Let's RUN!

Vihdoin maa alkaa olla kunnolla sula ja kenttä sopivan pehmeä, ja ollaan treenailtu paljon kaikenlaisia juoksujuttuja niin kentällä, metsässä kuin lenkkipoluillakin. Vähitellen uskallan jo myös itse pienesti huokaista helpotuksesta - Hukka on nyt saanut juosta kohta kaksi kuukautta, eikä se ole ontunut tai aristanut olkapäätä lainkaan. Ehkä se todella on jo parantunut hyvin ja kestää...?

Toko/tottistreeneissä Hukka on treenaillut lähinnä vauhtijuttuja. Vauhtiluoksetuloa jalkojen välistä, vauhtinoutoa apuheitolla, kapulan tuontia niin että jätän koiran ja kapulan ja siirryn itse kauas, eteenmenoa kilpajuoksulla lelulle, ja uutena juttuna ollaan aloitettu kiertoprojekti lähikentän lyhtypylvään avulla. Kiertoa Hukka ehti tehdä vähän ennen saikkua, ja teki sitä maailman hitaimmalla mateluvauhdilla ilman minkäänlaista fokusta eteenpäin. Nyt olen lähtenyt rakentamaan koko hommaa uudestaan. Kierrettävän pylvään takana on ollut lelu, joka viedään sinne yhdessä. Ensin ollaan tehty pari kilpajuoksua lelulle, ja sitten yksi tai ihan max kaksi kiertoa ilman lelua. Matkaa olen pidentänyt hyvin varovasti ja vähitellen, jotta fokus pysyisi hyvänä. Edistystä on tapahtunutkin, nyt Hukka irtoaa jo yli 10m päässä olevalle tolpalle (aiemmin 2m tuotti jo vaikeuksia ja yli 5m oli täysin mahdottomuus) hyvällä laukalla. Myös muissa vauhtijutuissa on ehkä pientä edistystä havaittavissa. Vauhtinouto on ollut vaikea, siinä Hukka ei mene kapulalle kovaa vaikka päästäisin sen vielä ilmassa lentävän kapulan perään. Ollaan tehty muutama kilpajuoksu kapulalle, niistä innostuu selvästi enemmän, mutta niissä puolestaan nosto kärsii. Hukalla on niin vähän kokemusta kapulan nostoista, että se joutuu kovasti keskittymään nostoon että ylipäätään saa kapulan suuhun, ja se varmasti hidastaa entisestään. Samaten kapulan tuonti on ollut vaikeaa, jos jätän Hukan ja kapulan odottamaan ja kutsun. Hukka on odottelun aikana unohtanut kapulan ja tullut monta kertaa ilman kapulaa. Kun vihdoin monen yrityksen jälkeen kapulan tuonti onnistui kerran ja sain siitä palkattua, niin sen jälkeen Hukka ei olekaan unohtanut tuoda enää kertaakaan kapulaa.

Videolla Hukan juoksujuttuja lähes 7kk tauon jälkeen!

Fisu on treenaillut tokon perusjuttuja vailla sen suurempaa päämäärää ja suunnitelmaa. Ollaan tehty vauhtiliikkeitä aika paljon, kun vihdoin on ihana iso kenttä, hyvä pohja ja tilaa treenata. Vähän on tuntunut taas hurjalta ja muutama kirosana on tullut kapulalle lähdöissä ja kierrossa. Liikkeiden aluissa sen sijaan mielentila on ollut aika hyvä, huomaa selvästi että odotusarvo juoksuun lähtemiselle on laskenut, kun en ole sitä sivulta päästänyt mihinkään moneen kuukauteen. Kaukoja ja tunnaria ollaan tehty myös, etenkin kaukoja melkeinpä joka treenissä. Satunnaisesti mokailee edelleen kaukojan alkua, eli sivulta ei mene etujalkatekniikalla alas ja ekassa vaihdossa sekoilee. Jos lähtee sivulta tekemään oikein ja tekee ekan vaihdon oikein, niin sen jälkeen sitten tekniikka pitääkin aikalailla 100% varmuudella. Kääntyy edelleen pikkuisen vinoon vasemmalle, mutta se on ehkä hieman helpottanut palkan suunnan avulla.

Esineruutua ollaan treenailtu ahkerasti Fisun ja Hukan kanssa. Hukan hajunhaut ovat alkaneet näyttää jo niin hyviltä, että päätin kokeilla viedä treeniä eteenpäin. Tehtiin viime viikolla ensimmäinen esineruututreeni, jossa parin hajunhaun jälkeen vietiin yksi esine Hukan kanssa yhdessä piiloon, näytin sille liioitellun selvästi, mihin laitoin esineen, ja käveltiin ehkä 10m päähän josta lähetin etsimään. Hukka hoksasi yllättäen idean heti, ja löysi esineen leikiten. Tästä innostuneena ollaan jatkettu mielikuvatreenejä: ensin pari treeniä sellaisia esineen vientejä, että mentiin yhdessä Hukan kanssa, ja kun ne sujuivat, uskaltauduin kokeilemaan kerran sellaista, että sidoin Hukan puuhun ja kävin viemässä itse esineen sen nähden. Tämäkin sujui hyvin, joten nyt ollaan siinä pisteessä, että vien kaikki esineet yksitellen Hukan odottaessa puussa sidottuna. Tänään kokeilin jopa niin, että viimeisen esineen laitoin vaivihkaan enkä näyttänyt Hukalle selvästi, mihin sen piilotin. Treenit ovat sujuneet hämmästyttävän hyvin ja Hukka on edistynyt kovaa vauhtia. Nyt se irtoaa jo hienosti jonnekin 30-40m syvyyteen, ei enää pyri juoksemaan jälkiä pitkin, sillä on nenä auki ja heti esineen löydettyään se lähtee palauttamaan sitä hyvällä vauhdilla.

Fisu on tehnyt pari kokonaista ruutua. Se on selvästi rauhallisempi esineillä nyt kuin mitä viime vuonna. Juoksee kyllä, mutta ei sellaista päätöntä kaahausta vaan liikkuu järkevää vauhtia. Nenäkin tuntuu pelittävän ihan hyvin, ei ole joutunut hirveästi näkemään vaivaa esineiden löytämiseksi.

Fisu korkkasi jälkikauden 5.4. peltojäljen merkeissä. Jälki oli 370m pitkä, 5 kulmaa, 4 keppiä, vanheni 2h ja namikasoja siellä täällä. Jäljen alussa Fisu vaikutti höyrypäältä ja mietin jo, että tästä ei tule yhtään mitään, kun ei löytänyt edes koko jälkeä. Ei tehty varsinaista janaa, vaan lähetin ihan muutaman metrin päästä jäljestä, mutta Fisu paineli aivan reagoimatta yli ja jonnekin ihan väärään suuntaan. Pidättelin sitä liinasta niin kauan kunnes lopulta löysi jäljen ja lähti matkaan, mutta varmaan ensimmäisen 100m meni syömättä ainoatakaan namia, kun oli niin kiire. Ekan kepin jälkeen rauhottui, ja sen jälkeen menikin tosi nätisti. Kaikki kepit nousi ja kulmat teki siististi.

Toka jälki tehtiin 7.4. Sennin tallomana. Jälki oli 1,1km pitkä, 1,5h vanha, 5 keppiä, 8 kulmaa joista yksi piikki, muutamia polkujekkuja ja maaston muutoksia. Taaskaan ei tehty kunnon janaa, vaan päästin jäljelle parin metrin päästä, nyt lähti tosi paljon paremmin kuin pellolla. Jäljesti koko jäljen aika siististi, ekassa piikissä vähän pyöri ja yhdessä 90 asteen kulmassa meni sen verran yli, että joutui työstämään pitkään ennen kun löysi jäljen uudestaan, mutta muuten tuntui aika kivalta. Polkujekut selvitti kohtalaisesti, ei kaahottanut polkujen yli vaan tarkasti kyllä mihin jälki oikeasti jatkuu. Ekan kepin yli meni reagoimatta mutta nostin sen itse, muut kepit löysi Fisu.

Hukka on treenaillut haukkuilmaisua muutamaan otteeseen. Valjaissa leluhetsauksen kanssa haukkumisesta luovuttiin, kun homma ei edennyt lainkaan ja Hukka tuntui väsyvän treeneissä niin nopeasti, ettei haukkusarjoja saanut yhtään pidennettyä. Ollaan nyt kokeiltu vaihtaa palkka namiin, jotta kaikki ylimääräinen stressi saataisiin pois ja Hukka saisi haukkua rennolla asenteella. Kun käyn yksin haukuttamassa Hukkaa namipurkin kanssa, se haukkuu aivan mielettömän hyvin. Todella hyvää, tasaista ja vahvaa haukkua, ei pätki eikä sählää mitään, ja haukkuu nyt sellaista 20-25 haukun sarjaa ilman yhtään katkoa. Aluksi vaikutti myös maalimiehen kanssa haukkuvan paljon paremmin namipurkin kanssa kuin mitä lelulla, mutta nyt en ole enää varma tästäkään. Viime treenissä oli taas vaihteeksi tosi huono. Haukkui pari haukkua ja lopetti, kääntyi tähyilemään keskilinjan suuntaan, yritti kaivaa tassulla purkkia, teki ihan kaikkea muuta eikä keskittynyt haukkumiseen. Viimeisellä kokeiltiin niin, että maalimies meni niin kauas keskilinjalta ettei piilolta ollut näköyhteyttä, ja siellä Hukka haukkui paremmin. Ehkä sillä täytyy koittaa nyt niin, että Hukalla on maalimiehen luona täydellinen rauha, ei näköyhteyttä muhun ja maalimiehen kanssa vieteään niin paljon aikaa, ettei Hukalla ole lainkaan ajatusta, että sieltä olisi kiire lähteä pois. Sinänsä hankala tilanne, kun ongelmana on häiriöt, mutta mitään häiriöitä ei pysty treenaamaan kun suoritus kärsii niin pahasti ihan olemattoman pienistäkin häiriöistä, ettei sellaista voi palkata.

Ollaan innostuttu myös käymään nyt muutamia kertoja juoksulenkeillä. Pari lenkkiä olen juossut ihan metsäpolkuja pitkin koirat irti, ja kolme lenkkiä sitten niin, että Hukka ja Fisu on vetovaljaissa ja joustoliinassa kiinni. Etenkin Hukka tuntuu innostuvan kovasti vetohommista, mikä onkin kiva juttu! Olen toivonut, että saisin koiran jonka kanssa harrastaa canicrossia ja valjakkohiihtoa talvisin, ja Saran kanssa nautittiin etenkin hiihtämisestä ihan älyttömästi! Fisukin on vetänyt ihan mukavasti hiihtäessä, mutta ei sillä ole siihen samanlaista paloa kuin Saralla aikanaan ja vetää lähinnä silloin kun sitä erikseen kannustaa siihen. Hukalta sen sijaan vetäminen näyttää tulevan luonnostaan, ja tässä asiassa isosta koosta on vain hyötyä!

Ei valittamista meidän juoksulenkkimaisemissa

Kuinka vaikeaa on opettaa koira koskemaan mattoon?

Todella vaikeaa näyttäisi olevan. Eli kyse on Hukan juoksariprojektista. Tässä tilannekatsaus.

Aloitin juoksarien opettamisen jo Hukan ollessa ihan pieni, muutaman kuukauden ikäinen. Katsoin Silvia Trkmanin juoksukontaktien opetus-DVD:n targettimenetelmästä, ja koska systeemi vaikutti järkevältä ja selkeältä, päätin edetä sen mukaan. Aloitin harjoitukset sisällä naksuttelemalla mattoon koskemisesta niin, että matto oli edessäni ja Hukka kulki maton läpi, palkaksi heitin sille namin menosuuntaan sen koskettua mattoon. Hukka hoksasi tehtävän melko nopeasti ja tarjosi hyvällä prosentilla osumia. Hukka suoritti tehtävää hyvin rauhallisessa viretilassa kävellen, joten osumia tuli kyllä, mutta koska askellajina oli käynti, osui mattoon useinmiten yksi etujalka ja yksi takajalka, ei koskaan molemmat takajalat. Siirsin muutamien harjoituskertojen jälkeen treenit ulos ja lisäsin matkaa, mutta edelleen Hukka suoritti kaikki treenit kävellen, enkä saanut sellaisia osumia mattoon, kuin olisin halunnut.

Maton esittelyn jälkeen siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli tiukkoihin käännöksiin matolta. Koitin opettaa Hukalle parempia osumia nostamalla maton pienelle korokkeelle, jotta Hukalle tulisi ajatus "hyppää matolle ja sieltä alas", jolloin sen olisi pakko ottaa edes jonkin asteinen laukka-askel ja kriteeri mattoon osumisesta olisi selkeämpi. Yritin myös ottaa palkkauksessa avuksi namiautomaatin, jotta saisin fokusta pois itsestäni ja paremmin kohteeseen. Namiautomaatin kanssa treenit eivät kuitenkaan sujuneet oikein toivotulla tavalla. Hukka oli tosi pahasti kiinni namimaatissa, ja itse tehtävään keskittyminen kärsi ja välillä Hukka suvereenisti ohitti koko maton kiirehtiessään namimaatille. Myöskään vauhtia ei tullut lainkaan lisää ja namiautomaatilta poispäin matolle meneminen oli todella hidasta. Samoihin aikoihin Hukalla myös todettiin olkanivelen OCD ja se joutui sairaslomalle.

Hukan ensimmäisiä videoituja juoksaritreenejä korokkeella olevan maton ja namimaatin kanssa.

Juoksariprojekti oli jäissä oikeastaan elokuusta tammikuun loppuun. Kun olkapään tilanne alkoi vaikuttaa hyvältä ja Hukka sai liikkua enemmän, palasimme taas juoksaritreenien pariin. Aloitin taas maton esittelystä, koska oletin Hukan unohtaneen aikalailla kaiken kesällä oppimansa. Tehtiin treenejä samalla asetelmalla kuin pienenä, eli matto oli poikittain edessäni ja Hukka juoksi edestakaisin maton yli heitetyltä namilta toiselle. Suoritus oli hyvin samanalainen kuin kesällä, eli Hukka osui kyllä mattoon, mutta kun askellajina on käynti/ravi, niin osumat eivät ole sellaisia, kuin pitäisi, eli Hukka ei osu mattoon ikinä molemmilla takajaloilla, vaan yhdellä etujalalla ja/tai yhdellä takajalalla. Koska koroketta kokeilin jo aiemmin eikä silläkään tuntunut tulevan selkeää edistymistä, vaihdoin apukeinoksi laatikon. Opetin Hukalle laatikkotempun, eli se menee seisomaan pahvilaatikkoon kaikki jalat laatikon sisällä, ja laatikon pohjalla oli meidän juoksarimatto. Laatikkotempun idean Hukka oppi helposti, ja laatikon (muutosta yli jäänyt banaanilaatikko) reunoja matalammaksi leikkaamalla pystyin ottamaan mukaan laatikkoon menon ja sieltä poistumisen ilman, että täytyy hirveästi nostella jalkoja. Jatkoimme treenejä laatikon kanssa samalla asetelmalla kuin pelkällä matolla, ja aina välillä testasin muutaman laatikon kanssa tehdyn toiston jälkeen, josko Hukka yleistäisi tehtävän matolle. Laatikon kanssa treenit vaikuttivatkin edistyvän melko hyvin, ainakin selvästi paremmin kuin millään muulla tavalla tähän asti. Enimmäkseen tehtiin suoria lähestymisiä laatikolle ja sieltä pois, ja välillä koitin vaihtaa palkkaa namista heitettyyn leluun, jotta saisin vauhtia mukaan. Vähitellen ravi alkoikin muuttumaan hitaaksi laukaksi ainakin muutaman toiston ajaksi, ja kriteeri laatikkoon osumisesta takajaloilla tuntui olevan melko selvä. Otin myös joka treeniin mukaan muutaman toiston verran tiukkoja käännöksiä, mutta pian huomasin, että käännökset hidastavat nopeasti vaivalla mukaan saatua vauhtia ja huonontavat fokusta alustaan, ja niitä ei kärsi tehdä kovin montaa toistoa yhden treenin aikana. Silvian videon ohjeista poiketen ei siis edetty vielä tässä vaiheessa seuraavaan askeleeseen, vaan koitin vahvistaa vielä parempia osumia alustaan ja parempaa vauhtia (=laukkaa). Samaan aikaan vähitellen madalsin laatikon reunoja leikkaamalla, jotta saisin jossain vaiheessa laatikon häivytettyä. Treenit etenivät jotenkuten, ja lopulta, kun laatikon reunoista oli enää pari senttiä jäljellä, aloin ottamaan enemmän toistoja pelkällä matolla. Tein alkuun aina muutaman toiston laatikolla, sen jälkeen ilman, ja lopuksi muistutukseksi ehkä vielä jokusen laatikon kanssa. Häivytys tällä tavalla on onnistunut melko hyvin, osumat eivät ilman laatikkoa ole ihan yhtä hyviä kuin laatikon kanssa, mutta vauhti on kuitenkin pysynyt laukkana ja kyllä Hukalla jokin ajatus on mattoon osumisesta.

Ensimmäisiä laatikkotreenejä hallilla

Treenejä hieman matalammalla laatikolla ja lelupalkkalla

Treenien edetessä eteen on tullut erinäisiä ongelmia. Ensinnäkin, palkkaaminen on haastavaa. Periaatteessa parhaiten toimii heitetty nami, mutta kun etäisyyttä ja vauhtia tulee lisää, namit lentävät mihin sattuu eikä Hukka löydä niitä, eikä näin ollen saa palkkaa ollenkaan. Myöskään ulkona ruoholla treenatessa namit eivät oikein toimi, kun ne hukkuvat ruohoon. Heitetty lelu olisi parempi, mutta jos mulla on lelu kädessä, Hukan fokus siirtyy selvästi enemmän muhun ja katsoo mua maton sijaan, ja osumat huononevat. Kokeilin uudestaan namiautomaattia, mutta sama ongelma toistuu kuin kesällä - namiautomaatti on liian paha häiriö, Hukka ei pysty luopumaan kunnolla siitä ja tehtävään keskittyminen häiriintyy, ja osumat huononee. Olen kokeillut myös etupalkkana maassa olevaa lelua, ja sillä on sama efekti kuin namiautomaatilla, eli Hukka on liikaa kiinni lelussa eikä tee kunnolla itse tehtävää. Toistaiseksi suorissa juoksuissa parhaiten on toiminut edessä valmiina puskan takana piilossa oleva lelu, eli Hukka tietää lelun olevan siellä, mutta ei näe sitä.

Toinen ongelma on mulla kriteereiden valitseminen ja niistä kiinni pitäminen, sekä oikeasta suorituksesta palkkaaminen. Tavoitteena olisi opettaa Hukalle osumat niin, että osuu molemmilla takajaloilla mattoon. Ongelmana tässä on se, että ilman laatikkoa en saa sille riittävästi hyviä osumia, vaan osumat vaihtelevat niin, että välillä osuu vain etujalat ja välillä vain yksi takajalka. Nyt, kun vauhtia on hiukan tullut lisää ja Hukka enimmäkseen laukkaa, laatikkoa on mahdoton saada pysymään paikallaan kaikista teippailu-yrityksistä huolimatta, joten en voi käyttää enää laatikkoa muuten kuin hitaammalla vauhdilla tehtävissä ja namilla palkattavissa suorituksissa. Jos pelkästään matolla tehtävistä toistoista palkkaan vain ne, missä osuu molemmilla takajaloilla, on onnistumisprosentti niin huono, että Hukka menee epävarmaksi ja vauhti hidastuu, ja sen myötä askellaji vaihtuu raviksi eikä tee enää lainkaan hyviä, molempien takajalkojen osumia. Vaikeutena vaan on se, että miten erotan vauhdista ne, missä osuu edes kohtalaisesti, ja onnistun palkkaamaan ne. Videoilla jälkikäteen näen, että palkkaan ihan mitä sattuu. Yritin helpottaa kriteerien pitämistä vaihtamalla maton isommaksi, ja se ehkä auttoi hiukan, viimeisimmällä videolla näkyy jo muutama oikeasti aika hyvä osuma, joissa laukkaa jalat levällään ja osuu molemmilla takajaloilla.

Jotta treenit eivät olisi liian yksipuoleisia, siirryttiin Silvian ohjeiden mukaiseen seuraavaan vaiheeseen, eli tiukat käännökset matolta valmiina olevalle lelupalkalle. Tämäkin on Hukalle tosi vaikeaa, kun lelusta luopuminen on hankalaa ja muutenkin kaikki musta poispäin suuntautuva liike on sille hidasta ja epämieluistaa. Jonkinlaista pientä edistymistä tässäkin on kuitenkin tapahtunut, eli pystyy lelusta huolimatta menemään matolle ja välillä jopa koskemaan siihen takajaloilla. Matolta käännöksissä Hukka lähtee helposti ennakoimaan käännöstä ja tekee pienen lenkin kääntyäkseen valmiiksi jo ennen mattoa. Tämä ongelma toivon mukaan kuitenkin poistuu sitten puomilla, jossa ei voi kääntyä alasmenolla ennen kun osuu matolle, koska putoaisi muuten alas. Ollaan otettu käännöksiin mukaan suuntakäskyjä "vasvas" ja "rairai". Hukka osaa suunnat pyörähdyksinä ilman apuja pelkillä suullisilla käskyillä, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole yleistänyt niitä tähän tilanteeseen, ja kääntyy vain sinne suuntaan, missä näkee lelun olevan (ja välillä myös väärään suuntan). Käännöstreeneissä Hukka menee alustalle todella hitaasti, hidasta ravia, mutta siitä huolimatta käännöksen tekee useinmiten niin, että ponnistaa alustalta molemmilla takajaloilla, jolloin tämä on kriteerieni mukainen.

Laatikon häivytystä ja ensimmäisiä käännöksiä valmiina olevalla lelulla

Ensimmäinen treeni kokonaan ilman laatikkoa ja suoralla apuna isompi matto

Sotasuunnitelma on nyt seuraavanlainen: olen alkanut opettamaan Hukalle uutta temppua, vesipullon kaatamista, jonka ainoana tavoitteena on totuttaa Hukka etupalkkaan ja namimaattiin. Tehtävä itsessään on helppo ja kriteeri selkeä, ja tavoitteena olisi, että pystyn pian harjoittelemaan palkkaamista sen avulla ilman, että juoksari kärsii huonoista toistoista. Samaan aikaan tehdään juoksaritreeneissä noita käännösjuttuja valmiina olevalla lelupalkalla ja hyväksyn sen, että niissä vauhti on hidas, sekä suoria juoksuja isommalla matolla ja etupalkalla, joka on piilossa. Kriteerinä osumille on nyt hyvä vauhti, selkeä fokus mattoon ja osuma vähintään kahdella tassulla. Koska vauhtia ja fokusta on ollut niin kovin vaikea saada ja ne laskevat heti jos jätän yrityksiä palkkaamatta, kokeilen nyt jatkaa näin ja katsotaan, saanko myöhemmin jalostettua osumat sellaisiksi, että osuu takajaloilla. Jos en, niin aina on mahdollista palata laatikkotreeneihin ja sitä kautta muistutella takajalkojen kriteeriä. Erittäin vaikea projekti tämä on kyllä ollut jo tähän mennessä, eikä vielä olla edes kovin pitkälle päästy.