Stepsu-muffinssilla oli sunnuntaina 13v synttärit! Juhlamenot vietettiin tosin vasta maanantaina, kun olin itse yövuoroissa viikonloppuna töissä. Stepsu on ikään nähden vielä ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt liike on sen verran kankeaa että syksyn aikana olen aloittanut sille jatkuvan gabapentiini-kipulääkityksen, ja kuulo sillä on huonontunut selvästi. Mieleltään Muffi on vielä virkeä ja oikeastaan ehkä jopa onnellisempi kuin ennen, kun ei kuule enää kun komennan kaloja.
Fisu ja Hukka on treenanneet pääasiassa tokoa ja aksaa. Tokoa käytiin treenaamassa jo toistamiseen Ylöjärvellä Tähtitekniikalla viime viikonloppuna, muuten ollaan oltu vaan Tamskilla. Fisulle yritin kokeilla ohjatun merkillä kartion kiertämistä, jos sillä saisi toivottua vauhtia merkille, mutta kiertäminen aiheuttaa sitten myös lenkkiä ennen merkkiä, ja jos stoppi on yhtän myöhässä, niin tulee jo merkin viereen vasemmalle puolelle. Ei hyvä. Uutena ideana kokeilin sitä, jos merkki lähtisi liikkeelle ja Fisu joutuisi tavoittelemaan sitä päästäkseen merkille, mutta se ei toiminut ollenkaan, Fisu oli sitä mieltä ettei liikkuvalle merkille voi mennä ollenkaan ja juoksi jonnekin aivan muualle. Ehkä jatkamme siis vaan pallon kanssa, jos nyt ylipäätään kisoja vielä järjestetään nykyisillä säännöillä. Tunnariin olemme myös ottaneet nyt uuden kaavan: kun treenaan itsekseni, tehdään tunnaria pitkänä jonona, jossa oma on heti ensimmäinen tai toinen kapula tulosuunnasta. Olen lisäksi jättänyt namin kapuloiden eteen, jotta saisin Fisun oikeasti jarruttamaan. Jos menee omasta kapulasta reagomatta yli, olen vaan netraalisti kutsunut sen pois ja laittanut tauolle, ja kokeillut myöhemmin uudestaan. Aluksi jouduin tekemään tunnarin alusta 5-6 kertaa per treeni, kun joka kerta kalarouva paineli höyryllä ohi. Tässä kuitenkin sitkeys palkittiin, ja vähitellen Fisu hoksasi, ettei saavuta mitään sillä, jos juoksentelee vaan kapuloilla haistelematta, ja alkoi tekemään töitä. Ihan yksittäisiä kertoja on enää tullut mokia, lähes poikkeuksetta Fisu on tarkkana ja nappaa oman heti. Tänään testasin pitkästä aikaa samaa kuviota mutta niin, että oma olikin jonon vikana, ja voi että miten hienosti ja tarkasti Fisu haisteli! Selkeästi siis tuntuu, että tämä toimii. Liikkurin kanssa ollaan tehty sitten vastaavasti tunnaria, jossa on vain oma ja yksi väärä, jotta Fisulla ei olisi mahdollisuutta juoksennella kapulariviä edestakaisin ja ohittaa omaa. Tämäkin on toiminut hyvin, Fisu on pystynyt ottamaan oman nopeasti.
Hukka on opetellut uutena juttuna liikkeestä seisomista. Aloitin samaan tapaan kuin Fisulle, eli heitän namia sen rintaa kohti tavoitteena saada se jarruttamaan terävästi. Aluksi tuntui aivan epätoivoiselta, Hukka tarjosi ihan kaikkea muuta paitsi seisomaan pysähtymistä. Nyt, noin miljoonan toiston jälkeen, sillä ehkä alkaa olla joku pienen pieni aavistuksen häivähdys, mutta pitkä tie on takuulla edessä... Lisäksi ollaan treenattu ruutua alustan kanssa. Olen käyttänyt ruudun alustana tasapainotyynyä, jotta se olisi riittävän erilainen kuin juoksarimatto. Hukka on ihan hyvin tajunnut idean, tosin tasapainotyynyä se haluaa käyttää takajalkatargettina, vaikka itse olisin mielummin ottanut etujalkatargetin. En kuitenkaan aio nipottaa tästä, tärkeintä on että Hukalla on hyvä asenne eikä se laahusta alustalle. Lisäksi ollaan työstetty pikkuhiljaa tunnaria. Tunnarin aloitin jo kesällä opettamalla Hukan ihan puhtaasti naksuttelemalla ilmaisemaan lasipurkissa olevan oman nenäkosketuksella. Kesällä sain lisättyä vieraat kapulat mukaan ja Hukka vaikutti tajuavan idean, mutta en sitten jatkanut siitä eteenpäin. Nyt, noin 3kk tauon jälkeen, muistuteltiin taas lasipurkkijuttuja ja koska ne oli hyvin muistissa, jatkettiin siitä eteenpäin. Opetin ensin ilmaisemaan matolla kyljellään olevassa lasipurkissa olevan oman, sitten vedin kapulat puoliksi ulos purkeista, sitten kapulat olivat maassa purkin edessä ja lopulta otin koko purkit pois. Vaikka Hukka välillä vaikuttaa todella tyhmältä, niin tässä se oli suorastaan hämmästyttävän hyvä. Kolmessa päivässä edettiin tilanteesta, jossa kaikki kapulat ovat pystyssä olevissa purkeissa siihen, että kaikki kapulat olivat maassa näkyvillä ja Hukka ilmaisee oman. Muutamia kertoja ollaan tehty tunnaria jo hallillakin ilman purkkeja lähinnä testimielessä, ja ihan hyvin Hukka pystyy sielläkin. Siitä huolimatta aion pitää purkit vielä ainakin jonkin aikaa mukana ja ottaa tässä vaiheessa ensin etäisyyden ja vauhdin mukaan ennen kuin jätän purkit kokonaan pois. Tänään kokeilin ekaa kertaa hallilla ottaa etäisyyttä mukaan niin, että kaikki kapulat oli purkeissa. Ihan hyvin vaikutti toimivan. Kapulan nosto ja palautus on ajatuksena lisätä mukaan sitten vasta ihan viimeisenä.
Hukka on myös aksaillut ahkerasti. Viime sunnuntaina käytiin SDP:llä Juulia Savolaisen valkussa tuurauspaikalla tavoitteena tutustua erilaiseen pohjaan ja Hukalle vieraaseen halliin. Rata oli meille vielä liian haastava, ja se näkyi treenissä. Ei päästy kuin pari estettä kerrallaan ja tuntui, että nekin asiat, mitä olen mielestäni Hukalle opettanut, esim. in-in, olivat ihan ylitsepääsemättömän vaikeita. Ainoastaan vieras (agimetin) Aa oli positiivinen yllätys, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Tamskilla ollaan treenailtu sitten enemmänkin, ja vaihtelevammalla menestyksellä. Puomilla esittelin Hukalle uutena juttuna exitin kepeille umpikulmaan, ja se yllättäen ei tuottanut ihan niin suuria vaikeuksia kuin kaikki edelliset uudet jutut yhdistettynä juoksariin. Sen sijaan loivat käännökset olivat vielä karmeampi katastrofi, kuin mitä edellisellä kerralla noin kuukausi sitten. Hukka ei kertakaikkiaan pysty keskittymään tehtävään samalla, kun sen pitäisi katsoa ohjausta ja päätellä siitä, mihin rata jatkuu. Pientä helpotusta katastrofiin toi se, kun otin kaiken vauhdin pois ja palkan sai namimaatista, ja itse jättäydyin taakse. Mun liike ja sen aiheuttama häiriö on näköjään Hukalle tosi iso ongelma, ja se näkyy myös muilla esteillä, etenkin kepeillä. Liikehäiriöön totuttaminen täytyy siis ottaa todella projektiksi, ennen kuin voin olettaakaan, että pystyisin lisäämään puomille ja kepeille ohjauksia.
Hukka on käynyt myös kertaalleen paimentamassa. Jatkettiin iänikuisia flänkkejä, nyt uudella, hiukan lupaavammalla kuviolla. Lähetin Hukan flänkille samaan tapaan kuin ristiinkävelyissä, mutta kun Hukka oli lähtenyt, otin paineen pois ja vaihdoinkin itse suuntaa, ja lähdin peruuttamaan Hukan flänkin suuntaan, jolloin Hukan oli pakko mua väistääkseen laajentaa kaarta. En tiedä, viekö tämä Hukkaa oikeasti eteenpäin, mutta ainakin tällä tavalla saan siltä painetta pois ja reippaampaa mieltä, kun saan sen tekemään hyviä flänkkejä ilman painetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti