eivät uisi, ja tulee ihmisten kanssa yhdessä uimaan pitkiäkin matkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti