Kalan kanssa meillä on ollut huikean jännittävä ja siisti loppusyksy! Syyskuun tokon PM-kisojen jälkeen jätettiin toko suosiolla tauolle ja keskityttiin aksaan. Fisu on tuntunut tänä syksynä aivan ihanalta aksassa, sen kanssa on vaan niin siistiä juosta ja meidän yhteispeli toimii saumattomasti. Koska tänä vuonna agilityn MM-kisoja ei pystytty järjestämään, ei ollut myöskään agilityn maajoukkuekarsintoja. Edustusjoukkue valittiin halli-SM:ien perusteella, ja koska siellä Fisu sijoittui seitsemänneksi, riitti se maajoukkuepaikkaan PM-kisoihin ja vihdoin yhdestä pitkäaikaisimmista unelmastani tuli totta <3 Jotta liikaa en pääsisi kuitenkaan nauttimaan upeasta fiiliksestä päästä edustamaan Suomea agilityn arvokisoihin, niin Fisu loukkasi oikean etujalan 5. varpaansa torstaina 21.10. esineruututreeneissä. Treenissä ei tapahtunut mitään sen kummempaa, esinettä luovuttaessa Fisu vinkaisi ihan pienesti mutta jatkoi treeniä ihan normaalisti. Treenin jälkeen se kuitenkin ontui, ja varvas oli selkeästi turvonnut. Varpaan sisäpinnalle kehittyi myös pieni mustelma, joten epäilin mediaalisen kollateraaliligamentin vauriota sen perusteella. Varvas ei tuntunut mitenkään yliliikkuvalta, joten kokonaan katki ligamentti ei ollut. Kuvasin varpaan töissä siltä varalta, ettei se vaan ole murtunut. Murtumaa ei näkynyt, mutta sen sijaan ligamentin kohdalla näkyi pientä kalkkeumaa. Voi siis olla, että varvas on venähtänyt jo joskus aiemmin ja nyt sitten uudestaan. Samassa kuvassa näkyi myös aiempi, vuoden takainen varvasvamma saman jalan 2. varpaassa, jonka seurauksena siihen oli jo kehittynyt aika massiivinen uudisluumuodostuma... Siitä alkoi sitten taistelu aikaa vastaan varpaan paranemisen ja lähestyvien PM-kisojen kanssa. Fisu ontui jalkaa vain sinä päivänä kun vamma tapahtui, sen jälkeen se oli omasta mielestään kunnossa. Pidin tassussa tukisidettä ensimmäisen viikon, sen jälkeen varvas oli tuettuna kinesioteipillä. Kaksi viikkoa Fisu oli täysin levossa, ja sen jälkeen aloin varovasti lisäämään liikuntaa. Käytin Fisun fyssarilla, ja siinä vaiheessa varvas oli jo kivuton ja painonvaraus symmetristä. Saatiin ohjeeksi jumppaliikkeitä tasapainotyynyllä sekä laserkuuri työpaikan hyvällä laserlaitteella. Vasta kolme päivää ennen reissuun lähtöä uskaltauduin tekemään kevyen hyppytekniikkatreenin Fisun kanssa varvas teipattuna, ja koska videolta hidastuksestakaan en nähnyt pienintäkään epäsymmetrisyyttä tai muutakaan poikkeavaa, uskaltauduttiin treenaamaan kerran ennen reissua hiukan keppejä ja kontakteja, edelleen varvas teipattuna. Varvas tuntui kestävän, joten marraskuun puolivälissä lennettiin Fisun kanssa Osloon kohti meidän ensimmäisiä kansainvälisiä agilityn arvokisoja.
Ensimmäinen reissupäivä torstai vietettiin turisteina Oslossa. Käytiin maailman helpoimman reissukaverin Fisun kanssa Akershusin linnoituksessa, tutustuttiin Oslon keskustan kävelykatuihin, käytiin katsomassa tuomiokirkkoa ja kuninkaanlinnaa, ja lenkkeiltiin Vigelandin veistospuistossa. Oslosta ajettiin vuokra-autolla kisapaikan lähelle Birin pikkukylään. Perjantaina oli sitten ensimmäinen kisapäivä, kun kisattiin yksi agilityrata "etko-kisoissa". Rata oli aika haastava, mutta hauska, tuomarina Jan Egil Eide. Pelkäsin kuollakseni, että varvas venähtää uudestaan ja kaikki keskittyminen radalla meni siihen, että antaisin ohjeet riittävän ajoissa eikä tulisi mitään sutimista tai kompurointia. Tehtiin ihan hyvä nolla, ja koska haastavalta radalta nollia ei tullut paljoa, päästiin tuulettamaan palkintojenjaossa jo heti ensimmäisen radan jälkeen! Sija 2./50 ja SERT-A, ja sen myötä Fisusta tuli Norjan agilityvalio! Ja mikä parasta, varvas tuntui kestävän, Fisu liikkui aivan täysin normaalisti ja puhtaasti eikä aristanut varvasta.
Lauantaina kisattiin kolme rataa, yksilö-agirata, joukkue-agirata ja yksilö-hyppäri. Yksilö-agirata oli varsin haastava, ja siinä meidän kohtaloksi koitui esteosaamisen puute. Eli Aalla olisi pitänyt pystyä ottamaan sivuetäisyyttä, koska ohjaajan juoksulinja oli blokattu Aan alla olevan putken ja vieressä olevan pituuden avulla. Fisun kanssa en ole kuitenkaan juurikaan treenannut sivuetäisyyttä Aalla ja hieman vastaavassa kohdassa halli-SM:ssä puomilla Fisu tuli ohi, kun yritin leijeröidä väliin jäävän pituuden. Tällä kertaa valitsin siis juosta vierellä, mutta jouduin väistämään Aan alla olevaa putkea ja sen seurauksena oma linjani veti Fisun ohi seuraavasta hypystä, ja siitä vitonen. Joukkuerata oli helpompi, eikä siinä ollut mitään, mistä ei oltaisi selvitty. Hylly tuli aivan typerästä kohdasta, hätäilin enkä helpossa takaakierrossa malttanut kunnolla jäädä työntämään taakse, ja Fisu lähti mun liikkeen perään ja hyppäsi yhden hypyn väärin päin. Yksilö-hyppäri oli muuten kiva, mutta siinä oli yksi kohta, jonka tiesin olevan meille mahdoton. Takaakierto, jossa aivan vieressä väärä hyppy, jolle linja syöttää, ja ohjaaja takaviistossa. Fisu on niin estehakuinen koira, että se on mahdotonta saada olemaan lukematta rataa, eikä sille ole opetettu niin vahvoja suullisia käskyjä, joilla saisin sen vaihtamaan fokusta loogisesta esteestä epäloogisempaan vaihtoehtoon ilman, että ohjauksella pystyn sitä sille selvästi kertomaan. Ja niinhän siinä kävi, että juurikin tässä kohdassa Fisu toimi niin kuin tiesin sen toimivan, ja hyppäsi väärän hypyn. Muuten rata oli tosi hieno ja linjoiltaan onnistunut. Sunnuntaina kisattiin vielä joukkue-hyppäri, joka oli hauska ja vauhdikas, sisälsi useita sellaisia juoksukohtia, joissa ohjaajan on vain pakko ehtiä tekemään persjättöjä. Suomessa tälläisiä rataprofiileja ei pääse käytännössä ikinä harjoittelemaan, sillä treenikentät ovat liian pieniä ja kisaradat aivan eri tyylisiä kuin nämä virtaavat, vauhdikkaat juoksubaanat, joissa testataan koiran taitoja ja ohjaajan nopeutta. Fisu tiputti tällä radalla yhden riman, mutta muuten rata meni todella hienosti aivan viime metreille asti, jossa harmillisesti itse taas hätiköin ja otin haltuun kohdassa, jossa Fisu todennäköisesti olisi tullut täydellistä linjaa jo muutenkin. Siitä pieni epäröinti ja turhaa aikaa kului. Tämän radan jälkeen päästiin kuitenkin juoksemaan kunniakierros kentän ympäri, sillä meidän hieno joukkue voitti radan! Finaaliin ei päästy, mutta olen silti tosi tyytyväinen siihen, miten hyvin selvittiin haastavista ja meille hyvin vieraan tuntuisista radoista tällä valmistautumisella. Fisu kulki kuin unelma, ja kaikki radat olivat yksittäistä pikkuvirhettä lukuunottamatta hyviä ja ehjiä. Mitään poikkeavaa Fisun liikkumisessa ei näkynyt radoilla eikä niiden jälkeen. Ja olihan tämä nyt aivan upea kokemus joka tapauksessa!
Antti oli lentänyt perästä myös Norjaan, ja kisojen jälkeen jatkettiin muutama päivä vielä lomailua. Vaihdettiin hotellia hieman pohjoisemmaksi Hafjelliin. Käytiin tutustumassa sunnuntaina Lillehammerin kaupunkiin ja siellä hauskaan ulkoilmamuseoon, jonne Fisukin pääsi mukaan. Maanantaina lähdettiin jo heti aamusta retkeilemään Jotunheimenin kansallispuistoon. Tarkoituksena oli kävellä kuuluisa Besseggenin vaellusreitti, mutta ei päästy kiipeämään korkeimmalle huipulle, koska polku oli niin pahasti jäässä ja vaarallisen liukas. Maisemat olivat joka tapauksessa henkeäsalpaavat ja Fisua parempaa vaelluskoiraa en voisi kuvitella.
Tiistaina tehtiin retki Rondanen kansallispuistoon. Sää ei suosinut ihan yhtä hyvin kuin maanantaina, ja sumun ja pilvien takia (todennäköisesti) huikeat maisemat eivät erottuneet niin hyvin. Käytiin useammassakin paikassa siellä, ajeltiin todella pelottavia pikkuteitä ylös ja alas vuorten rinteitä ja vietettiin lähes koko päivä ulkona.
Keskiviikkona lennettiin sitten takaisin Suomeen. Lennot meni kaikin puolin hyvin, Fisu toki stressaa kyllä jonkun verran lentämistä, mutta pääsi ehjänä onneksi kotiin tälläkin kertaa.
Reissun jälkeen Fisun varvas tuntui olevan täysin kunnossa ja oireeton, mutta laitoin siihen varuiksi vielä toisen laserkuurin ja pidin reilun viikon verran vielä teipattuna. Koska kaikki vaikutti olevan hyvin, turvotus laskemaan päin eikä Fisu aristanut enää ollenkaan varvasta, palattiin normaaliin liikuntaan ja treeneihin.
Hukan kanssa ollaan käyty loppusyksyn aikana kahdessa hakukokeessa. Eka hakukoe oli Lempäälässä 23.10. Koe alkoi maastolla. Keli ei varsinaisesti suosinut, tuuli oli todella kova ja puuskainen ja satoi räntää/lunta vaakatasossa. Maasto oli jossain Toijalan suunnalla. Kokeessa oli kaikki luokat, joten 3- ja 2-luokan koirat suorittivat haun ensin. Hukalle arpoutui 1-luokan koirista numero 1. Maasto oli aika perus pirkanmaalaista pusikkoa, vasemmalla vähän paremmin näkyvyyttä, oikealla alkuradasta varsin tiheää kasvillisuutta eikä näkyvyyttä kuin ehkä 20 metriin. Tuuli puhalsi alueella sivusuunnassa, vasemmalta oikealle. Aloitin vasemmalta, sinne vähän vajaa ja vino tyhjä. Oikealle etukulmaan suora pisto ja sieltä löytyi umpparista eka maalimies. Ilmaisu oli aivan täydellinen, todella hyvä ja vahva haukku ja hienosti tuli hallintaan. Jatkoin vasemmalle ja lähetin viistoon niin, että korjasin vajaaksi jääneen piston. Sitten pari tyhjää molemmin puolin, ei oikein lähtenyt etenemään aluetta vaan teki piikkipistoja. Lähti kuitenkin kaikilla pistoilla sinne mihin lähetin ja oletettavasti tutki koko alueen, en ainakaan itse nähnyt, että olisi missään kohtaa oikonut tai ettei olisi uponnut kunnolla. Sitten ehkä jossain 70m kohdalla vasemmalla lähti voimakkaasti etenemään, sai selvästi hajun ja löysi maalimiehen avopiilosta, sinnekin superhieno ilmaisu. Jatkettiin, ja arvelin vikan maalimiehen olevan oikealla takakulmassa. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, vaikka Hukka teki ihan hyviä pistoja ja nyt jopa eteni aluetta eteenpäin. Kävi ilmi, että maailmies oli jäänyt oikealle jo heti pian etukulman jälkeen, jonnekin 50m kohdalle. Ilmeisesti kovan tuulen takia ei ole saanut sieltä hajua, vaikka on todennäköisesti käynyt aika lähellä eikä jättänyt aluetta tutkimatta. Kuulin myös jälkikäteen muilta kisaajilta, että tätä kyseistä piiloa ei ole käytetty muilla luokilla ja koska Hukka oli eka 1-luokan koira, ei maalimies oli ehtinyt olemaan piilossa kuin muutaman minuutin eikä piilolle myöskään johda mitän jälkiä keskilinjan suunnasta. Harmitti aivan älyttömästi, kun mielestäni Hukka on kyllä taidoiltaan valmis 1-luokan maastoon eikä sille ole missään nimessä tyypillistä jättää maalimiehiä. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin vaan huonoa tuuria.
Epäonnisen maaston jälkeen ei kuitenkaan auttanut muu kuin katsella uudestaan koekalenteria, ja ilmoitin Hukan Raisioon 20.11. Ehdittiin treenata vain yhden kerran kokeiden välissä, mutta en mitenkään jaksanut uskoa, että epäonnistuminen olisi johtunut puutteellisesta osaamisesta, joten mentiin sitten vaan kokeilemaan uudestaan. Raision koe alkoi tottiksella. Kuunneltiin edellisen parin paukut, kun en ole muistanut ampua Hukalle varmaan koko syksynä. Eipä se niistä mitään tuumaa. Tottiksessa tehtiin ensin paikkis, siellä Hukka pötkötti kiltisti, siitä erinomainen. Sitten tottisparin eteenmenon aikana koitin vähän viritellä Hukkaa, mutta se tuntui jotenkin aivan oudolta, katseli vaan ympärilleen, ei oikein ottanut kontakia, oli jotenkin ihan pihalla. Seuraamaan lähti ihan hyvin, mutta ekan suoran lopulla alkoi taas vilkuilemaan, jätätti, oli ihan omituisen ja löysän tuntuinen, täyskäännöksessäkin jäi jonnekin ihmettelemään. Temponvaihteluissa oli vähän aikaa skarpimpi ja sitten alkoi taas herpaantumaan, käännökset tuntui löysiltä ja henkilöryhmässä kontakti pätki. Arvosana hyvä. Seuraamisen jälkeen vapautin Hukan ja palkkasin sosiaalisesti, ja sen jälkeen sitten se muuttuikin ihan täysin. Liikkeestä istuminen oli oikein hyvä, seurasi ihan normaalisti ja teki napakan istumisen, erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli kans oikein hienot, luoksetulokin suora ja tiivis loppuasento. Erinomainen. Noudossa jäi luovutuksessa vähän liian kauas, siitä erinomainen silti. Hyppynouto jännitti, mutta niin vaan hirvi hyppäsi puhtaasti vieraalla kentällä vieraan näköisen esteen mennen tullen! Vähän epäröi ponnistuksissa, mutta pääasia että hyppäsi, siitä erittäin hyvä. Aa-este oli hieno, erinomainen. Eteenmenossa virittelyssä jo katsoi vasemmalle vinoon ja sinne se myös lähti, mutta juoksi kyllä ihan reippaasti ja meni maahan heti, tyydyttävä. Yhteensä 95p, joka oli koko kokeen paras tottis :) Tottiksen jälkeen oli vuorossa haku. Maasto oli nytkin aika pusikkoa, oikea puoli nousi rinteeseen ja vasen puoli laski alaspäin. Tälläkin kertaa tuuli vasemmalta oikealle, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin Lempäälässä. Lähetin vasemmalle etukulmaan, ja sieltä nousi heti eka maalimies, ja hieno ilmaisu. Sitten oikealle etukulmaan tyhjä, oli pistolla aika kauan eli en ole varma missä kaikkialla siellä ehti käymään. Sitten yksi tyhjä vasemmalle, siellä eteni hienosti alueella ja teki ihan hyvän piston. Sitten oikealle, sielläkin eteni aluetta ja nosti toisen maalimiehen jostain 50m kohdalta oikealta. Ilmaisussa pätki jonkun verran, mutta jatkoi sitten aina kuitenkin itse haukkua. Sitten vielä pari tyhjää, yhdellä pistolla kääntyi taaksepäin, muilla eteni hienosti. Vika maalimies löytyi oikealta takakulmasta umpparista, sielläkin pikkuisen pätki haukku ja lopetti just kun asettauduin sen taakse valmiina ottamaan sen hallintaan. Tuomari kuitenkin tykkäsi ja hausta täydet 170p! Vikana vielä esineruutu, enää ei jännittänyt kun tiesin, että pisteet riittää koulariin vaikka ei löytäisi yhtään esinettä. Esineruutu olikin tosi vaikea, kukaan 9 koiran kokeessa ei löytänyt kaikkia ja kolmella meni esineruutu nollille! En tiedä mikä ruudusta teki niin vaikean, ehkä lähinnä sääolosuhteet. Eli taas kova sivutuuli, esineruutu oli aika kumpuilevaa, oli useita painanteita ja kukkuloita, tiheää pientä taimikkoa ja vasemmalla reunassa ei ollut näkyvyyttä juuri lainkaan. Hukka teki musta hyvin töitä, lähti jokaisella lähetyksellä sinne minne lähetin, liikkui järkevää vauhtia eli ei mitenkään kaahannut mutta ei myöskään löntystellyt, tutki kattavasti koko ruudun, mutta esineitä löytyi vain yksi. Sillä pisteitä 14. Yhteensä Hukalle 279p eli 1-tulos ja HK1! Ja koska kyseessä oli rotikkayhdistyksen järjestämä viulukisa ja Hukka teki koko kokeen parhaan tuloksen, saatiin palkinnoksi karitsan viulu :D
Ekan hakukokeen jälkeen treenattiin Hukan kanssa pari viikkoa intensiivisesti tokoa, koska 6.11. oli sitten Tamskilla tokon piirimestikset, ja kisattiin Hukan kanssa Tamskin joukkueessa AVO:ssa. Tottista treenatessa oltiin treenattu jäävistä liikkeistä vaan istumista ja maahanmenoa, ja kun pitkän tauon jälkeen muistuttelin taas seisomista, niin sepä olikin unohtunut aika pahasti, ja erityisesti jäävien erottelu tuntui taas ihan mahdottomalta. Muuten liikkeet oli kyllä ihan hyvin muistissa. Tokokokeessa tietysti sitten oli ne meille vaikeimmat jäävät eli seisominen ja istuminen, ja vieläpä melkein peräkkäin, ainoastaan yksi liike välissä. Testailin koepaikalla ennen kehään menoa ja ei pystynyt seisomisen jälkeen istumaan, jäi koko ajan seisomaan ja niin teki myös kehässä. Eli liikkeestä istumisesta nolla. Kaiken muun Hukka teki aika lailla osaamisensa mukaan. Ruudussa jäi vähän turhan eteen, hypyn eteentulossa törmäsi ja noudon lopussa jäi kauas. Seuraamisessa ei jotenkin tuntunut ihan niin reippaalta ja tiiviiltä kuin yleensä ja joku täyskäännös oli väljä. Ihan hyvä mieli kuitenkin jäi, Hukka oli iloinen ja reipas kehässä koko suorituksen ajan. Pisteitä 278,5 eli 1-tulos ja sija 2. Meidän joukkue myös voitti piirimestikset :)
Tokon ja haun lisäksi ollaan treenattu ja kisattu aksaa. Hukka aloitti aksassa nyt juoksarin tiukkojen käännösten opiskelun, projekti, joka ei innostaisi yhtään mutta pakko se vaan on tehdä. Käännökset ovat Hukalle aivan käsittämättömän vaikeat, mutta yritän nyt vääntää rautalangasta tämän asian, jotta Hukka oppisi osumaan myös käännöksissä. Uskon, että ymmärrys tiukoista käännöksistä auttaa myös loivemmissa käännöksissä. Hukka on kisannut kolmosissa mun kanssa nyt kolmet kisat, ja muutaman startin lainaohjaaja-Harrin kanssa sillä välin kun olin PM-reissulla Fisun kanssa. Lokakuun vikana viikonloppuna ekoissa 3-luokan kisoissaan Janakkalassa Hukka ylitti kaikki odotukset ja teki _todella_ hienoja ratoja, ihan pikkuvirheistä jäi kiinni nollat. Keppiosaaminen ei ihan riitä, ja siihen on pakko panostaa nyt tämän talven aikana. Tokat 3-luokan kisansa mun kanssa Hukka kävi 4.12. Janakkalassa, silloin kisasin ekaa kertaa samoissa kisoissa äitikalan ja poikakalan kanssa. Tehtiin yksi todella hyvä rata, jossa harmillisesti Hukka juoksi puomista ohi, muuten olisi ollut tosi hieno nolla, ja kaksi vähän epäonnistuneempaa yritystä. Fisu puolestaan tuntui aivan ihanalta ja kipitti kaksi hienoa nollaa sijoilla 1. ja 2., ja yhden tosi hyvän hyllyn. Kolmannet 3-luokan kisansa Hukka kisasi Tamskilla, ja siellä oli puolestaan aivan hirveä! En tiedä mitä tapahtui, johtuiko siitä että oltiin kotihallissa ja tutussa ympäristössä, kun Hukka oli aivan vallaton, irtoili ihan mihin sattuu ja teki kolme kaoottista hyllyä.
Janakkalan kisojen jälkeen seuraavana päivänä Fisu ontui oikeaa etujalkaa :( Ilmeisesti varvas oli sitten kuitenkin ottanut itseensä, vaikka on ollut jo aivan kunnossa ja Fisu on tässä välissä treenannut aksaa ja tokoa ilman ongelmia. Käytin Fisun meillä töissä ortopedilla näytillä ja kuvattiin tassu uudestaan. Mitään muutosta röntgenissä ei ollut, uudisluuta ei ollut lähtenyt tulemaan lisää ja nivelrako on tiivis, eli ligamentti ei ole edelleenkään kokonaan poikki. Fisu kuitenkin nyt aristaa taas varvasta ja ontuu selvästi pahemmin kuin silloin lokakuussa, kun alunperin satutti varpaan. Nyt ollaan siis taas saikulla ja tällä kertaa pidempään :(
Stepsu-muffinssilla oli eilen synttärit, Stepsu täytti 14 vuotta! Uskomatonta, miten aikaa on kulunut ja muffinssi on jo oikeasti noin vanha! Toki sillä on yhtä jos toistakin vanhuuden vaivaa, mutta niistä huolimatta muffinssi vaikuttaa edelleen pirteältä ja reippaalta, lenkkeilee käytännössä samat lenkit kuin muutkin, hyppää autoon ja autosta pois, kerjää ruokaa ihan siinä missä ennenkin ja nauttii sohvalla loikoilusta. Stepsu sai synttärilahjaksi treenit, pääsi hallilla tekemään mummotokoa ja oli aivan onnensa kukkuloilla <3 Ja kotoan juhlittiin sitten kakun ja pehmeiden pakettien muodossa.
Mukamas ollut koko ajan niin kiire, ettei blogia ehdi kirjoittaa... No, tässäpä kooste kesän ja alkusyksyn touhuista.
Heinä- ja elokuu sujuivat lähes täysin tokon merkeissä. Heinäkuun tokana viikonloppuna kisattiin helteisessä Mikkelissä tokon SM-kisoissa Fisun kanssa. Olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin hyvät, aurinko porotti molempina päivinä pilvettömältä taivaalta ja kisakentällä ei ollut pienintäkään varjoa. Helteestä huolimatta karsintapäivänä Fisu teki varsin siistin suorituksen yhdellä pienellä, mutta erittäin kalliilla virheellä höystettynä. Nimittäin ruudussa stoppi valui aavistuksen ja pysähtyi niin, että takajalat olivat takareunalta noin 10cm ulkona. Ennen kuin ehdin korjata, tuhma kalarouva päätti ennakoida maahanmenon, ja siitä napsahti sitten nolla ruudusta. Yhdestä nollasta huolimatta 253p ja sija 16., eli Fisu lunasti paikkansa jälleen kerran SM-finaaliin. Finaalissa Fisu ei sitten tuhmaillut ruudussa, ja 1-tulos pistein 267 oikeutti SM-finaalin 2. sijalle ja yhteistuloksissa Fisu teki hurjan nousun finaaliin päässeiden hänniltä sijalle SM-4!!!
Majoituspaikkana SM-reissulla oli papan mökki, ja saatiin sentään siellä nauttia parista ihanasta mökki-illasta omassa rauhassa <3
Erityisen tämän vuoden toko-SM finaalista teki myös se, että finaalissa kilpaili Fisun lisäksi sen KAIKKI pentuesisarukset, eli koko Tending P-pentue! Eipä taida olla kovin yleistä se, että koko pentue kilpailee kerralla lajinsa SM-finaalissa. Ihanat ja ihan parhaat Puumalaiset!
Vasemmalta: Fisu, Roima, Misu ja Isla
Tokon SM-reissulla päästiin myös treffaamaan kalanpoikasia, joista kolme kilpaili avoimessa luokassa. Hienoja poikasia on Fisu tehnyt, kaikille pikkukaloille avosta 1-tulokset ja Monni (Tending Lynx) sijoittui isossa luokassa upeasti 2. sijalle!
Äitikala ja jälkikasvunsa: vasemmalta Monni, Fisu, Lina ja Visa
Toko-SM:eistä toipumiselle ei jäänyt liikaa aikaa, kun viikkoa myöhemmin suuntasimme Vantaalle agilityn halli-SM:iin. Juoksimme Fisun kanssa jo perjantaina kaksi rataa totutellaksemme taas Ojangon pohjaan. "Etko-kisat" menivät paremmin kuin hyvin, Fisulle saksalaisen Rene Blankin molemmilta radoilta nollat, sijoilla 1. ja 2. Perjantaina ensimmäiseltä varsinaiselta halli-SM radalta 10vp, kun Fisu tuli hankalassa kulmassa olevasta puomista ohi ja vielä radan viime metreillä leijeröinnissä renkaasta ohi. Lauantain ensimmäiseltä agiradalta Fisu teki hienon nollan ja sillä sijoitus oli 5./70. Lauantain toiselta radalta harmillinen keppivirhe meille kovin tyypillisessä kohdassa, eli putkesta keppien avokulmaan. Yhdellä hyvällä nollalla ja ihanneaikaan mahtuneella vitosella lunastettiin kuitenkin sen verran pisteitä, että päästiin jatkamaan sunnuntaille. Sunnuntain ensimmäiseltä hyppäriltä Fisu teki loistavan nollan hyvillä linjoilla ja sillä sijoitus oli peräti 2.! Finaaliin lähdettiin varsin korkealta käänteisessä lähtöjärjestyksessä. Finaaliradalta harmillisesti kuitenkin hyl haastavasta jatkosta A:n jälkeen. Koska hyllyjä kuitenkin ropisi finaaliradalta muillekin, niin lopputuloksissa Fisu ylsi sijalle 7./70!
Pienen aksaspurtin jälkeen siirrettiin jälleen katseet tokoon ja MM-valmistautumiseen. Koska MM-kisat olivat hallissa, treenattiin pääasiassa sisällä, mikä sopi helteiseen heinä-elokuun vaihteeseen paremmin kuin hyvin. MM-valmisteluissa Fisun mielentila pysyi koko ajan melko hyvänä, mutta ongelmaksi muodostui ohjattu nouto, jossa Fisu jostain syystä sinkosi lähes poikkeuksetta keskikapulalle tai jopa väärän puolen kapulalle. Ohjattua treenattiin varmaan noin 80% treeniajasta ja muita liikkeitä sitten välillä siinä oheessa :D Reissuun lähdettiin kisaviikonloppua edeltävänä tiistaina iltapäivällä jo tutuksi muodostuneen reissukaverin Priiman kanssa. Lensimme Zurichiin ja sieltä vuokrasimme auton, jolla ajoimme parin tunnin matkan päässä sijaitsevaan pikkukylään, jossa hotellimme sijaitsi. Matka meni kaikin puolin hyvin, lennosta selvittiin ja Fisse oli tapansa mukaan ihanan vaivaton reissukaveri. Paikan päällä pääsimme treenaamaan kisahallissa keskiviikkona, torstaina alkoi sitten jo kisat paikallaoloilla. Treenihallin pohja oli melko liukas keinonurmi, mutta Fisu handlasi liikkumisen hallissa varsin hyvin. Treeneissä väännettiin yllätys, yllätys, ohjatusta, jossa Fisu yritti jälleen lähteä ihan mihin sattuu. Onneksi löydettiin hotellin läheltä pari ulkokenttää, joissa pystyttiin jatkamaan vääntöjä vielä kisapäivään asti.
Reissukoira Fisu ja työpaikan sponsoroimat ensiaputarvikkeet ja eväät
Fisu ja Priima ihanissa Sveitsin maisemissa
Kuva (c) Maarit Karhu-Teiskonen, Riemukauppa
Itse MM-kilpailu oli Fisun osalta melkoinen pettymys. Treeneissä Fisu tuntui mielentilalta kivalta, ehkä jopa hieman villiltä. Kuitenkin omalla suoritusvuorollaan Fisua ahdisti hallin yläparvelta kuuluva askelten töminä, joka muistutti hieman ukkosta. Treeneissä yläparvella oleva katsomo oli tyhjä, joten tälläistä häiriötä ei päästy treenaamaan, enkä suoraan sanottuna edes tiennyt etukäteen, että kisapaikalla pitäisi tälläiseen häiriöön osata varautua. Fisu ei tuntunut kehässä omalta itseltään, ja huono mielentila näkyi oikeastaan kaikissa liikkeissä. Paikkiksissa oli ihan ahdistunut ja istui koko ajan korvat aivan luimussa. Kiertonoudossa jäi aika kauas luovutuksessa, seuruussa tuntui passiiviselta, teki ihan luokattoman huonon peruutuksen ja useita vinoja perusasentoja, tunnarissa meinasi pudottaa kapulan luovutuksessa, kaukot oli vinot ja tahmeat ja huono sivulta maahanmeno. Luoksetulon vika pätkä oli hidas, zetan istuminen oli hidas, ruudussa vino eteenmeno ja siihen kaksi korjausta, ohjatussa teki aika ison kaaren kapulan palautuksessa. Pisteitä tällä suorituksella kertyi 246 eli 2-tulos, ja aika kauas jäätiin Fisun normaalista suoritustasosta. Onneksi muu Suomen joukkue suoriutui hienosti, ja joukkuekilpailussa päästiin kiipeämään palkintopallille, eli joukkue MM-pronssille!
Kuva (c) Maarit Karhu-Teiskonen, Riemukauppa
Tokon MM reissun jälkeen palattiin taas aksan pariin, kun vuorossa oli agilityn SM-kisat Turussa. Käytiin jälleen etkoilemassa, koska kisat pidettiin luonnonnurmella, eikä Fisu ole tainnut ikinä aiemmin edes treenata luonnonnurmella. Lisäksi olin ilmoittanut Fisun tällä kertaa pikkumakseihin, joten halusin myös totuttaa sitä matalampiin rimakorkeuksiin. Etkokisojen agilityradalta Fisu teki hienon nollan ja hienosti sija 1./82! Toisella radalla tehtiin myös radan nopein aika, mutta Fisu hajotti renkaan eli siitä vitonen. En ollut tajunnut, että pikkumakseilla rengaskin on matalampi, enkä ole tainnut Fisun pentuaikojen jälkeen treenata matalaa rengasta. Niinpä ei mikään ihme, että matala rengas tuli kisaradalla Fisulle yllärinä ja kolautti selällään renkaan yläreunaan. Varsinaiselle yksilö-hyppärille Fisu starttasi lauantaina aamulla heti numerolla 1. Rata oli aivan käsittämättömän vaikea, ja fiilis jo radalle lähtiessä oli varsin masentunut, en uskonut että päästään ilman virheitä maaliin. Ja niinhän sieltä hylly napsahtikin, en vaan kertakaikkiaan ehtinyt ohjaamaan suoran putken jälkeistä putki-takaakierto erottelua, ja niin pitkälle opetettuja itsenäisiä estetaitoja Fisulla ei kyllä ole, että pystyisi selvittämään tuollaiset kohdat etänä pelkällä suullisella käskyllä. Harmittaa, etenkin kun isoilla makseilla karsintarata oli huomattavasti helpompi, ja oli ihan oma valintani, että halusin tänä vuonna kisata juuri pikkumakseissa. Joukkuekisassa juostiin Tamskin joukkueessa, ja myös sieltä Fisulle hyl. Tosin Fisun tuloksella ei ollut joukkueen kannalta mitään väliä, kun kukaan muukaan joukkueesta ei onnistunut radalla ja joukkueella oli jo tuloksina 10vp ja hyl ennen Fisun vuoroa.
Agilityn SM-kisojen jälkeen ei ehditty kauaa hengähtää, kun vastassa oli tokon valmennusrenkaan leiri Asikkalassa. Saatiin leirillä hyviä treenejä häiriössä ja pureuduttiin Christan treenissä pistemenetyksiä aiheuttaviin ongelmiin eli kaukojen vinouteen ja seuraamisen peruutukseen. Kaukojen vinouteen lähdettiin työstämään pään asentoa liikkeen alkuun kauemmas musta, jotta painonsiirto ensimmäisessä maahanmenossa saataisiin paremmaksi ja sitä kautta jo ensimmäinen maahanmeno suoraksi. Seuraamisen peruutuksessa muistuteltiin suoruutta peruutuskäskyn sijaan seuraa-käskyllä, jotta Fisu hahmottaisi seuraamisesta tutun kriteerin koskevan myös peruutusta. Ihanaa oli päästä pitkästä aikaa leireilemään kunnolla, näkemään ihmisiä ja muiden treenejä kahden vuoden tauon jälkeen! Treenien lisäksi sain nauttia yhteistyökoirani Zecin seurasta, kun majoituttiin Zecin omistajan Hannan kanssa samassa huoneessa. Fisu ei arvostanut vilkasta ja innokasta lapsikoiraa huonekaverina läheskään yhtä paljon kuin minä :D
Syyskuun lopussa tokokauden viimeisenä etappina olivat tokon PM-kisat Liedossa. Viimeistelytreeneissä ohjattu sujui nyt jo ongelmitta, mutta uutena ongelmana oli toistuvasti vinot ruudun eteenmenot. Oltiin Suomen joukkueen kanssa laskeskeltu, että PM-kisoissa todennäköisesti tulee olemaan diagonaali-ruutu, kun kerran MM-kisoissa oli suora sekä karsintakisassa että finaalissa. Diagonaalieteenmenot ovat Fisulle todella vaikeita ja lähes poikkeuksetta pari ensimmäistä eteenmenoa treeneissä oli aina vinoja. Fisu hakeutuu tyypillisesti lähimpänä olevaa seinää kohti, eli vinous ei toistu aina joko oikealle tai vasemmalle, vaan riippuu siitä, mihin suuntaan eteenmeno tehdään suhteessa kehän muotoon. Lisäksi kaukojen vinoutta ja seuraamisen peruutusta työstettiin ahkerasti, ja niissä tuntui, että mentiin jo oikeaan suuntaan. Tokon PM:ssä jatkui valitettavasti numeron 1 kirous, ja starttasimme lauantaina kilpailun ensimmäisenä kisaajana. Sekä agilityssa että tokossa lähtönumerolla on valitettavasti aika paljonkin vaikutusta lopputulokseen, ja niin kävi myös tällä kertaa. Tokossa arvostelu on perinteisesti ensimmäisten koirien kohdalla tiukempaa kuin kisan loppupäässä, ja näin selkeää ja räikeää arvostelun löystymistä en muista nähneeni aikoihin, kuin mitä tänä vuonna PM:ssä valitettavasti nähtiin. Arvostelun lisäksi starttivuoro vaikuttaa myös ohjaajan toimintaan kehässä, ja tällä kertaa myös sen vuoksi menetettiin turhia pisteitä. Koska olin ensimmäinen kisaaja, en tiennyt, kuinka kehässä toimitaan ja kuinka kauan tuomareiden arvostelussa kestää. Kehä alkoi ruudulla, siinä Fisu lähti taas vasemmalle vinoon eteenmenossa. Sain korjattua eteenmenon yhdellä siistillä korjauksella, mutta pisteitä silti erittäin nihkeästi, loppuarvosanaksi jäi voimaan 6,875. Toisena liikkeenä oli kaukot, ja koska en tiennyt, että pisteet edellisestä liikkeestä annetaan vasta ylituomarin kuuluttaessa yhteisesti tuomareille "grades, please", olin siirtynyt jo liikkurin ohjeistamana kaukojen aloituspaikkaan aivan liian aikaisin ja ehtinyt jo tehdä kaukojen virittelyn, ennen kuin ruudun pisteitä oli edes annettu. Jouduttiin odottamaan Fisun kanssa kaukojen aloituskohdassa tosi pitkään tuomarien pohtiessa edellisiä arvosanojaan, ja tän pitkän viiveen takia Fisu ehti jo mennä huonoon mielentilaan ja sivulta maahan mennessä meni kokonaan väärällä tekniikalla, eli vanhalla takajalkakaukojen tekniikalla! Kaukojen aloitukseen työstetty uusi virittely ja sen myötä paremmin suorana pysyvät kaukot menivät aivan hukkaan, ja Fisu oli selvästi itsekin hyvin hämmentynyt siitä, mitä liikettä ylipäätään ollaan tekemässä. Ensimmäinen maasta istumaan nousu oli todella huono, jäi aivan omituiseen asentoon kyykkyyn seisomaan ennen kun lopulta päätti istahtaa, ja näin ollen myös kaukoista huonot pisteet, 7,125. Kahteen ensimmäiseen liikkeeseen kaatui siis koko kisasuoritus, ja vaikka näiden liikkeen jälkeen Fisu teki tosi nätin ja ehjän setin, ei pisteet riittänneet mihinkään ja loppusijoitus pisteillä 252,625 oli 9./20.
Kuvat (c) Maarit Karhu-Teiskonen, Riemukauppa
Tokon PM:ien jälkeen alkoi ansaittu tokotauko Fisulle, ja aiotaan olla tauolla tasan siihen asti kuin siltä tuntuu. Tuntuu, että tämä vuosi tokon parissa on ollut ihan poikkeuksellisen rankka, kun karsintakokeet, SM:t, MM:t ja PM:t ovat kaikki olleet niin lähekkäin, että missään välissä ei ole ollut aikaa pitää pienintäkään taukoa tai edes laittaa liikkeitä palasiksi ja vahvistaa yksityiskohtia, vaan koko vuoden ajan on ollut pakko pitää kisaliikkeitä kasassa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten jaksa enää uutta samanlaista settiä ja ensi vuonna ei aiota osallistua tokon edustusjoukkueen valintakokeisiin. Tuntuu, että tokon lisäksi mitään muuta ei ehditä treenata eikä kisata, ja vaikka kaikki aika kuluu tokoon, ei sekään riitä ja tärkeissä kisoissa tulee siitä huolimatta epäonnistumisia osittain myös meistä riippumattomista syistä.
Hukka-raukka on ollut lähinnä heitteillä koko kesän ja alkusyksyn. Ollaan käyty kerran viikossa aksatreeneissä, ja siinäpä sitten onkin ollut Hukan treenailut. Hakua ollaan tehty ihan muutamia kertoja kesän aikana, koska Hukan aksatreenit osuivat aina samalle päivällä hakutreenien kanssa. Tokoa/tottista Hukka on treenaillut silloin tällöin jos Fisun treeneiltä on jäänyt aikaa. Kesällä käytiin muutamia kertoja vepeilemässä Hukan kanssa, mutta kisareissut haittasivat aika isosti myös vepen treenaamista. Nyt, kun tokokausi on vihdoin ohi, on kyllä ehdottomasti Hukan vuoro toimittaa ykköskoiran virkaa ja treenata ahkerasti, jotta päästäisiin oikeasti eteenpäin niissä jutuissa, joihin Hukan kanssa halutaan keskittyä.
Aksassa Hukka on treenannut enimmäkseen ratatreenejä. Ollaan vahvistettu kepeillä osaamista radan osana, kuuntelua ja esteiden erottelua vauhdista, ja opeteltu hyppimään välillä myös 60cm korkeita rimoja. Tuntuu, että mitään maata mullistavaa ei olla tehty, eikä ehkä menty hirveästi eteenpäinkään, mutta ollaan sentään yritetty ylläpitää lajikuntoa ja rytmityksiä. Kisoja ollaan käyty harvakseltaan. Kakkosluokassa startattiin ekan kerran heinäkuun puolivälissä Tamskilla. Iltakisoissa harmillisesti aikataulut venyivät niin myöhään, että ehdin itse juosta vain yhden radan ja sen jälkeen Hukka jäi vielä kahdelle radalle lainaohjaajan kanssa. Radat olivat vaikeita ja tuloksina näistä kisoista yksi rimavitonen ja kaksi hyllyä. Seuraavat kisat käytiin heinäkuun lopussa Ylökin Uplake tapahtumassa luonnonnurmella Teivon raviradalla. Ratojen tasossa oli todella suurta vaihtelua, kakkosten kolmesta radasta yksi oli ihan mentävissä, mitä nyt puomilta 90 asteen käännös, ja kaksi muuta rataa oli kauheita. Siltä ainoalta mentävältä radalta Hukka teki nollan ja lunasti ensimmäisen LUVA:nsa kakkosista voiton kera. Seuraavat kisat käytiin Janakkala Openissa, ja myös siellä radat olivat niin vaikeita, ettei pikkuhirven osaaminen riittänyt niistä selviämiseen. Juuri ennen MM-reissua käytiin Hukan kanssa Takkujen iltakisoissa juoksemassa pari rataa, ja sieltä kivalta ja vauhdikkaalta hyppäriltä Hukalle kakkosista toinen nollavoitto ja LUVA. Viimeistä luvaa yritettiin metsästää vielä elokuun lopussa ja syyskuun alussa Valkeakoskella ja Tamskilla, mutta hyvistä yrityksistä huolimatta nollat loistivat poissaolollaan ja osa kakkosten radoista oli niin vaikeita, etten tiedä miten olisin selvinnyt niistä edes Fisun kanssa. Viimeiset 2-luokan kisansa Hukka kisasi viikko sitten Raumalla, jossa eka rata jälleen luokkaa mahdoton, mutta toka rata ihan hauska ja mentävissä, ja siltä sitten kolmas nollavoitto, LUVA ja OIVA!
Hakua Hukka on nyt treenannut myös ahkerasti. Ollaan työstetty ilmaisuihin kestoa ja piilolla hallintaan ottoa sekä palkattomuutta, ollaan esitelty Hukalle tyhjiä pistoja ja jatkettu piston mallin opettamista. Hukka on edennyt maastossa aika kivasti. Ilmaisut on olleet pääasiassa aika hyviä, aluksi kyllä lopetti haukun kun lähestyin piiloa, mutta on kyllä jonkin verran siedättynyt ohjaajan häiriöön ja pystyy jatkamaan haukkua, vaikka tulen itse piilolle. Hallintaan Hukka tulee kiltisti, se ei vaikuta tuottavan sille ongelmia. Piston mallin oppimisten myötä Hukalle tuli vaihe, jossa se yritti lähteä melko voimakkaasti oikomaan ja etenemään radalla jo jostain 10-20m kohdilta. Tätä työstettiin palaamalla takaisin suoriin pistoihin, ja sen myötä oikominen lähtikin jo helpottamaan. Hukalla tuntuu olevan jo jollain tasolla ajatus siitä, mihin suuntaan pistolla kuuluu kääntyä, ja tyhjillä työskentelee pääosin hienosti rataa eteenpäin. Tyhjiltä pistoilta pikkuhirvi tulee myös todella kiltisti ja kuuliaisesti pois, ja ollaan varsin kaukana niistä ajoista, jolloin Saraa karjuin naama punaisena pois metsästä eikä siitä näkynyt vilaustakaan. Toissa viikolla tehtiin Hukalle ekaa kertaa ratatreeni, jossa 100m radalla oli kolme maalimiestä valmiina piiloissa enkä tiennyt itse maalimiesten sijaintia. Hukka teki todella hienosti töitä, 100m radalle mahtui 8 pistoa joista yhtäkään ei tarvinnut korjata, jokaisella pistolla Hukka kääntyi oikeaan suuntaan, tyhjillä tuli kiltisti pois ja löydöt ilmaisi varmasti. Tämän innoittamana ilmoitin Hukan ensimmäiseen hakukokeeseen lokakuun lopulle!
Tokoa Hukka ei ole pahemmin treenannut muuten, kuin viime lauantaina Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa SDP:llä. Otettiin treeniaiheiksi eteenlähetyksen opetus, jossa aion käyttää apuna seinään tehtävää nenäkosketusta. Ollaan tehty nenäkosketustreenejä vasta ihan muutamia kertoja ja nekin pääasiassa kotona, mutta saatiin nyt hyvät ohjeet siitä, kuinka lähteä jatkamaan treeneissä: häivytetään targetti nyt jo hetimiten, sitten työstetään kestoa kosketukseen ihan läheltä ja selvennetään keston kriteeriä häiriöillä ja namista luopumisella. Sitten kun kestoa on saatu, aletaan pidentää matkaa ja vaihdetaan palkkaus niin, että Hukka juoksee mun luokse palkalle. Toisena aiheena otettiin ennakoinnit kaikissa vauhdista tehtävissä pysähdyksissä. Hukkahan ennakoi todella voimakkaasti ruudun pysähdystä, pk-eteenmenon pysähdystä ja luoksetulon stoppeja, jopa niin paljon etten voi edes treenata pysähtymisiä oikein minkään liikkeen yhteydessä, koska sen jälkeen Hukka ei enää tee edes sitä pyydettyä liikettä. Ruudussa saatiin neuvoksi totuttaa Hukkaa pysäytyskäskyyn targetin avulla, eli peesaan Hukkaa pysähdyskäskyllä sen pysähtyessä muutenkin targetille. Luoksetulossa ennakointia voisi työstää takapalkan kanssa, ja jos ennakoi niin stoppia ei vaan koskaan tule, ja vaikka tulisi miten hitaasti luokse, niin palkataan silti siitä että tuli ylipäätään.
Tottista ollaan treenattu nyt ahkerasti, jotta saataisiin liikkeet kisakuntoon. 650g noutokapula tuotti Hukalle aluksi melkoisen järkytyksen kevyen ohjatun kapulan jälkeen, Hukka ei omasta mielestään jaksanut sitten millään kantaa niin painavaa kapulaa ja kieltäytyi edes ottamasta sitä suuhun. Vasta, kun haettiin kontrastia _oikeasti_ painavasta kapulasta eli 2kg noutokapulasta, totesi Hukka, että ehkä sittenkään niska ei katkea vielä tuon 650g kapulan kanssa. Eteenmeno on ollut Hukalle jostain syystä tosi vaikea hahmottaa. Vaikka vietäisiin pallo kentän laitaan yhdessä, Hukka saattaa silti unohtaa sen olemassaolon tai juosta aivan mihin sattuu. Valmiina olevaa palloa se ei aina löydä, vaikka kyseessä on hyvin iso lelu. Myös metrinen on tuottanut vähän haasteita, Hukka jännittää vieraita esteitä vieraissa paikoissa ja saattaa yrittää kiertää. Muutaman lämmittelyhypyn jälkeen hyppää kyllä poikkeuksetta ihan hyvin, mutta ensimmäiset hypyt on usein vaikeita. A-este sen sijaan on agilitya ja siitä Hukka tykkää kovasti!
Sijoitusnartuista Zec ja May kävivät 6kk synttäreiden kunniaksi välikuvissa, ja molemmilla olkapäät näyttivät puhtailta. Molemmat ovat päässeet käymään myös lampailla, ja molemmat osoittivat kivoja paimennustaipumuksia! Zec syttyi paimennukseen heti jo ensimmäisellä kerralla, ja lähti kiertämään laumaa kivalla asenteella. May ei tajunnut lampaita vielä ekalla kerralla, mutta oli silloin tosin melko pieni vielä, vasta 4kk ikäinen. Tokalla kerralla puolivuotiaana lamppu syttyi ja May innostui hommasta kovasti. Mankin kanssa ollaan treenattu paimennusta mahdollisuuksien mukaan eli noin 1-2 kertaa kuussa. Manki edistyy paimennuksessa harppauksilla, välillä tuntuu että homma junnaa paikoillaan, mutta sitten kun joku uusi oivallus tulee, niin sen jälkeen mennään taas valtava askel eteenpäin. Syttymisen jälkeen ensimmäinen harppaus tapahtui heinäkuun tietämillä, kun Manki hoksasi, että lampaita voi kiertää molempiin suuntiin. Sitä ennen sillä oli olemassa vain oikean puolen flänkki, eikä se suostunut millään vaihtamaan suuntaa. Peruskuljetusta ei voitu tehdä, koska tasapainoa sillä ei ollut, ja kiertosuuntia vain yksi. Vasemman flänkin löytymisen jälkeen löytyi sitten myös tasapaino, kun pystyin ohjaamaan apinaa paineen avulla pysymään omalla puolellaan laumaa. Nyt parin viikon takaisena asennuksena on tullut flänkkien aukeaminen, joka oikeastaan tapahtui ihan yhden treenin aikana. Manki vastaa paineeseen tosi kivasti, ja lähti avaamaan flänkkejä varsin helposti. Viimeisimmän päivityksen myötä tuli vielä oikea tempo peruskuljetukseen, eli tähän asti Manki on puskenut koko ajan liian lähelle ja ajanut lampaat musta läpi. Nyt se hoksasi, että lampaiden perässä voi sittenkin ihan hyvin kävellä, ja pystyttiin tekemään kivaa ja hallittua peruskuljetusta ilman, että jouduin koko ajan käskyttämään apinaa.
Manki kävi myös viikko sitten luustokuvissa, ja tämän parempaa tuloslistaa en olisi voinut toivoa <3 Ihana ja paras apina on myös täysin terve!
Alkukesään on mahtunut niin paljon kaikenlaista, ettei ole ehtinyt blogia pahemmin päivittämään. Touko-kesäkuun vaihde kului intensiivisesti tokon parissa, kun kisattiin 3 viikon aikana neljä tokon karsintakoetta Fisun kanssa. Fisu suoritti kaikki kokeet varsin tasaisella työskentelyllä, Tampereelta molempina päivinä pieniä virheitä (lauantaina paikkiksen maahanmenoon tuplakäsky, sunnuntaina kierrossa seisoi istumisen) mutta täsmälleen samat pisteet, eli 1-tulos 285p. Seinäjoella selvittiin ilman varsinaisia liikevirheitä ja pisteitä vähän enemmän, 294p. Vaikka en tykkää yhtään kisata näin tiheästi, eikä Fisullekaan tälläinen tahti oikein sovi, olen silti ihan tosi tyytyväinen siihen, miten pystyttiin selviämään kaikista kokeista enemmän tai vähemmän kunnialla. Tällä tulostasolla Fisu lunasti ansaitusti paikkansa kolmansiin MM-kisoihinsa, eli elokuussa lähdemme Sveitsiin!
Tokokisojen oheella käytiin kesälomareissulla pohjoisessa, eli Seinäjoen karsinnasta jatkoimme matkaa Oulun kautta Rovaniemelle, ja lomailimme siellä muutaman päivän. Mukana reissussa olivat vain Fisu ja Hukka, koska Stepille pitkät autossa istumiset ja päiväretket uusissa maisemissa olisivat olleet liian rankkoja. Step puolestaan lomaili äitini kanssa Ruokolahdella, ja sai nauttia järvessä uimisesta ja laiturilla hengailusta.
Step 13,5v
Kesälomareissun jälkeen päästiin muuttohommiin, eli muutettiin Kangasalan puolelle ihanaan taloon metsän laitaan, ja vihdoin ja viimein meillä on kunnollinen piha! Lähiviikot onkin sitten puuhattu enimmäkseen kotihommia, purettu tavaraa ja laitettu pihaa. Fisulle pidin parin viikon lepotauon tokosta ennen kuin aloitimme liikkeiden kokoamisen seuraavaa koitosta eli toko-SM:iä varten.
Toko-SM:iä ajatellen olemme käyneet Fisun kanssa parit kehätreenit Tamskilaisten kanssa porukalla ja treenailleet muutenkin pääasiassa ulkona nurmella. Periaatteessa Fisulla on liikkeet ihan ok mallilla ja mielentila on ollut aika hyvä, mutta suurena ja todella ikävänä ongelmana lähes kaikissa treeneissä on olleet pörriäiset. Ulkona nurmikentillä niitä riittää, ja erityisesti rauhallisissa liikkeissä (kaukot, paikallaolot) pörräävät ampparit, kimalaiset ja paarmat häiritsevät Fisua todella paljon. Kyse ei ole mistään pienestä ärsytyksestä tai pörriäisten napsimisesta, vaan Fisu ihan oikeasti PELKÄÄ kaikkia pörrääviä hyönteisiä, eikä todellakaan pysty tekemään töitä jos sen ympärillä pörrää hyönteisiä. On siis jokseenkin todennäköistä, että jos SM-kisakentällä lentelee pörriäisiä, niin Fisu ei pysty tekemään kumpaakaan paikallaoloa eikä kaukoja. Tuntuu tosi kurjalta ylipäätään laittaa Fisua sellaiseen tilanteeseen, josta tiedän, että se ei selviä ja sitä ahdistaa kamalasti. Tällä viikolla olen yrittänyt kaikin keinoin järjestää Fisulle tilanteita, joissa päästään treenaamaan ulkona ilman, että sen tarvitsee ahdistua pörriäisistä. Olemmekin käyneet nyt kolmena aamuna todella aikaisin treenaamassa ennen kun pörriäiset heräävät.
Hukkakin on saanut treenailla tokojuttuja äitikalan treenien ohella. Toissapäivänä testasin huvikseni sen kanssa tokon avoluokan liikkeet läpi, ja yllättävän hyvältä näytti! Hukalle voisi kyllä alkaa katselemaan vaikka syksylle kisapaikkaa, sen tekeminen on mennyt taas kovasti eteenpäin ja tuntuu, että se voisi selvitä jo kunnialla avosta läpi.
Tokon lisäksi ollaan treenattu ja vähän kisattukin aksaa. Viikko sitten maanantaina Tamsk järjesti snooker-kisat, joihin ilmoitin sekä Hukan että Fisun, Hukan maxeihin ja Fisun pikkumaxeihin. Itse tykkään hurjasti noista games-lajeista, vaikka kokemusta onkin vielä tosi vähän. Molemmille radoille olin miettinyt etukäteen monta hyvää vaihtoehtoa, mutta livenä kentällä estevälit olivatkin niin pitkät, että suurin osa suunnitelmistani olisi ollut liian pitkiä tarjolla olevaan aikaan nähden, joten jouduin miettimään sunnitelmat uusiksi. Sain kuitenkin molemmille radoille mielestäni ihan hyvät suunnitelmat tehtyä, ja pienissä luokissa niillä pääsikin sitten jo pitkälle!
Ekalle radalle suunnitelmani alkuosuudelle Fisun kanssa oli 7-7-7 siten, että A:n ja pituuden väliin jäävä punainen hyppy jätetään käyttämättä. Suunnitelma vaihtui kuitenkin lennossa, koska Fisu pudotti heti ensimmäisen punaisen hypyn riman, ja jouduin siirtymään suoraan seuraavalle punaiselle hypylle, eli maalin vieressä olevalle hypylle. Sain kuitenkin improvisoitua niin, että onnistuimme tekemään suunnitelman 7-7-7, kun tarjolla oli se yksi ylimääräinen punainen hyppy, jonka pystyin suorittamaan keppien jälkeen. Aikaankin olisimme varmaan ehtineet, mutta loppuosuuden 7A putkesta en saanut Fisua jarrutettua, vaan hyppäsi punaisen hypyn ja näin ollen vikat 7p jäi saamatta. Tuloksella 44p Fisu kuitenkin voitti pikkumaxit.
Hukan alkuosuuden suunnitelma ekalle radalle oli 7-4-7, ja se onnistuikin hienosti. Loppuosuudella kuitenkin mokattiin sama kohta kuin Fisun kanssa, en saanut Hukkaakaan kääntymään tiukasti 7A putkesta ja kun yritin kalastaa sitä niin, ettei menisi samalle hypylle kuin Fisu, Hukka kääntyikin takaisin 7A putkeen keppien sijaan. Eli pisteitä 41, ja sillä maxien 2. sija.
Tokalle radalle tuntui olevan vaikeampi keksiä hyvää suunnitelmaa johon aika riittäisi, mutta Fisun kanssa päädyin yrittämään 4-7-7. Tämä menikin aikalailla nappiin, ja myös loppuosuus onnistui tosi hienosti, aika riitti helposti ja tuloksella 48p Fisu voitti myös tämän radan.
Hukan kanssa arvelin, että sillä ei riitä alkuosuudessa aika tekemään keppejä kuin kerran, ja epäilin, että loppuosuuden keppikohtakin on sille liian vaikea, joten päädyin tarkoituksella suunnittelemaan sille alkuosuudelta mahdollisimman ison pistesaldon niin, että aika ei tarvitsisi riittääkään loppuosan kepeille asti. Tehtiin siis alkuosuudelta 4-5-6-7. Hukka ylitti tällä radalla kaikki odotukset ja selviytyi varsin haastavista kuvioista aivan superhienosti! Tiukka käännös aalta, 7A-hypyn ohitus ulkokautta ja kaikki keppikulmat onnistui superhienosti! Eikä jäänyt paljosta kiinni, etteikö aika olisi riittänyt jopa niihin loppuosuuden keppeihin jotka Hukka yllättäen osasikin. Hukalle 46 pistettä ja maxien voitto!
Pk-lajeja ollaan touhuiltu vähän vähemmän aktiivisesti. Kertaalleen kävin Hukan kanssa tekemässä vinoestettä Niihaman kentällä, ja siinä hirvi menee aika kivalla tekniikalla ihan luonnostaan. Ei näytä yhtään siltä, että aikoisi tappaa itsensä esteellä, mutta ei myöskään epäröi tai hidastele vaan menee aika rennosti. Tottiksen lisäksi Hukka on tehnyt nyt kaksi jälkeä! Hukkahan ei ole treenannut jälkeä lainkaan ihan pikkupentuaikojen jälkeen, silloin tehtiin muutamia keppi-ilmaisutreenejä. Rovaniemen reissulla ihan huvikseni kokeilin tallata Hukalle ehkä noin 100m pitkän suoran jäljen, johon laitoin 4 keppiä ja annoin vanheta jonkun 20min. En sanonut Hukalle mitään, vein sen vaan jäljen alkupaikkaan ja katsoin mitä tapahtuu. Hukka lähti heti jäljestämään, ekaan keppiin ei reagoinut mutta loput kolme keppiä nosti, ja pysytteli ihan kohtalaisen hyvin jäljellä koko matkan. Toisen jäljen tein eilen, noin 200m pitkä ympyrän muotoinen jälki, jossa taas 4 keppiä ja vanheni 45min. Jälleen Hukalla oli ihan selkä ajatus siitä, mitä jäljellä kuuluu tehdä, se lähti heti työstämään jälkeä, tarkasteli kyllä jonkun verran eikä ole mikään super tarkka, mutta taas nosti 3/4 keppiä ja selvitti jäljen itsenäisesti loppuun! Hukan kanssa mulla ei ole tarkoituksena varsinaisesti edes tähdätä jäljellä kisaamaan, mutta EK:ssa haluaisin sen kanssa kyllä startata joten tehdään jälkeä sen verran, että selviäisi EK-kokeen jälkiosuudesta. Näyttää siltä, että se ei tule olemaan kovin suuri haaste :)
Uutena juttuna Hukka on päässyt nyt starttaamaan oikeat vepetreenit ihan oikeassa veperyhmässä! Eilen käytiin ekoissa treeneissä. Hukka teki kaksi veneestä hyppyä ja kolme köyden hakua lyhyillä matkoilla. Veneestä hypyssä ekalla epäröi ihan hetken ennen kun hyppäsi, tokalla ponkaisi suoraan reippaasti veteen. Köyden haussa myös alkuun epäröi ihan hiukan, mutta heti tokalla toistolla lähti ihan tosi reippaasti uimaan ja vikalla laitettiin jo ihan pikkuisen vastusta köyteen ja venettä soudettiin Hukan perässä sen tuodessa köyttä rantaan. Eiköhän ainakin nämä kaksi liikettä tule olemaan aika helppoja Hukalle :)
Terveysmurheita on ollut alkukesän aikana kaikkien koirien kanssa. Fisun tokon istumiset huononivat ihan ilmiselvästi Turun karsintojen jälkeen, en meinannut saada sitä treeneissä millään istumaan normaalin napakasti etenkään kierrossa, jäi ihan ihmeelliseen kyykkyasentoon seisomaan. Tampereen karsinnoissa kierron asentona oli sunnuntaina istuminen, ja ekaa kertaa ikinä Fisu jätti sen tekemättä. Varasin sille sitten ajan fyssarille, ja syykin istumishaluttomuuteen löytyi, Fisulla oli koko lantio tosi pahasti jumissa :( Jumeja saatiin onneksi auki, ja nyt istumiset ovat taas palautuneet normaaleiksi. Juhannusta edeltävänä torstaina vuorostaan Stepille puhkesi vestibulaarisyndrooma. Pahinta oireilua kesti kolmisen päivää, ja sen jälkeen tasapaino lähti palautumaan vähitellen. Edelleenkään Step ei ole täysin normaali, enkä tiedä palautuuko se edes normaaliksi, mutta nyt sentään pysyy jo paremmin pystyssä ja pääsee lenkeillä ihan hyvin liikkumaan.
Hukallakin on varmaan jokin paikka jumissa, kun se on alkanut raapimaan itseään molemmista kyljistä ja lantion alueelta. Ensin ajattelin, että sillä on uimisesta jäänyt iho jotenkin likaiseksi tai saanut järvestä jonkun kutisevan taudin, ja pesin sen shampoolla ja tutkin ihon. Kutina ei kuitenkaan helpottanut ja iho itsessään näyttää aivan täysin normaalilta, joten en mitenkään jaksa uskoa, että nyt on kyse mistään ihosairaudesta tai allergiasta, kutinan sijaintikin on tosi outo sellaista ajatellen. Varasin siis Hukallekin ajan ensi viikolle fyssarille, jospa silläkin on selkä jumissa ja oireilee sitä noin.
Viime sunnuntaina kävin jo kolmatta kertaa pikaisella päiväreissulla Ruotsissa tienaamassa yhden karanteenin lisää. Aihe reissulle oli sama kuin edellisilläkin kerroilla, eli uusi etälauman jäsen eli pentu <3 Suomeen lensi pikkuinen brindle trikki bc narttu Emenems May eli "May". May on mulla yhteisomistuksessa ja muuttaa Raumalle Jennin luokse. Mayn saapuminen Suomeen tapahtui muutaman mutkan kautta, mutta toistaiseksi olen tosi iloinen näistä mutkista jotka johdattivat mun ja ihanan pikku tiikerin tiet kohtaamaan :) Olen seuraillut Mayn emää Emenems Zapya jo useamman vuoden ajan, bongasin itseasiassa Zapyn silloin kun Fisulle etsittiin urosta, kaivelin netistä tietoa Miosta ja Zapylle oltiin niihin aikoihin suunnittelemassa myös pentuetta Mion kanssa. Mietin jo silloin, että jos Fisu olisi jäänyt tyhjäksi, olisin voinut ottaa itselleni pennun Zapy-Mio yhdistelmästä. Zapy jäi kuitenkin tyhjäksi ja Fisun pennuista Hukka jäi kotiin, joten Zapyn pentu jäi vielä haaveen asteelle. Zapy on itseasiassa syy siihen, miksi alunperin kiinnostuin Ellestä ja sen pennuista, Zapy on nimittäin Ellen emä. Kun tänä keväänä sitten bongasin, että Zapylle on tulossa pentue hienon brittiläisen paimenuroksen Newbold Jimin kanssa, en voinut vastustaa kiusausta ja kysyin pentua, vaikka mulla ei ole itsellä mahdollisuutta ottaa pentua eikä ollut edes ketään varmaa kotiehdokasta pennulle tiedossa. Niihin aikoihin en vielä tiennyt, tulisiko meille riittämään Ellen pentua, ja suvullisesti oikeastaan tämä Zapyn pentue oli jopa kiinnostavampi kuin Ellen pentue, joten ajattelin, että pelaan varman päälle jotta saisin itselleni yhteistyönartun Zapyn suvusta jompaa kumpaa kautta. No, Ellen pennut syntyivät ja saimme Hannan kanssa tiedon siitä, että yksi Ellen tytöistä muuttaa meille, joten ajattelin, että ehkä en sitten ota Zapyn pentua. Zapyn pennut syntyivät maaliskuun lopussa ja kasvattaja ilmoittikin, että tästä yhdistelmästä ei riittänyt pentua mulle. Kävimme huhtikuussa hakemassa Zapyn lapsenlapsen Zecin Suomeen, ja olin reissun jälkeen todella vaikuttunut siitä, miten ihania Elle ja sen tyttäret olivat. Samoihin aikoihin, Zapyn pentujen ollessa 4vko ikäisiä, tuli kasvattajalle narttupentuihin yksi peruutus ja kasvattaja tarjosi pentua mulle. Koska Jennikin innostui myös tästä pentueesta, oli päätös tehty :)
Tällä kertaa olin pennunhakureissussa yksin. Treffattiin Mayn kasvattajan Mikaelan kanssa lentokentän lähettyvillä hotellilla, ja pääsin näkemään samalla Mayn emän Zapyn. Zapy vaikutti todella mukavalta ja iloiselta, sosiaaliselta ja täyspäiseltä nartulta, hyvin saman oloinen kuin tyttärensä Elle, jonka tapasin edellisellä Ruotsin visiitillä. Reissu meni kaikin puolin hyvin, mitä nyt kastuin jälleen kerran. Ruotsissa sataa nähtävästi aina, kun olen siellä... May oli ihana, sosiaalinen ja reipas pikkuinen, käyttäytyi kaikin puolin järkevästi vaikka lentokentän vilinässä ihmeteltävää riitti. Kaikki pissat ja kakat teki reissun aikana pihalle, lennon aikana ei päästänyt inahdustakaan vaan nukkui koko matkan, ja automatkalla Helsingistä Tampereelle käänsi ensimmäistä kertaa kylkeä vasta Lempäälän kohdalla. May sai viettää ensimmäisen yönsä meillä, Jenni tuli hakemaan sitä maanantaina. Hauskaa oli päästä tutustumaan pikkuiseen vähän paremmin jo heti alkuunsa <3
Viikko sitten Hukka pääsi jatkamaan aksauraansa, kun ajeltiin Janakkalaan aksakisoihin sunnuntaina iltasella. Tarjolla oli kaksi rataa, tuomarina Sari Mikkilä. Vähän mietitytti, miten Hukka toimii vieraassa hallissa, kun sehän ei ole edes treenannut aksaa oikeastaan ikinä muualla kuin Tamskilla. Ykkösten hyppäri oli varsin haastava, ei todellakaan mitään suoraa rallattelua ja ihan oikeasti sai pohtia ohjausvaihtoehtoja muutamaan kohtaan. Heti alussa oli pimeään putkikulmaan lähetys niin, että vieressä samalla suunnalla oli ansahyppy. Siinä Hukka ei nähnyt putkea vaan lähti hakemaan ansahypylle. Sain kyllä kääntymään pois hypyltä, mutta koska oma rytmitys meni siitä sekaisin, en tehnyt putkijarrua enkä sanonut käännöskäskyä, joten myös putkelta käännös venähti. Muuten tehtiinkin sitten hyvä ja sujuva rata, ja nolla! Tulos -22,29s (etenemä 5,5m/s) ja sija 3./22 ja siirto kakkosiin! Aikamoista tulosvarmuutta hirvimieheltä, kisattiin 1-luokassa 6 starttia joista 4 nollaa! Ei siis jääty illan toiselle radalle vaan lähdettiin kotiin, treenaillaan tässä välissä ja startataan kakkosissa seuraavan kerran :)
Viikolla treenailtiin ahkerasti tokoa Fisun kanssa ja koitettiin pikavauhtia laittaa liikkeet kisakuntoon. Tuntuu, että ollaan treenattu melkeinpä pelkästään mielentilaa kuuntelutreenien kautta ja varsinaiset liikkeet on olleet todella vähällä huomiolla. Liikkurointia ei olla tehty juuri ollenkaan ja koirahäiriöitä saatiin vähäsen T-leirillä mutta muuten ollaan treenailtu lähinnä yksin.
Lauantaina päästiin Fisun kanssa pitkästä aikaa tositoimiin, kun tokon edustusjoukkueen valintakokeet käynnistyivät Turussa. Arvoin meille numeron 10, eli mukavasti puolivälin paikkeilla. Liikkeet tehtiin kahdessa kehässä, ja loppuun paikkikset. Tuomareina Ralf ja Pirkko. Iloisena yllärinä arvostelulapun mukana sai kommentit tuomarilta!
Tunnari: 7 aloitti haistelun oman kohdalta ja selkeästi reagoi siihen mutta ei ottanut, tarkisti muut ja otti oman. Kommentteina "menee oman ohi ekaksi, paluu hieno, pa vino"
Kiertonouto: 8 kiertäessä tönäisi kartioita, istuminen ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä yleensä ja sivulletulo ihan vino. Kommentteina "istuminen vino, loppu pa vajaa"
Seuraaminen: 8,5 tuntui aika kivalta muuten, mutta useampi vino perusasento tuli ja peruutuksessa ei istunut, oli jotenkin tosi takana siinä kohtaa kun pysähdyin ja varmaan luuli, että tehtiin tarkoituksella seisomistreeniä. Kommentit "peruutuksen loppu pa suorittamatta, juoksemisessa pientä vinoutta"
Ruutu: 9,5 oli ihan hieno, ennakoi aavistuksen ruudussa stoppia mutta peesasin itse aika hyvin, pysähtyi ihan keskelle. Kommenttina "seisomisessa selkälinja ei täydellinen"
Luoksari: 9,5 stopissa ei tehnyt lukkojarrutusta, kuten ei yleensäkään keinonurmella tee. Muuten oli ihan hyvä. Kommentit "hyvä alku, erinomaiset stopit suhteessa vauhtiin, pieni liukuma maahanmenossa"
Kaukot: 9 sivulta maahan mennessä jätti etutassut huonosti ja korjasi ne heti kun jätin maahan, eli siinä kohtaa liikutti tassuja. Muuten etutassukriteeri piti hyvin, kääntyi aika selvästi vinoon. Kommentit "aavistuksen vino lopussa, istuminen hieman vajaa"
Zeta: 9 mulla oli jotenkin vaikeuksia itsellä keskittyä ja jouduin ihan tsemppaamaan että käsken oikeat asennot. Ei ehkä oltu kumpikaan ihan täysillä mukana tässä. Kommentit "maahan hieman vino, istuminen olisi voinut olla nopeampi, asentojen pysyminen upea"
Ohjattu: 8,5 merkille pysähtyi itse, peesasin vaan käskyllä. Arvottiin oikea, meinasi lähteä tosi voimakkaasti sivuun mutta korjasi saman tien linjan, kapulan nosto oli ehkä vähän löysä. Kommentit "haussa kaarre, aavistuksen ennakoi merkkiä, hyvä rytmi"
Istuminen: 10 ilmeisen hyvä
Makuu: 9,5 reagoi maahanmenokäskyyn heti ja meni tasajalkaa, mutta ihan viimeiset 10cm maahanmenossa oli vähän nihkeää
Yht. 282p ja sija 2./16. Ihan hyvä turneen aloitus siis, ja ennen kaikkea olen tyytyväinen Fisun mielentilaan! Treeni on sen osalta tuottanut tulosta, näin kivalta kalanen ei ole tuntunut aikoihin! Oli kaikissa liikkeen aluissa tosi hyvin kontaktissa, ei näyttänyt ollenkaan sellaiselta kireältä tai sulkeutuneelta, liikkeiden väleissä tarjosi aktiivista kontaktia ja oli tosi sopivassa vireessä, tuntui iloiselta ja keskittyneeltä koko suorituksen läpi <3 Virheet olivat meille ihan tyyppivikoja, tunnarissa ollaan työstetty viime sm:stä asti itsevarmuutta ottaa oma heti kun se osuu kohdalle, ja siitä huolimatta ohitti sen haistelussa. Vinot perusasennot ovat olleet riesa koko Fisun kisauran ajan, samoin ruudun ja merkin ennakointi. Kaukojen vinotus on pahentunut etujalkakaukojen myötä ja tuskin sitä täysin saan ikinä korjattuakaan.
Viime perjantaina oli jännä päivä, kun Hukka starttasi ensimmäistä kertaa agilitykisoissa. Kisat oli Tamskilla eli tuttu paikka, mutta halliin vaihdettiin uusi keinonurmi viikkoa ennen kisoja, joten alusta oli Hukalle varsin vieras, oltiin ehditty käydä hallissa vain kaksi kertaa ennen kisoja. Perjantaina oli kaksi rataa ykkösille, ensin hyppäri ja sitten agirata, molemmilla tuomarina Minna Räsänen. Mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin, koska Hukka piti mitata. Tuomari sai korkeudeksi 57cm eli saman kuin mitä itse olen mitannut. Ei pelkoa että olisi pikkumaxi tai rajatapaus :D
Hukan eka kisarata oli mun mielestä varsin hankala ja kiemurainen hyppäri. Oli tiukkoja wrappeja hypyiltä, suorasta putkesta tiukka käännös, ansaesteitä ja jopa yksi takaakierto! Ei todellakaan sitä, mitä oletin 1-luokan hyppärin olevan. Onneksi Hukka on kuitenkin treenannut jo paljon vaikeampiakin juttuja kuin ykkösten kuvioita. Startattiin aika lopussa luokkaa, ja juuri meitä edeltävä koira ei ollut oikein hallinnassa, ja juoksi kertaalleen kentältä takaisin lähtöalueelle ja tuli melkein Hukan luokse asti. Onneksi ei ollut ilkeällä mielellä liikkeellä, eikä Hukkaa pahemmin kiinnostanut. Radalla Hukka tuntui aika hitaalta ja tahmealta, selvästi oli vähän epävarma tilanteesta ja jännitti. Tuntui, että olin koko ajan vähän väärässä paikassa kun jouduin odottelemaan koiraa. Ohjauksellisesti rata meni muuten hyvin, paitsi lopun takaakierrossa olin vähän turhan pitkällä ja peitin itse hyppyä, ja siinä Hukka lähti ensin lukemaan väärää estettä, mutta vaihtoi sitten fokuksen takaakiertohyppyyn, kun jarrutin omaa liikettä. Takaakiertohypylle käännös vähän valahti, mutta muuten ihan hyvä rata, ja nollalla maaliin! Tulos -17,44s, LUVA ja sija 2./20. Vaikka rata oli aika kiemurainen ja Hukka ei kulkenut missään nimessä täysiä, niin yllättävän hyvään etenemään se pääsi, meni 5,44m/s.
Toka rata oli muuten ihan mukava agirata, mutta puomi oli hankalassa kohdassa, exit oli loiva käännös oikealle, suoraan edessä ansaputki vähän kauempana, pakko oli vaihtaa puolta joko ennen tai jälkeen, ja puomia edeltävä hyppy oli selvästi sivussa niin, että koira ei tullut suoraa linjaa puomilla, jos kääntyi hypyltä liian tiukasti tai toisaalta jos valui hypyltä. Ei todellakaan sellainen rata, jonka olisin halunnut mennä ekana kisaratana ekan juoksarikoirani kanssa... Mietin ja testailin miljoonaan kertaan puomikohtaa, muun radan kävelin tutustumisessa ehkä kerran läpi. Päädyin lopulta tekemään puomia edeltävällä hypyllä persjätön, sillä uskoin pääseväni itse riittävän pitkälle ohjaamaan puomin jatkon ja pitäväni huolen siitä, että Hukka ei käänny liian tiukasti puomia ennen. Rata meni ohjauksellisesti lopulta onneksi hyvin, sain persjätöllä Hukalle ihan siedettävän linjan puomille ja alastulossa se teki ihan hyvän takajalkaosuman ja kääntyi oikealle hypylle. Loppusuoralla tuli radan ainoa stiplu, kun olin vähän myöhässä ja Hukka ilmeisesti kuvitteli, että maalihypyltä käännytään, jarrutti ja kokosi siihen, ja kolautti rimaa. Rima ei kuitenkaan tippunut, aikaa vaan kului vähän jarrutteluun. Eli toinen nolla, LUVA, aika -18,62s ja sija 3./20. Ykkösissä on kyllä todella kova taso, kun tällä hetkellä sujuvalla nollaradalla, juoksukontakteilla ja 5,7m/s etenemällä aika riittää vasta 3. sijalle!
Lauantaina aamulla jatkettiin kisaamista, kun olin ilmoittanut Hukan ykkösiin ja Fisun kolmosiin Tamskille. Siitä onkin jo todella monta vuotta, kun olen viimeksi kisannut kahden oman koiran kanssa samoissa kisoissa! Joskus aikanaan Saran ja Stepin kanssa, koska Step oli jäänyt jo eläkkeelle ennen kuin Fisu edes aloitti kisaamista. Aamun eka agirata oli edelleen Minna Räsäsen tuomaroima - haastava rata jossa oli mm. alussa jo tiukkaa kääntöä ja ansaesteitä, kepeillä pakollinen puolenvaihto ja nyt myös keinu radalla (pe ei ollut). Alussa Hukka meinasi jo valahtaa 2. esteeltä kauempana olevalle keinulle, mutta sai kalastettua mukaan ja otti kiltisti 3. hypyn vaikka tuli tosi huonosta kulmasta. Kepeille tein aika tiukan takaaleikkauksen, mutta Hukka kesti sen hienosti. Keinulle tuli aika kovaa, joten ärähdin sille tosi tiukasti keinu-käskyn, jolla jarrutti ja meni tosi varovasti loppuosan. Puomi oli nyt onneksi suoralla ja siinä teki taas hienon osuman ja nyt irtosi maaliinkin asiallisesti. Eli taas nolla, LUVA, aika -17,20s ja sija 2./18. Tämä oli Hukan kolmas nolla ykkösistä, mutta koska kaikki nollat ovat samalta tuomarilta, ei nousta vielä 2-luokkaan.
Lauantain toinen rata oli Sari Mikkilän hyppäri ulkokentällä. Rata näytti piirroksessa vaikealta, mutta tutustumisessa tuntui kuitenkin kivalta ja vauhdikkaalta. Tällä radalla musta ekaa kertaa tuntui siltä, että Hukka liikkui samalla tavalla kuin treeneissä, rytmitykset ja ajoitukset toimivat hyvin. Kepeille mennessä olin itse suunnitellut ohjauksen tyhmästi, ja olin vähän tiellä, Hukka ei aluksi nähnyt keppejä vaan lähti hakemaan väärää putkea, ja kun bongasi kepit, niin tuli ilmeisesti vähän huonossa kulmassa, törmäsi ekaan keppiin eikä taipunut 2. väliin kovilla puukepeillä. Eli siitä vitonen. Muuten oikein hyvä ja sujuva rata.
Hukan vika rata oli taas Räsäsen agirata sisällä. Tämä oli ehkä helpoin näistä agiradoista, ainoa hankalampi kohta oli keinun jälkeen kepeille meno, jossa taas oli pakko vaihtaa puolta ja koska Hukka on ollut epävarma keppien lopussa, niin pakko oli vaihtaa puolta ennen keppejä. Puomi oli nyt ihan radan alussa ja suoralla, siinä taas hyvä takajalkaosuma. Keinu oli nyt parempi kuin aamun ekalla radalla, mutta en uskaltanut ottaa siinä etumatkaa ja olin vähän jäljessä keppejä edeltävällä hypyllä, jossa piti kääntyä tiukasti. Käskytin kyllä tiukkaa käännöstä mutta Hukka ei koonnut ajoissa vaan yritti jarruttaa/kääntyä riman päällä ja pudotti riman. Kepeille haki hyvin rumasta takaaleikkauksesta huolimatta, mutta aalla teki sitten liidon harjan yli, joten keskeytin siihen ja otettiin aa uudestaan. Eli hyl.
Iltapäivällä jatkettiin Fisun kanssa, ja samalla päättyi äitikalan puolen vuoden kisatauko. Eka rata oli Sari Mikkilän vauhdikas agirata. Rata meni periaatteessa ihan hyvin, mutta tuntui, että olin koko ajan ihan väärässä paikassa ja kaikki kaarrokset enemmän tai vähemmän valahtivat, en jotenkin osannut yhtään adaptoitua verkkaisen hirvimiehen jälkeen raketti-Fisun ohjaksiin :D Nolla, sija 3./34.
Keskimmäinen rata oli ahdas ja tunkkaisen tuntuinen hyppäri pihalla. En oikein tykännyt radasta, mutta Fisu teki hyvää työtä, yhtä rimaa taisi vähän kolauttaa mutta muuten ihan hyvä rata, nolla ja sija 2./37. Fisu hävisi tasan 0,5sek pikkusiskolle Etnalle :)
Vika rata oli todella haastava, vauhdikas agirata. Luokan alussa jo suurin osa koirista hyllytti hyvistä yrityksistä huolimatta, joten päätin ottaa radan haasteena ja taistella sen läpi vaikka väkisin. Väkisin vääntämistä se olikin, ei todellakaan mitään optimaalisia linjoja enkä ehtinyt niihin ohjauksiin, mitä olin suunnitellut, mutta nolla väännettiin ja sija 2./31.
Aikamoinen kisakauden korkkaus siis, juoksin kahden päivän aikana yhteensä 8 rataa joista 6 nollaa :D Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, näyttää siltä että ollaan taidettu treenata oikeita juttuja tämän koronatauon aikana :) Ja erityisesti Hukan puomeihin olen ihan supertyytyväinen, niissä ei ollut kerrassaan mitään eroa treeneihin verrattuna, kaikilla kolmella agiradalla teki hyvät ja selkeät takajalkaosumat kontaktin alalaitaan.
Koirien kanssa ollaan puuhailtu viime aikoina kaikenlaista hauskaa ja keväistä! Pari viikkoa sitten päästiin korkkaamaan vihdoin ulko-aksakausi ja voi miten ihanalta tuntuikin juosta taas hyvällä pohjalla ja isolla kentällä! Ollaan käyty aksailemassa ulkokentällä nyt kahdesti - molemmilla kerroilla olen koittanut keksiä kentällä olevista esteistä Hukalle sellaisia 1-luokan ratoja muistuttavia kuvioita, joissa saisi mennä loogisia linjoja ja helppoja perusohjauksia. Ekassa ulkotreenissä Hukka tuntui jopa vähän hurjalta, se teki mm. karmean lentokeinun, itsemurhaloikan A:lla ja hyppäsi useamman kerron muuria päin. Taisi olla vähän ylimääräisiä höyryjä talvikauden sisänysväyksen jäljiltä! Puomit ulkona smartin puomilla on toimineet ihan hyvin, ratatreeneissä on tehnyt yhteensä yhden huonon puomin ja 7-8 hyvää. Puomin tiukkoja käännöksiä muistuteltiin myös ulkona, ja niissä oli nyt ehkä pienoista parannusta havaittavissa, kun koitin vaihtaa omaa sijoittumistani niin, että tulen aika pitkälle tukemaan Hukkaa omalla liikkeelläni.
Fisu on ollut aksasta nyt muutaman viikon tauolla. Maaliskuun vikalla viikolla aksatreenien jälkeisen levon jälkeen se ontui vähän aikaa jompaa kumpaa etujalkaa - niin lievästi etten tiedä kumpi jalka se oli. En saanut ortopedisessa tutkimuksessa siitä mitään selkeää aristusta esiin, mutta pidin sitä varmuuden vuoksi pari viikkoa levossa ja käytin fyssarilla. Fyssari löysi kireyttä hauislihaksesta ja takareidestä, mutta ei mitään huolestuttavaa. Viime sunnuntaina palattiin treeneihin Fisun kanssa, kun käytiin agivalkun järjestämässä Reetta Pirttikosken koulutuksessa. Fisu tuntui tauon jälkeen taas tosi ihanalta, oli kiltti ja kuuliainen, tuli hyvin ohjauksiin ja handlasi tosi hienosti radan vaikeatkin kohdat. On se vaan kultainen <3
Tokossa ollaan Fisun kanssa tehty pääasiassa mielentilatreenejä kuuntelun avulla. Fisulla on jostain syystä ohjatussa noussut kierrokset ja pinna on hyvin kireällä, jos asetelma on helppo ja Fisu onnistuu, niin silloin tekee ok, mutta jos tulee mitään ylimääräistä säätöä, niin se alkaa huutamaan. Ollaan nyt haettu sitten parempaa mielentilaa ja avoimuutta korjauksille kuuntelutreenien avulla, joissa Fisulla on vaihtoehtoina namipalkka, lelupalkka ja tehtävä (ensin pelkkä merkki, sitten merkki ja kapulan nouto ohjatun asetelmassa). Lähetän vuorotellen ilman virittelyjä joko tehtävään tai sitten palkkasanalla jommalle kummalle palkalle. Nämä treenit tuntuvat tekevän Fisun mielentilalle hyvää, ja vaikka näissä se välillä mokaa, niin se ei kuitenkaan kiihdy ja ala huutamaan, vaan pysyy rentona ja ottaa vastaan korjauksia. Hukan kanssa ollaan tokossa/tottiksessa työstetty jäävien erottelua ja luoksetulon/noudon loppuasentoa. Jäävien erottelu paranee vähitellen joka treenissä, eikä se missään vaiheessa ole tuntunut yhtä vaikealta kuin Fisun kanssa sen ollessa nuori. Luoksetulon loppuasento sen sijaan on kummallisen vaikea Hukalle. Hukka pyrkii jarruttamaan hirmu ajoissa ja jäämään liian kauas. Sama ongelma sillä oli jo viime kesänä, treenillä sain sitä paremmaksi ja syksyllä/talvella tuli jo tosi kivasti. Ja nyt sitten on palannut takaisin vanhaan, eli jarruttaa jo jossain 5m päässä ja saattaa jäädä istumaan 1m päähän. Lyhyellä matkalla tulee hyvin oikealle paikalle, ongelma ilmenee vain pidemmällä matkalla. En keksi mitään syytä, miksi Hukka ei tule lähelle. Se on luonteeltaan hyvin kontaktinhakuinen ja haluaa olla fyysisesti lähellä, joten vaikea uskoa, että se tässä asiassa väistäisi. Joku omituinen lukko sillä on päässä, enkä oikein keksi, mistä se johtuu. Olen nyt pääasiassa treenannut eteentuloja niin, että palkkaan eteentulon jälkeen vasten hyppäämisestä namilla, ettei ainakaan mitään leluun liittyvää jähmeyttä tai palkasta luopumiseen liittyvää konfliktia olisi mukana tässä kuviossa. Lisäksi Hukka on opiskellut hiljalleen etujalkakaukoja, tosin pääasiassa sisällä. Olisi vaan pitänyt senkin kanssa jo aiemmin todeta, että takajalkatekniikka on tuhoon tuomittu, ja vaihtaa etujalkoihin. Huomattavasti helpommalla tuntuu löytyvän oikeat liikerajat etujalkatekniikalla.
Reilu viikko sitten päästiin korkkaamaan kevään paimennuskausi. Hukan kanssa käytiin ensin Sabinalla, tehtiin metsälaitumella poispäinajoa ja vähän flänkkejä ja peruskuljetusta. Ajo tuntui aika kivalta, Hukka pysyi koko ajan rauhallisena ja sen myötä myös lampaat liikkuivat tosi rauhallisesti, meno tuntui hallitulta. Flänkit sen sijaan eivät ikävä kyllä ole tauon aikana lähteneet paranemaan yhtään, ihan yhtä ahdas oli kuin ennen taukoa. Muutamaa päivää myöhemmin käytiin Annen luona Hukan ja Mankin kanssa. Manki ei ollut tauon aikana unohtanut lampaiden hienoutta, ja lähti taas esittelemään varsin hienoja palasia paimennuksesta! Siltä näyttää löytyvän ainakin rauhallinen, painostava lähestyminen, kova halu lähteä pysäyttämään lauma, avoimet flänkeille lähdöt ja kyky rauhoittua pitämään eläimiä paikallaan aitaa vasten. Tehtiin molemmat kierrokset liinassa, koska Mankilla ei ole vielä mitään käskyjä olemassa. Toisella kierroksella otin aurauskepin mukaan ja koitin laittaa ihan kevyesti painetta ja katsoa, lähtisiko flänkkäämään, ja sehän lähti todella hienosti! Manki reagoi paineeseen aivan eri tavalla kuin Hukka, se väistää luonnostaan todella helposti ja lähtee avaamaan heti kaaria. Tosi hyvä fiilis jäi Mankin treenistä, uskon että siitä tulee vielä hieno! Hukkakin oli nyt aavistuksen parempi kuin Sabinalla. Kokeiltiin flänkkitreeniä, jossa laitoin painetta ennen lähetystä flänkille ja katsoin, että oikeasti kääntää päätä pois ja väistää ennen kun päästin. Muutamia yksittäisiä kertoja tuntui jo oikeasti reagoivan paineeseen niin kuin pitää, eli ottamalla etäisyyttä!
Uutena juttuna olen lähtenyt opettamaan sekä Fisulle että Hukalle pudotetun esineen noutoa. Fisu tuskin tulee pudotettua ikinä tarvitsemaan, mutta mielenvirkistyksenä on saanut tehdä samat treenit kuin Hukka. Hukka tuntui tajuavan heti mitä haettiin ja on tehnyt oikein hienoja pudotettuja, tuntuu, että matkaa saadaan lisättyä helposti ja Hukka on tehnyt alusta asti täysin virheettömiä suorituksia. Alkuun näytin selvästi esineen pudotuksen, sittemmin olen muuttanut sitä huomaamattomammaksi, täysin sokkona en ole vielä tehnyt. Fisu sen sijaan... :D Äitikalan mielestä vauhti korvaa virheet ja juokseminen on tässä asiassa tärkeintä. Se ei pysy reitillä, ei vaikka olisin näyttänyt esineen pudotuspaikan ja teen pudotetun polkua pitkin, vaan se sinkoaa esineruutumoodissa _johonkin_ about oikeaan suuntaan ja esinen löydettyään sen tekisi kovasti mieli viedä esine jonnekin revittäväksi. Ehkä ihan hyvä, että Fisulla ei ole tässä asiassa kisatavoitteita.
Omien koirien touhujen lisäksi lähiviikot on sisältäneet reilusti kaikenlaisia valmisteluita, järjestelyä, pentuvideoiden analysointia ja reilusti rahanmenoa. Eilen suunnitelmista tuli sitten totta, ja käytiin pikavisiitillä Ruotsissa hakemassa tuontinarttu All In For Zec "Zec"osaksi mun laajennettua koiralaumaa. Zec muutti Nummelaan Hanna Toivolan luokse yhteisomistukseen, ja tulee harrastamaan isona toivottavasti tokoa ja agilitya. Samalla reissulla Suomeen lensi myös Zecin sisko Judy ja Ruotsin puolella päästiin tapaamaan pentueen emä Elle. Reissu meni kaikin puolin ihan yli odotusten, pennut olivat aivan käsittämättömän reippaita ja järkeviä, ja niiden emä Elle teki muhun suuren vaikutuksen. Olen seuraillut Ellen sukua jo pidempään, ja kun yhdistelmän isäksi valikoitui vielä upea Chapman, jota ihailin kovasti Ruotsin PM-reissulla, niin olihan tästä pentueesta saatava pentu! Tällä hetkellä en voisi kyllä olla tyytyväisempi meidän ostokseen, Zec vaikutta todella rohkealta, sosiaaliselta ja hyvähermoiselta pennulta.
Zecin vanhemmat Vallhunden Chapman ja Emenems Elle
